Muutos 2011 järjestää ensimmäisen metallimusiikin iltansa 28.1. Turussa S-Osiksella. Illan tarjonnasta vastaavat bändit Frostbitten Kingdom, Funeral Feast sekä Ravage Machinery. Tapahtuma alkaa kello 21 ja liput maksavat 5 euroa, eli edullista on.
Illan aloittaa Rovaniemeltä peräisin oleva Ravage Machinery, joka tykittää rankkaa thrash metallia Slayerin ja Anthraxin hengessä. Keikka on bändin soolokitaristin Kalle Hotin jäähyväiskeikka. Myöhemmin vuorossa on Funeral Feast, eli turkulainen mustempaa death metallia soittava pumppu, jonka riffit kouraisevat palleista ja lisäävät miesten siittiöiden määrää. Funeral Feast on parhaillaan työstämässä toista albumiaan, jolta keikalla kuultanee biisejä. Illan päättää turkulainen eeppinen black metal -orkesteri Frostbitten Kingdom. Frostbitten Kingdom julkaisi viime vuonna uuden levynsä Infidel Angel, jonka tematiikka koskee asiaa, joka saa monet länsimaiset vaikeroimaan poliittisen korrektiuden tuskassa; nimittäin islamia.
Tule mukaan rokkaamaan tapahtumaan, jossa tanner tärisee ja profeettojen pallit kilisevät! Ilta on Dion hengen siunaama.
Metalli-illan kunniaksi Muutos 2011 ehdottaa kansanäänestyksen järjestämistä kirkon ja valtion suhteesta. Viimeaikainen jatkuvasti kiihtyvä erobuumi kirkosta on osoittanut, että kirkon perinteinen rooli on murtumassa, eikä se näyttele enää samanlaista osaa suomalaisten elämässä kuin ennen. Lisäksi kirkon ja valtion erottamiselle löytyy myös teologiset perusteet kristinopista itsestään.
Suomen muuttuessa uskonnollisesti yhä monimuotoisemmaksi valtiollisen kirkon asema ei ole enää samalla tavalla perusteltu kuin ennen. Kirkon jäsenmäärä vähenee jatkuvasti yhä useamman ihmisen tuntiessa, että kirkko ei ole heidän kotinsa. Samaan aikaan esimerkiksi islamilaisten, buddhalaisten ja muiden uskovaisten määrä kasvaa jatkuvasti. Erottamalla kirkon ja valtion toisistaan voidaan varmistaa, että kaikkia uskontoja kohdellaan tasa-arvoisesti.
Kirkon valtiollinen asema tarkoittaa sitä, että myös ne, jotka eivät usko kristinoppiin, joutuvat tukemaan kyseistä uskontoa. Esimerkiksi 18 vuotta tammikuussa täyttänyt henkilö, joka eroaa kirkosta, joutuu maksamaan 12 kuulta kirkollisveroa riippumatta siitä, että hän erosi kirkosta välittömästi sen oltua mahdollista. Lisäksi yritykset joutuvat maksamaan yhteisöveroa kirkolle, vaikka yksikään yrityksen työntekijä tai toimija ei kuuluisi kirkkoon tai uskoisi kirkon opetuksiin. Tämä on vastoin uskonnon- ja omantunnonvapautta, joka on yksi tärkeimmistä ihmis- ja perusoikeuksista.
Myös kristinoppi tukee valtion ja kirkon erottamista. Suurin osa suomalaisista ovat luterilaisia. Martin Lutherin raamatuntulkinnan mukaan luterilaisuuteen kuuluu niin sanottu kahden regimentin oppi, joka tarkoittaa käytännössä maallisen ja henkisen vallan erottamista toisistaan. "Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu." Kirkon ja valtion erottamiselle löytyy siis myös raamatullista sekä teologista tukea.
Kirkon ja valtion erottaminen myös mahdollistaisi kirkolle suuremman vapauden toteuttaa omia uskonnollisia periaatteitaan. Koska kirkko ja valtio ovat Suomessa yhtä, joutuu kirkko noudattamaan kaikkia niitä vaatimuksia ja velvoitteita, jotka koskevat julkista valtaa. Tämän vuoksi esimerkiksi homokeskustelussa kyse ei ole pelkästään siitä, salliiko kristinusko homoavioliitot vai ei, vaan myös siitä, että valtionkirkkona kirkon on Suomen perustuslain mukaan kohdeltava kaikkia tasa-arvoisesti. Jos kirkko ja valtio erotettaisiin toisistaan, voisi kirkko päättää omista uskonnollisista periaatteistaan vapaammin kuin nykyään. Tällöin esimerkiksi naispappeus ja homoavioliitot muuttuisivat uskonnollisiksi kysymyksiksi sen sijaan, että ne olisivat pääasiallisesti perustuslaillisia ja perusoikeudellisia kysymyksiä.
Kun perustuslakia ollaan muuttamassa, tulisi kansalle antaa mahdollisuus lausua mielipiteensä tästä viime aikoina tapetilla olleesta kiistakysymyksestä. Kansanäänestyksen järjestäminen kirkon ja valtion suhteesta on perusteltua kirkon radikaalisti muuttuneen aseman sekä ihmisoikeuksien toteutumisen että kristinopin periaatteiden vuoksi.
maanantai 17. tammikuuta 2011
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Islamilainen terrorismi ei ole suuri uhka, mutta pelko on
"Maailmassa ei ehkä ole mitään niin pahaa ja vaarallista kuin pelko."
- Jawaharlal Nehru
Pelko on yksi parhaista keinoista hallita, mitä hallitsijat ovat koskaan käyttäneet. Itse Machiavelli katsoi, että pelätty hallitsija on onnistuneempi kuin rakastettu hallitsija. Jotta pelolla voidaan hallita, tarvitaan sopiva uhka. Tällaisen uhan tulee tuntua riittävän todelliselta ja läheiseltä, jotta se ei tunnu vain mielikuvalta, mutta sen on myös oltava sopivasti piilossa ja tuntematon, koska asioiden tunteminen vähentää pelkoa. Nykyään länsimaissa tällainen hyvä aavevihollinen on islamilainen terrorismi. Terrorismi ja erityisesti islamilainen terrorismi ovat uhkakuvia, joista uutisoidaan ja joita pelätään täysin suhteettomasti siihen nähden, miten paljon vaaraa tai haittaa niistä todellisuudessa on. Media ja päättäjät pyrkivät maalailemaan islamilaisesta terrorismista vakavia uhkakuvia omien tavoitteidensa vuoksi. Medialle pelko on tapa myydä lehtiä ja ohjelmia, päättäjille pelko on tapa saada ihmiset hyväksymään heidän olennaisten vapauksiensa ja oikeuksiensa kitkeminen.
Amerikassa islamilaisella terrorismilla pelottelun nimissä on saatettu voimaan muun muassa PATRIOT Act, joka rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia ja antaa julkiselle vallalle uusia voimakeinoja ja oikeuksia. Terrorismia on käytetty syynä taistella islamilaisissa maissa ja sillä oikeutettiin muun muassa Irakin vastaista hyökkäyssotaa, vaikka Yhdysvalloilla ei ollut mitään todisteita terroristien kytköksistä Irakin valtaan. Euroopassa on tapahtumassa samanlaista kehitystä, jota perustellaan samoista syistä. Esimerkiksi Lontoon pommituksien jälkeen Britanniasta on tullut nopeasti yksi valvotuimmista yhteiskunnista koko maailmassa. Britannian entisen pääministerin Gordon Brownin mukaan tiukat terrorismilait todellisuudessa lisäävät vapautta, ja ne ovat välttämättömiä muuttuneessa maailmassa. Ranskassa puolestaan presidentti Sarkozy väitti terrorismin olevan suurin uhka Ranskalle, ja käytti sitä perustellakseen vakoilubudjetin kaksinkertaistamisen sekä muun muassa erilaisten automaattisten valvontajärjestelmien kehittämistä. Presidentti Tarja Halosen mukaan terrori-isku on Suomessakin vain ajan kysymys.
Merkittävä amerikkalainen globaalin politiikan ajatushautomo RAND-instituutti tutki virallisia asiakirjoja ja tilastoja koskien terrorismia. Instituutin mukaan ihmiset kokevat, että terrorismin määrä olisi kasvanut. Erityisesti ihmiset ovat huolestuneita islamilaisesta terrorismista. Instituutin tekemän tutkimuksen mukaan pelko on kuitenkin suurimmaksi osaksi aiheetonta, sillä terrorismia ylipäätään on nykyään vähemmän kuin esimerkiksi 70-luvulla. Ihmisiä erityisesti huolestuttava islamilainen terrorismi taas on yksi harvinaisimmista terrorismin muodoista Amerikassa. RAND-instituutin selvityksen mukaan 9/11 iskujen jälkeen Amerikassa ei ole kuollut yhtäkään ihmistä islamilaisissa terroriteoissa. FBI:n tilastojen mukaan vuosina 1980-2005 esimerkiksi äärijuutalaista terrorismia oli tapahtunut jopa prosenttiyksikön verran enemmän kuin ääri-islamilaista terroria. University of North Carolina at Chapel Hillin ja Duke Universityn tutkijoiden tekemän tutkimuksen mukaan Amerikassa liioitellaan islamilaisen terrorismin uhkaa amerikkalaisille.
Myöskään Euroopassa islamilainen terrorismi ei ole niin suuri ongelma kuin päättäjät ja media uskottelevat. Kokonaisuudessaankin terrorismi on Euroopassa varsin marginaalinen ilmiö. Interpol on tutkinut terrorismia Euroopassa ja laatinut vuosittaisen katsauksen Euroopan terrorismitilanteeseen vuosina 2007, 2008 ja 2009. Ainoastaan 0,4% kaikista terroriteoista oli islamistien tekemiä. Ylivoimaisesti suurin osa (84,4%) terroriteoista oli Espanjan ja Ranskan separatistien tekemiä. Vasemmistolaista terrorismia teoista oli 6,5%, mikä on yli kuusitoista kertaa enemmän kuin mistä islamilainen terrorismi on vastuussa. Toisin kuin median propaganda väittää, islamistien terroriteot eivät ole myöskään ainoita kuolemaan tähtääviä, vaan Interpolin mukaan myös esimerkiksi äärivasemmisto on pyrkinyt tappamaan teoillaan ihmisiä. Tästä huolimatta terrorismia koskeva uutisointi keskittyy lähes yksinomaan islamilaiseen terrorismiin.
Vaikka islamilainen terrorismi ei ole merkittävä uhka länsimaissa, on se todellinen ilmiö. Islamilaisesta terrorismista on eniten haittaa alueilla, joilla on raja- tai valtakiistoja sekä muita levottomuuksia. Ainoastaan hyvin pieni osa islamilaisesta terrorismista tapahtuu muualla kuin islamilaisissa maissa. Tämä antaa hiukan kuvaa islamilaisen terrorismin luonteeseen. Jos tavallisesti rauhattomilla ja kaaottisilla alueilla sattuu erilaisia iskuja, ne saatetaan katsoa terrorismiksi jo senkin takia, että ihmisillä ei ole keinoja, tarvetta tai halua eritellä iskun motiiveja. Urbaania sotaa käyvää sissiä tai amatööripartisaania on hankala erottaa terroristista, erityisesti jos hän sattuu olemaan uskonnollinen.
Lisäksi on huomattava, että terrorismi itsessään ei ole yksiselitteinen käsite. Vaikka terrorismia vastaan on laadittu kansainvälisiä sopimuksia, ei terrorismia määritellä yhdessäkään tällaisessa sopimuksessa. Se, mikä on terrorismia, vaihtelee sen mukaan, keneltä kysytään ja milloin. Henkilö, joka sattui taistelemaan kylmän sodan aikoihin Jenkkilän vihollisia vastaan omista motiiveistaan, oli todennäköisesti Jenkkilän silmissä ja mediassa ennemmin vapaustaistelija kuin terroristi. Kun poliittinen tilanne muuttuu, saman henkilön taistelu ei ehkä olekaan enää Yhdysvaltain etujen mukaista, minkä vuoksi hänet voidaan helposti leimata terroristiksi. Terrorismiksi sanotaan sitä, minkä sanominen terrorismiksi on vallanpitäjien etujen mukaista.
Somaliassa "laillista valtaa" on syytetty toistuvasti ihmisoikeusloukkauksista. Somalian "laillinen valta" ei nauti minkäänlaista aitoa kansalaisten luottamusta, vaan päinvastoin kansalaiset vastustavat tätä laillista valtaa aktiivisesti kaikilla keinoilla, mitä heiltä löytyy. Länsimaat, kuten Britannia, tukevat ihmisoikeusloukkauksista syytettyä somalien itsensä vastustamaa valtaa rahallisesti miljoonien puntien edestä. Koska kansalaisten vastustama laillinen valta on länsimaille edullinen, on sitä vastaan suunnatut hyökkäykset järkevämpää tuomita fanatismiksi kuin kutsua niitä esimerkiksi vapaustaisteluksi, vaikka taistelun perimmäisenä motiivina olisikin taistelu länsimaista pakkovaltaa vastaan, eikä uskonto. Kyse on käsitepelistä.
Olennaisinta terrorismissa ei tietenkään ole käsitteiden määrittely, vaan se, kuinka paljon kuolemaa se aiheuttaa. Madridin iskujen kaltaisista tragedioista huolimatta islamilainen terrorismi ei ole erityisen tappavaa. Tyypillinen islamilainen terrori-isku on paljon lähempänä Tuhkholman epäonnistunutta itsensä räjäyttäjää kuin 9/11:ta. Interpolin tilastojen tarkastelemien vuosien aikana islamistiterroristit eivät saaneet tapettua yhtä ainoaa ihmistä koko Euroopassa. Islamilaiset terroristit ovat keskimäärin huonosti valmistautuneita ja huonosti koulutettuja terroritekoihin, eivätkä he ole tehokkaita edes yrittäessään. Onnistuneet iskut ovat poikkeus, eivät sääntö.
Yksilön ja arjen turvallisuutta uhkaavat lukemattomat asiat huomattavasti enemmän kuin islamilainen terrorismi. Uskonnollisen terrorismin kanssa näillä uhkatekijöillä on yhteistä se, että niihin ei voi juurikaan varautua ja ne voivat kohdistua kehen tahansa ilman tämän omaa syytä. Vuonna 2009 rattijuopumus tappoi 94 ihmistä Suomessa. Rattijuoppo on vahingossa kolaroidessaan tuhoisampi kuin keskimääräinen muslimiterroristi pommittaessaan tarkoituksella. Jopa pelkkä eläminen suurkaupungissa on vaarallisempaa kuin muslimiterrorismi. Helsingin yliopiston tutkija Outi Ampujan mukaan vuodessa kuolee noin 400 suomalaista melusta johtuviin haittoihin. Melu siis tappaa pelkästään Suomessa vuosittain enemmän ihmisiä kuin islamilainen terrorismi koko Euroopan unionissa ja Amerikassa yhteensä. Melua ei tosin voi käyttää tekosyynä sensuurin ja valvonnan lisäämiselle, eikä se pelota ihmisiä yhtä paljon kuin uskonnolliset fanaatikot.
Jokainen ymmärtää sen, että fundamentalistinen hihhuli, joka kuvittelee tappamalla toisia saavansa joellisen viiniä ja läjän hekumallisia neitsyitä ikuisessa paratiisissa, on saakutan vaarallinen juttu. Kaikesta huolimatta tällaisia ihmisiä on huomattavasti vähemmän kuin mitä media uskottelee. Lisäksi tällaiset ihmiset saavat paljon vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin mitä annetaan ymmärtää. Terrorismin suurin vaara ei ole sen aiheuttamassa vahingossa, vaan pelossa, jota se lietsoo ihmisten mieliin. Islamilainen terrorismi, kuten mikä tahansa terrorismi, on vakava asia, mutta se ei ole mitenkään niin suuri uhka, että sen perusteella pitäisi panikoida, hermostua tai edes harkita yhdenkään olennaisen vapauden rajoitusta tai kaventamista. Terrorismi on pelolla hallitsemista. Jokainen, joka pyrkii pelottelemaan terroristeilla tai terrorismilla, pelaa suoraan terrorin ja pelon lietsonnan pussiin. Pelko on merkittävämpi uhka kuin islamilainen terrorismi.
- Jawaharlal Nehru
Pelko on yksi parhaista keinoista hallita, mitä hallitsijat ovat koskaan käyttäneet. Itse Machiavelli katsoi, että pelätty hallitsija on onnistuneempi kuin rakastettu hallitsija. Jotta pelolla voidaan hallita, tarvitaan sopiva uhka. Tällaisen uhan tulee tuntua riittävän todelliselta ja läheiseltä, jotta se ei tunnu vain mielikuvalta, mutta sen on myös oltava sopivasti piilossa ja tuntematon, koska asioiden tunteminen vähentää pelkoa. Nykyään länsimaissa tällainen hyvä aavevihollinen on islamilainen terrorismi. Terrorismi ja erityisesti islamilainen terrorismi ovat uhkakuvia, joista uutisoidaan ja joita pelätään täysin suhteettomasti siihen nähden, miten paljon vaaraa tai haittaa niistä todellisuudessa on. Media ja päättäjät pyrkivät maalailemaan islamilaisesta terrorismista vakavia uhkakuvia omien tavoitteidensa vuoksi. Medialle pelko on tapa myydä lehtiä ja ohjelmia, päättäjille pelko on tapa saada ihmiset hyväksymään heidän olennaisten vapauksiensa ja oikeuksiensa kitkeminen.
Amerikassa islamilaisella terrorismilla pelottelun nimissä on saatettu voimaan muun muassa PATRIOT Act, joka rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia ja antaa julkiselle vallalle uusia voimakeinoja ja oikeuksia. Terrorismia on käytetty syynä taistella islamilaisissa maissa ja sillä oikeutettiin muun muassa Irakin vastaista hyökkäyssotaa, vaikka Yhdysvalloilla ei ollut mitään todisteita terroristien kytköksistä Irakin valtaan. Euroopassa on tapahtumassa samanlaista kehitystä, jota perustellaan samoista syistä. Esimerkiksi Lontoon pommituksien jälkeen Britanniasta on tullut nopeasti yksi valvotuimmista yhteiskunnista koko maailmassa. Britannian entisen pääministerin Gordon Brownin mukaan tiukat terrorismilait todellisuudessa lisäävät vapautta, ja ne ovat välttämättömiä muuttuneessa maailmassa. Ranskassa puolestaan presidentti Sarkozy väitti terrorismin olevan suurin uhka Ranskalle, ja käytti sitä perustellakseen vakoilubudjetin kaksinkertaistamisen sekä muun muassa erilaisten automaattisten valvontajärjestelmien kehittämistä. Presidentti Tarja Halosen mukaan terrori-isku on Suomessakin vain ajan kysymys.
Merkittävä amerikkalainen globaalin politiikan ajatushautomo RAND-instituutti tutki virallisia asiakirjoja ja tilastoja koskien terrorismia. Instituutin mukaan ihmiset kokevat, että terrorismin määrä olisi kasvanut. Erityisesti ihmiset ovat huolestuneita islamilaisesta terrorismista. Instituutin tekemän tutkimuksen mukaan pelko on kuitenkin suurimmaksi osaksi aiheetonta, sillä terrorismia ylipäätään on nykyään vähemmän kuin esimerkiksi 70-luvulla. Ihmisiä erityisesti huolestuttava islamilainen terrorismi taas on yksi harvinaisimmista terrorismin muodoista Amerikassa. RAND-instituutin selvityksen mukaan 9/11 iskujen jälkeen Amerikassa ei ole kuollut yhtäkään ihmistä islamilaisissa terroriteoissa. FBI:n tilastojen mukaan vuosina 1980-2005 esimerkiksi äärijuutalaista terrorismia oli tapahtunut jopa prosenttiyksikön verran enemmän kuin ääri-islamilaista terroria. University of North Carolina at Chapel Hillin ja Duke Universityn tutkijoiden tekemän tutkimuksen mukaan Amerikassa liioitellaan islamilaisen terrorismin uhkaa amerikkalaisille.
Myöskään Euroopassa islamilainen terrorismi ei ole niin suuri ongelma kuin päättäjät ja media uskottelevat. Kokonaisuudessaankin terrorismi on Euroopassa varsin marginaalinen ilmiö. Interpol on tutkinut terrorismia Euroopassa ja laatinut vuosittaisen katsauksen Euroopan terrorismitilanteeseen vuosina 2007, 2008 ja 2009. Ainoastaan 0,4% kaikista terroriteoista oli islamistien tekemiä. Ylivoimaisesti suurin osa (84,4%) terroriteoista oli Espanjan ja Ranskan separatistien tekemiä. Vasemmistolaista terrorismia teoista oli 6,5%, mikä on yli kuusitoista kertaa enemmän kuin mistä islamilainen terrorismi on vastuussa. Toisin kuin median propaganda väittää, islamistien terroriteot eivät ole myöskään ainoita kuolemaan tähtääviä, vaan Interpolin mukaan myös esimerkiksi äärivasemmisto on pyrkinyt tappamaan teoillaan ihmisiä. Tästä huolimatta terrorismia koskeva uutisointi keskittyy lähes yksinomaan islamilaiseen terrorismiin.
Vaikka islamilainen terrorismi ei ole merkittävä uhka länsimaissa, on se todellinen ilmiö. Islamilaisesta terrorismista on eniten haittaa alueilla, joilla on raja- tai valtakiistoja sekä muita levottomuuksia. Ainoastaan hyvin pieni osa islamilaisesta terrorismista tapahtuu muualla kuin islamilaisissa maissa. Tämä antaa hiukan kuvaa islamilaisen terrorismin luonteeseen. Jos tavallisesti rauhattomilla ja kaaottisilla alueilla sattuu erilaisia iskuja, ne saatetaan katsoa terrorismiksi jo senkin takia, että ihmisillä ei ole keinoja, tarvetta tai halua eritellä iskun motiiveja. Urbaania sotaa käyvää sissiä tai amatööripartisaania on hankala erottaa terroristista, erityisesti jos hän sattuu olemaan uskonnollinen.
Lisäksi on huomattava, että terrorismi itsessään ei ole yksiselitteinen käsite. Vaikka terrorismia vastaan on laadittu kansainvälisiä sopimuksia, ei terrorismia määritellä yhdessäkään tällaisessa sopimuksessa. Se, mikä on terrorismia, vaihtelee sen mukaan, keneltä kysytään ja milloin. Henkilö, joka sattui taistelemaan kylmän sodan aikoihin Jenkkilän vihollisia vastaan omista motiiveistaan, oli todennäköisesti Jenkkilän silmissä ja mediassa ennemmin vapaustaistelija kuin terroristi. Kun poliittinen tilanne muuttuu, saman henkilön taistelu ei ehkä olekaan enää Yhdysvaltain etujen mukaista, minkä vuoksi hänet voidaan helposti leimata terroristiksi. Terrorismiksi sanotaan sitä, minkä sanominen terrorismiksi on vallanpitäjien etujen mukaista.
Somaliassa "laillista valtaa" on syytetty toistuvasti ihmisoikeusloukkauksista. Somalian "laillinen valta" ei nauti minkäänlaista aitoa kansalaisten luottamusta, vaan päinvastoin kansalaiset vastustavat tätä laillista valtaa aktiivisesti kaikilla keinoilla, mitä heiltä löytyy. Länsimaat, kuten Britannia, tukevat ihmisoikeusloukkauksista syytettyä somalien itsensä vastustamaa valtaa rahallisesti miljoonien puntien edestä. Koska kansalaisten vastustama laillinen valta on länsimaille edullinen, on sitä vastaan suunnatut hyökkäykset järkevämpää tuomita fanatismiksi kuin kutsua niitä esimerkiksi vapaustaisteluksi, vaikka taistelun perimmäisenä motiivina olisikin taistelu länsimaista pakkovaltaa vastaan, eikä uskonto. Kyse on käsitepelistä.
Olennaisinta terrorismissa ei tietenkään ole käsitteiden määrittely, vaan se, kuinka paljon kuolemaa se aiheuttaa. Madridin iskujen kaltaisista tragedioista huolimatta islamilainen terrorismi ei ole erityisen tappavaa. Tyypillinen islamilainen terrori-isku on paljon lähempänä Tuhkholman epäonnistunutta itsensä räjäyttäjää kuin 9/11:ta. Interpolin tilastojen tarkastelemien vuosien aikana islamistiterroristit eivät saaneet tapettua yhtä ainoaa ihmistä koko Euroopassa. Islamilaiset terroristit ovat keskimäärin huonosti valmistautuneita ja huonosti koulutettuja terroritekoihin, eivätkä he ole tehokkaita edes yrittäessään. Onnistuneet iskut ovat poikkeus, eivät sääntö.
Yksilön ja arjen turvallisuutta uhkaavat lukemattomat asiat huomattavasti enemmän kuin islamilainen terrorismi. Uskonnollisen terrorismin kanssa näillä uhkatekijöillä on yhteistä se, että niihin ei voi juurikaan varautua ja ne voivat kohdistua kehen tahansa ilman tämän omaa syytä. Vuonna 2009 rattijuopumus tappoi 94 ihmistä Suomessa. Rattijuoppo on vahingossa kolaroidessaan tuhoisampi kuin keskimääräinen muslimiterroristi pommittaessaan tarkoituksella. Jopa pelkkä eläminen suurkaupungissa on vaarallisempaa kuin muslimiterrorismi. Helsingin yliopiston tutkija Outi Ampujan mukaan vuodessa kuolee noin 400 suomalaista melusta johtuviin haittoihin. Melu siis tappaa pelkästään Suomessa vuosittain enemmän ihmisiä kuin islamilainen terrorismi koko Euroopan unionissa ja Amerikassa yhteensä. Melua ei tosin voi käyttää tekosyynä sensuurin ja valvonnan lisäämiselle, eikä se pelota ihmisiä yhtä paljon kuin uskonnolliset fanaatikot.
Jokainen ymmärtää sen, että fundamentalistinen hihhuli, joka kuvittelee tappamalla toisia saavansa joellisen viiniä ja läjän hekumallisia neitsyitä ikuisessa paratiisissa, on saakutan vaarallinen juttu. Kaikesta huolimatta tällaisia ihmisiä on huomattavasti vähemmän kuin mitä media uskottelee. Lisäksi tällaiset ihmiset saavat paljon vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin mitä annetaan ymmärtää. Terrorismin suurin vaara ei ole sen aiheuttamassa vahingossa, vaan pelossa, jota se lietsoo ihmisten mieliin. Islamilainen terrorismi, kuten mikä tahansa terrorismi, on vakava asia, mutta se ei ole mitenkään niin suuri uhka, että sen perusteella pitäisi panikoida, hermostua tai edes harkita yhdenkään olennaisen vapauden rajoitusta tai kaventamista. Terrorismi on pelolla hallitsemista. Jokainen, joka pyrkii pelottelemaan terroristeilla tai terrorismilla, pelaa suoraan terrorin ja pelon lietsonnan pussiin. Pelko on merkittävämpi uhka kuin islamilainen terrorismi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)