Turun tauti, hyvä veli -verkostot ja haista, kaupunki, pitkä vittu

Turun tauti on käsite, joka tarkoitti alunperin vanhojen, "rumien" talojen purkamista ja uusien, "kauniimpien" talojen rakentamista tilalle sekä tähän liittyvää kunnallista vehkeilyä, jossa valta oli harvojen käsissä. Sittemmin poliittisessa kielessä käsite on saanut laajemman merkityksen ja sillä tarkoitetaan yleisesti turkulaisen päätöksenteon negatiivisia ominaispiirteitä, kuten hyvä veli -verkostoja ja kähmintää. Turun kaupunki osoitti, että käsite on tasan yhtä ajankohtainen kuin sotien jälkeen. Tai no, todennäköisesti vielä ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Turun Sanomien mukaan Turun kaupunki on syyllistynyt päälle sata kertaa julkisuuslain vastaiseen toimintaan. Kaupungin laittoman toiminnan tultua ilmi kaupunki yritti puolustella, että se on useimmiten noudattanut lakia. Sepä hienoa, Turku, mutta arvaapa vaan, mitä Suomen perustuslaki sanoo siitä, miten julkisen vallan tulisi noudattaa lakia. Suomen perustuslain 2§:n kolmannen momentin mukaan KAIKESSA julkisen vallan toiminnassa on noudatettava lakia, eli lain noudattaminen useimmiten ei riitä. Vaikka lakia noudatettaisiin suurimman osan ajasta, lain rikkominen toista sataa kertaa tarkoittaa, että rikollinen toiminta on järjestelmällistä. Kyse ei ole pikku lipsahtelusta, vaan systemaattisesta rikollisuudesta.

Turun kaupungin julkisuuslain vastainen toiminta on koskenut pääasiassa hankintoja ja palkkausta. Käytännössä kyse on siis ollut juuri niistä asioista, joihin niin sanotut hyvä veli -verkostot yleensä liittyvät. Hyvä veli -verkostolla tarkoitetaan epävirallista päätöksentekoa, jossa esimerkiksi päättäjä ja yrityspamppu sopivat keskenään, että jos päättäjä suosii pampun yritystä verorahoilla tehtävissä julkisissa hankinnoissa, yrityspamppu tekee myöhemmin puolestaan päättäjälle jonkin vastaavan palveluksen. Korruptiota Suomessa tutkivan ja vastustavan Transparency Suomi ry:n tilaaman tutkimuksen mukaan hyvä veli -verkostot ovat Suomen yleisin korruption muoto. Koska hyvä veli -verkostot ovat yleensä korostetun epävirallisia, niistä jää harvemmin kiinni. Turun kaupungin rikokset ovatkin harvinaisuus, koska ne tulivat julki.

Epäilemättä hyvä veli -verkostojen pitkän linjan asiantuntija Esko Ahon mukaan hyvä veli -verkostot ovat mahdollisuus. Todellisuudessahan näin ei ole, paitsi niille päättäjille ja muille tahoille, joita hyvä veli -verkostot suoraan hyödyttävät. Kansalaisille se, että hankinnat tehdään salassa tai kilpailutusta ei hoideta loppuun saakka, on puhtaasti ja yksipuolisesti tappio. Salainen päätös tarkoittaa sitä, että äänestäjillä ei ole demokratiaan ehdottomasti kuuluvaa mahdollisuutta tarkkailla, miten heidän mandaatillaan toimivat päättäjät heidän verorahojaan käyttävät, eli he eivät voi arvioida, onko toiminta hyvää vai huonoa. Kun kilpailutusta ei hoideta loppuun, eivät veronmaksajat saa parasta mahdollista ja halvinta lopputulosta, vaan sen, mikä hyödyttää hyvä veli -verkostoja eniten riippumatta laadusta tai hinnasta.

Julkisuus on yksi demokratian tärkeimmistä kulmakivistä. Kaikki päättäjien demokraattinen vastuu perustuu siihen, että äänestäjät tietävät, mitä päättäjät tekevät. Jos äänestäjät eivät tiedä päättäjien puuhastelusta, äänestämisestä tulee pelkkää arvailua ja näennäisdemokraattinen muodollisuus. Jotta äänestäjillä on mahdollisuus tarkkailla, noudattavatko päättäjät äänestäjille vaaleissa antamiaan lupauksia, päätöksien tulee olla ehdottomasti niin julkisia kuin mahdollista. Julkisuuslaki on nimenomaan tätä demokratian ehdotonta edellytystä suojeleva laki. Julkisuuslain rikkominen on rikos itse kansanvaltaa kohtaan. Se on pikkasen isompi rikos kuin joku rumasti kirjoittaminen Internetissä. Kyse on suoraan demokratian kasvoille kusemisesta.

Jos minä ajaisin viikon vuodesta kännissä, mutta muuten olisin ratissa selvinpäin, olisin silti rattijuoppo. Jos joku lapsi jäisi alle, ei hirveästi helpottaisi se, että suurimman osan ajasta olisin selvinpäin. Sama Turun kaupungin toiminnan kanssa. Todellista vahinkoa on jo käynyt riippumatta siitä, että lakia noudatetaan suurimman osan ajasta. Turun päättäjien ja virkamiesten tulee ottaa vastuu teoistaan. Vastuun ottaminen ei tarkoita puolustautumista sillä, että lakia ei rikota joka kerta, vaan sitä, että selvitetään tarkasti, miksi näin on käynyt ja tehdään tarkka ja selvä suunnitelma, ettei näin enää "pääse" tapahtumaan. Tämän jälkeen syylliset voisivat vielä läpällä mennä ensi kesänä Keskiaikamarkkinoilla jalkapuuhun kakaroiden naurettavaksi. Se olisi hienoa.