perjantai 15. lokakuuta 2010

Adoptio ei ole homojen oikeus, vaan lapsen oikeus

Tiistai-iltainen Ylen Ajankohtaisen kakkosen Homoilta oli kirkolle onnistunut. Kun sanon "onnistunut", tarkoitan sen olleen onnistunut samassa mielessä kuin Franz Ferdinand onnistui tulemaan salamurhatuksi tai Matti Vanhanen onnistui pääministerinä. Homoillan seurauksena kirkosta erosi 3800 jäsentä, mistä seurasi kirkolle yli miljoonan euron menetykset. Lisäksi Homoilta nosti tapetille ikuisuuskeskustelun adoption sallimisesta homoille. Monesti tässä keskustelussa oletetaan, että asia liittyy jollain tavalla homojen oikeuksiin. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyse on lapsen oikeudesta.

Jotta ajatus tulisi selkeämmäksi, annan esimerkin. Oletetaan, että lapsella on rakastava äiti ja rakastava isä. Lisäksi lapsella on eno, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa miehen kanssa. Eno rakastaa lasta ja lapsella on hyvin läheiset välit enoonsa. Eno on siis lapsen läheisin (mahdollisesti jopa ainoa) perheensä ulkopuolinen sukulainen. Jotain kuitenkin tapahtuu ja lapsen vanhemmat kuolevat onnettomuudessa ja lapsi jää orvoksi.

Koska lapsella on jo valmiiksi hyvät ja läheiset välit enoonsa, ja eno on lapsen verisukulainen sekä lapselle läheisin ihminen koko maailmassa, olisi lapselle helpointa sopeutua elämään siten, että eno kasvattaisi hänet omana lapsenaan. Jos adoptio on kielletty homoilta, ei näin voi tapahtua, vaan lapsi joutuu julkisen vallan huostaan ja pahimmassa tapauksessa lastenkotiin tai muuhun vastaavaan paikkaan. Jos homojen adoptio on sallittu, voi lapsen eno puolisoineen adoptoida lapsen ja kasvattaa hänet omanaan. Esimerkkitapauksessa vaihtoehdot siis olisivat, että lapsen oma, läheinen sukulainen adoptoi hänet, tai sitten lapsi joutuu julkisen vallan huostaan.

Tällaiset asiat ovat niitä syitä, joiden vuoksi homojen adoptiota ylipäätään mietitään. Sitä ei siis mietitä siksi, että kuviteltaisiin lasten saamisen olevan jokin subjektiivinen ihmisoikeus. Sitä se ei ole. On ylipäätään virheellistä puhua homojen adoptio-oikeudesta, koska tällöin kuvitellaan, että adoptiokeskustelussa olisi jotenkin kyse homojen subjektiivisesta oikeudesta saada lapsia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyse on lapsen oikeudesta saada mahdollisimman hyvät vanhemmat. Suomen ja kansainvälisen lain mukaan lapsen etu on koko lapsioikeuden johtava periaate. Adoptiossa ei ole kyse siitä, että lapsettomille järjestetään lapsia, vaan siitä, että vanhemmittomille järjestetään vanhemmat.

"Hyvä vanhemmuus" ei ole riippuvainen pelkästään sukupuolisesta suuntautumisesta. Hetero, joka hakkaa lapsia, on huonompi vanhempana kuin homo, joka ei hakkaa lapsia. "Hyvään vanhemmuuteen" vaikuttavat monet seikat, kuten esimerkiksi henkilön tulotaso, suhde lapseen, mahdollinen verisukulaisuus, päihteiden käyttö tai käyttämättömyys, sosiaalinen menneisyys ja niin edelleen. Asiaa ei voi tai kannata tarkastella pelkästään sukupuolisen suuntautumisen linssin kautta, koska ihmisissä on valtavasti muitakin ominaisuuksia. Orvoksi jääminen on aina poikkeuksellinen tapahtuma, ja sen vuoksi asiaa tulisi tarkastella tapauskohtaisesti, ottaen jokaisen tapauksen ominaispiirteet huomioon.

Ei ole olemassa mitään yksiselitteisiä tapoja sanoa, ketkä ovat lapselle hyviä vanhempia ja ketkä eivät. Asia liittyy aina sekä yksilölliseen tilanteeseen, yksilölliseen lapseen että yksilöllisiin ottovanhempiin. Tämän vuoksi järjestelmä vaatii joustavuutta ja mahdollisimman suuret mahdollisuudet tehdä jokaiseen yksilölliseen tapaukseen parhaiten sopivia ratkaisuja. Homojen adoption kiellon kumoaminen tekisi järjestelmästä joustavamman ja siten varmistaisi, että jokaisen yksilöllisen tapauksen ominaispiirteet tulisivat parhaalla mahdollisella tavalla otettua huomioon.

Adoption kieltäminen homoilta on ensikädessä juridinen ongelma, joka aiheuttaa sen, että oikeusjärjestelmän periaatteet eivät toteudu. Homojen adoptiota ei pitäisi tarkastella ideologiselta kannalta, koska kyse on ensisijaisesti lakiteknisestä puutteesta. Jos Suomen laki ja kansainvälinen laki katsovat lapsen edun yhdeksi johtavaksi periaatteeksi, on lainsäädännön palveltava lasten etua. Jos lainsäädännöstä seuraa se, että rakastava, lapselle läheinen sukulainen ei voi adoptoida lasta lapsen jäätyä orvoksi onnettomuudessa, vaan lapsi on ennemmin laitettava lastenkotiin, ei lapsen etu toteudu parhaalla mahdollisella tavalla.

18 kommenttia:

mesikammen kirjoitti...

Hyvin sanottu, juuri näin.

nytriittaapoliitikot kirjoitti...

Tuossa on pari eikä ihan pientä muttaa.

Kysytäänkö lapselta haluaako hän ottoisäkseen homon (tai ottoäidikseen lesbon), joka asuu toisen samanlaisen kanssa yhdessä?

Lapset saattavat olla melkoisia raakimuksia, kuten mm. koulukiusaamisesta tiedetään. Miten kuvittelisitte muiden lasten suhtautuvan saadessaan tietää yhden joukosta elävän kahden homon kanssa, 'näiden lapsena'?

Jos lapsi adoptoidaan, onko hänellä mahdollisuus irtisanoutua tuosta suhteesta siinä vaiheessa kun hän itse kykenee päättämään asioistaan?
.

Anonyymi kirjoitti...

Homona täytyy todeta, että tämä oli tervepäisin puheenvuoro hetkeen näin vaikeaan aiheeseen. Sanon tämän tietoisena siitä, että adopitoperheistä on pulaa ja että adoptiovanhemmuus ei ole heteroillekaan mikään läpihuuto-juttu. Näissä asioissa on kuljettava aina lapsen etu edellä. Kukaan meistä ei saa valita vanhempiaan ja jos mitä nuorena ihmisenä saisin valita homoparin tai huumeriippuvaisten vanhempien elämäntavan välillä, luulisin, että valintani olisi helppo. Erös ystäväni totesi, että heterous ei suojaa miltään pahalta, ei edes pedofilialta. Minusta hän on tässä asiassa varsin oikeassa. Adoptio-vanhemmat tulee valita kyvykkyyden, ei parinvalinnan perusteella.

Koivulahti kirjoitti...

Allekirjoitan kaiken tässä postauksessa sanotun. Hyvin kiteytetty!

Adoptiokysymys on mielestäni paljon tärkeämpi asia kuin tämä pääkiistakapulana ollut vihkiminen. Etenkin vihkiminen raamatullisessa mielessä.

Itse ajattelen että kirkon pitäisi luopua juridisesta vihkimisoikeudestaan ja säilyttää symbolinen. Tällöin asiasta ei tarvitsisi riidellä.

Suomessa on uskonnonvapaus, eikä kirkon pitäisi olla millään tavalla sidoksissa lainsäädäntöön. Jos eduskunta tulevaisuudessa päättää, että homot voivat mennä naimisiin, niin asia on niin - vaikka he eivät sitä kirkossa voisikaan tehdä.

Anonyymi kirjoitti...

Minulle ei ole vielä selvinnyt, mihin ne homot kirkkoa tarvitsee ? Ainahan ne on nurkissa ja kusiputkissa nuokkuneet, helsingissä eipä juurikaan kirkonmäellä.

Lilja Tamminen kirjoitti...

Tosi hyvin käsitely juuri lapsen näkökulmasta! Outoa kyllä, samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta vaikutetaan vastustettavan paljon "oikeus lapsiin"-näkökulmasta "lasten oikeus"-valepuvussa.

ja käyttäjälle "nytriittaapoliitikot":
"Kysytäänkö lapselta haluaako hän ottoisäkseen homon (tai ottoäidikseen lesbon), joka asuu toisen samanlaisen kanssa yhdessä?

Yhtä hyvin voisi lähteä kysymään lapselta haluaako hän ottovanhemmikseen tummaihoisia, uskovaisia, maahanmuuttajia, rumia tai jollain mielivaltaisella tavalla "poikkeavia". Jostain syystä näitä muita ryhmiä ei kuitenkaan suljeta ulos ottovanhempien valikoimasta lainsäädännöllä.

whiic kirjoitti...

Todella asiallinen kirjoitus aiheesta, aikana jolloin kirjoitukset puolin ja toisin (enimmäkseen vain toisin) lipsuvat perustelemattomiin oletuksiin, dogmaan ja tunteenpurkauksiin.

Toivottavasti tämä kirjoitus auttaa vähän karistamaan Muutokselle ansiotta luotua "natsipuolueen" imagoa pois, jotta politiikasta voidaan keskustella ilman ad hominemia, ja erityisesti ilman sellaista henkilöön perustuvaa syytöstä, joka on kaiken lisäksi paikkansapitämätön.

Eikä se Kerosen aiempi homoblogauskaan ollut sen huonompi:
http://keronen.blogspot.com/2010/07/avioliitto-on-homojen-hommaa.html

Tuomas kirjoitti...

Herra Keronen sanoo asian juuri niin kuin se on. Yhden postausta tukevan näkökulman olisin vielä kaivanut esiin. Mitäpä jos kysytään niiltä aikuisilta, jotka lapsena kasvoivat samaa sukupuolta olevien vanhempien kasvattamana? Asiaahan on kysytty ja he ovat pääsääntöisesti olleet tyytyväisiä tai tyytymättömyyden lähde on ollut jotakin muuta kuin vanhempien sukupuoli.

Tätä näkökulmaa voidaan kyseenalaista sillä, että eihän homojen kasvattamalla lapsella ole muuta kokemusta kuin olla homojen kasvattama. Alkoholistiperheissä kasvaneet lapset tuntuvat aikuisena olevan pääsääntöisesti sitä mieltä, että lapsuus olisi ollut parempi ilman vanhempien alkoholiongelmaa, siinäkin tapauksessa että eivät ole muunlaista lapsuutta päässet kokeilemaan lainkaan.

nytriittaapoliitikot:lle:
Lapset keksivät kyllä aiheen kiusaamiseen. Se voi olla aivan mitä tahansa, jotenka tätä lähestymistapaa ei adoptioasiaan kannata tarkastella lainkaan. Lapset ovat luonnostaan varsin suopeita, eivätkä havaitse siinä mitään outoa, että jonkun kaverin vanhemmat ovat samaa sukupuolta, elleivät hänen omat vanhempansa asiaa niin kovin kauhistelisi.

Anonyymi kirjoitti...

Sinulle!"nyt riittaapolitiikot" Lapset eivät ole sen suurempia raakimuksia kuin aikuisetkaan.

En tiedä, mutta luulen sinun olevan maalta kotoisin, koska kyllähän suomessa on vaikka kuinka paljon homojen/lespojen lapsia kouluissa.

Jos asiaa pitäisi katsoa tuon kiusaamis riskin kautta, niin minä en antaisi yhdellekkään demaripariskunnalle lasta adoptoitavaksi.

T:Demarien kiusaaja no.1

3äitiäja1isä kirjoitti...

Halusin vain sanoa, että minut on hyvin kasvatettu. Olen onnellinen ja hyvä ihminen, vaikka äitini yhtäkkiä rakastuikin naiseen ollessani eskarilainen ja siitä lähtien ovat yhdessä olleet. Nyt minulla jo omia lapsia eikä heitäkään kummastuta että mummoja onkin kaksi eikä perinteisesti mummo ja pappa.

Olette te vaan idiootteja jotka kuvittelette sen olevan vahingollista lapselle jos onkin kaksi äitiä tai kaksi isää.

Minulla on 3 äitiä ja 1 isä, onnellinen aina ollut.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä blogiteksti Keroselta tästä ajankohtaisesta asiasta. Kuten Keronen sanoi on kyse lapsen oikeuksista ja eduista ei homoparien oikeudesta adoptioon.

Yleisellä tasolla asiasta tai oikeammin homoihin liittyvistä asioista puhuttaessa lienee suurin ongelma että asiallisen keskustelun estää tunneseikat ja käsittämättömät ennakkoluulot.

Itse heteromiehenä mutta pari lesboparia tunteneena voin todeta että ei se sukupuolinen suuntautuminen vaan ne ihmiset yksilöinä ratkaisevat. Samoin kuin heteropareissa on rakastavia ihannevanhempia/-kumppaneita on niissä myös niitä väkivaltaisia päihdeongelmaperheitä / kumppaneita. Kyllä se yksilö on määräävin tekijä ei sukupuolikäyttäytyminen.

Ja ajat muuttuvat.. 30-40 vuotta sitten avioliiton ulkopuoliset lapset ja avoliitot olivat "hirveitä" syntejä ja hyvin tuomittuja yhteiskunnan moraalin tasolta. Tällaisissä suhteissa elävät joutuivat mahdollisesti "painostuksen" alaisiksi yhteiskunnan tai jopa vanhempiensa tahoilta. Tänä päivänä avoliitot ja avioliiton ulkopuoliset lapset ovat ihan normaalijuttu. Rohkenen väittää että homoliitoille tulee aikanansa tapahtumaan samoin. 30 vuoden päästä ne tuskin ovat mikään kauhistuksen kohde. Ja kun kirkosta kun puhutaan niin pitää muistaa että naispappeushan repii vieläkin Suomen luterilaista kirkkoa hajalla joissakin paikoissa ja piireissä.

Ja asiaan takaisin.. kun asiasta ruvetaan lakeja muuttamaan pitäisi tavoitteena olla juuri Kerosenkin mainitsema lapsen etu.

Anonyymi kirjoitti...

Ai että lapsella ei ole oikeutta äitiin? Kannattaiskohan miettiä vielä.
Mikäli homous on mielestäsi maailman makein asia, niin tajuat varmaankin, että maailmassa on ihmisiä, jotka ajattelevat toisin. Mikäli et tätä suvaitse, niin silloin olet suvaitsematon, jota väität kaikkien muiden olevan. Onko homot suvaitsemattomia kaikkia heteroita kohtaan? Kaikki heterot eivät ole suvaitsemattomia homoja kohtaan. Lapsella kun on oikeus molempiin vanhempiin. Lapsella on oikeus itse valita, tuleeko siitä homo vai ei, tuskin lasta välttämättä tarvitsee kotona homoksi opettaa, vai minkälainen tulevaisuudenkuva sinulla on maailmasta; maailma joka on täynnä homoja? Suvaitsevuus kunniaan myöskin homojen puolelta.

lakinsa lukenut kirjoitti...

Haluaisin kysyä teiltä, jotka sanovat että lapsella on oikeus isään ja äitiin: Missä artiklassa lapsen oikeuksien sopimuksessa niin sanotaan? Tai Suomen lastensuojelulaissa, jonka tausta-ajatuksena on tuo sopimus? Tai yleensäkään missään kohtaa Suomen lainsäädäntöä?

Pharus kirjoitti...

Löysin blogisi juuri äsken. En ole vähään aikaan törmännyt näin hyvään kamaan (p.s. luettu liikaa suomi24-tyylisiä keskusteluja)!

"nytriittaapoliitikot":
Maailmaa (;yhteiskuntaa) ei mielestäni tulisi rakentaa kiusaajien ehdoilla. Millainen yhteiskunnasta oikein tulisi, jos mukautuisimme kiusaajien mukaan? Ja tiedät varmasti itsekin, ettei ikä ratkaise sitä, kuka kiusaa ja kuka ei.

ja "anonyymi 21.10.2010 8.18":
Voiko ihmisiä opettaa homoksi? Jos näin on, miksi homoja sitten on olemassa? Ovatko heterot opettaneet lapsiaan homoiksi? Miksi? Jos heterot voivat opettaa lapsiaan homoiksi, eikös sitten homot voisi opettaa lapsiaan heteroiksi? - Ymmärrätkö edes omia argumenttejasi?

Tuolla on ihmisiä, joilla on homovanhemmat, mutta he itse ovat heteroja. Tuolla on ihmisiä, joilla on heterovanhemmat, mutta he itse ovat homoja. Tuolla on ihmisiä, joilla on uskovaiset vanhemmat, mutta he ovat ateisteja. Ja niin pois päin.

Harmillista, että niin moni kieltää faktat ja totuuden omien uskomusten ja henkilökohtaisten tuntemuksien perusteella...

Elian päivät kirjoitti...

Karhunpalveluksen ja huonon esimerkin voi antaa lapselle niin lasta hakkaamalla kuin "pehmeämmälläkin" tavalla kuten kasvattamalla lapsi joko "homoperheessä" / "homohuoltajan" hoivissa olipa sitten ”homohuoltaja(t)” lapselle kuinka läheinen ja mukava sukulainen tms tahansa.

Em. tapaukset eivät aja lapsen mahdollisimman normaalin ja terveen kehityksen etua. On toki myös "heteroperheitä" / "heterohuoltajiakin", jotka aivopesevät lapsensa ajattelemaan että "homoseksuaalisuus" on ok juttu mutta siellä on sentään yleensäottaen isä JA äiti eli normaali ja perinteinen perheen malli. Normaalin perheen mallikaan ei sinänsä riitä vaan tulisi olla myös tarpeeksi hyvä ja terve ilmapiiri kasvattiperheessä / huoltajan elämässä.

Veikkaanpa, että homomyönteisessäkin ”heteroperheessä” elävään adoptiolapseen tekee loppujen lopuksi suuremman vaikutuksen elävässä elämässä ilmenevä normaali perhemalli (eli isä JA äiti + mahdolliset muut lapset) kuin tällaisen ”heteroperheen” syöttämä mahdollinen "homopropaganda".

Jos saisin päättää niin en soisi lapsen biologisellekaan "homovanhemmalle" oikeutta kasvattaa lastaan ”homoseksuaalisuuden” takia niin kovalta kuin se ”homovanhemmasta” tuntuisikin. Siinäkin tapauksessa lapsi tulisi ottaa huostaan ja adoptoida jos ”homovanhempi” ei suostuisi luopumaan ”homoseksuaalisesta” elämäntavastaan. Loppujen lopuksi se olisi niin lapselle kuin "homovanhemmallekin" parhaaksi. Tarkemmin sanoen se olisi ”homovanhemmalle” kuritukseksi ja nuhteeksi vääränlaisesta tuhoavasta ja epäterveellisestä elämäntavasta jota myös esim. huumehörhöily alkoholismikin edustavat omalta osaltaan.

Biologisen ”homovanhemman” tulisi hakea apua ”suuntautumiseensa” eli ”homoseksuaaliseen” syntiinsä ja pyrkiä tekemään siitä parannus. Tässä astuu kuvioihin mukaan Jumalan mahdollisuudet. Monet ihmiset ovat vapautuneet ”homoseksuaalisuuden” synnistä Yeshua Messiaan (Jeesuksen Kristuksen) avulla. Itsellänikin pyöri aikoinaan teini-iässä sellaisia valheita päässä että pelkäsin olevani ”homo” tai ”bi”, mutta Jumala vapautti mut näistä kauhistuttavista valheista ja ajatuksista. Saan olla tänään kaikista valheista vapaa onnellinen ja terve aviomies ja perheenisä Jumalan suuresta armosta. Mutta säröt ne on mullakin sydämessä joten Jumala hoidossa tässä itse kukanenkin uskovainen ihminenkin on.

Kukaan ei ole täydellinen ihminen eikä täydellinen isä tai äiti / huoltaja. Mutta lapselle tulisi antaa kaikessa mahdollisimman turvalliset, hyvät ja terveelliset eväät elämään. Sitä ”homovanhemmuus” ei omalta osaltaan takaa kuten ei alkoholistivanhemmuuskaan.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.kenyankids.com

Anonyymi kirjoitti...

Jotta ajatus tulisi selkeämmäksi, annan esimerkin. Oletetaan, että lapsella on rakastava äiti ja rakastava isä. Lisäksi lapsella on eno, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa miehen kanssa...

Kuinka tavallinen esittämäsi esimerkkitilanne tai likimain vastaava on Suomessa? Sattuuko näitä sadoittain vuodessa vai yksi-kaksi vuosikymmenessä? ...siis että ei ole yhtään läheistä normaalia perhettä joka voisi toimia adoptioperheenä.

Jos kuvailemasi tilanne on harvinainen (ts. ehkä muutamia vuodessa), niin ehkä riittäisi jonkinlainen poikkeusmenettely vääryyden estämiseksi. Silloin rekisteröidyille parisuhteille ei olisi tarpeen antaa yleistä adoptio-oikeutta. Voisiko poikkeustilanteissakin riittää, että lapsella säilyisi mahdollisuus ylläpitää läheisiä suhteita enoonsa (tmv)?

Anonyymi kirjoitti...

Itseasiassa kyse on harvemmin orpolasten adoptoinnista - vaan siitä että lapsen äidin/isän puoliso saisi virallisen aseman yhdessä kasvatettavaan lapseen. Kyse on siis ihan konkreettisesta perheiden "yhdistämisestä" ja lasten oikeuksista OMIIN vanhempiinsa.