Lex Nokia on yhtä surkea laki kuin Matti Vanhanen on pääministeri

Olen nykyään kahden vaiheilla siinä, onko yhteiskunnan vihollinen numero yksi Suomen kannalta Astrid Thors vai Matti Vanhanen. Tämä on melko kinkkinen kysymys, koska yleensä nämä kaksi valopäätä suorastaan kilpailevat siitä, kumpi osaa käyttäytyä typerämmin ja heittää hölmömpiä lausuntoja julkisuudessa. Matti Vanhanen perustelee Helsingin Sanomissa Lex Nokian, eli perustuslain kanssa ristiriidassa olevan urkintalain, tarvetta vetoamalla yritysvakoiluun.

Joko Matti Vanhasen lausunto osoittaa hänen olevan täydellisen ymmärtämätön nykyisestä tietotekniikan tasosta, tai sitten Matti Vanhanen valehtelee lain todellisesta tarkoituksesta. Kumpikaan vaihtoehto ei ole täysin mahdoton. Matti voi olla oikeasti käsittämättä, koska hän on kuitenkin loppujen lopuksi kalkkeutunut ja itsekeskeinen tomppeli, joka ei koskaan tunnustaisi olevansa ulalla. Tosin hän voi myös valehdella, sillä tunnetaanhan hänet yleisesti myös Korruptioraha-Masana. Oli miten oli, Lex Nokia on hyödytöntä roskaa, joka rikkoo ihmisten yksityisyydensuojaa, mutta ei pysty edes teoriassa estämään yritysvakoilua.

Lex Nokia antaa kaikille yhteisötilaajille, eli esimerkiksi työnantajille, kouluille ja asuntoyhtiöille, oikeuden tarkkailla sähköisen liikenteen tunnistamistietoja. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yritys voi tarkkailla, minkälaisia sähköposteja sen verkoissa kulkee ja kenelle. Hullua hommasta tekee se, että Lex Nokia ei auta yritysvakoilun selvittämisessä juuri yhtään, koska se ei anna minkäänlaista tietoa siitä, mitä sähköpostin sisällä lukee. Tämä merkitsee sitä, että vaikka yritysvakoilija lähettäisi yrityksen omalla sähköpostilla viestin "LOL TÄSSÄ NOKIAN UUS KAMERA PUHELIN THnX BYE!!1", ei yritys saisi koskaan tietää sitä.

Tietenkin oma lukunsa on se, että yksikään yritysvakoilija ei oikeasti olisi niin typerä, että hän käyttäisi yrityksen sähköpostia lähettääkseen kähveltämänsä tiedot. Tämä johtuu siitä, että vuonna 1971 keksittiin lerppuasema, ja fyysiset tallentamismenetelmät ovat ainoastaan kehittyneet siitä. Yritysvakoilijan ei tarvitse kuin ostaa viitosella Suomalaisesta kirjakaupasta USB-muistitikku, käydä tuikkaamassa se koneeseen, ladata tahtomansa tiedot ja pistää puikko pöksyihinsä piiloon, eikä yritys voisi tehdä mitään. USB-muistit, MP3-soittimet, kameroiden muistitikut, CD:lle polttaminen tai kännyköiden kovalevyt eivät jätä minkäänlaisia Lex Nokian käsittelemiä tunnistamistietoja.

Koska Lex Nokia ei aja tarkoitustaan yhtään millään tavalla ja se on pahasti ristiriidassa perustuslain kanssa, pyysi perustuslakivaliokunta siitä lausuntoa kahdeksalta oikeustieteen professorilta. Kuten oli arvattua, proffat tuomitsivat Lex Nokian perustuslain kannalta epäilyttävänä, kuten muut oikeusoppineet olivat tehneet jo aikaisemmin. Perustuslakivaliokunta, jonne pääseminen ei edellytä minkäänlaista oikeustieteen ymmärtämistä tai moraalista selkärankaa, jätti oikeusoppineiden mielipiteen kuitenkin omahyväisesti kuulematta ja puski läpi kantaa, että urkintalaki ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Tietenkin perustuslaki on asiasta eri mieltä, kuten se monesti tuppaa olemaan näiden nykyisen hallituksen välkkyjen ideoiden kanssa.

Ensimmäinen ongelma Lex Nokian ja perustuslain kanssa tulee perustuslain 10§:n 2 momentissa tunnustetun luottamuksellisen viestin salaisuuden kanssa. Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on turvattu. Perusoikeuksia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 309/1993) mainitaan, että luottamuksellisen viestin salaisuus on tarkoitus ulottaa esimerkiksi puhelun tunnistetietoihin. Vastaavasti se ulottuu myös sähköisen viestinnän tunnistamistietoihin. Vaikka laki ei annakaan yhteisötilaajalle oikeutta lukea suoraan sähköpostiviestien sisältöä, antaa se valtuuksia urkkia asioita, jotka kuuluvat perustuslain mukaan yksityisyydensuojan piiriin.

Jotta Lex Nokia saataisiin säätää, tulisi sen täyttää perustuslain mainitsemat edellytykset luottamuksellisen viestin salaisuuden rikkomiseksi. "Lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana." (PL 10§ 3 mom.) Eli vaikka Lex Nokia estäisi kaikki yritysvakoilutapaukset, ei sitä saisi siitäkään huolimatta säätää, koska yritysvakoilu ei vaaranna yhteiskunnan turvallisuutta tai kotirauhaa. Yritysvakoilu vaarantaa yrityksen patentit, liikesuunnitelmat ja salaisuudet. Hölmöintähän tässä on se, että Lex Nokia ei edes vaikuta millään tavalla yritysvakoiluun.

Suomen perustuslain 124§:n mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle. Tällaisia ovat muun muassa tehtävät, jotka sisältävät merkittävää perusoikeuksiin puuttumista. Yritykset, koulut ja muut vastaavat eivät tietenkään ole viranomaisia, mutta se ei hirveästi kiinnosta perustuslakivaliokuntaa. Vaikka perustuslaki kieltää muita kuin viranomaisia puuttumasta merkittävästi ihmisten perusoikeuksiin, antaa Lex Nokia yksityisille, ei-viranomaistahoille suuremmat valtuudet puuttua yksilön perusoikeuksiin kuin mitä esimerkiksi poliisilla on. Poliisi tai muu viranomainen ei saa puuttua edes vankien yksityisyydensuojaan, ellei sen rajoittamista katsota välttämättömäksi. Tällöinkin rajoitus tulee säätää lailla.

Lex Nokiaan ei kuulu minkäänlaisia välttämättömyysvaatimuksia, vaan urkintalaki antaa suoraan itsensä nojalla kaikille työnantajille, kirjastoille, kouluille ja taloyhtiöille välittömästi suuremmat urkintavaltuudet kuin mitä poliisilla on, eikä urkinnan suorittamiseksi tule olla minkäänlaista konkreettista todistetta yhtään mistään. Lex Nokiaa sovelletaan pelkästään fiiliksen ja epäilyksen perusteella. Lex Nokia antaa kaikille yhteisötilaajille oikeuden rikkoa yksilöiden perusoikeuksia mielivaltaisesti ja täysin vailla minkäänlaista valvomista. Oikeudelliselta kannalta tässä on kyse samasta kuin jos esimerkiksi Nokialla olisi oikeus takavarikoida lasten pyöriä, jos siitä tuntuu siltä, mutta poliisi joutuisi edelleen kunnioittamaan ihmisten omaisuudensuojaa.

Hemmetti, että osaakin ottaa päähän tuo perkeleen pelle, joka meillä on pääministerinä. Matti Vanhanen on kikkeli kiimalimassa rajoittamassa ihmisten yksityisyydensuojaa, mutta siinä samalla hän vaatii itselleen erityisoikeuksia haastamalla Susanna Ruusus-Kurosia oikeuteen yksityisyydensuojaansa puuttumisesta. Koko maailma olisi parempi paikka, jos Matti Vanhanen eroaisi tehtävästään ja tunnustaisi, että jopa Tony Halmeen vasen kives on häntä parempi pääministeri. Tämä tunnustus pitäisi tietenkin tehdä komeasti suorassa lähetyksessä Maikkarin kymppiuutisissa.