maanantai 24. syyskuuta 2012

Ympärileikkaus uskonnollisista syistä on avuttomien vauvojen rituaalista silpomista


Tänään (24.9.) Yleltä tulee dokumentti koskien poikalasten uskonnollisia ympärileikkauksia. Aihe on tärkeä, koska kyse on yksiselitteisesti lajimme heikoimpien yksilöiden vahingoittamisesta. Lasten rituaalinen silpominen on väärin. Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys kaikille, mutta jostain kummallisesta syystä se ei ole sitä, vaan poikavauvojen silpomisen katsotaan olevan edelleen hyväksyttävää, koska juutalaisuus ja islam. Lasten rituaalinen silpominen on vastoin perus- ja ihmisoikeuksia, lääkärin etiikkaa, moraalia ja uskonnonvapautta, minkä lisäksi se on avuttomien vauvojen turhaa, mielivaltaista altistamista kärsimykselle, elämän kestäville vaivoille ja kuolemanvaaralle. Lasten rituaalinen silpominen on pahuutta.

Rituaalinen silpominen on vastoin Suomen perustuslakia. Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan jokaiselle kuuluu oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Tämä on oikeus, joka kuuluu jokaiselle ihmisille heidän iästään huolimatta. Perusoikeuksia koskevan hallituksen esityksen mukaan edes vanhempien uskonnonvapaus ei anna oikeutta rikkoa fyysistä koskemattomuutta. Perusoikeuksia koskevan hallituksen esityksen mukaan "Uskonnonvapaus ei kuitenkaan merkitse, että uskonnon ja omantunnon vapauteen vedoten voitaisiin harjoittaa toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia tai ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia. Säännös ei siten voi esimerkiksi oikeuttaa missään olosuhteissa ihmissyksilöiden silpomista." Suomen lain mukaan uskonnonvapaus tarkoittaa, että saa uskoa mitä tahtoo. Se ei tarkoita, että saa silpoa oman lapsensa, koska sattuu uskomaan sen olevan tarpeellista.

Poikalasten ympärileikkaus ei ole yhtä vaarallista kuin tyttölasten silpominen, mutta se ei ole missään tapauksessa vaaratontakaan. Ympärileikkaus ei edistä terveyttä, mutta siitä voi seurata vanhemmalla iällä monia haittoja, kuten seksuaalisia ongelmia ja esimerkiksi kivuliaita erektioita. Esinahka on myös siittimen herkin osa, ja kun se leikataan pois suojaamasta terskaa, terskan pinta kovettuu ja menettää herkkyyttään. Jos ympärileikkaus tehdään muusta kuin lääketieteellisestä syystä, kyse on aina terveen kudoksen turhasta silpomisesta, joka ei ole milloinkaan riskitöntä. Norjassa ympärileikkaus on esimerkiksi johtanut kuolemaan. Suomen lääkäriliiton mukaan lapsen altistaminen  riskejä sisältävään toimenpiteeseen, josta ei koidu terveydellistä hyötyä, on vastoin lääkärin etiikkaa sekä ihmis- ja perusoikeuksia. Vaikka riskit ovat pieniä, se ei tarkoita, etteikö niitä riskejä ole, ja on täysin epäinhimillistä altistaa lapset turhille riskeille ja jopa kuolemanvaaralle ilman mitään hyötyä.

Vaikka rituaalinen ympärileikkaus ei ole missään tapauksessa vaaratonta, se olisi väärin myös siinä tapauksessa, että se olisi. Kuvitellaan, että erikoiseen uskonnolliseen lahkoon syntyy lapsi. Lahkon rituaaleihin ja uskomuksiin kuuluu, että jokaiselle lapselle on polttomerkittävä puudutuksessa takapuoleen krusifiksi. Polttomerkintä ei aiheuta vaaraa tai puudutuksen vuoksi kipuakaan. Tästä huolimatta lapsi on vastoin hänen omaa tahtoaan merkitty ikuisiksi ajoiksi tuon uskonlahkon jäseneksi ilman, että hän voi koskaan sanoa asiaan mitään. Rituaalisessa ympärileikkauksessa on kyse samasta asiasta; lapsi merkitään silpomalla osaksi uskonnollista yhteisöä, johon hän ei välttämättä tahdo kuulua enää tultuaan täysi-ikäiseksi. Tämä on suoraan vastoin lapsen uskonnonvapautta olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Ei ole mitään syytä, miksi muslimi- tai juutalaisperheeseen syntynyt lapsi tahtoisi olla muslimi tai juutalainen koko elämänsä ajan. Vaikka vanhemmilla on oikeus kasvattaa lapsensa, lapsella on oltava oikeus tehdä elämäänsä koskevia päätöksiä sen jälkeen, kun hän tulee täysivaltaiseksi kansalaiseksi. Uskonnollinen merkkaaminen rituaalisella silpomisella riistää tämän oikeuden. Luonnollisesti kenellä tahansa tulee olla oikeus ympärileikkauttaa itsensä, kun hän on täysi-ikäinen, mutta kenelläkään ei tule olla oikeutta silpoa ketään toista vain sen takia, että hän sattuu uskomaan näin.

Suomen perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin kuuluu yhdenvertaisuus lain edessä. Tämä on kaiken oikeudenmukaisen lainkäytön ja koko oikeusvaltion ydin. Yhdenvertaisuus tarkoittaa, että ihmisiä ei saa erotella esimerkiksi sukupuolen perusteella. Kaiken logiikan mukaan tästä seuraa se, että koska tyttölasten sukupuolielimiä ei saa arpeuttaa uskonnon varjolla, myös poikalapset nauttisivat tästä samasta oikeudesta. Jostain täysin järkijättöisestä syystä tämä kuitenkin unohdetaan, vaikka poikalapset ovat täysin samalla tavalla avuttomia ja viattomia kuin tyttölapsetkin. Sen lisäksi, että poikalasten rituaalisen silpomisen salliminen rikkoo lapsen fyysistä ja henkistä koskemattomuutta ja uskonnonvapautta vastaan, se rapauttaa myös koko oikeusjärjestelmän olennaisinta piirrettä, eli lain yhdenvertaisuutta ja kaikkien ihmisten tasa-arvoa oikeuden edessä.

Rituaalisen silpomisen sallimista perustellaan usein sillä, että jos silpominen ei ole sallittua, sitä tehdään huonommissa olosuhteissa salaa. Esimerkiksi RKP:n ministeri Anna-Maja Henriksson kannattaa silpomisen sallimista peusteella, että tällöin silpominen tapahtuisi paremmissa oloissa. Henrikssonin logiikka tietysti pissii kintuille kuin marakatti, jolle on juotettu puoli pulloa Sisua. Logiikkaa voidaan verrata siihen, että koska lasten hyväksikäyttöä ja raiskaamista kuitenkin tapahtuu, on järkevää säätää se lailla sallituksi, jotta pedofilia tapahtuisi turvallisissa olosuhteissa. Henriksson tekee virheen, että hän olettaa ympärileikkauksen samanlaiseksi asiaksi kuin huumeidenkäytön - koska heroiinia kuitenkin tykitetään suoneen, on järkevää jakaa narkkareille puhtaita piikkejä haittojen minimoimiseksi. Ero huumeidenkäytön ja rituaalisen silpomisen välillä on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä. Huumeidenkäyttö vahingoittaa vain käyttäjää itseään. Rituaalinen silpominen vahingoittaa sitä, jota silvotaan, ei silpojaa. Poikalasten rituaalista silpomista ei pidä sallia sen vuoksi, että sitä tehdään joka tapauksessa, samoin kuin pahoinpitelyä ei pidä sallia siksi, että nakkikioskijonossa kuitenkin tapellaan.

Lapset ovat kirjaimellisesti koko lajimme tulevaisuus. Lasten silpominen tarkoittaa oman lajin tulevaisuuden avuttoman ja puolustuskyvyttömän edustajan silpomista. Jokainen vauvan sukupuolielimiin tehty viilto arpeuttaa vauvan ruumiin ja sielun lisäksi koko lajiamme. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja on yhteiskunnan tehtävänä suojata niitä ennen kaikkea kaikista heikoimmilta, kuten puolustuskyvyttömiltä vauvoilta. Yhteiskunta, joka oikeuttaa lasten sukupuolielimien silpomisen uskonnon varjolla, on vakavasti mielisairas yhteiskunta. Yhtäkään lasta ei saa uhrata yhdenkään jumalan verenhimon alttarilla.

PS. Tässä on linkki videoon, jossa puolustuskyvyttömälle vauvalle suoritetaan ympärileikkaus. Jotkut ihmiset uskovat ihan oikeasti, että tämä on se, mitä Jumala tahtoo. Vielä pahempaa on se, että jotkut, jotka eivät edes usko tuohon Jumalaan, ovat sitä mieltä, että näin saa tehdä.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Toimiva demokratia vaatii vallan hajauttamista


Euroopan unionin niin sanottu hehkulamppudirektiivi astui voimaan lauantaina 1.9. Direktiivi kieltää hehkulamppujen valmistamisen ja myymisen koko Euroopan alueella. Hehkulamppudirektiivin yhtenä perusteluna on hehkulamppujen aiheuttama hukkalämpö. Hukkalämmön katsotaan kuluttavan energiaa turhaan, minkä vuoksi hehkulamput nähdään epäekologisina ja haitallisina. Suuressa osassa Eurooppaa tämä pitääkin paikkansa siksi, että maiden ongelmana on asuntojen pitäminen viileinä, jolloin hehkulamppujen tuottama hukkalämpö on todella epäekologista, koska hukkalämpö tulee myös saada asunnosta ulos. Suomessa tällaista ongelmaa ei luonnollisesti ole, koska Suomessa asumisessa suurempi ongelma on pitää asunnot lämpiminä. Suomessa hehkulamppujen tuottama lämpö ei siis ole vastaavalla tavalla ekologisesti haitallista hukkalämpöä kuin monessa muussa Euroopan maassa.

Hehkulamppudirektiivi on hyvä esimerkki Euroopan unionin yhdestä suurimmista ongelmista. Eurooppa on äärimmäisen heterogeenistä aluetta. Eri maat eroavat toisistaan valtavasti sekä kulttuurinsa että ympäristönsä puolesta. Se, mikä toimii ja on järkevää Portugalissa, ei ole millään varmuudella toimivaa tai järkevää Tanskassa. Tästä huolimatta Euroopan unioni sääntelee keskusjohtoisesti Brysselistä jäsenvaltioiden toimintaa Lissabonista Rovaniemelle. Puute läheisyysperiaatteen noudattamisessa ei tietenkään päde ainoastaan Euroopan unionissa, vaan se on vastaavalla tavalla ongelma myös kuntauudistuksessa. Demokratialle läheisyysperiaate on äärimmäisen tärkeä ja yksi toimivan demokratian ehdottomista edellytyksistä.

Toimivan demokratian kannalta on tärkeää, että asiat päätetään mahdollisimman lähellä heitä, joita päätökset koskevat. Päätöksiä tulee tehdä korkeammilla tasoilla ainoastaan, mikäli jokin tietty asia voidaan tehokkaammin hoitaa korkeammalla kuin alemmalla tasolla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos jostain asiasta voidaan toimivasti päättää kuntatasolla, eikä ole mitään erityistä syytä, miksi siitä tulisi päättää valtiollisella tai ylikansallisella tasolla, asiasta tulee tällöin myös päättää kunnallisella tasolla. Ihmisoikeuksien kaltaiset ihmisarvon ja demokratian välttämättömät edellytykset voidaan ja kannattaakin päättää globaalisti, koska ne koskevat jokaista ihmislajin yksilöä kansallisuuteen ja asuinpaikkaan katsomatta. Hehkulamppujen kaltaiset marginaaliset poliittiset yksityiskohdat taas on järkevämpää jättää paikallisesti päätettäväksi.

Demokraattisessa läheisyysperiaatteessa kyse on siis siitä, että inarilaiset tietävät sataprosenttisella varmuudella paremmin Inarin asioista kuin helsinkiläiset, suomalaiset Suomen asioista, eurooppalaiset Euroopan asioista ja niin edelleen. Kun valtaa keskistetään harvempiin käsiin kauemmas ihmisistä, joihin vallankäyttö vaikuttaa, ei jokaisen alueen, kulttuurin tai asian erityispiirteitä pystytä enää ottamaan huomioon yhtä hyvin. Keskittämällä valtaa kauemmas kansalaisista demokratia menettää yhden sen parhaista puolista, eli mahdollisuuden ottaa kansalaisten tieto ja asiantuntemus käyttöön heitä koskevassa päätöksenteossa. Mitä harvempi ihminen pääsee osallistumaan päätöksentekoon ja mitä kauempana päätökset tehdään alueesta ja ihmisistä, joihin päätös vaikuttaa, sitä todennäköisempää on, että päätökset muodostuvat huonoiksi, osaamattomiksi ja haitallisiksi. Tämä pätee sekä Euroopan unionissa että kansallisella tasolla.

Suomessa on perinteisesti pyritty tiedostamaan demokraattisen päätöksenteon läheisyysvaatimus. Kuntien vahvaa autonomiaa on pidetty tärkeänä osana suomalaista demokratiaa. Hallituksen kaavailema kuntauudistus vahingoittaa demokratiaa, sillä se siirtää päätöksentekoa lähialueilta kauemmas ja keskittää valtaa entistä suurempien alueiden yli entistä pienemmälle joukolle ihmisiä. Monet pienemmät syrjäalueet tulevat menettämään kokonaan edustajansa, koska suuremmissa väestökeksittymissä on yksinkertaisesti enemmän väkeä, joka todenäköisemmin äänestää oman seutunsa asukkaita. Tästä seuraa, että syrjäseutujen asukkaiden mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon heikkenee ja päätöksenteon laatu huononee. Kuntauudistus on haitallista demokratialle.

Onnistuakseen kuntauudistus tulee edellyttämään kuntien yhdistämisiä jopa vastoin kuntalaisten tahtoa. Kunta-autonomian ajatuksena on se, että kunnan kannalta tärkeimmät asiat voidaan päättää kunnassa itsessään. Mikään asia ei ole tai voi olla kunnalle tärkeämpää kuin kunnan olemassaolo, koska kaikki muut päätökset riippuvat suoraan siitä, onko kuntaa ylipäätään olemassa. Kuntauudistukseen liittyvät pakkoyhdistämiset ovat samanlaista ylhäältä alas -johtamista kuin Euroopan unionin turhat direktiivit. Siinä missä EU:n turhat direktiivit vaarantavat jäsenvaltioiden suvereniteetin, kuntauudistus vaarantaa kuntien autonomian. Ylhäältä alas -johtaminen on suoraan vastoin demokraattisia ideaaleja ja käytäntöjä.

Suomen perustuslain 2§:n mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Perustuslain 14§:n mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain 20§:n mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain mukaan julkisella vallalla on siis velvollisuus turvata demokratia ja pyrkiä edistämään sitä. Lisäksi perustuslaki kieltää demokratian ja vaikutusmahdollisuuksien heikentämisen. Sekä Euroopan unionin että kansallisen tason ylhäältä alas -johtaminen ja vallan keskittäminen ovat vastoin Suomen perustuslain edellytystä turvata ja edistää mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon. Jotta demokratia voisi toimia, valtaa tule nimomaisesti hajauttaa lähemmäs yksittäistä ihmistä sen sijaan, että sitä keskitetään ylikansallisille instituutioille ja megasuurien kuntien poliitikoille ja virkamiehille.