perjantai 22. maaliskuuta 2013

Poliitikot syrjään ja kulttuuri vapaaksi

Kansanedustaja Olli Immonen esittää, että julkisen vallan ei tulisi tukea kulttuurillista toimintaa, joka murentaa suomalaista kansallisylpeyttä. Lisäksi Immosen mielestä valtion tulee lopettaa niin sanottujen "postmodernistien" tukeminen ja nykytaiteen tuotanto tulee saattaa yksityishenkilöiden ja markkinoiden vastuulle. Olen täysin samaa mieltä kuin Immonen, mutta menen askeleen pidemmälle. Valtion tulee lopettaa kaikkien taidesuuntauksien ja taiteilijoiden tukeminen riippumatta siitä, saavatko ne ihmiset mylvimään isänmaallista kiimaa vai viiltelemään itseään pimeässä pusikossa kansallisen syyllisyyden musertamana. Kaikki taide tulee jättää markkinoiden ja yksityishenkilöiden vastuulle.

Taiteen valtiollisia tukia perustellaan sillä, että kulttuuri on tärkeää. Tämä on ehdottomasti faktaa. Kulttuuri on yksi yhteiskunnan peruspilareista. Valtion ei tulekaan lopettaa tukia sen vuoksi, että taide ei olisi tärkeää. Päinvastoin; valtion tulee pitää näppinsä erossa taiteesta nimenomaan sen vuoksi, miten tärkeää vapaa taide on. Nimittäin taiteen tukeminen tarkoittaa käytännössä sitä, että poliitikot yrittävät hallita taidetta ylhäältä alas mielivaltaisesti oman mielivaltansa mukaan.

Taide on aina välttämättä subjektiivista. Kenenkään ei ole mahdollista sanoa objektiivisesti, mikä on loukkaavaa taidetta, mikä on hyvän maun vastaista taidetta tai ylipäätään mikä on taidetta. Joku voi olla sitä mieltä, että abstrakti nykytaide on mitä hienointa kokemuksellista visiota, siinä missä toinen voi olla sitä mieltä, että teennäistä paskaa. Joku taas voi olla sitä mieltä, että japanilaisen noise-muusikon Merzbow'n kappaleet ovat hienoa äänitaidetta, siinä missä jonkun mielestä se on vain kohinaa ja surinaa. Taide on aina väistämättä subjektiivista.

Koska taide ja sen piirteet ovat aina subjektiivisia, seuraa tästä, että julkinen valta joutuu väistämättä käyttämään mielivaltaisia, subjektiivisia kriteerejä myöntäessään tukia taiteelle. Jos Immosen tahto menisi läpi ja valtio ei saisi tukea enää taidetta, joka rapauttaa kansallista ylpeyttä, olisi kyse mielivallasta. Kukaan ei voi objektiivisesti sanoa, mikä rapauttaa ylpeyttä ja mikä ei. Täysin samalla tavalla subjektiivinen, mielivaltainen kriteeri on monissa nykyisissä tuissa ja poliittisissa päätöksissä käytetty kriteeri "hyvien tapojen vastainen". Kenenkään ei ole mahdollista osoittaa objektiivisesti, mikä on hyvien tapojen vastaista ja mikä ei. Kyse on vain ja ainoastaan virkamiesten ja poliitikkojen mielipiteestä, eivätkä he ole sen parempia sanomaan taiteesta mitään kuin likaiset varpaani.

Kun valtiovalta ryhtyy tukemaan jotain taidetta, se väistämättä ottaa taidetta ja kulttuuria hallintaansa. Kaikki taiteen tukeminen tarkoittaa sitä, että tukia vaille jäänyt taide jää heikompaan asemaan kuin tuettu taide. Suomen valtio maksoi vuonna 2012 Swallow the Sunille 20 000 euroa kiertuetukea. Kun valtio maksaa yksittäiselle bändille 20 000 euroa kiertuetukea, on tällä bändillä parempi asema kuin niillä bändeillä, jotka eivät saa kiertuetukea. Tällöin valtio tekee sekä päätöksen kannattaa tukea saavaa bändiä että samalla vastustaa muita bändejä tekemällä niiden kilpailusta Swallow the Sunin kanssa keinotekoisesti vaikeampaa. Jos yksi bändi saa kiertämiseensä 20 000 euroa, mutta muut bändit eivät, ei näillä muilla bändeillä ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia pärjätä kuulijamarkkinoilla kuin tällä tuetulla bändillä. Tiettyjen artistien tukeminen tarkoittaa aina kaikkien muiden artistien vahingoittamista suhteessa tuettuun artistiin.

Yhteiskunta, joissa valtiojohto päättää, millaista on hyvä ja tukemisen arvoinen taide, on kyseenalainen yhteiskunta. Jos hyväksytään, että valtio tukee taidetta, silloin välttämättä hyväksytään, että valtio kontrolloi taidetta. Suomen perustuslakiin kuuluu taiteen vapaus, mutta tämä vapaus ei voi toteutua niin pitkään kuin taidetta ohjataan ylhäältä alas. Taiteen vapaus voi toteutua aidosti ainoastaan, mikäli taiteen tukeminen joko lopetetaan kokonaan tai kaikkea taidetta aletaan tukea tasapuolisesti.

Taidetta voidaan tukea tasapuolisesti vähentämällä valtion valtaa taiteen yli. Sana "tuki" on tässä aavistuksen harhaanjohtava, koska todellisuudessa kyse on enemmänkin julkisen tahon astumisesta syrjään. Sen sijaan, että valtio käyttää esimerkiksi Swallow the Sunin, Apocalyptican ja muiden menestyneempien bändien kiertueiden tukemiseen satoja tuhansia, tulee nämä samat varat käyttää siten, että niillä autetaan tasapuolisesti kaikkia taiteilijoita. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että summa käytettäisiin bändien keikkalippujen ja instrumenttien verojen leikkaamiseen. Tällöin hyödytettäisiin tasapuolisesti kaikkia sen sijaan, että kyse olisi poliitikkojen mielivallasta sen suhteen, minkä tukeminen heitä nyt milloinkin sattuu miellyttämään. Taiteilijoiden ja taiteen harrastajien verojen ja kulujen pienentäminen sekä vapauttaa taidetta valtion kontrollista että tukee kaikkia taiteilijoita ja taideharrastajia tasapuolisesti.

Vaikka tässä kirjoituksessa käytän esimerkkinä bändejä ja musiikkia, koskevat nämä samat periaatteet luonnollisesti kaikkea muutakin taidetta. Kaiken taiteen tulee olla poliitikkojen ja virkamiesten kontrollista mahdollisimman vapaata. Aina, jos tiettyjä yksittäisiä taiteilijoita, artisteja, bändejä, hankkeita, instituutioita tai järjestöjä tuetaan suoraan rahallisesti, valtio ja sen päättäjät asettavat kulttuurintuottajat epäreiluun asemaan toisiinsa nähden. Rahallisten, suorien ja tietyille tahoille menevien tukien sijasta resurssit tulee käyttää laskemaan taiteen tuottamiseen ja kuluttamiseen liittyviä veroja ja muita kustannuksia, mikä laskee taiteen tuottamisen ja kuluttamisen hintaa ja parantaa tasapuolisesti kaikkien taiteilijoiden asemaa sekä jokaisen mahdollisuuksia nauttia taiteesta ja kulttuurista. Taiteen vapaus toteutuu, kun päättäjät astuvat syrjään.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Suomen Sisu kuuluu keskitysleirille

Maanantaina 11.3. kansallismielinen ja paljon mediassa kohuttu Suomen Sisu järjesti suurkäräjänsä, eli sääntömääräisen kevätkokouksensa. Kevätkokouksen kyytipojaksi Suomen Sisun vastustajat olivat päättäneet pitää oman mielenosoituksensa Suomen Sisua vastaan, vaikkakaan eivät olleet vaivautuneet ilmoittamaan siitä viranomaisille, kuten laki edellyttää. Suurkäräjillä Suomen Sisu sai uuden puheenjohtajan, perskansanedustaja Olli Immosen. Immosen ensimmäiset lausunnot Sisun puheenjohtajana tuomitsivat kaiken rasismin ja kertoivat, että Suomen Sisu aikoo parantaa mainettaan. Konkreettisina tekoina Suomen Sisu aloitti verkkosivujensa uudistamisen ja Immonen lupasi kokonaan uuden periaateohjelman vanhentuneen ja paljon kritisoidun ohjelman tilalle.

Kaiken logiikan ja järjen mukaan uusvasemmistolaisten natsinmetsästäjien tulisi olla mielissään siitä, että Suomen Sisu pyrkii parantamaan mainettaan ja korvaamaan vanhan ohjelmansa. Se, että joku muuttaa mielipiteitään tai julkista ilmaisuaan parempaan ja loivempaan suuntaan tulisi nähdä merkkinä kypsymisestä ja kehityksestä ja siis juuri siitä toivottavasta suunnasta, johon "rasisminvastainen taistelu" toivottavasti pyrkii.

Tietenkään rasismitaistelijat eivät nähneet asiaa tällä tavalla. Mielenosoituksen jälkeisessä tiedotteessaan mielenosoituksen järjestäjät tyrmäsivät Immosen lausunnot ja totesivat, ettei fasismille saa antaa tuumaakaan periksi. Sosiaalisessa mediassa puolestaan esiteltiin Sisun vanhoja kotisivuja ja kannanottoja siitä huolimatta, että Immosen ensimmäiset toimet käsittelevät juuri näiden uudistamista. "Katsokaa, tässä ongelmassa, jonka uusi puheenjohtaja lupasi korjata, on ollut ongelmia! Tämän vuoksi ongelmaa ei voi korjata!" Surullista, että tätä neropattihessuilua harrastivat jopa järkevät ihmiset. Esimerkiksi entinen kansanedustaja ja yleiskova pitkätukka Jyrki Kasvi piti järkevänä kaivaa Suomen Sisun yli puoli vuosikymmentä vanhoja nettisivuja esille Internetin Wayback Machinella ikään kuin näillä olisi jotain todistusarvoa.

Hienoa, Kasvi. Varmaan seuraavaksi todistat, että Kokoomus on monarkistinen äärioikeistopuolue tonkimalla kansallisarkistosta Svinhufvudin lausuntoja ja Lapuan liikettä. Kaikkihan nimittäin tietävät, että ihmisten ja etenkin järjestöjen on täysin mahdotonta muuttaa mielipiteitä, koska mielipiteet tulevat geeneistä, äidinmaidosta ja Jumalasta.

Paitsi että oikeassa maailmassa eivät tule. Oikeassa maailmassa ihminen voi muuttaa mielipiteitään ja muuttaakin, koska hänellä on kyky ajatella. Rekisteröityneen yhdistyksen mielipide puolestaan ei edes teoriassa voi olla muuta kuin mitä sen viralliset asiakirjat sanovat, koska rekisteröity yhdistys ei ole ihminen, eikä sillä ole aivoja tai mieltä. Jos rekisteröidyn yhdistyksen asiakirjat, kuten periaateohjelma, muuttuvat, myös rekisteröityneen yhdistyksen mielipide on muuttunut. Ihmisten mielipiteet muuttuvat ja kehittyvät.

Mikäli mielipiteen muutosta ei hyväksytä silloin, kun se tapahtuu positiiviseen suuntaan, kaivetaan itsensä poteroon. Mielipiteenmuutos positiiviseen suuntaan tulee nähdä positiivisena kehityksenä. Jos sitä kehitystä ei uskota tai hyväksytä, päätetään, että positiivista kehitystä ei voi tapahtua, eli päätetään, että kerran rasisti on aina rasisti. Vähän kuten kristityt päättivät, että Paavali ei voi koskaan olla aito kristitty, koska oli ennen vainonnut kristittyjä. (Eiku...) Rasismista tehdään siis stigma, joka ei jostain mystisestä syystä voi ikinä parantua. Tämä taas on äärimmäisen vaarallista, koska jos rasistin mielipiteitä ei voi muuttaa vähemmän rasistisiksi, silloin rasismia voi vähentää vain vähentämällä rasisteja, minkä jälkeen ollaankin turvallisesti mielipidevainoissa.

Sen lisäksi, että rasisminvastainen taistelu on epäloogista, on siinä myös toinen valtava ongelma. Se ei nimittäin toimi. Itse asiassa rasismin vastustaminen lisää rasismia.

Toronton yliopiston psykologian laitoksen tutkijat tekivät pari koetta testatakseen, minkälainen ennakkoluuloisuuden vastainen toiminta tehoaa. Ensimmäisessä kokeessa tutkijat jakoivat koehenkilöt kolmeen ryhmään. Yhdelle ryhmälle tutkijat jakoivat esitteen, jossa kerrottiin neutraalisti ennakkoluulottoman elämän ja asenteen eduista. Toiselle ryhmälle tutkijat jakoivat esitteen, joka nimenomaisesti tuomitsi ennakkoluulot ja kielsi niiden harjoittamisen. Kolmas ryhmä toimi verrokkina, eikä heille jaettu minkäänlaista esitettä. Toisessa kokeessa tutkijaryhmä puolestaan jakoi koehenkilöille sattumanvaraisesti kyselyjä, jotka oli suunniteltu sanomaltaan joko neutraaleiksi tai vaihtoehtoisesti siten, että ne kielsivät ennakkoluulot. Kaikki varmastikin arvaavat, mitä kokeet osoittivat.

Molemmissa kokeissa nimittäin huomattiin, että ennakkoluuloisen asenteen kieltäminen ja tuomitseminen ei toimi, vaan päinvastoin se jopa lisää rasismia ja ennakkoluuloja. Koeryhmä, jolle oli kerrottu neutraalisti ennakkoluulottoman elämäntavan ja asenteen eduista, osoitti vähemmän ennakkoluuloja kuin verrokkiryhmä. Puolestaan koeryhmä, jota oli nimenomaisesti kielletty olemasta ennakkoluuloisia ja jolle ennakkoluuloisuutta oli tuomittu, osoitti enemmän ennakkoluuloista ja tuomitsevaa asennetta kuin verrokkiryhmä. Vastaava tulos saatiin myös jälkimmäisestä kokeesta; rasismin ja ennakkoluulojen kieltäminen ja tuomitseminen lisäsivät ennakkoluuloista suhtautumista ja asenteita.

Kokeiden tulos ei varmasti tule yllätyksenä kenellekään, joka ymmärtää edes perusasiat ihmisen psykologiasta. Ihminen ei tahdo, että hänelle kerrotaan, mitä mieltä hänen pitäisi olla. Jos ihmiselle sanoo "älä paina tuota nappia", hän sanoo "varppina painan" ja painaa riippumatta siitä, olisiko hän alunperin edes tehnyt niin. Sen sijaan asian lähestyminen ilman kieltoja ja käskyjä, neutraalisti kertomalla oman näkökantansa hyvät puolet ei haittaa ihmistä, vaan kokeen mukaan se jopa toimii ennakkoluulojen vähentämiseksi.

Koe osoittaa, mikä natsinmetsästäjien logiikassa ontuu; vastustaminen. Natsinmetsästäjät ovat keskittyneet äärioikeistonsa vastustamiseen ja vainoamiseen sen sijaan, että he pyrkisivät tuomaan esille suvaitsevaisuuden ja ennakkoluulottomuuden hyviä puolia. Sen sijaan, että he siis kannustaisivat esimerkiksi Sisussa tapahtuvaa positiivista muutosta loivempaan suuntaan, he tuomitsevat Sisun ja sisulaiset riippumatta Sisun pyrkimyksistä parantaa menoaan. Kuten arvata saattaa, uusimman Sisu-vastaisen vainon myötä Sisuun tulvii uusia jäsenhakemuksia. Onneksi olkoon, sankarit. Saavutitte juuri sen, mitä yrititte vastustaa.

Rasismi ja ennakkoluulot ovat tyhmiä ja niistä pitää pyrkiä aktiivisesti eroon sekä omassa elämässä että yhteiskunnassa. Rasismi ja ennakkoluulot eivät kuitenkaan vähene tuomitsemalla ja leimaamalla sen vuoksi, mitä henkilö tai järjestö on vuosia sitten ollut mieltä tai sanonut. Rasismi vähenee keskustelemalla ilman tuomitsemista ja mielipiteiden kieltämistä. Ennen kaikkea rasismi vähenee sillä, että kun rasismi pyrkii vähenemään, sen annetaan vähentyä. Rasismi ei katoa keskitysleireillä, vaan keskusteluilla.

PS. Uusvasemmistolla tarkoitan näitä ihmeellisiä antifanttianarkisteja, koska en halua leimata oikeita vasemmistolaisia, kuten Jyrki Yrttiahoa, Esko Seppästä tai Markus Mustajärveä. Lisäksi olen huolissani kosmisesta tasapainosta ja tahdon vähän vastapainoa termille "uusliberaali".

PPS. En pidä Suomen Sisua äärijärjestönä, sillä olen perillä, millaisia oikeat äärijärjestöt ympäri maailman ovat.

PPPS. Ihan oikeasti koko "kuka on ääri"-määritelmäpelleily ja kilpauhriutuminen on sen verran munasta, että alta pois. Sillä ei voi saavuttaa mitään ja se vie huomion pois olennaisesta, eli konkreettisista asioista. Jokaisella poliittisesta laidasta toiseen on varmasti maahanmuuttopolitiikan parantamiseksi parempia ideoita kuin haukkua toista ääriliikkeeksi.