maanantai 3. joulukuuta 2012

Valtuustoaloite Turun kaupunginvaltuuston kokousten suorasta lähettämisestä Internetissä

Esitin tänään 3.12. Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen kaupunginvaltuuston kokouksien suoraksi Internet-lähettämiseksi ja -taltioinniksi. Vastaavanlaisia aloitteita on esitetty aikaisemminkin Turun kaupunginvaltuustossa - viimeisin tammikuussa 2012 - mutta ne on aina haudattu byrokratiaan ja vaiettu kuoliaaksi. Aloite on sekä kannanotto Turun kaupungin valtuustojen kokouksia koskevaa kuvauskieltoa vastaan että mahdollisuus kaupungille korjata virheensä ja kulkea kohti demokratiaan ja oikeusvaltioon kuuluvaa avoimuutta.

19. marraskuuta Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seppo Lehtinen kielsi Lauri Kotajaa ja Antti Tulosta kuvaamasta kaupunginvaltuuston avointa kokousta. Lehtisen mukaan kuvaaminen ja tallentaminen ei ole Turun kaupunginvaltuuston sääntöjen mukaan sallittua. Lehtisen mukaan kaupunginvaltuustolla on käytäntö, että kuvaamiseen on saatava lupa. Suomen kuntaliiton mukaan taas julkisen kokouksen keskustelujen nauhoittamista ei voida kieltää eikä tehdä luvanvaraiseksi. Tämä on jokaisen perusoikeus, jota virkamiehet eivät voi missään tapauksessa mielivaltaisesti rajoittaa.

Aloitteen allekirjoittivat lisäkseni valtuutetut Ville Auvinen Kristillisdemokraateista, Saara-Sofia Sutela Kokoomuksesta, Stefan Wallin Ruotsalaisesta kansanpuolueesta, Johannes Yrttiaho Vasemmistoliitosta sekä Olavi Mäenpää ja Maarit Rostedt Sinivalkoisista.

VALTUUSTOALOITE
3.12.2012
Kaupunginvaltuuston kokousten Internet-lähetyksestä ja -taltioinnista

Turun julkinen päätöksenteko on saanut viime aikoina osakseen paljon ansaittua kritiikkiä. Kuuden viime vuoden aikana Turun kaupunki on rikkonut julkisuuslakia yli sata kertaa. Tällaiset numerot ovat häpeällisiä ja ne kertovat kaupungin demokratian surkeasta tilasta. Julkisuus ja kansalaisten mahdollisuus seurata päätöksentekoa on toimivan demokratian välttämätön edellytys.

Elämme aikaa, jolloin jopa ala-asteikäisiltä lapsilta löytyy taskustaan puhelin, jolla voi kuvata HD-tasoista videokuvaa. On suorastaan noloa, että Turku ei ole ottanut modernia teknologiaa käyttöön parantaakseen demokratian toimimista, vaikka esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa valtuustojen kokouksien kuvaaminen on normaali käytäntö. Valtuustojen kokouksien kuvaaminen suorana Internetiin sekä kuvatun materiaalin tallentaminen julkisesti kaikkien saataville on äärimmäisen helppoa ja halpaa.

Minimissään valtuustojen kokouksien kuvaaminen, lähettäminen ja taltiointi ei vaadi kuin hyvälaatuisen webbikameran ja Internet-yhteyden. Internet on pullollaan palveluita, jotka tarjoavat ilmaiseksi mahdollisuuden lähettää videokuvaa suorana ja tallentaa videokuva kaikkien nähtäville avoimesti nettiin. Tarvittaessa kunta voi hyväksikäyttää näitä netin ilmaisia palveluja kokouksien lähettämiseksi ja taltioimiseksi. Taloudellisia argumentteja kokouksien nettilähetyksiä vastaan ei yksinkertaisesti ole. Äärimmäisen pienellä taloudellisella panoksella voidaan parantaa päätöksenteon julkisuutta ja demokratian toteutumista valtavasti.

Turun kaupungilla ei yksinkertaisesti ole mitään perusteltuja syitä olla lähettämättä valtuuston kokouksia suorana netissä ja taltioimatta niitä julkisesti kaikkien saataville.

Edellisen perusteella esitän,

että kaupunginhallitus ryhtyy toimenpiteisiin kaupunginvaltuuston kokousten lähettämiseksi suorina Internet-lähetyksinä ja lähetettyjen kokousten taltioimiseen Internetiin julkisesti. Asiassa otetaan mallia ja haetaan tietoa kunnilta, joissa vastaava järjestelmä on jo olemassa. Videoinnin ja taltioinnin suunnittelussa ja käytännön toteuttamista varten kuullaan kansalaisjärjestöjä ja tehdään yhteistyötä Turun media-alan korkeakoulujen ja niiden opiskelijoiden kanssa.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Vaaliohjelmani kunnallisvaaleihin 2012

Tämä on vaaliohjelmani kunnallisvaaleissa 2012. Ajan suoraa demokratiaa, rahankäytön järkevöittämistä, perusoikeuksia ja pienyrittämisen vapautta. Vaaliohjelmassa ilmoitetaan ne periaatteet, joiden mukaan toimin kunnanvaltuustossa ja annetaan konkreettisia esimerkkejä niistä käytännön päätöksistä ja toimista, joilla tulen toteuttamaan näitä periaatteita kunnanvaltuustossa.

Ohjelmassa on otettava huomioon, että kunnanvaltuustossa ei voi vaikuttaa moniin kansallisesti tärkeisiin kysymyksiin kuin korkeintaan pieneltä osalta. Vaaliohjelma pyrkii pysymään kunnanvaltuuston vallan rajoissa, mutta koska vaaleissa on kyse myös isommista linjauksista kuin vain muutamista kunnallisista päätöksistä, vaaliohjelma käsittelee myös laajempia seikkoja.

Suora demokratia ja kansanvallan parantaminen:

Kaiken oikeutetun vallankäytön ehdoton pohja ja perusta on kansanvalta. Tällä hetkellä kansanvalta ei voi hyvin, vaan se kärsii hyvä veli -verkostojen, vaalilupauksien pettämisen, ryhmäkurin, puolueloikkien ja muiden vastaavien syöpäläisten vuoksi. Demokratiaa on pyrittävä systemaattisesti lisäämään edistämällä avoimuutta, ihmisten mahdollisuuksia valvoa päättäjiään sekä ennen kaikkea suoraa demokratiaa.

- Valtuustosaliin tulee asentaa videointijärjestelmä ja kaikki valtuuston kokoukset tulee lähettää suorana Internetissä ja mahdollisuuksien mukaan televisiossa. Myös lautakuntien kokoukset tulee olla mahdollista nähdä Internetissä. Päättäjien toiminnan on oltava kaikilla tavoilla mahdollisimman avointa ja kansalaisilla on oltava mahdollisuus tarkkailla heidän toimintaansa. Päättäjät ovat kansan renki, eivät herra.

- Valtuustojen palkkioista poistetaan kokouksien pitkittämiseen kannustava lisä. Turun kaupunginvaltuustossa kokouspalkkio on 150 euroa. Mikäli kokous venyy yli 3 tunnin, palkkio kaksinkertaistuu 300 euroon. Tästä seuraa, että valtuutetulla on taloudellinen intressi pitkittää kokousta myös silloin, kun se ei ole päätöksenteon kannalta tarpeellista. Tämä pitkittämistä tukeva lisä tulee poistaa. Kokouksien pitkittäminen heikentää päätöksenteon laatua ja halventaa demokratiaa.

- Toriparkista on järjestettävä kansanäänestys ja tämän kansanäänestyksen lopputulosta on ehdottomasti noudatettava. Myös kuntaliitoksista on järjestettävä aina äänestys. Kaikista kansanäänestyksistä on tehtävä mahdollisuuksien mukaan sitovia. Kunnanvaltuuston on sitouduttava periaatejulistukseen, jossa se lupaa noudattaa kansalaisten kansanäänestyksissä ilmaisemaa tahtoa.

Turhasta tuhlaamisesta perusoikeuksien edistämiseen:

Turun julkiselle puolelle on tehtävä kokonaistarkastus ja tarkistaa, mihin kaikkeen turhaan Turun kaupunki käyttää rahaa, minkä jälkeen näitä turhia kuluja on leikattava rankasti. Joka toinen säästetty euro laitetaan perusoikeuksia parantaviin palveluihin, kuten vanhustenhoitoon, terveydenhoitoon, sosiaalipalveluihin ja koulutukseen. Joka toisella säästetyllä eurolla taas leikataan kaupungin budjettivajetta. Eli jos esimerkiksi byrokratiasta löydetään kohta, josta voidaan leikata 10 000 euroa, tästä 5 000 euroa laitetaan perusoikeuksia toteuttaviin tuottaviin palveluihin ja 5 000 eurolla vähennetään kaupungin velkaantumista. Kaikkiin leikkauskohteisiin ei voida pureutua tässä, mutta ohessa muutamia esimerkkejä leikkauskohteista.

- Turkuposti halvemmalle paperille. Jokaiseen turkulaiseen talouteen jaetaan ilmaisjakelulehti Turkuposti, joka on painettu hyvälaatuiselle, paksulle ja kiiltävälle paperille siitä huolimatta, että sen sisältämä tieto vanhenee nopeasti, eikä julkaisulla ole itsessään kulttuurillista arvoa. Turkuposti tulee joko siirtää kokonaan Internetiin, lakkauttaa tai vähintään painattaa halvemmalle paperille. Tällä säästetään kymmeniä tuhansia vuodessa.

- Yhdistyksille ei tule heittää miljoonia verorahoja. Turun kaupunki käyttää tällä hetkellä miljoonia tukeakseen yhdistyksiä, joiden toimintaa ei aina edes tarkisteta ja jotka piilottelevat tilejään julkisuudelta. Yhdistykset ovat tyyliä Taivaanrannan maalarit ry - ja tämä ei ole valitettavasti vitsi. Yhdistysten on perustuttava vapaaehtoistoimintaan, eikä kuntalaisia tule velvoittaa tukemaan verorahoilla yhdistyksiä, joiden toiminta on epäselvää ja mahdollisesti kuntalaisten tahdon vastaista.

- Kaikissa julkisissa hankinnoissa on suosittava vapaita ohjelmistoja. Vapaat ohjelmistot tulevat kaupungille huomattavasti halvemmaksi kuin kaupalliset ohjelmistot. Vapaista ohjelmistoista ei tarvitse suorittaa lisenssimaksuja, eivätkä ne aseta käytölle rajoituksia. Säästöjen lisäksi esimerkiksi suomalaisten linux-käyttöjärjestelmien suosiminen tukee suomalaisia innovaatioita ja kannustaa teknologiseen kehitykseen Suomessa.


Pienyrittäjyys kunniaan ja turhat kiellot Aurajokeen:

Pienyrittäjyys on taloudelle ja yhteiskunnalle välttämätöntä. Se tuottaa arvoa ja asettaa kilpailupaineita isommille yrityksille pakottaen ne toimimaan moraalisemmin ja paremmin. Tällä hetkellä byrokratia, julkisen vallan päätökset ja muut vastaavat seikat haittaavat lähinnä pieniä yrityksiä. Suurilla yrityksillä on resurssit selvitä byrokratiasta ja vaikuttaa päätöksiin, mutta pienillä yrityksillä ei. Turun kaupungin tulee pyrkiä kaikessa toiminnassa purkamaan pienten yrittäjien toimintaa vaikeuttavaa sääntelyä ja edistää niiden mahdollisuuksia toimia kaupungissa.

- Kaavoituksessa ei saa suosia yksipuolisesti S- ja K-kauppoja, vaan esimerkiksi Alkojen sijoittelu tulee tehdä tasapuolisemmin siten, että myös muut yrittäjät hyötyvät niiden läheisyydestä. Alkon kaltaisten julkisten vallan monopolien tulee hyödyttää tasaisesti kaikkia sen sijaan, että sitä käytetään ruoan hintaa keinotekoisesti korkealla pitävien kartellien tukemiseen.

- Halpoja bussimatkoja tarjoaville firmoille tulee antaa mahdollisuus ottaa asiakkaita kyytiin Turun keskustasta ja sen välittömästä läheisyydestä. Niin kutsutut "sukuoikeudet" ovat suunnatonta roskaa, eivätkä sellaiset kuulu vapaaseen ja avoimeen yhteiskuntaan. Halvat bussimatkat edistävät Turun kilpailukykyä ja houkuttelevuutta ja edistävät elinkeinonvapautta.

- Ravintolapäivä joka päivä. Ravintolapäivä on pari kertaa vuodessa järjestettävä valtakunnallinen tapahtuma, jolloin ihmiset voivat avata vapaasti ravintoloita, ruokakojuja ja muuta vastaavaa pientä liiketoimintaa. Ravintolapäivä on ollut toimiva kokeilu, eikä siitä ole aiheutunut ongelmia. Ravintolapäiviä voitaisiin pitää joka päivä. Ravintolapäivän ideaa voidaan soveltaa muuhunkin tuottavaan liiketoimintaan ja aktiivisuutta lamauttavaa sääntelyä ja byrokratiaa purkaa.


Nuorten syrjäyttäminen on lopetettava:

Nuorten syrjäytyminen on vakava ja todellinen ongelma, joka ei johdu nuorten laiskuudesta, vaikka päättäjät tahtovatkin lakaista sen maton alle. Laiskuus ei saa ihmistä ahdistumaan, viiltelemään itseään, menemään kouluun ammuskelemaan tai harkitsemaan itsemurhaa. Kukaan ei tahdo olla masentunut ja ahdistunut, eikä nuorten syyllistäminen toimi. Nuoret syrjäytyvät, koska heitä syrjäytetään. Ennen kaikkea nuorten syrjäytymiseen voidaan vaikuttaa antamalla nuorille itselleen mahdollisuus tehdä itseään koskevia päätöksiä. Vaikutusmahdollisuuksien puute ahdistaa ja turhauttaa. Tämän lisäksi kaupungin on otettava käyttöönsä myös suoria toimia nuorten syrjäyttämisen lopettamiseksi.

- Poliisia ei sa käyttää nuorten syrjäyttämiseksi. Jos nuori polttelee esimerkiksi kannabista tai lataa Internetistä musiikkia ja jää siitä kiinni, tästä seuraa usein sen verran raskaita oikeustoimia, että nuoren elämä menee vuosiksi tai mahdollisesti pysyvästi pilalle riippumatta siitä, olisiko se muutoin mennyt. Logiikka on siis se, että koska huumeet ovat vaarallisia, virkavalta varmistaa, että nuoren elämä menee pilalle. Kunnanvaltuuston on toimittava poliisin kanssa yhteistyössä sen takaamiseksi, että poliisin resurssit käytetään ennemmin esimerkiksi väkivalta- ja seksuaalirikosten selvittämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi kuin ns. "uhrittomien rikollisten" vainoamiseksi. Poliisin on ennemmin partioitava Varissuolla ja Lausteella kuin ratsattava YO-kylän opiskelijakämppiä muutaman hampuusin kiinnisaamisen toivossa.

- Kunnan on hankkiuduttava eroon kunnallisten tukien kannustinloukuista. Valtuuston on ohjeistettava sosiaalitoimea toimimaan lain rajoissa siten, että pienten ja väliaikaisten tulojen ei tule vähentää saatavaa tukea. Pahimmassa tapauksessa tukien väheneminen pienten palkkatulojen johdosta tarkoittaa, että töitä ei kannata tehdä, koska siitä jää ainoastaan taloudellisesti tappiolle. Tämä asia koskee erityisesti nuoria, koska nuoret ovat vuokratyöfirmojen ja muiden pätkätöiden pääasiallisia tekijöitä. Turussa on pyrittävä kokeilemaan perustuloa kunnallisesti.

- Nuorten mielenterveys- ja muut palvelut on varmistettava. Tämä liittyy olennaisesti perusoikeuksien turvaamiseen ja turhien palvelujen ja menoerien leikkaamiseen. Leikkaamalla byrokratiasta ja tuottamattomista menoeristä varoja voidaan kohdentaa nuoriin, eli tulevaisuuteen. Tulevaisuudessa suhteellisen pieni määrä työikäisiä joutuu hoitamaan suuren määrän eläkeläisiä, minkä vuoksi on varmistettava, että nuoret pysyvät kunnossa ja järjissään.

- Työstä on maksettava aina palkkaa. Tempputyöllistämiselle on saatava loppu. Kunnan on kieltäydyttävä käyttämästä ilmaista työvoimaa. Tempputyöllistämisen, eli turhien "haista paska"-kurssituksien ja palkattomaan harjoitteluun kuluvat resurssit on siirrettävä suoraan oikeisiin tuottaviin työpaikkoihin.



Äänestä Jiri Kerosta numerolla 180 kääntääksesi Turku-politiikkaa 180 astetta!



maanantai 24. syyskuuta 2012

Ympärileikkaus uskonnollisista syistä on avuttomien vauvojen rituaalista silpomista


Tänään (24.9.) Yleltä tulee dokumentti koskien poikalasten uskonnollisia ympärileikkauksia. Aihe on tärkeä, koska kyse on yksiselitteisesti lajimme heikoimpien yksilöiden vahingoittamisesta. Lasten rituaalinen silpominen on väärin. Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys kaikille, mutta jostain kummallisesta syystä se ei ole sitä, vaan poikavauvojen silpomisen katsotaan olevan edelleen hyväksyttävää, koska juutalaisuus ja islam. Lasten rituaalinen silpominen on vastoin perus- ja ihmisoikeuksia, lääkärin etiikkaa, moraalia ja uskonnonvapautta, minkä lisäksi se on avuttomien vauvojen turhaa, mielivaltaista altistamista kärsimykselle, elämän kestäville vaivoille ja kuolemanvaaralle. Lasten rituaalinen silpominen on pahuutta.

Rituaalinen silpominen on vastoin Suomen perustuslakia. Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan jokaiselle kuuluu oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Tämä on oikeus, joka kuuluu jokaiselle ihmisille heidän iästään huolimatta. Perusoikeuksia koskevan hallituksen esityksen mukaan edes vanhempien uskonnonvapaus ei anna oikeutta rikkoa fyysistä koskemattomuutta. Perusoikeuksia koskevan hallituksen esityksen mukaan "Uskonnonvapaus ei kuitenkaan merkitse, että uskonnon ja omantunnon vapauteen vedoten voitaisiin harjoittaa toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia tai ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia. Säännös ei siten voi esimerkiksi oikeuttaa missään olosuhteissa ihmissyksilöiden silpomista." Suomen lain mukaan uskonnonvapaus tarkoittaa, että saa uskoa mitä tahtoo. Se ei tarkoita, että saa silpoa oman lapsensa, koska sattuu uskomaan sen olevan tarpeellista.

Poikalasten ympärileikkaus ei ole yhtä vaarallista kuin tyttölasten silpominen, mutta se ei ole missään tapauksessa vaaratontakaan. Ympärileikkaus ei edistä terveyttä, mutta siitä voi seurata vanhemmalla iällä monia haittoja, kuten seksuaalisia ongelmia ja esimerkiksi kivuliaita erektioita. Esinahka on myös siittimen herkin osa, ja kun se leikataan pois suojaamasta terskaa, terskan pinta kovettuu ja menettää herkkyyttään. Jos ympärileikkaus tehdään muusta kuin lääketieteellisestä syystä, kyse on aina terveen kudoksen turhasta silpomisesta, joka ei ole milloinkaan riskitöntä. Norjassa ympärileikkaus on esimerkiksi johtanut kuolemaan. Suomen lääkäriliiton mukaan lapsen altistaminen  riskejä sisältävään toimenpiteeseen, josta ei koidu terveydellistä hyötyä, on vastoin lääkärin etiikkaa sekä ihmis- ja perusoikeuksia. Vaikka riskit ovat pieniä, se ei tarkoita, etteikö niitä riskejä ole, ja on täysin epäinhimillistä altistaa lapset turhille riskeille ja jopa kuolemanvaaralle ilman mitään hyötyä.

Vaikka rituaalinen ympärileikkaus ei ole missään tapauksessa vaaratonta, se olisi väärin myös siinä tapauksessa, että se olisi. Kuvitellaan, että erikoiseen uskonnolliseen lahkoon syntyy lapsi. Lahkon rituaaleihin ja uskomuksiin kuuluu, että jokaiselle lapselle on polttomerkittävä puudutuksessa takapuoleen krusifiksi. Polttomerkintä ei aiheuta vaaraa tai puudutuksen vuoksi kipuakaan. Tästä huolimatta lapsi on vastoin hänen omaa tahtoaan merkitty ikuisiksi ajoiksi tuon uskonlahkon jäseneksi ilman, että hän voi koskaan sanoa asiaan mitään. Rituaalisessa ympärileikkauksessa on kyse samasta asiasta; lapsi merkitään silpomalla osaksi uskonnollista yhteisöä, johon hän ei välttämättä tahdo kuulua enää tultuaan täysi-ikäiseksi. Tämä on suoraan vastoin lapsen uskonnonvapautta olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Ei ole mitään syytä, miksi muslimi- tai juutalaisperheeseen syntynyt lapsi tahtoisi olla muslimi tai juutalainen koko elämänsä ajan. Vaikka vanhemmilla on oikeus kasvattaa lapsensa, lapsella on oltava oikeus tehdä elämäänsä koskevia päätöksiä sen jälkeen, kun hän tulee täysivaltaiseksi kansalaiseksi. Uskonnollinen merkkaaminen rituaalisella silpomisella riistää tämän oikeuden. Luonnollisesti kenellä tahansa tulee olla oikeus ympärileikkauttaa itsensä, kun hän on täysi-ikäinen, mutta kenelläkään ei tule olla oikeutta silpoa ketään toista vain sen takia, että hän sattuu uskomaan näin.

Suomen perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin kuuluu yhdenvertaisuus lain edessä. Tämä on kaiken oikeudenmukaisen lainkäytön ja koko oikeusvaltion ydin. Yhdenvertaisuus tarkoittaa, että ihmisiä ei saa erotella esimerkiksi sukupuolen perusteella. Kaiken logiikan mukaan tästä seuraa se, että koska tyttölasten sukupuolielimiä ei saa arpeuttaa uskonnon varjolla, myös poikalapset nauttisivat tästä samasta oikeudesta. Jostain täysin järkijättöisestä syystä tämä kuitenkin unohdetaan, vaikka poikalapset ovat täysin samalla tavalla avuttomia ja viattomia kuin tyttölapsetkin. Sen lisäksi, että poikalasten rituaalisen silpomisen salliminen rikkoo lapsen fyysistä ja henkistä koskemattomuutta ja uskonnonvapautta vastaan, se rapauttaa myös koko oikeusjärjestelmän olennaisinta piirrettä, eli lain yhdenvertaisuutta ja kaikkien ihmisten tasa-arvoa oikeuden edessä.

Rituaalisen silpomisen sallimista perustellaan usein sillä, että jos silpominen ei ole sallittua, sitä tehdään huonommissa olosuhteissa salaa. Esimerkiksi RKP:n ministeri Anna-Maja Henriksson kannattaa silpomisen sallimista peusteella, että tällöin silpominen tapahtuisi paremmissa oloissa. Henrikssonin logiikka tietysti pissii kintuille kuin marakatti, jolle on juotettu puoli pulloa Sisua. Logiikkaa voidaan verrata siihen, että koska lasten hyväksikäyttöä ja raiskaamista kuitenkin tapahtuu, on järkevää säätää se lailla sallituksi, jotta pedofilia tapahtuisi turvallisissa olosuhteissa. Henriksson tekee virheen, että hän olettaa ympärileikkauksen samanlaiseksi asiaksi kuin huumeidenkäytön - koska heroiinia kuitenkin tykitetään suoneen, on järkevää jakaa narkkareille puhtaita piikkejä haittojen minimoimiseksi. Ero huumeidenkäytön ja rituaalisen silpomisen välillä on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä. Huumeidenkäyttö vahingoittaa vain käyttäjää itseään. Rituaalinen silpominen vahingoittaa sitä, jota silvotaan, ei silpojaa. Poikalasten rituaalista silpomista ei pidä sallia sen vuoksi, että sitä tehdään joka tapauksessa, samoin kuin pahoinpitelyä ei pidä sallia siksi, että nakkikioskijonossa kuitenkin tapellaan.

Lapset ovat kirjaimellisesti koko lajimme tulevaisuus. Lasten silpominen tarkoittaa oman lajin tulevaisuuden avuttoman ja puolustuskyvyttömän edustajan silpomista. Jokainen vauvan sukupuolielimiin tehty viilto arpeuttaa vauvan ruumiin ja sielun lisäksi koko lajiamme. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja on yhteiskunnan tehtävänä suojata niitä ennen kaikkea kaikista heikoimmilta, kuten puolustuskyvyttömiltä vauvoilta. Yhteiskunta, joka oikeuttaa lasten sukupuolielimien silpomisen uskonnon varjolla, on vakavasti mielisairas yhteiskunta. Yhtäkään lasta ei saa uhrata yhdenkään jumalan verenhimon alttarilla.

PS. Tässä on linkki videoon, jossa puolustuskyvyttömälle vauvalle suoritetaan ympärileikkaus. Jotkut ihmiset uskovat ihan oikeasti, että tämä on se, mitä Jumala tahtoo. Vielä pahempaa on se, että jotkut, jotka eivät edes usko tuohon Jumalaan, ovat sitä mieltä, että näin saa tehdä.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Toimiva demokratia vaatii vallan hajauttamista


Euroopan unionin niin sanottu hehkulamppudirektiivi astui voimaan lauantaina 1.9. Direktiivi kieltää hehkulamppujen valmistamisen ja myymisen koko Euroopan alueella. Hehkulamppudirektiivin yhtenä perusteluna on hehkulamppujen aiheuttama hukkalämpö. Hukkalämmön katsotaan kuluttavan energiaa turhaan, minkä vuoksi hehkulamput nähdään epäekologisina ja haitallisina. Suuressa osassa Eurooppaa tämä pitääkin paikkansa siksi, että maiden ongelmana on asuntojen pitäminen viileinä, jolloin hehkulamppujen tuottama hukkalämpö on todella epäekologista, koska hukkalämpö tulee myös saada asunnosta ulos. Suomessa tällaista ongelmaa ei luonnollisesti ole, koska Suomessa asumisessa suurempi ongelma on pitää asunnot lämpiminä. Suomessa hehkulamppujen tuottama lämpö ei siis ole vastaavalla tavalla ekologisesti haitallista hukkalämpöä kuin monessa muussa Euroopan maassa.

Hehkulamppudirektiivi on hyvä esimerkki Euroopan unionin yhdestä suurimmista ongelmista. Eurooppa on äärimmäisen heterogeenistä aluetta. Eri maat eroavat toisistaan valtavasti sekä kulttuurinsa että ympäristönsä puolesta. Se, mikä toimii ja on järkevää Portugalissa, ei ole millään varmuudella toimivaa tai järkevää Tanskassa. Tästä huolimatta Euroopan unioni sääntelee keskusjohtoisesti Brysselistä jäsenvaltioiden toimintaa Lissabonista Rovaniemelle. Puute läheisyysperiaatteen noudattamisessa ei tietenkään päde ainoastaan Euroopan unionissa, vaan se on vastaavalla tavalla ongelma myös kuntauudistuksessa. Demokratialle läheisyysperiaate on äärimmäisen tärkeä ja yksi toimivan demokratian ehdottomista edellytyksistä.

Toimivan demokratian kannalta on tärkeää, että asiat päätetään mahdollisimman lähellä heitä, joita päätökset koskevat. Päätöksiä tulee tehdä korkeammilla tasoilla ainoastaan, mikäli jokin tietty asia voidaan tehokkaammin hoitaa korkeammalla kuin alemmalla tasolla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos jostain asiasta voidaan toimivasti päättää kuntatasolla, eikä ole mitään erityistä syytä, miksi siitä tulisi päättää valtiollisella tai ylikansallisella tasolla, asiasta tulee tällöin myös päättää kunnallisella tasolla. Ihmisoikeuksien kaltaiset ihmisarvon ja demokratian välttämättömät edellytykset voidaan ja kannattaakin päättää globaalisti, koska ne koskevat jokaista ihmislajin yksilöä kansallisuuteen ja asuinpaikkaan katsomatta. Hehkulamppujen kaltaiset marginaaliset poliittiset yksityiskohdat taas on järkevämpää jättää paikallisesti päätettäväksi.

Demokraattisessa läheisyysperiaatteessa kyse on siis siitä, että inarilaiset tietävät sataprosenttisella varmuudella paremmin Inarin asioista kuin helsinkiläiset, suomalaiset Suomen asioista, eurooppalaiset Euroopan asioista ja niin edelleen. Kun valtaa keskistetään harvempiin käsiin kauemmas ihmisistä, joihin vallankäyttö vaikuttaa, ei jokaisen alueen, kulttuurin tai asian erityispiirteitä pystytä enää ottamaan huomioon yhtä hyvin. Keskittämällä valtaa kauemmas kansalaisista demokratia menettää yhden sen parhaista puolista, eli mahdollisuuden ottaa kansalaisten tieto ja asiantuntemus käyttöön heitä koskevassa päätöksenteossa. Mitä harvempi ihminen pääsee osallistumaan päätöksentekoon ja mitä kauempana päätökset tehdään alueesta ja ihmisistä, joihin päätös vaikuttaa, sitä todennäköisempää on, että päätökset muodostuvat huonoiksi, osaamattomiksi ja haitallisiksi. Tämä pätee sekä Euroopan unionissa että kansallisella tasolla.

Suomessa on perinteisesti pyritty tiedostamaan demokraattisen päätöksenteon läheisyysvaatimus. Kuntien vahvaa autonomiaa on pidetty tärkeänä osana suomalaista demokratiaa. Hallituksen kaavailema kuntauudistus vahingoittaa demokratiaa, sillä se siirtää päätöksentekoa lähialueilta kauemmas ja keskittää valtaa entistä suurempien alueiden yli entistä pienemmälle joukolle ihmisiä. Monet pienemmät syrjäalueet tulevat menettämään kokonaan edustajansa, koska suuremmissa väestökeksittymissä on yksinkertaisesti enemmän väkeä, joka todenäköisemmin äänestää oman seutunsa asukkaita. Tästä seuraa, että syrjäseutujen asukkaiden mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon heikkenee ja päätöksenteon laatu huononee. Kuntauudistus on haitallista demokratialle.

Onnistuakseen kuntauudistus tulee edellyttämään kuntien yhdistämisiä jopa vastoin kuntalaisten tahtoa. Kunta-autonomian ajatuksena on se, että kunnan kannalta tärkeimmät asiat voidaan päättää kunnassa itsessään. Mikään asia ei ole tai voi olla kunnalle tärkeämpää kuin kunnan olemassaolo, koska kaikki muut päätökset riippuvat suoraan siitä, onko kuntaa ylipäätään olemassa. Kuntauudistukseen liittyvät pakkoyhdistämiset ovat samanlaista ylhäältä alas -johtamista kuin Euroopan unionin turhat direktiivit. Siinä missä EU:n turhat direktiivit vaarantavat jäsenvaltioiden suvereniteetin, kuntauudistus vaarantaa kuntien autonomian. Ylhäältä alas -johtaminen on suoraan vastoin demokraattisia ideaaleja ja käytäntöjä.

Suomen perustuslain 2§:n mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Perustuslain 14§:n mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain 20§:n mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain mukaan julkisella vallalla on siis velvollisuus turvata demokratia ja pyrkiä edistämään sitä. Lisäksi perustuslaki kieltää demokratian ja vaikutusmahdollisuuksien heikentämisen. Sekä Euroopan unionin että kansallisen tason ylhäältä alas -johtaminen ja vallan keskittäminen ovat vastoin Suomen perustuslain edellytystä turvata ja edistää mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon. Jotta demokratia voisi toimia, valtaa tule nimomaisesti hajauttaa lähemmäs yksittäistä ihmistä sen sijaan, että sitä keskitetään ylikansallisille instituutioille ja megasuurien kuntien poliitikoille ja virkamiehille.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kannabiksen laillistaminen suojelee lapsia


Uuden tutkimuksen mukaan säännöllinen kannabiksen käyttö alle 18-vuotiaana pienentää älykkyysosamäärää. Saman tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttö on kuitenkin turvallista yli 18-vuotiaalle. Sinällään tutkimuksen ei pitäisi yllättää ketään, sillä kehittyvien aivojen huumaaminen on kaikella maalaisjärjellä tyhmää, mutta toisaalta kannabiksella ei ole huomattu olevan juurikaan muuta haittaa aikuisille kuin se, että tekee mieli syödä suklaakakkua, vaikka lähi-Lidl on jo mennyt kiinni. Käytännössä tämä uusi tutkimus tukee siis suoraan kannabiksen laillistamista ajavien tahojen teesejä ja todistaa yhden heidän olennaisimmista pointeistaan; kannabis tulee laillistaa, jotta sitä voidaan kontrolloida yhteiskunnallisesti ja lapsia voidan suojella siltä.

Laillistaminen ei tarkoita sitä, että kannabiksen saatavuus muuttuisi vapaaksi. Päinvastoin: kannabiksen saatavuus on tällä hetkellä täysin vapaata ja laillistamalla kannabis otettaisiin juridisen kontrollin alaiseksi. Alkoholi on Suomessa laillista, mutta sitä ei tarjota vapaasti kaikille, vaan sen saatavuutta säännellään tiukasti valtiomonopolein, verotuksin, kaavoituspäätöksin ja saatavuuden rajoittamisella nuorille. Laittomia asioita julkinen valta ei taas voi kontrolloida juuri mitenkään. Sen keinot rajoittuvat puhtaasti rankaisemiseen, mikä on yksi olennaisista syistä, miksi kieltolaki ei toiminut alkoholinkaan kohdalla.

Kun kannabis on laitonta, mikään taho ei valvo tai säätele sen markkinoita edes teoriassa. Kyse on villistä lännestä, jossa mikään muu sääntö ei päde kuin se, että kannabiskaupan tulee tapahtua viranomaisilta salassa. Kannabiksen myyminen täysikäiselle on samalla tavalla kielettyä kuin aineen myyminen alaikäiselle. Se, myydäänkö ainetta täysikäiselle vai alaikäiselle on yhdentekevää kannabiksen ollessa laitonta, sillä molemmissa tapauksissa suoritetaan rikos joka tapauksessa. Laittomalle myyjälle on taloudellisesti ja juridisesti ihan sama, kenelle hän kannabista myy, oli ostajana sitten yläasteikäinen napero tai täysi-ikäinen, omasta ruumiistaan päättävä aikuinen.

Lailliselle myyjälle asia ei olisi yhdentekevää, vaan laillistetun myyjän tulisi miettiä elinkeinoaan ja sitä, että hän ei riko hänelle asetettuja sääntöjä. Laillinen bisnes joutuu noudattamaan lakia, laiton bisnes ei. Kyse on siis samasta asiasta kuin minkä vuoksi Alkoissa tarkistetaan ostajan ikä. Jos kannabiksen jakelu olisi laillista ja siten valtion kontrollissa, tulisi myyjien varmistua siitä, että he eivät jakele kannabista alaikäisille, eli sille osalle väestöstä, jolle kannabis on haitallista.

Tutkimukset, kyselyt ja tilastot ovat osoittaneet, että kannabiksen kriminalisointi ei vähennä aineen saatavuutta tai sen kysyntää. Nuoret saavat kannabista haltuunsa jopa helpommin kuin alkoholia, sillä mikään laki tai viranomainen ei valvo kannabiskauppaa. Itse asiassa kannabiksen laittomuus jopa kannustaa aineen myymiseen, koska ollessaan laitonta kannabiksen hinta nousee paljon sen todellista arvoa korkeammaksi. Laittoman kannabiksen grammahinta voi liikkua samoissa lukemissa kuin kullan grammahinta, mutta toisin kuin kulta, kannabis kasvaa pusikossa. Koska kannabis on laitonta, sitä kannattaa myydä.

Kannabiksen laillistaminen myös mahdollistaisi kannabiksen laadun kontrollin, eli jälleen suora vertaus siihen, miksi viina on laillista. Jos Tenu-Taneli menee ostamaan pullon viinaa pimeältä trokarilta, hänellä ei ole mitään keinoa varmistua aineen turvallisuudesta, vaan on hyvin mahdollista, että hyvän kännin lisäksi hän tulee sokeaksi tai kuolee. Sama kannabiksen kanssa, paitsi toki pahimmillaankaan siitä ei sokeudu tai kuole. Katukaupassa kannabikseen saatetaan lisätä painon kasvattamiseksi esimerkiksi hiuslakkaa tai muuta helposti hankittavaa, mutta esimerkiksi keuhkoille haitallista ainetta. Käytännössä monet kannabiksen terveyshaitoista johtuvat suoraan kannabiksen laittomuudesta ja noita haittoja voitaisiin minimoida, mikäli rankaisemisen sijasta lainsäädännössä pyrittäisiin turvallisuuteen.

Eräät kannabiksen olennaisimmat vaikuttavat aineet ovat THC ja CBD. THC on se osa, joka aiheuttaa ns. pilven. CBD puolestaan sisältää antipsykoottisia ominaisuuksia ja kontrolloi THC:tä siten, että se ei "mene yli". Jos kannabiksessa on runsaasti THC:tä, mutta ei juuri lainkaan CBD:tä, voi siitä seurata herkemmille ihmisille henkisiä ongelmia. Jos valtio laillistaisi kannabiksen, se voisi kontrolloida aineen kannabinoiditasoja ja varmistaa käyttäjien turvallisuuden. Kun kannabis on laitonta, kasvissa voi olla mitä aineita tahansa, eikä mikään taho valvo sen laatua. Koska kannabis on joka tapauksessa osa päihdekulttuuriamme, halusimme tai emme ja oli se laillista tai ei, olisi ehdottoman järkevää pyrkiä haittojen minimointiin moraalisen hysterian sijasta.

Päättäjät, jotka tahtovat pitää kannabiksen laittomana, todennäköisesti ajattelevat hyvää. Tosiasiallisesti kieltolaista kuitenkin aiheutuu yksipuolisesti haittoja. Koska kannabis on tutkitusti haitallista alaikäisille ja koska kannabista joka tapauksessa käytetään riippumatta sen laillisuudesta, olisi yhteiskunnan ja ennen kaikkea lapsien kannalta järkevintä, että valtio ottaisi kannabiksen kontrolliinsa nykyisten täysin vapaiden, villien ja hallitsemattomien rikollisten markkinoiden sijasta.

tiistai 28. elokuuta 2012

Turun tauti, hyvä veli -verkostot ja haista, kaupunki, pitkä vittu


Turun tauti on käsite, joka tarkoitti alunperin vanhojen, "rumien" talojen purkamista ja uusien, "kauniimpien" talojen rakentamista tilalle sekä tähän liittyvää kunnallista vehkeilyä, jossa valta oli harvojen käsissä. Sittemmin poliittisessa kielessä käsite on saanut laajemman merkityksen ja sillä tarkoitetaan yleisesti turkulaisen päätöksenteon negatiivisia ominaispiirteitä, kuten hyvä veli -verkostoja ja kähmintää. Turun kaupunki osoitti, että käsite on tasan yhtä ajankohtainen kuin sotien jälkeen. Tai no, todennäköisesti vielä ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Turun Sanomien mukaan Turun kaupunki on syyllistynyt päälle sata kertaa julkisuuslain vastaiseen toimintaan. Kaupungin laittoman toiminnan tultua ilmi kaupunki yritti puolustella, että se on useimmiten noudattanut lakia. Sepä hienoa, Turku, mutta arvaapa vaan, mitä Suomen perustuslaki sanoo siitä, miten julkisen vallan tulisi noudattaa lakia. Suomen perustuslain 2§:n kolmannen momentin mukaan KAIKESSA julkisen vallan toiminnassa on noudatettava lakia, eli lain noudattaminen useimmiten ei riitä. Vaikka lakia noudatettaisiin suurimman osan ajasta, lain rikkominen toista sataa kertaa tarkoittaa, että rikollinen toiminta on järjestelmällistä. Kyse ei ole pikku lipsahtelusta, vaan systemaattisesta rikollisuudesta.

Turun kaupungin julkisuuslain vastainen toiminta on koskenut pääasiassa hankintoja ja palkkausta. Käytännössä kyse on siis ollut juuri niistä asioista, joihin niin sanotut hyvä veli -verkostot yleensä liittyvät. Hyvä veli -verkostolla tarkoitetaan epävirallista päätöksentekoa, jossa esimerkiksi päättäjä ja yrityspamppu sopivat keskenään, että jos päättäjä suosii pampun yritystä verorahoilla tehtävissä julkisissa hankinnoissa, yrityspamppu tekee myöhemmin puolestaan päättäjälle jonkin vastaavan palveluksen. Korruptiota Suomessa tutkivan ja vastustavan Transparency Suomi ry:n tilaaman tutkimuksen mukaan hyvä veli -verkostot ovat Suomen yleisin korruption muoto. Koska hyvä veli -verkostot ovat yleensä korostetun epävirallisia, niistä jää harvemmin kiinni. Turun kaupungin rikokset ovatkin harvinaisuus, koska ne tulivat julki.

Epäilemättä hyvä veli -verkostojen pitkän linjan asiantuntija Esko Ahon mukaan hyvä veli -verkostot ovat mahdollisuus. Todellisuudessahan näin ei ole, paitsi niille päättäjille ja muille tahoille, joita hyvä veli -verkostot suoraan hyödyttävät. Kansalaisille se, että hankinnat tehdään salassa tai kilpailutusta ei hoideta loppuun saakka, on puhtaasti ja yksipuolisesti tappio. Salainen päätös tarkoittaa sitä, että äänestäjillä ei ole demokratiaan ehdottomasti kuuluvaa mahdollisuutta tarkkailla, miten heidän mandaatillaan toimivat päättäjät heidän verorahojaan käyttävät, eli he eivät voi arvioida, onko toiminta hyvää vai huonoa. Kun kilpailutusta ei hoideta loppuun, eivät veronmaksajat saa parasta mahdollista ja halvinta lopputulosta, vaan sen, mikä hyödyttää hyvä veli -verkostoja eniten riippumatta laadusta tai hinnasta.

Julkisuus on yksi demokratian tärkeimmistä kulmakivistä. Kaikki päättäjien demokraattinen vastuu perustuu siihen, että äänestäjät tietävät, mitä päättäjät tekevät. Jos äänestäjät eivät tiedä päättäjien puuhastelusta, äänestämisestä tulee pelkkää arvailua ja näennäisdemokraattinen muodollisuus. Jotta äänestäjillä on mahdollisuus tarkkailla, noudattavatko päättäjät äänestäjille vaaleissa antamiaan lupauksia, päätöksien tulee olla ehdottomasti niin julkisia kuin mahdollista. Julkisuuslaki on nimenomaan tätä demokratian ehdotonta edellytystä suojeleva laki. Julkisuuslain rikkominen on rikos itse kansanvaltaa kohtaan. Se on pikkasen isompi rikos kuin joku rumasti kirjoittaminen Internetissä. Kyse on suoraan demokratian kasvoille kusemisesta.

Jos minä ajaisin viikon vuodesta kännissä, mutta muuten olisin ratissa selvinpäin, olisin silti rattijuoppo. Jos joku lapsi jäisi alle, ei hirveästi helpottaisi se, että suurimman osan ajasta olisin selvinpäin. Sama Turun kaupungin toiminnan kanssa. Todellista vahinkoa on jo käynyt riippumatta siitä, että lakia noudatetaan suurimman osan ajasta. Turun päättäjien ja virkamiesten tulee ottaa vastuu teoistaan. Vastuun ottaminen ei tarkoita puolustautumista sillä, että lakia ei rikota joka kerta, vaan sitä, että selvitetään tarkasti, miksi näin on käynyt ja tehdään tarkka ja selvä suunnitelma, ettei näin enää "pääse" tapahtumaan. Tämän jälkeen syylliset voisivat vielä läpällä mennä ensi kesänä Keskiaikamarkkinoilla jalkapuuhun kakaroiden naurettavaksi. Se olisi hienoa.

maanantai 27. elokuuta 2012

Kunnanvaltuustojen kokoukset tulee näyttää suorana Internetissä


Arvatkaapa, mikä on tosi tyhmää. Se, että Turun kunnanvaltuuston kokouksia ei näytetä netissä, vaikka se ei maksa kuin nappeja; minimissään videokameran ja nettiyhteyden hinnan. Helsingissä kunnanvaltuustojen kokoukset näytetään suorana lähetyksenä Internetissä. Raisiossa kokouksia on näytetty jopa paikallistelevisiosta. Turussa tällaista mahdollisuutta ei ole. Tämä siitä huolimatta (tai juuri sen vuoksi), että kokousten näyttäminen suorana luo päätöksentekoon valtavasti avoimuutta.

Kun Turussa päätettiin sairaanhoitoon tehtävistä leikkauksista, kaupunginvaltuuston eteen kokoontui mielenosoitus vastustamaan päätöstä. Kokouksen alettua suuri joukko turkulaisia pyrki valtuustorakennukseen seuraamaan päätöksentekoa, mutta valtuustorakennuksen yleisöaition tilat olivat liian pienet ja monet jäivät ulkopuolelle. Mahdollisuus seurata heidän oikeuksiaan koskevaa päätöksentekoa evättiin siis monilta turkulaisilta puhtaasti siksi, että kaupunki ei ollut varautunut. Kokouksien lähettäminen Internetissä ratkaisee tällaiset ongelmat kertaheitolla ja antaa kaikille mahdollisuuden seurata kokouksia, vaikka kokous kiinnostaisi niin monia, että penkit paikanpäällä loppuisivat. Se myös tekee kokousten seuraamisesta helppoa. Kokouksia voi seurata esimerkiksi tietokoneella tai jopa kännykällä ilman, että kiinnostuneiden tulee vaivautua edes poistumaan asunnostaan. Pieni muutos laskee jokaisen kynnystä valvoa demokraattista prosessia ja päättäjien toimintaa.

Teoriassa demokratia toimii siten, että asian puolesta ja sitä vastaan esitetään argumentteja ja lopulta jokainen äänestää, mitkä argumentit olivat parhaat ja vakuuttavimmat. Käytännössä kunnanvaltuuston päätöksenteko Turussa toimii siten, että kun valtuutettujen läsnäolo on merkitty, valtuutetut lähtevät kahvioon höpöttelemään jonninjoutavuuksia tai alkavat selata Facebookista kuvia kissoista. Vasta, kun on aika äänestää, valtuutettuja alkaa kiinnostaa olla kokouksessa mukana kahvion tai Facebookin sijaan. Demokraattisen keskustelun sijasta edustajat eivät siis monesti kunnioita vastapuolta edes sitä vertaa, että vaivautuisivat kuuntelemaan heidän argumenttinsa, vaan he ovat jo tehneet päätöksensä valmiiksi ja puheet ovat lähinnä muodollisuus ja teatteria. Mikäli valtuustojen kokoukset lähetetään suorana Internetiin, kynnys lähteä huittelehtimaan kesken päätöksenteon kasvaa ja kansalaiset voivat valvoa päättäjiä paremmin.

Psykologisesti ihmiset toimivat "paremmin", kun he kuvittelevat, että heitä tarkkaillaan. Vuosien ajan Melissa Bateson Newcastlen yliopistosta oli pitänyt psykologian laitoksen kahvilassa laatikkoa, johon ihmiset maksoivat kahviosta ottamansa kahvit ja keksit. Bateson otaksui, että ihmiset toimivat rehellisemmin, jos he tuntevat, että heidän tekemisiään seurataan kuin jos he tuntevat olevansa vapaita tarkkailusta. Testatakseen hypoteesiaan Bateson laittoi maksulootan päälle bannerin, jossa oli viikottain vaihtuva kuva. Vuoroviikoin kuvana oli nippu kukkia, vuoroviikoin ominaisuuksiltaan vaihteleva silmä. Bateson huomasi, että viikkoina, joina bannerissa oli silmä, ihmiset maksoivat maksulootaan keskimäärin jopa kolme kertaa enemmän kuin viikkoina, jolloin bannerissa oli vain kukkia. Bateson katsoi, että oli hyvin epätodennäköistä, että ihmiset tietoisesti kuvittelivat, että heitä tarkkailtaisiin, sillä kahvio oli järjestetty siten, että kenenkään ei ollut mahdollista nähdä, maksoiko hän vai ei. Bateson päätteli, että kyse oli eräänlaisesta henkisestä refleksistä. Ihmiset toimivat automaattisesti moraalisemmin, kun he alitajuisesti kuvittelevat, että heitä tarkkaillaan.

Tietoisuus kameran läsnäolosta ja siitä, että päätöksenteko lähetetään suorana kaikille toimii samalla tavalla, mutta vielä tehokkaammin. Batesonin kokeessa pelkkä alitajuinen, todellisuuteen perustumaton kuvitelma tarkkailusta sai ihmiset maksamaan jopa kolme kertaa enemmän kuin mitä he maksoivat ilman silmää. Kun kunnanvaltuustojen kokoukset kuvataan ja ne lähetetään Internetiin, kyse ei ole pelkästä alitajuisesta refleksistä, vaan kuka tahansa voi oikeastikin tarkkailla päättäjiä tai myöhemmin tarkistaa, mitä kokouksessa on tapahtunut. Mahdollisuus tarkkailla päättäjiä parantaa päätöksenteon laatua painostamalla päättäjät tunnollisempaan ja moraalisempaan toimintaan.

Demokratia toimii sitä paremmin, mitä paremmat edellytykset kansalaisilla on valvoa päättäjien toimintaa ja itse päätöksentekoprosessia. Koska elämme aikaa, jolloin jopa ala-asteikäisiltä kakaroilta löytyy taskustaan puhelin, jolla voi kuvata HD-tasoista kuvaa, on suorastaan noloa, että modernia teknologiaa ei juuri hyödynnetä demokratian laadun parantamisessa. Turkuun ja kaikkiin muihin kuntiin, joissa valtuustojen kokouksia ei vielä lähetetä Internetissä, on asennetta mahdollisimman nopeasti järjestelmät kokouksien suoraa lähettämistä varten. Mahdollisuus seurata päätöksentekoa on minimioikeus demokratiassa.

lauantai 18. elokuuta 2012

Ihmisoikeudet ovat demokratian välttämätön edellytys ja oikeutus


Venäläinen punk-bändi Pussy Riot tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen yhtyeen pidettyä presidentti/tsaari Vladimir Putinia pilkkaavan esityksen moskovalaisessa kirkossa. Tuomio oli luonnollisesti ihmisoikeudellisten periaatteiden vastainen ja hyvin kyseenalainen länsimaisessa demokratiassa, ja oikeudenkäynti olikin herättänyt valtavasti huomiota jo ennen kuin tuomiota oli julistettu. Kansainväliset ja suomalaiset tahot ovat kovaan ääneen kritisoimassa tuomiota - ja tietysti syystä. Tässä kritiikissä kuitenkin unohdetaan helposti se, että Suomi itse on kaikkea muuta kuin ihmisoikeuksien mallivaltio. Siinä missä venäjällä tuomitaan kahdeksi vuodeksi kirkossa riehumisesta ja vallanpitäjien pilkkaamisesta, Suomessa Internet-häirikkö Seppo Lehto tuomittiin kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi hänen kirjoiteltuaan virkamiehiä ja poliitikkoja loukkaavia blogeja Internetiin. Venäjällä saa siis pienemmän tuomion siitä, että fyysisesti riehuu kirkossa haukkumassa vallanpitäjiä kuin mitä Suomessa saa, kun riehuu virtuaalisesti Internetissä haukkumassa vallanpitäjiä. Ihmisoikeudet eivät todellakaan toteudu Suomessakaan, mikä on valitettavan helppoa unohtaa näennäislintukodossamme.

Suomessa tapahtuu ihmisoikeusloukkauksia ja viranomaisten ihmisoikeuksista piittaamatonta toimintaa jatkuvasti. Siis ihan koko ajan. Ilman asunnonhaltijan lupaa asuntoon tunkeutuneet poliisit yrittävät venkoilla asunnonhaltijaa oikeudelliseen edesvastuuseen siitä huolimatta, että asunnonhaltijaa suojaa kotirauha, mutta yksityisyydensuoja ei suojaa poliiseja heidän toimittaessaan virkatehtäviään. Parikymmentä vuotta poliisina toiminut henkilö puolestaan paljasti Helsingin Sanomien Nyt-liitteelle, että poliiseilla on tapana muun muassa pahoinpidellä kiinniotettuja maijan takaosiossa tai suihkuttaa heidän päälleen pippurisumutetta seinän takaa. Alaikäistä poikaa oli täräytetty taser-etälamauttimella, vaikka hänet oli jo tehty vaarattomaksi. Tuomioistuimet edellyttävät Internet-operaattoreita sensuroimaan The Pirate Bayn, vaikka Suomen perustuslaki kieltää ehdottomasti ennakkosensuurin. Nämä eivät ole yksittäistapauksia, vaan Suomen julkisen vallan ihmisoikeuksista piittaamaton toiminta on todettu kansainvälisellä tasolla asti.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Euroopan neuvoston alainen tuomioistuin, joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista. Nimestään huolimatta tämä Euroopan neuvosto tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei liity Euroopan unioniin, vaikka monet sekoitavatkin ne toisiinsa. Euroopan ihmisoikeussopimusta ja siihen liittyvää ihmisoikeustuomioistuinjärjestelmää pidetään yleensä yhtenä maailman parhaista ja tehokkaimmista ihmisoikeuksia valvovista elimistä. Tämä ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut Suomen ihmisoikeusrikkomuksista useammin kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä. Väkilukuun suhteutettuna Suomi saa enemmän ihmisoikeusloukkauksia kuin naapurimaamme Neuvostoliitto.

Ihmisoikeudet ovat demokratialle välttämättömiä ja ne kulkevat kansanvallan kanssa välittömästi käsi kädessä. Jos ihmisiltä kielletään esimerkiksi sananvapaus, ihmiset eivät voi muodostaa tai ilmaista mielipiteitään vapaasti, mikä on demokraattisen keskustelun kulmakivi. Jos ihmiseltä kielletään oikeus opetukseen, hänen mahdollisuutensa hankkia demokraattisen mielipiteenmuodostuksen kannalta välttämätöntä tietoa on olennaisesti rajoittunut. Ehdottomalla ennakkosensuurin kiellolla taas pyritään poistamaan demokratialle välttämättömän tiedonvälityksen esteitä ja niin edelleen. Käytännössä kaikki perus- ja ihmisoikeudet liittyvät suoraan tai välillisesti demokratiaan ja siihen, milloin vapaa mielipiteenmuodostus on aidosti mahdollista.

Koska ihmis- ja perusoikeudet ovat demokratialle välttämättömiä, päätökset ja lait ovat demokratiassa hyväksyttäviä ja legitiimejä ainoastaan, mikäli ihmisoikeudet aidosti toteutuvat. Mikäli julkinen valta ei kunnioita ihmisoikeuksia, sillä ei ole moraalista oikeutta edellyttää kansalaisia noudattamaan sen asettamia lakeja tai sääntöjä. Julkinen valta, joka ei noudata ihmisoikeuksia, ei ole oikeutettua julkista valtaa, eikä tällaisen julkisen vallan asettamien sääntöjen rikkominen tai nodattamatta jättäminen ole eettisesti mitenkään väärin. Jotta julkinen valta säilyttää oikeutuksensa olla olemssa, se ei voi yksipuolisesti vaatia kansalaisia tottelemaan sitä, vaan myös  sen on noudatettava lakia. Koko julkisen vallan oikeutuksen ja kansalaisten yleisen lainkuuliaisuuden ja julkisen vallan kunnioituksen kannalta on välttämätöntä, että julkinen valta noudattaa ihmisoikeuksia. Jos julkinen valta ei kunnioita kansalaisten oikeuksia, vallankumouksesta tulee kansalaisvelvollisuus.

Suomen perustuslain mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön ihmisoikeuksien toteutumiseksi. Suomella on perustuslaillinen velvollisuus pyrkiä parantamaan ihmisoikeustilannetta koko maailmassa. Suomi voi onnistua tässä perustuslaillisessa tavoitteessaan ainoastaan, mikäli se itse toteuttaa ihmisoikeuksia omien rajojensa sisäpuolella. Niin pitkään kuin Suomi on toistuvasti ihmisoikeustuomioistuimessa saamassa langettavia tuomioita, Suomi ei voi esittää olevansa perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittava valtio. Jos valtio ei noudata ihmisoikeussopimuksia, ei sen kritiikki ihmisoikeusloukkauksia kohtaan ole varteenotettavaa. Se on sama kuin jos luokan pientä rillipäätä välitunneilla hakkaava kovis olisi iltapäivälehdessä avautumassa, miten koulukiusaamiselle on saatava välittömästi stoppi.

Jotta Suomi voi ajaa ihmisoikeuksia rajojensa ulkopuolella, sen on ensin varmistettava, että ihmisoikeusloukkauksia ei tapahdu jatkuvasti sen rajojen sisäpuolella. Martin Luther King jr:n sanoin epäoikeudenmukaisuus missä tahansa on uhka oikeudenmukaisuudelle kaikkialla. Venäläisten ihmisoikeusloukkausten kritisointi ei ole mitenkään jaloa, mikäli samaan aikaan ei pyritä systemaattisesti tekemään töitä sen eteen, että ihmisoikeusloukkauksia ei tapahdu Suomessa. Sen lisäksi, että meidän tulee taistella ihmisoikeuksien kansainvälisen toteutumisen vuoksi, meidän on ennen kaikkea taisteltava sen puolesta, että ihmisoikeudet toteutuvat paikallisesti.

Ihmisoikeudet ovat Suomessa retuperällä. Ihmisoikeuksien laittaminen kuntoon on ensisijaisen tärkeää, koska koko demokraattisen järjestelmän oikeutus perustuu suoraan ihmisoikeuksiin. Julkinen valta, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia, kirjaimellisesti kerjää vallankumousta ja myös ansaitsee sen. Yksi äärimmäisen tärkeä askel perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamisessa on perustaa Suomeen perustuslakituomioistuin, jollainen löytyy normaaleista länsimaisista demokratioista, mutta jostain lähinnä profeettojen ja Juhan af Grannin ymmärtämästä syystä ei Suomesta. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on yksiselitteisesti välttämätöntä, jotta julkinen valta voi hankkia takaisin oikeutuksensa ja luotettavuutensa tai jotta Suomi voi edes teoriassa tehdä mitään aitoa työtä ihmisoikeuksien kansainvälisen toteutumisen vuoksi.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Jussi Halla-ahon tuomioon johtanut kirjoitus

Korkein oikeus tuomitsi kansanedustaja Jussi Halla-ahon sakkorangaistukseen uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Halla-ahon kirjoituksen "Muutama täky Illmanin Mikalle" pohjalta. Oikeus on määrännyt loukkaavaksi katsotun materiaalin poistettavaksi.

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen kannalta välttämätön ihmisoikeus. Sen rajoittamiseen tulee suhtautua aina äärimmäisen kriittisesti, ja sitä tulee voida rajoittaa ainoastaan, mikäli se on välttämätöntä yhteiskuntarauhan tai muun vastaavan yhtä merkittävän hyvän vuoksi. Sananvapauden rajoittaminen uskonnollisten tuntemuksien suojelemiseksi ei kuulu sivistysvaltioon, eikä aikuisten ihmisten demokratiassa merkittävän sanomalehden pääkirjoituksen parodiasta tule lyödä oikeuslaitoksella.

Halla-aho on kansanedustaja ja hallintovaliokunnan puheenjohtaja, joten se, millä perusteilla hänet tuomitaan harjoittaessaan poliittista toimintaansa, on olennaista tietoa, joka kuuluu kansalaisille. Mikäli kirjoitus poistetaan kokonaan yleisön saatavilta, on kansalaisten mahdotonta tehdä päätelmiä siitä, onko kirjoitusta koskeva tuomio ollut oikeudenmukainen. Koska kannatan sananvapautta ja uskon, että kansalaisilla on velvollisuus valvoa viranomaisten toimintaa ja sen oikeudenmukaisuutta, julkaisen kirjoituksen blogissani alkuperäisessä muodossaan. Kyse on siis myös poliittisesta kannanotosta avoimuuden, kansalaiskeskustelun ja suvaitsevaisuuden puolesta. Kirjoituksen muotoilut ja linkit noudattavat Halla-ahon kirjoituksen alkuperäistä muotoa.

En ota mitään kantaa mihinkään, mitä Halla-aho kirjoituksessaan sanoo. Teksti on Halla-ahon ja vain Halla-ahon mielipide.


Muutama täky Illmanin Mikalle

(Kirjoitus julkaistu alunperin 3.6.2008 sivulla http://halla-aho.com/scripta/muutama_taky_illmanin_mikalle.html)

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä:

a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset "törkeän kunnianloukkauksen" kriteerit, mutta

b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä.

c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle.

Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo.

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä.

(Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.)

Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:

Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa "täyttyi" Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan "neekereistä" (vaikka "neekeri" ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.

Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että ...

a) ... koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.

b) ... Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.

Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.

Niinpä toistan väitteeni:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Seuraava täky kuuluu:

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten "kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". (Pääkirjoitus on sittemmin poistettu Kalevan Internet-sivuilta. - Toim. huom.) JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:

    "Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa."

JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.

Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.

Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Vapaus kuolla

Vihreiden puoluekokous päätti hyväksyä eutanasian osaksi Vihreiden periaateohjelmaa. Tämä oli hieno veto, sillä Vihreiden temppu herätti aiheesta laajan keskustelun. Aihe on myös äärimmäisen tärkeä, koska se koskee ihmisen perustavanlaatuisinta ihmisoikeutta, oikeutta elämään, joka on kaikkien muiden ihmisoikeuksien välttämätön pohja. Luonnollisesti Suomen etulinjan moraalinvartijat, Kristillisdemokraattien sisäministeri Päivi Räsänen ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, olivat välittömästi tuomitsemassa Vihreiden linjausta, koska kukapa nyt osaisi omasta elämästään päättää heitä paremmin.

Päivi Räsäsen mukaan tilastot osoittavat, että merkittävin syy eutanasian suorittamiseen ovat yksinäisyys ja pelko joutua riippuvaiseksi muiden avusta. Päivi Räsänen ei kuitenkaan anna väitteelleen mitään lähdettä. Väite on myös outo, sillä Hollannin eutanasialait ovat hyvin tiukat. Hollannissa eutanasia voidaan suorittaa vain, mikäli KAIKKI seuraavista edellytyksistä täyttyvät: 1) Potilaan kärsimys on kestämätöntä vailla mahdollisuuksia parantumiseen. 2) Potilaan pyynnön on oltava vapaaehtoinen, eikä se saa muuttua ajan myötä. Pyyntöä ei voida pätevästi esittää, jos potilas on muiden vaikutuksen alaisuudessa, psykologisesti sairas tai huumattuna. 3) Potilaan tulee olla täysin tietoinen tilastaan, parantumismahdollisuuksista ja vaihtoehdoista. 4) Vähintään yhden toisen itsenäisen lääkärin on vahvistettava yllä olevat vaatimukset. Räsänen taitaa säveltää pikkuisen omiaan.

Vaihtoehtona eutanasialle ehdotetaan saattohoitoa. Mikäli jokaiselle parantumattomasti sairaalle, jatkuvasti sanoinkuvaamattomista ja kasvavista kivuista kärsivälle ihmiselle voitaisiin taata saattohoito, joka varmistaa hänelle kivuttoman ja ihmisarvoisen loppuelämän, tämä saattaisi olla validi argumentti. Se ei kuitenkaan ole yksinkertaisesti nykyisen lääketieteellisen ymmärryksen puitteissa mahdollista. Ideaali saattohoito ei ole yksinkertaisesti mahdollista kaikille. Saattohoitoargumentti myös sivuuttaa kokonaan kysymyksen kärsivän ihmisen omasta tahdosta ja ottaa valinnan elämästä ja kuolemasta pois ihmiseltä itseltään.

Timo Soinin mukaan "Vihreät ottivat asiakseen leikkiä elämän ja kuoleman herraa" ryhtyessään kannattamaan eutanasian laillistamista. Koska Soini on katolisen hurmoksen sokaisema hihhuli, on hänen väitteidensä epäjohdonmukaisuuden osoittaminen yhtä hankalaa ja moraalisesti ylevää kuin kiusata kehitysvammaista, mutta teenpä sen silti. Eutanasian kieltäminen ja ihmisen pakottaminen elämään kärsimyksessä vastoin hänen omaa tahtoaan on pahempaa elämän ja kuoleman herran leikkimistä kuin eutanasian salliminen. Tämä sen vuoksi, että eutanasian salliminen edistää ihmisen oikeutta päättää omasta elämästään, mutta se ei pakota ketään tapattamaan itseään. Eutanasian kieltäminen taas tuomitsee parantumattomasti sairaita jatkuvaan, määräämättömän pitkään tuskaan vastoin ihmisen omaa tahtoa.

Eutanasia edellyttää kärsivän ihmisen omaa tahtoa. Mikäli ihminen ei itse halua aktiivisesti kuolla, kyse ei ole eutanasiasta, vaan murhasta. Tämän vuoksi eutanasia ei ole sitä, että sairaat ikään kuin "siivottaisiin" pois yhteiskunnasta. Eutanasiassa on kyse siitä, että ihminen, joka kärsii sairauden tai vamman tuottamasta kohtuuttomasta kärsimyksestä, jota ei voida poistaa, saa oikeuden valita itse, tahtooko hän kärsiä elämänsä loppuun saakka vai ei. Sana "eutanasia" tulee kreikasta. Suomeksi se tarkoittaa "hyvää kuolemaa". Eutanasia perustuu ajatukselle, että ihmisellä on oikeus hyvän ja ihmisarvoisen elämän lisäksi hyvään ja ihmisarvoiseen kuolemaan.

Koska valinnanvapaus on eutanasiassa olennaista, eutanasiaa ei voida suorittaa kevein perustein. Eutanasian suorittaminen edellyttää, että sitä vaativa ihminen on täysissä mielen ja sielun voimissa. Tämän vuoksi oikeutettua eutanasiaa ei voi suorittaa esimerkiksi masentuneille, joilla itse taudin yksi yleisistä oireista on itsetuhoisuus ja elämänhaluttomuus, tai hulluille, jotka luulevat olevansa olemassaolollaan maailmankaikkeutta uhkaavia avaruuslordi Grimaldeja yhdeksännestätoista ulottuvuudesta. Ihminen kuitenkin voi kärsiä vakavista taudeista tai vammoista, jotka johtavat kuolemaan tai aiheuttavat ihmisarvoa alentavaa rappeutumista tai kärsimystä ilman, että ihmisen oma todellisuudenkäsitys häiriintyy.

Yksi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten perustavanlaatuisimmista oikeuksista on oikeus elämään ja ihmisarvoiseen kohteluun. Huomionarvoista on nimenomaan sana "oikeus". Elämä ei ole velvollisuus, jota voidaan edellyttää keneltäkään vastoin tämän tahtoa. Oikeus päättää omasta elämästä on jokaisen ehdoton oikeus. Toinen olennainen oikeus on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Mikäli ihmisen elämä ei ole enää ihmisarvoista, eikä ihmisarvon palauttaminen ole enää käytännössä mahdollista, jokainen hetki, jonka ihminen joutuu olemaan elossa, heikentää hänen elämänsä laatua kokonaisuutena. Ihmisen pakottaminen vastoin hänen tahtoaan elämään tuskassa ja kärsimyksessä ei ole ihmisarvoista kohtelua. Sitä pahemmanlaatuista totalitarismia ei olekaan kuin totalitarismi, joka ei anna ihmisen edes kuolla.

Mikäli eläin kärsii suunnattomista kivuista ja tekee kuolemaa, on moraalikäsityksemme mukaista, että eläin päästetään turhista tuskistaan. Jos ihminen kärsii suunnattomista kivuista ja tekee kuolemaa, tämä sama moraali ei enää pädekään siitä huolimatta, että ihminen on oman lajimme edustaja ja pystyy ilmaisemaan oman tahtonsa, toisin kuin koira. Eutanasian kieltäminen sitä tahtovilta ihmisiltä on oman lajimme edustajien kohtelemista huonommin kuin kohtelemme koiria. Asiaa voidaan verrata poikavauvoille uskonnollisista syistä tehtyyn sukupuolielimen silpomiseen. Suomessa on laitonta typistää koirien korvat tai häntä, mutta laillista typistää poikalapsen penis. Eutanasian kieltäminen perustuu täysin samoille ajatuksille kuin poikalapsen peniksen rituaalinen arpeuttaminen; mielivaltaisiin uskonnollisiin tai arvollisiin näkemyksiin, joita kaikki eivät jaa. On puhtaasti julmaa ja epäinhimillistä tuomita ihminen turhaan kärsimykseen vastoin hänen omaa tahtoaan. Sitä ei tehtäisi edes koirille.

Eutanasiakeskustelussa on kyse kaikista olennaisimmista asioista; inhimillisyydestä, ihmisarvoisesta kohtelusta, ihmisoikeuksista ja vapaudesta. Ihmiset kärsivät tällä nimenomaisella hetkelläkin parantumattomista taudeista, joiden vuoksi heidän koko jäljellä oleva elämänsä on pelkkää helvettiä. Heidän elämässään ei tule enää koskaan olemaan mitään muuta kuin tuskaa. Eutanasian kieltäminen tuomitsee heidät loputtomaan kärsimykseen, josta he eivät voi paeta, ja joka täyttää kirjaimellisesti jokaisen tulevan hetken heidän elämästään. Parkinsonin taudista kärsivä eläkkeelle siirtynyt europarlamentaarikko Esko Seppänen vetoaa; "Parantumattomasti sairaana ja kipuihin riutuvana kansalaisena minä vaadin saada yhteiskunnalta kemiallista kuolemisapua. [...] Minä en halua mihinkään esikartanoon. Minä haluan tehdä päätöksen minun elämästäni itse." Millä oikeudella Timo Soini, Päivi Räsänen, valtio tai kukaan muu sanoo hänelle, että hänen on pakko kärsiä?

maanantai 14. toukokuuta 2012

Kasettimaksu on tuottajilta ja kuluttajilta perittävä salavero tekijänoikeusjärjestöjen hyväksi

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen johtama kulttuuriministeriö harkitsee niin sanotun kasettimaksun laajentamista koskemaan monia uusia talennusmuotoja, kuten esimerkiksi tietokoneita, maksullisia Internet-tallennuspalveluja ja jopa tulostimia. Ministerin mukaan ehdotuksen pointtina on, että "työstä on saatava korvaus". No, emmeköhän me kaikki ole samaa mieltä tästä asiasta. Arhinmäen ministeriön suunnitelmassa on kuitenkin tietysti vakavia puutteita, jotka osoittavat, että asiaa ei ole mietitty ihan loppuun saakka. Ensinnäkin kasettimaksu antaa tekijänoikeusjärjestöille verottamista vastaavan oikeuden.

Käytännössä kasettimaksu tarkoittaa sitä, että jokaisesta ostetusta tyhjästä CD- tai DVD-levystä, tietokoneesta, muistitikusta, äänikirjasta tai muusta vastaavasta välineestä, jolla voi tallentaa, maksetaan Teostolle, Gramexille ja/tai muulle vastaavalle tekijänoikeusjärjestölle korvaus. Maksu piilotetaan tuotteen hintaan, eikä maksua voi mitenkään ohittaa. Kyse on vastaavasta asiasta kuin tuotteen hintaan lisätty arvonlisävero, paitsi että tulot tästä maksusta eivät mene valtiolle, vaan tekijänoikeusjärjestöille. Käytännössä kasettimaksu siis antaa tekijänoikeusjärjestöille oikeuden verottaa tiettyjä tuotteita. 

Suomen perustuslain mukaan merkittävä kansalaisten oikeuksiin ja vapauksiin puuttuva vallankäyttö kuuluu yksinomaan julkiselle vallalle. Verottaminen on tällaista merkittävää vallankäyttöä, minkä vuoksi oikeus verottamiseen on rajattu tarkasti kuuluvaksi vain julkiselle vallalle. Vain julkinen valta voi oikeudellisesti verottaa ihmistä vastoin hänen tahtoaan. Käytännön vaikutuksilta kasettimaksussa on kyse perustuslain vastaisesta verosta.

Perustuslaillisen kyseenalaisuuden vuoksi myös kasettimaksun peruspuoltoargumentti "työstä on saatava korvaus" kusee. Lähellekään kaikki muusikot, kirjailijat, sanoittajat tai muut sisällöntuottajat eivät kuulu tekijänoikeusjärjestöihin. Tällöin he eivät hyödy mitään tekijänoikeusjärjestöjen kasettimaksuista. Itse asiassa näille tekijänoikeusjärjestöihin kuulumattomille kulttuurintuottajille kasettimaksusta on yksipuolisesti vain haittaa.

Jos esimerkiksi levyn säveltänyt rokkari päättää julkaista levynsä omakustanteena, joutuu hän maksamaan hyvitysmaksua jokaisesta tyhjästä CD:stä, jolle hän aikoo painattaa levynsä myyntiä varten. Muusikko siis joutuu maksamaan tekijänoikeusjärjestöille saamatta siitä vastineeksi itselleen mitään hyödyllistä. Kasettimaksussa rahastetaan tekijänoikeusjärjestöön kuulumattomilta muusikoilta tekijänoikeusjärjestöjen jäsenten ja suurten levy-yhtiöiden hyväksi. Kasettimaksu ei tarkoita sitä, että työstä saa maksun, vaan sitä, että jotkut joutuvat maksamaan omalla työllään toisten työstä, koska valtio ja tekijänoikeusjärjestöt yksipuolisesti ovat näin päättäneet. Hyvitysmaksu on tulonsiirto kuluttajilta ja tuottajilta tekijänoikeusjärjestöille. Eikä kyse ole mistään pienestä tulonsiirrosta.

Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että kasettimaksu olisi vain euron per tietokone, printteri, levy tai muu tuote riippumatta tuotteen hinnasta. Euro per tietokone ei kuulosta itsessään paljolta. Tietokoneita on kuitenkin Suomessa enemmän kuin ihmisiä, kuten myös kännyköitä, eikä ole vielä mitään merkkejä, että tämä tietoyhteiskunnallinen kehitys olisi pysähtymässä. Elektroniikkaa ja viihdettä vähänkään enemmän kuluttavan perusperheen kohdalla hyvitysmaksu voi nousta helposti satoihin euroihin vuodessa. Huolimatta Paavo Arhinmäen vähättelystä, että kyse olisi lähinnä symbolisesta asiasta, hyvitysmaksussa on kyse todellisuudessa miljoonien eurojen suuruisesta tulonsiirrosta kuluttajilta ja kulttuurintuottajilta tekijänoikeusjärjestöille.

Kasettimaksu on käytännössä sama kuin perustuslain vastainen verotus. Kasettimaksu ei myöskään hyödytä lähellekään kaikkia kulttuurintuottajia, vaan ainoastaan niitä, jotka ovat tekijänoikeusjärjestöjen jäseniä. Muille tuottajille ja kuluttajille kasettimaksusta on haittaa. Kasettimaksu pakottaa kaikki kulttuurintuottajat ja -kuluttajat tukemaan tekijänoikeusjärjestöjä riippumatta heidän omista haluistaan. Se ei anna artistille lisää valtaa päättää oman teoksensa kohtalosta, vaan sen sijaan se vähentää tätä valtaa tekijänoikeusjärjestöjen hyväksi. Kasettimaksusta pitäisi luopua sen sijaan, että sitä laajennetaan.

Tietokoneiden ja älypuhelinten avulla on mahdollista lukea esimerkiksi näinkin laadukasta blogia, joten minulle kuuluu automaattisesti osa jokaisesta myydystä tietokoneesta tai kännykästä. Vai mitä, Arhinmäki?

tiistai 14. helmikuuta 2012

Tekijänoikeuksia ei suojata vainoamalla kansalaisia

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry sai Helsingin käräjäoikeudelta tammikuussa luvan selvittää, ketkä olivat ladanneet Internetistä Chisun albumin Kun valaistun. TTVK vaatii nappaamiltaan 28 lataajalta korvauksia. Jos yksikään lataaja kieltäytyy maksamasta satojen eurojen suuruisia korvauksia, TTVK harkitsee rikosilmoitusta. TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilaisen mukaan asiassa oli kyse muiden piraattimateriaalia lataavien pelottelusta.

TTVK julkisesti myöntää käyttävänsä asemaansa kansalaisten pelotteluun. Toiminta muistuttaa koulukiusaamista. TTVK:n toiminta perustuu oletukseen, että vainoamalla tavallisia Internet-lataajia se pystyy lopettamaan tai hillitsemään piratismia ilmiönä. Oletus on virheellinen.

Internetissä tullaan jakamaan ja lataamaan tiedostoja ja musiikkia jatkuvasti enemmän. Tämä johtuu teknologisesta kehityksestä. Mitä nopeammiksi tietoverkot kehittyvät, sitä enemmän niissä liikkuu tietoa. Internet-jakaminen tulee lisääntymään niin pitkään kuin teknologinen kehitys mahdollistaa sen. Jakamista voidaan rajoittaa ainoastaan rajoittamalla teknologista kehitystä.

Teknologista kehitystä ei pidä rajoittaa sen vuoksi, että se vie leivän suusta niiltä markkinatoimijoilta, jotka eivät osaa hyödyntää modernin maailman tarjoamia mahdollisuuksia. Nykyistä Internet-jakamisen vastaista hysteriaa voidaan verrata suoraan siihen, että polttomoottorit pyrittäisiin kieltämään, koska hevosvankkuriyrittäjät menevät konkurssiin.

Internet-jakaminen voi olla levy-yhtiölle tai artistille tehokas ja käytännössä ilmainen tapa mainostaa. Kyse on vain siitä, osataanko mahdollisuudet hyödyntää. Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että Internet-lataajat myös ostavat eniten musiikkia. Internet-lataajat ovat yleensä esimerkiksi musiikin suurkuluttajia, eli juuri niitä asiakkaita, joiden vuoksi artistit ja levy-yhtiöt ylipäätään voivat tulla toimeen.

TTVK:n ja muiden vastaavien tahojen harjoittama muusikkojen ja levy-yhtiöiden asiakaskunnan vaino on omiaan heikentämään tekijänoikeuksien kunnioitusta yleisesti. Mitä enemmän lataajia vainotaan, sitä epäoikeudenmukaisemmalta nykyinen käsitys tekijänoikeuksista tuntuu. Kun TTVK toimii kuin koulukiusaaja, aletaan siihen suhtautua kuin koulukiusaajaan, eikä kukaan tahdo olla koulukiusaajan kaveri. Nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä on jäänyt ajasta jälkeen, eikä se modernisoidu vainoamalla kansalaisia, vaan ottamalla huomioon teknologisen kehityksen tason.

(Alunperin julkaistu Turun Sanomissa 14.2.2012)