Korkein oikeus tuomitsi kansanedustaja Jussi Halla-ahon sakkorangaistukseen uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Halla-ahon kirjoituksen "Muutama täky Illmanin Mikalle" pohjalta. Oikeus on määrännyt loukkaavaksi katsotun materiaalin poistettavaksi.
Sananvapaus on demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen kannalta välttämätön ihmisoikeus. Sen rajoittamiseen tulee suhtautua aina äärimmäisen kriittisesti, ja sitä tulee voida rajoittaa ainoastaan, mikäli se on välttämätöntä yhteiskuntarauhan tai muun vastaavan yhtä merkittävän hyvän vuoksi. Sananvapauden rajoittaminen uskonnollisten tuntemuksien suojelemiseksi ei kuulu sivistysvaltioon, eikä aikuisten ihmisten demokratiassa merkittävän sanomalehden pääkirjoituksen parodiasta tule lyödä oikeuslaitoksella.
Halla-aho on kansanedustaja ja hallintovaliokunnan puheenjohtaja, joten se, millä perusteilla hänet tuomitaan harjoittaessaan poliittista toimintaansa, on olennaista tietoa, joka kuuluu kansalaisille. Mikäli kirjoitus poistetaan kokonaan yleisön saatavilta, on kansalaisten mahdotonta tehdä päätelmiä siitä, onko kirjoitusta koskeva tuomio ollut oikeudenmukainen. Koska kannatan sananvapautta ja uskon, että kansalaisilla on velvollisuus valvoa viranomaisten toimintaa ja sen oikeudenmukaisuutta, julkaisen kirjoituksen blogissani alkuperäisessä muodossaan. Kyse on siis myös poliittisesta kannanotosta avoimuuden, kansalaiskeskustelun ja suvaitsevaisuuden puolesta. Kirjoituksen muotoilut ja linkit noudattavat Halla-ahon kirjoituksen alkuperäistä muotoa.
En ota mitään kantaa mihinkään, mitä Halla-aho kirjoituksessaan sanoo. Teksti on Halla-ahon ja vain Halla-ahon mielipide.
Muutama täky Illmanin Mikalle
(Kirjoitus julkaistu alunperin 3.6.2008 sivulla http://halla-aho.com/scripta/muutama_taky_illmanin_mikalle.html)
Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä:
a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset "törkeän kunnianloukkauksen" kriteerit, mutta
b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä.
c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle.
Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo.
Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä.
(Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.)
Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:
Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.
Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:
Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa "täyttyi" Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan "neekereistä" (vaikka "neekeri" ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.
Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että ...
a) ... koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.
b) ... Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.
Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.
Niinpä toistan väitteeni:
Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.
Seuraava täky kuuluu:
Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.
Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten "kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". (Pääkirjoitus on sittemmin poistettu Kalevan Internet-sivuilta. - Toim. huom.) JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:
"Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa."
JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.
Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.
Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):
Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.
Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sananvapaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sananvapaus. Näytä kaikki tekstit
perjantai 8. kesäkuuta 2012
torstai 27. lokakuuta 2011
Sensuuri on ymmärtämättömien ratkaisu tiedostojenjakamisen ongelmiin
Helsingin käräjäoikeus vaatii Elisaa estämään sakon uhalla pääsyn suositulle torrent-sivustolle The Pirate Baylle siitä huolimatta, että Suomen perustuslaki kieltää ennakkosensuurin. Perusteena vaatimukselle on Musiikkituottajat - IFPI Finland ry:n huoli digitaalisten markkinoiden kehittämisestä. Sensuurivaatimus on epäjohdonmukainen, sillä The Pirate Bay itse on monille laillisille toimijoille äärimmäisen tehokas tapa nimenomaan kehittää digitaalisia ja perinteisiä markkinoita sekä markkinointia. Päätös on epäjohdonmukainen myös siksi, että se ei vaikuta millään tavalla tiedostojenjakamiseen, sillä Internetissä on lukemattomia muita torrent-sivustoja, ja kuka tahansa voi löytää laitonta materiaalia helposti jopa Googlella. Virallisten tahojen kyvyttömyys käsitellä tiedostojenjakoa onnistuneesti johtuu monesti siitä, että kyseiset tahot eivät yksinkertaisesti ymmärrä, mitä tiedostojenjako on.
Internet-kopiointi on monesti väärin ymmärretty asia, sillä kaikilla ei ole aikaa, syytä tai halua perehtyä siihen, mitä tiedostojenjako teknisesti on. Sama ihminen saattaa esimerkiksi tuomita Internet-piratismin ja The Pirate Bayn, mutta samaan aikaan hän selailee YouTubesta biisejä ja pätkiä elokuvista tai sarjoista. Teknisesti suojattua materiaalia sisältävän YouTube-videon tai YouTubessa luvatta olevan kappaleen katsominen ei eroa laittoman materiaalin lataamisesta esimerkiksi torrenteja käyttämällä. Kun henkilö katsoo YouTubesta videon, tämä video latautuu hänen koneelleen yleensä väliaikaistiedostoja sisältävään kansioon. Tiedostoa voi myöhemmin kuunnella tai katsoa tietokoneelta. Kun käyttäjä katsoo YouTube-videon, hänen koneelleen luodaan tiedostosta kopio. Jos alkuperäinen materiaali on suojattua ja se on luvatta YouTubessa, on kopio laiton. Teknisesti tämä on sama asia kuin mitä torrent-softaa käyttämällä tapahtuu; koneelle luodaan tekijänoikeussuojatusta materiaalista laiton kopio. Monesti henkilö ei edes tajua kopioineensa laittoman tiedoston.
The Pirate Bay ja muut torrent-sivustot taas eivät pidä sisällään sen enempää laitonta materiaalia kuin Google. Torrent-tiedostoissa itsessään ei ole tavuakaan laitonta materiaalia, vaan ne ovat ainoastaan tietoa siitä, mistä torrenteja käyttävä ohjelma voi löytää tiettyä informaatiota. Ne ovat käytännössä samanlaisia kuin esimerkiksi Googlen löytämät linkit. Internet-sivua ei voida sensuroida sen vuoksi, että sen avulla löytää laittomia tiedostoja, koska muutoin esimerkiksi Google tulisi kieltää. Googlen kautta löytyy valtavasti laittomia tiedostoja tasan yhtä helposti kuin The Pirate Baystä, mutta tehokkaammin, koska Google hakee tietoa lukemattoman monelta sivulta, mukaan lukien The Pirate Bayltä. Todiste: Kirjoittakaapa Googleen vaikka "Transformers Dark Side of the Moon torrent". The Pirate Bay ja muut vastaavat sivut ovat pohjimmiltaan erikoistuneita hakukoneita, ja niitä voidaan käyttää ja käytetään myös luvalliseen toimintaan, juuri kuten Googlea. Sivustot itse eivät jaa tiedostoja sen enempää kuin Googlekaan.
Iso osa vertaisverkoissa tapahtuvasta toiminnasta on laillisten tiedostojen jakamista. Esimerkiksi monia elokuvia jaetaan torrent-verkoissa vapaasti ja laillisesti. Kotimaisista esimerkeistä mainittakoon yksi Suomen katsotuimmista elokuvista Star Wreck VI - In the Pirkinning sekä yhteiskuntaa käsittelevä dokumentti Ajan Henki. Myös ulkomaisia, suosittuja elokuvia jaetaan laillisesti vertaisverkoissa; esimerkiksi lukuisia palkintoja voittanut kanadalainen dokumenttielokuva The Corporation. Tiedostojenjako on kasvavissa määrin merkittävä sanan- ja ilmaisunvapauden, journalismin ja taiteellisen ilmaisun kanava. Vertaisverkoilla kuka tahansa voi julkaista teoksensa välittömästi miljoonien ihmisten saataville, mikä on ainutlaatuista koko ihmiskunnan historiassa. Mikäli The Pirate Bayn kaltaisia sivuja sensuroidaan, onnistutaan yrityksessä kitkeä piratismia kitkemään myös monia demokratian kannalta tärkeitä kansalais- ja ihmisoikeuksia. Piratismijahdissa unohdetaan kokonaan tiedostojenjaon positiiviset, kansalaiskeskustelua, sananvapautta ja kulttuurillista ilmaisua poikkeuksellisesti lisäävät ulottuvuudet ja keskitytään yksipuolisesti siihen, mikä aiheuttaa uudessa teknologiassa ongelmia.
Osa piratismiin liittyvistä negatiivisista mielikuvista sekä vääristä ymmärryksistä liittyy itse termiin "piratismi". Perinteisesti piratismilla tarkoitetaan toimintaa, jossa esimerkiksi turistille myydään kasetilta toiselle kopioitu Star Wars ja väitetään sen olevan aito, minkä jälkeen myyjä pistää rahat taskuunsa. Perinteinen piratismi ei ole verrannollista Internet-piratismiin, vaikka niistä käytetäänkin samaa termiä. Perinteisessä piratismissa henkilölle myydään laiton, usein huonolaatuinen väärennös elokuvasta tai levystä aitona tuotteena. Internet-kopioinnissa ei ole edes mahdollista väittää tiedoston olevan "aito", eikä jakaja hyödy rahallisesti mitään, vaan hän päinvastoin menettää sen verran kaistaleveyttä, mitä hän jakaa tiedostoja. Internet-jakaminen on pohjimmiltaan altruistista toimintaa ja esimerkki Internetiin kehittyvästä lahjataloudesta. Se eroaa sekä käytännön toteutukseltaan, motiiveiltaan että seurauksiltaan perinteisestä piratismista.
On väärä oletus, että Internet-lataaminen vain vähentäisi myyntiä ja taloudellisia voittoja. Se myös lisää niitä. Otetaan esimerkiksi tavanomainen pitkätukkainen rokkenrollin kuluttaja, joka latailee Internetistä silloin tällöin musiikkia. Internetissä hän törmää bändiin, josta sattuu pitämään. Ilman Internetiä hän ei olisi koskaan edes tiennyt bändin olemassaolosta, mutta koska hän lataa Internetistä bändin levyn ja pitää siitä, hän ostaa bändin levyn myös alkuperäisessä muodossa. Myöhemmin, kun tämä bändi keikkailee pitkätukan lähimaastossa, hän lähtee myös bändin keikalle, josta hän sattuu ostamaan bändin fanipaidan. Internet-jakaminen on äärimmäisen tehokas mainostaktiikka, joka tavoittaa miljoonia ihmisiä, ei maksa artistille käytännössä mitään ja jota fanit ja muut ihmiset tekevät itse omasta aloitteestaan omalla kustannuksellaan. Vuonna 2008 Trent Reznor julkaisi bändinsä Nine Inch Nailsin uusimman levyn sekä perinteisesti että ilmaiseksi The Pirate Bayssä. Ensimmäisenä viikkona levyä myytiin 1,6 miljoonalla dollarilla. Levystä tuli Amazon.comin vuoden 2008 myydyin levy. Vuonna 2009 tehdyn norjalaistutkimuksen mukaan laittomasti musiikkia Internetistä lataavat ostavat kymmenen kertaa enemmän musiikkia kuin ne, jotka eivät olleet ladanneet musiikkia laittomasti. Samana vuonna Britanniassa tehty tutkimus osoitti, että laitonta kopiointia harjoittavat käyttävät yli 40% enemmän rahaa musiikkiin kuin he, jotka eivät harjoittaneet piratismia.
Internet-jakamista ja -kopiointia ei voi rajoittaa sen vuoksi, että se aiheuttaa osalle taloudellisia tappioita. Toiset käyttävät Internet-jakamisen tuomia mahdollisuuksia kekseliäästi hyväkseen ja menestyvät sen avulla. Jos Internet-jakamista rajoitetaan, koska se vahingoittaa perinteisillä markkinointitavoilla ja liikeideoilla toimivia toimijoita, aiheutetaan sillä epäreilua haittaa modernia teknologiaa ja uusia innovaatioita kehittäville ja käyttäville toimijoille. Rikoslain tehtävänä ei ole rankaista uusia toimijoita, koska ne ovat kekseliäitä ja onnistuvat siinä, missä vanhat toimijat epäonnistuivat. Asia on sama kuin jos autot olisi kielletty, koska hevosvankkuriyrittäjät menevät konkurssiin, tai jos painokone olisi kielletty, koska kirjoja käsin kopioivilta munkeilta loppuu tekeminen.
Tietysti artistilla tulee olla mahdollisimman laaja päätäntävalta teoksestaan ja hänen tulee saada vaatia kompensaatiota työstään, mutta Internetin ja vapaan tiedon rajoittaminen ei ole oikea ratkaisu sen varmistamiseksi. Ennemmin tulisi elää ajan ja teknologian kehityksen mukana ja kokeilla uusia tapoja kompensaatiolle, kuten esimerkiksi Spotify on jo tehnyt. Sensuuria ja rikoslakia ei tule käyttää sen vuoksi, että perinteiset tavat markkinoida eivät enää toimi teknologian kehittyessä. Internetin ja tiedon vapaus ovat liian tärkeitä asioita, että ne voi uhrata, jotta tietyt yritykset menestyisivät.
Internet-kopiointi on monesti väärin ymmärretty asia, sillä kaikilla ei ole aikaa, syytä tai halua perehtyä siihen, mitä tiedostojenjako teknisesti on. Sama ihminen saattaa esimerkiksi tuomita Internet-piratismin ja The Pirate Bayn, mutta samaan aikaan hän selailee YouTubesta biisejä ja pätkiä elokuvista tai sarjoista. Teknisesti suojattua materiaalia sisältävän YouTube-videon tai YouTubessa luvatta olevan kappaleen katsominen ei eroa laittoman materiaalin lataamisesta esimerkiksi torrenteja käyttämällä. Kun henkilö katsoo YouTubesta videon, tämä video latautuu hänen koneelleen yleensä väliaikaistiedostoja sisältävään kansioon. Tiedostoa voi myöhemmin kuunnella tai katsoa tietokoneelta. Kun käyttäjä katsoo YouTube-videon, hänen koneelleen luodaan tiedostosta kopio. Jos alkuperäinen materiaali on suojattua ja se on luvatta YouTubessa, on kopio laiton. Teknisesti tämä on sama asia kuin mitä torrent-softaa käyttämällä tapahtuu; koneelle luodaan tekijänoikeussuojatusta materiaalista laiton kopio. Monesti henkilö ei edes tajua kopioineensa laittoman tiedoston.
The Pirate Bay ja muut torrent-sivustot taas eivät pidä sisällään sen enempää laitonta materiaalia kuin Google. Torrent-tiedostoissa itsessään ei ole tavuakaan laitonta materiaalia, vaan ne ovat ainoastaan tietoa siitä, mistä torrenteja käyttävä ohjelma voi löytää tiettyä informaatiota. Ne ovat käytännössä samanlaisia kuin esimerkiksi Googlen löytämät linkit. Internet-sivua ei voida sensuroida sen vuoksi, että sen avulla löytää laittomia tiedostoja, koska muutoin esimerkiksi Google tulisi kieltää. Googlen kautta löytyy valtavasti laittomia tiedostoja tasan yhtä helposti kuin The Pirate Baystä, mutta tehokkaammin, koska Google hakee tietoa lukemattoman monelta sivulta, mukaan lukien The Pirate Bayltä. Todiste: Kirjoittakaapa Googleen vaikka "Transformers Dark Side of the Moon torrent". The Pirate Bay ja muut vastaavat sivut ovat pohjimmiltaan erikoistuneita hakukoneita, ja niitä voidaan käyttää ja käytetään myös luvalliseen toimintaan, juuri kuten Googlea. Sivustot itse eivät jaa tiedostoja sen enempää kuin Googlekaan.
Iso osa vertaisverkoissa tapahtuvasta toiminnasta on laillisten tiedostojen jakamista. Esimerkiksi monia elokuvia jaetaan torrent-verkoissa vapaasti ja laillisesti. Kotimaisista esimerkeistä mainittakoon yksi Suomen katsotuimmista elokuvista Star Wreck VI - In the Pirkinning sekä yhteiskuntaa käsittelevä dokumentti Ajan Henki. Myös ulkomaisia, suosittuja elokuvia jaetaan laillisesti vertaisverkoissa; esimerkiksi lukuisia palkintoja voittanut kanadalainen dokumenttielokuva The Corporation. Tiedostojenjako on kasvavissa määrin merkittävä sanan- ja ilmaisunvapauden, journalismin ja taiteellisen ilmaisun kanava. Vertaisverkoilla kuka tahansa voi julkaista teoksensa välittömästi miljoonien ihmisten saataville, mikä on ainutlaatuista koko ihmiskunnan historiassa. Mikäli The Pirate Bayn kaltaisia sivuja sensuroidaan, onnistutaan yrityksessä kitkeä piratismia kitkemään myös monia demokratian kannalta tärkeitä kansalais- ja ihmisoikeuksia. Piratismijahdissa unohdetaan kokonaan tiedostojenjaon positiiviset, kansalaiskeskustelua, sananvapautta ja kulttuurillista ilmaisua poikkeuksellisesti lisäävät ulottuvuudet ja keskitytään yksipuolisesti siihen, mikä aiheuttaa uudessa teknologiassa ongelmia.
Osa piratismiin liittyvistä negatiivisista mielikuvista sekä vääristä ymmärryksistä liittyy itse termiin "piratismi". Perinteisesti piratismilla tarkoitetaan toimintaa, jossa esimerkiksi turistille myydään kasetilta toiselle kopioitu Star Wars ja väitetään sen olevan aito, minkä jälkeen myyjä pistää rahat taskuunsa. Perinteinen piratismi ei ole verrannollista Internet-piratismiin, vaikka niistä käytetäänkin samaa termiä. Perinteisessä piratismissa henkilölle myydään laiton, usein huonolaatuinen väärennös elokuvasta tai levystä aitona tuotteena. Internet-kopioinnissa ei ole edes mahdollista väittää tiedoston olevan "aito", eikä jakaja hyödy rahallisesti mitään, vaan hän päinvastoin menettää sen verran kaistaleveyttä, mitä hän jakaa tiedostoja. Internet-jakaminen on pohjimmiltaan altruistista toimintaa ja esimerkki Internetiin kehittyvästä lahjataloudesta. Se eroaa sekä käytännön toteutukseltaan, motiiveiltaan että seurauksiltaan perinteisestä piratismista.
On väärä oletus, että Internet-lataaminen vain vähentäisi myyntiä ja taloudellisia voittoja. Se myös lisää niitä. Otetaan esimerkiksi tavanomainen pitkätukkainen rokkenrollin kuluttaja, joka latailee Internetistä silloin tällöin musiikkia. Internetissä hän törmää bändiin, josta sattuu pitämään. Ilman Internetiä hän ei olisi koskaan edes tiennyt bändin olemassaolosta, mutta koska hän lataa Internetistä bändin levyn ja pitää siitä, hän ostaa bändin levyn myös alkuperäisessä muodossa. Myöhemmin, kun tämä bändi keikkailee pitkätukan lähimaastossa, hän lähtee myös bändin keikalle, josta hän sattuu ostamaan bändin fanipaidan. Internet-jakaminen on äärimmäisen tehokas mainostaktiikka, joka tavoittaa miljoonia ihmisiä, ei maksa artistille käytännössä mitään ja jota fanit ja muut ihmiset tekevät itse omasta aloitteestaan omalla kustannuksellaan. Vuonna 2008 Trent Reznor julkaisi bändinsä Nine Inch Nailsin uusimman levyn sekä perinteisesti että ilmaiseksi The Pirate Bayssä. Ensimmäisenä viikkona levyä myytiin 1,6 miljoonalla dollarilla. Levystä tuli Amazon.comin vuoden 2008 myydyin levy. Vuonna 2009 tehdyn norjalaistutkimuksen mukaan laittomasti musiikkia Internetistä lataavat ostavat kymmenen kertaa enemmän musiikkia kuin ne, jotka eivät olleet ladanneet musiikkia laittomasti. Samana vuonna Britanniassa tehty tutkimus osoitti, että laitonta kopiointia harjoittavat käyttävät yli 40% enemmän rahaa musiikkiin kuin he, jotka eivät harjoittaneet piratismia.
Internet-jakamista ja -kopiointia ei voi rajoittaa sen vuoksi, että se aiheuttaa osalle taloudellisia tappioita. Toiset käyttävät Internet-jakamisen tuomia mahdollisuuksia kekseliäästi hyväkseen ja menestyvät sen avulla. Jos Internet-jakamista rajoitetaan, koska se vahingoittaa perinteisillä markkinointitavoilla ja liikeideoilla toimivia toimijoita, aiheutetaan sillä epäreilua haittaa modernia teknologiaa ja uusia innovaatioita kehittäville ja käyttäville toimijoille. Rikoslain tehtävänä ei ole rankaista uusia toimijoita, koska ne ovat kekseliäitä ja onnistuvat siinä, missä vanhat toimijat epäonnistuivat. Asia on sama kuin jos autot olisi kielletty, koska hevosvankkuriyrittäjät menevät konkurssiin, tai jos painokone olisi kielletty, koska kirjoja käsin kopioivilta munkeilta loppuu tekeminen.
Tietysti artistilla tulee olla mahdollisimman laaja päätäntävalta teoksestaan ja hänen tulee saada vaatia kompensaatiota työstään, mutta Internetin ja vapaan tiedon rajoittaminen ei ole oikea ratkaisu sen varmistamiseksi. Ennemmin tulisi elää ajan ja teknologian kehityksen mukana ja kokeilla uusia tapoja kompensaatiolle, kuten esimerkiksi Spotify on jo tehnyt. Sensuuria ja rikoslakia ei tule käyttää sen vuoksi, että perinteiset tavat markkinoida eivät enää toimi teknologian kehittyessä. Internetin ja tiedon vapaus ovat liian tärkeitä asioita, että ne voi uhrata, jotta tietyt yritykset menestyisivät.
maanantai 7. helmikuuta 2011
Jumalanpilkka on ihmisoikeus
Elämme hyvää matkaa 2000-lukua. Ihmiskunta on kesyttänyt atomin, matkustanut tähtiin ja pilkkonut itse todellisuuden rakennetta. Tästä huolimatta meillä Suomessa on vielä voimassa epäymmärryksen ajalta inkvisitioiden ja noitavainojen perusteella laki, joka kieltää jumalanpilkan. Suomen rikoslain 17 luvun 10§:n ensimmäisen momentin mukaan joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Kuten jumalanpilkan kriminalisointi menneisyydessä, myös nykyinen jumalanpilkkalaki törmää useisiin ongelmiin. Laki on ristiriidassa itsensä kanssa, eikä se ota huomioon uskontojen moninaisuutta. Jumalanpilkkalait eivät toimi, koska ihmisillä ei ole vain yhtä jumalaa.
Se, mikä on toiselle pyhää, voi olla toiselle pahinta syntiä ja jumalanpilkkaa. Iranin suurin uskonnollinen vähemmistö baha'it uskovat, että profeetta Muhammedin jälkeen on tullut vielä uusia profeettoja, kuten baabilaisuuden perustanut Sayyid Ali Muhammad Shirazi ja baha'i-uskon perustaja Baha’ullah. Koska yksi islamin perustavanlaatuisimmista opeista on, että Muhammad oli Jumalan viimeinen profeetta, joka toi uskonnon aidot opetukset puhtaassa ja kokonaisessa muodossaan, pitävät Iranin fundamentalistiset shiiat baha'ita harhaoppina ja pyhäinhäväistyksenä. Baha'i-uskoisia tapetaan ja nöyryytetään Iranissa, ja he ovat Iranin vainotuin uskonnollinen ryhmä.
Uskonnollisten tabujen suojelu jumalanpilkkalaeilla on aina syrjivää ja mielivaltaista. Koska uskontojen kirjo on niin laaja, voi mikä tahansa toiminta loukata uskonnollisia arvoja. Pelkästään Suomessa on noin 300 rekisteröitynyttä yhdyskuntaa, joiden lisäksi Suomessa on rekisteröimättömiä ryhmiä, kuten mormonit, joilla on paljon jäseniä. Erilaisten uskonnollisten ryhmien määrä myös kasvaaa koko ajan. Maailmanlaajuisesti pelkkiä kristillisiä oppisuuntauksia on pauttirallaa 30 000. Tähän päälle tulevat vielä erilaiset hinduismin, islamin, buddhalaisuuden, pakanuuden ja kaikkien muiden uskontojen muodot. Erilaisten uskontojen valtavasta määrästä johtuen toiselle normaali käytös voi olla toisen mielestä pyhäinhäväistys ja moraalinen kammotus.
Pyhä on aina subjektiivinen käsite, eikä sitä ole mahdollista määritellä objektiivisesti. Hinduille lehmä on pyhä ja lehmän teurastamista pidetään hirvittävänä syntinä, mutta länsimaissa lehmiä tapetaan systemaattisesti liukuhihnalla ja lehmien liha tarjoillaan sämpylän välissä pihveiksi puristettuna muovisen Ronald MacDonaldin kera. Suomessa hindulaisiin uskontokuntiin kuuluu noin 1500 ihmistä, ja maailmanlaajuisesti hindulaisuutta tunnustaa noin miljardi ihmistä. On täysin absurdia esittää, että jumalanpilkkalainsäädäntö koskaan voisi kohdella eri uskontokuntia yhdenvertaisesti, sillä eri uskontokuntien vaatimukset ja näkemykset pyhästä poikkeavat toisistaan radikaalisti.
Pyhän suojeleminen lailla rajoittaa kulttuurin kehitystä
Uskonnolliset arvot ja niiden suojelu sananvapautta rajoittamalla eivät ole vastoin pelkästään uskontojen yhdenvertaista kohtelua, vaan myös vastoin kulttuuria. Dante Alighierin klassisessa runoeepoksessa Jumalaisessa näytelmässä on kohta, jossa islamilaisten pyhä profeetta Muhammed riutuu Helvetissä sekasorron ja sotien kylväjänä. Rangaistukseksi valheistaan profeetta on revitty auki leuasta peräreikään ja demonit ruoskivat häntä iankaikkisesti.
"Ei kiulu, jost' on pohjalaudat poissa, niin ammota kuin näin ma auki erään leuasta saakka peräreikään. Suolet välissä jalkain hältä riippui, auki ammotti luusto ja se rapasäkki, mi tekee saastaa meidän ruoastamme. Sill' aikaa kuin ma häntä tarkoin tutkin, mua katsoi hän ja käsin rinnan repäs sanoen: 'Katso, kuinka itseänsä Muhammed rikko-ruumis raatelevi! Ali mun eelläni käy itkein, halki päälakeen leuast' asti kasvot. Kaikki nää muutkin, jotka näet, kylväjiä olivat ristiriitojen ja kiistain maan päällä, siks he täällä halki ovat.'"
Monia Danten Jumalaisen näytelmän moderneista painoksista koristavat ranskalaisen taiteilija Gustave Dorén puupiirrokset. Yksi Dorén kuvittamista Jumalaisen näytelmän kohdista on nimenomaisesti islamin profeetta Muhammedin kärsimykset helvetissä. Islamin kannalta asia on loukkaava useammalla tavalla; ensinnäkin erehtymätön profeetta Muhammed kuvataan pahuuden ja syntien tekijäksi, ja toiseksi Muhammed ylipäätään kuvataan, vaikka moderni islam onkin omaksunut kiellon kuvata profeettaa taiteessa, ja kolmanneksi Muhammed ei ole edes vaivautunut ympärileikattavaksi. Voihan saatana.
Jos sanan- ja ilmaisunvapauden rajoittaminen otetaan premissinä, joudutaan kysymään, miten tulee suhtautua uskonrauhaa ja uskontoja pilkkaaviin teoksiin. Vaikka Suomen perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus ja taiteen vapaus on turvattu, on Suomessa jo käyty oikeudenkäyntiä liittyen runokirjaan. Mikäli Danten teksti ja Dorén taide olisi luotu nykyaikana, ei olisi mahdotonta, että myös siitä olisi käyty oikeudenkäynti, mikäli päättäjät olisivat katsoneet sen loukkaavan toisten pyhinä pitämiä asioita. Jos Danten ilmaisunvapautta olisi rajoitettu siksi, että hänen teoksensa olisi loukannut uskonnollisten yhdyskuntien pyhinä pitämiä asioita, ei maailmaan olisi koskaan syntynyt Jumalaisen näytelmän kaltaista mahtiteosta. Toinen henkilö, jolla olisi ollut nykyoikeuden kanssa ongelmia, on filosofi Friedrich Nietzsche, jonka tuotannosta noin puolet koostuu kristittyjen ja heidän pyhinä pitämiensä asioiden herjaamisesta. Tabut ovat aina tiellä uuden luomisessa, ja jumalanpilkkalainsäädännössä on kyse tabujen rikkomisen kriminalisoinnista.
Uskonnot loukkaavat toisiaan tarkoituksella
Suomen perustuslakiin kuuluu oikeus uskonnon- ja omantunnonvapauteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa saa uskoa, mitä hän tahtoo. Satanisti saa uskoa, että Saatana on herra ja Jeesus on heikko, siinä missä kristitty saa uskoa, että Jeesus on pelastaja ja Saatana heikko. Muslimi saa uskoa, että Jeesus ei ole jumala ja pyhä kolminaisuus on naurettavaa harhaoppia. Ihmis- ja perusoikeutena uskonnonvapaus antaa kansalaisille oikeuden uskoa, vaikka uskomukset olisivat toisten uskovaisten mielestä loukkaavia, naurettavia tai vastoin heidän uskonnollisia näkemyksiään.
Suomen uskonrauhan rikkomista koskevaan pykälään sisältyy vaatimus loukkaamisen tarkoituksellisuudesta. Tämä on kestämätöntä, sillä eri uskontoihin kuuluu toisten uskontojen tarkoituksellista ivaamista. Yhdysvalloissa satanismi on tunnustettu uskonto, ja esimerkiksi Temple of Set -satanistiryhmällä on virallinen, verovapaa status. Argumentin vuoksi oletetaan, että myös Suomessa satanistit aktivoituisivat sen verran, että he perustaisivat oman rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskuntansa. Satanismin kenties tunnetuin (epä-)pyhä toimitus on musta messu, joka on pohjimmiltaan parodia ja perversio katolisesta messusta. Jos satanistit tahtoisivat pitää omia pyhiä toimituksiaan, tulisi ottaa kantaa siihen, olisiko heillä tähän perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten suoma oikeus, vai rajoittaisiko Suomen jumalanpilkkalainsäädäntö heidän uskonnonvapauttaan. Jumalanpilkkalainsäädäntö on vastoin uskonnon- ja omatunnonvapautta.
Satanismi on tietysti ääriesimerkki, mutta tarkoituksellista loukkaamista löytyy monista uskonnoista, kun niitä ryhtyy tarkemmin tarkastelemaan. Esimerkiksi Koraanin Katumuksen suuran kohta 30 kuuluu seuraavalla tavalla: "Juutalaiset sanovat: 'Esra on Jumalan poika', ja kristityt sanovat: 'Messias on Jumalan poika'. Tätä he hokevat suullaan. He jäljittelevät niitä, jotka ennen olivat uskottomia. Jumalan ynseys heitä rasittakoon! Kuinka ovatkaan he perverssejä!" Esimerkiksi tässä kohdassa islamilaisten pyhä kirja Koraani hyökkää suoraan muiden uskontojen pyhiä opetuksia vastaan. Toinen esimerkki Koraanin tarkoituksenmukaisesta hyökkäyksestä toisten uskontojen pyhiä tabuja vastaan löytyy Koraanin kohdista 7:166, 2:65 ja 5:60. Näissä kohdissa Allah muuttaa juutalaisia sioiksi, ja myöhemmin profeetta Muhammed kertoo asiasta ikään kuin se olisi tapahtunut kirjaimellisesti. Islamilaisessa kulttuurissa sikaa pidetään likaisena eläimenä, ja se toimii haukkumasanana samaan tapaan kuin "koira".
Jumalanpilkkaa voidaan käyttää poliittisena aseena
Jumalanpilkkalainsäädäntöön kuuluu epämääräisiä asioita, joita on käytännössä mahdotonta todistaa vääräksi tai oikeaksi. Hyvä esimerkki tästä on edellä käsitelty "loukkaamistarkoitus". Ennen kuin ihminen keksii telepatian, on käytännössä mahdotonta sanoa, mitkä henkilön todelliset motiivit ovat olleet. Koska ei ole mitään syytä, miksi loukkaamistarkoitus näkyisi ulkoisista piirteistä, antaa uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä syyttäjille mahdollisuuden syyttää aina, kun he epäilevät sitä tai väittävät epäilevänsä sitä. Epämääräiset ja korostetun tulkinnanvaraiset vaatimukset tekevät uskonrauhan rikkomisesta juridisen aseen, jota voidaan käyttää mielivaltaisiin poliittisiin hyökkäyksiin.
Perussuomalaisten kunnanvaltuutettu Jussi Halla-aho sai syytteen jumalanpilkasta sanottuaan kirjoituksessaan "Muutama täky Illmanin Mikalle" Muhammedin olevan pedofiili ja islamin pedofilian pyhittävä uskonto. Halla-ahon itsensä mukaan kyse oli Kalevan pääkirjoituksen kaksinaismoralismia käsittelevä pakina, mutta syyttäjän mielestä kyse oli loukkaamisesta ja uskonrauhan rikkomisesta. Jari Tervon heittäessä Raamatun televisiolähetyksessä syyttäjä ei kuitenkaan tehnyt mitään. Toisin kuin Jussi Halla-aho, Jari Tervo ei ole poliittinen vaikuttaja nousevassa puolueessa. Samasta syystä Suomessa erilaisilla metallifestareilla ja klubeilla esiintyviä metallibändejä, jotka esimerkiksi häpäisevät Raamatun ja Jeesuksen, ei koskaan vainota. Heillä ei ole poliittisten päättäjien mielestä merkitystä.
Kieltäessään jumalanpilkan ihminen leikkii jumalaa
Jumalanpilkkalainsäädäntö on itsessään jumalanpilkkaa, kun sitä alkaa eritellä filosofisesti. Jumalan käsite mielletään länsimaisessa filosofiassa ja kaikissa merkittävimmissä monoteistisissa uskonnoissa äärettömän mahtavaksi, äärettömän hyväntahtoiseksi ja äärettömän viisaaksi olennoksi, jolla on kaikki tieto maailmankaikkeudesta sekä ikuisesti täydellisen oikea ymmärrys asioista. Jumalanpilkkalainsäädännössä ihmiset ottavat itselleen oikeuden päättää, loukkaantuuko jumala jostain toiminnasta vai ei, ja jos loukkaantuu, millaisen tuomion loukkaaja ansaitsee.
Ihminen, joka kuvittelee olevansa oikeutettu katsomaan, milloin jumalaa on loukattu, luulee olevansa ymmärrykseltään yhtä mahtava ja ääretön kuin jumala itse, vaikka ihmisen aivot ovat hyvin puutteelliset ja ihmisen mieli rajoittunut. Lisäksi jumalanpilkkalainsäädännössä ihminen ottaa jumalan oikeuden omiin käsiinsä ja rankaisee toista ihmistä jumalan puolesta. Tämä ajatus nojaa käsitykselle, että jumala on liian heikko, että hän voisi toteuttaa omaa tahtoaan ilman ihmistä. Käytännössä jumalanpilkkalainsäädännön käyttämisessä on kyse siitä, että yhteiskunta tahtoo leikkiä jumalaa ja tuomita jumalan oikeudella. Valitettavasti yhteiskunta ei ole jumala, eikä kukaan oikeasti tiedä, mitä pyhä on, vaikka monet luulevatkin tietävänsä.
Uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä ei suojele uskonrauhaa, vaan se rajoittaa sananvapautta ja vallanpitäjät voivat käyttää sitä tehokkaana poliittisena aseena. Pykälä on vaarallinen ja turha. Pykälä on mielivaltainen, tulkinnanvarainen ja ristiriitainen. Lisäksi se on vastoin sekä Suomen perustuslain että kansainvälisten ihmisoikeusjärjestelyjen sananvapautta, mielipiteenvapautta, uskonnonvapautta ja taiteen vapautta. Ihmisten lakien tehtävänä on suojella ihmisiä, ei jumalia.
Se, mikä on toiselle pyhää, voi olla toiselle pahinta syntiä ja jumalanpilkkaa. Iranin suurin uskonnollinen vähemmistö baha'it uskovat, että profeetta Muhammedin jälkeen on tullut vielä uusia profeettoja, kuten baabilaisuuden perustanut Sayyid Ali Muhammad Shirazi ja baha'i-uskon perustaja Baha’ullah. Koska yksi islamin perustavanlaatuisimmista opeista on, että Muhammad oli Jumalan viimeinen profeetta, joka toi uskonnon aidot opetukset puhtaassa ja kokonaisessa muodossaan, pitävät Iranin fundamentalistiset shiiat baha'ita harhaoppina ja pyhäinhäväistyksenä. Baha'i-uskoisia tapetaan ja nöyryytetään Iranissa, ja he ovat Iranin vainotuin uskonnollinen ryhmä.
Uskonnollisten tabujen suojelu jumalanpilkkalaeilla on aina syrjivää ja mielivaltaista. Koska uskontojen kirjo on niin laaja, voi mikä tahansa toiminta loukata uskonnollisia arvoja. Pelkästään Suomessa on noin 300 rekisteröitynyttä yhdyskuntaa, joiden lisäksi Suomessa on rekisteröimättömiä ryhmiä, kuten mormonit, joilla on paljon jäseniä. Erilaisten uskonnollisten ryhmien määrä myös kasvaaa koko ajan. Maailmanlaajuisesti pelkkiä kristillisiä oppisuuntauksia on pauttirallaa 30 000. Tähän päälle tulevat vielä erilaiset hinduismin, islamin, buddhalaisuuden, pakanuuden ja kaikkien muiden uskontojen muodot. Erilaisten uskontojen valtavasta määrästä johtuen toiselle normaali käytös voi olla toisen mielestä pyhäinhäväistys ja moraalinen kammotus.
Pyhä on aina subjektiivinen käsite, eikä sitä ole mahdollista määritellä objektiivisesti. Hinduille lehmä on pyhä ja lehmän teurastamista pidetään hirvittävänä syntinä, mutta länsimaissa lehmiä tapetaan systemaattisesti liukuhihnalla ja lehmien liha tarjoillaan sämpylän välissä pihveiksi puristettuna muovisen Ronald MacDonaldin kera. Suomessa hindulaisiin uskontokuntiin kuuluu noin 1500 ihmistä, ja maailmanlaajuisesti hindulaisuutta tunnustaa noin miljardi ihmistä. On täysin absurdia esittää, että jumalanpilkkalainsäädäntö koskaan voisi kohdella eri uskontokuntia yhdenvertaisesti, sillä eri uskontokuntien vaatimukset ja näkemykset pyhästä poikkeavat toisistaan radikaalisti.
Pyhän suojeleminen lailla rajoittaa kulttuurin kehitystä
Uskonnolliset arvot ja niiden suojelu sananvapautta rajoittamalla eivät ole vastoin pelkästään uskontojen yhdenvertaista kohtelua, vaan myös vastoin kulttuuria. Dante Alighierin klassisessa runoeepoksessa Jumalaisessa näytelmässä on kohta, jossa islamilaisten pyhä profeetta Muhammed riutuu Helvetissä sekasorron ja sotien kylväjänä. Rangaistukseksi valheistaan profeetta on revitty auki leuasta peräreikään ja demonit ruoskivat häntä iankaikkisesti.
"Ei kiulu, jost' on pohjalaudat poissa, niin ammota kuin näin ma auki erään leuasta saakka peräreikään. Suolet välissä jalkain hältä riippui, auki ammotti luusto ja se rapasäkki, mi tekee saastaa meidän ruoastamme. Sill' aikaa kuin ma häntä tarkoin tutkin, mua katsoi hän ja käsin rinnan repäs sanoen: 'Katso, kuinka itseänsä Muhammed rikko-ruumis raatelevi! Ali mun eelläni käy itkein, halki päälakeen leuast' asti kasvot. Kaikki nää muutkin, jotka näet, kylväjiä olivat ristiriitojen ja kiistain maan päällä, siks he täällä halki ovat.'"
Monia Danten Jumalaisen näytelmän moderneista painoksista koristavat ranskalaisen taiteilija Gustave Dorén puupiirrokset. Yksi Dorén kuvittamista Jumalaisen näytelmän kohdista on nimenomaisesti islamin profeetta Muhammedin kärsimykset helvetissä. Islamin kannalta asia on loukkaava useammalla tavalla; ensinnäkin erehtymätön profeetta Muhammed kuvataan pahuuden ja syntien tekijäksi, ja toiseksi Muhammed ylipäätään kuvataan, vaikka moderni islam onkin omaksunut kiellon kuvata profeettaa taiteessa, ja kolmanneksi Muhammed ei ole edes vaivautunut ympärileikattavaksi. Voihan saatana.
Jos sanan- ja ilmaisunvapauden rajoittaminen otetaan premissinä, joudutaan kysymään, miten tulee suhtautua uskonrauhaa ja uskontoja pilkkaaviin teoksiin. Vaikka Suomen perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus ja taiteen vapaus on turvattu, on Suomessa jo käyty oikeudenkäyntiä liittyen runokirjaan. Mikäli Danten teksti ja Dorén taide olisi luotu nykyaikana, ei olisi mahdotonta, että myös siitä olisi käyty oikeudenkäynti, mikäli päättäjät olisivat katsoneet sen loukkaavan toisten pyhinä pitämiä asioita. Jos Danten ilmaisunvapautta olisi rajoitettu siksi, että hänen teoksensa olisi loukannut uskonnollisten yhdyskuntien pyhinä pitämiä asioita, ei maailmaan olisi koskaan syntynyt Jumalaisen näytelmän kaltaista mahtiteosta. Toinen henkilö, jolla olisi ollut nykyoikeuden kanssa ongelmia, on filosofi Friedrich Nietzsche, jonka tuotannosta noin puolet koostuu kristittyjen ja heidän pyhinä pitämiensä asioiden herjaamisesta. Tabut ovat aina tiellä uuden luomisessa, ja jumalanpilkkalainsäädännössä on kyse tabujen rikkomisen kriminalisoinnista.
Uskonnot loukkaavat toisiaan tarkoituksella
Suomen perustuslakiin kuuluu oikeus uskonnon- ja omantunnonvapauteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa saa uskoa, mitä hän tahtoo. Satanisti saa uskoa, että Saatana on herra ja Jeesus on heikko, siinä missä kristitty saa uskoa, että Jeesus on pelastaja ja Saatana heikko. Muslimi saa uskoa, että Jeesus ei ole jumala ja pyhä kolminaisuus on naurettavaa harhaoppia. Ihmis- ja perusoikeutena uskonnonvapaus antaa kansalaisille oikeuden uskoa, vaikka uskomukset olisivat toisten uskovaisten mielestä loukkaavia, naurettavia tai vastoin heidän uskonnollisia näkemyksiään.
Suomen uskonrauhan rikkomista koskevaan pykälään sisältyy vaatimus loukkaamisen tarkoituksellisuudesta. Tämä on kestämätöntä, sillä eri uskontoihin kuuluu toisten uskontojen tarkoituksellista ivaamista. Yhdysvalloissa satanismi on tunnustettu uskonto, ja esimerkiksi Temple of Set -satanistiryhmällä on virallinen, verovapaa status. Argumentin vuoksi oletetaan, että myös Suomessa satanistit aktivoituisivat sen verran, että he perustaisivat oman rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskuntansa. Satanismin kenties tunnetuin (epä-)pyhä toimitus on musta messu, joka on pohjimmiltaan parodia ja perversio katolisesta messusta. Jos satanistit tahtoisivat pitää omia pyhiä toimituksiaan, tulisi ottaa kantaa siihen, olisiko heillä tähän perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten suoma oikeus, vai rajoittaisiko Suomen jumalanpilkkalainsäädäntö heidän uskonnonvapauttaan. Jumalanpilkkalainsäädäntö on vastoin uskonnon- ja omatunnonvapautta.
Satanismi on tietysti ääriesimerkki, mutta tarkoituksellista loukkaamista löytyy monista uskonnoista, kun niitä ryhtyy tarkemmin tarkastelemaan. Esimerkiksi Koraanin Katumuksen suuran kohta 30 kuuluu seuraavalla tavalla: "Juutalaiset sanovat: 'Esra on Jumalan poika', ja kristityt sanovat: 'Messias on Jumalan poika'. Tätä he hokevat suullaan. He jäljittelevät niitä, jotka ennen olivat uskottomia. Jumalan ynseys heitä rasittakoon! Kuinka ovatkaan he perverssejä!" Esimerkiksi tässä kohdassa islamilaisten pyhä kirja Koraani hyökkää suoraan muiden uskontojen pyhiä opetuksia vastaan. Toinen esimerkki Koraanin tarkoituksenmukaisesta hyökkäyksestä toisten uskontojen pyhiä tabuja vastaan löytyy Koraanin kohdista 7:166, 2:65 ja 5:60. Näissä kohdissa Allah muuttaa juutalaisia sioiksi, ja myöhemmin profeetta Muhammed kertoo asiasta ikään kuin se olisi tapahtunut kirjaimellisesti. Islamilaisessa kulttuurissa sikaa pidetään likaisena eläimenä, ja se toimii haukkumasanana samaan tapaan kuin "koira".
Jumalanpilkkaa voidaan käyttää poliittisena aseena
Jumalanpilkkalainsäädäntöön kuuluu epämääräisiä asioita, joita on käytännössä mahdotonta todistaa vääräksi tai oikeaksi. Hyvä esimerkki tästä on edellä käsitelty "loukkaamistarkoitus". Ennen kuin ihminen keksii telepatian, on käytännössä mahdotonta sanoa, mitkä henkilön todelliset motiivit ovat olleet. Koska ei ole mitään syytä, miksi loukkaamistarkoitus näkyisi ulkoisista piirteistä, antaa uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä syyttäjille mahdollisuuden syyttää aina, kun he epäilevät sitä tai väittävät epäilevänsä sitä. Epämääräiset ja korostetun tulkinnanvaraiset vaatimukset tekevät uskonrauhan rikkomisesta juridisen aseen, jota voidaan käyttää mielivaltaisiin poliittisiin hyökkäyksiin.
Perussuomalaisten kunnanvaltuutettu Jussi Halla-aho sai syytteen jumalanpilkasta sanottuaan kirjoituksessaan "Muutama täky Illmanin Mikalle" Muhammedin olevan pedofiili ja islamin pedofilian pyhittävä uskonto. Halla-ahon itsensä mukaan kyse oli Kalevan pääkirjoituksen kaksinaismoralismia käsittelevä pakina, mutta syyttäjän mielestä kyse oli loukkaamisesta ja uskonrauhan rikkomisesta. Jari Tervon heittäessä Raamatun televisiolähetyksessä syyttäjä ei kuitenkaan tehnyt mitään. Toisin kuin Jussi Halla-aho, Jari Tervo ei ole poliittinen vaikuttaja nousevassa puolueessa. Samasta syystä Suomessa erilaisilla metallifestareilla ja klubeilla esiintyviä metallibändejä, jotka esimerkiksi häpäisevät Raamatun ja Jeesuksen, ei koskaan vainota. Heillä ei ole poliittisten päättäjien mielestä merkitystä.
Kieltäessään jumalanpilkan ihminen leikkii jumalaa
Jumalanpilkkalainsäädäntö on itsessään jumalanpilkkaa, kun sitä alkaa eritellä filosofisesti. Jumalan käsite mielletään länsimaisessa filosofiassa ja kaikissa merkittävimmissä monoteistisissa uskonnoissa äärettömän mahtavaksi, äärettömän hyväntahtoiseksi ja äärettömän viisaaksi olennoksi, jolla on kaikki tieto maailmankaikkeudesta sekä ikuisesti täydellisen oikea ymmärrys asioista. Jumalanpilkkalainsäädännössä ihmiset ottavat itselleen oikeuden päättää, loukkaantuuko jumala jostain toiminnasta vai ei, ja jos loukkaantuu, millaisen tuomion loukkaaja ansaitsee.
Ihminen, joka kuvittelee olevansa oikeutettu katsomaan, milloin jumalaa on loukattu, luulee olevansa ymmärrykseltään yhtä mahtava ja ääretön kuin jumala itse, vaikka ihmisen aivot ovat hyvin puutteelliset ja ihmisen mieli rajoittunut. Lisäksi jumalanpilkkalainsäädännössä ihminen ottaa jumalan oikeuden omiin käsiinsä ja rankaisee toista ihmistä jumalan puolesta. Tämä ajatus nojaa käsitykselle, että jumala on liian heikko, että hän voisi toteuttaa omaa tahtoaan ilman ihmistä. Käytännössä jumalanpilkkalainsäädännön käyttämisessä on kyse siitä, että yhteiskunta tahtoo leikkiä jumalaa ja tuomita jumalan oikeudella. Valitettavasti yhteiskunta ei ole jumala, eikä kukaan oikeasti tiedä, mitä pyhä on, vaikka monet luulevatkin tietävänsä.
Uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä ei suojele uskonrauhaa, vaan se rajoittaa sananvapautta ja vallanpitäjät voivat käyttää sitä tehokkaana poliittisena aseena. Pykälä on vaarallinen ja turha. Pykälä on mielivaltainen, tulkinnanvarainen ja ristiriitainen. Lisäksi se on vastoin sekä Suomen perustuslain että kansainvälisten ihmisoikeusjärjestelyjen sananvapautta, mielipiteenvapautta, uskonnonvapautta ja taiteen vapautta. Ihmisten lakien tehtävänä on suojella ihmisiä, ei jumalia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
