perjantai 25. heinäkuuta 2008

Islam ja ihmisoikeudet eivät sovi yhteen

Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad ymmärtää mustan huumorin päälle sen verran, että jos en paremmin tietäisi, uskoisin hänen näytelleen Monty Pythonissa. Mahmoud julisti, että elokuun 5. on islamistinen ihmisoikeuspäivä. Sananparsi "islamistinen ihmisoikeus" on tietty täysin tuulesta temmattu, koska islam ja ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisimmalla tavalla ristiriidassa keskenään ja niin pitkään kuin islam ei tule muuttumaan radikaalisti siitä, mikä se on ollut koko historiansa ajan, ihmisoikeudet ja islam eivät voi olla ristiriidattomasti olemassa yhtä aikaa.

Ihmisoikeudet ovat kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa lähtökohtaisesti jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvia oikeuksia. Toisin kuin monet "suvaitsevaiset" luulevat, ne eivät ole abstrakteja moraalisia tai eettisiä periaatteita, vaan selviä pykäliä, jotka sanovat, mikä on laillista ja mikä ei. Kaikista ihmisoikeussopimuksista tehokkaimpana pidetään Euroopan ihmisoikeussopimusta pitkälti siihen liittyvän monipuolisen ja tehokkaan valvontajärjestelmän vuoksi. Euroopan ihmisoikeussopimukseen on kirjattu YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen tunnustamat keskeisimmät oikeudet ja se on juridisesti sitova, minkä vuoksi sitä voidaan pitää hyvänä pohjana tarkasteltaessa ihmisoikeuksia.

Sharia-laki on islamistinen laki, joka seuraa Koraanin kehotuksista, haditheista ja sunnasta. Sharia on olemassa sen vuoksi, että Allahin sana on islamistisessa maailmankatsomuksessa ylin ja kyseenalaistamaton. Mikään ei voi olla Allahin sanaa korkeampi auktoriteetti. Tämän vuoksi ihmisten laatimat säännöt, kuten esimerkiksi demokraattisen prosessin kautta muodostuneet lait tai valtioiden solmimat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, ovat jo lähtökohdiltaan väistämättä ja peruuttamattomasti ristiriidassa sharian kanssa. Sharia saa legitimiteettinsä, eli hyväksyttävyytensä, mielikuvitusolennosta, eli Allahista. Oikeusvaltiossa lait saavat legitimiteettinsä siitä, että ne ovat muodostuneet prosessissa, johon kaikki ovat voineet osallistua yhtäläisesti. Ihmisoikeudet saavat legitimiteettinsä siitä, että ne ovat välttämättömiä edellä kuvatun oikeusvaltion olemassaolon kannalta.
[ Joseph Schachtin kirja An Introduction to Islamic Law antaa hyvän pohjan tiedolle islamistisesta laista. ]
[
Koraanin oikeasta lukutavasta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä. ]


"Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."
- Suomen perustuslaki, 6 §, 1-2 mom.

Perustavanlaatuisin ihmisoikeus on ihmisten yhdenvertainen kohtelu. Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä esimerkiksi sukupuoleen, uskontoon tai etnisyyteen katsomatta. Ei islamissa. Islam ja islamistinen laki erottelevat naiset ja miehet sekä muslimit ja ei-muslimit hyvin rankasti ja asettavat heidät hyvin erilaiseen asemaan. Miehillä on oikeuksia, joita naisilla ei ole, kuten esimerkiksi sunnien (huomatkaa; se on se suvaitsevaisempi suuntaus) oikeus erota naisesta pelkästään oman sanansa nojalla. Itse asiassa islamilaisen käytännön mukaan jopa tekstiviesti riittää.

Koraanin mukaan (Suura 2:282) naisen todistus on oikeudessa ainoastaan puolet miehen todistuksesta. Jos nainen tulee raiskatuksi, hän tarvitsee neljä miespuolista todistajaa, että väite voidaan ylipäätään hyväksyä islamistisessa oikeusjärjestelmässä. Mikäli nainen ei saa todistajia, lasketaan naisen todistus Koraanin mukaan tunnustukseksi, että nainen harrasti avioliiton ulkopuolista seksiä. Sharia-laissa aviorikkomuksesta, homoseksuaalisuudesta ja muista islamin kieltämistä seksuaalisista teoista on määrätty hyvin ankaria rangaistuksia, joita käytetään nykyaikana islamistisissa maissa. Tästä johtuu länsimaiden hämmästelemä tapa islamisteille tuomita naisia raiskatuksi tulemisesta esimerkiksi ruoskittavaksi.
[ Raiskauksesta ja todistajista Koraanissa kerrotaan Valon suurassa, 24, kohdissa 4 ja 13. ]
[ Haditheista Bukhari (5:59:462) toimii perustana raiskauksen todistusvaatimuksille. ]


"Ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla."
- EIS, 3 artikla

"Kuolemanrangaistus on poistettava. Ketään ei saa tuomita tällaiseen rangaistukseen, eikä tällaista rangaistusta saa panna täytäntöön."
- EIS, 6. lisäpöytäkirja, 1 artikla

Homoseksuaalisuudesta ja aviollisesta uskottomuudesta annettavat rangaistukset ovat selvin ja suorin esimerkki siitä, miten islamin laki ja islamin käskyt eivät ole yhteensopivia ihmisoikeuksien kanssa. Kuolemanrangaistuksen, ruoskimisen tai muun epäinhimillisen ja halventavan rangaistuksen käyttö ei ole millään tavalla perusteltavissa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta.

"Jokaisella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin."
- EIS, 9 artikla

Islamistisissa maissa ei-muslimi voi hankkia itselleen tietynlaisen suojan vainoa vastaan. Tämä suoja on niin sanottu dhimmi-status. Dhimmi merkitsee suomeksi jotakuinkin samaa kuin "syyllinen" ja dhimmiydessä elävät ei-muslimit joutuvat maksamaan jizyah-veroa. Dhimmiys tekee muuna kuin muslimina olemisesta islamilaisissa maissa vaikeaa, jollei jopa mahdotonta, mikä pakottaa ihmisiä valitsemaan islamiin kääntymisen ja tai sorretuksi tulemisen väliltä. Koko dhimmin konsepti on suoraan vastoin sekä uskonnon- ja omantunnonvapautta että ihmisten välistä yhdenvertaisuutta.
[ Jizyah-verosta voi lukea esimerkiksi täältä. ]
[ Bat Ye'orin kirja
The Dhimmi: Jews & Christians Under Islam kertoo islamistisissa maissa harjoitetusta syrjinnästä. ]

"Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta."
- EIS, 10 artikla

Sananvapaus kuuluu merkittävimpiin ihmisoikeuksiin, koska se mahdollistaa nykytilanteen arvostelun ja mahdollisista ihmisoikeusrikkomuksista tiedottamisen. Tämän vuoksi sananvapaus toimii pilarina muiden ihmisoikeuksien toteutumiselle. Islamiin ei kuulu sananvapautta, vaan Muhammedin arvosteleminen on ankarasti kiellettyä. Jopa se, että Muhammedista löytää jotain vikaa, voi johtaa kuolemanrangaistukseen. Tämä siitä huolimatta, että Muhammed oli pedofiili.

Islam ei ole millään tavalla yhteensopiva ihmisoikeuksien kanssa. Islam on järjestelmänä täysin ihmisoikeuksien vastainen. En käsitä, minkä takia Amnesty ulisee jostain vitun Suomen pakolaiskohtelusta, joka on oikeasti vielä suhteellisen järkevää monelta osalta, kun maailmassa on olemassa islamin kaltainen systemaattisesti ihmisoikeuksia vastaan rikkova entiteetti. Olen Amnestyn jäsen, mutta Amnestyn toiminta vituttaa minua välillä niin maan perkeleesti, että ei mitään rajaa. Saisivat hipit joskus edes yrittää miettiä vähän prioriteetteja. Toisaalta olen melko varma, että suurin osa Amnestyn jäsenistä ovat "suvaitsevaisia", eli fasisteja, ja jos näin on, silloin suurin osa Amnestyn jäsenistä ei tule koko elämänsä aikana saamaan aikaiseksi yhtä ainoaa edes puoliksi rationaalista ajatusta.

Jos olet ihmisoikeuksien puolesta, olet automaattisesti islamia vastaan.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Valehtelu kuuluu islamiin

Islamistisen terroristin ja Brittilän pommituksia suunnitelleen Mohammad Momin Khawajan entinen kihlattu Zeba Khan todisteli Kanadassa käydyssä oikeudenkäynnissä, että hänelle tuli täytenä yllätyksenä, että hänen miehensä olikin terroristi. Tämä siitä huolimatta, että Mohammad "Kavereiden kesken Mohis" Khawaja oli kertonut hänelle suoraan olevansa terroristi, kuten huomaa seuraavista Mohiksen ja Khanin välisestä keskustelusta otetuista lainauksista:

"Me tarvitsemme jatkuvaa ekonomista jihadia isku iskun jälkeen kunnes he kaatuvat, eivätkä nouse enää koskaan."
"Etkö sanoisi, että niiden 19 miehen toiminta syyskuun 11. päivänä ovat tarkimmat, tehokkaimmat ja kunniallisimmat tavat käydä ekonomista jihadia? Kuvittele, että tapahtuisi 10 kertaa syyskuun 11."


Zeba Khan vastasi tähän, että hän kuvitteli Mohiksen tarkoittavan niin sanottua "sisäistä jihadia". johon hän itse uskoo. Sisäinen jihad on sotaa omia vastoinkäymisiä, omaa epäuskoa ja muita omia henkilön sisäisiä ongelmia vastaan. Koska Mohis käytti useampaan otteeseen termiä "ekonominen jihad", oli Zeba torvi, jos hän ei tajunnut Mohiksen tarkoittavan konkreettista jihadia, johon Koraani ja islamistinen teologia suoraan kehottaa islamisteja. Varsinkin, kun ekonomia liittyy sanana tosiasialliseen maailmaan, eikä sielunelämään, ja Mohis myös aika selvästi sanoi, että hän tarkoittaa sillä syyskuun 11. tapaisia toimia. Toinen vaihtoehto tietenkin on, että Khan valehteli, kuten Koraanin mukaan kannattaa tietyissä tilanteissa toimia.

"Sota on petosta."
-
Muhammed

Taqiyya on islamiin kuuluva traditio, joka käytännössä tarkoittaa valehtelua uskonnon puolesta tai sodassa, johon jihad kuuluu. Islamisteista taqiyyaa käyttävät pääasiassa shiat. Sunnien joukossa taqiyya on huomattavasti vähemmän hyväksyttyä toimintaa. Koraanissa taqiyya on ilmaistu kohdissa 3:28-29 ja 16:106. Tunnustetun Koraanin kommentaattori Ibn Kathirin mukaan jae 3:28 käskee islamisteja ystävystymään vain muslimien kanssa. Ystävyys vääräuskoisten kanssa ja avun vastaanottaminen vääräuskoisilta on sallittua vain, jos muslimi ei tunne tuota ystävyyttä sisällään, vaan pelkästään ulkoisesti. Muslimilla on oikeus peittää uskontonsa, mikäli sen julkinen ilmaiseminen vaarantaa joko islamia, islamin tavoitteita tai muslimin oman turvallisuuden.
[ Suomennetussa Koraanissa taqiyya koskeva jae on huomattavan erilainen kuin alkuperäisissä teksteissä. Kehotan ihmisiä käyttämään Koraanina esimerkiksi Abdullah Yusuf Alin, Mohammed Marmaduke Pickthallin tai N.J. Dawoodin englanninkielisiä käännöksiä. ]
[ Haditheissa taqiyyaa ja valehtelua koskettavat muun muassa Muslimin hadith-kokoelma 32, 6309 sekä 32, 6303 ja Bukharin kokoelma 56, 3030. ]


Terroristit ja sharia-lakia vaativat muslimit ovat tulkinneet tämän tarkoittavan, että tarqiyyaa voi käyttää esimerkiksi soluttautuessa länsimaiseen kulttuuriin esittämällä joko olevansa maltillinen muslimi tai olemalla jotain muuta uskontokuntaa kuin islamia. Tarqiyyasta on kyse myös silloin, kun islamistit väittävät islamin olevan rauhan uskonto, joka kehottaa rauhalliseen vuoropuheluun muiden uskontokuntien kanssa. Tällaisesta tarqiyyasta esimerkkinä on New Yorkissa käyty "Islam on rauha!"-kampanja, jonka taustalla on kytköksiä terrorismiin, mikä tuli yllätyksenä ainoastaan niille samoille tyypeille, jotka yllättyivät myös kuullessaan Jari Sillanpään olevan homo.
[ Esimerkkejä terrorismin ja taqiyyan välisestä yhteydestä löytyy muun muassa Charles M. Sennotin kirjassa Exposing Al Qaeda's European Network ]
[ Professori Walid Pharesin kirjoitus kertoo valehtelun käyttämisestä islamilaisen valloittamisen apuna. ]


Toinen islamistinen traditio on niin sanottu "kitman". Kitman on läheistä sukua taqiyyalle ja se juontaa samoihin Koraanin jakeisiin sekä haditheihin. Kuten taqiyyassa, myös kitmanissa on kyse uskonnollisesta petoksesta, joka kuuluu islamiin ja jolle löytyy perustaa sekä islamin käytännöstä, Koraanista että islamilaisesta teologiasta. Siinä missä taqiyya on valehtelua, kitman tarkoittaa sitä, että kertoo totuuden, mutta jättää osan totuudesta kertomatta. Mikäli suomalaisen islam-tutkimuksen keulahahmo professori Hämeen-Anttila sattuisi olemaan muslimi, hänen kirjoituksensa islamista olisivat hyvä esimerkki kitmanista. Sinällään Hämeen-Anttila kirjoittaa islamista paljon faktaa, mutta hän myös jättää paljon faktaa mainitsematta. Kitmania on muun muassa se, että vähätellään islamin huonoja puolia ja korostetaan hyviä puolia.

Kitmanin ja taqiyyan ongelmana on se, että koskaan ei voi tietää, milloin muslimi käyttää niitä levittääkseen islamia länsimaihin, milloin hän ei oikeasti tiedä uskontonsa teologiaa ja milloin hän on oikeasti sitä mieltä, että tietyt asiat eivät kuulu islamiin. Esimerkiksi suuri osa sunneista ei hyväksy kitmania tai taqiyyaa, mutta myös sunnien keskuudesta löytyy sen hyväksyviä ihmisiä. Muslimeilta itseltään ei voi kysyä asiasta yhtään mitään, koska riippumatta siitä, hyväksyykö muslimi petoksen vai ei, hän vastaa, että ei hyväksy sitä tai että hän ei hyväksy sitä ainakaan tässä tilanteessa. Jos hän ei hyväksy sitä, hän on rehellinen. Jos hän hyväksyy sen, hän voi käyttää valhetta myös tässä tilanteessa.

Uskonnollisen petoksen aiheuttamaa ongelmaa vaikeuttavat vielä entisestään se, että valehtelua voi aiheuttaa myös moni muu asia. Esimerkiksi monet turvapaikanhakijat valehtelevat olosuhteistaan ja kokemastaan vainosta riippuen siitä, mitä mikäkin maa edellyttää turvapaikan myöntämiseksi. Eli jos maa antaa turvapaikkoja vain pakolaisille, jotka ovat kokeneet etnistä vainoa, voi pakolainen valehdella klaani-identiteetistään. Jos maa ei anna turvapaikkoja sotarikollisille, voi pakolainen vähätellä osuuttaan väkivallantekoihin. Ihmiset eivät tule ja sano "No, kyllä minunkin olisi pitänyt ehkä vähän katsoa peiliin, ennen kuin ammuin naapurin Ahmedin!" hakiessaan turvapaikkaa. Ei ole olemassa luotettavaa keinoa sanoa, valehteleeko islamistisesta maasta tuleva ihminen esimerkiksi todellisen pelon ja hädän vuoksi, tahtooko hän paremman elintason vai käyttääkö hän tietoisesti uskonnollista petosta, taqiyyaa tai kitmania.
[ Turvapaikanhakijoiden kertomusten ja turvapaikan myöntämisedellytysten suhteesta kertoo Lee Cassanellin teksti History and Identity in Somali Diaspora. Teksti löytyy kirjasta Variations on the Theme of Somaliness (toim. Muddle Suzanne Lilius).]
[ Siitä, mitä somalit kertovat ja eivät kerro, puhuu muun muassa Marja Tiilikaisen artikkeli
Kerrottuja ja vaiettuja tarinoita - Somalinaiset Suomessa. Löytyy kirjasta Arki satuttaa (toim. Marja-Liisa Honkasalo, Terhi Utriainen & Anna Leppo).]

Islamismista löytyy uskonnolliset perusteet valehtelulle. Länsimaat palvovat muslimeita, minkä vuoksi länsimaat nielevät nuo valheet helposti. Miettikääpä sitä, että seuraavan kerran, kun islamisti kertoo teille jotain, hän saattaakin tehdä Matti Vanhaset, eli puhua paskaa.

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Journalistista etiikkaa ei ole olemassa

Julkisen sanan neuvoston tehtävät ovat tulkita hyvää journalistista tapaa sekä puolustaa sananvapautta ja julkaisemisen vapautta. Siis teoriassa. Käytännössä Julkisen sanan neuvoston tehtävänä on unohtaa journalistinen etiikka ja pyrkiä rajoittamaan sanan- sekä julkaisemisen vapautta että pyrkiä rikkomaan Suomen perustuslakia. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen ilmoitti Helsingin sanomissa liittyneensä sananvapauden vastustajiin. Hyvärisen mielestä Internetin kirjoituspalstoille tulisi olla pakko kirjoittaa omalla nimellä. Suomen perustuslaki on asiasta eri mieltä.

"Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu."
- Suomen perustuslaki 10 §

Yksityiselämän suoja ulottuu myös henkilötietoihin. Hyvärinen ei käsitä, että mielipiteen ilmaiseminen anonyymisti kuuluu jokaisen perusoikeuksiin ja se on demokratian kannalta yhtä välttämätöntä kuin eettinen, vastuunsa tunteva journalismi, jollainen on esimerkiksi Suomessa katoava luonnonvara. Anonyymi mielipiteen ilmaiseminen ja muodostaminen turvaa mielipiteen ilmaisijaa mahdolliselta häneen kohdistuvalta vainolta ja uhkailulta, jolla hänet voitaisiin mahdollisesti pakottaa olemaan eri mieltä. Tämän vuoksi on olemassa esimerkiksi vaalisalaisuus, joka takaa sen, että kukaan ei saa tietää, mitä joku toinen äänesti, ellei tämä itse päätä kertoa sitä hänelle. Kun mielipide pysyy anonyyminä, joudutaan arvioimaan pelkkää mielipidettä, eikä sen esittäjän henkilökohtaisia ominaisuuksia.

Jokainen, joka on erehtynyt käymään Suomi24.fi:n keskustelupalstoilla, tietää, että anonymiteetti aiheuttaa myös ongelmia. Ihmisten on helpompi puhua paskaa anonymiteetin suojista (tai merkittävän ja vahvan itsesääntelyorganisaation, kuten Julkisen sanan neuvoston, hoivista). Nämä ongelmat ovat kuitenkin marginaalisia ja niitä voidaan kitkeä huomattavasti eettisemmällä ja yksinkertaisemmalla tavalla esimerkiksi edellyttämällä rekisteröitymistä foorumille. Nimimerkin rekisteröiminen aiheuttaa vaivaa, jota pelkkää paskaa heittämään menevät tyypit eivät yleensä ole valmiita näkemään, minkä lisäksi se antaa foorumien seuraajille keinon yhdistää tietyt sanat tiettyyn kirjoittajaan. Se ei kuitenkaan edellytä, että ihmisen olisi pakko antaa henkilötietonsa kaikkien näkyville, joten se myös suojaisi ihmisen yksityisyyttä.

Anonymiteetin merkitys on kasvanut nykymaailmassa ja se kasvaa jatkuvasti. Tämä johtuu osaltaan valtion nykyisestä tarpeesta kriminalisoida tiettyjä mielipiteitä, kuten kaikki Mikko Ellillän tapauksesta kuulleet ovat huomanneet. Mikäli ihminen erehtyy omalla nimellään kirjoittamaan jotain, josta valtio ei ole samaa mieltä, on mahdollisuus, että hän joutuu ongelmiin sananvapautensa käyttämisestä. Tämä on demokratian vastaista. Pahimmassa tapauksessa mielipiteiden ilmaiseminen omalla nimellä voi johtaa jopa kuolemiin ja tappouhkauksiin. Niin pitkään kuin yhteiskunnan tila on sellainen, että anonymiteetti voi sekä edistää demokratiaa että pelastaa ihmishenkiä, ei anonymiteetin luopumista pitäisi ehdottaa edes läpällä, paitsi jos muutenkin kannattaa fasismia. Anonymiteetin poistaminen vaikuttaa suoraan siihen, mitä ihmiset voivat kirjoittaa.

"Jokaisella on oikeus mielipiteenä ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta."
- YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, 19. artikla

"Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."
- Suomen perustuslaki, 12 §

Koska muutkin kuin minä ovat ymmärtäneet, että Hyvärisen idea on sekä Suomen perustuslain hengen vastaista että menee vastoin YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen periaatteita, kuten Helsingin sanomien harjoittama ennakkosensuurikin, yritti Hyvärinen puolustella itseään jo ennakkoon.

”En taatusti ole tarkoittanut ennakkosensuuria” väittää Hyvärinen, mutta unohtaa mainita, että Julkisen sanan neuvosto on ennenkin ehdottanut ennakkosensuuria ja perustuslain hengen vastaista toimintaa. On faktaa, että millä tahansa yksityisyrityksellä on oikeus sanoa, mitä heidän sivuillaan saa kirjoittaa ja mitä ei, paitsi tietenkin sananvapauslainsäädännön rikkomiseen erikoistuneen Gestapo-Illmanin mielestä yrityksiä pitää pakottaa sanomaan, mitä saa kirjoittaa ja mitä ei. Medialla on kuitenkin demokratiassa erityinen asema, jonka jo Julkisen sanan neuvostokin tunnustaa puhumalla journalistisesta etiikasta. Journalistiseen etiikkaan ei kuulu se, että media itse ryhtyy ennakkosensuroimaan kansalaisten mielipiteitä, paitsi tietty Neuvostoliitossa. Toisaalta Julkisen sanan neuvostoa ei ole ihan hetkeen kiinnostanut journalistinen etiikka.
[ Kannattaa lukea myös tämä teksti siitä, miten Julkisen sanan neuvoston etiikka ei toimi. ]

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Kerjääminen kumpuaa romanikulttuurista

Voi jumalauta, että minua pännivät ihmiset, jotka selittelevät muna huurussa siitä, miten vain hyvät asiat ovat osa kulttuuria ja kaikki paskat asiat johtuvat tavalla tai toisella pelkästään kulttuurien ja väestöryhmien ulkopuolisista tekijöistä. Kaikki peruskoulun läpäisseet tajuavat vähän miettimällä, että moisessa väitteessä on yhtä paljon järkeä kuin kivessä, jolla on Downin syndrooma.

Turun sanomissa sosiaalineuvos Väinö Lindberg kusettaa naama peruslukemilla, että kerjääminen ei kumpua romanikulttuurista. Samanlaista hevonpaskaa heitti Turun sanomien toimittaja Wali Hashi 19.-20. päivä heinäkuuta pidetyssä PerusS-nuorten monikulttuurisuuspäivässä. Somaliasta kotoisin oleva Wali Hashi, joka oli monessa suhteessa yllättävän tervejärkinen ollakseen Turun sanomien toimittaja, kertoi, että esimerkiksi raiskaamiset eivät kuulu somalikulttuuriin sen enempää kuin vaimon hakkaaminen humalassa kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.

Minulla on uutisia; Kännissä rähiseminen ja humalapäinen väkivalta kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin. Ne eivät ole se osa suomalaista kulttuuria, josta ollaan ylpeitä, mutta tarvitaan vähintään Miettaan tasoinen hiihtäjä selittelemään, että nuo asiat eivät kuulu suomalaisuuteen kulttuurina. Ryyppäämistä ja kännitappelua on harrastettu Suomessa sukupolvien ajan. Se on tapa, joka siirtyy isältä pojalle ja joka tulee olemaan osa suomalaista kulttuuria vielä pitkään täysin riippumatta siitä, miten "suvaitsevaiset" tahtovat taas pyllyraiskata suomen kieltä ollakseen jäämättä kiinni valehtelusta. Veikkaan, että samasta saatanan selkärangattomasta vastuunpakoilusta johtuu se, että Lindberg käytti termiä "kumpuaa", koska mokoman sanan tarkoitussisältö ei ole yhtä yksiselitteinen ja suora kuin sanassa "johtuu".

Eri kulttuurit eroavat toisistaan usein niin perustavanlaatuisesti, että niistä on vaikeaa tai miltei mahdotonta löytää yhteisiä, kulttuureihin yleisesti kuuluvia elementtejä, minkä lisäksi jopa tiedeyhteisön on vaikea päästä yhteisymmärrykseen siitä, mikä on kulttuuria ja mikä ei. Tämän vuoksi kulttuuri on käsite, joka on ymmärrettävä laajasti. Siihen kuuluu paljon enemmän kuin pelkästään kivat maalaukset, kansanrunous, suo, kuokka ja Jussi. Kulttuuri on kollektiivinen nimitys kaikelle toiminnalle ja käyttäytymismalleille, jotka siirtyvät ihmisiin ja ihmisten kesken sosiaalisessa kanssakäymisessä. "Kaikki toiminta" tarkoittaa myös negatiivista toimintaa.
[ Käyttämäni määritelmä on teoksesta Dictionary of Sociology and Related Sciences. ]
[ Käsitteen "kulttuuri" monimuotoisuudesta saa hyvän kuvan täältä. ]

Väinö Lindbergin väite perustuu sille, että kerjääminen johtuisi ulkoisista tekijöistä, kuten köyhyydestä, eli se ei liity mitenkään romanikulttuuriin. Väinö Lindberg ei taida tajuta, että kulttuuri on merkittävin geenien ulkopuolinen tekijä, joka muokkaa ihmistä, sitä miten hän käyttäytyy ja sitä, miten hän reagoi asioihin, jotka hän kohtaa. Se, miten ihminen on toiminut menneisyydessä ja miten hänen vertaisryhmänsä, ystävänsä, sukulaisensa, maanmiehensä ja niin edelleen toimivat, vaikuttaa suoraan siihen, miten ihminen tulee toimimaan vastaisuudessa. Nämä asiat kuuluvat kulttuuriin. Eli: Kulttuuri vaikuttaa suoraan siihen, miten ihminen toimii tilanteessa, oli kyseessä sitten positiivinen tai negatiivinen tilanne ja oli tilanteessa miten paljon ulkopuolisia vaikuttajia hyvänsä.

Pelkkä köyhyys ei aja kerjäämään. Somaliassa on sisällissota, eikä siellä ole ollut oikeasti toimivaa hallitusta vuosiin. Romania on EU-maa. Somalia on Romaniaa köyhempi maa, eli somalit ovat keskimääräisesti romanialaisia köyhempiä. Sanomalehdet kertovat nimenomaan romanikerjäläisistä ja poliisin toiminta on johtunut nimenomaan romanikerjäläisten kansanvaellusaallosta. Se johtuu siitä, että romanikerjäläisiä on Suomessa enemmän kuin somalikerjäläisiä, riippumatta siitä, että somalit ovat keskimäärin köyhempiä kuin romanit. Arvatkaa, johtuuko tämä tilastollinen fakta tuurista? Ei johdu.
[ Kullervolla on asiaa romanikerjäläisistä ja tapakerjäläisistä. ]
[ NationMasterin tilastot kertovat synkkää tarinaa romanien ja somalien köyhyyseroista. ]

Koko maailmankaikkeudessa on tasan kaksi asiaa, jotka vaikuttavat siihen, millainen ihminen on; ympäristö ja geenit. Ympäristöön kuuluu myös sosiaalinen ympäristö, eli kulttuuri. Eri kulttuureista tulevat ihmiset, joilla on erilainen etnisyys, harjoittavat kerjäämistä eri verran. Tämä johtaa siihen, että jos Väinö Lindberg sanoo, että "kerjääminen ei liity romanikulttuuriin mitenkään", hän samalla esittää, että se johtuu romanien geeneistä. Ihan oikeasti; mikä vittu siinä on niin hankalaa, että edes yrittää miettiä ennen kuin avaa suunsa ja töräyttää vuosisadan aivopieruja sanomalehtien sivuille?

Kulttuureihin kuuluu myös huonoja asioita. Se on ihan sama, kuinka paljon inisevät hipit ruikuttavat ja ulisevat köyhyydestä ja rasismista, todellisuus ei muutu siitä yhtään mihinkään. Kulttuuri vaikuttaa siihen, miten ihmiset käyttäytyvät eri tilanteissa. Romanien kulttuuri vaikuttaa siihen, että romanit kerjäävät enemmän kuin jopa heitä köyhemmät ihmiset. Somalien kulttuuri vaikuttaa siihen, että somalit tekevät suhteessa enemmän raiskauksia kuin valtaväestö. Suomalaisten kulttuuri vaikuttaa siihen, että suomalaiset vetävät kossut nassuun ja menevät kirveen kanssa hakkaamaan naapureita. Ainoat tavat kieltää tämä fakta ovat joko a) keksiä uusi, poliittisiin tarkoitusperiin sopiva määritelmä kulttuurille, tai b) löytää jotain biologista perustaa sille, että vain ja ainoastaan geenit määrittävät sen, miten ihmiset käyttäytyvät. Vaihtoehto A on kusettamista ja vaihtoehto B on aika epätodennäköistä rotuoppia.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

EU-kriittisyys ei ole sama asia kuin EU-vastaisuus

Euroopan unioni on hyvin puutteellinen toimielin. Puutteellisella en tarkoita "vähän rosoinen pinnalta, mutta muuten vetää kuin junan vessa", vaan pikemminkin "totaalisesti päin häränkuttua rynnivä ruosteinen hevonpaskapanssarivaunu". Riippumatta siitä, pitääkö Euroopan unionia tarpeellisena tai mahdollisesti jopa parhaana vaihtoehtona Euroopan tulevaisuuden kannalta, tarvitaan vähintään lobotomia, jotta onnistuu sulkemaan silmänsä siltä, että Euroopan unioni on kaukana täydellisestä.

Euroopan unioni on merkittävin yksittäinen poliittinen vaikuttaja, mikä koko Euroopan mantereen historian aikana on ollut olemassa. Euroopan unioniin kuuluu 27 valtiota, joissa asuu yhteensä noin puoli miljardia ihmistä. Euroopan unionin bruttokansantuote on melkein 15 triljoonaa dollaria. Päätökset, joita Euroopan unionissa tehdään, heijastuvat suoraan läpi koko Euroopan ja epäsuoremmin läpi koko maailman. Jos Euroopan unionissa tapahtuu virhe tai siitä löytyy ongelma, voi tämä virhe tai ongelma eskaloitua maailmanhistoriallisen luokan mittasuhteisiin. Mitä suuremmasta toimijasta on kyse, sitä enemmän se vaatii valvontaa ja tarkkailua, koska sitä suuremmista asioista on kyse ja sitä laajemmin toimijan toiminta vaikuttaa sekä ihmiskunnan elämään että planeetan olosuhteisiin.

Kritiikki on demokratian, kansanvallan ja logiikan keino löytää ja paikantaa heikot kohdat esimerkiksi toiminnasta tai teoriasta. Esimerkiksi tiede toimii kehittämällä hypoteeseja ja kokeilemalla sitten kumota niitä. Mitä enemmän kritiikkiä asiaa kohtaan esitetään, sitä enemmän ongelmia asiasta löytyy ja sitä useampi asiaan liittyvä ongelma voidaan ratkaista. Mitä enemmän kritiikkiä Euroopan unionia kohtaan esitetään, sitä vahvemmaksi ja toimivammaksi Euroopan unioni rakentuu. Riippumatta siitä, onko henkilö EU-myönteinen vai EU-vastainen, tulee henkilön olla ehdottoman EU-kriittinen. EU-myönteisille EU-kriittisyys on keino parantaa ja hioa unionia parempaan suuntaan ja EU-vastaisille EU-kriittisyys on keino löytää tukea EU-vastaisille argumenteille. EU-kriittisyys on joka ainoan EU-kansalaisen velvollisuus.

Ainoat kaksi vaihtoehtoa universumissa ovat, että poliitikko X, puolue X tai äänestäjä X joko on EU-kriittinen tai ei ole EU-kriittinen. Mikäli X ei ole EU-kriittinen, se merkitsee sitä, että X:ltä joko jää väistämättä huomaamatta epäkohtia EU:ssa tai sitten hän ei välitä epäkohdista EU:ssa. Poliitikko, puolue tai äänestäjä joko on EU-kriittinen tai EU-sokea. Tämä ei liity millään tavalla mielipiteisiin, näkemyksiin tai edes poliittisiin päämääriin, vaan se seuraa suoraan siitä, mitä kritiikki on, mitä kritiikillä pyritään saavuttamaan ja mitä kritiikistä seuraa. Kriittisyyttä vaaditaan jo yläasteella, kun harjoitellaan kirjoittamaan aineistoaineita. Kriittisyyttä vaaditaan ehdottomasti keskustelussa Euroopan unionista.

Lissabonin sopimusta arvostellakseen ei tarvitse olla EU-vastainen, vaan ainoastaan ihminen, jolle on sattunut kasvamaan enemmän kuin kaksi aivosolua. Lissabonin sopimus on lakiteknisesti ja lakisystemaattisesti ala-arvoinen. Esimerkiksi professori Schachtschneider, jolla on niin hieno nimi, että häntä tulisi kuunnella jo sen vuoksi, on löytänyt Lissabonin sopimuksesta porsaanreiän, joka mahdollistaisi kuolemantuomion. Tämän lisäksi Lissabonin sopimus on vaikealukuinen, kirjoitettu tarkoituksella turhan pienellä fontilla ja siinä on käsittämätön kasa viittauksia viittausten perään toisiin sopimuksiin sen sijaan, että se olisi kirjoitettu selvästi auki.
[ Dokumentti End of Nations antaa Lissabonin perkeleestä näkökulman, jota ei kerrota demokratiassa ja päättäjien näkemyksiä, jotka eivät ole kiinnostaneet riittävästi valtamediaa ]

Lissabonin sopimus ei vastaa hyvän lainvalmistelukäytännön asettamia lain laatuvaatimuksia, minkä pitäisi olla jo itsessään syy kritisoida sopimusta ja olla millään tavalla varmistamatta sopimusta, sillä heikko lakitekniikka ja lakisystematiikka voi aiheuttaa odottamattomia ongelmia ja vaikuttaa aivan eri tavoilla kuin oli alkuperäinen tarkoitus. Sekä Euroopan unioni että kansallisvaltiot ovat panostaneet enemmän juuri lakien laadun tarkkailemiseen, jotta Lissabonin sopimuksen kaltaisia laadullisesti alimittaista sääntelyä ei pääse livahtamaan kansalliseen tai ylikansalliseen oikeuteen. Kansanedustajat, jotka äänestivät Lissabonin sopimukselle "kyllä", rikkoivat käytäntöjä, joiden tarkoituksena on saada aikaiseksi laadullisesti hyvää sääntelyä, joka toimii tarkoitetulla tavalla. Tämä täysin riippumatta puolueesta tai siitä, onko henkilö EU-myönteinen vai EU-vastainen.

Lissabonin sopimus ja prosessi, jolla sitä survotaan läpi, osoittaa aika hyvin, miten Euroopan unioni osaa epäonnistua. Jussi Halla-aho ennusti omassa blogissaan Lissabonin sopimuksen kohtalosta ja eurooppalaisista luovista ratkaisuista; "Äänestytetään irlantilaisia niin monta kertaa, että saadaan oikea tulos. Tästä on hyviä kokemuksia mm. tanskalaisten ja mainittujen irlantilaisten kohdalla." Tohtori Halla-aho ei ole muuten ainoa eurooppalainen, joka teki tuon saman arvauksen siitä, miten Lissabonin perkeleen kanssa tullaan etenemään. Surullisinta asiassa on se, että arvaukset osuivat kohdalleen, mikä ei sinällään ole ihmeellistä, koska Euroopan unionilla on ennenkin historiaa kusemisesta kansanvaltaa suoraan silmään.

Ranskan tsaari Nikolai "Sielunvihollinen" Sarkozy, päätti heittää, että Irlannin on äänestettävä uudestaan, koska se on niin saatanan hyvä läppä, että ihan itkettää. Ranskalainen lehdistö on tietenkin yrittänyt pyyhkiä lausuntoa maton alle ja vähätellä sitä, jotta se ei paljastaisi suoraan sitä, miten äärettömän epädemokraattinen instituutio Eurostoliitto oikeasti on. Euroopan unionissa edes jäsenvaltioiden suorilla kansanäänestyksillä ei ole yhtään mitään väliä, koska kysymyksissä voidaan yksinkertaisesti äänestää uudestaan, jos tämä ei miellytä vallanpitäjiä.
[ Nizzan sopimus ratifioitiin myös pakottamalla kansa äänestämään uudestaan, kunnes tulos miellytti EU:n eliittiä. ]

Mikäli äänestystulos olisi ollut "kyllä", olisi Lissabonin perkele ratifioitu, mikä olisi tarkoittanut, että Irlanti olisi myös hyväksynyt sopimuksen tulemisen voimaan, mikä puolestaan olisi tarkoittanut, että asiasta ei enää olisi voitu äänestää. Kansanäänestyksen hylkääminen uudella äänestyksellä tarkoittaa sitä, että kansan mielipiteen ei katsota olevan pätevä, mikä menee vastoin kansanvallan ja sitä kautta oikeusvaltion periaatteita. Maastrichtin sopimuksessa ja sitä täydentäneessä Amsterdamin sopimuksessa artikla 6.1 puolestaan sanoo, että EU perustuu kansanvallan kunnioittamiseen ja oikeusvaltion periaatteisiin.

"Unioni perustuu jäsenvaltioille yhteisiin vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen sekä oikeusvaltion periaatteisiin."
- EU-sopimus, 6.1 artikla

EU rikkoo suoraan omia perustamissopimuksiaan vastaan. EU myös painostaa jäsenvaltioita ratifioimaan Lissabonin sopimuksen perusteilla, jotka eivät millään tavalla kanna minkäänlaista juridista painoarvoa kansainvälisessä oikeudessa tai Euroopan unionin omassa oikeudessa. Vaikka Puolan presidentti olisi vannonut käsi Raamatulla koko sukunsa hautojen kautta, että Puola ratifioi Lissabonin sopimuksen, ei presidentin lupauksella olisi siltikään yhtään mitään merkitystä, koska EU:n sääntely menee sekä Puolan presidentin että Ranskan tsaarin henkilökohtaisten sopimuksien ja moraalikäsitysten yli. Ilmeisesti se menee myös Sarkozyn hilseen yli.

EU:ssa väännetään paskaa. Ainoastaan pellet ja idiootit kuvittelevat, että vaikka EU olisi kuinka hyvä tahansa, EU:sta ei voi koskaan seurata mitään huonoa, eli ainoastaan pellet ja idiootit eivät ole EU-kriittisiä.

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Ristiretket olivat muslimien vika

Yhdysvaltain laupias pelastaja, ihmiskunnan vapahtaja ja yleisesti ottaen messias Barack Obama, joka on lapsuudessaan palvonut Koraania sekä Muhammedia ja jonka isä oli islamisti, heitti CNN:n haastattelussa, että islamismissa on tapahtunut tietynlainen muutos, jolla on tekemistä länsimaisten valtioiden ja USA:n epäonnistumisiin suhteissaan islamismiin.

Joo... EHKÄ BIZARRO-MAAILMASSA.

Islam ei ole muuttunut mihinkään siitä, millainen se on ollut koko historiansa ajan ja länsimaisella politiikalla ei ole mitään tekemistä islamistisen jihadin kanssa. Olen jo kirjoittanut siitä, miten Koraani suoraan käskee vainoamaan vääräuskoisia ja miten tämä niin sanottu "miekan jae" kumoaa kaiken Koraanissa kerrotun vääräuskoisten hyvästä kohtelusta ja toimii todellisena teologisena perusteena kaikelle muslimien tekemälle väkivallalle vääräuskoisia, eli kaikkia muita, kohtaan.

Islamistinen väkivalta alkoi Muhammedista. Siinä missä Jeesus oli ammatiltaan puuseppä ja Buddhan elämä keskittyi meditaation ympärille, Muhammed menestyi oikein hyvin sotalordina ja juutalaisten vainoajana. Itse asiassa jos kaikki islamismin ja Muhammedin opetusten vuoksi kuolleet laskettaisiin yhteen, ei Hitlerillä olisi mitään jakoa edes perintöprinsessaksi, vaan Muhammed vetäisi kotiin kerralla koko potin ja vielä lohdutuspalkinnot päälle.

Muhammedin elämä ja teot, lyhennetty versio:
610 jKr. - Muhammed väittää arkkienkeli Gabrielin kertoneen hänelle Jumalan sanan.
622 jKr. - Muhammed muuttaa Medinaan.
624 jKr. - Badrin taistelu, joka on ensimmäinen kerta, kun muslimit ryhtyvät sotimaan muutoin kuin itsepuolustukseksi. Myös ensimmäinen kerta, kun muslimit ryhtyvät sotimaan. Myöhemmin Muhammed huomasi juutalaisten suhtautuvan häneen ja hänen opetuksiinsa epäluuloisesti, joten hän karkotti Quanyqua-heimon juutalaiset Medinasta. Sitten Muhammed määräsi tyypit nimeltään Abu Afakin, Asma bint Marwanin ja Ka'b al-Ashrafin salamurhattavaksi.
625 jKr. - Uhudin taistelu. Myöhemmin Muhammed karkotti juutalaisen Banu Nadir -heimon.
627 jKr. - Muhammed hävittää juutalaisen Qurayza-heimon.
628 jKr. - Muhammed hävittää ja alistaa Khaybar-heimon juutalaisia.
[ Muhammedin elämästä ja islamin alkutaipaleesta voi lukea esimerkiksi täältä. ]
[ Muslimien hadithit kertovat muslimien traditioista ja sira on ns. profeetan teot, eli Muhammedin biografia. Koraania ei voi tulkita ilman näitä. ]
[ Muhammedin elämänkerrasta on kirjoitettu paljon kirjoja, osa tarkempia kuin toiset. Yksi hyvä vaihtoehto on Alfred Guillaumen The Life of Muhammad: A Translation of Ibn Ishaq's Sirat Rasul Allah, joka on englanninkielinen käännös muslimin kirjoittamasta ensimmäisestä tunnetusta Muhammedin elämänkerrasta. ]

Sen lisäksi, että Muhammed henkilökohtaisesti aiheutti tällaisen määrän väkivaltaa, sotaa ja kuolemaa, oli Muhammed pedofiili ja hän kehotti ihmisiä raiskaamaan. Islamin keskeisimpiin oppeihin kuuluu ajatus Muhammedista täydellisenä miehenä, jonka tekoja jokaisen hyvän muslimin tulee jäljitellä ja jonka elämä oli esimerkilistä islamin toteuttamista. Islamistinen väkivalta ja suvaitsemattomuus tietenkin jatkui Muhammedin kuoleman jälkeen melko pitkälti täysin samalla tavalla. "Melko pitkälti täysin samalla tavalla" tarkoittaa tietenkin "Aivan samalla tavalla, mutta kehittyneemmällä aseteknologialla." Esimerkiksi ristiretket.

Ristiretkiä pidetään koko kristikunnan synkimpinä aikoina. Siitä ei olla ylpeitä. Muslimit puolestaan eivät häpeä jihadia ja sitä, miten ristiretket tapahtuivat vasta satoja vuosia sen jälkeen, kun islamistinen jihadismi lähti valloittamaan kristittyjen maita Euroopassa. Sillä, kuka aloitti, ei tietenkään ole mitään väliä, koska tapettuja ihmisiä se ei paljoa helpota ja muutenkin historiallisten asioiden kaiveleminen sen sijaan, että yritettäisiin löytää nykyiselle maailmantilanteelle kaikin puolin hyvä ratkaisu. Kysymys on kuitenkin siitä, että poliittisesti korrektit "suvaitsevaiset" ja myös islamistit tykkäävät hyväksikäyttää ristiretkiä jollain kummallisella tavalla syyllistääkseen länsimaita, mutta eivät kuitenkaan tajua ottaa selvää ristiretkien todellisista syistä ja taustoista.

Puoli vuosituhatta muslimien jihadointia pitkin kristikunnan:
635 jKr. - Muslimit valloittavat ensimmäisen kristityn kaupunkinsa.
638 jKr. - Muslimit valloittavat Jerusalemin ja siinä ohessa tappavat kristittyjä pyhiinvaeltajia.
642 jKr. - Muslimit valloittavat Egyptin.
652 jKr. - Muslimit rosvoavat Italiaa.
668 jKr. - Muslimit piirittävät Konstantinopolin.
715 jKr. - Muslimit valloittavat Espanjan.
732 jKr. - Muslimit hyökkäävät ensimmäistä kertaa Ranskaan.
846 jKr. - Muslimit hävittävät Roomaa.
1095 jKr. - Ensimmäinen ristiretki alkaa.
[ Ristiretkistä on kirjoitettu tuhansia kirjoja. Hyvä, ja vittumainen, teos, joka varsinkin kaikkien "suvaitsevaisten" tulisi lukea, on Robert Spencerin kirja The Politically Incorrect Guide to Islam (and the Crusades). ]
[ Muslimit ovat vaatineet anteeksipyyntöä ristiretkistä, mutta eivät ole kertaakaan pyytäneet anteeksi omasta jihadistaan. ]

Harmi, että tähänkin pätee "suvaitsevaisten" logiikka, jolla he onnistuvat selittämään itselleen ja muille samalla tavalla aivopestyille, että ristiretket eivät kuitenkaan olleet millään tavalla kiinni islamistien tekosista. "Suvaitsevaisten" logiikka on siitä hankalaa, että sille ei oikein voi sanoa mitään vastaan, koska sillä ei ole mitään yhteyttä mihinkään, mikä liittyy todelliseen maailmaan.
"Jos sinulla on kaksi omenaa ja kumpikaan ei ole punainen, montako kurpitsaa tarvitaan vaihtamaan palanut lamppu?" Hyvä, kun olettaisi, että liioittelisin, mutta valitettavasti asia on vieläkin pahempi. "Suvaitsevaiset" eivät nimittäin yleensä osaa kirjoittaa monimutkaisia sanoja, kuten "omena".

Kristikunnan ja islamistien väliset taistelut saavuttivat lakipisteensä Wienissä vuonna 1683, jolloin ottomaanien imperiumilla (islamisteja) oli mahdollisuus vallata koko läntinen maailma. Strategisesti Wienin sijainti olisi helpottanut islamistien jihadointia ja, jos paska mäihä olisi käynyt, koko kristikunnan ja silloisen läntisen kulttuuripiirin kukistumista. Syyskuun 11. islamistien sotaonni kuitenkin kääntyi, kun kristittyjen allianssi, jota johti Puolan kuningas Jan "Kiho III" Sobieski, saapui Wieniin muiluttamaan islamisteja.

Jihad jatkui kansanmurhilla, jotka eivät kiinnostaneet länsimaita ennen kuin 318 vuotta myöhemmin, kun islamistit päättivät kassittaa Bushin ja WTC-tornit. Tämän jälkeen on tehty yli 11400 kuolettavaa iskua, joiden motiivina on ollut islam. Yli 11400. Se on enemmän kuin mitä kaikkien muiden maailman uskontojen nimissä on tehty yhteensä. Teoille löytyy suora teologinen oikeutus Koraanista, eikä sitä voida pitää millään tavalla islamin vastaisena. Teot heijastavat suoraan islamin historiaa ja Muhammedin toimintaa, jonka tulisi toimia islamin mukaan esimerkkinä kaikkien islamistien toiminnalle.

torstai 10. heinäkuuta 2008

Äänikynnys EU:ssa ja Sarkozy palvoo Saatanaa

Euroopan unioni on kamalan epädemokraattinen instituutio. Ainoa Euroopan unionin oikeasti demokraattiselta haiskahtava elin - höhö, sanoin "haiskahtava elin" - on Euroopan parlamentti. Komissio, jolla on Euroopan unionissa aloite- ja valmistelumonopoli lainsäädäntöasioissa koostuu laajasta virkamieskunnasta ja komissaareista, joita ei valita yleisillä vaaleilla. Euroopan neuvostossa puolestaan edustajan äänimäärään vaikuttaa muun muassa maan bruttokansantuote, eli vaikutusvalta neuvostossa liittyy siihen, miten rikas valtio on.

Euroopan parlamentti, eli ainoa keino tavalliselle unionikansalaiselle vaikuttaa Euroopan unionin asioihin, kitkee aktiivisesti keskuudestaan eriäviä mielipiteitä ja demokraattisuutta, jotta massa saisi etuoikeuden syrjiä vähemmistöjä. Mielipiteet, jotka eivät sovi Euroopan unionin fasistiseen agendaan, yritetään tappaa hiljalleen pois Euroopan unionin ainoasta kansanedustuslaitosta muistuttavasta vallankäyttöelimestä.

Euroopan unionin parlamentti äänesti "kyllä" ehdotuksella, jonka seurauksena pienten poliittisten ryhmien on entistä vaikeampi päästä Euroopan parlamenttiin. Ehdotus meni läpi pitkälti sen vuoksi, että parlamentin kaksi isointa ryhmää seisoi sen takana. Eli; Euroopan parlamentin isot ryhmät kielsivät Euroopan parlamentista pienimmät ryhmät. Ehdotusta kritisoitiin sanomalla, että EU:n nykyisessä herkässä vaiheessa on tärkeää, että esille saadaan myös vähemmistömielipide. Tämä on loogista, koska kritiikki ja vaihtoehtoisten näkemysten esittely on demokratian keino saada esille järjestelmän heikot kohdat ja huonot puolet. Ehdotus siis heikentää demokratian toteutumista Euroopan unionissa. Ehdotuksen puolustajat olivat puolestaan sitä mieltä, että entistä korkeammat rajoitukset vaikeuttavat esimerkiksi äärioikeistolaisten ryhmien pääsyä parlamenttiin.

Anteeksi mitä? Eli siis; Ehdotusta kritisoitiin sillä, että jos ehdotus menee läpi, ei parlamentissa ole enää yhtä suuria mahdollisuuksia vaihtoehtoisille mielipiteille JA ehdotusta puolustettiin sillä täysin samalla argumentilla, eli että jos ehdotus menee läpi, ei parlamentissa ole enää yhtä suuria mahdollisuuksia vaihtoehtoisille mielipiteille. Sekä ehdotuksen kannattajat että vastustajat olivat siis yksimielisiä siitä, että ehdotus tulee heikentämään demokratiaa Euroopan unionissa.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Suomessa valmistellaan perustuslakiuudistusta, jossa tietenkin otettaisiin käyttöön äänikynnys. Alkuperäisessä esityksessä ideana oli ottaa 5% äänikynnys, joka sittemmin saatiin "kompromissiratkaisuna" pudotettua 3,5%. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että pienten puolueiden tulisi entistä vaikeammaksi saada edustajia läpi, minkä lisäksi uusien puolueiden saaminen puoluekentälle tulisi mahdottomaksi. Esimerkki siitä, miten äänikynnys estää uusia puolueita, on nähtävissä rajan takaa Hurrilasta. Paikallinen Piraattipuolue sai Ruotsin viime vaaleissa 0,68% äänistä. Ruotsin parlamentissa on 349 jäsentä. Prosentuaalisesti laskettuna Piraattipuolueen olisi tullut saada 2 paikkaa, mutta Ruotsissa vaaditaan neljän prosentin kannatus, että puolue saa läpi yhdenkään edustajan. Odotan mielenkiinnolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan Suomen piraattipuolueelle.

Äänikynnys antaa suuremmille puolueille täysin perusteetonta etua, joka ei liity millään tavalla puolueen osaamiseen, puolueen edustajien pätevyyteen tai puolueen mielipiteisiin. Se liittyy ainoastaan siihen, että pienemmät puolueet ja tätä kautta vähemmistön mielipiteet, eivät ole suurempien puolueiden mielestä edes niin arvokkaita, että niitä tulisi kuunnella edes siinä samassa suhteessa, jossa väestö ilmaisee niitä. Äänikynnys heikentää tavallisen kansalaisen, eli hallintoalamaisen, mahdollisuutta sanoa vastalauseensa hallituksen ja eduskunnan toiminnasta viime kaudella. Tämä yhdistettynä siihen, miten puoluetukea jaetaan puolueen eduskunnassa istuvien edustajien lukumäärän perusteella ja sitä ei myönnetä lainkaan uusille puolueille, korostaa systemaattista demokratian heikentämistä, jota Matti "Helvetinsikiö" Vanhasen hallitus ajaa.

Äänikynnykset eivät tietenkään ole mitään verrattuna Euroopan unionin muihin epädemokraattisiin piirteisiin, kuten avoimeen diktatuuriin. Tsaari Nikolai Vladimir Sarkozy on kovasti sitä mieltä, että hänen on pistettävä loppu Lissabonin psykodraamalle. Viimeksi, kun kuulin termin psykodraama, olin Tuskassa katsomassa Moonspelliä ja joku kännipäinen sankari selitti kovaan ääneen jotain mustasta messusta, joka hänen mukaansa on psykodraamaa, mutta minä olin liian kiireinen ollessani kuuntelematta häntä. Siitä huolimatta on ilmeisesti melko vankkaa (ja vankalla tarkoitan aukotonta) todistusaineistoa, että Nikolai Vladimir Sarkozy - VAI PITÄISIKÖ SANOA "SATANZY"?! - on saatananpalvoja.

Nikolai Vladimir Sarkozy esittää, että syy, minkä vuoksi Lissabonin sopimuksen kanssa pitää kiirehtiä ja ongelma saada selväksi, on se, että tiedettäisiin tullaanko seuraavat europarlamenttivaalit hoitamaan Nizan sopimuksen mukaan vai uuden perustuslain mukaan. Minä en näe, mikä tässä on ongelmana. Irlannin kansanäänestys merkitsi, että Irlanti hylkäsi Lissabonin sopimuksen. Jos Lissabonin sopimusta ei ratifioida kaikissa jäsenmaissa, Lissabonin sopimus ei tule voimaan. Lissabonin sopimusta ei ratifioida kaikissa jäsenmaissa, joten Lissabonin sopimus ei tule voimaan. Eli seuraavat europarlamenttivaalit hoidetaan Nizan sopimuksen mukaan. En käsitä, minkä takia Ranskan presidentillä, jolla on varmasti enemmän kokemusta ja know-how'ta politiikasta kuin minulla, ei ymmärrä näin yksinkertaista juttua.

Satanzy on siinä mielessä vittumainen jätkä, että hänen demokratian vastustamisensa ei jää pelkästään byrokratian ja politiikan tasolle, vaan hän ottaa diktatuurin myös osaksi imagoaan. Pekingin olympialaisista ja Kiinan ihmisoikeusrikkomuksista on ollut paljon eripuraa, minkä vuoksi esimerkiksi Euroopan unionissa oltiin useampaa kuin yhtä mieltä siitä, kannattaako sinne nyt lähteä ollenkaan edustamaan, kun Euroopan unioni kerta pyrkii edelleen valehtelemaan kannattavansa ihmisoikeuksia. Sarkozy päätti, että hän ei ainoastaan mene Pekingiin, vaan hän myös edustaa siellä koko Euroopan unionia.

Näin meillä Euroopan unionissa.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

EU, valtamedia ja poliitikot = Päin helvettiä

EU-kansalaiset suhtautuvat Euroopan unioniin vuosi vuodelta negatiivisemmin. Eurobarometerin mukaan Euroopan unionin kansalaisista keskimäärin vain 52 prosenttia pitää Euroopan unionin jäsenyyttä hyvänä. Viime vuonna lukema oli 53%. Vuoden 2006 keväällä luku oli vielä 55%. Lukema on aina silloin tällöin noussut ja silloin tällöin käynyt keskimääräistä paljon alempana, mutta viime vuosina mielipide Euroopan unionista on yleisesti ollut laskusuunnassa. Vastaavasti näkemys, että Euroopan unionin jäsenyydestä on suorastaan haittaa, on ollut noususuunnassa.
[ Hauskaa numeroilla ]

Suomessa luottamus mediaa ja poliitikkoja kohtaan on tippunut. Vaalirahajupakka, tai näin kotoisammin korruptiorahajupakka, on heikentänyt kansalaisten luottamusta poliitikkoja kohtaan, mikä on aivan oikein, koska demokratialle on olennaista poliitikkojen toiminnan läpinäkyvyys, jotta poliitikkojen toimintaa voidaan arvostella. Media peittelee totuutta kätkemällä epäsopivia uutisia ja sensuroimalla asiallista keskustelua. Valtion uutiskanava valehtelee ylläpitääkseen virallista kuvaa, joka ei vastaa todellista maailmaa.

Euroopan unionissa yleinen ongelma on niin sanottu demokratiavaje. Demokratiavaje merkitsee sitä, että Euroopan unionin kansalaisten ja Euroopan unionin päätöksentekijöiden välillä on selvä kuilu, joka aiheuttaa sen, että päättäjät ja heidän päätöksensä ovat yhä enemmän etäällä kansalaisten yleisestä tahdosta ja kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa EU:n päätöksentekoon ja kansalaisten kiinnostus EU-asioista on vähäinen. Euroopan unionin komissio on rahoittanut useita tutkimuksia, joilla pyritään saamaan selville, mistä tämä asia johtuu ja miten demokratiavajetta voitaisiin korjata.
[ Euroopan unionin demokratiavajetta, eurooppalaista julkisuutta ja niiden ongelmia käsitellään pätevästi sekä teoreettiselta että käytännölliseltä kannalta kirjassa Onko Eurooppa olemassa? (Toim. Hannu Nieminen, Kari Karppinen ja Tuomo Mörä). ]

Aika hyvin Euroopan unionilta, kun tarvitaan lukuisia kalliita tutkimuksia selvittämään se, minkä minä tajusin istuessani kalsareissa juomassa aamukahvia ja raapimassa kasseja. Euroopan unioni toimii päin helvettiä.

Eurooppalaisen demokratian ongelmana on pidetty Euroopan laajuisen kansalaiskeskustelun puutetta. Ongelma oli merkittävä vielä kymmenen vuotta takaperin, kun Internetiä saattoi pitää Euroopassa vielä enemmän tai vähemmän harvinaisena. Nykyinen teknologia kuitenkin mahdollistaisi laajan ja avoimen kansalaiskeskustelun, joka Euroopan komission omien tutkimustenkin mukaan on vähintäänkin hyvä lähtökohta Euroopan rajat ylittävälle, demokratialle välttämättömälle kansalaiskeskustelulle.
[ Toimittajat ilman rajoja on julkaissut aihetta käsittelevän tekstin; Handbook for Bloggers and Cyber-Dissidents ]

Tapa, miten Euroopan unioni käsittelee Internetiä ja siinä kasvanutta autenttista rajat ylittävää vapaata keskustelua, on sensuuri. Euroopan unionissa sensuroidaan mielipiteitä, ajatuksia ja tietoa. Euroopan unionin jäsenvaltioissa valvotaan kansalaisten Internet-liikennettä. Euroopan unionissa mietitään keinoja katkaista ihmisiltä nettiyhteydet pelkästään syytösten perusteella.
En usko, että kukaan täysijärkinen puoltaa lapsipornoa, pommiohjeiden levittämistä pekkaeerikeille tai rasismia, mutta kaikki täysijärkiset tietävät, että sensuurissa ja valvonnassa on vaarana se, että niitä aletaan käyttää väärin; varsinkin silloin, kun niiden perusteina ovat niin abstraktit ja vaikeasti määriteltävät asiat kuin esimerkiksi "terrorismi" tai "rasismi". Valvojia ja sensuuria ei puolestaan kohtaa mikään todellinen valvonta, vaan kyse on vain siitä, että vallankäyttäjiin tulee luottaa pelkästään sillä perusteella, että vallankäyttäjät sanovat niin.

Jos rajaa ei vedetä johonkin, sensuuri ja valvonta tulevat väistämättä leviämään. Näin kävi Saksassa, näin kävi Italiassa ja näin kävi Neuvostoliitossa. Onko olemassa mitään riittävän vahvaa taetta sille, että näin ei tule käymään Euroopan unionissa tai Suomessa?

Euroopan unionin lojaliteettiperiaate merkitsee sitä, että Euroopan unionin jäsenvaltion tulee käyttää lainsäädäntövaltaa kaikilla aloilla tavoilla, joka on sopusoinnussa Euroopan unionin oikkujen kanssa. Euroopan unionin pre-emption-oppi merkitsee sitä, että Euroopan unionin käytettyä lainsäädäntövaltaa tietyssä asiassa, jäsenvaltio menettää lainsäädäntövaltansa koskien sitä asiaa. Euroopan neuvoston tuomioistuin on toistuvasti todennut, että Euroopan unionin sääntelyä ei arvostella jäsenvaltioiden perustuslakien valossa.
Toistan kysymykseni; Onko olemassa mitään riittävän vahvaa taetta sille, että sensuuri ja valvonta ei tule leviämään Euroopan unionissa tai Suomessa?

Sen lisäksi, että Euroopan unioni vastaa eurooppalaisen julkisuuden puuttumiseen sensuroimalla sitä teknologiaa ja kehitystä, joka Euroopan unionin omien tutkimusten mukaan on mahdollisuus saada aikaiseksi eurooppalaiselle demokratialle välttämätön eurooppalainen julkisuus, vastaa Euroopan unioni demokratiavajeeseen poistamalla demokratian merkitystä. Kaksi sanaa; Lissabonin perkele.

Euroopan unionin omien sääntöjen mukaan Lissabonin perkele vaatii kaikkien Euroopan unionin jäsenmaiden tuen taakseen. Irlanti oli ainoa valtio, jossa kansalle annettiin oikeus äänestää Lissabonin perkeleestä. Irlanti tietenkin vastusti Lissabonin perkelettä, kuten Eurobarometerin tilastojen mukaan olisi todennäköisesti tehty muuallakin Euroopassa. Tästä huolimatta Euroopan unioni pyrkii ajamaan Lissabonin perkeleen läpi vastoin sekä Euroopan unionin omia sääntöjä että demokratialla ilmaistua kansalaismielipidettä. Suomessa ulkoministeri Alexander Stubb, jota yksikään suomalainen ei äänestänyt, mutta joka siitä huolimatta istuu hallituksessa, koska kokoomus ei välitä legitimiteetistä, ehdotti Lissabonin perkeleen läpiajamiseksi luovia ratkaisuja. Sopimus voi mennä läpi täysin riippumatta unionikansalaisten mielipiteistä tai siitä, miten Euroopan unionin säännöt sanovat, että näiden asioiden tulisi toimia.

Viimeksi, kun Euroopassa käytettiin luovia ratkaisuja, miljoonat juutalaiset ja toisinajattelijat pääsivät suihkun kautta kotiin.

Lissabonin sopimus ei muuten ole ainoa Lissabonin perkele, joka Euroopan unionista löytyy. Niin sanottu Lissabonin prosessi, eli "avoimen koordinaation menetelmät", eli Open Methods of Co-ordination, on Euroopan unionissa käytetty sääntelytapa, jolle ei löydy minkäänlaisia toimivaltaperusteita unionin perustamissopimuksista. Teoriassa unioni ei voi antaa säädöksiä tai luoda sääntöjä mistään asioista, joihin jäsenvaltiot eivät ole siirtäneet sille toimivaltaa perustamissopimuksissa. Lissabonin prosessia on kritisoitu - aivan oikein - sillä, että se ilmentää unionin kasvavaa vallanhalua ja sillä, miten se korostaa byrokraattien ja virkamiesten vaikutusta ja kasvattaa demokratiavajetta.
[ Avoimen koordinaation menetelmistä sekä muista uusien sääntelymuotojen eduista ja ongelmista voi lukea esimerkiksi Jyrki Talan kirjasta Lainsäädäntö ja sääntelyn uudet muodot. ]

Ei mikään ihme, että Euroopan unioniin suhtaudutaan jatkuvasti negatiivisemmin, kun Euroopan unioni käyttäytyy kuin vammainen perseenreikä. Ensin unioni ottaa selvää siitä, miten unioni toimisi paremmin ja miten sen pitäisi toimia, minkä jälkeen se toimii täysin päinvastaisella tavalla. Kävin kerran Korkeasaaressa ja näin apinan, joka viskoi muita apinoita ulosteilla. Tuli heti mieleen EU.

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Lapset eivät voi olla rasisteja

Kun minä olin kakara, Pluto oli planeetta, velociraptoreilla ei ollut sulkia ja ruoan inhoaminen ei ollut rasismia. Noh, siitähän nyt on aikaa. Brittilässä hallitus on sitä mieltä, että jos kakara - nyt ei puhuta edes teineistä - ei pidä ulkomaisen kulttuurin ruoasta, hän voi olla rasisti. NCB (National Children's Bureau) varoittaa, että edes vauvoja ei saa jättää rauhaan "suvaitsevaiselta" propagandalta, vaan lapsia pitää ryhtyä aivopesemään mahdollisimman nuorina. Jos teidän mielestänne kyse ei ole propagandasta, selittäkää minulle siinä tapauksessa, millä ihmeen järkeenkäyvällä tavalla voitte perustella objektiivisesti sen, että jonkin ruoan inhoaminen on rasistista.

Brittilän hallitus tukee NCB:tä ja sen toimintaa noin 12 miljoonalla punnalla vuodessa. Euroina tämä tekee noin 15 miljoonaa ja mummonmarkkoina noin 90 miljoonaa. Tämä merkitsee sitä, että Brittilän hallitus tukee huomattavilla rahasummilla järjestöä, joka kehottaa tunkemaan lapsen päähän mielipiteitä siitä, mikä ruoka maistuu hyvältä ja mikä ruoka ei. Euroopan ihmisoikeussopimuksen, unioniperusoikeuksien ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan perus- ja ihmisoikeudet koskevat lähtökohtaisesti jokaista ikään katsomatta, eli myös lapsia. Perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluu henkilökohtainen vapaus ja henkilökohtainen koskemattomuus, joiden piiriin makutottumukset kuuluvat. Brittilän hallitus kirjaimellisesti käyttää suuria määriä rahaa lasten ja vauvojen perus- ja ihmisoikeuksien systemaattiseen sortamiseen.

NCB:n ajama järjestelmällinen sorto ulotetaan jo kolmivuotiaisiin lapsiin ja pelkästään se, että lapsi sanoo "hyi" tuntemattomalle ruoalle tai ruoalle, johon he eivät ole tottuneet. Brittilän ruokakulttuuri eroaa esimerkiksi Lähi-idän ruokakulttuureista huomattavasti. Itämaisemmat ruoat yleisesti ottaen ovat mausteisempia kuin länsimaisemmat. Ihmisten kyky maistaa on yksilöllinen ja jotkut maistavat huomattavasti voimakkaammin kuin toiset, minkä lisäksi jotkin maut, kuten esimerkiksi wasabi tai muut voimakkaat mausteet, vaativat tiettyä totuttelua, jotta niistä voi nauttia täysin. Se, että millään tavalla koskaan väittää jonkin ruoan inhoamisen olevan rasistista, on naurettavaa ja väärin, eikä siinä ole minkäänlaista järkeä mukana. Jos on rasistista, että brittiläinen muksu A ei tykkää tulisista pavuista, on samalla tavalla rasistista, että muslimit eivät suostu syömään suomalaista kyrsää, eli makkaraa.

Ihmisten mielipiteet muuttuvat pitkin heidän ikäänsä. Jos lapsi huutaa tummaihoiselle ihmiselle "suklaanaama!", se ei välttämättä tarkoita, että lapsi olisi rasisti, vaan ainoastaan sitä, että lapsi ei viattomuudessaan tiedä, mikä on korrektia käytöstä ja mikä ei. Tämän vuoksi aikuiset eivät yleensä ota kovin vakavissaan sitä, mitä kakarat huutelevat. Loukkaannutko, jos joku lapsi sanoo sinulle hississä "Hyi, tuo näyttää koppakuoriaiselta..."? Jos et ole karannut Kafkan kirjoista ja loukkaannut, sinun ei kannata harkita lasten tekemistä koskaan, sillä et todennäköisesti osaisi suhtautua niihin riittävän ymmärtäväisesti, että kasvatuksesi tulisi onnistumaan. Alle kymmenvuotiaat kakarat eivät osaa muodostaa mielipidettä edes siitä, kumpi voittaa, Batman vai Teräsmies (Batman) , joten on aika kaukaa haettua, että lapset kykenisivät myöskään olemaan rasistisia. Lapset voi opettaa käyttäytymään joko "suvaitsevaisesti" tai "rasistisesti", mutta koska lapset eivät ole vielä kehittyneet kognitiivisilta kyvyiltään juuri mihinkään suuntaan, on käyttäytyminen pelkästään miellyttämistä, tottelemista ja vailla minkäänlaista todellista motiivia.

Ja ikään kuin se, että jo vauvojen ja pikkulasten kehitykseen sekä perus- ja ihmisoikeuksiin puututaan mielivaltaisen "suvaitsevaisen" ja mielikuvituksesta temmatun vihollisen, eli rasismin, varjolla ei riittäisi, Brittilässä pakotetaan lapsia palvomaan Allahia. Monikulttuurisuus ja "suvaitsevainen" vouhotus on mennyt Brittilässä niin mielenvikaiseksi, että siellä oikeasti pakotetaan ei-muslimilapset palvomaan muslimien jumalaa ja rukoilemaan sitä vastoin lasten omaa tahtoa tai uskonnon- ja omantunnonvapautta.

Brittilään otetaan paljon enemmän maahanmuuttajia kuin Suomeen. Maahanmuuttajista suuri osa on muslimeja. On luonnollista, että mitä enemmän Brittilässä on muslimeja, sitä enemmän muslimit vaativat ja mitä enemmän on vaatimuksia sekä vaatijoita, sitä enemmän vaatimukset painostavat ja sitä enemmän vaatimuksilla on painoa. Muslimien käsitykset eivät ole yhteneviä länsimaisen moraalin kanssa.

EU pyrkii yhtenäistämään maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seurauksena Suomeen otettaisiin vielä enemmän maahanmuuttajia kuin nykyään. Suomi ei pärjää edes nykyisen maahanmuuttajapolitiikkansa kanssa ja integraatio on epäonnistunut Suomessa toistuvasti, minkä huomaa esimerkiksi siitä, miten somaliväestö tekee satakertaisesti enemmän ryöstöjä kuin kantaväestö. Britannian tilanne ei ole mahdoton Suomessa. Suomessa rikotaan jo nyt Suomen perustuslakia ja sen toisen luvun perusoikeuksia muslimien miellyttämiseksi. Suomen perustuslaki kieltää erilliskohtelun, eli segregaation, eli samanlaisten palvelujen tarjoamisen erikseen eri ryhmille. Silti tätä tehdään Suomessa.

Jos tämä jatkuu, teidän lapsenne tullaan pakottamaan palvomaan Allahia täysin riippumatta siitä, mitä mieltä te olette.

Jone Nikula ja suvaitsevainen suppeakatseisuus

Viime viikonloppuna mediapersoona Jone Nikula ja turkulainen kunnallispoliitikko Olavi Mäenpää tappelivat Ruisrockissa. En sinällään ihmettelisi, että kumpikaan, Nikula tai Mäenpää, haastaisi kännipäissään riitaa, eikä minua oikeastaan kiinnosta yhtään koko matsi. Otan asian esille sen vuoksi, että Jone Nikulan tapauksen jälkeiset lausunnot tarjoavat malliesimerkin siitä uskonnollisesta mantrasta, jota niin sanotut "suvaitsevaiset" hokevat toisilleen todistaakseen olevansa moraalisesti keskivertoa valkoista, ahdasmielistä heteromiestä parempia, ja itselleen hiljentääkseen sen pienen omantunnon äänen, joka huutaa jossain sielun syövereissä, että nyt on menty vähän väärälle polulle.

Vähän mielenilmaisuja älynväläystieteiden tohtori Jone Nikulan suusta:
– Tämä kundi on tunnustautunut ja tunnettu rasisti.
– Hän tuli hieromaan tuttavuutta, mutta mä en edes kättele sellaisia jätkiä.
– En todellakaan ollut häntä kohtaan kohtelias, mutta en tuollaisia tyyppejä kohtaan koskaan olekaan. Pidän aina huolta, ettei minua liitetä näihin miehiin millään tavalla.

Ja sokerina pohjalla:
– En suvaitse suvaitsemattomuutta millään tavoin.

Tekisi mieli osoittaa Jonea sormella ja lällättää, koska tuo heitto on käytännössä yhtä typerä ja loogisesti ristiriitainen kuin "en vihaa mitään niin paljon kuin rasisteja ja neekereitä". Itse asiassa lausunto on niin typerä, että se syntyi aivokuolleena ja vesipäisenä äpäränä, kun taivaalta satoi vasemman jalan saappaita. Kerran näin kiven, jolla oli fiksumpaa kerrottavaa kuin mitä tuo virke edustaa.

En aio kyseenalaistaa, etteikö Olavi Mäenpää olisi rasisti. Rasismi on mielipide tai tunne, miten ikinä sen tahtoo ymmärtää. Jos se on mielipide, pitää vapaassa demokratiassa tunnustaa muiden oikeus sanoa se ääneen, olla sitä mieltä ja seistä sanojensa takana, ja jopa suojella muiden oikeutta sanoa se, oli se miten typerää tahansa. Sananvapaus menettää merkityksensä sillä samalla hetkellä, kun se otetaan pois niiltä, jotka ovat eri mieltä. Jos puolestaan rasismi on tunne, silloin ihminen ei voi itse päättää, onko hän rasisti vai ei. Tunteet ovat suurelta osin ihmisen kontrollipiirin ulkopuolella, eikä hän voi automaattisesti itse päättää, tunteeko hän pelkoa tuntematonta kohtaan tai muukalaisvihaa, kuten hän ei voi myöskään tehdä tietoista päätöstä, että tästä hetkestä lähtien hän tulee rakastamaan Tarja Halosta tulisesti, pyyteettömästi ja koko sielustaan.

Jone Nikulan, joka tässä kirjoituksessa edustaa tyyppiesimerkkiä niin sanotusta "suvaitsevaisesta" ihmisestä, joka huutaa torilla vihaavansa natseja kovempaa kuin muut, että kukaan ei vahingossakaan olettaisi häntä rasistiksi, toiminta ja lausunnot tarkoittavat käytännössä sitä, että Jone Nikula syrjii ihmisiä sen mukaan, mitä nämä ajattelevat tai mitä he tuntevat. Jonella on tietenkin täysi oikeus tähän, koska elämme näennäisesti vapaassa yhteiskunnassa, jossa vielä Jonen mielipidettä edustavilla ihmisillä on mielipiteen- ja sananvapaus. Kysymys on kuitenkin siitä, mikä on motiivi syrjinnän takana ja se, miten nuo motiivit eivät eroa lainkaan niistä motiiveista, joista "suvaitsevaiset" syyttävät "suvaitsemattomia".

Mikäli rasismi ajatellaan mielipiteeksi, silloin Jone "Ahdasmielisyys-On-Intiaaninimeni" Nikulan lausuntojen mukaan Jone syrjii ihmisiä sen mukaan, mitä mieltä he ovat ja mitä he sanovat aiheesta X. Tämä ei eroa millään tavalla siitä, että Jone Nikula syrjisi ihmisiä sen perusteella, että he ovat sitä mieltä, että Muhammed on Allahin profeetta ja vielä kehtaavat sanoa sen ääneen. Huomatkaa, että Jone kertoi käyttäytymisensä syyksi sen, että Olavi oli rasisti, eikä esimerkiksi sitä, että Olavi olisi ollut rähinäkännissä ja tullut haastamaan Jim Beam -pullon kanssa. Jone Nikula sanoo suoraan, että hän syrjii ihmisiä mielipiteen, ei tekojen, perusteella. Jone Nikula varmaan tykkää kivittää kommunistejakin sen takia, että kommarit ovat hänen kanssaan eri mieltä. Logiikka tässä on se sama, jonka perusteella ihmisiä heitetään vankilaan sen mukaan, mitä he sanovat, sen sijaan, mitä he tekevät.
[ Surullisenkuuluisa Seppo Lehto sai SANOISTA kovemman rangaistuksen kuin monet saavat RAISKAUKSISTA. ]

Jos puolestaan rasismi mielletään tuntemukseksi, silloin Jone Nikula syrjii ihmisiä henkilöihin liittyvien, heidän oman vaikutuspiirinsä ulkopuolella olevien syiden vuoksi. Tämä puolestaan ei eroa millään tavalla siitä, että ihmistä syrjittäisiin sen perusteella, että hän on sattunut rakastumaan väärään ihmiseen tai että hän pelkää käärmeitä. Tunteet saattavat saada ihmisen toimimaan harkitsemattomasti ja epärationaalisesti. Ne saattavat saada hänet saamaan itkupotkuraivarin kesken koulutunnin tai laulamaan serenadin keskellä katua. Jos rasismi mielletään tunteeksi, silloin tämän tunteen aiheuttamat mielenilmaisut ovat rinnastettavissa suoraan siihen, mitä Jone Nikula tekee; hän tuntee vastenmielisyyttä rasisteja kohtaan, joten hän kohtelee rasisteja huonosti.

Idolsin ja Äijät-sarjan vuoksi Nikula on monen kakaran esikuva. Joten jos hän välittää lasten tulevaisuudesta, hänellä on korotettu vastuu tekemisistään ja sanoistaan, eli hänen pitäisi edes yrittää miettiä loppuun asti, ennen kuin hän näyttää esimerkkiä siitä, että eri mieltä tai eri tavalla tuntevat ihmiset eivät ansaitse edes tavallista ihmisarvoista kohteliaisuutta. Sen sijaan hän on esimerkki vain siitä, miten "suvaitsevaiset" heittävät kerta toisensa jälkeen näitä aivan samoja mielivaltaisia päähänpistoja miettimättä koskaan hetkeäkään, mitä ne oikeasti tarkoittavat ja mitä he oikeasti sanovat ja tekevät. Onko se liikaa pyydetty, että ihmisiä tuomittaisiin heidän tekojensa, ei mielipiteidensä tai tunteidensa mukaan?

PS. Jone Nikulan isoisä oli nimeltään Harras Kyttä. Miettikääpä sitä.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Sharia ja koiranpennut

Britanniassa islamistit ovat vetäneet herneen nenään pienestä koiranpennusta. Tiedän, että muslimeille koira on likainen olento ja muuta hevonpaskaa, mutta mitä helvettiä. Idean typeryys oli jotain niin massiivista, että kirjaimellisesti tunsin aivoverisuonteni poksahtelevan, kun luin aiheesta. Britanniassa jotkut kauppiaat ovat päättäneet olla näyttämättä kuvaa, mikä johtuu siitä, että heistä on hienoa alistua. (Islam sanana tarkoittaa alistumista, ei rauhaa.)

Ensinnäkin koiranpennusta, joka länsimaisessa kulttuurissa on vain koiranpentu, räyhääminen osoittaa selvää piittaamattomuutta länsimaista kulttuuria kohtaan. Suivaantuminen on vaatimus siitä, että Britanniassa ei saada omassa maassa harjoittaa omaa kulttuuria, vaan brittien tulee mukautua ja brittien tulee pussata persettä. Suvaitsevaisto ei jostain käsittämättömästä järjenjättöisestä aivopierusta johtuen käsitä, että siinä, että joka ikiseen suvaitsemattomaan ja suppeamieliseen vaatimukseen suostutaan tai niitä edes ylipäätään kuunnellaan, EI OLE MITÄÄN SUVAITSEVAISTA. Suvaitsevaisto ei ole suvaitsevaista, vaan ainoastaan selkärangatonta sakkia, eikä heitä yksinkertaisesti kiinnosta sellaiset naurettavat asiat, kuten naisten tai seksuaalivähemmistöjen oikeudet.

Islamistit sinällään eivät ole typeriä tehdessään kerta toisensa jälkeen toinen toista typerämpiä vaatimuksia. Brittilän vallankäyttäjät ne vasta typeriä ovatkin suostuessaan käytännössä mihin tahansa, mitä heiltä vaaditaan. Esimerkiksi brittiläinen tuomari on sitä mieltä, että sharia-lakia voitaisiin soveltaa Brittilässä.

Sharia-laki on islamistien laki, joka perustuu Koraaniin ja Muhammedin opetuksiin. Sharia-laki ei ole yhteensopiva demokratian kanssa, minkä lisäksi sharia-laki sallii kuolemantuomion Muhammedin pilkkaamisesta. Esimerkiksi Iranissa, Somaliassa ja Saudi-Arabiassa sovelletaan sharia-lakia. Joka ainoassa näistä maista on mahdollista saada kuolemanrangaistus siitä, että sattuu olemaan homo. Mikäli nainen tulee raiskatuksi (ns. "zina"), tarvitsee hän neljä todistajaa saadakseen tukea asialleen. Koraanin mukaan puolestaan kahden naisen ääni vastaa yhden miehen ääntä. (Sahih al-Bukhari 1:6:301 ja 3:48:826)
[Islamistisesta laista voi lukea lisää esimerkiksi Joseph Schachtin kirjasta An Introduction to Islamic Law ]

Länsimaisessa kulttuurissa laki perustuu mahdollisimman pitkälle objektiivisuudelle ja mahdollisimman tasapuoliselle etiikalle. Sharia-lain soveltaminen millä tahansa tavalla tuomioistuimissa tai valtiovallassa merkitsee sitä, että oikeudessa käytetään uskonnollisia argumentteja. Uskonto taas on poikkeuksetta subjektiivista, koska yksikään maailman ihminen ei tule koskaan kokemaan uskonnollisuutta täysin samalla tavalla. Vaikka islamistit muuta väittävät, myös islam on erittäin subjektiivinen uskonto, joka ei perustu yhteisesti hyväksytyille arvoille tai yhteisesti ymmäretyille käsityksille. (Vertaa vaikkapa Britannian ortodoksimuslimeja ja Suomen tataareja sekä heidän käyttäytymistensä ja lausuntojensa välisiä eroja.) Jo määritelmänsä mukaan uskonto ei myöskään perustu millekään, jonka on todistettu olevan totta. Mikäli uskonto olisi totta ja ihmiset vielä tietäisivät sen, silloin kyse olisi tiedosta, eikä uskosta.

Islamisteja on Britanniassa paljon ja määrä kasvaa räjähdysmäisesti maahanmuuttajien pykätessä ulos yhä uusia sukupolvia islamisteja. Islamistien määrä ja vaatimus saada sharia-laki ei kuitenkaan tee sharia-laista yhtään sen objektiivisempaa, koska se perustuu väistämättä uskonnolle, joka puolestaan itse ei perustu tosiasialliseen maailmaan tai objektiivisiin argumentteihin. Sharia-laki automaattisesti kieltää objektiiviset argumentit vaatimalla Muhammedin kritisoijille rangaistusta. Suomessa sharia-lakia ajaa Suomen islamilainen puolue, jonka politiikka on fiksua ja mietitty loppuun.

Minäpä väännän rautalangasta, mikä tässä mättää. Order of the Nine Angles on pääasiassa Iso-Britanniassa toimiva uskonnollinen ryhmä, joka ainakin väittää harjoittavansa ihmisuhreja. Harjoitus on selvästi vastoin yleistä oikeuskäsitystä ja yleistä oikeusjärjestystä, kuten sharia-lakikin. Mikäli sharia-lakia aletaan soveltaa millään tavalla länsimaisessa oikeudessa, on se moraalisesti ja loogisesti sama kuin jos oikeudessa alettaisiin soveltaa Order of the Nine Anglesin oppeja. Molemmissa kyse on uskonnollisista opeista, jotka ovat subjektiivisia ja vailla todellista pohjaa tosiasiallisessa, todellisessa maailmassa. Koska maailmasta löytyy useita uskontoja, jotka ovat toistensa kanssa ristiriitaisia, ei kaikkia uskontoja voi soveltaa oikeudessa. Jos jotakin uskontoa sovelletaan, silloin tämä uskonto asetetaan väistämättä muita korkeampaan asemaan ja muiden uskontojen harjoittajien tai muihin asioihin uskovien (esimerkiksi ateistien) omantunnon ja uskonnonvapautta väistämättä sorretaan.
[ Order of the Nine Anglesin ihmisuhriopas on suomennettu, ironista kyllä, evankelisti Riku Rinteen kirjaan Pimeys väistyy ja ryhmästä muuten saa tietoa esimerkiksi Gavin Baddeleyn kirjasta Lucifer Rising. ]

Vaikka suvaitsevaiset eivät sitä tiedäkään, mitkä tahansa ratkaisut eivät ole mahdollisia demokratiassa, siitä huolimatta, miten paljon enemmistöä oli niiden takana. Tietyt asiat, kuten ihmisten yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet (esimerkiksi yleinen äänioikeus), sananvapaus, omantunnonvapaus ja vapaan tahdon sekä ymmärryksen muodostamiselle välttämättömät hyvinvointia ja sivistystä kehittävät taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet ovat välttämättömiä, jotta voidaan puhua demokratiasta. Demokratian olennaisten piirteiden rajoittaminen ei ole mahdollista edes enemmistön kannatuksella, koska demokratialla on väistämättä sisällöllisiä vaatimuksia. Nämä sisällölliset vaatimukset on tyypillisessä länsimaisessa kansallisvaltiossa, kuten Suomessa, kirjattu perustuslakiin yleisinä ja yhtäläisinä perusoikeuksina. Sisällöllisistä vaatimuksista on kyse osaltaan myös, kun puhutaan niin sanotusta oikeusvaltiosta.
[ Tämä on niin sanottu moderni demokratiakäsitys, verrattuna "suppeaan demokratiakäsitykseen". ]

Suomen maahanmuuttajat, joista suuri osa on islamistisista maista, lisääntyvät huomattavasti nopeammin kuin suomalaiset. Suomalaiset eivät lisäänny, koska suomalaiset ovat mahoja ja frigidejä. Tämän lisäksi Suomeen tulee suuri määrä maahanmuuttajia, mikä puolestaan nopeuttaa islamistien määrän kasvua suomalaisiin verrattuna. Mikäli nykyinen "integraatio-" (integraatiolla tarkoitan, että sitä ei ole) ja maahanmuuttopolitiikka pysyyvät ennallaan, muslimit tulevat ennemmin tai myöhemmin olemaan Suomessa enemmistö.

Oletetaan, että jokainen muslimi äänestäisi islamin puolesta ja jokainen ei-muslimi ei äänestäisi islamin puolesta. Tämä ei tietenkään ole välttämättä totta, koska Vanhanen, Thors ja niin edelleen, mutta argumentin vuoksi oletetaan nyt näin. Kun islamisteja on yli 50%, saadaan eduskunnassa läpi lakeja, jotka eivät ole perustuslain kanssa ristiriidassa, mutta jotka muuten ovat sharia-lain mukaisia. Riippuen laintulkintatraditiosta, joka on menossa pahasti illmanistisen totalitaariseen suuntaan, tämä voi merkitä demokratian kannalta jo hyvinkin vaarallisia asioita. Kun islamisteja on yli 66,6%, eduskunnassa istuu enemmistö, jolla on valtaa muuttaa Suomen perustuslakia perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Tällöin perusoikeuksia voidaan lakkauttaa siltä osin, kun ne eivät ole sharia-lain kanssa yhdenmukaisia, mikä käytännössä meinaa sellaisten turhien asioiden, kuten sananvapauden, uskonnonvapauden, yhdistymisvapauden ja muiden turhuuksien täydellistä poistamista.

Jos pidät naisten yhdenvertaisuudesta, seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ja koiranpennuista, sinä et voi olla islamistisen lain puolella olematta masokisti tai hullu.

perjantai 4. heinäkuuta 2008

Eikö natsien epäonnistuminen opettanut mitään?

"Vapaus on vapautta sanoa, että kaksi ynnä kaksi on neljä. Jos se vapaus taataan, kaikki muu seuraa siitä."
- George Orwell, Vuonna 1984

Toinen maailmansota oli yksi Euroopan synkimmistä hetkistä. Totalitarismin, kommunismin ja muiden taantumuksellisten aatteiden vuoksi miljoonat viattomat saivat surmansa. Sananvapaus ja ihmisen oikeus olla asioista jotain mieltä olivat halveksittuja, murhattuja arvoja. Sensuuri ja pakkovalta kukoistivat.

Toisen maailmansodan ja totalitarististen hallitusmuotojen tuhoisten kokeilujen jälkeen oli selvää, että kansainvälisen yhteisön tuli tarkkailla myös sitä, miten valtiot kohtelivat omia kansalaisiaan omassa oikeudenkäyttöpiirissään. Tästä seurasi muun muassa perus- ja ihmisoikeudellinen murros. Yhdistyneet kansakunnat julistivat yleismaailmallisen julistuksen ihmisoikeuksista ja Euroopan neuvoston piirissä solmittiin Euroopan ihmisoikeussopimus.

Sitten joku maailmanhistoriallisen luokan valopää unohti nämä kaikki jalot ajatukset ja päätti tuoda totalitarismin takaisin.

Suomi on kaukana vapaasta maasta, koska Suomi on päättänyt ottaa vanhan aseveljensä, Natsilan, opit uudelleen käyttöön aivan samalla tavalla kuin ennen. Nettirasistit ovat nykyajan juutalaiset; mielikuvituksesta revitty vihollinen, jonka aiheuttaman olemattoman uhan vuoksi sananvapautta poljetaan ja ihmiset, joilla on vääriä mielipiteitä, pelotellaan pakkovallalla hiljaiseksi.

Matti "Hitler" Vanhasen hallitus haluaa tiukentaa netin valvontaa, koska valtio on keksinyt olemattoman vihollisen, jonka olemassaolon turvin voidaan oikeuttaa vaikka mitä mielivaltaisia, demokratian ja sananvapauden vastaisia tekoja. Mika "Gestapo" Illman on sitä mieltä, että mitä tahansa mieltä saa olla, kunhan ei sano mielipidettään. Samanlainen logiikka oli aikoinaan Neuvostoliitossa; sana oli vapaa, kunhan ei arvostellut kommunismia tai Stalinia.

Mika Illmanin ristiretken viimeaikaisia käänteitä on hänen ideansa blogien jälkikontrollista. Perustelu jälkikontrollille on se, että tämä niin sanotusti selventäisi nykyistä lainsäädäntöä, mitä tulee blogien suhteen. Sen lisäksi kontrollin on nimenomaan oltava jälkikäteinen, koska perustuslaki kieltää ehdottomasti ennakkosensuurin. Järjestelmä toteutettaisiin käytännössä niin, että blogien pitäjät itse joutuisivat tarkkailemaan, mitä heidän blogeissaan julkaistaan, eli he joutuisivat seuraamaan esimerkiksi blogien kommentteja ja valvomaan, että kukaan ei pistä heidän blogiinsa lainTULKINNANvastaisia juttuja. Blogittajat olisivat vastuussa siitä, mitä heille sanotaan.
Tiedättekö, mitä tämä merkitsisi? Minäpä tiedän.

Jussi Halla-ahon blogin vieraskirjaan tulee kymmeniä viestejä viikossa. Mahdollisesti satoja, mikäli kansa innostuu kommentoimaan oikein olan takaa, esimerkiksi jonkin isomman tapahtuman sattuessa (vaikka Jokelan tragedia) tai tohtori Halla-ahon julkaistessa jonkin erityisen osuvan kirjoituksen. Halla-aho on perheellinen, työssäkäyvä mies, joten hänen aikansa päivittää blogia, tarkkailla blogia ja valvoa blogia on välttämättä rajallinen. Mikäli hän olisi vastuussa hänen blogiinsa laitetuista kommenteista, olisi hänen väistämättä panostettava blogiin huomattavasti enemmän aikaa, jopa tunteja enemmän per päivä. Ajan rajallisuuden vuoksi Halla-aholla olisi kaksi vaihtoehtoa. a) Joko hän pitäisi bloginsa pystyssä ja toivoisi, että hänen vieraskirjaansa ei laiteta laittomia kommentteja ainakaan sitä määrää, jota hän ei inhimillisten mahdollisuuksiensa rajoissa kykenisi valvomaan tai b) hän poistaisi bloginsa.

Mikäli tämä mielisairas illmanistisen totalitarismin ja taantumuksellisuuden ilmaisu koskaan tulee laiksi asti, se aiheuttaa välttämättä sen, että yksi Internetin vahvimmista ja hyödyllisimmistä puolista, eli ihmisten mahdollisuus oikeasti välittää toisilleen tietoa ja mielipiteitä, kokee jättimäisen iskun. Monelta ihmiseltä se poistaisi kokonaan blogittamisen mahdollisuuden täysin riippumatta siitä, mitä blogi pitää sisällään, minkä lisäksi se väistämättä tulisi sekä muokkaamaan blogikulttuuria sulkeutuneempaan, sensuroidumpaan ja vähemmän interaktiiviseen suuntaan. Käsi pystyyn ne, joiden mielestä avoimuus ja ihmisten välinen kanssakäyminen ovat huonoja asioita.

Tällaisena idea mahdollistaisi "suvaitsevaisten" (aka. todellisten uusnatsien) Internet-sodankäynnin, jossa he itse pommittaisivat vieraskirjat ja blogit täyteen rasistista hevonpaskaa ynnä muuta kuraa, minkä jälkeen blogin pitäjä olisi itse vastuussa asiasta. Riippumatta siitä, kuinka todennäköinen skenaario on, on jo sen mahdollisuus riittävä syy olla tekemättä tällaista lakia. Ongelma on se, että Matti "Kuolemanenkeli" Vanhasen hallitus on samoilla linjoilla Mika "Big Brother" Illmanin kanssa, joten ei ole mahdotonta, että asia oikeasti tehtäisiin laiksi.

En epäile oikeasti hetkeäkään, etteikö Mika Illman olisi omasta mielestään hyvällä asialla. Hänen keinonsa ovat kuitenkin yksinkertaisesti väärät ja vaaralliset. Vaikka demokratiasta puhuttiin jo antiikin Kreikassa ja Roomassa oli käytössä eräänlainen tasavalta, ovat demokratia ja sananvapaus niiden nykyisissä muodoissa suhteellisen tuoreita. Ne ovat herkkiä ja helposti särkyviä asioita, joiden kanssa tulee olla korostetun varovainen. Raja rajoitetun jälkikontrollin ja rasismin, eli joko mielipiteen tai tuntemuksen, kriminalisoinnin sekä Kiinan ja Pohjois-Korean sensuurimallin välillä on häilyvä ja sen ylittäminen voi tapahtua liian helposti, vaikka tahtoisi aidosti pyytteettömästi hyvää muille.

Machiavelli osoitti jo melkein puoli vuosituhatta sitten, miten historiasta kannattaa ja pitääkin oppia, koska se on ainoa mahdollisuus saada luonnontieteiden ihanteiden tapaisesti empiiristä todistusaineistoa siitä, mitä minkäkinlaisista yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista seuraa. Se, mitä Machiavelli sanoi, oli pohjimmiltaan, että meidän ei tule toistaa edeltäjiemme virheitä. Toinen maailmansota oli osoitus siitä, mihin totalitarismi johtaa. Suomessa kielletään jo nyt RUNOkirjoja. Tarviiko vääntää rautalangasta, mitä näistä asioista voi seurata?