Olen kirjoittanut tätä blogia viime aikoina vähemmän säännöllisesti ja vähemmän ahkerasti. Syy epäsäännöllisyydelle on ollut se, että olen ahkeroinut koulussa, työstänyt SALAISTA PROJEKTIA ja odotellut jännityksellä, möhliikö Soini (todennäköisesti ei möhli), vai tuleeko Jussi Halla-ahosta Perussuomalaisten ehdoton ykkösehdokas EU-vaaleihin. Ilmoitin myös itseni puolueelle käyttöön, mutta koska olen poliittinen amatööri ja epävarteenotettava pelle, jonka mielestä Jeesus Kristus oli valheiden ristillä mätänevä mielikuvitusolento, on todennäköisyys omalle ehdokkuudelleni suurin piirtein samaa prosenttiluokkaa kuin se, että Matti Vanhanen kasvattaisi jossain vaiheessa kivekset ja myöntäisi olevansa haitaksi puolueelleen, kansalleen ja maalleen.
SALAINEN PROJEKTINI liittyy läheisesti Euroopan unioniin ja erityisesti sen kritiikkiin. SALAISEN PROJEKTIN ideana on käydä läpi muutamia olennaisimpia epäkohtia sekä Euroopan unionista että Lissabonin sopimuksesta, mikä johtuu lähestyvistä europarlamenttivaaleista, ja siitä, että sekä EU-kriittisissä piireissä että EU-myönteisissä piireissä tiedetään loppujen lopuksi melko vähän Euroopan unionista. SALAINEN PROJEKTINI on siis kasa blogientryjä, joissa kiroilen siitä, miten päättäjien täytyi olla kännissä kirjoittaessaan Euroopan perustuslakia.
SALAINEN PROJEKTI ei tietenkään ole ainoa rauta tulessa. EU-parlamenttivaalien lähestyessä Perussuomalaiset nuoret aikoo järjestää EU-kriittisen kiertueen, jota on kaavailtu pidettäväksi ainakin Helsingissä, Turussa, Oulussa ja Tampereella. Paikkakunnat ovat vielä avoimia, ja kiertueen toteutuminen riippuu muutenkin opetusministeriöstä ja siitä, miten paljon opetusministeriö aikoo tänä vuonna tukea Perschfinsche jugendin toimintaa. (Viime vuonnahan opetusministeriö teki jäynät ja antoi persunuorille vähemmän rahaa kuin kommunisteille, riippumatta siitä, että persut ovat eduskuntapuolue ja komukat eivät.)
Kaiken todennäköisyyden mukaan opetusministeriön kukkaron nyörit kuitenkin tulevat heltiämään, sillä heillä ei ole mitään oikeaa perustetta olla myöntämättä persunuorille tänä vuonna tuntuvasti suurempaa pottia yhteiskunnallisesti merkittävän työn tekemiselle. Eli kaikella todennäköisyydellä kiertue tullaan järjestämään, ja koska voitto on traditio, kiertueesta tulee samanlainen jättimenestys kuin moku-päivät olivat. Media tuskin kiinnostuu asiasta yhtä paljoa, koska media ei tahdo kertoa EU:hun liittyvän huonoja puolia, minkä lisäksi EU-kritiikki on siinä mielessä huonoa, että sen perusteella on vaikeampi leimata rasistiksi. Tosin näinkin tullaan aivan varmasti jossain vaiheessa tekemään.
Ennen EU-vaaleja pyrin pysyttelemään suurimmaksi osaksi EU:hun liittyvissä aiheissa, jotta asialle saadaan oikeaa kontekstia. "Pyrin" ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin "pysyttelen", sillä nytkin on viime päivinä keittänyt taas pari kertaa sillä tavalla yli näiden kaiken maailman Lex Thårsien ja Lex Nokioiden kanssa, että olen vain vaivoin saanut hillittyä itseni.
perjantai 27. helmikuuta 2009
maanantai 9. helmikuuta 2009
Yleisradion lakisääteisenä tehtävänä on toimia propagandakoneena
Yle, tuo vanha vitsiniekka, näytti taas kerran, kenen puolella se oikeasti seisoo. Helsingin Sanomat kertoo tohtori Jussi Halla-ahon tekevän tutkintapyynnön Ylen uutisoinnista, jossa Yle nimitteli Halla-ahoa asiattomasti. Koska tällaisilla asioilla on tapana levitä käsistä, eikä ihmisillä Helsingin Sanomien keskustelupalstalla ole tapana ottaa asioista selvää, päätin heittää korteni kekoon ja kietaista kasaan pikaisen historiikin tapahtumien kulusta ja mahdollisen selityksen sille, miksi Yle toimii kuten se toimii.
Päivä ennen Ylen loanheittoa Halla-aho esiintyi Ruben Stillerin luotsaamassa Pressiklubi-ohjelmassa, jossa "kommentaattoreina" olivat entinen stalinisti Leif Salmén ja Saska Saarikoski Helsingin Propagandatuutista. Koko ohjelma oli tietenkin täydellinen fiasko, joka koostui lähinnä siitä, että Halla-aho hillitsi hermonsa ja nämä kaksi "kommentaattoria" huusivat yhteen ääneen Halla-ahoa rasistiksi ja fasistiksi ja siinä ohessa valehtelivat lukeneensa Halla-ahon teksteistä asioita, joita Halla-aho ei ollut koskaan kirjoittanutkaan. Paljon muuta ei voinutkaan odottaa, sillä aihe oli maahanmuutto ja keskustelussa vastakkain olivat filosofian tohtori ja kaksi miestä, jotka jakavat yhden aivosolun. Koko Ylen idea lynkata Halla-aho siis ikään kuin kusi Ylen omille kintuille, kun "kommentaattorit" lähinnä huusivat naama punaisena edes yrittämättä miettiä, mitä vastapuolella olisi sanottavana.
Seuraavana päivänä Ylen pääuutislähetyksessä puhuttiin kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten europarlamenttivaalien teknisestä vaaliliitosta, ja ikään kuin "vahingossa" Yle päätti repäistä myös Halla-ahon mukaan uutisointiinsa. Koska Jussi Halla-aho ei ole sanonut EU-vaaliehdokkuuttaan koskien vielä juuta eikä jaata, on kyseenalaista, kuinka asiallista ylipäätään oli ottaa häntä esille koko EU-asiassa. Jotta asiallisuudesta ei kuitenkaan tulisi epäselvyyksiä, päätti Yle haukkua Halla-ahoa "rotutohtoriksi". Tapaus on poikkeuksellinen koko Yleisradion historiassa, minkä lisäksi se on myös yksiselitteisesti valheellista ja loukkaavaa uutisointia.
Käsite "rotutohtori" viittaa Natsilassa aikanaan kaksosia hukuttanseen Josef "Kuolemanenkeli" Mengeleen, joka oli kovasti arjalaisen rodun ylivallan puolesta. Jussi Halla-aho ei kuitenkaan ole kirjoittanut koko bloginsa historian aikana kertaakaan yhtä ainoaa tekstiä, jossa mainittaisiin millään tavalla yhdenkään rodun olevan ylempänä tai parempi kuin mikään toinenkaan rotu. Halla-aho kuitenkin on kirjoittanut, että hän ei tiedä, onko mustien ja valkoisten välillä älykkyysosamääräeroja. Tämän lisäksi hän on kirjoittanut, että vaikka populaatioiden välillä olisi esimerkiksi geneettisiä ÄO-eroja, tulisi yksilöt siitä huolimatta tuomita ainoastaan yksilöinä, koska yksilö voi sijoittua mihin tahansa kohtaan ryhmän ääripäiden välillä.
Ai saatana, mikä rasistihullu! Tahtoo tuomita ihmiset yksilöinä, eikä ryhmän jäseninä! :( :( :( Telkien taakse tuollaiset, saatana!
Koska ihmiset ovat tottuneet, että Yle uutisoi asiat objektiivisesti ja puolueettomasti, he ovat myös tottuneet siihen, että jos Ylen uutisissa sanotaan jotain, tämä asia myös perustuu johonkin. Halla-ahon tapauksessa Yle ei millään tavalla perustellut käyttämäänsä nimitystä, eikä sille ole mahdollista myöskään löytää mitään perusteita Jussi Halla-ahon blogiteksteistä. Nimitys on myös selvästi loukkaava, minkä lisäksi se tehtiin Ylen pääuutislähetyksessä. Tätä selvempi ei törkeä kunnianloukkaus voisi olla.
Seuraavaksi joku vikisevä hipinketku uikuttaa, että Halla-aho itse haukkuu puolestaan mediaa (tai poliitikkoja, tai virkamiehiä, tai uskonnollisia vähemmistöjä, you name it), ja on SIX AIVAN OIKEIN ET MOKOMA NAZI PASKA SAA SAMALA MITALLI!!1
Muuten ihan hyvä, mutta tässä on nyt pari mutkaa matkassa. Ensinnäkään Halla-aho ei ole koskaan väittänyt yhdenkään herjansa olevan millään tavalla faktaa, vaan Halla-aho kirjoittaa yksiselitteisen selvästi mielipidetekstiä. Ylen uutislähetyksessä faktaperäisyys puolestaan on oletusarvo. Toiseksi Jussi Halla-aho ei ole valtion omistuksessa oleva uutiskanava, joka rahoitetaan suurelta osin verovaroilla. Väännänpä vielä rautalangasta, koska hipinketkut ovat POIKKEUKSETTA liian typeriä, että he pystyisivät muuten käsittämään, mitä ajan takaa; Yhdenkään suomalaisen postiluukusta ei tule koskaan tipahtamaan kirjettä, jossa kannustetaan maksamaan Halla-aho-lupamaksu.
Yleisradio ei ole yksityinen henkilö, eikä se ole edes yksityinen yritys tai yksityinen media. Yleisradio on Suomen valtion uutiskanava ja sillä on jo lähtökohtaisesti poikkeuksellinen asema kaikkiin muihin Suomen medioihin nähden. Vähintään 70% Yleisradion osakkeista on oltava valtion omistuksessa, minkä lisäksi eduskunta ja vain eduskunta päättää Yleisradion hallintoneuvostosta, jolla on oikeus muun muassa nimittää ja vapauttaa Yleisradion hallitus. Yleisradio on julkisen vallan instituutio ja sillä on jo tämän vuoksi täysin erilaiset velvollisuudet ja vastuut kuin Jussi Halla-aholla.
Vaikka todellisessa maailmassa medialla on väistämättä jokin kanta asiaan kuin asiaan, kuuluu journalistiseen etiikkaan siitä huolimatta velvollisuus pyrkiä asioiden mahdollisimman objektiiviseen käsittelyyn. Koska Yleisradio on valtiollinen instanssi, on sillä (tai sillä pitäisi olla) entistä korostetumpi velvollisuus tähän puolueettomuuteen. Tästä seuraa, että vaikka Halla-aho kirjoittaisi 24/7 tekstiä siitä, miten kaikki Ylen toimittajat ovat kommunisteja, ei se antaisi Ylelle oikeutta haukkua Halla-ahoa. Yle on julkisen vallan laitos, jonka tehtävänä on ajaa kansan etuja kertomalla puolueettomasti tapahtumista ja asioista, eikä puolustaa omaa nahkaansa tai yhtäkään virallista totuutta.
Jotta on helpompi ymmärtää, minkä takia ihmisten verorahoilla pyöritetty valtion väline, jonka tehtävänä on kertoa totuus, koko totuus ja vain totuus, päättää ryhtyä rikkomaan journalistista etiikkaa ja lakia, tulee kääntää silmänsä Yleisradiota koskevaan lakiin. Nimittäin Yleisradio Oy:stä annetun lain 7§ kertoo Ylen tehtäviin kuuluvan erityisesti suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden tukeminen.
Hetkinen... Haistankohan tässä jotain mätää...? Taidanpa haistaakin!
Käsite "suvaitsevaisuus" on itsessään ristiriitainen. Pelkkä yleinen suvaitsevaisuus tarkoittaa, että kaikkea on suvaittava. Jos jotain asiaa ei suvaita, silloin suvaitsevaisuus ei ole yleistä, vaan se koskee ainoastaan tiettyjä asioita. Suvaitsevaisen on siis suvaittava myös suvaitsemattomuutta, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että aitoa suvaitsevaisuuden tilaa ei voida koskaan saavuttaa suvaitsevaisuudella, sillä aina löytyy fundamentalistimuslimi, uusnatsi tai Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja, jota suvaitseminen ei kiinnosta.
Jotta käsitteellä "suvaitsevaisuus" voi olla minkäänlaista merkitystä todellisessa maailmassa, on sen myös kohdistuttava johonkin. Esimerkiksi "suvaitsevaisuus tummaihoisia kohtaan" ei ole ristiriitainen käsite, koska se rajaa suvaitsevaisuuden vain tiettyyn asiaan, ja ongelmallinen suvaitsemattomuuden suvaitseminen jää kokonaan pois. Pelkkä suvaitsevaisuus vailla minkäänlaista tarkennusta ei ole mitään muuta kuin onttoa sanahelinää, joka ei tarkoita yhtään mitään, ja joka juuri sen takia on altis poliittiselle pelille ja hyväksikäytölle.
Myös monikulttuurisuuden edistämisen kirjaaminen lakiin on ongelmallista. Riippumatta siitä, onko monikulttuurisuus positiivinen vai negatiivinen tila, on se myös ideologia ja tiettyä lopputulosta kohti tähtäävä ajatusmalli. Ideologiset ja näkemykselliset erot puolestaan muodostavat koko rungon poliittisille erimielisyyksille. Se, että Yleisradion toimintaa koskevaan lakiin on nimenomaisesti kirjoitettu, että Ylen on edistettävä yhtä ideologiaa, mutta ei muita ideologioita, tarkoittaa sitä, että Yle on jo lainsäädännön tasolla kahlittu toimimaan virallisen totuuden äänitorvena. Suomen lain mukaan Yleisradion tehtävänä on olla propagandakone.
Toimivassa demokratiassa media palvelee kansaa, ei hallitsijoita. Jos media lakkaa palvelemasta kansaa, media lakkaa toteuttamasta sitä tehtäväänsä, joka ylipäätään oikeuttaa median olemassaolon. Jopa se, että Ylen kanavilta näytettäisiin pelkästään mustavalkoista testikuvaa palvelisi paremmin kansaa kuin valehtelu ja vääristely, johon Yle syyllistyy. Minun on varmaan turha tässä muistuttaa, että älkää vaan missään tapauksessa maksako televisiolupamaksuja, vaan heittäkää ennemmin televisioillanne ja digivastaanottimillanne vesilintua. Sillä tavalla saatte mokomista laitteista paljon enemmän irti kuin katsomalla Yleä.
Päivä ennen Ylen loanheittoa Halla-aho esiintyi Ruben Stillerin luotsaamassa Pressiklubi-ohjelmassa, jossa "kommentaattoreina" olivat entinen stalinisti Leif Salmén ja Saska Saarikoski Helsingin Propagandatuutista. Koko ohjelma oli tietenkin täydellinen fiasko, joka koostui lähinnä siitä, että Halla-aho hillitsi hermonsa ja nämä kaksi "kommentaattoria" huusivat yhteen ääneen Halla-ahoa rasistiksi ja fasistiksi ja siinä ohessa valehtelivat lukeneensa Halla-ahon teksteistä asioita, joita Halla-aho ei ollut koskaan kirjoittanutkaan. Paljon muuta ei voinutkaan odottaa, sillä aihe oli maahanmuutto ja keskustelussa vastakkain olivat filosofian tohtori ja kaksi miestä, jotka jakavat yhden aivosolun. Koko Ylen idea lynkata Halla-aho siis ikään kuin kusi Ylen omille kintuille, kun "kommentaattorit" lähinnä huusivat naama punaisena edes yrittämättä miettiä, mitä vastapuolella olisi sanottavana.
Seuraavana päivänä Ylen pääuutislähetyksessä puhuttiin kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten europarlamenttivaalien teknisestä vaaliliitosta, ja ikään kuin "vahingossa" Yle päätti repäistä myös Halla-ahon mukaan uutisointiinsa. Koska Jussi Halla-aho ei ole sanonut EU-vaaliehdokkuuttaan koskien vielä juuta eikä jaata, on kyseenalaista, kuinka asiallista ylipäätään oli ottaa häntä esille koko EU-asiassa. Jotta asiallisuudesta ei kuitenkaan tulisi epäselvyyksiä, päätti Yle haukkua Halla-ahoa "rotutohtoriksi". Tapaus on poikkeuksellinen koko Yleisradion historiassa, minkä lisäksi se on myös yksiselitteisesti valheellista ja loukkaavaa uutisointia.
Käsite "rotutohtori" viittaa Natsilassa aikanaan kaksosia hukuttanseen Josef "Kuolemanenkeli" Mengeleen, joka oli kovasti arjalaisen rodun ylivallan puolesta. Jussi Halla-aho ei kuitenkaan ole kirjoittanut koko bloginsa historian aikana kertaakaan yhtä ainoaa tekstiä, jossa mainittaisiin millään tavalla yhdenkään rodun olevan ylempänä tai parempi kuin mikään toinenkaan rotu. Halla-aho kuitenkin on kirjoittanut, että hän ei tiedä, onko mustien ja valkoisten välillä älykkyysosamääräeroja. Tämän lisäksi hän on kirjoittanut, että vaikka populaatioiden välillä olisi esimerkiksi geneettisiä ÄO-eroja, tulisi yksilöt siitä huolimatta tuomita ainoastaan yksilöinä, koska yksilö voi sijoittua mihin tahansa kohtaan ryhmän ääripäiden välillä.
Ai saatana, mikä rasistihullu! Tahtoo tuomita ihmiset yksilöinä, eikä ryhmän jäseninä! :( :( :( Telkien taakse tuollaiset, saatana!
Koska ihmiset ovat tottuneet, että Yle uutisoi asiat objektiivisesti ja puolueettomasti, he ovat myös tottuneet siihen, että jos Ylen uutisissa sanotaan jotain, tämä asia myös perustuu johonkin. Halla-ahon tapauksessa Yle ei millään tavalla perustellut käyttämäänsä nimitystä, eikä sille ole mahdollista myöskään löytää mitään perusteita Jussi Halla-ahon blogiteksteistä. Nimitys on myös selvästi loukkaava, minkä lisäksi se tehtiin Ylen pääuutislähetyksessä. Tätä selvempi ei törkeä kunnianloukkaus voisi olla.
Seuraavaksi joku vikisevä hipinketku uikuttaa, että Halla-aho itse haukkuu puolestaan mediaa (tai poliitikkoja, tai virkamiehiä, tai uskonnollisia vähemmistöjä, you name it), ja on SIX AIVAN OIKEIN ET MOKOMA NAZI PASKA SAA SAMALA MITALLI!!1
Muuten ihan hyvä, mutta tässä on nyt pari mutkaa matkassa. Ensinnäkään Halla-aho ei ole koskaan väittänyt yhdenkään herjansa olevan millään tavalla faktaa, vaan Halla-aho kirjoittaa yksiselitteisen selvästi mielipidetekstiä. Ylen uutislähetyksessä faktaperäisyys puolestaan on oletusarvo. Toiseksi Jussi Halla-aho ei ole valtion omistuksessa oleva uutiskanava, joka rahoitetaan suurelta osin verovaroilla. Väännänpä vielä rautalangasta, koska hipinketkut ovat POIKKEUKSETTA liian typeriä, että he pystyisivät muuten käsittämään, mitä ajan takaa; Yhdenkään suomalaisen postiluukusta ei tule koskaan tipahtamaan kirjettä, jossa kannustetaan maksamaan Halla-aho-lupamaksu.
Yleisradio ei ole yksityinen henkilö, eikä se ole edes yksityinen yritys tai yksityinen media. Yleisradio on Suomen valtion uutiskanava ja sillä on jo lähtökohtaisesti poikkeuksellinen asema kaikkiin muihin Suomen medioihin nähden. Vähintään 70% Yleisradion osakkeista on oltava valtion omistuksessa, minkä lisäksi eduskunta ja vain eduskunta päättää Yleisradion hallintoneuvostosta, jolla on oikeus muun muassa nimittää ja vapauttaa Yleisradion hallitus. Yleisradio on julkisen vallan instituutio ja sillä on jo tämän vuoksi täysin erilaiset velvollisuudet ja vastuut kuin Jussi Halla-aholla.
Vaikka todellisessa maailmassa medialla on väistämättä jokin kanta asiaan kuin asiaan, kuuluu journalistiseen etiikkaan siitä huolimatta velvollisuus pyrkiä asioiden mahdollisimman objektiiviseen käsittelyyn. Koska Yleisradio on valtiollinen instanssi, on sillä (tai sillä pitäisi olla) entistä korostetumpi velvollisuus tähän puolueettomuuteen. Tästä seuraa, että vaikka Halla-aho kirjoittaisi 24/7 tekstiä siitä, miten kaikki Ylen toimittajat ovat kommunisteja, ei se antaisi Ylelle oikeutta haukkua Halla-ahoa. Yle on julkisen vallan laitos, jonka tehtävänä on ajaa kansan etuja kertomalla puolueettomasti tapahtumista ja asioista, eikä puolustaa omaa nahkaansa tai yhtäkään virallista totuutta.
Jotta on helpompi ymmärtää, minkä takia ihmisten verorahoilla pyöritetty valtion väline, jonka tehtävänä on kertoa totuus, koko totuus ja vain totuus, päättää ryhtyä rikkomaan journalistista etiikkaa ja lakia, tulee kääntää silmänsä Yleisradiota koskevaan lakiin. Nimittäin Yleisradio Oy:stä annetun lain 7§ kertoo Ylen tehtäviin kuuluvan erityisesti suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden tukeminen.
Hetkinen... Haistankohan tässä jotain mätää...? Taidanpa haistaakin!
Käsite "suvaitsevaisuus" on itsessään ristiriitainen. Pelkkä yleinen suvaitsevaisuus tarkoittaa, että kaikkea on suvaittava. Jos jotain asiaa ei suvaita, silloin suvaitsevaisuus ei ole yleistä, vaan se koskee ainoastaan tiettyjä asioita. Suvaitsevaisen on siis suvaittava myös suvaitsemattomuutta, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että aitoa suvaitsevaisuuden tilaa ei voida koskaan saavuttaa suvaitsevaisuudella, sillä aina löytyy fundamentalistimuslimi, uusnatsi tai Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja, jota suvaitseminen ei kiinnosta.
Jotta käsitteellä "suvaitsevaisuus" voi olla minkäänlaista merkitystä todellisessa maailmassa, on sen myös kohdistuttava johonkin. Esimerkiksi "suvaitsevaisuus tummaihoisia kohtaan" ei ole ristiriitainen käsite, koska se rajaa suvaitsevaisuuden vain tiettyyn asiaan, ja ongelmallinen suvaitsemattomuuden suvaitseminen jää kokonaan pois. Pelkkä suvaitsevaisuus vailla minkäänlaista tarkennusta ei ole mitään muuta kuin onttoa sanahelinää, joka ei tarkoita yhtään mitään, ja joka juuri sen takia on altis poliittiselle pelille ja hyväksikäytölle.
Myös monikulttuurisuuden edistämisen kirjaaminen lakiin on ongelmallista. Riippumatta siitä, onko monikulttuurisuus positiivinen vai negatiivinen tila, on se myös ideologia ja tiettyä lopputulosta kohti tähtäävä ajatusmalli. Ideologiset ja näkemykselliset erot puolestaan muodostavat koko rungon poliittisille erimielisyyksille. Se, että Yleisradion toimintaa koskevaan lakiin on nimenomaisesti kirjoitettu, että Ylen on edistettävä yhtä ideologiaa, mutta ei muita ideologioita, tarkoittaa sitä, että Yle on jo lainsäädännön tasolla kahlittu toimimaan virallisen totuuden äänitorvena. Suomen lain mukaan Yleisradion tehtävänä on olla propagandakone.
Toimivassa demokratiassa media palvelee kansaa, ei hallitsijoita. Jos media lakkaa palvelemasta kansaa, media lakkaa toteuttamasta sitä tehtäväänsä, joka ylipäätään oikeuttaa median olemassaolon. Jopa se, että Ylen kanavilta näytettäisiin pelkästään mustavalkoista testikuvaa palvelisi paremmin kansaa kuin valehtelu ja vääristely, johon Yle syyllistyy. Minun on varmaan turha tässä muistuttaa, että älkää vaan missään tapauksessa maksako televisiolupamaksuja, vaan heittäkää ennemmin televisioillanne ja digivastaanottimillanne vesilintua. Sillä tavalla saatte mokomista laitteista paljon enemmän irti kuin katsomalla Yleä.
Tunnisteet:
Ajatuspoliisi,
Suvaitsevaisuus,
Valtiaat
maanantai 2. helmikuuta 2009
Lex Nokia on yhtä surkea laki kuin Matti Vanhanen on pääministeri
Olen nykyään kahden vaiheilla siinä, onko yhteiskunnan vihollinen numero yksi Suomen kannalta Astrid Thors vai Matti Vanhanen. Tämä on melko kinkkinen kysymys, koska yleensä nämä kaksi valopäätä suorastaan kilpailevat siitä, kumpi osaa käyttäytyä typerämmin ja heittää hölmömpiä lausuntoja julkisuudessa. Matti Vanhanen perustelee Helsingin Sanomissa Lex Nokian, eli perustuslain kanssa ristiriidassa olevan urkintalain, tarvetta vetoamalla yritysvakoiluun.
Joko Matti Vanhasen lausunto osoittaa hänen olevan täydellisen ymmärtämätön nykyisestä tietotekniikan tasosta, tai sitten Matti Vanhanen valehtelee lain todellisesta tarkoituksesta. Kumpikaan vaihtoehto ei ole täysin mahdoton. Matti voi olla oikeasti käsittämättä, koska hän on kuitenkin loppujen lopuksi kalkkeutunut ja itsekeskeinen tomppeli, joka ei koskaan tunnustaisi olevansa ulalla. Tosin hän voi myös valehdella, sillä tunnetaanhan hänet yleisesti myös Korruptioraha-Masana. Oli miten oli, Lex Nokia on hyödytöntä roskaa, joka rikkoo ihmisten yksityisyydensuojaa, mutta ei pysty edes teoriassa estämään yritysvakoilua.
Lex Nokia antaa kaikille yhteisötilaajille, eli esimerkiksi työnantajille, kouluille ja asuntoyhtiöille, oikeuden tarkkailla sähköisen liikenteen tunnistamistietoja. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yritys voi tarkkailla, minkälaisia sähköposteja sen verkoissa kulkee ja kenelle. Hullua hommasta tekee se, että Lex Nokia ei auta yritysvakoilun selvittämisessä juuri yhtään, koska se ei anna minkäänlaista tietoa siitä, mitä sähköpostin sisällä lukee. Tämä merkitsee sitä, että vaikka yritysvakoilija lähettäisi yrityksen omalla sähköpostilla viestin "LOL TÄSSÄ NOKIAN UUS KAMERA PUHELIN THnX BYE!!1", ei yritys saisi koskaan tietää sitä.
Tietenkin oma lukunsa on se, että yksikään yritysvakoilija ei oikeasti olisi niin typerä, että hän käyttäisi yrityksen sähköpostia lähettääkseen kähveltämänsä tiedot. Tämä johtuu siitä, että vuonna 1971 keksittiin lerppuasema, ja fyysiset tallentamismenetelmät ovat ainoastaan kehittyneet siitä. Yritysvakoilijan ei tarvitse kuin ostaa viitosella Suomalaisesta kirjakaupasta USB-muistitikku, käydä tuikkaamassa se koneeseen, ladata tahtomansa tiedot ja pistää puikko pöksyihinsä piiloon, eikä yritys voisi tehdä mitään. USB-muistit, MP3-soittimet, kameroiden muistitikut, CD:lle polttaminen tai kännyköiden kovalevyt eivät jätä minkäänlaisia Lex Nokian käsittelemiä tunnistamistietoja.
Koska Lex Nokia ei aja tarkoitustaan yhtään millään tavalla ja se on pahasti ristiriidassa perustuslain kanssa, pyysi perustuslakivaliokunta siitä lausuntoa kahdeksalta oikeustieteen professorilta. Kuten oli arvattua, proffat tuomitsivat Lex Nokian perustuslain kannalta epäilyttävänä, kuten muut oikeusoppineet olivat tehneet jo aikaisemmin. Perustuslakivaliokunta, jonne pääseminen ei edellytä minkäänlaista oikeustieteen ymmärtämistä tai moraalista selkärankaa, jätti oikeusoppineiden mielipiteen kuitenkin omahyväisesti kuulematta ja puski läpi kantaa, että urkintalaki ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Tietenkin perustuslaki on asiasta eri mieltä, kuten se monesti tuppaa olemaan näiden nykyisen hallituksen välkkyjen ideoiden kanssa.
Ensimmäinen ongelma Lex Nokian ja perustuslain kanssa tulee perustuslain 10§:n 2 momentissa tunnustetun luottamuksellisen viestin salaisuuden kanssa. Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on turvattu. Perusoikeuksia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 309/1993) mainitaan, että luottamuksellisen viestin salaisuus on tarkoitus ulottaa esimerkiksi puhelun tunnistetietoihin. Vastaavasti se ulottuu myös sähköisen viestinnän tunnistamistietoihin. Vaikka laki ei annakaan yhteisötilaajalle oikeutta lukea suoraan sähköpostiviestien sisältöä, antaa se valtuuksia urkkia asioita, jotka kuuluvat perustuslain mukaan yksityisyydensuojan piiriin.
Jotta Lex Nokia saataisiin säätää, tulisi sen täyttää perustuslain mainitsemat edellytykset luottamuksellisen viestin salaisuuden rikkomiseksi. "Lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana." (PL 10§ 3 mom.) Eli vaikka Lex Nokia estäisi kaikki yritysvakoilutapaukset, ei sitä saisi siitäkään huolimatta säätää, koska yritysvakoilu ei vaaranna yhteiskunnan turvallisuutta tai kotirauhaa. Yritysvakoilu vaarantaa yrityksen patentit, liikesuunnitelmat ja salaisuudet. Hölmöintähän tässä on se, että Lex Nokia ei edes vaikuta millään tavalla yritysvakoiluun.
Suomen perustuslain 124§:n mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle. Tällaisia ovat muun muassa tehtävät, jotka sisältävät merkittävää perusoikeuksiin puuttumista. Yritykset, koulut ja muut vastaavat eivät tietenkään ole viranomaisia, mutta se ei hirveästi kiinnosta perustuslakivaliokuntaa. Vaikka perustuslaki kieltää muita kuin viranomaisia puuttumasta merkittävästi ihmisten perusoikeuksiin, antaa Lex Nokia yksityisille, ei-viranomaistahoille suuremmat valtuudet puuttua yksilön perusoikeuksiin kuin mitä esimerkiksi poliisilla on. Poliisi tai muu viranomainen ei saa puuttua edes vankien yksityisyydensuojaan, ellei sen rajoittamista katsota välttämättömäksi. Tällöinkin rajoitus tulee säätää lailla.
Lex Nokiaan ei kuulu minkäänlaisia välttämättömyysvaatimuksia, vaan urkintalaki antaa suoraan itsensä nojalla kaikille työnantajille, kirjastoille, kouluille ja taloyhtiöille välittömästi suuremmat urkintavaltuudet kuin mitä poliisilla on, eikä urkinnan suorittamiseksi tule olla minkäänlaista konkreettista todistetta yhtään mistään. Lex Nokiaa sovelletaan pelkästään fiiliksen ja epäilyksen perusteella. Lex Nokia antaa kaikille yhteisötilaajille oikeuden rikkoa yksilöiden perusoikeuksia mielivaltaisesti ja täysin vailla minkäänlaista valvomista. Oikeudelliselta kannalta tässä on kyse samasta kuin jos esimerkiksi Nokialla olisi oikeus takavarikoida lasten pyöriä, jos siitä tuntuu siltä, mutta poliisi joutuisi edelleen kunnioittamaan ihmisten omaisuudensuojaa.
Hemmetti, että osaakin ottaa päähän tuo perkeleen pelle, joka meillä on pääministerinä. Matti Vanhanen on kikkeli kiimalimassa rajoittamassa ihmisten yksityisyydensuojaa, mutta siinä samalla hän vaatii itselleen erityisoikeuksia haastamalla Susanna Ruusus-Kurosia oikeuteen yksityisyydensuojaansa puuttumisesta. Koko maailma olisi parempi paikka, jos Matti Vanhanen eroaisi tehtävästään ja tunnustaisi, että jopa Tony Halmeen vasen kives on häntä parempi pääministeri. Tämä tunnustus pitäisi tietenkin tehdä komeasti suorassa lähetyksessä Maikkarin kymppiuutisissa.
Joko Matti Vanhasen lausunto osoittaa hänen olevan täydellisen ymmärtämätön nykyisestä tietotekniikan tasosta, tai sitten Matti Vanhanen valehtelee lain todellisesta tarkoituksesta. Kumpikaan vaihtoehto ei ole täysin mahdoton. Matti voi olla oikeasti käsittämättä, koska hän on kuitenkin loppujen lopuksi kalkkeutunut ja itsekeskeinen tomppeli, joka ei koskaan tunnustaisi olevansa ulalla. Tosin hän voi myös valehdella, sillä tunnetaanhan hänet yleisesti myös Korruptioraha-Masana. Oli miten oli, Lex Nokia on hyödytöntä roskaa, joka rikkoo ihmisten yksityisyydensuojaa, mutta ei pysty edes teoriassa estämään yritysvakoilua.
Lex Nokia antaa kaikille yhteisötilaajille, eli esimerkiksi työnantajille, kouluille ja asuntoyhtiöille, oikeuden tarkkailla sähköisen liikenteen tunnistamistietoja. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yritys voi tarkkailla, minkälaisia sähköposteja sen verkoissa kulkee ja kenelle. Hullua hommasta tekee se, että Lex Nokia ei auta yritysvakoilun selvittämisessä juuri yhtään, koska se ei anna minkäänlaista tietoa siitä, mitä sähköpostin sisällä lukee. Tämä merkitsee sitä, että vaikka yritysvakoilija lähettäisi yrityksen omalla sähköpostilla viestin "LOL TÄSSÄ NOKIAN UUS KAMERA PUHELIN THnX BYE!!1", ei yritys saisi koskaan tietää sitä.
Tietenkin oma lukunsa on se, että yksikään yritysvakoilija ei oikeasti olisi niin typerä, että hän käyttäisi yrityksen sähköpostia lähettääkseen kähveltämänsä tiedot. Tämä johtuu siitä, että vuonna 1971 keksittiin lerppuasema, ja fyysiset tallentamismenetelmät ovat ainoastaan kehittyneet siitä. Yritysvakoilijan ei tarvitse kuin ostaa viitosella Suomalaisesta kirjakaupasta USB-muistitikku, käydä tuikkaamassa se koneeseen, ladata tahtomansa tiedot ja pistää puikko pöksyihinsä piiloon, eikä yritys voisi tehdä mitään. USB-muistit, MP3-soittimet, kameroiden muistitikut, CD:lle polttaminen tai kännyköiden kovalevyt eivät jätä minkäänlaisia Lex Nokian käsittelemiä tunnistamistietoja.
Koska Lex Nokia ei aja tarkoitustaan yhtään millään tavalla ja se on pahasti ristiriidassa perustuslain kanssa, pyysi perustuslakivaliokunta siitä lausuntoa kahdeksalta oikeustieteen professorilta. Kuten oli arvattua, proffat tuomitsivat Lex Nokian perustuslain kannalta epäilyttävänä, kuten muut oikeusoppineet olivat tehneet jo aikaisemmin. Perustuslakivaliokunta, jonne pääseminen ei edellytä minkäänlaista oikeustieteen ymmärtämistä tai moraalista selkärankaa, jätti oikeusoppineiden mielipiteen kuitenkin omahyväisesti kuulematta ja puski läpi kantaa, että urkintalaki ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Tietenkin perustuslaki on asiasta eri mieltä, kuten se monesti tuppaa olemaan näiden nykyisen hallituksen välkkyjen ideoiden kanssa.
Ensimmäinen ongelma Lex Nokian ja perustuslain kanssa tulee perustuslain 10§:n 2 momentissa tunnustetun luottamuksellisen viestin salaisuuden kanssa. Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on turvattu. Perusoikeuksia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 309/1993) mainitaan, että luottamuksellisen viestin salaisuus on tarkoitus ulottaa esimerkiksi puhelun tunnistetietoihin. Vastaavasti se ulottuu myös sähköisen viestinnän tunnistamistietoihin. Vaikka laki ei annakaan yhteisötilaajalle oikeutta lukea suoraan sähköpostiviestien sisältöä, antaa se valtuuksia urkkia asioita, jotka kuuluvat perustuslain mukaan yksityisyydensuojan piiriin.
Jotta Lex Nokia saataisiin säätää, tulisi sen täyttää perustuslain mainitsemat edellytykset luottamuksellisen viestin salaisuuden rikkomiseksi. "Lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana." (PL 10§ 3 mom.) Eli vaikka Lex Nokia estäisi kaikki yritysvakoilutapaukset, ei sitä saisi siitäkään huolimatta säätää, koska yritysvakoilu ei vaaranna yhteiskunnan turvallisuutta tai kotirauhaa. Yritysvakoilu vaarantaa yrityksen patentit, liikesuunnitelmat ja salaisuudet. Hölmöintähän tässä on se, että Lex Nokia ei edes vaikuta millään tavalla yritysvakoiluun.
Suomen perustuslain 124§:n mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle. Tällaisia ovat muun muassa tehtävät, jotka sisältävät merkittävää perusoikeuksiin puuttumista. Yritykset, koulut ja muut vastaavat eivät tietenkään ole viranomaisia, mutta se ei hirveästi kiinnosta perustuslakivaliokuntaa. Vaikka perustuslaki kieltää muita kuin viranomaisia puuttumasta merkittävästi ihmisten perusoikeuksiin, antaa Lex Nokia yksityisille, ei-viranomaistahoille suuremmat valtuudet puuttua yksilön perusoikeuksiin kuin mitä esimerkiksi poliisilla on. Poliisi tai muu viranomainen ei saa puuttua edes vankien yksityisyydensuojaan, ellei sen rajoittamista katsota välttämättömäksi. Tällöinkin rajoitus tulee säätää lailla.
Lex Nokiaan ei kuulu minkäänlaisia välttämättömyysvaatimuksia, vaan urkintalaki antaa suoraan itsensä nojalla kaikille työnantajille, kirjastoille, kouluille ja taloyhtiöille välittömästi suuremmat urkintavaltuudet kuin mitä poliisilla on, eikä urkinnan suorittamiseksi tule olla minkäänlaista konkreettista todistetta yhtään mistään. Lex Nokiaa sovelletaan pelkästään fiiliksen ja epäilyksen perusteella. Lex Nokia antaa kaikille yhteisötilaajille oikeuden rikkoa yksilöiden perusoikeuksia mielivaltaisesti ja täysin vailla minkäänlaista valvomista. Oikeudelliselta kannalta tässä on kyse samasta kuin jos esimerkiksi Nokialla olisi oikeus takavarikoida lasten pyöriä, jos siitä tuntuu siltä, mutta poliisi joutuisi edelleen kunnioittamaan ihmisten omaisuudensuojaa.
Hemmetti, että osaakin ottaa päähän tuo perkeleen pelle, joka meillä on pääministerinä. Matti Vanhanen on kikkeli kiimalimassa rajoittamassa ihmisten yksityisyydensuojaa, mutta siinä samalla hän vaatii itselleen erityisoikeuksia haastamalla Susanna Ruusus-Kurosia oikeuteen yksityisyydensuojaansa puuttumisesta. Koko maailma olisi parempi paikka, jos Matti Vanhanen eroaisi tehtävästään ja tunnustaisi, että jopa Tony Halmeen vasen kives on häntä parempi pääministeri. Tämä tunnustus pitäisi tietenkin tehdä komeasti suorassa lähetyksessä Maikkarin kymppiuutisissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)