tiistai 1. marraskuuta 2011

Ihmiskunta, rakastettuni!

Ihmiskunta ylitti 7 miljardin ihmisen populaation viimeinen päivä lokakuuta 2011. Vaikka tämä antaisi mahdollisuuden puhua holtittomasta väestönkasvusta tai liikakansoittumisesta, minä en näe asiaa siten. Jokainen ihminen on arvokas, ja jokainen syntynyt on potentiaalisesti uusi Albert Einstein, Martin Luther King tai Ronnie James Dio. Meitä on seitsemän miljardia ajattelevaa, tuntevaa ja elävää ihmistä, ja vaikka se aiheuttaakin paineita kehittää parempia tapoja tuottaa energiaa ja ruokaa meille kaikille, ei siihen tule suhtautua ahdistuen. Tämä on todellakin ilon päivä.

Minä rakastan ihmiskuntaa. Tämän symbolisesti merkittävän tapahtuman vuoksi katsoin aiheelliseksi kirjoittaa vapaana tajunnanvirtana ylistystekstiä ihmiskunnalle. Tämä kirjoitus poikkeaa muista kirjoituksistani siten, että siinä ei ole lähdeviitteitä, eikä sen ole tarkoituskaan pyrkiä olemaan loogisesti perusteltu. Tämä teksti on proosaa, joka ilmaisee uskoani ihmisen rajattomaan potentiaaliin sekä ihailuani koko lajiamme kohtaan.

Ihminen on löytänyt pingotetun nuoran väreilevät yläsävelet ja tämän luonnollisen ilmiön yksinkertaisen matemaattisen kauneuden. Yksinkertainen luonnossa esiintyvä duuri olisi voinut olla vain ohimenevä kuriositeetti, mutta meidän lajimme on jalostanut siitä Beethovenin sinfoniat ja Jimi Hendrixin kitarasoolot. Löydämme kauneutta laskevasta Auringosta, taivaan punaiseksi värjäävästä happosateesta ja siitä, miten monella eri tavalla voimme järjestellä omat sanamme. Olemme ainoa laji tällä planeetalla, joka voi tunnistaa, että ruusu todellakin on kaunis, tai sanoa sitä sillä nimellä, tai että tähtisateena taivaallamme näkyvät meteorit ovat sekä tavanomainen ilmiö galaksissa että tilaisuus esittää toteutuva toive. Maailma on kaunis, koska me olemme tarkkailemassa sitä. Vain me voimme tehdä jostain kaunista, sillä kauneus on mielessämme.

Lajimme on sitkeä ja vahva. Siitä huolimatta, että olemme olleet sukupuuton partaalla, joutuneet ruttojen repimäksi ja jakautuneet verisiin lajinsisäisiin sisällissotiimme, olemme selvinneet ja olemme kukoistaneet. Olemme tulleet pitkän matkan Afrikan savanneilta, joilla ensimmäiset homo sapiensit paistoivat gasellinlihaa kesyttämällään alkukantaisella tulen voimalla niihin hetkiin, jolloin Neil Armstrong ensimmäisenä tällä planeetalla koskaan syntyneenä olentona käveli omin jaloin toisen taivaankappaleen päällä.

Aina emme ole olleet ihanteellisin lapsi maailmalle. Olemme vahingoittaneet vakavasti äitiämme Maata ja muita tämän planeetan lajeja, sisaruksiamme. Maa on kuitenkin ehdottomasti rakastava äiti, joka antaa anteeksi lapselleen tämän virheet. Planeetta on ollut täällä miljoonia vuosia ennen meitä, ja se tulee olemaan vielä monta miljoonaa vuotta sen jälkeen, kun olemme lähteneet. Emme voi tehdä mitään, mikä todella vahingoittaisi äitiämme, ja mitä ikinä tekisimmekään, äitimme hymyilisi meille ja antaisi meille paikan, missä olla. Hän on armelias äiti, ja hän kyllä kestää lapsensa kasvukivut.

Kuten monet muut tämän planeetan lajit, myös ihminen voi olla verenhimoinen ja väkivaltainen. Kuitenkin jopa synkimmät hetkemme ihmiskunta on onnistunut kääntämään mahdollisuudeksi osoittaa poikkeuksellista hyvyyttä. Ilman natsien hirmutekoja Oskar Schindler ei olisi voinut osoittaa uhrautuvaisuutta ja käyttää koko omaisuuttaan vainottujen pelastamiseksi oman henkensä uhalla. Ilman toista maailmansotaa "Fighting" Jack Churchill ei olisi voinut osoittaa uhkarohkeaa sankaruutta taistelemalla ylivertaista vihollista vastaan pelkällä miekalla, jousipistoolilla ja periksiantamattomalla tahdonvoimalla. Jopa pahuutemme antaa meille tilaisuuden näyttää, miten hyviä, pyytteettömiä ja rohkeita me voimme olla. Mikään toinen laji ei voi ymmärtää sankaruutta, kuten me sen ymmärrämme.

Olemme valjastaneet halkaistun atomin verrattoman voiman ja pystyneet tuolla energialla luomaan hyvinvoinnin, jollaista lajimme ei ole koskaan aikaisemmin kokenut. Olemme rakentaneet laitteita, jotka pureutuvat itse todellisuuden perusrakenteisiin ja uudelleenluovat samoja olotiloja kuin mitä oli maailmankaikkeuden ollessa vielä vastasyntynyt vauva. Vaikka edelleen vahingoitamme toisiamme, olemme pyrkineet kohti hyvää. Siinä, missä ennen Euroopassa poltettiin avuttomia naisia noitina, pyritään nykyään kunnioittamaan yhdenvertaisuuden, demokratian ja vapauden periaatteita. Kehitymme jatkuvasti, eikä tuolle kehitykselle näytä olevan loppua.

Vaikka monet teknologiamme ovat vasta lapsenkengissä, näemme jo nyt niiden valtavan potentiaalin. Geenimanipulaatiolla ja kybernetiikalla voimme parantaa miltei kaikki taudit ja sairaudet, ja jopa ylittää sen, mihin lajimme muutoin olisi kykeneväinen. Voimme ottaa oman evoluutiomme omiin käsiimme, minkä jälkeen edes luonnon välttämättömyydet eivät ole enää rajoituksena vapaudellemme, vaan niistä tulee sen palvelijoita. Todellakin meillä on potentiaali ylittää kaikki se, mitä olemme koskaan aikaisemmin ymmärtäneet lajistamme. Todellakin meillä on potentiaalia tulla itse jumaliksi tälle jumalattomalle maailmalle.

Olet hirviö ja olet jumala; ja kuinka oletkaan mahtava, ihminen, tämän luomakunnan kruunu! Kuinka oletkaan kauneudessasi vertaansa vailla, sinä suurenmoisista suurin! Kuinka valaisetkaan loistollasi kaiken langettamasi pimeyden ja nouset ylemmäksi kuin kukaan toinen milloinkaan aikaisemmin! Sinä olet ylivertainen, oi ihmiskunta, rakastettuni.

torstai 27. lokakuuta 2011

Sensuuri on ymmärtämättömien ratkaisu tiedostojenjakamisen ongelmiin

Helsingin käräjäoikeus vaatii Elisaa estämään sakon uhalla pääsyn suositulle torrent-sivustolle The Pirate Baylle siitä huolimatta, että Suomen perustuslaki kieltää ennakkosensuurin. Perusteena vaatimukselle on Musiikkituottajat - IFPI Finland ry:n huoli digitaalisten markkinoiden kehittämisestä. Sensuurivaatimus on epäjohdonmukainen, sillä The Pirate Bay itse on monille laillisille toimijoille äärimmäisen tehokas tapa nimenomaan kehittää digitaalisia ja perinteisiä markkinoita sekä markkinointia. Päätös on epäjohdonmukainen myös siksi, että se ei vaikuta millään tavalla tiedostojenjakamiseen, sillä Internetissä on lukemattomia muita torrent-sivustoja, ja kuka tahansa voi löytää laitonta materiaalia helposti jopa Googlella. Virallisten tahojen kyvyttömyys käsitellä tiedostojenjakoa onnistuneesti johtuu monesti siitä, että kyseiset tahot eivät yksinkertaisesti ymmärrä, mitä tiedostojenjako on.

Internet-kopiointi on monesti väärin ymmärretty asia, sillä kaikilla ei ole aikaa, syytä tai halua perehtyä siihen, mitä tiedostojenjako teknisesti on. Sama ihminen saattaa esimerkiksi tuomita Internet-piratismin ja The Pirate Bayn, mutta samaan aikaan hän selailee YouTubesta biisejä ja pätkiä elokuvista tai sarjoista. Teknisesti suojattua materiaalia sisältävän YouTube-videon tai YouTubessa luvatta olevan kappaleen katsominen ei eroa laittoman materiaalin lataamisesta esimerkiksi torrenteja käyttämällä. Kun henkilö katsoo YouTubesta videon, tämä video latautuu hänen koneelleen yleensä väliaikaistiedostoja sisältävään kansioon. Tiedostoa voi myöhemmin kuunnella tai katsoa tietokoneelta. Kun käyttäjä katsoo YouTube-videon, hänen koneelleen luodaan tiedostosta kopio. Jos alkuperäinen materiaali on suojattua ja se on luvatta YouTubessa, on kopio laiton. Teknisesti tämä on sama asia kuin mitä torrent-softaa käyttämällä tapahtuu; koneelle luodaan tekijänoikeussuojatusta materiaalista laiton kopio. Monesti henkilö ei edes tajua kopioineensa laittoman tiedoston.

The Pirate Bay ja muut torrent-sivustot taas eivät pidä sisällään sen enempää laitonta materiaalia kuin Google. Torrent-tiedostoissa itsessään ei ole tavuakaan laitonta materiaalia, vaan ne ovat ainoastaan tietoa siitä, mistä torrenteja käyttävä ohjelma voi löytää tiettyä informaatiota. Ne ovat käytännössä samanlaisia kuin esimerkiksi Googlen löytämät linkit. Internet-sivua ei voida sensuroida sen vuoksi, että sen avulla löytää laittomia tiedostoja, koska muutoin esimerkiksi Google tulisi kieltää. Googlen kautta löytyy valtavasti laittomia tiedostoja tasan yhtä helposti kuin The Pirate Baystä, mutta tehokkaammin, koska Google hakee tietoa lukemattoman monelta sivulta, mukaan lukien The Pirate Bayltä. Todiste: Kirjoittakaapa Googleen vaikka "Transformers Dark Side of the Moon torrent". The Pirate Bay ja muut vastaavat sivut ovat pohjimmiltaan erikoistuneita hakukoneita, ja niitä voidaan käyttää ja käytetään myös luvalliseen toimintaan, juuri kuten Googlea. Sivustot itse eivät jaa tiedostoja sen enempää kuin Googlekaan.

Iso osa vertaisverkoissa tapahtuvasta toiminnasta on laillisten tiedostojen jakamista. Esimerkiksi monia elokuvia jaetaan torrent-verkoissa vapaasti ja laillisesti. Kotimaisista esimerkeistä mainittakoon yksi Suomen katsotuimmista elokuvista Star Wreck VI - In the Pirkinning sekä yhteiskuntaa käsittelevä dokumentti Ajan Henki. Myös ulkomaisia, suosittuja elokuvia jaetaan laillisesti vertaisverkoissa; esimerkiksi lukuisia palkintoja voittanut kanadalainen dokumenttielokuva The Corporation. Tiedostojenjako on kasvavissa määrin merkittävä sanan- ja ilmaisunvapauden, journalismin ja taiteellisen ilmaisun kanava. Vertaisverkoilla kuka tahansa voi julkaista teoksensa välittömästi miljoonien ihmisten saataville, mikä on ainutlaatuista koko ihmiskunnan historiassa. Mikäli The Pirate Bayn kaltaisia sivuja sensuroidaan, onnistutaan yrityksessä kitkeä piratismia kitkemään myös monia demokratian kannalta tärkeitä kansalais- ja ihmisoikeuksia. Piratismijahdissa unohdetaan kokonaan tiedostojenjaon positiiviset, kansalaiskeskustelua, sananvapautta ja kulttuurillista ilmaisua poikkeuksellisesti lisäävät ulottuvuudet ja keskitytään yksipuolisesti siihen, mikä aiheuttaa uudessa teknologiassa ongelmia.

Osa piratismiin liittyvistä negatiivisista mielikuvista sekä vääristä ymmärryksistä liittyy itse termiin "piratismi". Perinteisesti piratismilla tarkoitetaan toimintaa, jossa esimerkiksi turistille myydään kasetilta toiselle kopioitu Star Wars ja väitetään sen olevan aito, minkä jälkeen myyjä pistää rahat taskuunsa. Perinteinen piratismi ei ole verrannollista Internet-piratismiin, vaikka niistä käytetäänkin samaa termiä. Perinteisessä piratismissa henkilölle myydään laiton, usein huonolaatuinen väärennös elokuvasta tai levystä aitona tuotteena. Internet-kopioinnissa ei ole edes mahdollista väittää tiedoston olevan "aito", eikä jakaja hyödy rahallisesti mitään, vaan hän päinvastoin menettää sen verran kaistaleveyttä, mitä hän jakaa tiedostoja. Internet-jakaminen on pohjimmiltaan altruistista toimintaa ja esimerkki Internetiin kehittyvästä lahjataloudesta. Se eroaa sekä käytännön toteutukseltaan, motiiveiltaan että seurauksiltaan perinteisestä piratismista.

On väärä oletus, että Internet-lataaminen vain vähentäisi myyntiä ja taloudellisia voittoja. Se myös lisää niitä. Otetaan esimerkiksi tavanomainen pitkätukkainen rokkenrollin kuluttaja, joka latailee Internetistä silloin tällöin musiikkia. Internetissä hän törmää bändiin, josta sattuu pitämään. Ilman Internetiä hän ei olisi koskaan edes tiennyt bändin olemassaolosta, mutta koska hän lataa Internetistä bändin levyn ja pitää siitä, hän ostaa bändin levyn myös alkuperäisessä muodossa. Myöhemmin, kun tämä bändi keikkailee pitkätukan lähimaastossa, hän lähtee myös bändin keikalle, josta hän sattuu ostamaan bändin fanipaidan. Internet-jakaminen on äärimmäisen tehokas mainostaktiikka, joka tavoittaa miljoonia ihmisiä, ei maksa artistille käytännössä mitään ja jota fanit ja muut ihmiset tekevät itse omasta aloitteestaan omalla kustannuksellaan. Vuonna 2008 Trent Reznor julkaisi bändinsä Nine Inch Nailsin uusimman levyn sekä perinteisesti että ilmaiseksi The Pirate Bayssä. Ensimmäisenä viikkona levyä myytiin 1,6 miljoonalla dollarilla. Levystä tuli Amazon.comin vuoden 2008 myydyin levy. Vuonna 2009 tehdyn norjalaistutkimuksen mukaan laittomasti musiikkia Internetistä lataavat ostavat kymmenen kertaa enemmän musiikkia kuin ne, jotka eivät olleet ladanneet musiikkia laittomasti. Samana vuonna Britanniassa tehty tutkimus osoitti, että laitonta kopiointia harjoittavat käyttävät yli 40% enemmän rahaa musiikkiin kuin he, jotka eivät harjoittaneet piratismia.

Internet-jakamista ja -kopiointia ei voi rajoittaa sen vuoksi, että se aiheuttaa osalle taloudellisia tappioita. Toiset käyttävät Internet-jakamisen tuomia mahdollisuuksia kekseliäästi hyväkseen ja menestyvät sen avulla. Jos Internet-jakamista rajoitetaan, koska se vahingoittaa perinteisillä markkinointitavoilla ja liikeideoilla toimivia toimijoita, aiheutetaan sillä epäreilua haittaa modernia teknologiaa ja uusia innovaatioita kehittäville ja käyttäville toimijoille. Rikoslain tehtävänä ei ole rankaista uusia toimijoita, koska ne ovat kekseliäitä ja onnistuvat siinä, missä vanhat toimijat epäonnistuivat. Asia on sama kuin jos autot olisi kielletty, koska hevosvankkuriyrittäjät menevät konkurssiin, tai jos painokone olisi kielletty, koska kirjoja käsin kopioivilta munkeilta loppuu tekeminen.

Tietysti artistilla tulee olla mahdollisimman laaja päätäntävalta teoksestaan ja hänen tulee saada vaatia kompensaatiota työstään, mutta Internetin ja vapaan tiedon rajoittaminen ei ole oikea ratkaisu sen varmistamiseksi. Ennemmin tulisi elää ajan ja teknologian kehityksen mukana ja kokeilla uusia tapoja kompensaatiolle, kuten esimerkiksi Spotify on jo tehnyt. Sensuuria ja rikoslakia ei tule käyttää sen vuoksi, että perinteiset tavat markkinoida eivät enää toimi teknologian kehittyessä. Internetin ja tiedon vapaus ovat liian tärkeitä asioita, että ne voi uhrata, jotta tietyt yritykset menestyisivät.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kiitoksia äänestäneille

Kiitoksia kaikille Muutos 2011:ta äänestäneille sekä ehdokkaille, jäsenille että aktiiveille. Vallankumous on ikuinen.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Äänestä Jiri Keronen eduskuntaan

Suomi ja maailma laajemmin elää poikkeuksellista aikaa maailmanhistoriassa. Median ja poliitikkojen monopoli tiedonvälitykselle on murtunut. Ihmisellä on ensimmäistä kertaa koskaan mahdollisuus välittömään globaaliin kansalaiskeskusteluun. Meillä on kyky uudistaa järjestelmäämme siten, että se palvelee jokaista kansalaista ja kuuntelee jokaisen kansalaisen mielipiteitä.

Suomeen tulee ottaa käyttöön suora demokratia, eli sitovat kansanäänestykset, joita kansalaiset voivat itse järjestää. Perustuslain muutoksista ja muista merkittävistä asioista on aina järjestettävä sitova kansanäänestys. Suomen perustuslakia valvomaan on perustettava perustuslakituomioistuin sen sijaan, että perustuslaillisuuden valvonta jätetään vain kansanedustajille.

Valtion puuttumista, valvontaa ja rajoittamista on vähennettävä. Byrokratiaa ja raskasta hallintoa on purettava ja kevennettävä, ja säästyvät varat on käytettävä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistämiseen.


Vaaliohjelmani

Valikoituja kirjoituksia:


Suora demokratia pähkinänkuoressa
Suora demokratia: Valistuneiden kansalaisten valta

Sitovat kansanäänestykset parantavat taloutta

Suomen oikeusjärjestelmä kusee ja se on korjattava
Vain Suomen kansalaiset voivat sanoa, mikä on Suomen kansalaisten etu


Bilderberg: Maailman hallitsijoiden iltakoulu

Elämme valheen verkossa
Kieltä vastaan hyökkääminen on hyökkäys mieltä vastaan
Ihmisoikeuksia ei ole olemassa

Monikulttuurisuus - Apartheidia ja etnistä suunnittelua

Somalimaa ja pakolaisuus ulkopoliittisena kysymyksenä

Maahanmuutto ja ministeritason korruptio
Humanitaariseen maahanmuuttoon 80% naiskiintiö

Jumalanpilkka on ihmisoikeus
Lahjatalous - antamalla ilmaiseksi saadaan enemmän kaikille
Adoptio ei ole homojen oikeus, vaan lapsen oikeus
Kannabiksen kieltolaki on eduksi järjestäytyneelle rikollisuudelle

Videot:


Vaalikenttien haastajat - pienpuolueiden vaalitentti 24.3.2011

Pressiklubi 3.9.2010

Muutos 2011:n katugallup kansanäänestyksistä
"Rasismin vastaisen" peruskirjan julkistamistilaisuus
YouTube-mainokseni

Muutos 2011:

Muutos 2011:n periaateohjelma
Muutos 2011:n tietoyhteiskuntamanifesti

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Lehdistötiedote rasismin vastaisesta peruskirjasta

Ihmisoikeusliitto, Vähemmistövaltuutetun toimisto ja Etnisten suhteiden neuvottelukunta ovat pyytäneet kaikkia puolueita allekirjoittamaan Euroopan poliittisten puolueiden rasismin vastaisen peruskirjan. Muutos 2011 hyväksyy peruskirjan määritelmän rasismista ja sitoutuu vastustamaan sitä. Peruskirjan mukaan rasismia on kaikki rotuun, väriin, perimään tai kansalliseen tai etniseen syntyperään perustuva erottelu, pois sulkeminen, rajoittaminen ja suosiminen, jonka tarkoituksena tai seurauksena on yhdenvertaisten ihmisoikeuksien tunnustamisen, nauttimisen tai toteutumisen estyminen tai rajoittaminen missään yhteiskunnallisessa, kulttuurillisessa tai poliittisessa toimimisessa. Osoituksena sitoutumisestaan rasismin vastustamiseen Muutos 2011 on antanut Vähemmistövaltuutetun toimistolle, Ihmisoikeusliitolle ja Etnisten suhteiden neuvottelukunnalle omat ehdotuksensa rasismin vähentämiseksi.

Muutos 2011 katsoo, että kenenkään ihmisoikeuksia tai poliittisia vapauksia ei saa rajoittaa missään tapauksessa mielivaltaisten syrjintäperusteiden perusteella, vaan kaikkia tulee kohdella yhdenvertaisesti syntyperästään tai etnisyydestään riippumatta. Muutos 2011:n mielestä on hyvä, jos kaikki puolueet sitoutuvat vastustamaan kaikkea etnisyyteen tai syntyperään perustuvaa syrjintää tai suosimista.

Muutos 2011 ei kuitenkaan voi allekirjoittaa peruskirjaa. Muutos 2011 katsoo, että tällaiselle peruskirjalle ei ole mitään käyttöä ja se on täysin tyhjänpäiväistä höttöä, jolla poliitikot voivat pestä omatuntonsa puhtaaksi oikeasti tekemättä mitään vähentääkseen rasismia. Jokainen ihminen, jolla on aivot ja kyky empatiaan, eli päälle 99 % kaikista tällä planeetalla kävelevistä Homo sapienseista, vastustaa rasismia jo sen takia, että se on väärin. Siihen ei mitään peruskirjoja tarvita. Peruskirja on myös korostetun tulkinnanvarainen ja se pitää sisällään muutakin kuin rasismin vastustamista.

Peruskirjan todellinen tarkoitus on epämääräinen. Vaikka peruskirja väittää olevansa rasismin vastainen peruskirja, on se todellisuudessa paljon muutakin. Peruskirja esimerkiksi edellyttää puolueita hyväksymään EU:n poliisi- ja turvallisuusviranomaisten valtuuksia ja niiden kasvattamista. Rasismin vastaisen peruskirjan ei tulisi ottaa kantaa EU:hun liittyviin asioihin.

Lisäksi peruskirja on sanamuodoiltaan epämääräinen. Se esimerkiksi sitoo allekirjoittaneita puolueita pitäytymästä kaiken sellaisen tiedon välityksestä, joka voisi aiheuttaa "jakautumista erilaisiin uskonnollisiin uskomuksiin uskovien ihmisten kesken". Peruskirja siis rajoittaa uskontojen arvostelua, jolla ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa. Tämä oli sama syy, jonka vuoksi esimerkiksi Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton ja Yhdysvaltain kansainvälinen uskonnonvapauskomitea vastustivat taannoin YK:n uskontojen pilkkaamisen vastaista ehdotusta.

Muutos 2011 myös katsoo, että peruskirjaa kaupitelleet tahot ovat syyllistyneet kaksinaamaisuuteen, eivätkä he pelaa puhtailla korteilla. Peruskirjaa on lobannut voimakkaasti muun muassa RKP:n vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet. Vähemmistövaltuutetulta edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa, jota Eva Biaudet ei ole suorittanut. Vähemmistövaltuutetun virkaa hakivat muun muassa muslimimaahanmuuttaja OTM Husein Muhammed sekä julkisesti seksuaalivähemmistöön kuuluva tohtori Jukka Hankamäki. Sekä Muhammed että Hankamäki täyttivät viran vaatimukset, toisin kuin Eva Biaudet, mutta Biaudet valittiin vähemmistövaltuutetuksi erityisoikeudella. Muutos 2011 katsoo, että ihmiseltä, joka on erityisoikeudella ohittanut sekä uskonnolliseen että etniseen vähemmistöön kuuluvan maahanmuuttajan että seksuaalivähemmistön edustajan, on tekopyhää esittää vastustavansa rasismia.

Biaudet'n puolue ja pitkäaikainen hallituspuolue RKP puolestaan jakaa vuosittain Freudenthal-mitaleita puolueen henkisen isän Axel Olof Freudenthalin kunniaksi. Freudenthal oli rasisti ja hän harjoitti rotuoppeja. Freudenthalin oppien mukaan suomenkielinen enemmistö oli uhka ja hän kannatti separatismia. Freudenthalin mukaan suomenruotsalaiset olivat rodullisesti ylivertaisia suomenkieliseen palvelijakansaan verrattuna.

Muutos 2011 katsoo, että yhteiskunnan rasismi ei voi vähentyä tai hävitä mihinkään niin pitkään kuin aidosti rasistisia käytäntöjä noudatetaan jopa korkeimmalla päätöksenteon tasolla. Mikäli poliitikot, virkamiehet, puolueet ja päättäjät oikeasti tahtovat pyrkiä vähentämään rasismia, heidän tulee lopettaa oma syrjivä toimintansa ja rasististen ajatusmallien tietoinen kunnioittaminen ja ylläpito.

Liitteitä:
Rasismin vastainen peruskirja englanniksi
Muutos 2011:n ehdotukset rasismin vähentämiseksi

maanantai 7. helmikuuta 2011

Jumalanpilkka on ihmisoikeus

Elämme hyvää matkaa 2000-lukua. Ihmiskunta on kesyttänyt atomin, matkustanut tähtiin ja pilkkonut itse todellisuuden rakennetta. Tästä huolimatta meillä Suomessa on vielä voimassa epäymmärryksen ajalta inkvisitioiden ja noitavainojen perusteella laki, joka kieltää jumalanpilkan. Suomen rikoslain 17 luvun 10§:n ensimmäisen momentin mukaan joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Kuten jumalanpilkan kriminalisointi menneisyydessä, myös nykyinen jumalanpilkkalaki törmää useisiin ongelmiin. Laki on ristiriidassa itsensä kanssa, eikä se ota huomioon uskontojen moninaisuutta. Jumalanpilkkalait eivät toimi, koska ihmisillä ei ole vain yhtä jumalaa.

Se, mikä on toiselle pyhää, voi olla toiselle pahinta syntiä ja jumalanpilkkaa. Iranin suurin uskonnollinen vähemmistö baha'it uskovat, että profeetta Muhammedin jälkeen on tullut vielä uusia profeettoja, kuten baabilaisuuden perustanut Sayyid Ali Muhammad Shirazi ja baha'i-uskon perustaja Baha’ullah. Koska yksi islamin perustavanlaatuisimmista opeista on, että Muhammad oli Jumalan viimeinen profeetta, joka toi uskonnon aidot opetukset puhtaassa ja kokonaisessa muodossaan, pitävät Iranin fundamentalistiset shiiat baha'ita harhaoppina ja pyhäinhäväistyksenä. Baha'i-uskoisia tapetaan ja nöyryytetään Iranissa, ja he ovat Iranin vainotuin uskonnollinen ryhmä.

Uskonnollisten tabujen suojelu jumalanpilkkalaeilla on aina syrjivää ja mielivaltaista. Koska uskontojen kirjo on niin laaja, voi mikä tahansa toiminta loukata uskonnollisia arvoja. Pelkästään Suomessa on noin 300 rekisteröitynyttä yhdyskuntaa, joiden lisäksi Suomessa on rekisteröimättömiä ryhmiä, kuten mormonit, joilla on paljon jäseniä. Erilaisten uskonnollisten ryhmien määrä myös kasvaaa koko ajan. Maailmanlaajuisesti pelkkiä kristillisiä oppisuuntauksia on pauttirallaa 30 000. Tähän päälle tulevat vielä erilaiset hinduismin, islamin, buddhalaisuuden, pakanuuden ja kaikkien muiden uskontojen muodot. Erilaisten uskontojen valtavasta määrästä johtuen toiselle normaali käytös voi olla toisen mielestä pyhäinhäväistys ja moraalinen kammotus.

Pyhä on aina subjektiivinen käsite, eikä sitä ole mahdollista määritellä objektiivisesti. Hinduille lehmä on pyhä ja lehmän teurastamista pidetään hirvittävänä syntinä, mutta länsimaissa lehmiä tapetaan systemaattisesti liukuhihnalla ja lehmien liha tarjoillaan sämpylän välissä pihveiksi puristettuna muovisen Ronald MacDonaldin kera. Suomessa hindulaisiin uskontokuntiin kuuluu noin 1500 ihmistä, ja maailmanlaajuisesti hindulaisuutta tunnustaa noin miljardi ihmistä. On täysin absurdia esittää, että jumalanpilkkalainsäädäntö koskaan voisi kohdella eri uskontokuntia yhdenvertaisesti, sillä eri uskontokuntien vaatimukset ja näkemykset pyhästä poikkeavat toisistaan radikaalisti.


Pyhän suojeleminen lailla rajoittaa kulttuurin kehitystä

Uskonnolliset arvot ja niiden suojelu sananvapautta rajoittamalla eivät ole vastoin pelkästään uskontojen yhdenvertaista kohtelua, vaan myös vastoin kulttuuria. Dante Alighierin klassisessa runoeepoksessa Jumalaisessa näytelmässä on kohta, jossa islamilaisten pyhä profeetta Muhammed riutuu Helvetissä sekasorron ja sotien kylväjänä. Rangaistukseksi valheistaan profeetta on revitty auki leuasta peräreikään ja demonit ruoskivat häntä iankaikkisesti.

"Ei kiulu, jost' on pohjalaudat poissa, niin ammota kuin näin ma auki erään leuasta saakka peräreikään. Suolet välissä jalkain hältä riippui, auki ammotti luusto ja se rapasäkki, mi tekee saastaa meidän ruoastamme. Sill' aikaa kuin ma häntä tarkoin tutkin, mua katsoi hän ja käsin rinnan repäs sanoen: 'Katso, kuinka itseänsä Muhammed rikko-ruumis raatelevi! Ali mun eelläni käy itkein, halki päälakeen leuast' asti kasvot. Kaikki nää muutkin, jotka näet, kylväjiä olivat ristiriitojen ja kiistain maan päällä, siks he täällä halki ovat.'"

Monia Danten Jumalaisen näytelmän moderneista painoksista koristavat ranskalaisen taiteilija Gustave Dorén puupiirrokset. Yksi Dorén kuvittamista Jumalaisen näytelmän kohdista on nimenomaisesti islamin profeetta Muhammedin kärsimykset helvetissä. Islamin kannalta asia on loukkaava useammalla tavalla; ensinnäkin erehtymätön profeetta Muhammed kuvataan pahuuden ja syntien tekijäksi, ja toiseksi Muhammed ylipäätään kuvataan, vaikka moderni islam onkin omaksunut kiellon kuvata profeettaa taiteessa, ja kolmanneksi Muhammed ei ole edes vaivautunut ympärileikattavaksi. Voihan saatana.



Jos sanan- ja ilmaisunvapauden rajoittaminen otetaan premissinä, joudutaan kysymään, miten tulee suhtautua uskonrauhaa ja uskontoja pilkkaaviin teoksiin. Vaikka Suomen perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus ja taiteen vapaus on turvattu, on Suomessa jo käyty oikeudenkäyntiä liittyen runokirjaan. Mikäli Danten teksti ja Dorén taide olisi luotu nykyaikana, ei olisi mahdotonta, että myös siitä olisi käyty oikeudenkäynti, mikäli päättäjät olisivat katsoneet sen loukkaavan toisten pyhinä pitämiä asioita. Jos Danten ilmaisunvapautta olisi rajoitettu siksi, että hänen teoksensa olisi loukannut uskonnollisten yhdyskuntien pyhinä pitämiä asioita, ei maailmaan olisi koskaan syntynyt Jumalaisen näytelmän kaltaista mahtiteosta. Toinen henkilö, jolla olisi ollut nykyoikeuden kanssa ongelmia, on filosofi Friedrich Nietzsche, jonka tuotannosta noin puolet koostuu kristittyjen ja heidän pyhinä pitämiensä asioiden herjaamisesta. Tabut ovat aina tiellä uuden luomisessa, ja jumalanpilkkalainsäädännössä on kyse tabujen rikkomisen kriminalisoinnista.


Uskonnot loukkaavat toisiaan tarkoituksella

Suomen perustuslakiin kuuluu oikeus uskonnon- ja omantunnonvapauteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa saa uskoa, mitä hän tahtoo. Satanisti saa uskoa, että Saatana on herra ja Jeesus on heikko, siinä missä kristitty saa uskoa, että Jeesus on pelastaja ja Saatana heikko. Muslimi saa uskoa, että Jeesus ei ole jumala ja pyhä kolminaisuus on naurettavaa harhaoppia. Ihmis- ja perusoikeutena uskonnonvapaus antaa kansalaisille oikeuden uskoa, vaikka uskomukset olisivat toisten uskovaisten mielestä loukkaavia, naurettavia tai vastoin heidän uskonnollisia näkemyksiään.

Suomen uskonrauhan rikkomista koskevaan pykälään sisältyy vaatimus loukkaamisen tarkoituksellisuudesta. Tämä on kestämätöntä, sillä eri uskontoihin kuuluu toisten uskontojen tarkoituksellista ivaamista. Yhdysvalloissa satanismi on tunnustettu uskonto, ja esimerkiksi Temple of Set -satanistiryhmällä on virallinen, verovapaa status. Argumentin vuoksi oletetaan, että myös Suomessa satanistit aktivoituisivat sen verran, että he perustaisivat oman rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskuntansa. Satanismin kenties tunnetuin (epä-)pyhä toimitus on musta messu, joka on pohjimmiltaan parodia ja perversio katolisesta messusta. Jos satanistit tahtoisivat pitää omia pyhiä toimituksiaan, tulisi ottaa kantaa siihen, olisiko heillä tähän perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten suoma oikeus, vai rajoittaisiko Suomen jumalanpilkkalainsäädäntö heidän uskonnonvapauttaan. Jumalanpilkkalainsäädäntö on vastoin uskonnon- ja omatunnonvapautta.

Satanismi on tietysti ääriesimerkki, mutta tarkoituksellista loukkaamista löytyy monista uskonnoista, kun niitä ryhtyy tarkemmin tarkastelemaan. Esimerkiksi Koraanin Katumuksen suuran kohta 30 kuuluu seuraavalla tavalla: "Juutalaiset sanovat: 'Esra on Jumalan poika', ja kristityt sanovat: 'Messias on Jumalan poika'. Tätä he hokevat suullaan. He jäljittelevät niitä, jotka ennen olivat uskottomia. Jumalan ynseys heitä rasittakoon! Kuinka ovatkaan he perverssejä!" Esimerkiksi tässä kohdassa islamilaisten pyhä kirja Koraani hyökkää suoraan muiden uskontojen pyhiä opetuksia vastaan. Toinen esimerkki Koraanin tarkoituksenmukaisesta hyökkäyksestä toisten uskontojen pyhiä tabuja vastaan löytyy Koraanin kohdista 7:166, 2:65 ja 5:60. Näissä kohdissa Allah muuttaa juutalaisia sioiksi, ja myöhemmin profeetta Muhammed kertoo asiasta ikään kuin se olisi tapahtunut kirjaimellisesti. Islamilaisessa kulttuurissa sikaa pidetään likaisena eläimenä, ja se toimii haukkumasanana samaan tapaan kuin "koira".


Jumalanpilkkaa voidaan käyttää poliittisena aseena

Jumalanpilkkalainsäädäntöön kuuluu epämääräisiä asioita, joita on käytännössä mahdotonta todistaa vääräksi tai oikeaksi. Hyvä esimerkki tästä on edellä käsitelty "loukkaamistarkoitus". Ennen kuin ihminen keksii telepatian, on käytännössä mahdotonta sanoa, mitkä henkilön todelliset motiivit ovat olleet. Koska ei ole mitään syytä, miksi loukkaamistarkoitus näkyisi ulkoisista piirteistä, antaa uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä syyttäjille mahdollisuuden syyttää aina, kun he epäilevät sitä tai väittävät epäilevänsä sitä. Epämääräiset ja korostetun tulkinnanvaraiset vaatimukset tekevät uskonrauhan rikkomisesta juridisen aseen, jota voidaan käyttää mielivaltaisiin poliittisiin hyökkäyksiin.

Perussuomalaisten kunnanvaltuutettu Jussi Halla-aho sai syytteen jumalanpilkasta sanottuaan kirjoituksessaan "Muutama täky Illmanin Mikalle" Muhammedin olevan pedofiili ja islamin pedofilian pyhittävä uskonto. Halla-ahon itsensä mukaan kyse oli Kalevan pääkirjoituksen kaksinaismoralismia käsittelevä pakina, mutta syyttäjän mielestä kyse oli loukkaamisesta ja uskonrauhan rikkomisesta. Jari Tervon heittäessä Raamatun televisiolähetyksessä syyttäjä ei kuitenkaan tehnyt mitään. Toisin kuin Jussi Halla-aho, Jari Tervo ei ole poliittinen vaikuttaja nousevassa puolueessa. Samasta syystä Suomessa erilaisilla metallifestareilla ja klubeilla esiintyviä metallibändejä, jotka esimerkiksi häpäisevät Raamatun ja Jeesuksen, ei koskaan vainota. Heillä ei ole poliittisten päättäjien mielestä merkitystä.


Kieltäessään jumalanpilkan ihminen leikkii jumalaa

Jumalanpilkkalainsäädäntö on itsessään jumalanpilkkaa, kun sitä alkaa eritellä filosofisesti. Jumalan käsite mielletään länsimaisessa filosofiassa ja kaikissa merkittävimmissä monoteistisissa uskonnoissa äärettömän mahtavaksi, äärettömän hyväntahtoiseksi ja äärettömän viisaaksi olennoksi, jolla on kaikki tieto maailmankaikkeudesta sekä ikuisesti täydellisen oikea ymmärrys asioista. Jumalanpilkkalainsäädännössä ihmiset ottavat itselleen oikeuden päättää, loukkaantuuko jumala jostain toiminnasta vai ei, ja jos loukkaantuu, millaisen tuomion loukkaaja ansaitsee.

Ihminen, joka kuvittelee olevansa oikeutettu katsomaan, milloin jumalaa on loukattu, luulee olevansa ymmärrykseltään yhtä mahtava ja ääretön kuin jumala itse, vaikka ihmisen aivot ovat hyvin puutteelliset ja ihmisen mieli rajoittunut. Lisäksi jumalanpilkkalainsäädännössä ihminen ottaa jumalan oikeuden omiin käsiinsä ja rankaisee toista ihmistä jumalan puolesta. Tämä ajatus nojaa käsitykselle, että jumala on liian heikko, että hän voisi toteuttaa omaa tahtoaan ilman ihmistä. Käytännössä jumalanpilkkalainsäädännön käyttämisessä on kyse siitä, että yhteiskunta tahtoo leikkiä jumalaa ja tuomita jumalan oikeudella. Valitettavasti yhteiskunta ei ole jumala, eikä kukaan oikeasti tiedä, mitä pyhä on, vaikka monet luulevatkin tietävänsä.

Uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä ei suojele uskonrauhaa, vaan se rajoittaa sananvapautta ja vallanpitäjät voivat käyttää sitä tehokkaana poliittisena aseena. Pykälä on vaarallinen ja turha. Pykälä on mielivaltainen, tulkinnanvarainen ja ristiriitainen. Lisäksi se on vastoin sekä Suomen perustuslain että kansainvälisten ihmisoikeusjärjestelyjen sananvapautta, mielipiteenvapautta, uskonnonvapautta ja taiteen vapautta. Ihmisten lakien tehtävänä on suojella ihmisiä, ei jumalia.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kieltä vastaan hyökkääminen on hyökkäys mieltä vastaan

Kieli on yksi mahtavimmista asioista, mitä inhimillisessä kanssakäymisessä on olemassa. Poliitikot ovat olleet hyvin tietoisia tästä kielen vallasta jo antiikin Kreikan ajoista lähtien, jolloin retoriikkaa pidettiin biologian vertaisena tieteenä. Nykyään kieltä vastaan hyökätään systemaattisesti ja sen merkityssisältöä sekä käyttöä pyritään muuttamaan valtiollisten päättäjien toimesta. Syy, minkä vuoksi nykyään keskustellaan niin paljon siitä, miten keskustellaan, sen sijaan, että keskusteltaisiin asioista, liittyy suoraan tähän. Kielen käyttämisellä, rajoittamisella ja muutospyrkimyksillä yritetään hallita ja sen alle yritetään kätkeä jopa päättäjien taholta tuleva systemaattinen inhimillistä arvoa alentava kohtelu.

Otetaan esimerkiksi niin sanottu "positiivinen erityiskohtelu". Positiivisella erityiskohtelulla tarkoitetaan tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvia erityistoimia, kuten esimerkiksi kiintiöitä tai suosimista. Yhden ryhmän suosiminen ja asettaminen muita edullisempaan asemaan tietysti tarkoittaa aina sitä, että toinen ryhmä joutuu vastaavalla tavalla epäedullisempaan asemaan. Käytännössä "positiivinen erityiskohtelu" siis tarkoittaa samaa kuin "syrjintä". Positiivinen erityiskohtelu on kuitenkin helpompi myydä kansalaisille kuin syrjintä, koska sanassa "syrjintä" on valtavasti negatiivista latausta. Ja ymmärrettävistä syistä, sillä syrjintä viiteryhmän perusteella on yksi vastenmielisimmistä asioista länsimaisen liberaalin demokratian, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden kannalta. Päättäjät voivat saada tuen millaiselle hirmuteolle tahansa, kunhan he sanovat "kansanmurha" kohteliaasti.

Toinen hyvä esimerkki on "populismi". Nykyään populistiksi sanotaan helposti kaikkia, jotka puhuvat sellaisista poliittisista asioista, joista kansa haluaa kuulla - tai joista media luulee kansan haluavan kuulla. Populismi ei kuitenkaan tarkalleen ottaen tarkoita aivotonta huutelua tai Timo Soinin retoriikkaa, vaikka poliitikot niin tahtovatkin esittää pystyäkseen leimaamaan vastustajiaan. Populismi on poliittinen filosofia, jonka mukaan kansalaisten oikeuksia ja vapauksia on edistettävä suhteessa erityisoikeuksia nauttivaan eliittiin. Populismi on demokratian muoto, jossa päättäjät eivät saa tehdä kansan tai ainakaan omien kannattajiensa mielipiteen vastaisia päätöksiä. Populismi on elitismin vastakohta. Kun asiaa katsotaan tältä kannalta, populistiksi syyttäminen menettää kaiken teränsä ja populismista tulee jopa tavoiteltava asia. Poliitikoille ja vallanpitäjille on kuitenkin tärkeää, että populismia ei ymmärretä aitona vaihtoehtona, vaan heidän kannaltaan on parasta, mikäli kansalaiset kuvittelevat populismin olevan pelkästään nuoleskelua, koska tällöin he voivat edelleen syyttää ihmisiä populisteiksi negatiivisessa mielessä. Kielenkäyttö on vallankäyttöä.

Olennaista kielenkäytössä on se, että kieli ei ole pelkästään sanoja ja merkityssisältöjä, vaan kieli on perustavanlaatuisesti yhteydessä kaikkeen, mitä ylipäätään voimme ajatella. Se, millainen käyttämämme kieli on, vaikuttaa siihen, miten näemme ja koemme maailman ja miten suhtaudumme eri asioihin. Tämä ei rajoitu ainoastaan siihen, että poliitikkojen pitää pukea pahat tekonsa nätteihin samettikaapuihin, vaan kieli vaikuttaa huomattavasti kokonaislaatuisemmin koko kuvaamme todellisuudesta. Kieli vaikuttaa jopa siihen, miten koemme ajan ja avaruuden.

Yksi Australian aborginaalien kielistä, guugu yimithirr - jonka nimeä en osaa lausua - eroaa suuresta osasta yleisemmin tapaamistamme kielistä siinä, että kielessä ei ole lainkaan egosentrisiä koordinaatteja. Antropologi John Haviland ja kielitieteilijä Stephen Levinson ovat osoittaneet, että guugu yimithirristä puuttuvat kokonaan termit kuten oikealla, vasemmalla, edessä tai takana. Guugu yimithirrissä kaikki asiat paikallistetaan absoluuttisilla ilmansuunnilla. Jos guugun puhujalta kysyy, missä suola on, hän vastaa suolan olevan esimerkiksi keittiön lounaisimmassa kaapissa. Guugun puhuja ei kerro kirjan olevan hänen oikealla puolellaan, vaan pohjoisessa, etelässä, lännessä tai idässä.

Jotta guugu yimithirr -kielen puhujat voivat keskustella edes tavanomaisimmista, jokapäiväisimmistä asioista, on heidän tiedettävä jatkuvasti, missä ilmansuunnat ovat. Jotta edes tavallinen keskustelu on mahdollista guugu yimithirrin kielellä, on sen puhujilla oltava tarkka sisäinen kompassi, joka on toiminnassa 24/7, oli puhuja hereillä tai unessa, kännissä tai selvänä. Tarkka ja jatkuvasti toimiva sisäinen kompassi on guugu yimithirr -kansalle välttämätön elinehto, minkä vuoksi jokaiselle guugun puhujalle kehittyy miltei yli-inhimillinen kyky suunnistaa ja ymmärtää ilmansuuntia. Guugun kielen taitaja pystyy sanomaan, missä suunnassa on pohjoinen riippumatta siitä, onko hän avoimessa metsässä päivällä vai pimeässä luolassa keskellä yötä. Vaikka guugu yimithirrit ovat biologisesti juuri samanlaisia kuin me, heidän käsityksensä avaruudesta ja tilasta on täysin toisenlainen kuin meillä johtuen siitä, että he puhuvat erilaista kieltä.

Avaruuden lisäksi kieli vaikuttaa käsitykseen ajasta; sekä siihen, miten ihminen visualisoi "ajan muodon" sekä siihen, miten hän ylipäätään ymmärtää tai havaitsee ajan kulumisen. Mandariininkiinaa kirjoitetaan ja luetaan laajasti edelleen vertikaalisesti ylhäältä alas, minkä vuoksi mandariininkiinan puhujat oppivat luonnollisesti ajattelemaan ajan juoksevan samaan suuntaan. Lera Boroditsky Stanfordin yliopistolta tutki ilmiötä muun muassa tekemällä kokeita ihmisille, jotka puhuivat mandariininkiinaa. Boroditsky ryhmineen antoi mandariininkiinan puhujille tehtäväksi järjestellä esineitä horisontaalisesti tiettyyn järjestykseen, minkä jälkeen he kysyivät koehenkilöiltä tiettyjä aikaan liittyviä kysymyksiä, kuten tuleeko maaliskuu ennen huhtikuuta. Tutkijat huomasivat, että mandariininkiinan puhujien oli hankalampi ymmärtää yksinkertaisia aikaan liittyviä peruskysymyksiä, kun heidät oli ensin saatu ajattelemaan horisontaalisesti järjestelemällä esineitä.

Lena Boroditsky tutki ajan hahmottamista ja muistamista myös muiden kielien kannalta. Eri kielissä on erilaisia aikamuotoja, joita käytetään tai ei käytetä riippuen kielen ominaispiirteistä. Esimerkiksi suomen kielestä puuttuu futuuri, joka on normaali aikamuoto englannissa ja monissa muissa kielissä. Indonesian kielessä verbit eivät käytännössä taivu aikamuodoissa. Puhujat voivat lisätä tarkentavia määreitä, kuten "pian" tai "eilen", mutta nämä eivät ole välttämättömiä, jotta asian voisi sanoa kieliopillisesti oikein. Indonesiaksi "minä keitin munia" ja "minä keitän munia" voidaan sanoa tismalleen samalla tavalla ilman kieliopillisia ongelmia tai ongelmia ymmärtämisessä.

Boroditsky perusti Indonesiaan tutkimuslaboratorion, jossa yksi hänen oppilaistaan teki kokeen koskien indonesialaisten ajallista hahmottamista. Indonesialaisille koehenkilöille näytettiin kolmea erilaista kuvaa samasta tapahtumasta; miehestä, joka oli aikeissa potkaista palloa, miehestä potkaisemassa palloa ja miehestä, joka oli juuri potkaissut palloa. Kun koehenkilöitä pyydettiin kuvailemaan kuvia, he kuvailivat kaikkia kuvia samalla tavalla ("mies potku pallo"), minkä lisäksi he myös väittivät kaikkien kuvien olleen samanlaisia. Koska indonesialaiset eivät puhuessaan yleensä rekisteröi aikamuotoja, he eivät pystyneet myöskään muistamaan eri kuvien ajallisia eroja. Kieli vaikuttaa suoraan siihen, miten ihminen ymmärtää ajan kulumisen ja jopa siihen, miten ihmisen ajallinen taju ja muisti pelaa.

Ajatukset ja kieli eivät ole toisistaan riippumattomia, vaan ne elävät symbioottisessa yhteydessä. Mitä paremmin kieli vastaa todellisuutta, sitä luontevammin ihminen pystyy ajattelemaan todellisuuteen liittyviä asioita. Mitä rajoittuneempaa kieli on, sitä hankalampaa ihmisen on pystyä ajattelemaan sen avulla monipuolisesti ja luomaan uusia ideoita. Kaikki kieleen kohdistuva manipulointi on mieleen kohdistuvaa manipulointia, ja kielen manipulointi on yksi tehokkaimmista tavoista hallita, sillä kajoamalla kieleen voidaan kajota suoraan mieleen, sieluun ja siihen, millainen ihmisten koko todellisuudenkuva on.

Tietenkään kielet eivät ole koskaan muuttumattomia tai absoluuttisia, mutta olennaista on se, miten tuo muutos tapahtuu. Muutos voi tapahtua luonnollisesti yhteiskunnan muuttuessa ja kehittyessä sekä ihmisten kanssakäydessä keskenään. Vaihtoehtoisesti muutos voi tapahtua ylhäältä alas pakottamalla, kuten poliitikot ja muut vallankäyttäjät pyrkivät tekemään. Luonnollisesti muuttuessaan kieli heijastaa alhaalta ylös ajatusmallien ja -tapojen muutosta. Tietoisesti muutettaessa kielen muutokset heijastavat vallankäyttäjien tarvetta ja tahtoa manipuloida, hallita ja ottaa valtansa alle. Koska kieli on lähtökohtaisesti inhimillinen ominaisuus, ei poliittinen ominaisuus, tulee kielen muutoksien olla lähtöisin ihmisistä, eikä poliittisista päätöksistä. Medialla, vallanpitäjillä tai muilla vastaavilla instansseilla ei ole oikeutta ryhtyä määrittelemään tai muuttamaan sanoja tai niiden merkityssisältöjä, vaan niiden tulee toimia ihmisten ehdoilla. Koska kieli on suora portti mieleemme ja todellisuuteemme, on sitä pyrittävä suojelemaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, eikä sen voi antaa korruptoitua tai altistua päättäjien ja mielipidevaikuttajien manipulaatiolle.

LISÄÄ AIHEESTA:
Elämme valheen verkossa

maanantai 17. tammikuuta 2011

Muutos 2011 presents Crushing the Balls of Muhammad + Kirkko irti valtiosta

Muutos 2011 järjestää ensimmäisen metallimusiikin iltansa 28.1. Turussa S-Osiksella. Illan tarjonnasta vastaavat bändit Frostbitten Kingdom, Funeral Feast sekä Ravage Machinery. Tapahtuma alkaa kello 21 ja liput maksavat 5 euroa, eli edullista on.

Illan aloittaa Rovaniemeltä peräisin oleva Ravage Machinery, joka tykittää rankkaa thrash metallia Slayerin ja Anthraxin hengessä. Keikka on bändin soolokitaristin Kalle Hotin jäähyväiskeikka. Myöhemmin vuorossa on Funeral Feast, eli turkulainen mustempaa death metallia soittava pumppu, jonka riffit kouraisevat palleista ja lisäävät miesten siittiöiden määrää. Funeral Feast on parhaillaan työstämässä toista albumiaan, jolta keikalla kuultanee biisejä. Illan päättää turkulainen eeppinen black metal -orkesteri Frostbitten Kingdom. Frostbitten Kingdom julkaisi viime vuonna uuden levynsä Infidel Angel, jonka tematiikka koskee asiaa, joka saa monet länsimaiset vaikeroimaan poliittisen korrektiuden tuskassa; nimittäin islamia.

Tule mukaan rokkaamaan tapahtumaan, jossa tanner tärisee ja profeettojen pallit kilisevät! Ilta on Dion hengen siunaama.



Metalli-illan kunniaksi Muutos 2011 ehdottaa kansanäänestyksen järjestämistä kirkon ja valtion suhteesta. Viimeaikainen jatkuvasti kiihtyvä erobuumi kirkosta on osoittanut, että kirkon perinteinen rooli on murtumassa, eikä se näyttele enää samanlaista osaa suomalaisten elämässä kuin ennen. Lisäksi kirkon ja valtion erottamiselle löytyy myös teologiset perusteet kristinopista itsestään.

Suomen muuttuessa uskonnollisesti yhä monimuotoisemmaksi valtiollisen kirkon asema ei ole enää samalla tavalla perusteltu kuin ennen. Kirkon jäsenmäärä vähenee jatkuvasti yhä useamman ihmisen tuntiessa, että kirkko ei ole heidän kotinsa. Samaan aikaan esimerkiksi islamilaisten, buddhalaisten ja muiden uskovaisten määrä kasvaa jatkuvasti. Erottamalla kirkon ja valtion toisistaan voidaan varmistaa, että kaikkia uskontoja kohdellaan tasa-arvoisesti.

Kirkon valtiollinen asema tarkoittaa sitä, että myös ne, jotka eivät usko kristinoppiin, joutuvat tukemaan kyseistä uskontoa. Esimerkiksi 18 vuotta tammikuussa täyttänyt henkilö, joka eroaa kirkosta, joutuu maksamaan 12 kuulta kirkollisveroa riippumatta siitä, että hän erosi kirkosta välittömästi sen oltua mahdollista. Lisäksi yritykset joutuvat maksamaan yhteisöveroa kirkolle, vaikka yksikään yrityksen työntekijä tai toimija ei kuuluisi kirkkoon tai uskoisi kirkon opetuksiin. Tämä on vastoin uskonnon- ja omantunnonvapautta, joka on yksi tärkeimmistä ihmis- ja perusoikeuksista.

Myös kristinoppi tukee valtion ja kirkon erottamista. Suurin osa suomalaisista ovat luterilaisia. Martin Lutherin raamatuntulkinnan mukaan luterilaisuuteen kuuluu niin sanottu kahden regimentin oppi, joka tarkoittaa käytännössä maallisen ja henkisen vallan erottamista toisistaan. "Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu." Kirkon ja valtion erottamiselle löytyy siis myös raamatullista sekä teologista tukea.

Kirkon ja valtion erottaminen myös mahdollistaisi kirkolle suuremman vapauden toteuttaa omia uskonnollisia periaatteitaan. Koska kirkko ja valtio ovat Suomessa yhtä, joutuu kirkko noudattamaan kaikkia niitä vaatimuksia ja velvoitteita, jotka koskevat julkista valtaa. Tämän vuoksi esimerkiksi homokeskustelussa kyse ei ole pelkästään siitä, salliiko kristinusko homoavioliitot vai ei, vaan myös siitä, että valtionkirkkona kirkon on Suomen perustuslain mukaan kohdeltava kaikkia tasa-arvoisesti. Jos kirkko ja valtio erotettaisiin toisistaan, voisi kirkko päättää omista uskonnollisista periaatteistaan vapaammin kuin nykyään. Tällöin esimerkiksi naispappeus ja homoavioliitot muuttuisivat uskonnollisiksi kysymyksiksi sen sijaan, että ne olisivat pääasiallisesti perustuslaillisia ja perusoikeudellisia kysymyksiä.

Kun perustuslakia ollaan muuttamassa, tulisi kansalle antaa mahdollisuus lausua mielipiteensä tästä viime aikoina tapetilla olleesta kiistakysymyksestä. Kansanäänestyksen järjestäminen kirkon ja valtion suhteesta on perusteltua kirkon radikaalisti muuttuneen aseman sekä ihmisoikeuksien toteutumisen että kristinopin periaatteiden vuoksi.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Islamilainen terrorismi ei ole suuri uhka, mutta pelko on

"Maailmassa ei ehkä ole mitään niin pahaa ja vaarallista kuin pelko."
- Jawaharlal Nehru

Pelko on yksi parhaista keinoista hallita, mitä hallitsijat ovat koskaan käyttäneet. Itse Machiavelli katsoi, että pelätty hallitsija on onnistuneempi kuin rakastettu hallitsija. Jotta pelolla voidaan hallita, tarvitaan sopiva uhka. Tällaisen uhan tulee tuntua riittävän todelliselta ja läheiseltä, jotta se ei tunnu vain mielikuvalta, mutta sen on myös oltava sopivasti piilossa ja tuntematon, koska asioiden tunteminen vähentää pelkoa. Nykyään länsimaissa tällainen hyvä aavevihollinen on islamilainen terrorismi. Terrorismi ja erityisesti islamilainen terrorismi ovat uhkakuvia, joista uutisoidaan ja joita pelätään täysin suhteettomasti siihen nähden, miten paljon vaaraa tai haittaa niistä todellisuudessa on. Media ja päättäjät pyrkivät maalailemaan islamilaisesta terrorismista vakavia uhkakuvia omien tavoitteidensa vuoksi. Medialle pelko on tapa myydä lehtiä ja ohjelmia, päättäjille pelko on tapa saada ihmiset hyväksymään heidän olennaisten vapauksiensa ja oikeuksiensa kitkeminen.

Amerikassa islamilaisella terrorismilla pelottelun nimissä on saatettu voimaan muun muassa PATRIOT Act, joka rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia ja antaa julkiselle vallalle uusia voimakeinoja ja oikeuksia. Terrorismia on käytetty syynä taistella islamilaisissa maissa ja sillä oikeutettiin muun muassa Irakin vastaista hyökkäyssotaa, vaikka Yhdysvalloilla ei ollut mitään todisteita terroristien kytköksistä Irakin valtaan. Euroopassa on tapahtumassa samanlaista kehitystä, jota perustellaan samoista syistä. Esimerkiksi Lontoon pommituksien jälkeen Britanniasta on tullut nopeasti yksi valvotuimmista yhteiskunnista koko maailmassa. Britannian entisen pääministerin Gordon Brownin mukaan tiukat terrorismilait todellisuudessa lisäävät vapautta, ja ne ovat välttämättömiä muuttuneessa maailmassa. Ranskassa puolestaan presidentti Sarkozy väitti terrorismin olevan suurin uhka Ranskalle, ja käytti sitä perustellakseen vakoilubudjetin kaksinkertaistamisen sekä muun muassa erilaisten automaattisten valvontajärjestelmien kehittämistä. Presidentti Tarja Halosen mukaan terrori-isku on Suomessakin vain ajan kysymys.

Merkittävä amerikkalainen globaalin politiikan ajatushautomo RAND-instituutti tutki virallisia asiakirjoja ja tilastoja koskien terrorismia. Instituutin mukaan ihmiset kokevat, että terrorismin määrä olisi kasvanut. Erityisesti ihmiset ovat huolestuneita islamilaisesta terrorismista. Instituutin tekemän tutkimuksen mukaan pelko on kuitenkin suurimmaksi osaksi aiheetonta, sillä terrorismia ylipäätään on nykyään vähemmän kuin esimerkiksi 70-luvulla. Ihmisiä erityisesti huolestuttava islamilainen terrorismi taas on yksi harvinaisimmista terrorismin muodoista Amerikassa. RAND-instituutin selvityksen mukaan 9/11 iskujen jälkeen Amerikassa ei ole kuollut yhtäkään ihmistä islamilaisissa terroriteoissa. FBI:n tilastojen mukaan vuosina 1980-2005 esimerkiksi äärijuutalaista terrorismia oli tapahtunut jopa prosenttiyksikön verran enemmän kuin ääri-islamilaista terroria. University of North Carolina at Chapel Hillin ja Duke Universityn tutkijoiden tekemän tutkimuksen mukaan Amerikassa liioitellaan islamilaisen terrorismin uhkaa amerikkalaisille.

Myöskään Euroopassa islamilainen terrorismi ei ole niin suuri ongelma kuin päättäjät ja media uskottelevat. Kokonaisuudessaankin terrorismi on Euroopassa varsin marginaalinen ilmiö. Interpol on tutkinut terrorismia Euroopassa ja laatinut vuosittaisen katsauksen Euroopan terrorismitilanteeseen vuosina 2007, 2008 ja 2009. Ainoastaan 0,4% kaikista terroriteoista oli islamistien tekemiä. Ylivoimaisesti suurin osa (84,4%) terroriteoista oli Espanjan ja Ranskan separatistien tekemiä. Vasemmistolaista terrorismia teoista oli 6,5%, mikä on yli kuusitoista kertaa enemmän kuin mistä islamilainen terrorismi on vastuussa. Toisin kuin median propaganda väittää, islamistien terroriteot eivät ole myöskään ainoita kuolemaan tähtääviä, vaan Interpolin mukaan myös esimerkiksi äärivasemmisto on pyrkinyt tappamaan teoillaan ihmisiä. Tästä huolimatta terrorismia koskeva uutisointi keskittyy lähes yksinomaan islamilaiseen terrorismiin.

Vaikka islamilainen terrorismi ei ole merkittävä uhka länsimaissa, on se todellinen ilmiö. Islamilaisesta terrorismista on eniten haittaa alueilla, joilla on raja- tai valtakiistoja sekä muita levottomuuksia. Ainoastaan hyvin pieni osa islamilaisesta terrorismista tapahtuu muualla kuin islamilaisissa maissa. Tämä antaa hiukan kuvaa islamilaisen terrorismin luonteeseen. Jos tavallisesti rauhattomilla ja kaaottisilla alueilla sattuu erilaisia iskuja, ne saatetaan katsoa terrorismiksi jo senkin takia, että ihmisillä ei ole keinoja, tarvetta tai halua eritellä iskun motiiveja. Urbaania sotaa käyvää sissiä tai amatööripartisaania on hankala erottaa terroristista, erityisesti jos hän sattuu olemaan uskonnollinen.

Lisäksi on huomattava, että terrorismi itsessään ei ole yksiselitteinen käsite. Vaikka terrorismia vastaan on laadittu kansainvälisiä sopimuksia, ei terrorismia määritellä yhdessäkään tällaisessa sopimuksessa. Se, mikä on terrorismia, vaihtelee sen mukaan, keneltä kysytään ja milloin. Henkilö, joka sattui taistelemaan kylmän sodan aikoihin Jenkkilän vihollisia vastaan omista motiiveistaan, oli todennäköisesti Jenkkilän silmissä ja mediassa ennemmin vapaustaistelija kuin terroristi. Kun poliittinen tilanne muuttuu, saman henkilön taistelu ei ehkä olekaan enää Yhdysvaltain etujen mukaista, minkä vuoksi hänet voidaan helposti leimata terroristiksi. Terrorismiksi sanotaan sitä, minkä sanominen terrorismiksi on vallanpitäjien etujen mukaista.

Somaliassa "laillista valtaa" on syytetty toistuvasti ihmisoikeusloukkauksista. Somalian "laillinen valta" ei nauti minkäänlaista aitoa kansalaisten luottamusta, vaan päinvastoin kansalaiset vastustavat tätä laillista valtaa aktiivisesti kaikilla keinoilla, mitä heiltä löytyy. Länsimaat, kuten Britannia, tukevat ihmisoikeusloukkauksista syytettyä somalien itsensä vastustamaa valtaa rahallisesti miljoonien puntien edestä. Koska kansalaisten vastustama laillinen valta on länsimaille edullinen, on sitä vastaan suunnatut hyökkäykset järkevämpää tuomita fanatismiksi kuin kutsua niitä esimerkiksi vapaustaisteluksi, vaikka taistelun perimmäisenä motiivina olisikin taistelu länsimaista pakkovaltaa vastaan, eikä uskonto. Kyse on käsitepelistä.

Olennaisinta terrorismissa ei tietenkään ole käsitteiden määrittely, vaan se, kuinka paljon kuolemaa se aiheuttaa. Madridin iskujen kaltaisista tragedioista huolimatta islamilainen terrorismi ei ole erityisen tappavaa. Tyypillinen islamilainen terrori-isku on paljon lähempänä Tuhkholman epäonnistunutta itsensä räjäyttäjää kuin 9/11:ta. Interpolin tilastojen tarkastelemien vuosien aikana islamistiterroristit eivät saaneet tapettua yhtä ainoaa ihmistä koko Euroopassa. Islamilaiset terroristit ovat keskimäärin huonosti valmistautuneita ja huonosti koulutettuja terroritekoihin, eivätkä he ole tehokkaita edes yrittäessään. Onnistuneet iskut ovat poikkeus, eivät sääntö.

Yksilön ja arjen turvallisuutta uhkaavat lukemattomat asiat huomattavasti enemmän kuin islamilainen terrorismi. Uskonnollisen terrorismin kanssa näillä uhkatekijöillä on yhteistä se, että niihin ei voi juurikaan varautua ja ne voivat kohdistua kehen tahansa ilman tämän omaa syytä. Vuonna 2009 rattijuopumus tappoi 94 ihmistä Suomessa. Rattijuoppo on vahingossa kolaroidessaan tuhoisampi kuin keskimääräinen muslimiterroristi pommittaessaan tarkoituksella. Jopa pelkkä eläminen suurkaupungissa on vaarallisempaa kuin muslimiterrorismi. Helsingin yliopiston tutkija Outi Ampujan mukaan vuodessa kuolee noin 400 suomalaista melusta johtuviin haittoihin. Melu siis tappaa pelkästään Suomessa vuosittain enemmän ihmisiä kuin islamilainen terrorismi koko Euroopan unionissa ja Amerikassa yhteensä. Melua ei tosin voi käyttää tekosyynä sensuurin ja valvonnan lisäämiselle, eikä se pelota ihmisiä yhtä paljon kuin uskonnolliset fanaatikot.

Jokainen ymmärtää sen, että fundamentalistinen hihhuli, joka kuvittelee tappamalla toisia saavansa joellisen viiniä ja läjän hekumallisia neitsyitä ikuisessa paratiisissa, on saakutan vaarallinen juttu. Kaikesta huolimatta tällaisia ihmisiä on huomattavasti vähemmän kuin mitä media uskottelee. Lisäksi tällaiset ihmiset saavat paljon vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin mitä annetaan ymmärtää. Terrorismin suurin vaara ei ole sen aiheuttamassa vahingossa, vaan pelossa, jota se lietsoo ihmisten mieliin. Islamilainen terrorismi, kuten mikä tahansa terrorismi, on vakava asia, mutta se ei ole mitenkään niin suuri uhka, että sen perusteella pitäisi panikoida, hermostua tai edes harkita yhdenkään olennaisen vapauden rajoitusta tai kaventamista. Terrorismi on pelolla hallitsemista. Jokainen, joka pyrkii pelottelemaan terroristeilla tai terrorismilla, pelaa suoraan terrorin ja pelon lietsonnan pussiin. Pelko on merkittävämpi uhka kuin islamilainen terrorismi.