Astrid Thors ei voi epäonnistua, vaan syy on suomalaisissa

Astrid Thårs on kyllä kevyesti koko Suomen historian surkein ja turhin ministeri. Jotain Thorsin turhuudesta kertoo jo se, että koko hänen ministeriönsä on keksitty vain ja ainoastaan häntä itseään varten. Maahanmuuttoministeri Thors väläyttää Helsingin Sanomissa, että myös hän tahtoo osan hallituksen kaavailemasta elvytyspaketista turvapaikkahakemusten käsittelyyn. Tämä siitä huolimatta, että Thorsilla ei ole teoriassakaan mahdollisuutta saada aikaiseksi mitään RKP:n kannatuksen romauttamista fiksumpaa, vaikka hän saisi käyttää koko elvytyspaketin mihin tahansa kaavailemaansa tarkoitukseen.

Astrid Thorsin ajama politiikka on tuottanut yksiselitteisen selviä epäonnistumisia. Tämän huomaa muun muassa somalien ja irakilaisten työttömyysprosenteista, jotka ovat 50% ja 60%. Asiasta kimmastuneena Astrid Thors yrittää kieltää vastuunsa valehtelemalla, että syy ei ole hänen pöhköissä ideoissaan ja todellisuudesta erkaantuneesta maailmankuvastaan, vaan suomalaisten rasismissa.
"Mitä muuta se voisi olla? On tehty kokeita, joissa maahanmuuttaja on soittanut työpaikan perään. Kun hän on ilmoittanut ulkomaisen nimen, työpaikan on sanottu menneen. Suomalaisella nimellä töitä onkin ollut" syyttelee Thors.

Tutkimukset, joista Thors puhuu, on tehty pääasiassa Ruotsissa ja Amerikassa, joissa molemmissa on huomattavasti monietnisempi väestödemografia kuin Suomessa. Tutkimuksissa on huomattu, että erityisesti arabialaiset nimet vaikeuttavat töiden saamista. Tästä huolimatta toisista arabiperäisten nimien kulttuureista työllistytään paremmin kuin toisten.

Etnisesti irakilaiset ja turkkilaiset ovat monelta osalta samanlaisia. He jakavat saman valtauskonnon ja paljon sekä kielellistä että kulttuurillista yhteistä. Astrid Thorsin viittaamien tutkimuksien kannalta tärkeintä on kuitenkin se, että sekä irakilaisilla että turkkilaisilla on hyvin samankaltainen nimeämiskäytäntö ja samantyyliset nimet. Esimerkiksi erilaiset Muhammedin variantit ovat käytössä laajalti sekä Turkissa että Irakissa yms. yms. basic settiä. Työministeriön tilastojen mukaan turkkilaisten työttömyys oli kuitenkin vuonna 2007 ainoastaan 23%, siinä missä irakilaisilla oli 62%. Viime vuoden tilastot ovat todennäköisesti ainakin enemmän tai vähemmän samansuuntaisia, ellei jokin maaginen kvanttivarppi ole heitättänyt tilastoilla häränpyllyä. Tämä johtuu siitä, että ulkomaalaisten nimien lisäksi heikolle työllistymisprosentille voi löytyä muitakin syitä, kuten esimerkiksi koulutus ja kielitaito.

Olen aikaisemmin käsitellyt Suomen pankin tekemää tutkimusta, joka koski maahanmuuttajien työllistymistä. Maahanmuuttajia syrjivistä asenteista tutkimus mainitsi, että ei ole varmaa, minkälainen yhteys maahanmuuttajien työttömyydellä ja oletetuilla syrjivillä asenteilla on. Tutkimuksessa kuitenkin kerrottiin, että työttömyyteen vaikuttavat kieliongelmat, sosiaalisten tukiverkkojen puuttuminen sekä eri maissa suoritettujen tutkintojen vertailukelvottomuus.

Turkkiin verrattuna sekä Somalia että Irak ovat köyhiä valtioita. Turkki on valtiona sen verran kehittynyt, että sitä pidetään jo varteenotettavana kandidaattina Euroopan unioniin. Puolestaan Somalian infrastruktuuri on luhistunut käytännössä täydellisesti vuosikymmeniä kestäneiden sisällissotien ja levottomuuksien vuoksi. Irakissa taas oli pitkä diktatuurin kausi, minkä lisäksi Amerikan sota Irakissa on rasittanut Irakin yhteiskuntaa yli puolen vuosikymmenen ajan. Kurjuus luonnollisesti vaikuttaa maan asukkaiden osaamiseen. NationMasterin tilastojen mukaan Turkin asukkaista 87.4% osaa lukea. Somalian asukkailla vastaava luku on vain 37,8% ja irakilaisilla 40.4%.

Työministeriön tilastoja lukemalla huomaa muutaman yksinkertaisen nyrkkisäännön maahanmuuttajien työllistymisessä. Jos maan asiat ovat keskimäärin edes jotenkin kunnossa, sieltä tulevat maahanmuuttajat työllistyvät yleensä paremmin. Jos maa on kärsinyt köyhyydestä, sodista tai vallanvaihdoksista, sieltä tulevat maahanmuuttajat työllistyvät yleensä huonommin. Mitä paremmin maa voi, sitä paremmin sen kansalaiset pärjäävät. Tässä asiassa ei ole yhtään mitään epäloogista tai edes millään tavalla monimutkaista, mutta jostain syystä Astrid Thors ei siitä huolimatta pysty käsittämään sitä. Hitto, jopa vanha mummoni tajuaa tämän (ja hän on kuollut).

Varmasti osa työnantajista on rasisteja ja varmasti se vaikeuttaa jonkin verran tiettyjen ryhmien työllistymistä. On kuitenkin suppeakatseista ja typerää Thorsilta kuvitella, että suomalaisten rasismi on millään tavalla oikeasti edes merkittävimpiä työllistymisen esteitä, joita maahanmuuttajilla on. Ennen kaikkea Thorsin kommentti on vastuunpakoilua pahimmasta päästä.

Koska Astrid Thors on maahanmuuttoministeri, on kotouttamispolitiikan onnistuminen hänen vastuullaan. Onnistuneena kotouttamisena taas pidetään sitä, että maahanmuuttaja on saanut Suomesta töitä ja täten ainakin suurin piirtein ryhtynyt osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Jos maahanmuuttajat eivät työllisty, silloin kotouttaminen on epäonnistunutta. Somalit ja irakilaiset eivät työllisty, joten näiden ryhmien kotouttaminen ei ole onnistunutta. Astrid Thors on kämmäri, joka ei osaa tehdä työtehtäviään, mutta sen sijaan, että hän myöntäisi sen, hän valehtelee onnistuneensa ja syyttää samalla epäonnistumisestaan muita. Miksi tuollaisen edes annetaan kulkea vapaana?