Vihapuhetta ei voi hallita, mutta se loppuu vapaudella

Vihapuhe on kyllä monella tavalla syvältä. Se on syvältä, koska hävettää kuulua samaan lajiin kuin nettimölyäjät, jotka eivät edes mölyä tyylillä. Lisäksi se on syvältä, koska en tietenkään tahtoisi, että esimerkiksi Olli Immosta tai Li Anderssonia uhkaillaan, koska he uskaltavat sanoa mielipiteensä, joka ei kaikkia miellytä. Se on syvältä myös siksi, että poliitikot tahtovat luonnollisesti tehdä asialle jotain, mutta heillä ei ole pienintäkään käsitystä siitä, mikä on realistisesti mahdollista ja mikä ei. Esimerkiksi Ylen suuressa vihapuhegaalassa poliitikot kritisoivat, että poliisi ei suhtaudu asiaan riittävän vakavasti ja että moderaattoreiden pitäisi olla tiukempia. Todellisuudessa poliisi suhtautuu asiaan vakavasti ja moderointi on erittäinkin tiukkaa, mutta näillä asioilla ei ole juuri mitään merkitystä, sillä cyberavaruus ei toimi perinteisillä tavoilla.

Internet luotiin alunperin kestämään ydinsota. Idea on, että verkko voi jatkaa toimintaansa ilman suurempia häiriöitä, vaikka osa siitä räjäytettäisiin atomeiksi. Sensuuri, kontrolli ja valvonta ovat Internetille vastaavia ilmiöitä kuin fyysinen vahinko ja se reagoi niihin vastaavalla tavalla, eli kiertämällä aiheutetun vahingon. Tässä kestävyydessä ei ole kyse Internetin puutteesta tai ongelmasta, vaan se on itse Internetiin tarkoituksella rakennettu tekninen ominaisuus. Jos tästä ominaisuudesta haluaa eroon, on purettava koko Internet tai tehtävä valtavia muutoksia Internetin perustoimintaperiaatteisiin, mikä myös vahingoittaisi Internetin tehokkuutta tiedonvapauden, kulttuurin ja demokratian ylivoimaisena työkaluna.

Internet on asymmetrinen. Tämä tarkoittaa, että Internetissä toimijat voivat käyttää valtavasti enemmän voimaa kuin mitä heidän määränsä antaisi normaalisti myöten. Jokaista lainsäätäjää ja virkamiestä kohti Internetissä on tuhansia nörttiä, joiden elämäntyö on puuhailla tietokoneella. Sen lisäksi, että nörttejä, hakkereita ja kräkkereitä on netissä tuhansia kertoja enemmän kuin lainsäätäjiä, jokainen näistä tuhansista voi käyttää suhteessa tuhansia kertoja enemmän voimaa kuin fyysisessä maailmassa. Vihapuheen ilmiössä tämä asymmetrisyys tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yksittäinen nettihäirikkö voi luoda uusia blogeja, keskustelufoorumilankoja ja nettisivuja nopeammin kuin viranomaiset tai moderaattorit ehtivät niitä löytää, saati sitten poista.

Viranomaiset, poliitikot ja lainsäätäjät ovat täysin kädettömiä Internetin edessä, sillä Internetiä ei voi säännellä. Teknologia yksinkertaisesti ohittaa sääntelyn. Poliitikot yrittävät parhaansa, mutta he eivät ehdi säätää uusia lakeja lähellekään yhtä nopeasti kuin Internet leviää ja teknologia kehittyy. Silloin harvoin, kun päättäjät ehtivät luoda uutta sääntelyä, tämä sääntely on susi jo syntyessään, koska sääntelijät eivät alunperinkään ole tajunneet asiaa, johon he yrittävät sääntelyllään vaikuttaa.


Herrat eivät ymmärrä Internetiä

Perusongelma vihapuheen kontrollissa on sama kuin kaikissa muissa Internetiä ja tietotekniikkaa koskevissa asioissa. Poliitikot, viranomaiset ja muut päättäjät eivät ymmärrä, miten nykyteknologia toimii. Päättäjät kuvittelevat, että netti on samanlainen paikka kuin fyysinen maailma ja jos jotain säätää laiksi tai jostain tekee oikeuden päätöksen, tämä muuttuu todellisuudeksi. Näin ei kuitenkaan ole. Internet on teknologia. Laki joutuu toimimaan teknologian ehdoilla, mutta teknologia ei joudu toimimaan lain ehdoilla.

Viranomaisten päätökset eivät yksinkertaisesti päde Internetissä. Helsingin käräjäoikeus on määrännyt Internet-operaattoreita sensuroimaan ennakolta maailman kuuluisimman torrent-sivuston, The Pirate Bayn. Teoriassa tämän pitäisi tarkoittaa, että ihmiset eivät enää pääse Suomesta The Pirate Bayhin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset joutuvat kirjoittamaan selaimeensa piraattilahti.org sen sijaan, että he kirjoittavat thepiratebay.org. Sensuuri on mahdollista kiertää yksinkertaisesti käyttämällä esimerkiksi peilipalvelimia. Jos viranomaispäätöstä on vastoin teknologisia mahdollisuuksia, sillä ei ole teoriassakaan mitään todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään. Internet asettaa uskon viranomaisiin koetukselle, koska Internetissä viranomaisilla ei ole aseita.

Hyvän esimerkin asiasta antaa Vasemmistoliiton Dan Koivulaakso. Koivulaakso kumppaneineen oli kirjoittanut pamfletin Äärioikeisto Suomessa, minkä jälkeen he tietenkin saivat netissä uhkauksia, koska Internet. "Poliisi ei tutkinut kirjailijakollegoitani vastaan kohdistuneita uhkauksia. Poliisi vetosi tutkinnan hankaluuteen, vaikka kyseessä oli vain verkkosivun ylläpitäjän selvittäminen, sähköpostiosoitteen tarkistaminen tai vastaava." pohtii Koivulaakso.

Internet tervehtimässä poliitikkoja.

Koivulaakson kommentti on osoitus, miten paljon poliitikot uskovat viranomaisten valtaan ja lakiin ja miten vähän he ymmärtävät Internetiä ja teknologiaa. Koivulaakso kuvittelee, että verkkosivun ylläpitäjän selvittäminen, sähköpostiosoitteen tarkistaminen ja muut vastaavat toimet olisivat yksinkertaisia, vaikka todellisuudessa nuo asiat ovat kaikkea muuta kuin simppeleitä. Usein ne ovat jopa mahdottomia. Tämä mahdottomuus ei myöskään johdu pelkästään ajastaan jäljessä olevasta lainsäädännöstä ja liian vähän yrittävistä viranomaisista, vaan huomattavasti enemmän itse Internetin teknisistä ominaisuuksista.

Lainsäädännöllinen ongelma tulee välittömästi netin hajautetusta luonteesta. Jos tämän toimija käyttää ulkomaisilla servereillä olevia palveluja, kuten esimerkiksi Googlen Blogger-alustaa, hänen henkilöllisyytensä selvittäminen menee käytännössä mahdottomaksi. Ulkomaiset palveluntarjoajat eivät ole Suomen lainsäädännön alaisuudessa, eivätkä ne ryhdy helposti luovuttamaan mitään käyttäjätietojaan vieraan maan viranomaisille etenkään minkään suhteessa vähämerkityksisen rikoksen johdosta. Teon väline sijaitsee usein aivan muualla kuin missä tekijä itse. Jos tämä halutaan ratkaista lainsäädännöllä, tulisi viranomaisten valtuuksia laajentaa siten, että he voisivat toimia samalla tavalla myös ulkomailla. Sanomattakin selvää, että tämä olisi vastoin valtioiden suvereniteettia.

Jos nettikäyttäjä osaa edes alustavat perustiedot IP:n piilottamisesta, informaation kryptaamisesta ja sen sellaisesta, ei viranomaisilla ole käytännössä mahdollisuuksia selvittää, kuka nettikäyttäjä on. TOR, VPN, proxyt ja muut keinot salata oma tietoliikenne ja piilottaa sen lähde ovat arkipäivää jokaiselle vähänkään enemmän nettiä harrastaneelle. Vaikka luotaisiin maailmanpoliisi valvomaan vihapuhetta globaalisti ja tälle maailmanpoliisille annettaisiin valta toimia kaikkialla maailmassa, ei siitäkään olisi todennäköisesti mitään hyötyä. Vaikka Google joutuisi luovuttamaan käyttäjätiedot tälle maailmanpoliisille, eivät viranomaiset mahdollisesti hyötyisi niistä mitään, sillä tietoisesti pahantahtoinen toimija on erittäin todennäköisesti kätkenyt liikenteensä ja kryptannut liikkuvan informaation.

Jos lakia ei ole mahdollista valvoa tai aina edes noudattaa, se ei merkitse mitään. Jos vastakkain ovat fysiikan laki ja Suomen eduskunnan säätämä laki, fysiikan laki tulee voittamaan joka ikinen kerta ilman ainoatakaan poikkeusta. Jos poliitikot tajuaisivat tämän, ottaisimme valtavan askeleen kohti rationaalisempaa yhteiskuntajärjestystä.


Rangaistuksilla yritetään pelotella hiljaiseksi - turhaan

Kun viranomaiset saavat hyvin harvoin ketään vihapuheesta kiinni, he pyrkivät ampumaan kovilla niitä harvoja, jotka saadaan kiinni. Logiikka tässä takana perustuu rangaistuksien oletettuun deterrenssiin, eli pelotevaikutukseen. Oikeustieteellinen teoria deterrenssistä olettaa, että jos tietystä rikoksesta on hyvin hankala saada ketään kiinni, on muutamille kiinnisaaduille annettava sen verran kovat tuomiot, että ne pelottavat myös vapaalla jalalla olevat toimijat rehellisiksi.

Deterrenssi kusee täydellisesti muutamaan tekijään. Käytännössä pelotevaikutuksen logiikka on hyvin samankaltainen kuin tekijänoikeusrikoksissa; koska juuri ketään ei saada kiinni, niin kun saadaan, takavarikoidaan pikkutyttöjen läppärit tai lyödään oikeudessa satojen tuhansien korvausvaatimukset, jolloin kukaan ei enää uskalla harrastaa tiedostojenjakoa. Sanomattakin on selvää, että tiedostojenjako ei ole tästä huolimatta lähdössä mihinkään. On epätodennäköistä, että myöskään vihapuhe loppuu deterrenssillä, koska se ei ole katoamassa lakien kiristyksistä ja julkisista tuomioista huolimatta.

Deterrenssin toimiminen
edellyttää rationaalisuutta.

Vielä suuremman ongelman deterrenssi kohtaa vihapuheen luonteesta. Deterrenssiteoria edellyttää, että toimija on rationaalinen. Hänen on siis pystyttävä arvioimaan, onko järkevää tehdä teko, mikäli teosta voi seurata vakava rangaistus. Jos toimija olisi rationaalinen, hänen tulisi arvioida "Vaikka tästä teosta ei jääkään juuri mitenkään kiinni, on rangaistus sen verran vakava suhteessa mahdollisesti tekemääni rikokseen, että jätänpä vihapuhumatta." Jokainen varmasti tajuaa logiikan ongelman.

Vihapuhe ei ole rationaalista. Siihen liittyy sananmukaisesti viha. Kun ihminen on riittävän vihainen, hän ei ajattele rationaalisesti, vaan toimii intohimojen ja tunteiden ohjaamana. Vaikka vihan hetki olisi vain ohimenevä, ei enempää tarvita, sillä Internet on välitön. Muutamassa minuutissa henkilö voi vihaisena mennä nettiin ja kirjoittaa kommentin, jota hän ei välttämättä vähemmän vihaisena edes tarkoittaisi, minkä jälkeen viesti on välittömästi ja ikuisesti potentiaalisesti kaikkialla maailmassa. Internetin tekniset ominaisuudet aiheuttavat sen, että muutaman hetken pikastuminen ja ärsyyntyminen muuttuu globaaliksi tiedonannoksi.

Koska rangaistuksien deterrenssivaikutus ei toimi hyvin Internetissä eikä lainkaan irrationaalisessa toiminnassa, oikeudellinen rankaiseminen vihapuheista on tyhjä arpa. Itse ilmiötä sillä ei voi saada kuriin. Käytännön seuraus rangaistuksista on lähinnä se, että silloin tällöin oikeuslaitos iskee ja hiljentää toisinajattelijan tai antaa nettikirjoittamisesta mielivaltaisesti kovempia tuomioita kuin jopa kaikista törkeimmistä rikoksista. Tällainen toiminta oikeusjärjestelmältä vahingoittaa kansalaisten luottamusta oikeuteen ja viranomaisiin.

Kansanedustaja Jussi Halla-aho tuomittiin uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoihin hänen kirjoituksestaan "Muutama täky Illmanin Mikalle". (Olen julkaissut tuomioon johtaneen kirjoituksen uudestaan tässä blogissa, mikäli jotakuta kiinnostaa tutustua siihen.) Halla-ahon tekstit eivät olleet millään muotoa niin vakavia kuin mitä edes keskimääräinen muutaman keppanan loiventamassa aamukankkusessa kirjoitettu normiviesti Suomi24.fi:lle. Halla-aho oli kuitenkin julkinen henkilö, joten hänen saamisensa oikeuteen ja tuomiolle oli paljon helpompaa viranomaisille kuin keskimääräisen nettikirjoittelijan. Deterrenssiteoria vaati, että Jussi Halla-aho tuomitaan, jotta muut eivät uskalla enää kirjoittaa samalla tavalla kuin hän.

Tamperelainen nettihäirikkö Seppo Lehto tuomittiin viranomaisia halventavien tekstien ja videoiden levittämisestä yli kahden vuoden ehdottomaan vankeuteen. Lehto oli kirjoitellut netin täyteen blogeja, joissa hän esiintyi muun muassa valtionsyyttäjä Mika Illmanina ja haukkui Illmanin roolissa etnisiä vähemmistöjä, demaripoliitikkoja, viranomaisia ja niin edelleen. Lehto oli luonut kymmeniä blogeja ja kirjoitellut ne täyteen törkeyksiä, minkä lisäksi YouTubessa oli hänen videoitaan, joissa hän heilaa Hitleriä ja piirtää kuvan Muhammedista sikana. Lehdon aiheuttama häiriköinti oli rankkaa ja laajamittaista. Jos oikeusjärjestystä ja sen antamia tuomioita katsotaan kokonaisuutena, ehdottomassa vankeusrangaistuksessa oli silti kyse kohtuuttomuudesta.

Vuonna 2011 kotkalaismies tuomittiin vuoden ja kolmen kuukauden yhteisen vankeusrangaistuksen raiskauksesta ja hätävarjelun liioitteluna tehdystä pahoinpitelystä. Vuonna 2012 kiiminkiläismies tuomittiin raiskauksesta vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdolliseen. Vuonna 2013 kaksi humalaisen naisen raiskannutta nuorta tuomittiin vuoden mittaisiin ehdollisiin. Vaikka kovat rangaistukset vihapuheesta ovat deterrenssiteorian mielestä loogisia, tosiasiallinen seuraus on se, että Suomen oikeusjärjestelmä antaa virkamiesten ja poliitikkojen halventamisesta kovemman tuomion kuin monista raiskauksista. Lisäksi näin kova tuomio on turha, koska deterrenssivaikutus jää olemattomaksi.

Deterrenssi ei toimi teorian edellyttämällä tavalla. Jos kovat tuomiot ja julkisesti toimiviin henkilöihin kohdistuva vaino toimisivat, vihapuhe vähenisi. Käytännössä deterrenssiteoria ei toimi. Teoriassa se toimii vielä vähemmän. Se, mitä deterrenssiteorian mukaan toimimisesta seuraa, on jopa kohtuuttomia tuomioita sekä epäjohdonmukaista syyttämiskäytäntöä. Tällaiset asiat ovat omiaan rapauttamaan kansalaisten uskoa oikeusjärjestelmän oikeudenmukaisuuteen.


Mitä vihapuheelle voi tehdä

Vihapuhetta ei siis voi kitkeä sensuroimalla tai valvomalla Internetiä, koska tämä on hyvin pitkälle mahdotonta sekä teknisesti että lainsäädännöllisesti. Mitä enemmän sensuuria ja valvontaa harjoitetaan, sitä enemmän sensuuria ja valvontaa kierretään. Vihapuhetta ei voi myöskään rajoittaa kovilla rangaistuksilla, koska deterrenssi edellyttää rationaalisuutta, joka vihapuheesta määritelmällisesti uupuu. Koska tappouhkausten saaminen on joka tapauksessa kettumaista, jotain asialle pitäisi tehdä.

Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, vaan asialle voidaankin tehdä valtavasti. Cyberkyttä Fobba "Markus" Forss on kommentoinut asiaa jo vuonna 2011, jolloin hän keksi niinkin ovelan kikan vihapuheen leviämistä vastaan kuin avoimuus. Forssin mukaan "Yksi ratkaisu vihapuheeseen on avoin data. Jos tilasto on julkinen sitä voidaan käsitellä ja se voidaan selittää auki. Jos ongelmasta ei puhuta, totuus etsitään itse. Tämä on yksi syistä, miksi vihapuhetta - laitonta ja laillista - kumpuaa."

Koska Fobba on puoliksi robotti, hänellä on intiimi ymmärrys cyberavaruuden rakenteista. Fobba tuokin esille yhden Internetin hienoimmista ominaisuuksista, joita ei ole vielä käsitelty. Internet tekee tiedon pimittämisen erittäin vaikeaksi ja monesti jopa mahdottomaksi. Jos jokin tieto on epämiellyttävää tai sen oletetaan aiheuttavan negatiivisia seurauksia, on tällainen tieto normaalisti voitu jättää julkaisematta tai pyyhkäistä pimentoon. Netin myötä tämä ei ole enää mahdollista.

Fobba suorittamassa rutiinitehtävää.

Mikään järjestelmä ei ole täydellinen. Niin pitkään kuin jokin informaatio on olemassa ja se yritetään saada haltuun, ennemmin tai myöhemmin se tupsahtaa esille jostain. Koska Internet, ei vaadita muuta kuin yksi tupsahtaminen ja tieto on välittömästi kaikkialla.

Hyvä esimerkki tästä on Turun kaupungin teettämä selvitys maahanmuuttajien asumiskustannuksista. Selvityksessä todettiin, että maahanmuuttajien aiheuttamat asumiskustannukset ovat kunnalle merkittävästi suuremmat kuin kantaväestön aiheuttamat kustannukset. Normaaliin turkulaiseen tapaan päättäjät ajattelivat, että tieto voi vahingoittaa maahanmuuttajien mainetta, minkä vuoksi he yrittivät piilotella selvitystä. Yllättäen selvityksen olemassaolo kuitenkin paljastui, minkä jälkeen se levisi Internetissä kulovalkean tavoin pitkin blogeja, foorumeja ja sosiaalista mediaa. Internetin ansiosta salattu asiakirja oli kaikkien ruuduilla ja siitä syntyi välittömästi tuhansia kopioita.

Otetaanpa tähän pieni ajatusleikki. On olemassa asiakirja, joka sisältää kiusallista tietoa. Kumpi herättää enemmän närkästystä ja vihaa; se, että tämä kiusallinen tieto kerrotaan heti julkisesti vai se, että tämä kiusallinen tieto yritetään salata, minkä jälkeen se tulee joka tapauksessa ilmi? Tietysti se, että tietoa yritetään salailla. Sen lisäksi, että tieto itsessään on negatiivista, kansalaisia alkaa riipiä perhanasti, että päättäjät katsovat heidän olevan liian typeriä, että he eivät ansaitsisi tietää asioita, tai että päättäjien pitäisi pyrkiä kontrolloimaan heidän mielipiteitään salailemalla tai peittelemällä. Salailu ei vähennä vihaa, mutta se on omiaan lisäämään sitä. Internetin aikakaudella taas salaisuudet eivät pysy salassa.

Mitä avoimempi yhteiskunta on, sitä vähemmän siellä on tilaa ennakkoluuloille, ärtymykselle ja vihalle. Puolestaan avoimessa yhteiskunnassa on enemmän tilaa kansalaiskeskustelulle ja demokratialle. Valehtelu ja salailu suututtaa ihmisiä ja Internetin kehittyessä on päivä päivältä todennäköisempää, että kaikki valheet ja salailu paljastuvat.

Tiedon vapaus ja avoimuus ovat paras vastalääke vihapuheelle. Jos kansalaiset saavat helposti käsiinsä tarvittavan tiedon ja faktat, voidaan ennakkoluuloisilta ja virheellisiltä väitteiltä katkaista siivet välittömästi. Avoimuus myös osoittaa julkisen vallan luottamusta kansalaisia kohtaan, mikä puolestaan lisää kansalaisten luottamusta julkista valtaa kohtaan. Vihapuheesta päästään eroon, kun ryhdytään keskustelemaan asioista sen sijaan, että keskustellaan ihmisistä. Välttämätön edellytys tälle on kuitenkin se, että asiat ovat kaikkien saatavilla helposti ja vaivattomasti.

Kasettimaksu on tuottajilta ja kuluttajilta perittävä salavero tekijänoikeusjärjestöjen hyväksi

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen johtama kulttuuriministeriö harkitsee niin sanotun kasettimaksun laajentamista koskemaan monia uusia talennusmuotoja, kuten esimerkiksi tietokoneita, maksullisia Internet-tallennuspalveluja ja jopa tulostimia. Ministerin mukaan ehdotuksen pointtina on, että "työstä on saatava korvaus". No, emmeköhän me kaikki ole samaa mieltä tästä asiasta. Arhinmäen ministeriön suunnitelmassa on kuitenkin tietysti vakavia puutteita, jotka osoittavat, että asiaa ei ole mietitty ihan loppuun saakka. Ensinnäkin kasettimaksu antaa tekijänoikeusjärjestöille verottamista vastaavan oikeuden.

Käytännössä kasettimaksu tarkoittaa sitä, että jokaisesta ostetusta tyhjästä CD- tai DVD-levystä, tietokoneesta, muistitikusta, äänikirjasta tai muusta vastaavasta välineestä, jolla voi tallentaa, maksetaan Teostolle, Gramexille ja/tai muulle vastaavalle tekijänoikeusjärjestölle korvaus. Maksu piilotetaan tuotteen hintaan, eikä maksua voi mitenkään ohittaa. Kyse on vastaavasta asiasta kuin tuotteen hintaan lisätty arvonlisävero, paitsi että tulot tästä maksusta eivät mene valtiolle, vaan tekijänoikeusjärjestöille. Käytännössä kasettimaksu siis antaa tekijänoikeusjärjestöille oikeuden verottaa tiettyjä tuotteita. 

Suomen perustuslain mukaan merkittävä kansalaisten oikeuksiin ja vapauksiin puuttuva vallankäyttö kuuluu yksinomaan julkiselle vallalle. Verottaminen on tällaista merkittävää vallankäyttöä, minkä vuoksi oikeus verottamiseen on rajattu tarkasti kuuluvaksi vain julkiselle vallalle. Vain julkinen valta voi oikeudellisesti verottaa ihmistä vastoin hänen tahtoaan. Käytännön vaikutuksilta kasettimaksussa on kyse perustuslain vastaisesta verosta.

Perustuslaillisen kyseenalaisuuden vuoksi myös kasettimaksun peruspuoltoargumentti "työstä on saatava korvaus" kusee. Lähellekään kaikki muusikot, kirjailijat, sanoittajat tai muut sisällöntuottajat eivät kuulu tekijänoikeusjärjestöihin. Tällöin he eivät hyödy mitään tekijänoikeusjärjestöjen kasettimaksuista. Itse asiassa näille tekijänoikeusjärjestöihin kuulumattomille kulttuurintuottajille kasettimaksusta on yksipuolisesti vain haittaa.

Jos esimerkiksi levyn säveltänyt rokkari päättää julkaista levynsä omakustanteena, joutuu hän maksamaan hyvitysmaksua jokaisesta tyhjästä CD:stä, jolle hän aikoo painattaa levynsä myyntiä varten. Muusikko siis joutuu maksamaan tekijänoikeusjärjestöille saamatta siitä vastineeksi itselleen mitään hyödyllistä. Kasettimaksussa rahastetaan tekijänoikeusjärjestöön kuulumattomilta muusikoilta tekijänoikeusjärjestöjen jäsenten ja suurten levy-yhtiöiden hyväksi. Kasettimaksu ei tarkoita sitä, että työstä saa maksun, vaan sitä, että jotkut joutuvat maksamaan omalla työllään toisten työstä, koska valtio ja tekijänoikeusjärjestöt yksipuolisesti ovat näin päättäneet. Hyvitysmaksu on tulonsiirto kuluttajilta ja tuottajilta tekijänoikeusjärjestöille. Eikä kyse ole mistään pienestä tulonsiirrosta.

Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että kasettimaksu olisi vain euron per tietokone, printteri, levy tai muu tuote riippumatta tuotteen hinnasta. Euro per tietokone ei kuulosta itsessään paljolta. Tietokoneita on kuitenkin Suomessa enemmän kuin ihmisiä, kuten myös kännyköitä, eikä ole vielä mitään merkkejä, että tämä tietoyhteiskunnallinen kehitys olisi pysähtymässä. Elektroniikkaa ja viihdettä vähänkään enemmän kuluttavan perusperheen kohdalla hyvitysmaksu voi nousta helposti satoihin euroihin vuodessa. Huolimatta Paavo Arhinmäen vähättelystä, että kyse olisi lähinnä symbolisesta asiasta, hyvitysmaksussa on kyse todellisuudessa miljoonien eurojen suuruisesta tulonsiirrosta kuluttajilta ja kulttuurintuottajilta tekijänoikeusjärjestöille.

Kasettimaksu on käytännössä sama kuin perustuslain vastainen verotus. Kasettimaksu ei myöskään hyödytä lähellekään kaikkia kulttuurintuottajia, vaan ainoastaan niitä, jotka ovat tekijänoikeusjärjestöjen jäseniä. Muille tuottajille ja kuluttajille kasettimaksusta on haittaa. Kasettimaksu pakottaa kaikki kulttuurintuottajat ja -kuluttajat tukemaan tekijänoikeusjärjestöjä riippumatta heidän omista haluistaan. Se ei anna artistille lisää valtaa päättää oman teoksensa kohtalosta, vaan sen sijaan se vähentää tätä valtaa tekijänoikeusjärjestöjen hyväksi. Kasettimaksusta pitäisi luopua sen sijaan, että sitä laajennetaan.

Tietokoneiden ja älypuhelinten avulla on mahdollista lukea esimerkiksi näinkin laadukasta blogia, joten minulle kuuluu automaattisesti osa jokaisesta myydystä tietokoneesta tai kännykästä. Vai mitä, Arhinmäki?

Tekijänoikeuksia ei suojata vainoamalla kansalaisia

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry sai Helsingin käräjäoikeudelta tammikuussa luvan selvittää, ketkä olivat ladanneet Internetistä Chisun albumin Kun valaistun. TTVK vaatii nappaamiltaan 28 lataajalta korvauksia. Jos yksikään lataaja kieltäytyy maksamasta satojen eurojen suuruisia korvauksia, TTVK harkitsee rikosilmoitusta. TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilaisen mukaan asiassa oli kyse muiden piraattimateriaalia lataavien pelottelusta.

TTVK julkisesti myöntää käyttävänsä asemaansa kansalaisten pelotteluun. Toiminta muistuttaa koulukiusaamista. TTVK:n toiminta perustuu oletukseen, että vainoamalla tavallisia Internet-lataajia se pystyy lopettamaan tai hillitsemään piratismia ilmiönä. Oletus on virheellinen.

Internetissä tullaan jakamaan ja lataamaan tiedostoja ja musiikkia jatkuvasti enemmän. Tämä johtuu teknologisesta kehityksestä. Mitä nopeammiksi tietoverkot kehittyvät, sitä enemmän niissä liikkuu tietoa. Internet-jakaminen tulee lisääntymään niin pitkään kuin teknologinen kehitys mahdollistaa sen. Jakamista voidaan rajoittaa ainoastaan rajoittamalla teknologista kehitystä.

Teknologista kehitystä ei pidä rajoittaa sen vuoksi, että se vie leivän suusta niiltä markkinatoimijoilta, jotka eivät osaa hyödyntää modernin maailman tarjoamia mahdollisuuksia. Nykyistä Internet-jakamisen vastaista hysteriaa voidaan verrata suoraan siihen, että polttomoottorit pyrittäisiin kieltämään, koska hevosvankkuriyrittäjät menevät konkurssiin.

Internet-jakaminen voi olla levy-yhtiölle tai artistille tehokas ja käytännössä ilmainen tapa mainostaa. Kyse on vain siitä, osataanko mahdollisuudet hyödyntää. Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että Internet-lataajat myös ostavat eniten musiikkia. Internet-lataajat ovat yleensä esimerkiksi musiikin suurkuluttajia, eli juuri niitä asiakkaita, joiden vuoksi artistit ja levy-yhtiöt ylipäätään voivat tulla toimeen.

TTVK:n ja muiden vastaavien tahojen harjoittama muusikkojen ja levy-yhtiöiden asiakaskunnan vaino on omiaan heikentämään tekijänoikeuksien kunnioitusta yleisesti. Mitä enemmän lataajia vainotaan, sitä epäoikeudenmukaisemmalta nykyinen käsitys tekijänoikeuksista tuntuu. Kun TTVK toimii kuin koulukiusaaja, aletaan siihen suhtautua kuin koulukiusaajaan, eikä kukaan tahdo olla koulukiusaajan kaveri. Nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä on jäänyt ajasta jälkeen, eikä se modernisoidu vainoamalla kansalaisia, vaan ottamalla huomioon teknologisen kehityksen tason.

(Alunperin julkaistu Turun Sanomissa 14.2.2012)

Sensuuri on ymmärtämättömien ratkaisu tiedostojenjakamisen ongelmiin

Helsingin käräjäoikeus vaatii Elisaa estämään sakon uhalla pääsyn suositulle torrent-sivustolle The Pirate Baylle siitä huolimatta, että Suomen perustuslaki kieltää ennakkosensuurin. Perusteena vaatimukselle on Musiikkituottajat - IFPI Finland ry:n huoli digitaalisten markkinoiden kehittämisestä. Sensuurivaatimus on epäjohdonmukainen, sillä The Pirate Bay itse on monille laillisille toimijoille äärimmäisen tehokas tapa nimenomaan kehittää digitaalisia ja perinteisiä markkinoita sekä markkinointia. Päätös on epäjohdonmukainen myös siksi, että se ei vaikuta millään tavalla tiedostojenjakamiseen, sillä Internetissä on lukemattomia muita torrent-sivustoja, ja kuka tahansa voi löytää laitonta materiaalia helposti jopa Googlella. Virallisten tahojen kyvyttömyys käsitellä tiedostojenjakoa onnistuneesti johtuu monesti siitä, että kyseiset tahot eivät yksinkertaisesti ymmärrä, mitä tiedostojenjako on.

Internet-kopiointi on monesti väärin ymmärretty asia, sillä kaikilla ei ole aikaa, syytä tai halua perehtyä siihen, mitä tiedostojenjako teknisesti on. Sama ihminen saattaa esimerkiksi tuomita Internet-piratismin ja The Pirate Bayn, mutta samaan aikaan hän selailee YouTubesta biisejä ja pätkiä elokuvista tai sarjoista. Teknisesti suojattua materiaalia sisältävän YouTube-videon tai YouTubessa luvatta olevan kappaleen katsominen ei eroa laittoman materiaalin lataamisesta esimerkiksi torrenteja käyttämällä. Kun henkilö katsoo YouTubesta videon, tämä video latautuu hänen koneelleen yleensä väliaikaistiedostoja sisältävään kansioon. Tiedostoa voi myöhemmin kuunnella tai katsoa tietokoneelta. Kun käyttäjä katsoo YouTube-videon, hänen koneelleen luodaan tiedostosta kopio. Jos alkuperäinen materiaali on suojattua ja se on luvatta YouTubessa, on kopio laiton. Teknisesti tämä on sama asia kuin mitä torrent-softaa käyttämällä tapahtuu; koneelle luodaan tekijänoikeussuojatusta materiaalista laiton kopio. Monesti henkilö ei edes tajua kopioineensa laittoman tiedoston.

The Pirate Bay ja muut torrent-sivustot taas eivät pidä sisällään sen enempää laitonta materiaalia kuin Google. Torrent-tiedostoissa itsessään ei ole tavuakaan laitonta materiaalia, vaan ne ovat ainoastaan tietoa siitä, mistä torrenteja käyttävä ohjelma voi löytää tiettyä informaatiota. Ne ovat käytännössä samanlaisia kuin esimerkiksi Googlen löytämät linkit. Internet-sivua ei voida sensuroida sen vuoksi, että sen avulla löytää laittomia tiedostoja, koska muutoin esimerkiksi Google tulisi kieltää. Googlen kautta löytyy valtavasti laittomia tiedostoja tasan yhtä helposti kuin The Pirate Baystä, mutta tehokkaammin, koska Google hakee tietoa lukemattoman monelta sivulta, mukaan lukien The Pirate Bayltä. Todiste: Kirjoittakaapa Googleen vaikka "Transformers Dark Side of the Moon torrent". The Pirate Bay ja muut vastaavat sivut ovat pohjimmiltaan erikoistuneita hakukoneita, ja niitä voidaan käyttää ja käytetään myös luvalliseen toimintaan, juuri kuten Googlea. Sivustot itse eivät jaa tiedostoja sen enempää kuin Googlekaan.

Iso osa vertaisverkoissa tapahtuvasta toiminnasta on laillisten tiedostojen jakamista. Esimerkiksi monia elokuvia jaetaan torrent-verkoissa vapaasti ja laillisesti. Kotimaisista esimerkeistä mainittakoon yksi Suomen katsotuimmista elokuvista Star Wreck VI - In the Pirkinning sekä yhteiskuntaa käsittelevä dokumentti Ajan Henki. Myös ulkomaisia, suosittuja elokuvia jaetaan laillisesti vertaisverkoissa; esimerkiksi lukuisia palkintoja voittanut kanadalainen dokumenttielokuva The Corporation. Tiedostojenjako on kasvavissa määrin merkittävä sanan- ja ilmaisunvapauden, journalismin ja taiteellisen ilmaisun kanava. Vertaisverkoilla kuka tahansa voi julkaista teoksensa välittömästi miljoonien ihmisten saataville, mikä on ainutlaatuista koko ihmiskunnan historiassa. Mikäli The Pirate Bayn kaltaisia sivuja sensuroidaan, onnistutaan yrityksessä kitkeä piratismia kitkemään myös monia demokratian kannalta tärkeitä kansalais- ja ihmisoikeuksia. Piratismijahdissa unohdetaan kokonaan tiedostojenjaon positiiviset, kansalaiskeskustelua, sananvapautta ja kulttuurillista ilmaisua poikkeuksellisesti lisäävät ulottuvuudet ja keskitytään yksipuolisesti siihen, mikä aiheuttaa uudessa teknologiassa ongelmia.

Osa piratismiin liittyvistä negatiivisista mielikuvista sekä vääristä ymmärryksistä liittyy itse termiin "piratismi". Perinteisesti piratismilla tarkoitetaan toimintaa, jossa esimerkiksi turistille myydään kasetilta toiselle kopioitu Star Wars ja väitetään sen olevan aito, minkä jälkeen myyjä pistää rahat taskuunsa. Perinteinen piratismi ei ole verrannollista Internet-piratismiin, vaikka niistä käytetäänkin samaa termiä. Perinteisessä piratismissa henkilölle myydään laiton, usein huonolaatuinen väärennös elokuvasta tai levystä aitona tuotteena. Internet-kopioinnissa ei ole edes mahdollista väittää tiedoston olevan "aito", eikä jakaja hyödy rahallisesti mitään, vaan hän päinvastoin menettää sen verran kaistaleveyttä, mitä hän jakaa tiedostoja. Internet-jakaminen on pohjimmiltaan altruistista toimintaa ja esimerkki Internetiin kehittyvästä lahjataloudesta. Se eroaa sekä käytännön toteutukseltaan, motiiveiltaan että seurauksiltaan perinteisestä piratismista.

On väärä oletus, että Internet-lataaminen vain vähentäisi myyntiä ja taloudellisia voittoja. Se myös lisää niitä. Otetaan esimerkiksi tavanomainen pitkätukkainen rokkenrollin kuluttaja, joka latailee Internetistä silloin tällöin musiikkia. Internetissä hän törmää bändiin, josta sattuu pitämään. Ilman Internetiä hän ei olisi koskaan edes tiennyt bändin olemassaolosta, mutta koska hän lataa Internetistä bändin levyn ja pitää siitä, hän ostaa bändin levyn myös alkuperäisessä muodossa. Myöhemmin, kun tämä bändi keikkailee pitkätukan lähimaastossa, hän lähtee myös bändin keikalle, josta hän sattuu ostamaan bändin fanipaidan. Internet-jakaminen on äärimmäisen tehokas mainostaktiikka, joka tavoittaa miljoonia ihmisiä, ei maksa artistille käytännössä mitään ja jota fanit ja muut ihmiset tekevät itse omasta aloitteestaan omalla kustannuksellaan. Vuonna 2008 Trent Reznor julkaisi bändinsä Nine Inch Nailsin uusimman levyn sekä perinteisesti että ilmaiseksi The Pirate Bayssä. Ensimmäisenä viikkona levyä myytiin 1,6 miljoonalla dollarilla. Levystä tuli Amazon.comin vuoden 2008 myydyin levy. Vuonna 2009 tehdyn norjalaistutkimuksen mukaan laittomasti musiikkia Internetistä lataavat ostavat kymmenen kertaa enemmän musiikkia kuin ne, jotka eivät olleet ladanneet musiikkia laittomasti. Samana vuonna Britanniassa tehty tutkimus osoitti, että laitonta kopiointia harjoittavat käyttävät yli 40% enemmän rahaa musiikkiin kuin he, jotka eivät harjoittaneet piratismia.

Internet-jakamista ja -kopiointia ei voi rajoittaa sen vuoksi, että se aiheuttaa osalle taloudellisia tappioita. Toiset käyttävät Internet-jakamisen tuomia mahdollisuuksia kekseliäästi hyväkseen ja menestyvät sen avulla. Jos Internet-jakamista rajoitetaan, koska se vahingoittaa perinteisillä markkinointitavoilla ja liikeideoilla toimivia toimijoita, aiheutetaan sillä epäreilua haittaa modernia teknologiaa ja uusia innovaatioita kehittäville ja käyttäville toimijoille. Rikoslain tehtävänä ei ole rankaista uusia toimijoita, koska ne ovat kekseliäitä ja onnistuvat siinä, missä vanhat toimijat epäonnistuivat. Asia on sama kuin jos autot olisi kielletty, koska hevosvankkuriyrittäjät menevät konkurssiin, tai jos painokone olisi kielletty, koska kirjoja käsin kopioivilta munkeilta loppuu tekeminen.

Tietysti artistilla tulee olla mahdollisimman laaja päätäntävalta teoksestaan ja hänen tulee saada vaatia kompensaatiota työstään, mutta Internetin ja vapaan tiedon rajoittaminen ei ole oikea ratkaisu sen varmistamiseksi. Ennemmin tulisi elää ajan ja teknologian kehityksen mukana ja kokeilla uusia tapoja kompensaatiolle, kuten esimerkiksi Spotify on jo tehnyt. Sensuuria ja rikoslakia ei tule käyttää sen vuoksi, että perinteiset tavat markkinoida eivät enää toimi teknologian kehittyessä. Internetin ja tiedon vapaus ovat liian tärkeitä asioita, että ne voi uhrata, jotta tietyt yritykset menestyisivät.

Lahjatalous - Antamalla ilmaiseksi saadaan enemmän kaikille

Ihmiskunnan teknologinen taso on kehittynyt siihen pisteeseen, että ihmiselle on mahdollista tuottaa rajattomasti tietoa käytännössä ilman minkäänlaisia kustannuksia. Ennen kirjallisen tiedon kopiointi oli vaivalloinen ja pitkä prosessi, joka oli usein tehtävä käsin. Nykyään tavallinen kotikone voi tallettaa ja kopioida hyllymetreittäin kirjallista tietoa muutamissa minuuteissa pelkästään nappia painamalla. Teknologia luo runsautta. Jos jotain voidaan tarjota rajattomasti, on sen tarjonta aina rajattomasti enemmän kuin kysyntä. Vaikka ihminen olisi miten ahne hyvänsä, hän ei yksinkertaisesti pysty kuluttamaan kuin rajallisen määrän. Tiedon runsaus tarkoittaa sitä, että totutut tavat ja vanhat niukkuuteen perustuvat talousmallit eivät enää päde sen suhteen samalla tavalla kuin ennen. Jos jotain asiaa on rajattomasti kenen tahansa saatavilla, siitä ei ole enää mahdollista pyytää maksua. Perinteinen markkinatalous ei ole enää järkevä tapa pyrkiä ymmärtämään tiedon taloutta.

Lahjatalous on talouden malli, jossa hyödykkeitä annetaan ilman vastikkeellisia sopimuksia tai epämuodollisia odotuksia, että niistä saisi jotain takaisin. Monet metsästäjä/keräilijä-yhteisöt ovat hyviä esimerkkejä lahjataloudesta. Näissä yhteisöissä yhteisön muut jäsenet lahjoittavat ruokaa yhteisön jäsenelle, joka on esimerkiksi huonon tuurin vuoksi epäonnistunut ruoan hankinnassa. Vastaavia järjestelmiä on esimerkiksi monissa maissa, joissa buddhalaisuus elää vahvana. Monet köyhyyslupauksen tehneet buddhalaiset munkit elävät pääasiassa ihmisten vapaaehtoisten lahjoitusten varassa. Toisiin hyödykkeisiin lahjatalous soveltuu paremmin kuin toisiin.

Talouden teoria tuntee kahdenlaisia hyödykkeitä. Toiset hyödykkeet ovat kilpailevia hyödykkeitä, toiset taas ovat ei-kilpailevia hyödykkeitä. Kilpaileva hyödyke tarkoittaa hyödykettä, jota vain rajattu henkilöpiiri voi omistaa tai hyödyntää. Esimerkiksi ruuvimeisseli on kilpaileva hyödyke. Jos henkilö Y myy ruuvimeisselinsä henkilölle X, henkilö Y ei enää omista ruuvimeisseliä. Kaksi ihmistä eivät voi pitää hallussaan samaa konkreettista ruuvimeisseliä yhtä aikaa. Ei-kilpaileva hyödyke puolestaan on hyödyke, jota useammat kuluttajat voivat kuluttaa ilman, että se haittaa muiden kuluttajien mahdollisuutta käyttää tuota samaa hyödykettä.

Tieto on ei-kilpaileva hyödyke. Tietoa voidaan luovuttaa vapaasti, eikä tiedon vapaaehtoinen, vastikkeeton antaminen vähennä tiedon määrää. Päinvastoin; antamalla tieto vain lisääntyy. Tietoa voidaan käyttää rajattomasti, eikä yhden henkilön tietäminen ole keneltäkään toiselta pois. Tiedon suhteen jokainen annettu lahja vaurastuttaa kollektiivisesti vähentämättä kenenkään hyvinvointia. Tiedon lahjataloudessa vastikkeeton antaminen on taloudellisesti kannattavaa ja kaikkia vaurastuttava win/win-tilanne.

Lahjatalouden tehokkuudesta ja toiminnasta löytyy maailmasta lukuisia esimerkkejä. Wikipedia on ihmisten harjoittamaa vapaaehtoista altruismia ja lahjaekonomiaa. Käytännössä kukaan Wikipedian sisällön tuottamiseen osallistuva ei saa työstään minkäänlaista korvausta. Tiedon lisääminen Wikipediaan on puhtaasti vapaaehtoistyötä. Tästä huolimatta tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kirjoittavat Wikipediaan, tarkistavat sieltä faktoja ja pyrkivät lisäämään Wikipedian tietomäärää. Wikipedia on maailman kattavin tietosanakirja johtuen siitä, että ihmiset tahtovat vapaaehtoisesti käyttää aikaansa ja resurssejaan sen hyväksi saamatta yhtään mitään vastapalvelukseksi.

Toinen hyvä esimerkki ovat avoimen koodin ohjelmistot, kuten Open Office. Open Office on vapaa ohjelmisto, jota kuka tahansa saa käyttää, kopioida ja jakaa ilmaiseksi ilman pelkoja sanktioista. Open Office on tehty pelkästään vapaaehtoistyönä, eivätkä sen luomiseen osallistuneet tahot ole odottaneet saavansa vastineeksi ohjelmiston kehittämisestä minkäänlaista rahallista korvausta. Tästä huolimatta Open Office vastaa ominaisuuksiltaan kaupallisia ohjelmistoja, kuten Microsoft Officea, jonka hinta voi olla helposti jopa 350 dollaria. Ihmiset tekevät ilmaiseksi työtä toistensa hyväksi, koska he haluavat tehdä sitä ilman, että kukaan pakottaisi heitä siihen. Lisäksi tämän vapaaehtoisen työn tuotokset pärjäävät ja voivat olla jopa vertailussa parempia kuin kaupallisen, vastikkeellisen työn tuotokset.

Lahjatalous perustuu suoraan ihmisen luonteeseen altruistisena ja anteliaana olentona, mikä luo edellytyksiä sen tehokkaalle toiminnalle. Ihminen haluaa jakaa ja antaa asioita sekä hyödykkeitä toisille ihmisille. Tor Nørretrandersin teos Homo Generosus käsittelee teoriaa, joka selittää ihmiselle tyypillisen, luonnonvalinnan mekanismien kanssa näennäisesti ristiriitaisen altruistisen käytöksen. Homo Generosuksen mukaan altruismi on ihmiselle samanlainen asia kuin koreat sulat riikinkukolle, jotka nekin vaikuttavat olevan selviämisen kannalta haitallisia. Kuitenkaan kummassakaan tapauksessa näin ei ole, vaan koreilu ja altruismi palvelevat suoraan yksilön mahdollisuuksia lisääntyä ja siirtää geenejä jälkipolville.

Korea riikinkukko paistaa ympäristöstä, ja mitä koreampi se on, sitä hankalampaa sen on selvitä hengissä. Tästä seuraa se, että koreimpien riikinkukkojen tulee olla myös vahvimpia yksilöitä, sillä muuten ne eivät voisi selvitä hengissä korean, saalistajia houkuttelevan höyhenpukunsa kanssa. Jos eläimellä on energiaa käytettäväksi sekä selviämiseen että koreilemiseen, sillä on käytössään enemmän energiaa kuin eläimellä, jolla on energiaa vain selviämiseen. Riikinkukkonaaraan kannalta koreileva koiras on parempi kuin koiras, joka ei koreile, koska koreileva koiras on todennäköisemmin vahvempi yksilö ja sen geenit ovat parempia jälkipolville.

Altruismi on ihmiselle kuin koreileva höyhenpuku. Altruismi vaatii enemmän panostusta kuin itsekkyys, sillä siinä energiaa kuluu sekä selviämiseen että toisten auttamiseen. Ihminen, joka on altruistinen ja joka tekee hyvää muille ihmisille, on todennäköisesti yksilönä energisempi ja vahvempi kuin yksilö, joka käyttää energiaa vain omaan selviämiseensä ja oman etunsa ajamiseen. Altruismi, auttaminen ja hyväntekeväisyys vaativat enemmän energiaa kuin niiden puute, joten jos ihminen valitsee kumppanikseen altruistisen yksilön, on todennäköisempää, että hänen jälkeläisensä saavat parempia ja vahvempia geenejä kuin jos hän valitsisi vain omaa etuaan ajavan yksilön. Ihminen on biologisista syistä hyväntekijä ja epäitsekäs, koska hyväntekeväisyys ja epäitsekkyys ovat vahvoja keinoja viestiä muille lajitovereille omasta vahvuudesta ja energisyydestä.

Niin sanottu grid-teknologia tarkoittaa järjestelmää, jossa useiden toisistaan irrallisten tietokoneiden laskentakapasiteettia käytetään hyväksi suurempien laskutoimitusten ratkaisemiseksi. Grideissä tietokoneet ympäri maailman laskevat osia laskutoimituksista, minkä jälkeen niiden laskema informaatio kootaan yhteen. Grid-teknologia mahdollistaa valtavaa laskentakapasiteettia vaativien laskujen suorittamisen tavallisilla kotimikroilla. Vaikka tunnetuin grid-teknologiaa hyväksikäyttävä järjestelmä SETI onkin keskittynyt maan ulkopuolisen älyn etsimiseen, suurin osa grideillä laskettavasta materiaalista koskee normaalia, jokapäiväistä elämäämme paljon konkreettisemmin. Nykyään grideillä lasketaan esimerkiksi puhtaan veden varmistamiseksi, syövän parannuskeinon etsimiseksi ja HIV:n nujertamiseksi tarvittavia tieteellisiä laskuja.

Jos jokaiseen Suomen julkisen vallan koneeseen asennettaisiin grid-sovellus, tuottaisi Suomen valtio vuosittain miljoonien prosessorityötuntien edestä tieteellistä, taloudellisesti arvokasta tietoa. Koska grid-sovellukset voidaan asentaa toimimaan vain silloin, kun tietokone on käyttämättä tai sillä on ylimääräistä laskentakapasiteettia, ei gridin ottamisesta käyttöön aiheutuisi haittaa julkiselle vallalle. Tieto, jota grideissä laskettaisiin, hyödyttäisi kuitenkin koko ihmiskuntaa. Pelkästään käyttämällä jo olemassaolevaa teknologiaa julkinen valta voisi alkaa tuottaa valtavasti enemmän aitoa hyvinvointia koko maailmaan ilman, että siitä olisi lainkaan haittaa yhdellekään valtion kansalaiselle tai instituutiolle. Onkin siis järjetöntä, että näin ei jo tehdä.

Julkisella vallalla todennäköisesti tulee kestämään vielä pitkään, että se ryhtyy käyttämään ihmiskunnan teknologiaa parhaalla mahdollisella tavalla. Ennen kuin tämä tapahtuu, voi jokainen yksilö kuitenkin ottaa osaa ihmiskunnan ongelmien ratkaisemiseen yksinkertaisesti lahjoittamalla laskentakapasiteettia. Esimerkiksi yhteisö World Community Grid tarjoaa hyvää, kevyttä ja helppoa grid-ohjelmaa asennettavaksi kotikoneisiin. Kaikki World Community Gridin laskentaprojektit on myös valikoitu siten, että ne hyödyttävät kaikkia ihmisiä maailmanlaajuisesti. Jos edes murto-osa Internetin käyttäjistä osallistuisi grid-talkoisiin, saisi tieteellinen tutkimus valtavasti nykyistä enemmän laskentakapasiteettia käyttöönsä. Pienistä puroista kasvaa pauhaava koski.

Aiheesta lisää:
Muutos 2011 on aloittanut oman World Community Grid -tiiminsä, johon voi liittyä suoraan tästä linkistä täyttämällä kysytyt kentät.

Muutos 2011:n tietoyhteiskuntamanifesti

1. Tietoyhteiskunnan tulee ensisijaisesti olla kansalaisyhteiskunta

Tietoyhteiskuntaa tulee määrätietoisesti rakentaa kansalaisyhteiskunnaksi. Kansalaisten demokraattisten oikeuksien takaaminen sekä osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien toteutuminen ovat tietoyhteiskunnan ensisijaiset tavoitteet. Tietoyhteiskunnan kehitystä ei saa ohjata suppeiden piirien, kuten esimerkiksi muutamien yksittäisten kaupallisten tahojen, eduntavoittelu, vaan tietoyhteiskunnan on palveltava etupäässä kansalaisia. Tietoyhteiskunnan kehittämisessä on toimittava kansalaisten ehdoilla.

Suomi on ollut tietoyhteiskunnan edelläkävijä ja on myös varmistettava, että näin on jatkossakin. Tietoyhteiskunnan kehittymiselle ei tule luoda keinotekoisia hidasteita tai esteitä. Tietoyhteiskunta on lähtöisin ihmisistä itsestään ja se myös kuuluu ihmisille itselleen.

2. Perusoikeuksien ja -vapauksien on toteuduttava myös tietoverkoissa

Tietoverkot ovat nykyaikana yksi keskeisimmistä kansalaiskeskustelun areenoista. Tämän vuoksi kansalaisille on taattava tietoverkoissa samanlainen mielipiteen-, sanan- ja yhdistymisenvapaus kuin tietoverkkojen ulkopuolellakin. Tämän periaatteen tulee koskea myös tulevaisuudessa tietoverkkojen varaan syntyviä sosiaalisen median innovaatioita ja palveluja.

Uusi teknologia ja sen hyödyntäminen ei ole - eikä saa olla - tekosyy kansalaisten perustavanlaatuisten vapauksien kaventamiselle. Vastuukysymysten osalta tietoverkoissa on noudatettava Suomen tavallista oikeuskäytöntöä. Tietoverkossa esiintyvät väärinkäytökset ovat harvoja erikoistapauksia lukuun ottamatta huomioitu jo tavallisessa lainsäädännössämme, eivätkä ne näin ollen edellytä mitään erityistä, normaalista poikkeavaa tulkintaa. Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat ehdottomasti myös Internetiin.

3. Vapaata tiedonkulkua tietoverkoissa ei saa rajoittaa sensuuri- tai estotoimin

Tietoverkot ovat keskeisiä tiedonkulun, osallistumisen ja vaikuttamisen kanavia. Vapaata tiedonkulkua tietoverkoissa ei tule rajoittaa viranomaisten, kaupallisten toimijoiden tai muiden vastaavien tahojen sensuuri- tai estotoimin. Suomen perustuslain sisältämää ehdotonta ennakkosensuurin kieltoa on noudatettava myös Internetissä. Ehdoton ennakkosensuurin kielto on Suomen kansalaisten perusoikeus.

Kokemukset ennakkosensuuritoiminnasta esimerkiksi Suomessa käyttöön otetun "lapsipornofiltteröinnin" osalta ovat osoittaneet sen käytännössä johtavan viranomaismielivaltaan. Sensuurilla ei ole onnistuttu vähentämään lapsipornoa Internetistä, mutta sitä on käytetty sensuroimaan laillisia mielipiteitä. Filtteröintilistan sisältö on salainen, eikä sille joutumisesta ilmoiteta listalle joutuneelle taholle. Listalle joutuneen on erittäin vaikeaa saada päätöstä puretuksi, koska asianmukaista valituskanavaa ei ole tarkasti määritelty.

Julkisuuteen vuotaneet otteet listan sisällöstä ovat puolestaan osoittaneet, että vain pieni osa filtteröinnin kohteista oikeasti sisältää lapsipornoa. Estolistaa on myös käytetty selvästi lain kirjaimen vastaisesti muun muassa ennakkosensuuriin kohdistuvan kritiikin vaientamiseen (ns. tapaus Matti Nikki). Poliittisessa keskustelussa on myös nostettu esiin mahdollisuus laajentaa estolistan käyttöä muun muassa nettipokerin ja tekijänoikeusrikkomusten kitkemiseksi. Tälläiset laajennukset kasvattaisivat väistämättä myös väärinkäytösten todennäköisyyttä.

4. Kansalaisia koskevien asiakirjojen tulee olla helposti saatavissa verkossa avoimessa sähköisessä muodossa

Kansalaisia koskevat asiakirjat, kuten viranomaisten mietinnöt, päätökset tai pöytäkirjat, tulee saattaa kansalaisten saataville sähköisesti. Viime vuosina kehitys on ollut tämän asian suhteen varsin myönteistä, mutta parantamisen varaa löytyy vielä, esimerkiksi käytettyjen tiedostomuotojen osalta. Julkisen vallan on siirryttävä käyttämään julkisia ja avoimia tiedostomuotoja, jotka eivät edellytä tietyn ohjelmisto- tai laitevalmistajan tuotteiden käyttöä. Tiedostot on voitava avata useimmilla ohjelmistoilla, myös ilmaisilla. Lisäksi viranomaisten on varmistettava toimivat ja helppokäyttöiset järjestelmät asiakirjojen löytämiseksi ja saattamiseksi kansalaisten tietoon.

5. Viranomaistehtäviä ei saa ulkoistaa kolmansille osapuolille myöskään tietoverkkojen osalta

Viranomaisten tehtäviin kuuluvia valvonta-, tutkinta- ja seuraamusmenettelyitä ei saa ulkoistaa tai ohjata verkko-operaattoreille tai muille kaupallisille toimijoille. Valtaa puuttua ihmisten olennaisiin vapauksiin ei saa yksityistää, eikä yksityisyrityksiä saa pakottaa rikosoikeudellisen vastuun uhalla tekemään viranomaisten tehtäviä viranomaisten puolesta.

Tällä hetkellä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin on valmistelun alla lainsäädäntöä, joka siirtää valvonta- ja toimenpidevelvoitteita tietoverkkojen käyttäjien ja verkossa liikkuvan sisällön osalta palveluntarjoajien ja verkko-operaattoreiden vastuulle. Esimerkkejä tästä ovat jo tietyissä maissa kaavailtu asiakkaan verkkoyhteyden katkaisu epäilyn perusteella, ja Suomessakin esitetty vaatimus palveluntarjoajan tai verkko-operaattorin asettamisesta vastuuseen heidän palveluissaan esiintyvästä sisällöstä.

Yksi keskeinen ongelma tässä lähestymistavassa on se, että toimenpiteen kohteeksi joutuneella asiakkaalla ei yleensä ole asianmukaista valitusmahdollisuutta. Ihmisoikeussopimuksiin kuuluvat vaatimukset eivät koske kaupallisia toimijoita vastaavalla tavalla kuin viranomaisia tai julkista valtaa.

Kaupallisilla toimijoilla ei myöskään usein ole varaa ottaa riskiä rikosoikeudellisesta vastuusta asiakkaidensa puolesta. Kaupalliselle toimijalle on tämän vuoksi taloudellisesti kannattavaa soveltaa sisältöön tiukempaa kontrollia ja sensurointia kuin lain mukaan olisi tarpeellista. Sen lisäksi, että menetelmät siirtävät kansalaisten oikeuksiin puuttuvaa valtaa viranomaistahoilta yksityisyrityksille, ne myös lietsovat itsesensuurin ilmapiiriä.

6. Kansalaisten demokraattiseen vaikuttamiseen liittyvien tietojärjestelmien suunnitteludokumentaation ja lähdekoodin tulee olla julkista

Demokratian toteutumisen edellyttämien toimintojen tulee olla kansalaisille ymmärrettäviä ja läpinäkyviä. Sähköisten äänestysjärjestelmien ja muiden kansalaisten demokraattista vaikuttamista koskevien järjestelmien suunniteludokumentaation ja lähdekoodin on oltava avointa ja julkista.

Mikäli kansalaisilla ei ole mahdollisuutta tarkastaa luotettavasti ja yksiselitteisesti, miten äänestys- ja vaalijärjestelmät toimivat, astutaan askel kohti poliittista mielivaltaa. Läpinäkyvyydestä ei voida tinkiä edes silloin, kun demokraattiseen vaikuttamiseen liittyviä järjestelmiä hankitaan yksityisiltä osapuolilta. Jos demokratiasta tehdään liikesalaisuus, sitä ei voida enää kutsua demokratiaksi.

7. Suomen valtion on pyrittävä estämään myös muita tahoja puuttumasta Suomen kansalaisten sähköisiin ihmisoikeuksiin ja toimittava aktiivisesti kansainvälisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi

Suomen valtion tehtävänä on suojella kansalaistensa oikeuksia ja pyrittävä omalta osaltaan varmistamaan myös ihmisoikeuksien globaali toteutuminen. Ympäri maailman kansainväliset ja ylikansalliset tahot ovat luomassa erilaisia järjestelmiä, jotka puuttuvat Suomen ja muiden valtioiden kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin. Suomen valtion on otettava vastuu kansalaistensa sähköisistä ihmisoikeuksista myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Ruotsissa on otettu käyttöön FRA-kuuntelujärjestelmä, jonka ansiosta Ruotsin armeijalla on oikeus tallettaa kaikki Ruotsin rajojen yli kulkeva sähköinen liikenne, vaikka kumpikaan, lähettäjä tai vastaanottaja, ei asuisi Ruotsissa. EU:n oikeus- ja sisäasioiden neuvosto puolestaan allekirjoitti sopimuksen, jonka mukaan se luovuttaa EU:n kansalaisten maksutietoja Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelma TFTP:lle. Tällaiset järjestelmät ja sopimukset antavat vieraille valtioille oikeuden puuttua Suomen kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin jopa Suomen valtion rajojen sisäpuolella vastoin Suomen kansalaisten hyväksyntää.

Järjestelmät ja sopimukset ovat uhka myös ihmisoikeuksien kansainväliselle toteutumiselle. Näitä järjestelmiä sekä niiden ilmentämää kehitystä tulee vastustaa määrätietoisesti sekä Suomen että ulkomaiden kansalaisten ihmisoikeuksien toteutumisen vuoksi.

Hyvää sananvapauden päivää, Astrid Thors!

Suomen maahanmuutto- ja Eurooppa-ministeri Astrid Thors juhlistaa sananvapauden muistopäivää ehdottamalla Sanoma-yhtiön maakuntalehtien haastattelussa, että netin keskustelupalstoille asetetaan vastaavat päätoimittajat. Asia on tietysti sekä absurdi että surkuhupaisa useammastakin syystä, eikä vähiten siksi, että aikaisemmin tänä samana vuonna Astrid Thors itse esitti vaatimuksen, että hallituksen on tuomittava hyökkäykset ilmaisunvapautta kohtaan. Toki sananvapauteen kuuluu oikeus vaatia loogisesti ristiriitaisia asioita, mutta ei se silti fiksua ole.

Lehdessä päätoimittajan tehtävänä on kantaa viimekädessä vastuu siitä, mitä lehdessä kirjoitetaan. Tämä merkitsee päätoimittajan kannalta sitä, että hän joutuu käytännössä käymään läpi kaiken lehteen päätyvän ja poistamaan sieltä materiaalin, josta voi koitua oikeudellisia ongelmia. Pihvi on tietysti se, että julkaistu lehti ei ole samankaltainen ympäristö kuin Internet-foorumii. Julkaistu lehti on toimittajakunnan yksipuolista viestintää. Internet-foorumi taas on interaktiivinen ja lähtökohtaisesti avoin keskustelukanava. Internet-foorumia ei voi verrata suoraan lehteen, vaan enemmänkin toriin tai jopa antiikin Kreikan foorumeihin, joista nettifoorumit ovat saaneet nimensä. Päätoimittajan vaatiminen Internet-foorumilta on tämän vuoksi kuin vaatisi päätoimittajaa torikeskustelulta.

Jos Internet-foorumeilta vaaditaan päätoimittajaa vastaavalla tavalla kuin lehdiltä, siitä seuraa väistämättä kaikkien Suomen foorumien ennakkotarkistus ja -sensuuri. Kukaan järkevä ihminen ei tahdo olla tilanteessa, jossa hän voi saada sakkoja tai linnaa muiden ihmisten tekemistä teoista. Internet-foorumin päätoimittaja olisi kuitenkin juuri tässä vastuussa, joten hänen kannaltaan on järkevintä jättää julkaisematta mitään viestiä, joka voi teoriassakaan saada hänet ongelmiin. On järkevämpää sensuroida paljon kuin sensuroida vähän. Suomen perustuslain 12§ sisältää ehdottoman ennakkosensuurin kiellon, mutta kun ihmiset ja yhteisöt saadaan itse sensuroimaan itseään, voivat hallitsijat kiertää tämän vaatimuksen hyvillä mielin.

Ennakko- ja itsesensuurin osalta ministeri Thorsin sananvapaudenpäivän toivotus liittyy olennaisesti muihin aikaisempiin ehdotuksiin, kuten oikeusministeriön rasistisia rikoksia ja niiden rankaisua pohtineen työryhmän mietintöön sekä oikeusministeriön Internetin valvontaa koskeviin suunnitelmiin. Oikeusministeriön työryhmämietinnössä ehdotettiin rikosoikeudellisen vastuun ulottamista oikeushenkilöille, mikä merkitsisi sitä, että keskustelufoorumin ylläpitäjä joutuisi vastaamaan siitä, mitä ihmiset käyvät hänen foorumillaan kirjoittamassa. Käytännössä ainoastaan murto-osalla foorumeista olisi edes resursseja valvoa kaikkea foorumille kirjoitettua, mikä johtaisi väistämättä keskustelufoorumien vähentymiseen.

Oikeusministeriö on myös miettinyt vastaavan rikosoikeudellisen vastuun ulottamista jopa Facebook-käyttäjille siten, että kuka tahansa Facebookin käyttäjä voisi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, mikäli sattumanvarainen pelle menee kännipäissään kirjoittelemaan hänen seinälleen kunnianloukkauksia ihmisestä, jota käyttäjä ei ole edes tavannut. Kuinka monella on oikeasti ylipäätään aikaa tuijottaa Facebookinsa seinää ja valvoa, että kukaan ei vain kirjoittaisi sinne törkyä? No, ainakin monilla Turun kaupunginvaltuutetuilla kaupunginvaltuuston istunnoissa, mutta ei mennä nyt siihen.

Kaikki nykyisten hallitsijoiden vaatimukset nettifoorumien ja -keskustelun valvonnasta kärsivät samasta perustavanlaatuisesta ongelmasta. Kaikissa ehdotuksissa nettikeskustelua halutaan käydä tietoverkkohäiriköiden, trollien ja sottakirjoittajien ehdolla ja heille tahdotaan siirtää yhä kasvavissa määrin valtaa häiritä ja estää ihmisten vapaata kansalaiskeskustelua Internetissä. Siinä missä ennen häirikköjen kirjoittamat viestit aiheuttivat korkeintaan mielipahaa ja poistamiseen menevän ajan verran vaivaa valvojille, annetaan kaikissa ehdotusten mukaisissa malleissa jokaiselle maailman Internet-häirikölle myös valta asettaa rikosoikeudellinen uhka jokaisen Suomen foorumin ylläpitäjille tai muulle Internet-käyttäjälle.

Toisin kuin salasanojen kalastelu, tietoturvamurrot tai muu vastaava cyberilkivalta, ei foorumeilla tai Facebookissa huutelu vaadi minkäänlaista osaamista mihinkään suuntaan. Jos pelkällä netissä huutelulla voidaan saada aikaiseksi rikosoikeudellinen vastuu foorumin ylläpitäjälle tai päätoimittajalle, aseistaa se kyvyttömimmänkin nettihäirikön täysin uudella aseella. Jos Internet-häirikköä ennen ehdotuksia voisi verrata kadulla huutelevaan juoppoon, on Internet-häirikkö näiden ehdotusten jälkeen tuo sama juoppo, jolle on annettu ritsa ja pussillinen teräviä kiviä. Häirikköjen aiheuttamasta lähinnä esteettisestä haitasta muuttuu ehdotusten vuoksi valtava konkreettinen haitta, josta voi seurata häkkiä ja pamppua myös niille Internetin käyttäjille, jotka eivät häiriköintiä harrasta. Jos sellaisia on.

Kopiointi on varkaus ja rattijuopumus on ylinopeus

Yritys nimeltään Sandrys Handel kokeilee onneaan ja pyrkii rekisteröimään suositun torrentien etsimiseen tarkoitetun palvelun, The Pirate Bay'n, kuuluisan merirosvolaivalogon. Sandrys Handelin aikomuksena on käyttää logoa hieman muunneltuna myydäkseen USB-massamuisteja. Temppu on luonnollisesti herättänyt perkeleesti huomiota netissä. Tämä oli mahdollisesti Sandrys Handelin tarkoituskin, sillä todennäköisyys, että Sandrys Handel onnistuu rekisteröimään muunnelmansa tavaramerkiksi, on näin nopeasti meikän kännykän laskimen kanssa laskettuna noin yhden suhde Peter Steelen meisselin pituuteen millimetreissä. Paitsi tietysti, jos oikeusjärjestelmä on epärehellinen, mutta kukapa nyt sellaista uskoisi!

Jotta tavaramerkin rekisteröinti voi pitää, on rekisteröitävän tavaramerkin oltava sellainen, että se ei ole jo yleisessä käytössä ja selvästi tunnistettavissa. Tämän vuoksi esimerkiksi rauhanmerkkiä ei voi rekisteröidä. The Pirate Bay'n logo on luonnollisesti ollut miljoonien ihmisten laillisessa käytössä useiden vuosien ajan, eikä se ole uusi juttu käytännössä kenellekään, joka on vähänkään enemmän harrastanut nettiä. Kärjistettynä The Pirate Bay'n laivan rekisteröimistä voi verrata siihen, että joku yrittäisi rekisteröidä tavaramerkikseen pentagrammin. Sandrys Handelin rekisteröimä kuva eroaa The Pirate Bay'n logosta siten, että The Pirate Bay'n nimi on kirjoitettu muotoon "The Piratebay" ja logon väri on hieman erilainen kuin alkuperäisessä.

Koska ihmiset ovat vahingoniloisia, on tämän uutisen seurauksena netissä levinnyt kulovalkean tavoin ilkkuminen siitä, miten yleensä voittajaksi selvinnyt The Pirate Bay sai kerrankin maistaa omaa lääkettään. Suomessa ainakin Aamulehti lähti tähän mukaan. Ainoa toki vaan se, että The Pirate Bay ei saanut maistaa omaa lääkettään, vaan tasan sitä samaa paskaa, jota sille on aikaisemminkin tarjoiltu; jakamisen, tiedon ja informaation rajoittamista oikeudellisin voimakeinoin.

Kuten The Pirate Bay'n filosofiaan kuuluu, The Pirate Bay'n logo on ollut vapaasti kenen tahansa käytössä. Logo on ollut The Pirate Bay'ssä saatavilla useissa erilaisissa skaalattavissa formaateissa, jotta sen käyttö ja jakaminen olisi helpompaa. Ainoa rajoitus on ollut se, että logoa ei saa käyttää siten, että se rajoittaa muiden vastaavaa oikeutta. Logon patentoiminen taas nimenomaan on tätä muiden vastaavan oikeuden rajoittamista, koska tällöin muita logoa käyttäviä vastaan voidaan ryhtyä oikeustoimiin. Asetelmaa voitaisiin verrata siihen, että homonvihaajat alkaisivat käyttää sateenkaarilogoa tunnuksenaan tai konservatiivit alkaisivat käyttää hampunlehteä kieltäessään hampun käyttämistä.

Sandrys Handelin toiminta on nimittäin täysin päinvastaista kuin The Pirate Bay'n toiminta. The Pirate Bay nimenomaan vastustaa nykyisiä jakamista rajoittavia järjestelmiä ja kannattaa vapaata jakamista. Tämän vuoksi se, että vapaasti jaossa ollut kuva rekisteröidään nykyisen vapaalle tiedonjaolle vihamielisen tavaramerkkijärjestelmän alle, on täysin vastoin The Pirate Bay'n ideologiaa. Siinä jokin vapaassa levityksessä ollut otetaan pois vapaasta levityksestä ja laitetaan rajoittavan säännöstelyn alaisuuteen. Kyse ei siis ole siitä, että Sandrys Handel olisi toiminut kuten The Pirate Bay, vaan siitä, että Sandrys Handelin toiminta on 180 astetta suorassa törmäyskurssissa The Pirate Bay'n toiminnan kanssa.

Muutenkin koko tapahtuneessa asiassa ja siihen tulleissa reaktioissa toistuu ymmärrysvirhe, jota ihmiset eivät ole vieläkään kokeneet tarpeelliseksi korjata omassa pienessä mielessään. Tämä ymmärrysvirhe on varastamisen ja kopioinnin onneton sotkeminen keskenään. Varastaminen ei ole sama asia kuin laiton kopiointi. Varastamisessa toiselta otetaan pois jotain ja siirretään se itselle. Kopioinnissa asia X jää toiselle, mutta tästä asiasta luodaan kokonaan uusi, alkuperäisen asian X kanssa identtinen kappale. Varkaudessa vanha asia viedään, kopioinnissa uusi asia luodaan.

Nimenomaan kopioinnin ja varastamisen perustavanlaatuisten erojen vuoksi The Pirate Bay'n Fredrik Neij, Gottfrid Svartholm Warg, Peter Sunde ja Carl Lundström eivät ole koskaan olleet oikeudessa varastamisesta. Koko The Pirate Bay'tä koskenut oikeudenkäynti keskittyi kysymykseen tekijänoikeuslain rikkomuksesta. Varkaus ja tekijänoikeusrikos sekä -rikkomus on kriminalisoitu lainsäädännössä erikseen juuri sen takia, että ne ovat eri asioita, eikä niitä voida rinnastaa toisiinsa. Varkaudella ja tekijänoikeusrikkomuksella ei ole juuri muuta tekemistä toistensa kanssa kuin se, että molemmat ovat nykyisen lainsäädännön kannalta rikoksia. Se, että ei osaa erottaa laitonta kopiointia ja varkautta toisistaan, on käytännössä sama kuin ei ymmärtäisi, että rattijuopumus ja ylinopeus ovat eri asioita.

Järkevä keskustelu tiedostojen jakamisesta, sen moraalisesta oikeutuksesta ja siitä, tuleeko lakia muuttaa ja jos tulee, niin mihin suuntaan sitä tulee muuttaa, ei ole mahdollista ennen kuin ihmiset ymmärtävät, mistä koko asiassa keskustellaan. Jos ihmiset puhuvat tekijänoikeuksien loukkaamisesta varkautena, muuttuu koko keskustelu merkityksettömäksi, sillä se ei enää koske koko sitä asiaa, mistä tiedostojen jakamisessa ja kopioinnissa on kyse. Kun kopiointia väitetään varkaudeksi, ei puhuta asiasta, vaan asian vierestä.

Niin pitkään kuin tekijänoikeuskeskustelu nojaa väärin premisseihin, se ei voi koskaan johtaa mihinkään yhtään sen enempää kuin keskustelu kiljun keittämisen laillisuudesta, jos kiljun keittämistä pidetään ampuma-aserikoksena. Argumentti, jonka lähtökohdat eivät pidä paikkaansa, on yksiselitteisesti virheellinen. Tämän vuoksi kaikki vapaata tiedostojen jakoa vastustavat argumentit, joissa oletetaan kopioinnin olevan varkaus, ovat automaattisesti virheellisiä. Erityisesti vapaan tiedostojen jaon vastustajien olisi hyvä ymmärtää tämä, jotta heidän argumenteillaan olisi jotain painoa.