Suomen Sisu kuuluu keskitysleirille

Maanantaina 11.3. kansallismielinen ja paljon mediassa kohuttu Suomen Sisu järjesti suurkäräjänsä, eli sääntömääräisen kevätkokouksensa. Kevätkokouksen kyytipojaksi Suomen Sisun vastustajat olivat päättäneet pitää oman mielenosoituksensa Suomen Sisua vastaan, vaikkakaan eivät olleet vaivautuneet ilmoittamaan siitä viranomaisille, kuten laki edellyttää. Suurkäräjillä Suomen Sisu sai uuden puheenjohtajan, perskansanedustaja Olli Immosen. Immosen ensimmäiset lausunnot Sisun puheenjohtajana tuomitsivat kaiken rasismin ja kertoivat, että Suomen Sisu aikoo parantaa mainettaan. Konkreettisina tekoina Suomen Sisu aloitti verkkosivujensa uudistamisen ja Immonen lupasi kokonaan uuden periaateohjelman vanhentuneen ja paljon kritisoidun ohjelman tilalle.

Kaiken logiikan ja järjen mukaan uusvasemmistolaisten natsinmetsästäjien tulisi olla mielissään siitä, että Suomen Sisu pyrkii parantamaan mainettaan ja korvaamaan vanhan ohjelmansa. Se, että joku muuttaa mielipiteitään tai julkista ilmaisuaan parempaan ja loivempaan suuntaan tulisi nähdä merkkinä kypsymisestä ja kehityksestä ja siis juuri siitä toivottavasta suunnasta, johon "rasisminvastainen taistelu" toivottavasti pyrkii.

Tietenkään rasismitaistelijat eivät nähneet asiaa tällä tavalla. Mielenosoituksen jälkeisessä tiedotteessaan mielenosoituksen järjestäjät tyrmäsivät Immosen lausunnot ja totesivat, ettei fasismille saa antaa tuumaakaan periksi. Sosiaalisessa mediassa puolestaan esiteltiin Sisun vanhoja kotisivuja ja kannanottoja siitä huolimatta, että Immosen ensimmäiset toimet käsittelevät juuri näiden uudistamista. "Katsokaa, tässä ongelmassa, jonka uusi puheenjohtaja lupasi korjata, on ollut ongelmia! Tämän vuoksi ongelmaa ei voi korjata!" Surullista, että tätä neropattihessuilua harrastivat jopa järkevät ihmiset. Esimerkiksi entinen kansanedustaja ja yleiskova pitkätukka Jyrki Kasvi piti järkevänä kaivaa Suomen Sisun yli puoli vuosikymmentä vanhoja nettisivuja esille Internetin Wayback Machinella ikään kuin näillä olisi jotain todistusarvoa.

Hienoa, Kasvi. Varmaan seuraavaksi todistat, että Kokoomus on monarkistinen äärioikeistopuolue tonkimalla kansallisarkistosta Svinhufvudin lausuntoja ja Lapuan liikettä. Kaikkihan nimittäin tietävät, että ihmisten ja etenkin järjestöjen on täysin mahdotonta muuttaa mielipiteitä, koska mielipiteet tulevat geeneistä, äidinmaidosta ja Jumalasta.

Paitsi että oikeassa maailmassa eivät tule. Oikeassa maailmassa ihminen voi muuttaa mielipiteitään ja muuttaakin, koska hänellä on kyky ajatella. Rekisteröityneen yhdistyksen mielipide puolestaan ei edes teoriassa voi olla muuta kuin mitä sen viralliset asiakirjat sanovat, koska rekisteröity yhdistys ei ole ihminen, eikä sillä ole aivoja tai mieltä. Jos rekisteröidyn yhdistyksen asiakirjat, kuten periaateohjelma, muuttuvat, myös rekisteröityneen yhdistyksen mielipide on muuttunut. Ihmisten mielipiteet muuttuvat ja kehittyvät.

Mikäli mielipiteen muutosta ei hyväksytä silloin, kun se tapahtuu positiiviseen suuntaan, kaivetaan itsensä poteroon. Mielipiteenmuutos positiiviseen suuntaan tulee nähdä positiivisena kehityksenä. Jos sitä kehitystä ei uskota tai hyväksytä, päätetään, että positiivista kehitystä ei voi tapahtua, eli päätetään, että kerran rasisti on aina rasisti. Vähän kuten kristityt päättivät, että Paavali ei voi koskaan olla aito kristitty, koska oli ennen vainonnut kristittyjä. (Eiku...) Rasismista tehdään siis stigma, joka ei jostain mystisestä syystä voi ikinä parantua. Tämä taas on äärimmäisen vaarallista, koska jos rasistin mielipiteitä ei voi muuttaa vähemmän rasistisiksi, silloin rasismia voi vähentää vain vähentämällä rasisteja, minkä jälkeen ollaankin turvallisesti mielipidevainoissa.

Sen lisäksi, että rasisminvastainen taistelu on epäloogista, on siinä myös toinen valtava ongelma. Se ei nimittäin toimi. Itse asiassa rasismin vastustaminen lisää rasismia.

Toronton yliopiston psykologian laitoksen tutkijat tekivät pari koetta testatakseen, minkälainen ennakkoluuloisuuden vastainen toiminta tehoaa. Ensimmäisessä kokeessa tutkijat jakoivat koehenkilöt kolmeen ryhmään. Yhdelle ryhmälle tutkijat jakoivat esitteen, jossa kerrottiin neutraalisti ennakkoluulottoman elämän ja asenteen eduista. Toiselle ryhmälle tutkijat jakoivat esitteen, joka nimenomaisesti tuomitsi ennakkoluulot ja kielsi niiden harjoittamisen. Kolmas ryhmä toimi verrokkina, eikä heille jaettu minkäänlaista esitettä. Toisessa kokeessa tutkijaryhmä puolestaan jakoi koehenkilöille sattumanvaraisesti kyselyjä, jotka oli suunniteltu sanomaltaan joko neutraaleiksi tai vaihtoehtoisesti siten, että ne kielsivät ennakkoluulot. Kaikki varmastikin arvaavat, mitä kokeet osoittivat.

Molemmissa kokeissa nimittäin huomattiin, että ennakkoluuloisen asenteen kieltäminen ja tuomitseminen ei toimi, vaan päinvastoin se jopa lisää rasismia ja ennakkoluuloja. Koeryhmä, jolle oli kerrottu neutraalisti ennakkoluulottoman elämäntavan ja asenteen eduista, osoitti vähemmän ennakkoluuloja kuin verrokkiryhmä. Puolestaan koeryhmä, jota oli nimenomaisesti kielletty olemasta ennakkoluuloisia ja jolle ennakkoluuloisuutta oli tuomittu, osoitti enemmän ennakkoluuloista ja tuomitsevaa asennetta kuin verrokkiryhmä. Vastaava tulos saatiin myös jälkimmäisestä kokeesta; rasismin ja ennakkoluulojen kieltäminen ja tuomitseminen lisäsivät ennakkoluuloista suhtautumista ja asenteita.

Kokeiden tulos ei varmasti tule yllätyksenä kenellekään, joka ymmärtää edes perusasiat ihmisen psykologiasta. Ihminen ei tahdo, että hänelle kerrotaan, mitä mieltä hänen pitäisi olla. Jos ihmiselle sanoo "älä paina tuota nappia", hän sanoo "varppina painan" ja painaa riippumatta siitä, olisiko hän alunperin edes tehnyt niin. Sen sijaan asian lähestyminen ilman kieltoja ja käskyjä, neutraalisti kertomalla oman näkökantansa hyvät puolet ei haittaa ihmistä, vaan kokeen mukaan se jopa toimii ennakkoluulojen vähentämiseksi.

Koe osoittaa, mikä natsinmetsästäjien logiikassa ontuu; vastustaminen. Natsinmetsästäjät ovat keskittyneet äärioikeistonsa vastustamiseen ja vainoamiseen sen sijaan, että he pyrkisivät tuomaan esille suvaitsevaisuuden ja ennakkoluulottomuuden hyviä puolia. Sen sijaan, että he siis kannustaisivat esimerkiksi Sisussa tapahtuvaa positiivista muutosta loivempaan suuntaan, he tuomitsevat Sisun ja sisulaiset riippumatta Sisun pyrkimyksistä parantaa menoaan. Kuten arvata saattaa, uusimman Sisu-vastaisen vainon myötä Sisuun tulvii uusia jäsenhakemuksia. Onneksi olkoon, sankarit. Saavutitte juuri sen, mitä yrititte vastustaa.

Rasismi ja ennakkoluulot ovat tyhmiä ja niistä pitää pyrkiä aktiivisesti eroon sekä omassa elämässä että yhteiskunnassa. Rasismi ja ennakkoluulot eivät kuitenkaan vähene tuomitsemalla ja leimaamalla sen vuoksi, mitä henkilö tai järjestö on vuosia sitten ollut mieltä tai sanonut. Rasismi vähenee keskustelemalla ilman tuomitsemista ja mielipiteiden kieltämistä. Ennen kaikkea rasismi vähenee sillä, että kun rasismi pyrkii vähenemään, sen annetaan vähentyä. Rasismi ei katoa keskitysleireillä, vaan keskusteluilla.

PS. Uusvasemmistolla tarkoitan näitä ihmeellisiä antifanttianarkisteja, koska en halua leimata oikeita vasemmistolaisia, kuten Jyrki Yrttiahoa, Esko Seppästä tai Markus Mustajärveä. Lisäksi olen huolissani kosmisesta tasapainosta ja tahdon vähän vastapainoa termille "uusliberaali".

PPS. En pidä Suomen Sisua äärijärjestönä, sillä olen perillä, millaisia oikeat äärijärjestöt ympäri maailman ovat.

PPPS. Ihan oikeasti koko "kuka on ääri"-määritelmäpelleily ja kilpauhriutuminen on sen verran munasta, että alta pois. Sillä ei voi saavuttaa mitään ja se vie huomion pois olennaisesta, eli konkreettisista asioista. Jokaisella poliittisesta laidasta toiseen on varmasti maahanmuuttopolitiikan parantamiseksi parempia ideoita kuin haukkua toista ääriliikkeeksi.

Kasettimaksu on tuottajilta ja kuluttajilta perittävä salavero tekijänoikeusjärjestöjen hyväksi

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen johtama kulttuuriministeriö harkitsee niin sanotun kasettimaksun laajentamista koskemaan monia uusia talennusmuotoja, kuten esimerkiksi tietokoneita, maksullisia Internet-tallennuspalveluja ja jopa tulostimia. Ministerin mukaan ehdotuksen pointtina on, että "työstä on saatava korvaus". No, emmeköhän me kaikki ole samaa mieltä tästä asiasta. Arhinmäen ministeriön suunnitelmassa on kuitenkin tietysti vakavia puutteita, jotka osoittavat, että asiaa ei ole mietitty ihan loppuun saakka. Ensinnäkin kasettimaksu antaa tekijänoikeusjärjestöille verottamista vastaavan oikeuden.

Käytännössä kasettimaksu tarkoittaa sitä, että jokaisesta ostetusta tyhjästä CD- tai DVD-levystä, tietokoneesta, muistitikusta, äänikirjasta tai muusta vastaavasta välineestä, jolla voi tallentaa, maksetaan Teostolle, Gramexille ja/tai muulle vastaavalle tekijänoikeusjärjestölle korvaus. Maksu piilotetaan tuotteen hintaan, eikä maksua voi mitenkään ohittaa. Kyse on vastaavasta asiasta kuin tuotteen hintaan lisätty arvonlisävero, paitsi että tulot tästä maksusta eivät mene valtiolle, vaan tekijänoikeusjärjestöille. Käytännössä kasettimaksu siis antaa tekijänoikeusjärjestöille oikeuden verottaa tiettyjä tuotteita. 

Suomen perustuslain mukaan merkittävä kansalaisten oikeuksiin ja vapauksiin puuttuva vallankäyttö kuuluu yksinomaan julkiselle vallalle. Verottaminen on tällaista merkittävää vallankäyttöä, minkä vuoksi oikeus verottamiseen on rajattu tarkasti kuuluvaksi vain julkiselle vallalle. Vain julkinen valta voi oikeudellisesti verottaa ihmistä vastoin hänen tahtoaan. Käytännön vaikutuksilta kasettimaksussa on kyse perustuslain vastaisesta verosta.

Perustuslaillisen kyseenalaisuuden vuoksi myös kasettimaksun peruspuoltoargumentti "työstä on saatava korvaus" kusee. Lähellekään kaikki muusikot, kirjailijat, sanoittajat tai muut sisällöntuottajat eivät kuulu tekijänoikeusjärjestöihin. Tällöin he eivät hyödy mitään tekijänoikeusjärjestöjen kasettimaksuista. Itse asiassa näille tekijänoikeusjärjestöihin kuulumattomille kulttuurintuottajille kasettimaksusta on yksipuolisesti vain haittaa.

Jos esimerkiksi levyn säveltänyt rokkari päättää julkaista levynsä omakustanteena, joutuu hän maksamaan hyvitysmaksua jokaisesta tyhjästä CD:stä, jolle hän aikoo painattaa levynsä myyntiä varten. Muusikko siis joutuu maksamaan tekijänoikeusjärjestöille saamatta siitä vastineeksi itselleen mitään hyödyllistä. Kasettimaksussa rahastetaan tekijänoikeusjärjestöön kuulumattomilta muusikoilta tekijänoikeusjärjestöjen jäsenten ja suurten levy-yhtiöiden hyväksi. Kasettimaksu ei tarkoita sitä, että työstä saa maksun, vaan sitä, että jotkut joutuvat maksamaan omalla työllään toisten työstä, koska valtio ja tekijänoikeusjärjestöt yksipuolisesti ovat näin päättäneet. Hyvitysmaksu on tulonsiirto kuluttajilta ja tuottajilta tekijänoikeusjärjestöille. Eikä kyse ole mistään pienestä tulonsiirrosta.

Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että kasettimaksu olisi vain euron per tietokone, printteri, levy tai muu tuote riippumatta tuotteen hinnasta. Euro per tietokone ei kuulosta itsessään paljolta. Tietokoneita on kuitenkin Suomessa enemmän kuin ihmisiä, kuten myös kännyköitä, eikä ole vielä mitään merkkejä, että tämä tietoyhteiskunnallinen kehitys olisi pysähtymässä. Elektroniikkaa ja viihdettä vähänkään enemmän kuluttavan perusperheen kohdalla hyvitysmaksu voi nousta helposti satoihin euroihin vuodessa. Huolimatta Paavo Arhinmäen vähättelystä, että kyse olisi lähinnä symbolisesta asiasta, hyvitysmaksussa on kyse todellisuudessa miljoonien eurojen suuruisesta tulonsiirrosta kuluttajilta ja kulttuurintuottajilta tekijänoikeusjärjestöille.

Kasettimaksu on käytännössä sama kuin perustuslain vastainen verotus. Kasettimaksu ei myöskään hyödytä lähellekään kaikkia kulttuurintuottajia, vaan ainoastaan niitä, jotka ovat tekijänoikeusjärjestöjen jäseniä. Muille tuottajille ja kuluttajille kasettimaksusta on haittaa. Kasettimaksu pakottaa kaikki kulttuurintuottajat ja -kuluttajat tukemaan tekijänoikeusjärjestöjä riippumatta heidän omista haluistaan. Se ei anna artistille lisää valtaa päättää oman teoksensa kohtalosta, vaan sen sijaan se vähentää tätä valtaa tekijänoikeusjärjestöjen hyväksi. Kasettimaksusta pitäisi luopua sen sijaan, että sitä laajennetaan.

Tietokoneiden ja älypuhelinten avulla on mahdollista lukea esimerkiksi näinkin laadukasta blogia, joten minulle kuuluu automaattisesti osa jokaisesta myydystä tietokoneesta tai kännykästä. Vai mitä, Arhinmäki?

Lehdistötiedote rasismin vastaisesta peruskirjasta

Ihmisoikeusliitto, Vähemmistövaltuutetun toimisto ja Etnisten suhteiden neuvottelukunta ovat pyytäneet kaikkia puolueita allekirjoittamaan Euroopan poliittisten puolueiden rasismin vastaisen peruskirjan. Muutos 2011 hyväksyy peruskirjan määritelmän rasismista ja sitoutuu vastustamaan sitä. Peruskirjan mukaan rasismia on kaikki rotuun, väriin, perimään tai kansalliseen tai etniseen syntyperään perustuva erottelu, pois sulkeminen, rajoittaminen ja suosiminen, jonka tarkoituksena tai seurauksena on yhdenvertaisten ihmisoikeuksien tunnustamisen, nauttimisen tai toteutumisen estyminen tai rajoittaminen missään yhteiskunnallisessa, kulttuurillisessa tai poliittisessa toimimisessa. Osoituksena sitoutumisestaan rasismin vastustamiseen Muutos 2011 on antanut Vähemmistövaltuutetun toimistolle, Ihmisoikeusliitolle ja Etnisten suhteiden neuvottelukunnalle omat ehdotuksensa rasismin vähentämiseksi.

Muutos 2011 katsoo, että kenenkään ihmisoikeuksia tai poliittisia vapauksia ei saa rajoittaa missään tapauksessa mielivaltaisten syrjintäperusteiden perusteella, vaan kaikkia tulee kohdella yhdenvertaisesti syntyperästään tai etnisyydestään riippumatta. Muutos 2011:n mielestä on hyvä, jos kaikki puolueet sitoutuvat vastustamaan kaikkea etnisyyteen tai syntyperään perustuvaa syrjintää tai suosimista.

Muutos 2011 ei kuitenkaan voi allekirjoittaa peruskirjaa. Muutos 2011 katsoo, että tällaiselle peruskirjalle ei ole mitään käyttöä ja se on täysin tyhjänpäiväistä höttöä, jolla poliitikot voivat pestä omatuntonsa puhtaaksi oikeasti tekemättä mitään vähentääkseen rasismia. Jokainen ihminen, jolla on aivot ja kyky empatiaan, eli päälle 99 % kaikista tällä planeetalla kävelevistä Homo sapienseista, vastustaa rasismia jo sen takia, että se on väärin. Siihen ei mitään peruskirjoja tarvita. Peruskirja on myös korostetun tulkinnanvarainen ja se pitää sisällään muutakin kuin rasismin vastustamista.

Peruskirjan todellinen tarkoitus on epämääräinen. Vaikka peruskirja väittää olevansa rasismin vastainen peruskirja, on se todellisuudessa paljon muutakin. Peruskirja esimerkiksi edellyttää puolueita hyväksymään EU:n poliisi- ja turvallisuusviranomaisten valtuuksia ja niiden kasvattamista. Rasismin vastaisen peruskirjan ei tulisi ottaa kantaa EU:hun liittyviin asioihin.

Lisäksi peruskirja on sanamuodoiltaan epämääräinen. Se esimerkiksi sitoo allekirjoittaneita puolueita pitäytymästä kaiken sellaisen tiedon välityksestä, joka voisi aiheuttaa "jakautumista erilaisiin uskonnollisiin uskomuksiin uskovien ihmisten kesken". Peruskirja siis rajoittaa uskontojen arvostelua, jolla ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa. Tämä oli sama syy, jonka vuoksi esimerkiksi Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton ja Yhdysvaltain kansainvälinen uskonnonvapauskomitea vastustivat taannoin YK:n uskontojen pilkkaamisen vastaista ehdotusta.

Muutos 2011 myös katsoo, että peruskirjaa kaupitelleet tahot ovat syyllistyneet kaksinaamaisuuteen, eivätkä he pelaa puhtailla korteilla. Peruskirjaa on lobannut voimakkaasti muun muassa RKP:n vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet. Vähemmistövaltuutetulta edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa, jota Eva Biaudet ei ole suorittanut. Vähemmistövaltuutetun virkaa hakivat muun muassa muslimimaahanmuuttaja OTM Husein Muhammed sekä julkisesti seksuaalivähemmistöön kuuluva tohtori Jukka Hankamäki. Sekä Muhammed että Hankamäki täyttivät viran vaatimukset, toisin kuin Eva Biaudet, mutta Biaudet valittiin vähemmistövaltuutetuksi erityisoikeudella. Muutos 2011 katsoo, että ihmiseltä, joka on erityisoikeudella ohittanut sekä uskonnolliseen että etniseen vähemmistöön kuuluvan maahanmuuttajan että seksuaalivähemmistön edustajan, on tekopyhää esittää vastustavansa rasismia.

Biaudet'n puolue ja pitkäaikainen hallituspuolue RKP puolestaan jakaa vuosittain Freudenthal-mitaleita puolueen henkisen isän Axel Olof Freudenthalin kunniaksi. Freudenthal oli rasisti ja hän harjoitti rotuoppeja. Freudenthalin oppien mukaan suomenkielinen enemmistö oli uhka ja hän kannatti separatismia. Freudenthalin mukaan suomenruotsalaiset olivat rodullisesti ylivertaisia suomenkieliseen palvelijakansaan verrattuna.

Muutos 2011 katsoo, että yhteiskunnan rasismi ei voi vähentyä tai hävitä mihinkään niin pitkään kuin aidosti rasistisia käytäntöjä noudatetaan jopa korkeimmalla päätöksenteon tasolla. Mikäli poliitikot, virkamiehet, puolueet ja päättäjät oikeasti tahtovat pyrkiä vähentämään rasismia, heidän tulee lopettaa oma syrjivä toimintansa ja rasististen ajatusmallien tietoinen kunnioittaminen ja ylläpito.

Liitteitä:
Rasismin vastainen peruskirja englanniksi
Muutos 2011:n ehdotukset rasismin vähentämiseksi

Jumalanpilkka on ihmisoikeus

Elämme hyvää matkaa 2000-lukua. Ihmiskunta on kesyttänyt atomin, matkustanut tähtiin ja pilkkonut itse todellisuuden rakennetta. Tästä huolimatta meillä Suomessa on vielä voimassa epäymmärryksen ajalta inkvisitioiden ja noitavainojen perusteella laki, joka kieltää jumalanpilkan. Suomen rikoslain 17 luvun 10§:n ensimmäisen momentin mukaan joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Kuten jumalanpilkan kriminalisointi menneisyydessä, myös nykyinen jumalanpilkkalaki törmää useisiin ongelmiin. Laki on ristiriidassa itsensä kanssa, eikä se ota huomioon uskontojen moninaisuutta. Jumalanpilkkalait eivät toimi, koska ihmisillä ei ole vain yhtä jumalaa.

Se, mikä on toiselle pyhää, voi olla toiselle pahinta syntiä ja jumalanpilkkaa. Iranin suurin uskonnollinen vähemmistö baha'it uskovat, että profeetta Muhammedin jälkeen on tullut vielä uusia profeettoja, kuten baabilaisuuden perustanut Sayyid Ali Muhammad Shirazi ja baha'i-uskon perustaja Baha’ullah. Koska yksi islamin perustavanlaatuisimmista opeista on, että Muhammad oli Jumalan viimeinen profeetta, joka toi uskonnon aidot opetukset puhtaassa ja kokonaisessa muodossaan, pitävät Iranin fundamentalistiset shiiat baha'ita harhaoppina ja pyhäinhäväistyksenä. Baha'i-uskoisia tapetaan ja nöyryytetään Iranissa, ja he ovat Iranin vainotuin uskonnollinen ryhmä.

Uskonnollisten tabujen suojelu jumalanpilkkalaeilla on aina syrjivää ja mielivaltaista. Koska uskontojen kirjo on niin laaja, voi mikä tahansa toiminta loukata uskonnollisia arvoja. Pelkästään Suomessa on noin 300 rekisteröitynyttä yhdyskuntaa, joiden lisäksi Suomessa on rekisteröimättömiä ryhmiä, kuten mormonit, joilla on paljon jäseniä. Erilaisten uskonnollisten ryhmien määrä myös kasvaaa koko ajan. Maailmanlaajuisesti pelkkiä kristillisiä oppisuuntauksia on pauttirallaa 30 000. Tähän päälle tulevat vielä erilaiset hinduismin, islamin, buddhalaisuuden, pakanuuden ja kaikkien muiden uskontojen muodot. Erilaisten uskontojen valtavasta määrästä johtuen toiselle normaali käytös voi olla toisen mielestä pyhäinhäväistys ja moraalinen kammotus.

Pyhä on aina subjektiivinen käsite, eikä sitä ole mahdollista määritellä objektiivisesti. Hinduille lehmä on pyhä ja lehmän teurastamista pidetään hirvittävänä syntinä, mutta länsimaissa lehmiä tapetaan systemaattisesti liukuhihnalla ja lehmien liha tarjoillaan sämpylän välissä pihveiksi puristettuna muovisen Ronald MacDonaldin kera. Suomessa hindulaisiin uskontokuntiin kuuluu noin 1500 ihmistä, ja maailmanlaajuisesti hindulaisuutta tunnustaa noin miljardi ihmistä. On täysin absurdia esittää, että jumalanpilkkalainsäädäntö koskaan voisi kohdella eri uskontokuntia yhdenvertaisesti, sillä eri uskontokuntien vaatimukset ja näkemykset pyhästä poikkeavat toisistaan radikaalisti.


Pyhän suojeleminen lailla rajoittaa kulttuurin kehitystä

Uskonnolliset arvot ja niiden suojelu sananvapautta rajoittamalla eivät ole vastoin pelkästään uskontojen yhdenvertaista kohtelua, vaan myös vastoin kulttuuria. Dante Alighierin klassisessa runoeepoksessa Jumalaisessa näytelmässä on kohta, jossa islamilaisten pyhä profeetta Muhammed riutuu Helvetissä sekasorron ja sotien kylväjänä. Rangaistukseksi valheistaan profeetta on revitty auki leuasta peräreikään ja demonit ruoskivat häntä iankaikkisesti.

"Ei kiulu, jost' on pohjalaudat poissa, niin ammota kuin näin ma auki erään leuasta saakka peräreikään. Suolet välissä jalkain hältä riippui, auki ammotti luusto ja se rapasäkki, mi tekee saastaa meidän ruoastamme. Sill' aikaa kuin ma häntä tarkoin tutkin, mua katsoi hän ja käsin rinnan repäs sanoen: 'Katso, kuinka itseänsä Muhammed rikko-ruumis raatelevi! Ali mun eelläni käy itkein, halki päälakeen leuast' asti kasvot. Kaikki nää muutkin, jotka näet, kylväjiä olivat ristiriitojen ja kiistain maan päällä, siks he täällä halki ovat.'"

Monia Danten Jumalaisen näytelmän moderneista painoksista koristavat ranskalaisen taiteilija Gustave Dorén puupiirrokset. Yksi Dorén kuvittamista Jumalaisen näytelmän kohdista on nimenomaisesti islamin profeetta Muhammedin kärsimykset helvetissä. Islamin kannalta asia on loukkaava useammalla tavalla; ensinnäkin erehtymätön profeetta Muhammed kuvataan pahuuden ja syntien tekijäksi, ja toiseksi Muhammed ylipäätään kuvataan, vaikka moderni islam onkin omaksunut kiellon kuvata profeettaa taiteessa, ja kolmanneksi Muhammed ei ole edes vaivautunut ympärileikattavaksi. Voihan saatana.



Jos sanan- ja ilmaisunvapauden rajoittaminen otetaan premissinä, joudutaan kysymään, miten tulee suhtautua uskonrauhaa ja uskontoja pilkkaaviin teoksiin. Vaikka Suomen perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus ja taiteen vapaus on turvattu, on Suomessa jo käyty oikeudenkäyntiä liittyen runokirjaan. Mikäli Danten teksti ja Dorén taide olisi luotu nykyaikana, ei olisi mahdotonta, että myös siitä olisi käyty oikeudenkäynti, mikäli päättäjät olisivat katsoneet sen loukkaavan toisten pyhinä pitämiä asioita. Jos Danten ilmaisunvapautta olisi rajoitettu siksi, että hänen teoksensa olisi loukannut uskonnollisten yhdyskuntien pyhinä pitämiä asioita, ei maailmaan olisi koskaan syntynyt Jumalaisen näytelmän kaltaista mahtiteosta. Toinen henkilö, jolla olisi ollut nykyoikeuden kanssa ongelmia, on filosofi Friedrich Nietzsche, jonka tuotannosta noin puolet koostuu kristittyjen ja heidän pyhinä pitämiensä asioiden herjaamisesta. Tabut ovat aina tiellä uuden luomisessa, ja jumalanpilkkalainsäädännössä on kyse tabujen rikkomisen kriminalisoinnista.


Uskonnot loukkaavat toisiaan tarkoituksella

Suomen perustuslakiin kuuluu oikeus uskonnon- ja omantunnonvapauteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa saa uskoa, mitä hän tahtoo. Satanisti saa uskoa, että Saatana on herra ja Jeesus on heikko, siinä missä kristitty saa uskoa, että Jeesus on pelastaja ja Saatana heikko. Muslimi saa uskoa, että Jeesus ei ole jumala ja pyhä kolminaisuus on naurettavaa harhaoppia. Ihmis- ja perusoikeutena uskonnonvapaus antaa kansalaisille oikeuden uskoa, vaikka uskomukset olisivat toisten uskovaisten mielestä loukkaavia, naurettavia tai vastoin heidän uskonnollisia näkemyksiään.

Suomen uskonrauhan rikkomista koskevaan pykälään sisältyy vaatimus loukkaamisen tarkoituksellisuudesta. Tämä on kestämätöntä, sillä eri uskontoihin kuuluu toisten uskontojen tarkoituksellista ivaamista. Yhdysvalloissa satanismi on tunnustettu uskonto, ja esimerkiksi Temple of Set -satanistiryhmällä on virallinen, verovapaa status. Argumentin vuoksi oletetaan, että myös Suomessa satanistit aktivoituisivat sen verran, että he perustaisivat oman rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskuntansa. Satanismin kenties tunnetuin (epä-)pyhä toimitus on musta messu, joka on pohjimmiltaan parodia ja perversio katolisesta messusta. Jos satanistit tahtoisivat pitää omia pyhiä toimituksiaan, tulisi ottaa kantaa siihen, olisiko heillä tähän perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten suoma oikeus, vai rajoittaisiko Suomen jumalanpilkkalainsäädäntö heidän uskonnonvapauttaan. Jumalanpilkkalainsäädäntö on vastoin uskonnon- ja omatunnonvapautta.

Satanismi on tietysti ääriesimerkki, mutta tarkoituksellista loukkaamista löytyy monista uskonnoista, kun niitä ryhtyy tarkemmin tarkastelemaan. Esimerkiksi Koraanin Katumuksen suuran kohta 30 kuuluu seuraavalla tavalla: "Juutalaiset sanovat: 'Esra on Jumalan poika', ja kristityt sanovat: 'Messias on Jumalan poika'. Tätä he hokevat suullaan. He jäljittelevät niitä, jotka ennen olivat uskottomia. Jumalan ynseys heitä rasittakoon! Kuinka ovatkaan he perverssejä!" Esimerkiksi tässä kohdassa islamilaisten pyhä kirja Koraani hyökkää suoraan muiden uskontojen pyhiä opetuksia vastaan. Toinen esimerkki Koraanin tarkoituksenmukaisesta hyökkäyksestä toisten uskontojen pyhiä tabuja vastaan löytyy Koraanin kohdista 7:166, 2:65 ja 5:60. Näissä kohdissa Allah muuttaa juutalaisia sioiksi, ja myöhemmin profeetta Muhammed kertoo asiasta ikään kuin se olisi tapahtunut kirjaimellisesti. Islamilaisessa kulttuurissa sikaa pidetään likaisena eläimenä, ja se toimii haukkumasanana samaan tapaan kuin "koira".


Jumalanpilkkaa voidaan käyttää poliittisena aseena

Jumalanpilkkalainsäädäntöön kuuluu epämääräisiä asioita, joita on käytännössä mahdotonta todistaa vääräksi tai oikeaksi. Hyvä esimerkki tästä on edellä käsitelty "loukkaamistarkoitus". Ennen kuin ihminen keksii telepatian, on käytännössä mahdotonta sanoa, mitkä henkilön todelliset motiivit ovat olleet. Koska ei ole mitään syytä, miksi loukkaamistarkoitus näkyisi ulkoisista piirteistä, antaa uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä syyttäjille mahdollisuuden syyttää aina, kun he epäilevät sitä tai väittävät epäilevänsä sitä. Epämääräiset ja korostetun tulkinnanvaraiset vaatimukset tekevät uskonrauhan rikkomisesta juridisen aseen, jota voidaan käyttää mielivaltaisiin poliittisiin hyökkäyksiin.

Perussuomalaisten kunnanvaltuutettu Jussi Halla-aho sai syytteen jumalanpilkasta sanottuaan kirjoituksessaan "Muutama täky Illmanin Mikalle" Muhammedin olevan pedofiili ja islamin pedofilian pyhittävä uskonto. Halla-ahon itsensä mukaan kyse oli Kalevan pääkirjoituksen kaksinaismoralismia käsittelevä pakina, mutta syyttäjän mielestä kyse oli loukkaamisesta ja uskonrauhan rikkomisesta. Jari Tervon heittäessä Raamatun televisiolähetyksessä syyttäjä ei kuitenkaan tehnyt mitään. Toisin kuin Jussi Halla-aho, Jari Tervo ei ole poliittinen vaikuttaja nousevassa puolueessa. Samasta syystä Suomessa erilaisilla metallifestareilla ja klubeilla esiintyviä metallibändejä, jotka esimerkiksi häpäisevät Raamatun ja Jeesuksen, ei koskaan vainota. Heillä ei ole poliittisten päättäjien mielestä merkitystä.


Kieltäessään jumalanpilkan ihminen leikkii jumalaa

Jumalanpilkkalainsäädäntö on itsessään jumalanpilkkaa, kun sitä alkaa eritellä filosofisesti. Jumalan käsite mielletään länsimaisessa filosofiassa ja kaikissa merkittävimmissä monoteistisissa uskonnoissa äärettömän mahtavaksi, äärettömän hyväntahtoiseksi ja äärettömän viisaaksi olennoksi, jolla on kaikki tieto maailmankaikkeudesta sekä ikuisesti täydellisen oikea ymmärrys asioista. Jumalanpilkkalainsäädännössä ihmiset ottavat itselleen oikeuden päättää, loukkaantuuko jumala jostain toiminnasta vai ei, ja jos loukkaantuu, millaisen tuomion loukkaaja ansaitsee.

Ihminen, joka kuvittelee olevansa oikeutettu katsomaan, milloin jumalaa on loukattu, luulee olevansa ymmärrykseltään yhtä mahtava ja ääretön kuin jumala itse, vaikka ihmisen aivot ovat hyvin puutteelliset ja ihmisen mieli rajoittunut. Lisäksi jumalanpilkkalainsäädännössä ihminen ottaa jumalan oikeuden omiin käsiinsä ja rankaisee toista ihmistä jumalan puolesta. Tämä ajatus nojaa käsitykselle, että jumala on liian heikko, että hän voisi toteuttaa omaa tahtoaan ilman ihmistä. Käytännössä jumalanpilkkalainsäädännön käyttämisessä on kyse siitä, että yhteiskunta tahtoo leikkiä jumalaa ja tuomita jumalan oikeudella. Valitettavasti yhteiskunta ei ole jumala, eikä kukaan oikeasti tiedä, mitä pyhä on, vaikka monet luulevatkin tietävänsä.

Uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä ei suojele uskonrauhaa, vaan se rajoittaa sananvapautta ja vallanpitäjät voivat käyttää sitä tehokkaana poliittisena aseena. Pykälä on vaarallinen ja turha. Pykälä on mielivaltainen, tulkinnanvarainen ja ristiriitainen. Lisäksi se on vastoin sekä Suomen perustuslain että kansainvälisten ihmisoikeusjärjestelyjen sananvapautta, mielipiteenvapautta, uskonnonvapautta ja taiteen vapautta. Ihmisten lakien tehtävänä on suojella ihmisiä, ei jumalia.

Kieltä vastaan hyökkääminen on hyökkäys mieltä vastaan

Kieli on yksi mahtavimmista asioista, mitä inhimillisessä kanssakäymisessä on olemassa. Poliitikot ovat olleet hyvin tietoisia tästä kielen vallasta jo antiikin Kreikan ajoista lähtien, jolloin retoriikkaa pidettiin biologian vertaisena tieteenä. Nykyään kieltä vastaan hyökätään systemaattisesti ja sen merkityssisältöä sekä käyttöä pyritään muuttamaan valtiollisten päättäjien toimesta. Syy, minkä vuoksi nykyään keskustellaan niin paljon siitä, miten keskustellaan, sen sijaan, että keskusteltaisiin asioista, liittyy suoraan tähän. Kielen käyttämisellä, rajoittamisella ja muutospyrkimyksillä yritetään hallita ja sen alle yritetään kätkeä jopa päättäjien taholta tuleva systemaattinen inhimillistä arvoa alentava kohtelu.

Otetaan esimerkiksi niin sanottu "positiivinen erityiskohtelu". Positiivisella erityiskohtelulla tarkoitetaan tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvia erityistoimia, kuten esimerkiksi kiintiöitä tai suosimista. Yhden ryhmän suosiminen ja asettaminen muita edullisempaan asemaan tietysti tarkoittaa aina sitä, että toinen ryhmä joutuu vastaavalla tavalla epäedullisempaan asemaan. Käytännössä "positiivinen erityiskohtelu" siis tarkoittaa samaa kuin "syrjintä". Positiivinen erityiskohtelu on kuitenkin helpompi myydä kansalaisille kuin syrjintä, koska sanassa "syrjintä" on valtavasti negatiivista latausta. Ja ymmärrettävistä syistä, sillä syrjintä viiteryhmän perusteella on yksi vastenmielisimmistä asioista länsimaisen liberaalin demokratian, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden kannalta. Päättäjät voivat saada tuen millaiselle hirmuteolle tahansa, kunhan he sanovat "kansanmurha" kohteliaasti.

Toinen hyvä esimerkki on "populismi". Nykyään populistiksi sanotaan helposti kaikkia, jotka puhuvat sellaisista poliittisista asioista, joista kansa haluaa kuulla - tai joista media luulee kansan haluavan kuulla. Populismi ei kuitenkaan tarkalleen ottaen tarkoita aivotonta huutelua tai Timo Soinin retoriikkaa, vaikka poliitikot niin tahtovatkin esittää pystyäkseen leimaamaan vastustajiaan. Populismi on poliittinen filosofia, jonka mukaan kansalaisten oikeuksia ja vapauksia on edistettävä suhteessa erityisoikeuksia nauttivaan eliittiin. Populismi on demokratian muoto, jossa päättäjät eivät saa tehdä kansan tai ainakaan omien kannattajiensa mielipiteen vastaisia päätöksiä. Populismi on elitismin vastakohta. Kun asiaa katsotaan tältä kannalta, populistiksi syyttäminen menettää kaiken teränsä ja populismista tulee jopa tavoiteltava asia. Poliitikoille ja vallanpitäjille on kuitenkin tärkeää, että populismia ei ymmärretä aitona vaihtoehtona, vaan heidän kannaltaan on parasta, mikäli kansalaiset kuvittelevat populismin olevan pelkästään nuoleskelua, koska tällöin he voivat edelleen syyttää ihmisiä populisteiksi negatiivisessa mielessä. Kielenkäyttö on vallankäyttöä.

Olennaista kielenkäytössä on se, että kieli ei ole pelkästään sanoja ja merkityssisältöjä, vaan kieli on perustavanlaatuisesti yhteydessä kaikkeen, mitä ylipäätään voimme ajatella. Se, millainen käyttämämme kieli on, vaikuttaa siihen, miten näemme ja koemme maailman ja miten suhtaudumme eri asioihin. Tämä ei rajoitu ainoastaan siihen, että poliitikkojen pitää pukea pahat tekonsa nätteihin samettikaapuihin, vaan kieli vaikuttaa huomattavasti kokonaislaatuisemmin koko kuvaamme todellisuudesta. Kieli vaikuttaa jopa siihen, miten koemme ajan ja avaruuden.

Yksi Australian aborginaalien kielistä, guugu yimithirr - jonka nimeä en osaa lausua - eroaa suuresta osasta yleisemmin tapaamistamme kielistä siinä, että kielessä ei ole lainkaan egosentrisiä koordinaatteja. Antropologi John Haviland ja kielitieteilijä Stephen Levinson ovat osoittaneet, että guugu yimithirristä puuttuvat kokonaan termit kuten oikealla, vasemmalla, edessä tai takana. Guugu yimithirrissä kaikki asiat paikallistetaan absoluuttisilla ilmansuunnilla. Jos guugun puhujalta kysyy, missä suola on, hän vastaa suolan olevan esimerkiksi keittiön lounaisimmassa kaapissa. Guugun puhuja ei kerro kirjan olevan hänen oikealla puolellaan, vaan pohjoisessa, etelässä, lännessä tai idässä.

Jotta guugu yimithirr -kielen puhujat voivat keskustella edes tavanomaisimmista, jokapäiväisimmistä asioista, on heidän tiedettävä jatkuvasti, missä ilmansuunnat ovat. Jotta edes tavallinen keskustelu on mahdollista guugu yimithirrin kielellä, on sen puhujilla oltava tarkka sisäinen kompassi, joka on toiminnassa 24/7, oli puhuja hereillä tai unessa, kännissä tai selvänä. Tarkka ja jatkuvasti toimiva sisäinen kompassi on guugu yimithirr -kansalle välttämätön elinehto, minkä vuoksi jokaiselle guugun puhujalle kehittyy miltei yli-inhimillinen kyky suunnistaa ja ymmärtää ilmansuuntia. Guugun kielen taitaja pystyy sanomaan, missä suunnassa on pohjoinen riippumatta siitä, onko hän avoimessa metsässä päivällä vai pimeässä luolassa keskellä yötä. Vaikka guugu yimithirrit ovat biologisesti juuri samanlaisia kuin me, heidän käsityksensä avaruudesta ja tilasta on täysin toisenlainen kuin meillä johtuen siitä, että he puhuvat erilaista kieltä.

Avaruuden lisäksi kieli vaikuttaa käsitykseen ajasta; sekä siihen, miten ihminen visualisoi "ajan muodon" sekä siihen, miten hän ylipäätään ymmärtää tai havaitsee ajan kulumisen. Mandariininkiinaa kirjoitetaan ja luetaan laajasti edelleen vertikaalisesti ylhäältä alas, minkä vuoksi mandariininkiinan puhujat oppivat luonnollisesti ajattelemaan ajan juoksevan samaan suuntaan. Lera Boroditsky Stanfordin yliopistolta tutki ilmiötä muun muassa tekemällä kokeita ihmisille, jotka puhuivat mandariininkiinaa. Boroditsky ryhmineen antoi mandariininkiinan puhujille tehtäväksi järjestellä esineitä horisontaalisesti tiettyyn järjestykseen, minkä jälkeen he kysyivät koehenkilöiltä tiettyjä aikaan liittyviä kysymyksiä, kuten tuleeko maaliskuu ennen huhtikuuta. Tutkijat huomasivat, että mandariininkiinan puhujien oli hankalampi ymmärtää yksinkertaisia aikaan liittyviä peruskysymyksiä, kun heidät oli ensin saatu ajattelemaan horisontaalisesti järjestelemällä esineitä.

Lena Boroditsky tutki ajan hahmottamista ja muistamista myös muiden kielien kannalta. Eri kielissä on erilaisia aikamuotoja, joita käytetään tai ei käytetä riippuen kielen ominaispiirteistä. Esimerkiksi suomen kielestä puuttuu futuuri, joka on normaali aikamuoto englannissa ja monissa muissa kielissä. Indonesian kielessä verbit eivät käytännössä taivu aikamuodoissa. Puhujat voivat lisätä tarkentavia määreitä, kuten "pian" tai "eilen", mutta nämä eivät ole välttämättömiä, jotta asian voisi sanoa kieliopillisesti oikein. Indonesiaksi "minä keitin munia" ja "minä keitän munia" voidaan sanoa tismalleen samalla tavalla ilman kieliopillisia ongelmia tai ongelmia ymmärtämisessä.

Boroditsky perusti Indonesiaan tutkimuslaboratorion, jossa yksi hänen oppilaistaan teki kokeen koskien indonesialaisten ajallista hahmottamista. Indonesialaisille koehenkilöille näytettiin kolmea erilaista kuvaa samasta tapahtumasta; miehestä, joka oli aikeissa potkaista palloa, miehestä potkaisemassa palloa ja miehestä, joka oli juuri potkaissut palloa. Kun koehenkilöitä pyydettiin kuvailemaan kuvia, he kuvailivat kaikkia kuvia samalla tavalla ("mies potku pallo"), minkä lisäksi he myös väittivät kaikkien kuvien olleen samanlaisia. Koska indonesialaiset eivät puhuessaan yleensä rekisteröi aikamuotoja, he eivät pystyneet myöskään muistamaan eri kuvien ajallisia eroja. Kieli vaikuttaa suoraan siihen, miten ihminen ymmärtää ajan kulumisen ja jopa siihen, miten ihmisen ajallinen taju ja muisti pelaa.

Ajatukset ja kieli eivät ole toisistaan riippumattomia, vaan ne elävät symbioottisessa yhteydessä. Mitä paremmin kieli vastaa todellisuutta, sitä luontevammin ihminen pystyy ajattelemaan todellisuuteen liittyviä asioita. Mitä rajoittuneempaa kieli on, sitä hankalampaa ihmisen on pystyä ajattelemaan sen avulla monipuolisesti ja luomaan uusia ideoita. Kaikki kieleen kohdistuva manipulointi on mieleen kohdistuvaa manipulointia, ja kielen manipulointi on yksi tehokkaimmista tavoista hallita, sillä kajoamalla kieleen voidaan kajota suoraan mieleen, sieluun ja siihen, millainen ihmisten koko todellisuudenkuva on.

Tietenkään kielet eivät ole koskaan muuttumattomia tai absoluuttisia, mutta olennaista on se, miten tuo muutos tapahtuu. Muutos voi tapahtua luonnollisesti yhteiskunnan muuttuessa ja kehittyessä sekä ihmisten kanssakäydessä keskenään. Vaihtoehtoisesti muutos voi tapahtua ylhäältä alas pakottamalla, kuten poliitikot ja muut vallankäyttäjät pyrkivät tekemään. Luonnollisesti muuttuessaan kieli heijastaa alhaalta ylös ajatusmallien ja -tapojen muutosta. Tietoisesti muutettaessa kielen muutokset heijastavat vallankäyttäjien tarvetta ja tahtoa manipuloida, hallita ja ottaa valtansa alle. Koska kieli on lähtökohtaisesti inhimillinen ominaisuus, ei poliittinen ominaisuus, tulee kielen muutoksien olla lähtöisin ihmisistä, eikä poliittisista päätöksistä. Medialla, vallanpitäjillä tai muilla vastaavilla instansseilla ei ole oikeutta ryhtyä määrittelemään tai muuttamaan sanoja tai niiden merkityssisältöjä, vaan niiden tulee toimia ihmisten ehdoilla. Koska kieli on suora portti mieleemme ja todellisuuteemme, on sitä pyrittävä suojelemaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, eikä sen voi antaa korruptoitua tai altistua päättäjien ja mielipidevaikuttajien manipulaatiolle.

LISÄÄ AIHEESTA:
Elämme valheen verkossa

"Maan tapa" on hanurista

Timo Soini kirjoittaa Iltalehden blogissaan maan tavasta ja siitä, miten se koskee myös suomalaisia. Soinin kirjoitus käsittelee Italiassa sattunutta tapausta, jossa suomalaisnainen, eli suomalaissyntyinen Italian kansalainen Soile Lautsi anoi Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta tutkimaan, rikkovatko Italian koulujen seinällä olevat krusifiksit Italian allekirjoittamassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa olevaa uskonnonvapauspykälää. Timo Soinin mielipide on, että kyseessä olevan Italian kansalaisen ei olisi tullut viedä kysymystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, koska "maan tapa".

Oletetaan, että irlantilainen maailmanparantaja tulee Suomeen, elää täällä ja saa Suomen kansalaisuuden. Asuttuaan Suomessa muutaman vuoden hän on huomannut, että Suomessahan - perkele - poliitikot kähmivät itselleen etuja, tekevät lehmänkauppoja keskenään ja toimivat muutenkin moraalisesti vastuuttomasti. Voitaisiin itse asiassa jo perustellusti sanoa, että hyvä veli -järjestelmät ja poliitikkojen kusipäinen toiminta ovat Suomessa maan tapa, ja tuo maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit! Tästä kettuuntuneena aina valpas irlantilaisemme päättää parantaa suomalaisten oloja ja valittaa kyseisestä maan tavan mukaisesta toiminnasta asiaankuuluville tahoille, kuten tuomioistuimille ja viranomaisille.

Tässä krusifiksiasiassa on kyse täysin samasta. Lautsin toiminta Italiassa meni pilkulleen Italian lakien mukaan. Nainen ei rikkonut mitään Italian lakia, vaan toimi tasan, kuten Italiassa pitää toimia, jos jokin yhteiskunnallinen asia närästää. Euroopan ihmisoikeussopimus on osa Italian lakia. Italia liittyi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen juuri sen vuoksi, että Italian kansalaiset voivat tehdä tällaisia valituksia, kun kokevat sen tarpeelliseksi. Lautsi ei siis alkanut kovaan ääneen valittaa siitä, että suvivirsi loukkaa hänen kulttuuriaan tai että krusifiksit ovat rasisteja, vaan hän toimi, kuten sivistyneessä yhteiskunnassa toimitaan, ja käytti juuri tällaisia kysymyksiä varten tehtyjä yhteiskunnan omia oikeudellisia mekanismeja. Jos se ei ole ”maan tapaa”, että toimii yhteiskunnan lakien mukaisesti ja pyrkii muuttamaan yhteiskunnassa negatiiviksiksi kokemiaan asioita juuri sillä tavalla, kuten siinä yhteiskunnassa tuleekin lain ja yhteiskuntajärjestyksen mukaan tehdä, mikä sitten on?

Laki on pohjimmiltaan kodifioitua "maan tapaa". Se on kirjoitettu tekstiä, johon on koottu se, miten yhteiskunta toimii. Tietysti maan tavan voidaan ajatella menevän kirjoitettua lakia pidemmällekin ja siihen voidaan lukea esimerkiksi käyttäytyminen, kieli ja niin edelleen ja niin edelleen. Tässä vaiheessa kuitenkin aletaan kulkea epämääräisellä, täysin tulkinnanvaraisella ja subjektiivisella alueella, jossa "maan tapa" ei enää tarkoita juuri mitään. "Maan tavasta" tulee samanlainen käsite kuin "kylmästä" tai "kuumasta". Kokis voi olla kylmää, jos se on +4 astetta. Talvi voi olla lämmin, jos se on -4 astetta. Jollekin lämmin kesä on +15 astetta, toiselle +30 astetta. Koska "maan tapa" ei ole itsessään yksiselitteinen asia, sitä ei voida käyttää vaatimaan yksiselitteisiä asioita.

Toisaalta vaikka "maan tapa" olisi yksiselitteinen, se ei ole siitä huolimattakaan hyvä peruste, koska maan tapa voi olla perseestä. Vaikka Pohjois-Koreassa maan tapa on se, että väärinajattelijat ammutaan ja heidän perheensä pistetään leireille kuolemaan nälkään ja pakkotyöhön, on tästä huolimatta jokaisen ihmisen oikeus - ja jopa ihmisyyden tuoma velvollisuus - pyrkiä auttamaan pohjoiskorealaisia kanssaihmisiään ja vastustamaan pohjoiskorealaista "maan tapaa". Jos henkilö olisi Teräsmies, voisivat moraaliset syyt jopa velvoittaa pistämään koko Pohjois-Korean maan tavan palasiksi ja heittämään kaikki tätä maan tapaa toteuttavat henkilöt Lex Luthorin seuraksi vankilaan. Maan tapa ei ole etiikan ja moraalin yli menevä mahtikäsky, joka tarkoittaa, että vääryyksistä tulee vaieta.

Kaikki maan tapa, joka ei ole lakia, on mielipidekysymys, eikä se, että jokin on "maan tapa", tee siitä hyväksyttävää asiaa välttämättä edes tuon maan sisäpuolella. Jos ihmisiä aletaan vaatia toimimaan tietyllä tavalla ja perusteluna tälle käytetään "maan tapaa", silloin tulee pystyä myös tarkasti kertomaan, mikä tämä maan tapa on. Erityisen tärkeää tämä on, jos toiminta, jota pyritään kieltämään, on muuten täysin lain ja hyvien tapojen mukaista. "Maassa maan tavalla" on fraasi, joka on ehkä käyttökelpoinen arkipäiväisessä keskustelussa, mutta kaikesta politiikkaan ja oikeuteen liittyvästä keskustelusta se tulee heittää armotta jorpakkoon. Fraasin tilalle voi ottaa käyttöön yleismaailmallisemman, modernimman ja kattavamman ohjesäännön, jonka jokainen pystyy todennäköisesti allekirjoittamaan; "vältetään perseilyä". Maan tapa on hyvä perustelu päättömille vaatimuksille, koska se ei tarkoita yhtään mitään.

PS. Tässä kirjoituksessa ei ole kyse Timo Soinista. Tässä kirjoituksessa on kyse maan tavasta ja siitä, mitä maan tavalla tarkoitetaan.

Hyvää sananvapauden päivää, Astrid Thors!

Suomen maahanmuutto- ja Eurooppa-ministeri Astrid Thors juhlistaa sananvapauden muistopäivää ehdottamalla Sanoma-yhtiön maakuntalehtien haastattelussa, että netin keskustelupalstoille asetetaan vastaavat päätoimittajat. Asia on tietysti sekä absurdi että surkuhupaisa useammastakin syystä, eikä vähiten siksi, että aikaisemmin tänä samana vuonna Astrid Thors itse esitti vaatimuksen, että hallituksen on tuomittava hyökkäykset ilmaisunvapautta kohtaan. Toki sananvapauteen kuuluu oikeus vaatia loogisesti ristiriitaisia asioita, mutta ei se silti fiksua ole.

Lehdessä päätoimittajan tehtävänä on kantaa viimekädessä vastuu siitä, mitä lehdessä kirjoitetaan. Tämä merkitsee päätoimittajan kannalta sitä, että hän joutuu käytännössä käymään läpi kaiken lehteen päätyvän ja poistamaan sieltä materiaalin, josta voi koitua oikeudellisia ongelmia. Pihvi on tietysti se, että julkaistu lehti ei ole samankaltainen ympäristö kuin Internet-foorumii. Julkaistu lehti on toimittajakunnan yksipuolista viestintää. Internet-foorumi taas on interaktiivinen ja lähtökohtaisesti avoin keskustelukanava. Internet-foorumia ei voi verrata suoraan lehteen, vaan enemmänkin toriin tai jopa antiikin Kreikan foorumeihin, joista nettifoorumit ovat saaneet nimensä. Päätoimittajan vaatiminen Internet-foorumilta on tämän vuoksi kuin vaatisi päätoimittajaa torikeskustelulta.

Jos Internet-foorumeilta vaaditaan päätoimittajaa vastaavalla tavalla kuin lehdiltä, siitä seuraa väistämättä kaikkien Suomen foorumien ennakkotarkistus ja -sensuuri. Kukaan järkevä ihminen ei tahdo olla tilanteessa, jossa hän voi saada sakkoja tai linnaa muiden ihmisten tekemistä teoista. Internet-foorumin päätoimittaja olisi kuitenkin juuri tässä vastuussa, joten hänen kannaltaan on järkevintä jättää julkaisematta mitään viestiä, joka voi teoriassakaan saada hänet ongelmiin. On järkevämpää sensuroida paljon kuin sensuroida vähän. Suomen perustuslain 12§ sisältää ehdottoman ennakkosensuurin kiellon, mutta kun ihmiset ja yhteisöt saadaan itse sensuroimaan itseään, voivat hallitsijat kiertää tämän vaatimuksen hyvillä mielin.

Ennakko- ja itsesensuurin osalta ministeri Thorsin sananvapaudenpäivän toivotus liittyy olennaisesti muihin aikaisempiin ehdotuksiin, kuten oikeusministeriön rasistisia rikoksia ja niiden rankaisua pohtineen työryhmän mietintöön sekä oikeusministeriön Internetin valvontaa koskeviin suunnitelmiin. Oikeusministeriön työryhmämietinnössä ehdotettiin rikosoikeudellisen vastuun ulottamista oikeushenkilöille, mikä merkitsisi sitä, että keskustelufoorumin ylläpitäjä joutuisi vastaamaan siitä, mitä ihmiset käyvät hänen foorumillaan kirjoittamassa. Käytännössä ainoastaan murto-osalla foorumeista olisi edes resursseja valvoa kaikkea foorumille kirjoitettua, mikä johtaisi väistämättä keskustelufoorumien vähentymiseen.

Oikeusministeriö on myös miettinyt vastaavan rikosoikeudellisen vastuun ulottamista jopa Facebook-käyttäjille siten, että kuka tahansa Facebookin käyttäjä voisi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, mikäli sattumanvarainen pelle menee kännipäissään kirjoittelemaan hänen seinälleen kunnianloukkauksia ihmisestä, jota käyttäjä ei ole edes tavannut. Kuinka monella on oikeasti ylipäätään aikaa tuijottaa Facebookinsa seinää ja valvoa, että kukaan ei vain kirjoittaisi sinne törkyä? No, ainakin monilla Turun kaupunginvaltuutetuilla kaupunginvaltuuston istunnoissa, mutta ei mennä nyt siihen.

Kaikki nykyisten hallitsijoiden vaatimukset nettifoorumien ja -keskustelun valvonnasta kärsivät samasta perustavanlaatuisesta ongelmasta. Kaikissa ehdotuksissa nettikeskustelua halutaan käydä tietoverkkohäiriköiden, trollien ja sottakirjoittajien ehdolla ja heille tahdotaan siirtää yhä kasvavissa määrin valtaa häiritä ja estää ihmisten vapaata kansalaiskeskustelua Internetissä. Siinä missä ennen häirikköjen kirjoittamat viestit aiheuttivat korkeintaan mielipahaa ja poistamiseen menevän ajan verran vaivaa valvojille, annetaan kaikissa ehdotusten mukaisissa malleissa jokaiselle maailman Internet-häirikölle myös valta asettaa rikosoikeudellinen uhka jokaisen Suomen foorumin ylläpitäjille tai muulle Internet-käyttäjälle.

Toisin kuin salasanojen kalastelu, tietoturvamurrot tai muu vastaava cyberilkivalta, ei foorumeilla tai Facebookissa huutelu vaadi minkäänlaista osaamista mihinkään suuntaan. Jos pelkällä netissä huutelulla voidaan saada aikaiseksi rikosoikeudellinen vastuu foorumin ylläpitäjälle tai päätoimittajalle, aseistaa se kyvyttömimmänkin nettihäirikön täysin uudella aseella. Jos Internet-häirikköä ennen ehdotuksia voisi verrata kadulla huutelevaan juoppoon, on Internet-häirikkö näiden ehdotusten jälkeen tuo sama juoppo, jolle on annettu ritsa ja pussillinen teräviä kiviä. Häirikköjen aiheuttamasta lähinnä esteettisestä haitasta muuttuu ehdotusten vuoksi valtava konkreettinen haitta, josta voi seurata häkkiä ja pamppua myös niille Internetin käyttäjille, jotka eivät häiriköintiä harrasta. Jos sellaisia on.

Marko Sihvonen vastaan eurooppalainen stalinismi

Marko Sihvonen on ollut eduskuntatalon edessä nälkälakossa 1.2. alkaen vastustaakseen Suomen pohjavesien yksityistämistä ja myymistä ylikansallisille suuryrityksille. Veden hinta on nousemassa räjähdysmäisesti ja nykyinen talouskriisi ainoastaan kiihdyttää tätä. Suomen hallitus on asettamassa lakia, joka mahdollistaa kansallisten pohjavesivarantojen myymisen yksityisille yrityksille. Asia liittyy EU-direktiiveihin.

Asiasta ovat kirjoittaneet ainakin:
Riikka Söyring 1, 2
Veli-Pekka Kortelainen 1
Lars Österman 1
Kullervo Kalervonpoika 1, 2

Marko Sihvoselle on tehty Facebookiin tukiyhteisö ja hänen mielenosoitukselleen on perustettu tukisivusto. Yle ei ole huomioinut Marko Sihvosen mielenosoitusta mitenkään. Suomen lain mukaan laillisen mielenosoituksen järjestämiseksi ei tarvita minkäänlaista lupaa, vaan ainoastaan järjestysluonteinen etukäteisilmoitus viranomaisille. Marko Sihvonen oli todistettavasti tehnyt tämän ilmoituksen. Tästä huolimatta 3.2. poliisit ottivat Marko Sihvosen kiinni ja laittoivat hänet poliisiauton taakse. Poliisi ei perustellut Sihvosen kiinniottoa millään tavalla.

Se, mitä tässä tapahtuu, on, että Suomen virkavalta ei kunnioita lakia, eli sitä ainoaa asiaa, jonka ansiosta heillä on lainkaan minkäänlaista valtaa yli kenenkään toisen. Se, miksi näin tapahtuu, on se, että julkinen valta ei tahdo ihmisten näkevän, että ihmiset pystyvät sanomaan ääneen mielipiteensä julkisen vallan moraalittomista ja oikeudettomista toimista. Julkinen valta ei kestä ihmisten mielipiteitä, joten ihmiset pyritään pelottelemaan hiljaiseksi.

3.5.2009 Helsingin Sanomat uutisoi Suomen syyllistyneen viimeisen 15 vuoden aikana useampaan ihmisoikeusrikkomukseen kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä. Kun ottaa huomioon sen, että muissa Pohjoismaissa on yhteensä 3,7 nousee luku vielä merkittävämmäksi. Ainoastaan seitsemän Euroopan neuvoston maata on saanut Suomea enemmän tuomioita sananvapauden rikkomisesta. Suomi liukuu jatkuvasti yhä kiihtyvällä tahdilla kohti samankaltaista vastustuksen ja vaikutusmahdollisuudet nujertavaa kontrollijärjestelmää kuin mikä naapurimaa Venäjällä on vallinnut muutamia hassuja poikkeuksia lukuunottamatta koko Suomen nykyisen olemassaolon ajan.

Kehitys ei ole ainutlaatuista Suomessa, vaan tämä sama ilmiö tapahtuu kaikkialla Euroopan unionissa. Naapurimme Ruotsi on ottanut käyttöönsä telekuuntelujärjestelmän, jolla se pystyy valvomaan kaikkea sen rajat ylittävää liikennettä, mikä tarkoittaa käytännössä hyvin suurta osaa Suomen tietoliikennettä. Tämän lisäksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuin vaati Ruotsia ottamaan käyttöönsä lait, jotka pakottavat teleoperaattorit tallentamaan asiakkaidensa puheluja ja sähköposteja.

Britannian hallitseva puolue Labour on luonut keskimäärin 33 uutta rikosta joka ikinen kuukausi siitä asti, kun se on ottanut vallan. Labourin hallituksen aikana on myös ryhdytty asentamaan valvontakameroita 20 000 tuhanteen yksityiseen kotiin. Valtontajärjestelmän hinta on noin 400 miljoonaa puntaa. Britannia on asentamassa kameroita talojen sisälle myös valvoakseen ihmisten naapureita, jalankulkijoita ja katunäkymää.

Ei ole mitään syytä olettaa, että kehitys tulisi pysähtymään siihen pisteeseen, missä se on nyt. Valvonta-, hallinta- ja seurantajärjestelmien kehittely ja implementointi on ainoastaan kiihtynyt ja se kiihtyy yhä edelleen. Koko Euroopan unioni, ei vain Suomi, on kulkemassa kohti köyhää, kurjaa ja hallittua dystopiaa. Tässä ei ole mitään omituista, sillä järjestelmät ja ihmiset niiden takana ovat läpi historian halunneet valtaa muiden ihmisten yli. Nykyhetki olisi historiallinen kuriositeetti, jos niin ei olisi tälläkin hetkellä.

Kansanedustajilla, ministereillä tai virkamiehillä ei ole todellisuudessa lainkaan valtaa. Heidän ainoa valtansa on kirjoittaa paperille tai tietokoneelle asioita ja puhua. Heidän puheensa ja kirjoituksensa vaikuttavat todellisuuteen ainoastaan sen takia, että ihmiset eivät ole vaivautuneet sanomaan vastaan. Kun ihmiset sanovat heille vastaan, heidän hallitsijan viittansa putoaa pois ja heistä tulee tasan samanlaisia tyyppejä kuin kaikista muistakin.

Perjantaina 19.2. Marko Sihvosen tukijoukot järjestävät ulkoilmabileet Arkadianmäellä. Kannattaa myös liittyä Facebookin tukiyhteisöön ja harkita Söyringin ja muiden blogien levittämistä läpi Internetin.

Julkisen vallan lietsomat viharikokset keinona hallita

Turun Sanomien pääkirjoitus 16.12. väittää, että "Rasististen ja niin sanottujen viharikosten määrä on lisääntynyt Suomessa huolestuttavasti." Pääkirjoitus myös vaatii viharikosten määrittelemistä omaksi rikoslajikseen. Perusteena väitteille Turun Sanomat käyttää poliisiammattikorkeakoulun 14.12. julkaisemaa raporttia sen toimittamasta vuosittaisesta rasistisia rikoksia koskevasta tutkimuksestaan - tai oikeammin sisäministeriön tiedotetta raportista. Koska median rooli on Suomessa toimia lähinnä virallisen totuuden puolustajina ja hallitsijoiden sylikoirana sen sijaan, että se harrastaisi tutkivaa journalismia, ei Turun Sanomat ole katsonut aiheelliseksi perehtyä itse raporttiin.

Nimittäin se, ovatko rasistiset rikokset ja viharikokset nousseet, ei ole raportin mukaan mikään itsestäänselvyys, vaan nousuun ovat vaikuttaneet muun muassa tilastointimenetelmien merkittävät muutokset. Vuoden 2008 luku on aikaisempia vuosia suurempi, koska se mittaa paljon suurempaa asiaa kuin aikaisempina vuosina. Tutkimuksen mukaan "vuoden 2008 luvut eivät ole vertailukelpoisia aikaisempiin vuosiin" ja "tulokset eivät ole kaikilta osin vertailukelpoisia vuosien 2003-2007 rasismiselvityksiin". Suurin muutos tutkimuksen tilastoinnissa on se, että rasististen rikosten sijasta tutkimus käsitteli entistä laajempaa käsitettä "viharikokset". Viharikosten määrän kasvua on mahdotonta sanoa, koska viharikoksia ei ole koskaan aikaisemmin tilastoitu, vaan tilastointi on koskenut pelkästään rasistisia rikoksia.

Se, että rikoksia, joiden motiivina on viha, tapahtuu, on kiistämätön fakta. Raportissa käsitellyistä esimerkkitapauksista voi kuitenkin huomata, miten epämääräisestä asiasta osassa tilastoiduista viharikostapauksista on ollut kyse:

• "Mukana on kahdeksan rikosilmoitusta tappeluista, joissa on ollut mukana romaneita ja joiden yhteydessä on sanottu heihin kohdistuvia herjauksia."
• "Epäiltyjen kerrottiin loukanneen asianomistajan kunniaa kommenteilla, kuten 'perkeleen uskovaiset' ja 'hullut uskovaiset'."
• "Yksi syrjintäilmoitus oli tehty siitä, ettei henkilöä palkattu kirkon töihin sen vuoksi, että hän oli itse eronnut kirkosta."
• "Osassa ilmoituksia poliisi on kirjannut uhrin seksuaalisesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta tutkintamuistioon, joka ei tule missään vaiheessa julkiseksi. Näissä ilmoituksissa kyse on voinut olla poliisin omasta epäilyksestä teon syylle."
• "Näkövammaista henkilöä ei ole päästetty ravintolaan opaskoiran kanssa."
• "Taksi ei ole ottanut kyytiinsä pyörätuolia käyttävää miestä."

Vaikka kirkkoon kuulumattomuus syynä sille, että ihmistä ei hyväksytä töihin, on ehdottomasti vastoin syrjintälakia, ei mikään viittaa automaattisesti siihen, että motiivina olisi ollut viha. Jos taas näkövammaista henkilöä ei ole päästetty ravintolaan opaskoiran kanssa, syynä voi olla henkilökunnan tietämättömyys siitä, miten tilanteessa pitäisi toimia, koska erilaiset hygieniasäännökset voivat kieltää eläinten tuomisen ravintolaan. Taas heitot kuten "perkeleen uskovaiset" ja "hullut uskovaiset" eivät välttämättä kerro mitään muusta kuin vitutuksesta, joka on melko normaalia Suomessa. Kaiken kaikkiaan viharikosten määrittely on korostetun epämääräistä, koska Suomen oikeusjärjestelmä ei tunne erillistä viharikosten luokkaa. Raportissa aiheesta todetaan, että "Viharikosta määritellään useilla eri tahoilla, kuten lainsäädännössä ja eri tieteenaloilla, eikä käsitteestä ole yhtä yhteisesti sovittua määritelmää."

Myöskään rasististen rikosten määrä ei ole juurikaan kavanut, vaikka "[tilastoinnin] hakuehtoja laajentamalla on pyritty löytämään poliisiasian tietojärjestelmästä aikaisempaa kattavammin rasistisia piirteitä sisältäviä rikosepäilyjä." Vuonna 2006 rasistisia rikoksia tuli poliisin tietoon 748. Vuonna 2007 rikoksia tuli poliisin tietoon 698. Vuonna 2008 rikoksia tuli poliisin tietoon 755. Rasististen rikoksien määrä ei siis ole juurikaan kasvanut, vaan se on pyörinyt pienellä heitolla samoissa lukemissa maahanmuuttajien määrän runsaasta kasvusta ja tilastointimenetelmien laajentamisesta huolimatta. Jos tilastointimenetelmien muuttaminen ja muiden kuin suomalaistaustaisten etnisten ryhmien kasvu otetaan huomioon ja vuoden 2008 rasististen rikoksien määrää verrataan vuoden 2006 lukuun, ovat rasistiset rikokset itse asiassa jopa vähentyneet.

Rasismin ja rasististen rikosten vähentyminen ei kuitenkaan sovi yhteen sisäministeriön suunnitelmien kanssa. Sisäministeriön ehdotuksessa sisäisen turvallisuuden toimintaohjelmaksi sisäministeriö toteaa, että poliisille ilmoitettujen rasistisiksi luokiteltujen rikosten lukumäärä on saatava nousuun. Esityksessä sisäministeriö esittää tavoitteeksi nostaa rasistisiksi luokiteltujen rikosten määrää suhteessa poliisiammattikorkeakoulun tutkimukseen vuoden 2006 lähtötasosta vuoteen 2011 mennessä 14 prosenttiyksikköä. Vuoteen 2015 mennessä tavoite on saada määrä nousemaan 29 prosenttiyksikköä. Sen sijaan, että sisäministeriö siis pyrkisi vähentämään rasistisia rikoksia, se nimenomaisesti pyrkii kasvattamaan niistä epäiltyjen määrää vailla yhteyttä reaalimaailman tapahtumiin. Tilastollisen ja oikeudellisen rasismin lisääminen on sisäministeriön tietoinen valinta.

Myöskään muilta osin poliisiammattikorkeakoulun raportti ei tue sen perusteella tehtyjä johtopäätöksiä. Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljasen mukaan Internetissä tapahtuva viharikollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti. Poliisiammattikorkeakoulun raportti on kuitenkin hänen kanssaan eri mieltä. Raportin mukaan esimerkiksi rasistisissa rikoksissa "harvinaisempia tapahtumapaikkoja ovat edellisvuoden tapaan olleet koulu tai koulualue, julkinen kulkuväline, joku muu asunto ja Internet." Raportin mukaan Internetissä tehtiin ainoastaan 2 prosenttia rasistisista rikoksista. Uskontoon perustuvia viharikoksia Internetissä tapahtui ainoastaan kaksi kappaletta vuonna 2008. Vammaisuuden tai seksuaalisuuden vuoksi tehtyjä viharikoksia Internetissä raportti ei erittele lainkaan. Huolimatta Internetin vähäisestä osallisuudesta viharikoksiin, pyrkii Viljanen käyttämään nimenomaan viharikoksia perusteluna sille, että poliisille ollaan antamassa yhä uusia keinoja valvoa ja hallita Internetiä. Esimerkki tästä on alkuvuodesta tuleva Red Button -järjestelmä, eli tietokoneen ruudulla oleva linkki, jota painamalla poliisille voi vihjata epäilyttävästä materiaalista. Myös marraskuussa työnsä päättänyt oikeusministeriön Rasistiset rikokset -työryhmä tulee esittämään Internetiä koskevien lakien kiristysehdotuksia lähitulevaisuudessa.

Viharikoshysteriassa on kyse klassisesta tavasta hallita hegeliläisen dialektiikan periaatteilla. Ensin hallitsijat luovat tietoisesti ongelman (teesi). Tämän jälkeen media innostuu ongelmasta oman luonteensa vuoksi ja alkaa vaatia ratkaisua ongelmalle (antiteesi). Luonnollisesti hallitsijoilla on valmiina ratkaisu (synteesi), jota hallitsijat eivät olisi koskaan voineet saattaa voimaan ilman alkuperäistä, keinotekoisesti luotua ongelmaa. Sekä ongelma, reaktio siihen että näennäinen ratkaisu johtuvat kaikki samasta lähteestä. Ihmiset saadaan hyväksymään sitä enemmän rajoituksia, hallintaa, valvontaa ja kontrollia, mitä suurempia ongelmia vastaan niillä taistellaan. Sen sijaan, että rasismia pyrittäisiin vähentämään ja ongelma ratkaisemaan, pyritään rasismia lisäämään, jotta valvontaa ja kontrollia voidaan lisätä sen varjolla yhä entisestään. Amerikassa muun muassa omien kansalaisten salakuuntelun mahdollistava Patriot Act meni läpi terroristeilla pelottelun vuoksi. Me emme ole Suomessa vielä samassa pisteessä, mutta käytetyt metodit ovat perimmäiseltä luonteeltaan samanlaisia.

Aiheeseen liittyen:
Maahanmuutto ja ministeritason korruptio

Suomen laki estää Suomen lipun kunnioittamisen vapaaehtoisesti

Eilen oli Suomen menetetyn itsenäisyyden muistopäivä, minkä kunniaksi joku sattumanvarainen hippi päätti polttaa Suomen lipun. Erityisen pöljää tempussa oli se, että tämä heppu naamioi itsensä. Koko eleeltä menee suuri osa pointista sillä samalla hetkellä, kun tyyppi ei enää uskaltanut tehdä sitä omilla kasvoillaan. Naamiointi Suomessa, jossa kukaan ei kuitenkaan tule ja kivitä, on lähinnä merkki siitä, että on liian selkärangaton seisomaan mielipiteidensä takana. Itse asiassa naamioituminen on moraalisesti sallittua ainoastaan supersankareille, enkä usko, että tämä lipunpolttaja oli supersankari, koska hän ei sytyttänyt lippua tuleen kuumakatseella. Mutta eipä siinä, kukin tallaa tavallaan.

Poliisin reagointi lipun polttamiseen oli omituinen, sillä lipun epäkunnioittava kohteleminen on kriminalisoitu laissa Suomen lipusta. Joka julkisesti turmelee Suomen lipun tai käyttää sitä epäkunnioittavasti taikka luvattomasti ottaa paikaltaan yleisesti nähtäville asetetun Suomen lipun, on tuomittava Suomen lipun häpäisemisestä sakkoon. Poliisin tehtävänä taas on valvoa voimassa olevaa oikeutta, joten poliisin olisi pitänyt puuttua siihen, että poliisin valvonnan alla suoritetaan teko, joka on vastoin Suomen lakia. Lain kannalta poliisin olisi pitänyt napata lipunpolttaja, viedä hänet maijaan, kirjoittaa hänelle sakko ja passittaa hänet taas vapauteen astetta nolostuneempana, kokemusta rikkaampana ja ripausta todellisempana kapinallisena.

Vaikka juridisesti onkin selvää, että Suomen lipun polttaminen on kiellettyä ja vastoin lakia, on tärkeää muistaa, että laki ja oikeudenmukaisuus eivät aina kulje käsikkäin. Vaikka lipun polttaminen oli törkeä ja monia ihmisiä loukkaava teko, olisi hyvä miettiä, onko se oikeasti riittävän hyvä syy pitää lipun polttamista kiellettynä. Lipun epäkunnioittavan kohtelun kriminalisointi on väistämättä ristiriidassa sekä sananvapauden, ilmaisunvapauden että omaisuudensuojan kanssa. Jos lipun epäkunnioittava kohtelu on kriminalisoitu, ei ihmisillä ole oikeutta ilmaista kaikkia mielipiteitään, vaikka nämä mielipiteet eivät uhkaisi ketään tai loukkaisi kenenkään kunniaa. Vastaavasti nykyisen lippulain ollessa voimassa ihminen ei saa itse tehdä mitä tahtoo itse ostamallaan palalla kangasta ilman sakon uhkaa.

Ketä lipun polttaminen todellisuudessa vahingoittaa? Keneenkään ei satu, kenenkään henki ei lähde, ja ainoa omaisuusvahinko, joka lipun polttamisesta seuraa, on lipun polttajalle itselleen. Toisin kuin esimerkiksi väkivallassa tai rattijuopumuksessa, lipun kunnioittamisessa on kyse puhtaasti abstrakteista asioista, arvoista ja arvostuksista, eikä sitä voi kieltää sen vuoksi perusteella, että se olisi muille ihmisille vahingollista. Lipun polttaminen ei aiheuta edes samanlaista vahinkoa kuin kunnianloukkaus tai uhkaus. Kunnianloukkauksessa toisesta levitetään perätöntä tietoa, joka on hänen maineelleen vahingollista, ja uhkauksessa konkreettisesti ilmoitetaan aikeista tehdä jotain toiselle vahingollista. Lipun polttaminen puolestaan ei esitä mitään muuta kuin itse lipun polttajan vihan tai inhon niitä asioita kohtaan, joita lippu hänelle henkilökohtaisesti symbolisoi. Kysymys siitä, "ketä" lipun polttaminen vahingoittaa, oli retorinen. Todellisuudessa pitäisi kysyä "mitä" lipun polttaminen vahingoittaa.

Vaikka monella suomalaisella onkin tunneside lippuun, Suomen lippu ei ole todellisuudessa suomalaisuuden symboli. Suomen lippu on eduskunnan päätöksellä asetettu virallinen Suomen valtion symboli. Eduskunta voi muuttaa tätä symbolia milloin ikinä se tahtookaan, ja näin on käynytkin lukuisia kertoja menneisyydessä. Suomen ensimmäinen lippu oli punainen ja sen keskellä oli Suomen leijonavaakuna. Ulkoisesti se ei muistuttanut nykyistä lippua lainkaan. Lippua kuitenkin muutettiin, koska se muistutti väreiltään liikaa Neuvostoliiton lippua, ja muilla Pohjoismailla oli käytössään samanlainen ristilippu. Vuonna 1920 hyväksytty lippu taas erosi nykyisestä Suomen lipusta ristin erilaisella sinisävyllä. Nykyinen Suomen lippu on tullut voimaan vasta toukokuussa 1978. Suomen nykyinen lippu ei siis ole se sama lippu, jonka puolesta veteraanit taistelivat toisessa maailmansodassa. Suomen lippu ole mikään muuttumaton, Suomen henkeen ja suomalaisuuteen ajasta ikuisuuteen samanlaisena kuuluva asia. Suomen lippu on puhtaasti eduskunnan päättämä Suomen virallinen valtiosymboli. Suomen valtio taas ei ole sama asia kuin Suomen maa, vaan se on Suomen maata ja sen rajoja hallitseva julkisen vallan instituutio.

Valtiollisten symbolien häpäisy on pohjimmiltaan aina ilmaisu sitä valtiota vastaan, jota ne symbolit symbolisoivat. Amerikan lippuja poltetaan Lähi-Idässä, koska Lähi-Idässä koetaan, että Amerikka perseilee. Jos valtiollisen symbolin häpäisy on kiellettyä, silloin valtio saa suojaa itseensä kohdistuvalta arvostelulta. Vaikka tämä suoja olisi jollain teoreettisella tasolla hyväksyttyäkin silloin, kun valtio toimii hyvin ja pitää kansalaisistaan hyvää huolta, ei se olisi perusteltua enää siinä vaiheessa, jos valtio ryhtyisi perseilemään. Valtiollisen symbolin epäkunnioittavan kohtelun kriminalisointi tarkoittaa valtion suojaamista tietynlaiselta valtionvastaiselta ilmaisunvapaudelta lain ja rangaistuksen voimalla. Kyse on samasta asiasta kuin jos Maamme-laulun melodialla ei saisi laulaa valtiota pilkkaavia sanoja tai jos Tarja Halosta ei saisi ilkkua, koska presidentti-instituutio on tärkeä suomalaisille.

Lipun epäkunnioittavan kohtelun kriminalisoinnissa on kyse siitä, että julkinen valta pakottaa rangaistuksen uhalla ihmisiä käyttäytymään tietyllä tavalla ja tuntemaan asiasta, kuten julkinen valta tahtoo heidän tuntevan - tai ainakin esittämään, että he tuntevat siten. Kun lipun kunnioittaminen on laissa määrätty pakko, sitä ei voi enää kunnioittaa vapaaehtoisesti. Vaikka ihminen olisi lukitussa huoneessa mielellään, hän ei ole siellä vapaasti, koska hänellä ei ole vaihtoehtoa toimia toisin. Lipun epäkunnioittavan kohtelun kriminalisoinnissa on kyse samasta asiasta. Jos ihminen kohtelee kunnioittavasti Suomen lippua mielellään ja aidosta kunnioituksesta, hän ei tee sitä vapaasti, koska lain mukaan hänellä ei ole vaihtoehtoja toimia toisin.

Itse arvostan Suomea ja Suomen lippua. Sen vuoksi olen sitä mieltä, että lipun epäkunnioittavan kohtelun kriminalisointi on haitallista sekä itse lipun kannalta että lippua kunnioittavien ihmisten kannalta. Lipulle asia merkitsee sitä, että se antaa signaalin, että lippu ei pystyisi omilla ansioillaan ansaitsemaan arvostusta, vaan ihmiset pitää pakottaa kunnioittamaan sitä lain voimalla. Vapaaehtoisesti lippua kunnioittavilta ihmisiltä epäkunnioittavan kohtelun kieltäminen taas vie vapauden pois kunnioittamisesta ja se saattaa heidät samaan tilaan niiden kanssa, jotka eivät kunnioita lippua oikeasti, vaan ainoastaan lain pakosta. Suomen lipun epäkunnioittavan kohtelun kriminalisointi on loukkaus sekä itse lippua että niitä kohtaan, jotka kunnioittavat lippua vapaaehtoisesti.

Katolilaisuus on pedofilian pyhittävä uskonto

"Vanhan Testamentin Jumala on eittämättä vastenmielisin hahmo kaikessa fiktiossa; kateellinen ja ylpeä siitä; pikkumainen, epäoikeudenmukainen, anteeksiantamaton kontrollifriikki; vaativainen, verenhimoinen etninen puhdistaja, naistenvihaaja, homofobi, rasisti, lapsentappaja, kansanmurhaaja, isänmurhaaja, tauteja levittävä megalomaaninen sadomasokisti, oikullinen ja pahantahtoinen öykkäri."
- Richard Dawkins

Perussuomalaisten helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho tuomittiin tänään 330 euron sakkoihin jumalanpilkasta hänen todettuaan, että "Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto" ja perusteltuaan väitettään muslimien hadith-kirjallisuudesta tutulla perimätiedolla, jonka mukaan Muhammed yhtyi vaimoonsa Aishaan tämän ollessa 9-vuotias. Kuten tuomiosta voi huomata, on moderni maailma hieno ja juhlimisen arvoinen asia. Vielä muutama sata vuotta takaperin jumalanpilkasta olisi joutunut joko hirtetyksi tai poltetuksi roviolla. Vaikka tuomiot ovatkin olennaisesti lieventyneet, on jumalanpilkkalainsäädännön ydinperiaate kuitenkin edelleen sama kuin satoja vuosia sitten. Nimittäin käräjäoikeuden perustelujen mukaan "Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävissä keskusteluissa."

Ai perkele! Ilmankos Hallis tuomittiin! Yritäpä tuossa sitten puhua uskonnoista, kun järjellä tai logiikalla ei ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä keskusteltaessa. :( :( :( Pitää varmaan ryhtyä inttämään vailla mitään rationaalista perustaa, jos se vaikka kelpaisi. Voisi aloittaa vaikka heti. Nimittäin Hallikselta unohtui mainita, että islamin lisäksi maailmassa on ainakin yksi toinen monoteistinen valtauskonto, joka pyhittää lapsiin sekaantumisen. Kuten ihmiset varmaankin arvaavat, tarkoitan tietysti katolilaisuutta, joka on tullut tunnetuksi muutamien hengenmiestensä halusta painaa nappulaa. Esitän siis seuraavanlaisen väitteen:

Katolilaisuus on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Jahven tahto.

Lähestyn asiaa (näennäis-)loogisen ketjun kautta; Katolisen kirkon johtaja, eli paavi, valitaan konklaaveiksi kutsutuissa kokouksissa. Näissä kokouksissa kardinaalit pohtivat ja vääntävät kättä siitä, kenet heistä korotetaan seuraavaksi Vatikaanin monarkiksi ja Jumalan sijaiseksi maan päällä. Koska Jumala nähdään katolilaisuudessa kaikkivaltiaaksi ja kardinaalit erityisen hengellisiksi miehiksi, on konklaavin valinta katolilaisessa teologiassa Jumalan sanktioimaa toimintaa. Jumala siis päättää, kenestä tulee katolisen kirkon seuraava johtaja. Vuonna 2005 konklaavi valitsi kardinaali Joseph Ratzingerin paavi Benedictus XVI:ksi.

BBC:n esittämän kohudokumentti "Sex Crimes and the Vatican":in mukaan paavi Darth Benedictus johti katolilaisten pappien harjoittaman lasten hyväksikäytön systemaattista peittelyä toimiessaan vielä kardinaalina. Dokumentin mukaan peittelystä tiedettiin läpi katolilaisen kirkon hierarkian ja se hyväksyttiin yleisesti koko kirkon toimintamalliksi. Toimintamallia vastustaneita pappeja paheksuttiin ja heidät yritettiin uhkailla hiljaiseksi. Konklaavin aikana ei ollut juuri kenellekään epäselvää, että Ratzinger oli tietoisesti peitellyt lasten seksuaalista hyväksikäyttöä puhtaasti suojellakseen katolisen kirkon etuja.

Katolinen kirkko siis valitsi yhteistuumin ja täydessä ymmärryksessä pedofiileja suojelleen miehen katolisen kirkon pääksi, jolla on valta muun muassa puhua ex cathedra Jumalan äänellä ja auktoriteetilla. Katolinen kirkko hyväksyi pedofilian peittelyn ja katsoi aiheelliseksi olla puuttumatta lapsiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan. Koska katolilaisuus on auktoritaarinen uskonto ja henkilönpalvontakultti, on itse kirkon mielipiteellä olennainen merkitys katolilaisuudessa. Toistan siis väitteeni:

Katolilaisuus on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on katolilaisten hämähäkkijumalattaren ja hänen profeettansa paavin tahto.

Jotta ihmisille ei jäisi epäselväksi, mitä yritän sanoa, päätin piirtää Paintilla pienimuotoisen selventävän kuvan aiheesta:



Hinduille lehmä on pyhä, joten lehmän käyttäminen negatiivisena haukkumasanana on ehdottomasti uskonnollisen yhdyskunnan pyhänä pitämän asian herjaamista ja häpäisemistä. Pitäisikö sen takia lehmäksi haukkuminen kieltää? Koko jumalanpilkkalainsäädäntö edustaa keskiajalta periytyvää järjettömyyttä, jossa oletetaan ensinnäkin jumaluuksien olevan olemassa ja toiseksi kuvitellaan niiden olevan liian heikkoja ja mitättömiä suojelemaan itse itseään pilkkaajiltaan. Sen lisäksi lainsäädäntö olettaa, että jos uskonnollisten yhdyskuntien pyhänä pitämiä asioita on olemassa, olisi ihmisellä edes teoriassa mitään mahdollisuuksia ryhtyä punnitsemaan niiden puolesta, mikä niitä loukkaa tai häpäisee. Jumalanpilkkalainsäädäntö on jumalanpilkkaa.

Se on hyvä, että on olemassa pykälä, jossa suojellaan uskonrauhaa, mutta nykyinen lainsäädäntö ei suojele ainoastaan ihmisten oikeutta harjoittaa rauhassa uskontoa ja uskoa mihin he tahtovat, vaan se myös rajoittaa radikaalisti ihmisten sananvapautta. Mikäli käräjäoikeuden tulkinta pitää paikkansa, tämä rajoitus ei edes perustu järkisyihin tai logiikkaan, vaan puhtaasti teokraattiseen mielivaltaan. Kysymys on yksinkertaisesti seuraavanlainen; Minkä vuoksi uskovaisilla on oikeus uskoa asioihin ja pakottaa muutkin kunnioittamaan heidän uskoaan, mutta esimerkiksi ateistilla tai agnostikolla ei ole samoja oikeuksia?

Sananvapauden puolesta ry kerää adressia, jossa vaaditaan rikoslain muuttamista siten, että uskonrauhan rikkomista koskevasta pykälästä poistetaan koko ensimmäinen kohta, eli jumalanpilkka. Jos tämä ensimmäinen kohta poistetaan, pykälästä tulee huomattavasti järkevämpi. Vaikka kaikki tietävät erityisesti Internetissä kerättävien adressien tehon, ei moisen adressin täyttämisessä pitkään kestä, eikä siitä mitään haittaakaan ole. Käytännössä mitättömällä vaivalla voi saada aikaiseksi jotain hyödyllistä.

PS. Mainostan vielä tällaista loistavaa bändiä kuin Funeral Feast. Sanoituksissaan Funeral Feast runoilee jumalaapilkkaavan kauniisti muun muassa "Jesus Christ - parasite - you son of a motherfucking whore" ja "victory is achieved when the last drop of christianity has been shed". Parasta bändissä on se, että bändin tuotantoa saa ladata ilmaiseksi Mikseri.netistä!

Me elämme valheen verkossa

Uuskieli on George Orwellin kirjassa Vuonna 1984 lanseeraama konsepti, jonka ideana on se, että ihmisten ajatteluun vaikuttaa se, millaista kieltä ihminen käyttää. Orwellin kirjassa kielestä pyritään kitkemään merkityksellisiä ja ilmaisuvoimaisia sanoja, jotta ihmiseltä saadaan kitkettyä myös kykyä ajatella. Esimerkiksi "hyvä, parempi, paras" on korvattu uuskielessä terminologialla "hyvä, plushyvä ja tuplaplushyvä". Kaikki valtaapitäviä ja heidän keinojaan kritisoivat asiat pyritään korvaamaan uuskielessä neutraaleilla tai merkityksettömillä termeillä, ja jokainen eliitin kannalta väärä ajatus pyritään pukemaan niin vastenmieliseen muotoon, että jos ihminen huomaa ajattelevansa väärällä tavalla, hän moittii itseään ja korjaa ajatuksiaan.

Vaikka Vuonna 1984 on fiktiota, on monilla siinä esitetyillä ajatuksilla vahva pohja todellisuudessa. Uuskieli on yksi tällainen ilmiö, vaikka luonnollisestikin eksakti tiede eroaa joissain määrin Orwellin uuskieli-ideasta. Tohtori Gary Lupyan suoritti kokeen, jossa kohteet laitettiin arvailemaan "alieneista", ovatko ne pahiksia vai hyviksiä. Kohteille ei kerrottu, että alienit kuuluivat kahteen eri ryhmään, ja että tämän pystyi huomaamaan pienistä, vaikeasti havaittavista ja vaikeasti kuvailtavista eroavaisuuksista. Ajan kanssa tutkimuskohteet oppivat erottamaan alieniryhmät toisistaan. Merkittävää oli se, että nopeus, jolla erot havaittiin, kasvoi radikaalisti, kun eri alieniryhmille annettiin nimet.

Vastaavasti vuonna 2007 tutkija Lena Borodsky ja kollegansa julkaisivat tutkimuksen, joka osoitti, että kieli voi vaikuttaa siihen, miten nopeasti värihavainnot kategorisoidaan. Tutkimuksessa laitettiin venäjää ja englantia äidinkielenään puhuvat valitsemaan kolmesta väristä, mitkä kaksi näyttävät samalta. Venäjän kielessä on olemassa kaksi erilaista sinistä, vaaleampi goluboy ja tummempi siniy, siinä missä englannissa on vain sininen, blue. Testi osoitti, että venäläiset pystyivät havaitsemaan värit nopeammin, jos ryhmässä oli kaksi goluboytä ja yksi siniy, tai toisin päin. Englantilaiset havaitsivat värit yhtä nopeasti, riippumatta siitä, minkälaista yhdistelmää käytettiin.

Tohtori Lupyan on tutkinut myös sitä, miten nopeasti kielen muutokset alkavat vaikuttaa. Eräässä testissään hän näytti koehenkilöille rinkiä, jossa oli monta kertaa 5 ja kerran 2. Hän pyysi koehenkilöitä joko "löytämään kohteen" tai "löytämään kakkosen". Aina, kun koehenkilöt kuulivat sanan "kaksi", he löysivät kohteen nopeammin. Kohteen löytäminen nopeutui entisestään, kun koehenkilöitä pyydettiin jättämään viitoset kokonaan huomiotta. Pohjimmiltaan kokeet osoittivat, että kieli antaa ihmisille kehyksen, jonka avulla ajatella, ja auttaa meitä organisoimaan maailmaa. Mitä tarkempi kieli, sitä tarkemmin ihminen voi havainnoida maailmaa, ja toisin päin.

Nykyinen uuskieli pelaa nimenomaan tällä mekaniikalla. Mitään asiaa ei sanota enää tarkasti, eikä mitään sanota enää suoraan. Sanojen alkuperäistä merkitystä pyritään sotkemaan, ja yksiselitteisiä, helposti omaksuttavia ja tarkkoja termejä pyritään välttämään. Epämiellyttävät asiat, joista tahdotaan värittää vähemmän vastenmielisiä, sotketaan termiviidakkoon. Sen sijaan, että esimerkiksi nykyisestä puolueiden korruptiorahaskandaalista puhuttaessa käytettäisiin rehellisesti termejä "korruptio" ja "rikolliset", puhutaan "vaalirahasotkusta". Tämä ei myöskään ole pelkästään medialle ja poliitikoille tyypillistä asioiden kiertelyä ja kaartelua, vaan uuskieltä on nostettu suoraan myös julkisen vallan viralliseen agendaan.

Seuraavassa on ote Helsingin kaupungin virallisesta ohjeistuksesta, nimeltään juhlavasti Rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäiseminen Helsingin kaupungin toiminnassa:
"Rasismi kaikissa muodoissaan on kaupungin toiminnassa kielletty. Rasismi on ideologia, jonka mukaan ihmiset muodostavat rodun ja/tai kulttuurin perusteella jaoteltavia erilaisia ryhmiä."

Ohjeistuksessa rasismi, joka sananmukaisesti tarkoittaa rotusyrjintää, eli ihmisten asettamista eri arvoiseen asemaan etnisen taustansa perusteella, on muutettu koskemaan myös kulttuuria. Virallisessa ohjeistuksessa ei myöskään puhuta enää syrjinnästä, vaan yksinkertaisesti jaottelusta erilaisiin ryhmiin. Yleisesti kulttuuri kuitenkin määritellään jotain tiettyä ryhmää jollain tavalla yhdistävinä tapoina, arvoina ja asenteina. Siksi voidaan puhua esimerkiksi karjalaisesta kulttuurista, italialaisesta kulttuurista tai ruotsalaisesta kulttuurista. Jo kulttuuri käsitteenä itsessään erottelee ihmiset eri ryhmiin, mutta ohjeistuksen mukaan tämä jaottelu on kiellettyä. Tässä ei ole minkäänlaista päätä eikä häntää, erityisesti kun Helsingin kaupungin oma toiminta rikkoo suoraan omaa ohjeistustaan vastaan esimerkiksi tarjoamalla muslimeille omia uimavuoroja ja perustamalla käytännön puhtaasti ihmisten jakoon erilaisiin ryhmiin pelkästään uskonnon, eli kulttuuriin kiinteästi kuuluvan asian perusteella.

Helsingin kaupunki ei myöskään ainoastaan tietoisesti riko omaa ohjeistustaan vastaan, vaan ohjeistus itsessäänkin on täydellisesti ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Suomen perustuslain 17§:n kolmannen momentin mukaan "Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan." Jo Suomen perustuslain lakitekstiin on kirjoitettu suoraan ihmisten erottelu erilaisiin ryhmiin puhtaasti kulttuurin perusteella. Vaikka sanaa "ryhmä" tai "kulttuuri" ei käytetäkään perustuslain puhuessa Suomen suomen- ja ruotsinkielisten asemasta, myös suomenkieliset ja ruotsinkieliset muodostavat Suomen valtiosääntöoikeudessa selvästi ryhmiä, jotka perustuvat käytännössä ainoastaan äidinkieleen, joka sekään ei ole geneettinen, vaan kulttuurillinen ominaisuus.

Tätä Helsingin kaupungin virallista ohjeistusta on mahdotonta noudattaa, jos otetaan huomioon kulttuurin määritelmä tai Suomen perustuslaki. Sen lisäksi Helsingin kaupunki ei edes yritä noudattaa omaa ohjeistustaan, mikä näkyy jo musliminaisille puhtaasti uskonnollisista perusteista annetuista uimavuoroista. On johdonmukaista ajatella, että ohjeistusta ei todellisuudessa ole edes tarkoitettu noudatettavaksi, vaan se on puhtaasti samanlaista soopaa ja käsitteiden hämärtämistä kuin suoran ja yksiselitteisen korruption ja rikollisuuden pukeminen "vaalirahasotkun" hiukan kiusalliseen, mutta siitä huolimatta pohjimmiltaan hyväksyttävään kaapuun.

Elämme valheiden, kusetuksen ja petoksen verkossa. Meidät on aivopesty ja kasvatettu olemaan kyseenalaistamatta sitä. Johtajamme jäävät jatkuvasti kiinni valehtelusta ja kusetuksesta, mutta emme tee muuta kuin kohautamme olkiamme ja sanomme, että "no, poliitikot ovat sellaisia; he nyt valehtelevat". Kun joku uskaltaa sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita, hänen niskaansa sataa paskaa, ja me, ihmiset ja kansa, hiljennämme hänet kollektiivisesti apinoimalla papukaijan lailla oppimaamme virallista linjaa; "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen..."

Vaarallisin vankila on sellainen, jossa vanki luulee olevansa vapaana. Me olemme siinä vankilassa. Onneksi tämä vankila on kuitenkin pohjimmiltaan pelkästään illuusio, josta vapautuminen ei vaadi mitään muuta kuin sen, että avaamme silmämme ja tajuamme, että maailma ei ole sitä, mitä poliitikot, toimittajat tai virkamiehet siitä yrittävät tehdä. Maailma on juuri sitä, mitä me haluamme siitä tehdä.

Vähemistövaltuutetun palkalla voitaisiin keksiä parannuskeino syöpään

Tiedättekö, missä valtiossa saa potkut, jos kehtaa lähettää henkilökohtaisesta sähköpostistaan ketjukirjeitä, joissa vitsaillaan valtion mielestä liian vakavilla asioilla?

Suomessa.

Kaksi vuotta sitten Helsingin sosiaaliviraston työpäällikkö Harri Eerikäistä sai työpaikkansa sähköpostiin Reinona tunnetun blogaajan käsialaa olevan ketjukirjeen. Eerikäinen lähetti tämän ketjukirjeen työpaikkansa sähköpostista omaan henkilökohtaiseen sähköpostiinsa, josta hän sitten lähetti sen eteenpäin, kuten ihmiset vittumaisuuttaan tapaavat tehdä ketjukirjeiden kanssa. Kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen yksi kirjeen vastaanottajista oli ottanut yhteyttä vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpäähän, joka sitten tunnetusti natsihenkistä totalitarismia ajavana fasistina päätti ryhtyä toimiin. Toimista seurasi se, että Eerikäisen esimiehen esimies taloudellisen ja sosiaalisen tuen päällikkö Leila Palviainen aloitti Eerikäistä vastaan varoitusmenettelyn.

Suomeksi varoitusmenettely merkitsee sitä, että Palviainen tahtoo antaa Eerikäiselle kenkää. Eerikäisen oma kertomus asiasta on mahdollista lukea Homma-foorumilta. Kanssanettisoturi Kullervo Kalervonpoika puolestaan käsittelee erittäin ansiokkaasti, minkä vuoksi tämänkertainen(kin) touhu rikkoo (vaihteeksi) lakia. Myös Ellilän Mikko, joka näyttää hyvin samalta kuin uuden Watchmen-leffan päähahmo Rorschach, on kirjoittanut tästä. Aina, kun julkinen valta käyttäytyy päin helvettiä kansalaisia kohtaan, on siitä hyvä tiedottaa ihmisiä.

Jotta koko irtisanomisprosessi voidaan laittaa sen oikeaan kontekstiin, on ymmärrettävä asiasta muutamia taustoja. Harri Eerikäinen on sekä Perussuomalaisten että Suomen Sisun jäsen, minkä lisäksi hän toimi viime eduskuntavaaleissa Perssuomalaisten ehdokkaana olleen tohtori Jussi Halla-ahon vaalityöryhmässä. Vähemmistövaltuutettu Johanna Molopään ja tohtori Halla-ahon mielipiteet ovat tunnetusti täysin ilmiselvässä törmäyskurssissa toistensa kanssa. Vähemmistövaltuutettuna Johanna Giganttikuuppa tekee uransa silkasta virallisesta "suvaitsevaisuudesta" sekä sen levittämisestä, siinä missä median mielestä pahamaineisen Jussi Halla-ahon poliittinen agenda pyörii nimenomaan tuon saman "suvaitsevaisuuden" tekopyhyyden ja yhteiskunnalle koituvien kulujen paljastamisessa.

Vähemmistövaltuutetun vuosikertomuksesta käy ilmi, että vuonna 2007 pelkästään vähemmistövaltuutetun palkkauskuluihin paloi 416 962 euroa verovaroja. Vuonna 2006 palkkauskuluihin käytettiin 434 768 euroa. Vuonna 2005 rahaa meni palkkoihin 341 054 euroa ja vuonna 2004 taas 281 696 euroa. Pieniä rönsyjä lukuunottamatta vähemmistövaltuutetun palkkauskuluihin käytetty rahamäärä kasvaa vuosi vuodelta. Perusteluna tälle rahareiälle on käytetty tietenkin sitä, että rasismi ja etninen syrjintä ovat kasvussa. Todellisuudessa ainoa, mikä on kasvussa, on ihmisten tietoisuus sen suhteen, että vähemmistövaltuutettu ei aja kenenkään muun kuin itsensä etuja.

Sillä rahalla, joka meni pelkästään vähemmistövaltuutetun palkkauskuluihin vuonna 2007, olisi voitu antaa ammattiopetus 1667 kehitysmaan lapselle, ateria tuhannelle lapselle ja vielä 6 kuokkaa siihen päälle. Vaihtoehtoisesti tällä rahalla olisi voinut tehdä 41 696 HIV-testiä raskaana oleville äideille Intiassa tai 758 korjausleikkausta tytöille, joiden sukupuolielimet on silvottu. Jos tässä otettaisiin huomioon kaikki vähemmistövaltuutetun kulut, epäkohta tulisi entistä ilmeisemmäksi. Raha, joka käytetään vähemmistövaltuutettuun, voitaisiin käyttää oikeasti tehokkaasti.

Mikäli vähemmistöjä ei syrjittäisi, vähemmistövaltuutetulle ei olisi minkäänlaista tarvetta. Mitä enemmän vähemmistöjä syrjitään, sitä enemmän tarvetta vähemmistövaltuutetulle on, ja sitä suurempi budjetti vähemmistövaltuutetun on mahdollista saada läpi. Jotta vähemmistövaltuutettu voi menestyä, on sen löydettävä mahdollisimman paljon suvaitsemattomuutta ja syrjintää. Jos tätä syrjintää ei todellisuudessa löydy, silloin sitä on luotava itse, sillä syrjintä ja rasismi on vähemmistövaltuutetulle elinehto. Vähemmistövaltuutetulle on helpompi puuttua itse keksimiinsä tapauksiin kuin todellisiin, vaikeasti ratkaistaviin ongelmiin.

Se, että vähemmistöjä syrjitään, on surullinen tosiasia. Ihmisiä kohdellaan eri tavalla riippuen siitä, mitä rotua tai mitä sukupuolta he sattuvat olemaan. Vähemmistövaltuutettu ja ammattisuvaitsija Johanna Pääjalkaisen touhu ei kuitenkaan ole omiaan auttamaan vähemmistöjen todellista asiaa millään tavalla, vaan hän itse syyllistyy nimenomaan siihen, jota vastaan hänen vähemmistövaltuutettuna tulisi taistella. Harri Eerikäinen ei ollut saanut yhtä ainoaa varoitusta koko 18 vuoden työuransa aikana, mutta sitten välittömästi vähemmistövaltuutettu Tyhjäpään ryhdyttyä vainoamaan häntä vähemmistöön kuuluvan poliittisen mielipiteensä vuoksi, hänelle ryhdyttiin hommaamaan potkuja. Harri Eerikäisen tapaus on erinomainen esimerkki siitä, miten "suvaitsevaisuuden" naamion alta paljastuu ruma todellisuus.

Yleisradion lakisääteisenä tehtävänä on toimia propagandakoneena

Yle, tuo vanha vitsiniekka, näytti taas kerran, kenen puolella se oikeasti seisoo. Helsingin Sanomat kertoo tohtori Jussi Halla-ahon tekevän tutkintapyynnön Ylen uutisoinnista, jossa Yle nimitteli Halla-ahoa asiattomasti. Koska tällaisilla asioilla on tapana levitä käsistä, eikä ihmisillä Helsingin Sanomien keskustelupalstalla ole tapana ottaa asioista selvää, päätin heittää korteni kekoon ja kietaista kasaan pikaisen historiikin tapahtumien kulusta ja mahdollisen selityksen sille, miksi Yle toimii kuten se toimii.

Päivä ennen Ylen loanheittoa Halla-aho esiintyi Ruben Stillerin luotsaamassa Pressiklubi-ohjelmassa, jossa "kommentaattoreina" olivat entinen stalinisti Leif Salmén ja Saska Saarikoski Helsingin Propagandatuutista. Koko ohjelma oli tietenkin täydellinen fiasko, joka koostui lähinnä siitä, että Halla-aho hillitsi hermonsa ja nämä kaksi "kommentaattoria" huusivat yhteen ääneen Halla-ahoa rasistiksi ja fasistiksi ja siinä ohessa valehtelivat lukeneensa Halla-ahon teksteistä asioita, joita Halla-aho ei ollut koskaan kirjoittanutkaan. Paljon muuta ei voinutkaan odottaa, sillä aihe oli maahanmuutto ja keskustelussa vastakkain olivat filosofian tohtori ja kaksi miestä, jotka jakavat yhden aivosolun. Koko Ylen idea lynkata Halla-aho siis ikään kuin kusi Ylen omille kintuille, kun "kommentaattorit" lähinnä huusivat naama punaisena edes yrittämättä miettiä, mitä vastapuolella olisi sanottavana.

Seuraavana päivänä Ylen pääuutislähetyksessä puhuttiin kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten europarlamenttivaalien teknisestä vaaliliitosta, ja ikään kuin "vahingossa" Yle päätti repäistä myös Halla-ahon mukaan uutisointiinsa. Koska Jussi Halla-aho ei ole sanonut EU-vaaliehdokkuuttaan koskien vielä juuta eikä jaata, on kyseenalaista, kuinka asiallista ylipäätään oli ottaa häntä esille koko EU-asiassa. Jotta asiallisuudesta ei kuitenkaan tulisi epäselvyyksiä, päätti Yle haukkua Halla-ahoa "rotutohtoriksi". Tapaus on poikkeuksellinen koko Yleisradion historiassa, minkä lisäksi se on myös yksiselitteisesti valheellista ja loukkaavaa uutisointia.

Käsite "rotutohtori" viittaa Natsilassa aikanaan kaksosia hukuttanseen Josef "Kuolemanenkeli" Mengeleen, joka oli kovasti arjalaisen rodun ylivallan puolesta. Jussi Halla-aho ei kuitenkaan ole kirjoittanut koko bloginsa historian aikana kertaakaan yhtä ainoaa tekstiä, jossa mainittaisiin millään tavalla yhdenkään rodun olevan ylempänä tai parempi kuin mikään toinenkaan rotu. Halla-aho kuitenkin on kirjoittanut, että hän ei tiedä, onko mustien ja valkoisten välillä älykkyysosamääräeroja. Tämän lisäksi hän on kirjoittanut, että vaikka populaatioiden välillä olisi esimerkiksi geneettisiä ÄO-eroja, tulisi yksilöt siitä huolimatta tuomita ainoastaan yksilöinä, koska yksilö voi sijoittua mihin tahansa kohtaan ryhmän ääripäiden välillä.

Ai saatana, mikä rasistihullu! Tahtoo tuomita ihmiset yksilöinä, eikä ryhmän jäseninä! :( :( :( Telkien taakse tuollaiset, saatana!

Koska ihmiset ovat tottuneet, että Yle uutisoi asiat objektiivisesti ja puolueettomasti, he ovat myös tottuneet siihen, että jos Ylen uutisissa sanotaan jotain, tämä asia myös perustuu johonkin. Halla-ahon tapauksessa Yle ei millään tavalla perustellut käyttämäänsä nimitystä, eikä sille ole mahdollista myöskään löytää mitään perusteita Jussi Halla-ahon blogiteksteistä. Nimitys on myös selvästi loukkaava, minkä lisäksi se tehtiin Ylen pääuutislähetyksessä. Tätä selvempi ei törkeä kunnianloukkaus voisi olla.

Seuraavaksi joku vikisevä hipinketku uikuttaa, että Halla-aho itse haukkuu puolestaan mediaa (tai poliitikkoja, tai virkamiehiä, tai uskonnollisia vähemmistöjä, you name it), ja on SIX AIVAN OIKEIN ET MOKOMA NAZI PASKA SAA SAMALA MITALLI!!1

Muuten ihan hyvä, mutta tässä on nyt pari mutkaa matkassa. Ensinnäkään Halla-aho ei ole koskaan väittänyt yhdenkään herjansa olevan millään tavalla faktaa, vaan Halla-aho kirjoittaa yksiselitteisen selvästi mielipidetekstiä. Ylen uutislähetyksessä faktaperäisyys puolestaan on oletusarvo. Toiseksi Jussi Halla-aho ei ole valtion omistuksessa oleva uutiskanava, joka rahoitetaan suurelta osin verovaroilla. Väännänpä vielä rautalangasta, koska hipinketkut ovat POIKKEUKSETTA liian typeriä, että he pystyisivät muuten käsittämään, mitä ajan takaa; Yhdenkään suomalaisen postiluukusta ei tule koskaan tipahtamaan kirjettä, jossa kannustetaan maksamaan Halla-aho-lupamaksu.

Yleisradio ei ole yksityinen henkilö, eikä se ole edes yksityinen yritys tai yksityinen media. Yleisradio on Suomen valtion uutiskanava ja sillä on jo lähtökohtaisesti poikkeuksellinen asema kaikkiin muihin Suomen medioihin nähden. Vähintään 70% Yleisradion osakkeista on oltava valtion omistuksessa, minkä lisäksi eduskunta ja vain eduskunta päättää Yleisradion hallintoneuvostosta, jolla on oikeus muun muassa nimittää ja vapauttaa Yleisradion hallitus. Yleisradio on julkisen vallan instituutio ja sillä on jo tämän vuoksi täysin erilaiset velvollisuudet ja vastuut kuin Jussi Halla-aholla.

Vaikka todellisessa maailmassa medialla on väistämättä jokin kanta asiaan kuin asiaan, kuuluu journalistiseen etiikkaan siitä huolimatta velvollisuus pyrkiä asioiden mahdollisimman objektiiviseen käsittelyyn. Koska Yleisradio on valtiollinen instanssi, on sillä (tai sillä pitäisi olla) entistä korostetumpi velvollisuus tähän puolueettomuuteen. Tästä seuraa, että vaikka Halla-aho kirjoittaisi 24/7 tekstiä siitä, miten kaikki Ylen toimittajat ovat kommunisteja, ei se antaisi Ylelle oikeutta haukkua Halla-ahoa. Yle on julkisen vallan laitos, jonka tehtävänä on ajaa kansan etuja kertomalla puolueettomasti tapahtumista ja asioista, eikä puolustaa omaa nahkaansa tai yhtäkään virallista totuutta.

Jotta on helpompi ymmärtää, minkä takia ihmisten verorahoilla pyöritetty valtion väline, jonka tehtävänä on kertoa totuus, koko totuus ja vain totuus, päättää ryhtyä rikkomaan journalistista etiikkaa ja lakia, tulee kääntää silmänsä Yleisradiota koskevaan lakiin. Nimittäin Yleisradio Oy:stä annetun lain 7§ kertoo Ylen tehtäviin kuuluvan erityisesti suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden tukeminen.

Hetkinen... Haistankohan tässä jotain mätää...? Taidanpa haistaakin!

Käsite "suvaitsevaisuus" on itsessään ristiriitainen. Pelkkä yleinen suvaitsevaisuus tarkoittaa, että kaikkea on suvaittava. Jos jotain asiaa ei suvaita, silloin suvaitsevaisuus ei ole yleistä, vaan se koskee ainoastaan tiettyjä asioita. Suvaitsevaisen on siis suvaittava myös suvaitsemattomuutta, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että aitoa suvaitsevaisuuden tilaa ei voida koskaan saavuttaa suvaitsevaisuudella, sillä aina löytyy fundamentalistimuslimi, uusnatsi tai Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja, jota suvaitseminen ei kiinnosta.

Jotta käsitteellä "suvaitsevaisuus" voi olla minkäänlaista merkitystä todellisessa maailmassa, on sen myös kohdistuttava johonkin. Esimerkiksi "suvaitsevaisuus tummaihoisia kohtaan" ei ole ristiriitainen käsite, koska se rajaa suvaitsevaisuuden vain tiettyyn asiaan, ja ongelmallinen suvaitsemattomuuden suvaitseminen jää kokonaan pois. Pelkkä suvaitsevaisuus vailla minkäänlaista tarkennusta ei ole mitään muuta kuin onttoa sanahelinää, joka ei tarkoita yhtään mitään, ja joka juuri sen takia on altis poliittiselle pelille ja hyväksikäytölle.

Myös monikulttuurisuuden edistämisen kirjaaminen lakiin on ongelmallista. Riippumatta siitä, onko monikulttuurisuus positiivinen vai negatiivinen tila, on se myös ideologia ja tiettyä lopputulosta kohti tähtäävä ajatusmalli. Ideologiset ja näkemykselliset erot puolestaan muodostavat koko rungon poliittisille erimielisyyksille. Se, että Yleisradion toimintaa koskevaan lakiin on nimenomaisesti kirjoitettu, että Ylen on edistettävä yhtä ideologiaa, mutta ei muita ideologioita, tarkoittaa sitä, että Yle on jo lainsäädännön tasolla kahlittu toimimaan virallisen totuuden äänitorvena. Suomen lain mukaan Yleisradion tehtävänä on olla propagandakone.

Toimivassa demokratiassa media palvelee kansaa, ei hallitsijoita. Jos media lakkaa palvelemasta kansaa, media lakkaa toteuttamasta sitä tehtäväänsä, joka ylipäätään oikeuttaa median olemassaolon. Jopa se, että Ylen kanavilta näytettäisiin pelkästään mustavalkoista testikuvaa palvelisi paremmin kansaa kuin valehtelu ja vääristely, johon Yle syyllistyy. Minun on varmaan turha tässä muistuttaa, että älkää vaan missään tapauksessa maksako televisiolupamaksuja, vaan heittäkää ennemmin televisioillanne ja digivastaanottimillanne vesilintua. Sillä tavalla saatte mokomista laitteista paljon enemmän irti kuin katsomalla Yleä.