Jumalanpilkka on ihmisoikeus

Elämme hyvää matkaa 2000-lukua. Ihmiskunta on kesyttänyt atomin, matkustanut tähtiin ja pilkkonut itse todellisuuden rakennetta. Tästä huolimatta meillä Suomessa on vielä voimassa epäymmärryksen ajalta inkvisitioiden ja noitavainojen perusteella laki, joka kieltää jumalanpilkan. Suomen rikoslain 17 luvun 10§:n ensimmäisen momentin mukaan joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Kuten jumalanpilkan kriminalisointi menneisyydessä, myös nykyinen jumalanpilkkalaki törmää useisiin ongelmiin. Laki on ristiriidassa itsensä kanssa, eikä se ota huomioon uskontojen moninaisuutta. Jumalanpilkkalait eivät toimi, koska ihmisillä ei ole vain yhtä jumalaa.

Se, mikä on toiselle pyhää, voi olla toiselle pahinta syntiä ja jumalanpilkkaa. Iranin suurin uskonnollinen vähemmistö baha'it uskovat, että profeetta Muhammedin jälkeen on tullut vielä uusia profeettoja, kuten baabilaisuuden perustanut Sayyid Ali Muhammad Shirazi ja baha'i-uskon perustaja Baha’ullah. Koska yksi islamin perustavanlaatuisimmista opeista on, että Muhammad oli Jumalan viimeinen profeetta, joka toi uskonnon aidot opetukset puhtaassa ja kokonaisessa muodossaan, pitävät Iranin fundamentalistiset shiiat baha'ita harhaoppina ja pyhäinhäväistyksenä. Baha'i-uskoisia tapetaan ja nöyryytetään Iranissa, ja he ovat Iranin vainotuin uskonnollinen ryhmä.

Uskonnollisten tabujen suojelu jumalanpilkkalaeilla on aina syrjivää ja mielivaltaista. Koska uskontojen kirjo on niin laaja, voi mikä tahansa toiminta loukata uskonnollisia arvoja. Pelkästään Suomessa on noin 300 rekisteröitynyttä yhdyskuntaa, joiden lisäksi Suomessa on rekisteröimättömiä ryhmiä, kuten mormonit, joilla on paljon jäseniä. Erilaisten uskonnollisten ryhmien määrä myös kasvaaa koko ajan. Maailmanlaajuisesti pelkkiä kristillisiä oppisuuntauksia on pauttirallaa 30 000. Tähän päälle tulevat vielä erilaiset hinduismin, islamin, buddhalaisuuden, pakanuuden ja kaikkien muiden uskontojen muodot. Erilaisten uskontojen valtavasta määrästä johtuen toiselle normaali käytös voi olla toisen mielestä pyhäinhäväistys ja moraalinen kammotus.

Pyhä on aina subjektiivinen käsite, eikä sitä ole mahdollista määritellä objektiivisesti. Hinduille lehmä on pyhä ja lehmän teurastamista pidetään hirvittävänä syntinä, mutta länsimaissa lehmiä tapetaan systemaattisesti liukuhihnalla ja lehmien liha tarjoillaan sämpylän välissä pihveiksi puristettuna muovisen Ronald MacDonaldin kera. Suomessa hindulaisiin uskontokuntiin kuuluu noin 1500 ihmistä, ja maailmanlaajuisesti hindulaisuutta tunnustaa noin miljardi ihmistä. On täysin absurdia esittää, että jumalanpilkkalainsäädäntö koskaan voisi kohdella eri uskontokuntia yhdenvertaisesti, sillä eri uskontokuntien vaatimukset ja näkemykset pyhästä poikkeavat toisistaan radikaalisti.


Pyhän suojeleminen lailla rajoittaa kulttuurin kehitystä

Uskonnolliset arvot ja niiden suojelu sananvapautta rajoittamalla eivät ole vastoin pelkästään uskontojen yhdenvertaista kohtelua, vaan myös vastoin kulttuuria. Dante Alighierin klassisessa runoeepoksessa Jumalaisessa näytelmässä on kohta, jossa islamilaisten pyhä profeetta Muhammed riutuu Helvetissä sekasorron ja sotien kylväjänä. Rangaistukseksi valheistaan profeetta on revitty auki leuasta peräreikään ja demonit ruoskivat häntä iankaikkisesti.

"Ei kiulu, jost' on pohjalaudat poissa, niin ammota kuin näin ma auki erään leuasta saakka peräreikään. Suolet välissä jalkain hältä riippui, auki ammotti luusto ja se rapasäkki, mi tekee saastaa meidän ruoastamme. Sill' aikaa kuin ma häntä tarkoin tutkin, mua katsoi hän ja käsin rinnan repäs sanoen: 'Katso, kuinka itseänsä Muhammed rikko-ruumis raatelevi! Ali mun eelläni käy itkein, halki päälakeen leuast' asti kasvot. Kaikki nää muutkin, jotka näet, kylväjiä olivat ristiriitojen ja kiistain maan päällä, siks he täällä halki ovat.'"

Monia Danten Jumalaisen näytelmän moderneista painoksista koristavat ranskalaisen taiteilija Gustave Dorén puupiirrokset. Yksi Dorén kuvittamista Jumalaisen näytelmän kohdista on nimenomaisesti islamin profeetta Muhammedin kärsimykset helvetissä. Islamin kannalta asia on loukkaava useammalla tavalla; ensinnäkin erehtymätön profeetta Muhammed kuvataan pahuuden ja syntien tekijäksi, ja toiseksi Muhammed ylipäätään kuvataan, vaikka moderni islam onkin omaksunut kiellon kuvata profeettaa taiteessa, ja kolmanneksi Muhammed ei ole edes vaivautunut ympärileikattavaksi. Voihan saatana.



Jos sanan- ja ilmaisunvapauden rajoittaminen otetaan premissinä, joudutaan kysymään, miten tulee suhtautua uskonrauhaa ja uskontoja pilkkaaviin teoksiin. Vaikka Suomen perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus ja taiteen vapaus on turvattu, on Suomessa jo käyty oikeudenkäyntiä liittyen runokirjaan. Mikäli Danten teksti ja Dorén taide olisi luotu nykyaikana, ei olisi mahdotonta, että myös siitä olisi käyty oikeudenkäynti, mikäli päättäjät olisivat katsoneet sen loukkaavan toisten pyhinä pitämiä asioita. Jos Danten ilmaisunvapautta olisi rajoitettu siksi, että hänen teoksensa olisi loukannut uskonnollisten yhdyskuntien pyhinä pitämiä asioita, ei maailmaan olisi koskaan syntynyt Jumalaisen näytelmän kaltaista mahtiteosta. Toinen henkilö, jolla olisi ollut nykyoikeuden kanssa ongelmia, on filosofi Friedrich Nietzsche, jonka tuotannosta noin puolet koostuu kristittyjen ja heidän pyhinä pitämiensä asioiden herjaamisesta. Tabut ovat aina tiellä uuden luomisessa, ja jumalanpilkkalainsäädännössä on kyse tabujen rikkomisen kriminalisoinnista.


Uskonnot loukkaavat toisiaan tarkoituksella

Suomen perustuslakiin kuuluu oikeus uskonnon- ja omantunnonvapauteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa saa uskoa, mitä hän tahtoo. Satanisti saa uskoa, että Saatana on herra ja Jeesus on heikko, siinä missä kristitty saa uskoa, että Jeesus on pelastaja ja Saatana heikko. Muslimi saa uskoa, että Jeesus ei ole jumala ja pyhä kolminaisuus on naurettavaa harhaoppia. Ihmis- ja perusoikeutena uskonnonvapaus antaa kansalaisille oikeuden uskoa, vaikka uskomukset olisivat toisten uskovaisten mielestä loukkaavia, naurettavia tai vastoin heidän uskonnollisia näkemyksiään.

Suomen uskonrauhan rikkomista koskevaan pykälään sisältyy vaatimus loukkaamisen tarkoituksellisuudesta. Tämä on kestämätöntä, sillä eri uskontoihin kuuluu toisten uskontojen tarkoituksellista ivaamista. Yhdysvalloissa satanismi on tunnustettu uskonto, ja esimerkiksi Temple of Set -satanistiryhmällä on virallinen, verovapaa status. Argumentin vuoksi oletetaan, että myös Suomessa satanistit aktivoituisivat sen verran, että he perustaisivat oman rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskuntansa. Satanismin kenties tunnetuin (epä-)pyhä toimitus on musta messu, joka on pohjimmiltaan parodia ja perversio katolisesta messusta. Jos satanistit tahtoisivat pitää omia pyhiä toimituksiaan, tulisi ottaa kantaa siihen, olisiko heillä tähän perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten suoma oikeus, vai rajoittaisiko Suomen jumalanpilkkalainsäädäntö heidän uskonnonvapauttaan. Jumalanpilkkalainsäädäntö on vastoin uskonnon- ja omatunnonvapautta.

Satanismi on tietysti ääriesimerkki, mutta tarkoituksellista loukkaamista löytyy monista uskonnoista, kun niitä ryhtyy tarkemmin tarkastelemaan. Esimerkiksi Koraanin Katumuksen suuran kohta 30 kuuluu seuraavalla tavalla: "Juutalaiset sanovat: 'Esra on Jumalan poika', ja kristityt sanovat: 'Messias on Jumalan poika'. Tätä he hokevat suullaan. He jäljittelevät niitä, jotka ennen olivat uskottomia. Jumalan ynseys heitä rasittakoon! Kuinka ovatkaan he perverssejä!" Esimerkiksi tässä kohdassa islamilaisten pyhä kirja Koraani hyökkää suoraan muiden uskontojen pyhiä opetuksia vastaan. Toinen esimerkki Koraanin tarkoituksenmukaisesta hyökkäyksestä toisten uskontojen pyhiä tabuja vastaan löytyy Koraanin kohdista 7:166, 2:65 ja 5:60. Näissä kohdissa Allah muuttaa juutalaisia sioiksi, ja myöhemmin profeetta Muhammed kertoo asiasta ikään kuin se olisi tapahtunut kirjaimellisesti. Islamilaisessa kulttuurissa sikaa pidetään likaisena eläimenä, ja se toimii haukkumasanana samaan tapaan kuin "koira".


Jumalanpilkkaa voidaan käyttää poliittisena aseena

Jumalanpilkkalainsäädäntöön kuuluu epämääräisiä asioita, joita on käytännössä mahdotonta todistaa vääräksi tai oikeaksi. Hyvä esimerkki tästä on edellä käsitelty "loukkaamistarkoitus". Ennen kuin ihminen keksii telepatian, on käytännössä mahdotonta sanoa, mitkä henkilön todelliset motiivit ovat olleet. Koska ei ole mitään syytä, miksi loukkaamistarkoitus näkyisi ulkoisista piirteistä, antaa uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä syyttäjille mahdollisuuden syyttää aina, kun he epäilevät sitä tai väittävät epäilevänsä sitä. Epämääräiset ja korostetun tulkinnanvaraiset vaatimukset tekevät uskonrauhan rikkomisesta juridisen aseen, jota voidaan käyttää mielivaltaisiin poliittisiin hyökkäyksiin.

Perussuomalaisten kunnanvaltuutettu Jussi Halla-aho sai syytteen jumalanpilkasta sanottuaan kirjoituksessaan "Muutama täky Illmanin Mikalle" Muhammedin olevan pedofiili ja islamin pedofilian pyhittävä uskonto. Halla-ahon itsensä mukaan kyse oli Kalevan pääkirjoituksen kaksinaismoralismia käsittelevä pakina, mutta syyttäjän mielestä kyse oli loukkaamisesta ja uskonrauhan rikkomisesta. Jari Tervon heittäessä Raamatun televisiolähetyksessä syyttäjä ei kuitenkaan tehnyt mitään. Toisin kuin Jussi Halla-aho, Jari Tervo ei ole poliittinen vaikuttaja nousevassa puolueessa. Samasta syystä Suomessa erilaisilla metallifestareilla ja klubeilla esiintyviä metallibändejä, jotka esimerkiksi häpäisevät Raamatun ja Jeesuksen, ei koskaan vainota. Heillä ei ole poliittisten päättäjien mielestä merkitystä.


Kieltäessään jumalanpilkan ihminen leikkii jumalaa

Jumalanpilkkalainsäädäntö on itsessään jumalanpilkkaa, kun sitä alkaa eritellä filosofisesti. Jumalan käsite mielletään länsimaisessa filosofiassa ja kaikissa merkittävimmissä monoteistisissa uskonnoissa äärettömän mahtavaksi, äärettömän hyväntahtoiseksi ja äärettömän viisaaksi olennoksi, jolla on kaikki tieto maailmankaikkeudesta sekä ikuisesti täydellisen oikea ymmärrys asioista. Jumalanpilkkalainsäädännössä ihmiset ottavat itselleen oikeuden päättää, loukkaantuuko jumala jostain toiminnasta vai ei, ja jos loukkaantuu, millaisen tuomion loukkaaja ansaitsee.

Ihminen, joka kuvittelee olevansa oikeutettu katsomaan, milloin jumalaa on loukattu, luulee olevansa ymmärrykseltään yhtä mahtava ja ääretön kuin jumala itse, vaikka ihmisen aivot ovat hyvin puutteelliset ja ihmisen mieli rajoittunut. Lisäksi jumalanpilkkalainsäädännössä ihminen ottaa jumalan oikeuden omiin käsiinsä ja rankaisee toista ihmistä jumalan puolesta. Tämä ajatus nojaa käsitykselle, että jumala on liian heikko, että hän voisi toteuttaa omaa tahtoaan ilman ihmistä. Käytännössä jumalanpilkkalainsäädännön käyttämisessä on kyse siitä, että yhteiskunta tahtoo leikkiä jumalaa ja tuomita jumalan oikeudella. Valitettavasti yhteiskunta ei ole jumala, eikä kukaan oikeasti tiedä, mitä pyhä on, vaikka monet luulevatkin tietävänsä.

Uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä ei suojele uskonrauhaa, vaan se rajoittaa sananvapautta ja vallanpitäjät voivat käyttää sitä tehokkaana poliittisena aseena. Pykälä on vaarallinen ja turha. Pykälä on mielivaltainen, tulkinnanvarainen ja ristiriitainen. Lisäksi se on vastoin sekä Suomen perustuslain että kansainvälisten ihmisoikeusjärjestelyjen sananvapautta, mielipiteenvapautta, uskonnonvapautta ja taiteen vapautta. Ihmisten lakien tehtävänä on suojella ihmisiä, ei jumalia.

Islamilainen terrorismi ei ole suuri uhka, mutta pelko on

"Maailmassa ei ehkä ole mitään niin pahaa ja vaarallista kuin pelko."
- Jawaharlal Nehru

Pelko on yksi parhaista keinoista hallita, mitä hallitsijat ovat koskaan käyttäneet. Itse Machiavelli katsoi, että pelätty hallitsija on onnistuneempi kuin rakastettu hallitsija. Jotta pelolla voidaan hallita, tarvitaan sopiva uhka. Tällaisen uhan tulee tuntua riittävän todelliselta ja läheiseltä, jotta se ei tunnu vain mielikuvalta, mutta sen on myös oltava sopivasti piilossa ja tuntematon, koska asioiden tunteminen vähentää pelkoa. Nykyään länsimaissa tällainen hyvä aavevihollinen on islamilainen terrorismi. Terrorismi ja erityisesti islamilainen terrorismi ovat uhkakuvia, joista uutisoidaan ja joita pelätään täysin suhteettomasti siihen nähden, miten paljon vaaraa tai haittaa niistä todellisuudessa on. Media ja päättäjät pyrkivät maalailemaan islamilaisesta terrorismista vakavia uhkakuvia omien tavoitteidensa vuoksi. Medialle pelko on tapa myydä lehtiä ja ohjelmia, päättäjille pelko on tapa saada ihmiset hyväksymään heidän olennaisten vapauksiensa ja oikeuksiensa kitkeminen.

Amerikassa islamilaisella terrorismilla pelottelun nimissä on saatettu voimaan muun muassa PATRIOT Act, joka rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia ja antaa julkiselle vallalle uusia voimakeinoja ja oikeuksia. Terrorismia on käytetty syynä taistella islamilaisissa maissa ja sillä oikeutettiin muun muassa Irakin vastaista hyökkäyssotaa, vaikka Yhdysvalloilla ei ollut mitään todisteita terroristien kytköksistä Irakin valtaan. Euroopassa on tapahtumassa samanlaista kehitystä, jota perustellaan samoista syistä. Esimerkiksi Lontoon pommituksien jälkeen Britanniasta on tullut nopeasti yksi valvotuimmista yhteiskunnista koko maailmassa. Britannian entisen pääministerin Gordon Brownin mukaan tiukat terrorismilait todellisuudessa lisäävät vapautta, ja ne ovat välttämättömiä muuttuneessa maailmassa. Ranskassa puolestaan presidentti Sarkozy väitti terrorismin olevan suurin uhka Ranskalle, ja käytti sitä perustellakseen vakoilubudjetin kaksinkertaistamisen sekä muun muassa erilaisten automaattisten valvontajärjestelmien kehittämistä. Presidentti Tarja Halosen mukaan terrori-isku on Suomessakin vain ajan kysymys.

Merkittävä amerikkalainen globaalin politiikan ajatushautomo RAND-instituutti tutki virallisia asiakirjoja ja tilastoja koskien terrorismia. Instituutin mukaan ihmiset kokevat, että terrorismin määrä olisi kasvanut. Erityisesti ihmiset ovat huolestuneita islamilaisesta terrorismista. Instituutin tekemän tutkimuksen mukaan pelko on kuitenkin suurimmaksi osaksi aiheetonta, sillä terrorismia ylipäätään on nykyään vähemmän kuin esimerkiksi 70-luvulla. Ihmisiä erityisesti huolestuttava islamilainen terrorismi taas on yksi harvinaisimmista terrorismin muodoista Amerikassa. RAND-instituutin selvityksen mukaan 9/11 iskujen jälkeen Amerikassa ei ole kuollut yhtäkään ihmistä islamilaisissa terroriteoissa. FBI:n tilastojen mukaan vuosina 1980-2005 esimerkiksi äärijuutalaista terrorismia oli tapahtunut jopa prosenttiyksikön verran enemmän kuin ääri-islamilaista terroria. University of North Carolina at Chapel Hillin ja Duke Universityn tutkijoiden tekemän tutkimuksen mukaan Amerikassa liioitellaan islamilaisen terrorismin uhkaa amerikkalaisille.

Myöskään Euroopassa islamilainen terrorismi ei ole niin suuri ongelma kuin päättäjät ja media uskottelevat. Kokonaisuudessaankin terrorismi on Euroopassa varsin marginaalinen ilmiö. Interpol on tutkinut terrorismia Euroopassa ja laatinut vuosittaisen katsauksen Euroopan terrorismitilanteeseen vuosina 2007, 2008 ja 2009. Ainoastaan 0,4% kaikista terroriteoista oli islamistien tekemiä. Ylivoimaisesti suurin osa (84,4%) terroriteoista oli Espanjan ja Ranskan separatistien tekemiä. Vasemmistolaista terrorismia teoista oli 6,5%, mikä on yli kuusitoista kertaa enemmän kuin mistä islamilainen terrorismi on vastuussa. Toisin kuin median propaganda väittää, islamistien terroriteot eivät ole myöskään ainoita kuolemaan tähtääviä, vaan Interpolin mukaan myös esimerkiksi äärivasemmisto on pyrkinyt tappamaan teoillaan ihmisiä. Tästä huolimatta terrorismia koskeva uutisointi keskittyy lähes yksinomaan islamilaiseen terrorismiin.

Vaikka islamilainen terrorismi ei ole merkittävä uhka länsimaissa, on se todellinen ilmiö. Islamilaisesta terrorismista on eniten haittaa alueilla, joilla on raja- tai valtakiistoja sekä muita levottomuuksia. Ainoastaan hyvin pieni osa islamilaisesta terrorismista tapahtuu muualla kuin islamilaisissa maissa. Tämä antaa hiukan kuvaa islamilaisen terrorismin luonteeseen. Jos tavallisesti rauhattomilla ja kaaottisilla alueilla sattuu erilaisia iskuja, ne saatetaan katsoa terrorismiksi jo senkin takia, että ihmisillä ei ole keinoja, tarvetta tai halua eritellä iskun motiiveja. Urbaania sotaa käyvää sissiä tai amatööripartisaania on hankala erottaa terroristista, erityisesti jos hän sattuu olemaan uskonnollinen.

Lisäksi on huomattava, että terrorismi itsessään ei ole yksiselitteinen käsite. Vaikka terrorismia vastaan on laadittu kansainvälisiä sopimuksia, ei terrorismia määritellä yhdessäkään tällaisessa sopimuksessa. Se, mikä on terrorismia, vaihtelee sen mukaan, keneltä kysytään ja milloin. Henkilö, joka sattui taistelemaan kylmän sodan aikoihin Jenkkilän vihollisia vastaan omista motiiveistaan, oli todennäköisesti Jenkkilän silmissä ja mediassa ennemmin vapaustaistelija kuin terroristi. Kun poliittinen tilanne muuttuu, saman henkilön taistelu ei ehkä olekaan enää Yhdysvaltain etujen mukaista, minkä vuoksi hänet voidaan helposti leimata terroristiksi. Terrorismiksi sanotaan sitä, minkä sanominen terrorismiksi on vallanpitäjien etujen mukaista.

Somaliassa "laillista valtaa" on syytetty toistuvasti ihmisoikeusloukkauksista. Somalian "laillinen valta" ei nauti minkäänlaista aitoa kansalaisten luottamusta, vaan päinvastoin kansalaiset vastustavat tätä laillista valtaa aktiivisesti kaikilla keinoilla, mitä heiltä löytyy. Länsimaat, kuten Britannia, tukevat ihmisoikeusloukkauksista syytettyä somalien itsensä vastustamaa valtaa rahallisesti miljoonien puntien edestä. Koska kansalaisten vastustama laillinen valta on länsimaille edullinen, on sitä vastaan suunnatut hyökkäykset järkevämpää tuomita fanatismiksi kuin kutsua niitä esimerkiksi vapaustaisteluksi, vaikka taistelun perimmäisenä motiivina olisikin taistelu länsimaista pakkovaltaa vastaan, eikä uskonto. Kyse on käsitepelistä.

Olennaisinta terrorismissa ei tietenkään ole käsitteiden määrittely, vaan se, kuinka paljon kuolemaa se aiheuttaa. Madridin iskujen kaltaisista tragedioista huolimatta islamilainen terrorismi ei ole erityisen tappavaa. Tyypillinen islamilainen terrori-isku on paljon lähempänä Tuhkholman epäonnistunutta itsensä räjäyttäjää kuin 9/11:ta. Interpolin tilastojen tarkastelemien vuosien aikana islamistiterroristit eivät saaneet tapettua yhtä ainoaa ihmistä koko Euroopassa. Islamilaiset terroristit ovat keskimäärin huonosti valmistautuneita ja huonosti koulutettuja terroritekoihin, eivätkä he ole tehokkaita edes yrittäessään. Onnistuneet iskut ovat poikkeus, eivät sääntö.

Yksilön ja arjen turvallisuutta uhkaavat lukemattomat asiat huomattavasti enemmän kuin islamilainen terrorismi. Uskonnollisen terrorismin kanssa näillä uhkatekijöillä on yhteistä se, että niihin ei voi juurikaan varautua ja ne voivat kohdistua kehen tahansa ilman tämän omaa syytä. Vuonna 2009 rattijuopumus tappoi 94 ihmistä Suomessa. Rattijuoppo on vahingossa kolaroidessaan tuhoisampi kuin keskimääräinen muslimiterroristi pommittaessaan tarkoituksella. Jopa pelkkä eläminen suurkaupungissa on vaarallisempaa kuin muslimiterrorismi. Helsingin yliopiston tutkija Outi Ampujan mukaan vuodessa kuolee noin 400 suomalaista melusta johtuviin haittoihin. Melu siis tappaa pelkästään Suomessa vuosittain enemmän ihmisiä kuin islamilainen terrorismi koko Euroopan unionissa ja Amerikassa yhteensä. Melua ei tosin voi käyttää tekosyynä sensuurin ja valvonnan lisäämiselle, eikä se pelota ihmisiä yhtä paljon kuin uskonnolliset fanaatikot.

Jokainen ymmärtää sen, että fundamentalistinen hihhuli, joka kuvittelee tappamalla toisia saavansa joellisen viiniä ja läjän hekumallisia neitsyitä ikuisessa paratiisissa, on saakutan vaarallinen juttu. Kaikesta huolimatta tällaisia ihmisiä on huomattavasti vähemmän kuin mitä media uskottelee. Lisäksi tällaiset ihmiset saavat paljon vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin mitä annetaan ymmärtää. Terrorismin suurin vaara ei ole sen aiheuttamassa vahingossa, vaan pelossa, jota se lietsoo ihmisten mieliin. Islamilainen terrorismi, kuten mikä tahansa terrorismi, on vakava asia, mutta se ei ole mitenkään niin suuri uhka, että sen perusteella pitäisi panikoida, hermostua tai edes harkita yhdenkään olennaisen vapauden rajoitusta tai kaventamista. Terrorismi on pelolla hallitsemista. Jokainen, joka pyrkii pelottelemaan terroristeilla tai terrorismilla, pelaa suoraan terrorin ja pelon lietsonnan pussiin. Pelko on merkittävämpi uhka kuin islamilainen terrorismi.

Monikulttuurisuus - apartheidia ja etnistä suunnittelua

Monikulttuurisuus on yksi eniten väärin ymmärretyistä käsitteistä, mitä politiikassa käytetään. Tämä johtuu hyvin suurelta osalta siitä, että monikulttuurisuus käsitteenä ei ole mitenkään yksiselitteinen, eikä sitä kovin usein pyritä määrittelemään missään. Tästä huolimatta monikulttuurisuus on yksi ajavista motiiveista monen Suomessa toteutettavan poliittisen hankkeen takana. Kun politiikkaa ja lainsäädäntöä toteutetaan epämääräisten termien pohjalta, avautuu ovi viranomaisten ja poliitikkojen mielivallalle. Tämän vuoksi käsitteiden kanssa tulee olla tarkkana, ja niihin on hyvä perehtyä.

Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporen sekä monikulttuurisuuteen perehtyneiden tutkijoiden Anna Rastas, Laura Huttunen sekä Olli Löytty toimittaman teoksen Suomalainen vieraskirja: kuinka käsitellä monikulttuurisuutta mukaan monikulttuurisuudella voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Monikulttuurisuuskeskustelun kannalta onkin olennaista ymmärtää se, että sanalla ei ole yhtä merkitystä, vaan sanan merkityssisältö muuttuu sen mukaan, kuka sitä käyttää ja missä yhteydessä sitä käytetään. Puhuttaessa monikultturismista ideologiana ja puhuttaessa monikulttuurista demografian tosiasiallisena kuvaajana tarkoitetaan täysin eri asioita, joilla on pinnallisista samankaltaisuuksistaan huolimatta hyvin vähän tekemistä keskenään.

Poliittisen keskustelun kannalta olennaisinta on luonnollisesti monikulttuurisuus sen poliittisessa merkityksessä. Kun poliitikot puhuvat monikulttuurisuudesta, he tarkoittavat useimmiten monikulttuurisuutta nimenomaan poliittisena järjestelmänä. Cupore sekä tutkijat Rastas, Huttunen ja Löytty kuvaavat tätä poliittiseen toimintaan ja päätöksiin liittyvä monikulttuurisuutta seuraavalla tavalla; "Poliittisena käytäntönä monikulttuurisuus tarkoittaa sellaisia poliittisia linjauksia, lainsäädäntöä ja muita toimenpiteitä, jotka tuottavat ja ylläpitävät yhteiskuntaan toisistaan suhteellisen erillisia etnisiä ja/tai kulttuurisia yhteisöjä. Tällaista politiikkaa harjoittivat Euroopan maista 1980- ja 1990-luvulla Ruotsi, Britannia ja Alankomaat, kukin omalla tavallaan." Tästä eteenpäin puhuttaessa monikulttuurisuudesta tarkoitetaan monikulttuurisuutta nimenomaan tässä termin poliittisessa merkityksessä.

Luonnontilassa etnisyydet ja kulttuurit sekoittuvat keskenään

Monikulttuurisuuteen poliittisena käytäntönä, eli poliittiseen monikulttuurisuuteen, liittyy siis lainsäädäntö, eli pakkovalta, sekä erilaiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on sekä luoda että ylläpitää erilaisia vähemmistöryhmiä ja yhteiskunnan eri ryhmien välistä eriytymistä toisistaan. Kaikki pakkokeinoilla sekä poliittisilla käytännöillä aikaiseksi saadut asiat ovat enemmän tai vähemmän epäluonnollisia, sillä ne eivät tapahdu "luonnontilassa", vaan ihmisten luomien sääntöjen ja julkisen vallan väkivaltamonopolin asettamien pakotteiden puitteissa. Määritelmällisesti monikulttuurisuus poliittisena käytäntönä merkitsee siis julkisen vallan puuttumista ihmisten ja kulttuurien luonnolliseen sekoittumiseen ja kanssakäymiseen.

Luonnontilassa kulttuurit omaksuvat toisiltaan tapoja, käytäntöjä ja ominaisuuksia. Kulttuurit sekoittuvat, kehittyvät ja muuttavat muotoaan. Kulttuuri ei ole absoluuttinen ja ikuisesti samana pysyvä monoliitti, vaan jatkuvassa muutoksen tilassa elävä kimppu ihmisten muodostamia sosiaalisia suhteita ja käsitteitä. Kulttuurit elävät jatkuvasti, ja suuri osa tästä kulttuurien välisestä elämästä johtuu siitä, että kulttuurit sekoittuvat keskenään. Itse asiassa käsitteenä kulttuuri on niin epämääräinen, että sille ei löydy selvää vastaavuutta luonnollisesta, todellisuudessa olemassaolevasta luonnosta. On mahdotonta sanoa, milloin yksi kulttuuri loppuu ja toinen kulttuuri alkaa.

Myös etnisyys on vastaava käsite kuin kulttuuri. Luonnossa on mahdotonta löytyy tarkkoja vastaavuuksia teoreettisten etnisyyksien sekä todellisuudessa elävien ihmisten välille. Tämän vuoksi etnisyydessä on kyse parhaimmillaankin ainoastaan karkeista arvioista ja hyödyllisestä käsitteestä akateemista pohdiskelua varten. Ihmiskunta on koko historiansa ajan sekoittunut ja ollut vuorovaikutuksessa keskenään. Valtioiden, heimojen tai ryhmien väliset rajat eivät ole estäneet tätä, sillä evoluution kannalta on hyödyllistä, että erilaisia geneettisiä kokoonpanoja yhdistellään toisiin geneettisiin kokoonpanoihin. Evoluution kannalta on siis hyödyllistä, että erilaiset etniset ryhmät sekoittuvat keskenään ja niiden välillä on luonnollista geneettisen materiaalin vaihtuvuutta.

Kulttuureilla että etnisillä ryhmillä on siis luonnontilassa tapana sekoittua keskenään. Kulttuurien kohdalla tämä johtuu siitä, että ihmiset ovat rationaalisia eläimiä, ja jos he huomaavat jonkin positiivisen piirteen toisessa kulttuurissa, he ovat mielellään omaksumassa sen myös omaan kulttuuriinsa. Esimerkkinä tästä suomalainen kulttuuri, joka on omaksunut muun muassa perunan käytön ruokalajina huomattuaan perunan olevan kätevä, jopa näin pohjoisessa suhteellisen hyvin kasvava ravintokasvi. Etnisten ryhmien kohdalla tämä taas johtuu suoraan biologiasta sekä evoluution tarpeesta saada yhä uusia ja uusia erilaisia geneettisiä yhdistelmiä sopeutumisen ja eloonjäännin laboratorioon. Monikulttuurisuus on vastoin ihmisryhmien ja kulttuurien luonnollista kehitystä.

Apartheid ja monikulttuurisuus ovat käytännössä samanlaisia

Poliittiseen monikulttuurisuuteen liittyvän etnisten ryhmien ja kulttuurien keinotekoisesti erillään pitämisen vuoksi monikulttuurisuus on läheistä sukua toiselle jo kertaalleen epäonnistuneelle kokeilulle; nimittäin Etelä-Afrikan apartheidille. Kuten poliittiseen monikulttuurisuuteen, myös apartheidiin kuului valtion pyrkimys pitää eri ryhmät toisistaan keinotekoisesti erillään lainsäädännön ja poliittisten käytäntöjen avulla. Olennaisin ero apartheidin ja monikulttuurisuuden välillä on motiiveissa. Apartheidissa keinotekoisen erottelun tarkoituksena oli ylläpitää rodullisia ryhmiä toisistaan erillisinä, siinä missä monikulttuurisuuden tarkoituksena on ylläpitää etnisiä ja kulttuurisia ryhmiä toisistaan erillisinä. Monikulttuurisuuden ja apartheidin seuraukset ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia.



Ylläoleva kuva esittää kylttiä eteläafrikkalaiselta uimarannalta, joka oli varattu ainoastaan valkoisen väestön käyttöön. Moderni länsimainen ihminen tuntee tällaisia käytäntöjä kohtaan lähinnä vastenmielisyyttä johtuen siitä, miten vieras asia rodullinen erittely on länsimaisille ihmisoikeuksien ja liberaalin demokratian arvoille. Kuitenkin tätä samaa asiaa toteutetaan edelleen, mutta apartheidin on korvannut sen sukulainen, monikulttuurisuus. Helsingin Yrjönkadun uimahallissa järjestetään muslimitytöille uimakouluja erikseen ei-muslimeista. Vastaavasti Vantaan Korson uimahallissa järjestetään maahanmuuttajille erillisiä uimavuoroja. Molemmissa tapauksissa harjoitetaan segregaatiota, eli erilliskohtelua.

Yrjönkadun tapauksessa erilliskohtelu perustuu uskontoon, Korson tapauksessa taas etnisyyteen. Olennaista molemmissa on kuitenkin se, että eri ihmisryhmien edustajille tarjotaan samoja palveluja erikseen pelkästään perustuen etnisyyteen ja uskonnollisuuteen. Tämä johtuu suoraan siitä, että poliittiseen monikulttuurisuuteen kuuluu pyrkimys ylläpitää toisistaan erillisiä ihmisryhmiä. Erityisesti Yrjönkadun lapsiin kohdistuva segregaatio edistää tätä tavoitetta, sillä jos lapsille korostetaan jo pienestä pitäen, mihin ryhmään heidän tulee kuulua ja miten he ovat ennemmin ryhmänsä jäseniä kuin yksilöitä, he todennäköisemmin uskovat tähän aikuisinakin.

Vaikka julkisen vallan harjoittama etninen erottelupolitiikka näkyykin selvästi erillisissä uimahallivuoroissa, ei se ole vielä lähellekään räikeimpiä tapoja, miten monikulttuurisuus vastaa Etelä-Afrikan apartheidia. Apartheidin ja monikulttuurisuuden yhteys näkyy kaikista selvimmin siinä, miten poliittinen monikulttuurisuus asettaa eri ihmiset eri arvoiseen asemaan lain edessä heidän etnisyytensä ja/tai kulttuuritaustansa vuoksi vuoksi.

Korkeimman oikeuden tapaus KKO:2008:93 koski muslimivanhempien lapselle uskonnollisista syistä tehtyä ympärileikkausta. Alunperin ympärileikkausasia oli lähtenyt oikeuden tutkittavaksi, sillä Suomen lain mukaan uskonnollisilla syillä ei voida perustella lääketieteellisesti täysin turhaa lapsen silpomista. Suomessa lapselle kuuluu oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Lisäksi Suomen perustuslain säännöksiä koskeva hallituksen esitys HE 309/1993 tähdentää nimenomaisesti, että uskonnolliset tavat eivät voi oikeuttaa ihmisen silpomista. "Omaksutun perusoikeussäännösten kirjoittamistavan mukaisesti [...] viittaus lakeihin ja hyviin tapoihin on jätetty pois ehdotuksesta. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että uskonnon ja omantunnon vapauteen vedoten voitaisiin harjoittaa toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia tai ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia. Ehdotettu säännös ei siten voi esimerkiksi oikeuttaa missään olosuhteissa ihmissyksilöiden silpomista [...] huolimatta tällaisen toimenpiteen mahdollisesta yhteydestä johonkin uskonnolliseen suuntaukseen."

Tapauksessa korkein oikeus kuitenkin totesi, että poikien ympärileikkaus on muslimiväestön keskuudessa vakiintunut ja vanha, uskonnollisiin traditioihin nojautuva perinne ja kiinteä osa miespuolisen väestönosan identiteettiä. Kyse oli siis toimenpiteestä, jota perusteltiin sen yhteydellä uskonnolliseen suuntaukseen. Kuten hallituksen esitys kuitenkin nimenomaisesti tähdentää, Suomen perusoikeusjärjestelmä ei voi missään olosuhteissa oikeuttaa ihmisyksilön silpomista riippumatta siitä, millainen yhteys silpomisella voi olla johonkin uskonnolliseen suuntaukseen. Säätäessään kaikille Suomen valtion oikeudenkäyttöpiirissä kuuluvia oikeuksia lainsäätäjä nimenomaisesti tähdensi, että fyysinen koskemattomuus on perusoikeus, jota ei voida kumota uskonnollisilla syillä.

KKO:n ratkaisu merkitsee sitä, että kaikkien lasten fyysinen koskemattomuus ei ole yhtä vahva. Jos ateisti tai wicca teettäisivät lapselleen turhan ympärileikkauksen, tämä laskettaisiin KKO:n ratkaisussa esittämän kannan mukaan pahoinpitelyksi. Jos muslimi ympärileikauttaa lapsensa, tätä ei lasketa pahoinpitelyksi. Tästä seuraa suoraan se, että muslimilapsella ei ole yhtä vahvaa perusoikeuksien suojaa ja fyysistä koskemattomuutta kuin ateistien lapsilla tai buddhalaisten lapsilla. KKO:n mukaan turha ympärileikkaus tulee rangaistavaksi pahoinpitelynä, paitsi jos uhri on muslimiperheen lapsi. Se, onko teko pahoinpitely vai ei, perustuu siis suoraan siihen, mihin etniseen tai uskonnolliseen ryhmään teon uhri kuuluu. Tätä voidaan verrata suoraan lainsäädäntöön, jonka mukaan valkoisen lyöminen olisi pahoinpitelyä, mutta mustan ei. Rikoksen rangaistavuuden määrittyminen uhrin etnisen tai uskonnollisen ryhmän perusteella on vastoin oikeusvaltion periaatteita.

KKO:n ratkaisu on poliittisen monikulttuurin toimi juuri siinä merkityksessä, miten Cupore ja tutkijat Rastas, Huttunen ja Löytty sitä kuvaavat. Ratkaistavana olleessa tapauksessa KKO katsoi, että uskonnollisesta syystä suoritetulla ympärileikkauksella voitiin arvioida olevan myönteistä merkitystä pojan itsensä, hänen identiteettinsä kehittymisen sekä uskonnolliseen ja sosiaaliseen yhteisöönsä kiinnittymisen kannalta. KKO:n perustelujen mukaan ratkaisussa on kyse poliittisesta linjauksesta ja toimenpiteestä, jotka ylläpitävät yhteiskunnan toisistaan suhteellisen erillisia etnisiä ja/tai kulttuurisia yhteisöjä. Kyse ei siis ole monikulttuurisuuden lieveilmiöstä tai epätoivottavasti seurauksista, vaan monikulttuurista poliittisena käytäntönä puhtaimmillaan. Kuten apartheid, myös poliittisesta monikulttuurisuudesta seuraa suoraan se, että tietyt ihmisryhmät - yleensä etniset vähemmistöt - ovat oikeuden edessä huonommassa asemassa kuin toiset.

Monikulttuurisuus estää integraatiota

Sosiaalisessa mielessä integraatio tarkoittaa vähemmistöryhmien, kuten etnisten vähemmistöjen, pakolaisten ja yhteiskunnan vähäosaisten tulemista osaksi kantayhteiskuntaa. Integraatio siis merkitsee sitä, että yhteiskunnan eri ryhmät sulautuvat osaksi laajempaa yhteiskuntaa ja ajan kanssa vähemmistöt muuttuvat osaksi kantaväestöä. Vähemmistöjen kannalta tämä on useimmiten hyväksi, sillä keskimäärin mitä integroituneempi yksilö on, sitä paremmin hän pärjää yhteiskunnassa, sillä mitä integroituneempi yksilö on, sitä paremmin hän ymmärtää yhteiskunnan ja osaa toimia sen säännöillä ja käyttää hyväkseen niitä etuja, mitä yhteiskunta hänelle sen jäsenenä tarjoaa. Siinä missä poliittinen monikulttuurisuus pyrkii luomaan ja ylläpitämään erillisiä etnisiä ja uskonnollisia (vähemmistö-)ryhmiä, pyrkii integraatio tuomaan näitä ryhmiä osaksi kantaväestöä ja -yhteiskuntaa. Integraatio on siis monikulttuurisuuden vastakohta.

Integraatiota pidetään poliittisessa retoriikassa tavoiteltavana asiana, koska onnistuessaan se merkitsisi sitä, että maahanmuuttajat ja muut vähemmistöryhmät pärjäisivät suomalaisessa yhteiskunnassa yhtä hyvin kuin kantaväestö. Paradoksaalisesti integraatioon kuitenkin pyritään toteuttamalla yhteiskunnassa poliittista monikulttuurisuutta, eli pyrkimällä luomaan ja ylläpitämään toisistaan erillisiä etnisiä ja kulttuurisia ryhmiä. Tämä on täysin sama kuin kuivat aineet pyrittäisiin sekoittamaan pitämällä sokeri ja jauhot eri purkeissa. Niin pitkään kuin tavoite on ristiriidassa keinojen kanssa, ei tavoitteeseen voida koskaan päästä.

Se, toteutetaanko Suomessa monikulttuurisuutta poliittisena käytäntönä, ei ole mielipidekysymys, vaan Suomen erilaiset julkisen vallan instanssit ja päättäjät pyrkivät systemaattisesti edistämään monikulttuurisuutta. Annan tästä muutamia esimerkkejä, joita voi hakea lisää googlettamalla. Suomen ulkoministeri Alexander Stubb on omasta aloitteestaan antamassaan lausunnossa todennut, että Suomen pitää olla monikulttuurinen. Opetusministeriö puolestaan on käyttänyt yli puoli miljoonaa euroa monikulttuurisuuden tukemiseen. Kaikista yksiselitteisimmin julkisen vallan harjoittama monikulttuurisuuspolitiikka kuitenkin näkyy Suomen lainsäädännössä, eli Suomen eduskunnan ja hallituksen näkemyksessä siitä, miten yhteiskunnan tulee toimia.

Lain Yleisradio Oy:stä pykälän seitsemän toisen momentin mukaan "julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tukea monikulttuurisuutta". Hallituksen esitys (HE 236/1997) liikuntalaiksi toteaa, että liikuntalain yleisinä tavoitteina on muun muassa monikulttuurisuuden turvaaminen. Hallituksen esityksessä eduskunnalle vuoden 2010 talousarvioksi todetaan muun muassa miten aikuiskoulutuspolitiikalla tuetaan pyrkimyksiä monikulttuurisuuden vahvistumiseen. Saman esityksen selvitysosa myös toteaa, miten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminta tukee monikulttuurisen yhteiskunnan kehitystä. Nämä eivät ole ainoita lakeja tai hallituksen esityksiä, jotka puhuvat hallituksen toteuttamasta monikulttuurisuuspolitiikasta, monikulttuurisuuden lisäämisestä tai monikulttuurisuuden tukemisesta. Nämä ovat ainoastaan esimerkkejä, joita voi löytää tahtoessaan lisää esimerkiksi Finlexistä. Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että hallituksen esitykset kertovat lainsäätäjän tarkoituksesta ja kannasta, siinä missä taas lainsäädäntö on suoraan julkisen vallan kanta.

Sekään ei ole mielipidekysymys, onko integraatio onnistunutta vai ei. Integraation epäonnistuminen on yksiselitteinen fakta, joka on todettavasti selkeästi tilastoista, jotka osoittavat, että Suomeen on syntynyt ja/tai syntymässä hyvää vauhtia vähemmistöjä, jotka pärjäävät yhteiskunnassa huonommin. Heidän työllisyysasteensa on kantaväestöä heikompi ja heidän rikollisuusasteensa on kantaväestöä suurempi. Kantaväestöä kurjemmin pärjäävien ihmisryhmien ja vähemmistöjen syntyminen on asia, jota integraatio nimenomaisesti pyrkii estämään ja poistamaan. Mikäli siis integraatio onnistuisi, tällaisia yhteiskunnasta syrjäytyneitä vähemmistöjä ei syntyisi. Tällaisia kuitenkin syntyy, minkä huomaa esimerkiksi siitä, että ainoastaan vajaa kolmannes somaleista käy töissä. Integraatio ei siis toimi. Monikulttuurisuuspolitiikan toteuttaminen ei siis aiheuta integraation onnistumista.

Sama ilmiö on nähtävillä myös kaikissa niissä maissa, jotka tutkijat Rastas, Löytty ja Huttunen nostavat erityisiksi esimerkeiksi maista, joissa harjoitetaan poliittista monikulttuurisuutta. Swedish Center for Business and Policy Studiesin teettämän tutkimuksen mukaan toisen polven maahanmuuttajat, eli ihmiset, joiden vanhemmat ovat syntyneet Ruotsin ulkopuolella, ovat todennäköisemmin työttömiä kuin ihmiset, joiden vanhemmat ovat syntyneet Ruotsissa. Raportin mukaan Ruotsin integraatiokäytännöt ovat olleet epäonnistuneita. Myös muut havainnot puhuvat integraation onnistumista vastaan, kuten esimerkiksi Ruotsin hallituksen tilaama tutkimus, jonka mukaan Malmön maahanmuuttajalähiö Rosengård on sikiämispaikka uskonnolliselle "ultraradikalismille".

Focus Migrationin julkaiseman Alankomaiden integraatiopolitiikkaa ja sen onnistumista käsittelevän katsauksen mukaan ulkomaalaisten työttömyysaste on ollut jatkuvasti vähintään kolme kertaa korkeampi kuin kantaväestön. Vuonna 1996 kantaväestön työttömyysaste oli 6%, siinä missä maahanmuuttajilla sama luku oli 22%. Vuonna 2001 kantaväestön työttömyys oli 3% ja maahanmuuttajien 9%. Vuonna 2003 kantaväestön työttömyysaste oli 4%, siinä missä maahanmuuttajien työttömyysaste oli 14%. Alankomaiden politiikka ei onnistu ehkäisemään kantaväestöä huonommin pärjäävien vähemmistöjen syntymistä.

Yhdysvaltain kongressin lainsäädäntöpolitiikkaa tukevan Congressional Research Servicen konngressille antama raportti Muslims in Europe: Integration Policies in Selected Countries käsittelee Euroopan eri maiden integraation onnistumista keskittyen lähinnä muslimivähemmistöihin. Raportin mukaan "Britannia ja Alankomaat omaksuivat [integraatiopolitiikkaan] monikultturismin käsitteen keinona hallita maiden maahanmuuttajapopulaatioita. Käytännössä tämä kuitenkin auttoi vahvistamaan erillisiä muslimiyhteisöjä, jotka toimivat monessa suhteessa erillään isäntämaan omasta kulttuurista."

Poliittinen monikulttuurisuus on ongelma

Poliittinen monikulttuurisuus, eli monikulttuurisuus poliitikkojen ja lainsäädännön tasolla, on ongelma. Ihmiset eivät kuitenkaan pidä sitä ongelmana, johtuen suoraan monikulttuurisuuden toisistaan radikaalisti poikkeavista merkityssisällöistä. Jos ihmiselle sanotaan monikulttuurisuuden olevan rikkaus, hän voi helposti kuvitella tämän tarkoittavan, että on rikasta ja hyvä asia, että on paljon erilaisia kulttuurisia vaikutteita. Kuitenkin politiikan tasolla monikulttuurisuuden luonne muuttuu olennaisesti, eikä monikulttuurisuus politiikassa tarkoitakaan enää pelkästään tiettyjen, positiivistenkin asioiden kuvaamista. Politiikassa monikulttuurisuus on valtiolähtöistä etnistä suunnittelua ja ihmisten välisen kanssakäymisen keinotekoista haittaamista.

Poliittinen monikulttuurisuus on läheistä sukua apartheidille, koska siihen sisältyy ajatus, että on julkisen vallan tehtävä pyrkiä ylläpitämään erilaisia etnisiä ryhmiä. Erilaiset poliittiset päätökset, joiden johdosta muslimilapsia ohjataan eri uimahallivuoroihin kantaväestön lapsien kanssa ei eroa Etelä-Afrikassa toteutetusta politiikasta, jossa valkoiset ja mustat pyrittiin pitämään erillään toisistaan valtion toteuttamin keinoin. Tämä kulttuurien keinotekoinen erilaisuuden ylläpitäminen ja vahvistaminen sekä etninen suunnittelu myös asettaa eri ihmisryhmät eri asemaan lain edessä, aiheuttaen esimerkiksi KKO:n tapauksessa suoraan sen, että muslimiperheen lapsen ihmisoikeudet ovat heikommin suojattuja kuin ateistiperheen lapsen.

Sen lisäksi, että monikulttuurisuus on eri etnisten ryhmien keinotekoista eriyttämistä ja tosiasiallisesti ihmisten syrjimistä ja heikompaan asemaan asettamista, se ei myöskään toteuta niitä keinoja, joihin sillä pyritään. Monikulttuurisuus ei edesauta integraatiota, sillä monikulttuurisuus on integraation vastakohta. Jos integraation tahdotaan onnistuvan, on monikulttuurisuudesta luovuttava. Monet maahanmuuton ongelmat voitaisiin välttää ja ratkaista välittömästi sillä, että Suomi lopettaisi poliittisen monikulttuurisuuden toteuttamisen. Monikulttuurisuus ei ole yhtään sen enempää rikkaus kuin on rikkautta pistää eri väriset lapset eri pihoille leikkimään vain siksi, että heillä ei ole sama ihonväri.

Rasismista ja islamin kritisoimisesta

Islam on maailman nopeiten kasvava uskonto. Sen lisäksi, että islam kasvaa melko nopeasti globaalisti, muslimien määrä on myös paikallisesti kasvussa. Muslimien määrä Euroopassa tulee moninkertaistumaan siihen verrattuna, mitä se vielä vähän aikaa sitten oli. Kuten Muhammedin pilakuvista seurannut älämölö, Theo Van Goghin surma, Lontoon pommitukset, Rosengårdin tilanne ja monet muut tapahtumat läpi Euroopan ovat osoittaneet, tämä kasvu ei tule tapahtumaan kivuttomasti. Tästä huolimatta islamista ja sen vaikutuksista Eurooppaan on vaikea keskustella, sillä eriävien, kriittisten islamia koskevien mielipiteiden esittäjiä leimataan helposti ja usein heppoisin perustein rasisteiksi. Tämä on tapahtunut murhatun Theo Van Goghin ystävälle Ayaan Hirsi Alille, Hollannin vapauspuolueen puheenjohtaja Geert Wildersille, brittiläiselle koomikko Pat Condellille ja monille muille. Koko ilmiö on yhtä höpsö kuin se on absurdi. Rasismi, eli rotusyrjintä, ei liity uskontojen kritisointiin yhtään sen enempää kuin sukupuolisyrjintä liittyy väittelyyn siitä, kuinka paljon parempi joukkue Kärpät on kuin Jokerit.

Sisäasiainministeriön ylläpitämän Yhdenvertaisuus.fi:n mukaan "Rasismilla tarkoitetaan ideologiaa ja uskomuksia, joka jakaa ihmiset eri rotuihin. Jotkut rodut nähdään muita kehittyneempinä, ja se antaa niille oikeutuksen alistaa vähemmän kehittyneihin rotuihin kuuluvia yksilöitä ja ryhmiä. Ominaisuuksien uskotaan myös periytyvän sukupolvelta toiselle." Puhekielessä rasismilla tarkoitetaan yleensä etnisyyteen perustuvaa syrjintää, mikä menee yksiin sisäministeriön määritelmän kanssa.

Se, että ihmisryhmissä on toisistaan poikkeavia piirteitä, on kiistämätön fakta. Ruotsalaiset ovat useammin blondeja kuin kreikkalaiset ja japanilaiset keksivät enemmän robotteja kuin eurooppalaiset. Tämän asian tiedostaminen ei kuitenkaan ole rasismia. Edes ajatus siitä, että ihmiset jakautuvat eri rotuihin, ei ole yksinään rasismia, vaan rasismi edellyttää myös uskoa, että jotkin näistä roduista ovat kehittyneempiä (eli "parempia") ja että nämä erot oikeuttavat eri ryhmien yksilöiden erilaisen kohtelun pelkästään tiettyyn ryhmään kuulumisen vuoksi. Tämän vuoksi urheilulääkäri Harri Hakkaraisen esittämä käsitys, että rodulliset tekijät haittaavat Suomen Boltien syntymistä ei ole rasistinen. Hakkarainen erottelee ihmiset eri rotuihin ja toteaa, että jotkin rodut ovat toisia ylivoimaisempia tietyissä asioissa, mutta koska hän ei käytä tätä ajatusta oikeutuksena ihmisten eriarvoiseen kohteluun, hän ei syyllisty rasismiin. Vastaavasti Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin tutkimus "IQ and the Wealth of Nations" ja sen kehittyneempi versio "IQ and the Global Inequality" eivät ole rasistisia, vaikka niissä esitetäänkin, että eri maiden keskimääräiset älykkyysosamäärät poikkeavat toisistaan. Olennaista rasismissa on syrjintä.

Koska rasismissa ihminen katsotaan ennemmin ryhmänsä jäseneksi kuin yksilöksi, rasismi on jo lähtökohtaisesti irrationaalinen ajattelutapa. Rasismin kautta ei voi saada järkevää kuvaa todellisuudesta, koska rasismi merkitsee harhaista käsitystä yksilöiden ja ryhmien välisistä suhteista sekä siitä, mikä keskiarvo on ja mikä se ei ole. Vaikka ahvenanmaalaisten peenis olisi keskimäärin 30 senttiä ja rovaniemeläisten ainoastaan 10 senttiä, ei se kertoisi yhtään mitään yksittäisen rovaniemeläisten tai yksittäisen ahvenanmaalaisten peeniksen pituudesta. Ryhmien välisistä eroavaisuuksista puhuttaessa puhutaan keskiarvoista, joilla ei ole käytännössä yhtään mitään arvoa yksilötasolla. Ryhmät koostuvat yksilöistä, mutta ryhmän ominaisuudet eivät määrää yksilöiden ominaisuuksia yhtään mihinkään suuntaan. Tämä tarkoittaa sekä sitä, että yksilöitä tulee kohdella yksilöinä, että sitä, että ryhmät tulee käsittää ryhminä. Se, että naiset ovat lyhyempiä kuin miehet, ei tarkoita, että kaikki naiset olisivat lyhyempiä kuin miehet. Samoin se, että somalit tekevät suhteessa enemmän rikoksia kuin kantasuomalaiset, ei tarkoita, että kaikki somalit tekisivät enemmän rikoksia kuin kaikki kantasuomalaiset. Ryhmien tasolla tarkasteltuna väitteet voivat pitää paikkansa, mutta yksilöiden tasolla ne eivät merkitse mitään.

Kuten yksilöä ja ryhmää ei tule sekoittaa, ei myöskään ryhmän ja sen kannattaman ideologian sekoittamisessa toisiinsa ole mitään järkeä. Kyseinen ajatusvirhe on pöhkö ja siitä seuraa vielä pöhkömpiä johtopäätöksiä, kuten Ayaan Hirsi Alin tai Pat Condellin kutsuminen rasistiksi siksi, että heidän mielestään islam on jeeralasta. Islamin kritisoiminen missään muodossa ei voi olla edes teoriassa rasismia, koska islam on ihmisistä riippumaton uskonto, eikä rotu tai etninen ryhmä. Islamin ymmärtäminen uskontona, johon voi kääntyä ja josta voi kääntyä pois, osoittaa olennaisen eron muslimien ja islamin välillä.

Sen lisäksi, että islam ei ole rotu tai etnisyys, se ei ole myöskään kansanryhmä. Muslimit ovat kansanryhmä, koska he ovat oikeasti olemassaolevia, tuntevia ja ajattelevia, verestä ja lihasta koostuvia olentoja, joilla on yhteinen lokeroiva nimittäjä, eli Galactuksen ja hänen profeettansa Hopeasurffarin (rauha olkoon hänen kanssaan) palvominen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että heidän palvomansa asia muuttuisi mystisesti ja taianomaisesti kansanryhmäksi. Islam on abstrakti, epätodellinen asia, jolla ei ole yhtään sen enempää liittymäkohtaa todellisuuteen kuin teoreettisilla nimityksillä kuten "sosiologia" tai "nollalla jakaminen". Uskonnoissa on kyse ihmisten kollektiivisesti käsittämistä määritelmistä, eikä ihmisistä itsestään.

Koska islam ei ole yhtä kuin muslimien muodostama kansanryhmä, ei islamia pidä pyrkiä ymmärtämään pelkästään sen perusteella, miten muslimit käyttäytyvät. Muslimit ovat ryhmä, jonka eri jäsenillä on erilaisia näkemyksiä, kokemuksia ja käsityksiä, jotka koskevat kaiken muun lisäksi myös islamia. Se, mitä islam on, löytyy Koraanista, haditheista ja niissä esiintyvästä profeetan sunnasta. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että vaikka kaikki muslimit eivät hyväksykään shariaa, on älyllistä epärehellisyyttä sanoa, että sharia ei kuulu islamiin. Koraani käskee yksiselitteisesti noudattamaan shariaa riippumatta siitä, mitä mieltä yksittäiset muslimit ovat ja mitä mieltä he eivät ole. (Koraani, kohta 45:18)

Islamin ja muslimien eroa voidaan selventää vielä entisestään esimerkillä. Vaikka kaikki muslimit eivät uskokaan jihadiin tai siihen, että naisten tulee pukeutua burkhaan, kuuluvat sekä jihad että burkhat islamiin. Vastaavasti kristinuskoon kuuluvat tarina Nooan arkista ja ehtoollinen, vaikka lähellekään kaikki kristityt eivät usko ihmisten ja enkelten sekasikiöihin vittuuntuneen Jumalan aiheuttaman vedenpaisumuksen tappaneen kaikkia paitsi kahta kappaletta jokaisen lajin edustajista. Se, että kaikki muslimit eivät usko samoihin asioihin ja että ei ole olemassa yhtä, kaikkien hyväksymää ja harjoittamaa islamia, ei tarkoita, että tietyt asiat eivät kuulu islamiin, tai että olisi mahdotonta ryhtyä käsittelemään sitä, mitä islam on. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että islam ei ole monoliitti ja muslimit eivät ole yhtä kuin islam.

Nykyisessä maahanmuuttoon ja muihin sitä sivuaviin aiheisiin paneutuvassa keskustelussa esitetään monesti ajatuksia kuten "tuomittu rasismista". Suomen rikoslaki ei kriminalisoi rasismia, vaan käsitteellä "tuomittu rasismista" tarkoitetaan yleensä virheellisesti samaa kuin "tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan". Kuten islamin kritisointi ei voi olla rasismia, se ei voi olla myöskään kiihottamista kansanryhmää vastaan, mikä johtuu sekä siitä, että islam ei ole kansanryhmä, että Suomen laista. Suomen lakiin on kirjattu jo perustuslain tasolle niin sanottu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, joka asettaa rajoja sille, miten kiihottamista kansanryhmää vastaan tulee tulkita.

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate löytyy Suomen perustuslaista (8§) sekä myös rikoslaista (3 luku, 1§). Perustuslain mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta seuraa muun muassa rikosoikeudellinen täsmällisyysvaatimus, joka tarkoittaa sitä, että ketään ei saa tuomita rangaistukseen muuten kuin lain selvän sanamuodon mukaisesti. Asioissa, joista voi seurata rikosoikeudellinen rangaistus, lakia on tulkittava suppeasti, eli mahdollisimman täsmällisesti sanamuotonsa mukaisesti, ja vieläpä syytetyn eduksi.

Pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kuuluu seuraavasti; "Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." (Rikoslaki 11 luku, 8§) Pykälässä puhutaan selvästi ryhmistä ja kansanryhmistä, eikä uskonto ihmisistä erillisenä sosiaalisena seikkana ole ryhmä tai kansanryhmä. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan pykälää ei saa tulkita laajentavasti siten, että abstrakti ja epätäsmällinen ideologia muuttuisi osaksi sitä. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen lisäksi on otettava huomioon sekä kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin että Suomen perustuslakiin kuuluva sananvapaus. Sananvapaus on pääsääntö ja kaikki sen kanssa ristiriitainen lainsäädäntö ovat poikkeuksia pääsääntöön. Poikkeuksia pääsäännöstä tulee tulkita Suomen oikeusjärjestelmässä suppeasti ja perus- sekä ihmisoikeuksien täysimääräinen toteutuminen pitää pyrkiä varmistamaan niin pitkälle kuin mahdollista.

Rasismi on perseestä, mutta se ei silti ole mitä tahansa, mitä ihmiset tahtovat sen olevan. Ihmiset, jotka venyttävät ja vääristelevät rasismin käsitettä ja leimaavat rasismiksi itseään epämiellyttävät asiat, sylkevät kaikkien niiden kasvoille, jotka ovat oikeasti joutuneet rasismin uhriksi. Todellinen rasismi, eli ihmisten tuomitseminen itseään alhaisemmaksi puhtaasti mielivaltaisin geneettisin perustein, on vastenmielinen asia ja on törkeää käyttää todellisten ihmisten todellista kärsimystä poliittisena pelinappulana, jolla pyritään painamaan eri mieltä olevien otsaan tuomitseva paholaisen stigma. Se, että Ku Klux Klan lynkkaa mustan miehen pelkästään värinsä vuoksi, on rasismia. Se, että hutut listivät liki miljoona tutsia vain geneettisten erojen takia, on rasismia. Rasismia ei ole se, että joku sanoo terroritekoja, murhia ja alistusta aiheuttavaa henkilönpalvontakulttia höpöksi. Ero islamin kritisoimisen ja rasismin välillä ei ole hiuksenhieno, vaan se on kuin yöllä ja päivällä, eikä sen tajuaminen vaadi muuta kuin silmien avaamista.

Islamilainen laki on kärsimyksen laki

Islamilainen laki, eli sharia, on periaatteiltaan, juridisesti että myös käytännössä vastoin ihmisoikeuksia. Yleensä tätä yritetään kierrellä ja kaarrella toteamalla, että ei ole olemassa yhtä oikeaa shariaa, tai että missään päin maailmaa ei toteuteta shariaa sen puhtaassa muodossa, tai että ihminen ei voi tietää sharian täydellistä sisältöä. Tämä kaikki voi olla totta. Se ei kuitenkaan oikeastaan tarkoita mitään. Kaikki sharia, mitä todellisessa maailmassa on, on vastoin ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeuksien ja sharian välinen peruuttamaton ristiriita syntyy siitä, että ihmisoikeudet ovat ihmisten tietoisen toiminnan kautta syntyneitä, ihmisten itse keksimiä lakeja, ja sharialla on islamin mukaan jumalainen auktoriteetti. Ihmisten laki ei voi asettua Allahin lain yläpuolelle, ja jos Allahin käskyjen ja ihmisten käskyjen välillä on ristiriita, Allahin sanalla on ehdottomasti enemmän painoarvoa. Koraani itse käskee noudattamaan shariaa uskonnottomien oppien yli. "Annoimme sinun seurata määrättyä suuntaa [sharí'a]; noudata siis sitä, äläkä niiden alhaisia toiveita, jotka ovat tietoa vailla!" (45:18) Ihmisten keksimillä ihmisoikeuksilla voi olla merkitystä vain, mikäli ne sattuvat olemaan Allahin tahdon mukaisia. Tämä sharian ylempiarvoisuus maalliseen lakiin näkyy suoraan siinä, miten islamilaiset maat suhtautuvat ihmisoikeuksiin.

Organisation of the Islamic Conference (OIC) on islamilaisten maiden järjestö, johon kuuluvat kaikki muslimienemmistöiset valtiot. Vuonna 1990 OIC hyväksyi niin kutsutun Kairon julistuksen (The Cairo Declaration of Human Rights in Islam), joka kertoo OIC:n kannan ihmisoikeuksiin. Julistuksessa on 25 artiklaa, jotka ovat enemmän tai vähemmän samankaltaiset kuin YK:n kuuluisassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa. Ne siis käsittelevät kaikkea tavallista oikeushyvää sananvapaudesta oikeuteen elää. Normaaleihin ihmisoikeuksiin verrattuna Kairon julistuksen oikeuksissa on kuitenkin yksi olennainen ero; Kairon julistuksessa käytännössä jokaista oikeutta voidaan rajoittaa sharian perusteella, ja oikeudet pätevät vain niin pitkälle kuin sharia antaa myöten.

Julistuksen toisen artiklan mukaan kenenkään henkeä ei saa riistää sharian vastaisesti. Vastaavasti ketään ei saa vahingoittaa ruumiillisesti, paitsi sharian perusteella. Muut julistuksessa luetellut oikeudet noudattavat samaa kaavaa. Vanhemmilla on oikeus kouluttaa ja kasvattaa lapsensa haluamallaan tavalla, kunhan tämä tapahtuu sharian eettisten normien mukaisesti. (art. 7) Jokaisella on oikeus nauttia työnsä hedelmistä, kunhan kaikessa noudatetaan shariaa. (art. 16) Rikosten rangaistavuuden määrää ainoastaan sharia. (art. 19) Mielipiteenvapautta ei rajoita mikään muu kuin sharia (art 22). Artiklat 24 ja 25 korostavat, että kaikkia oikeuksia ja vapauksia säätelee sharia ja ainoa asia, jonka pohjalta julistusta tulkitaan, on sharia.

Jo se, että kaikki islamilaiset maat ovat katsoneet aiheelliseksi allekirjoittaa Kairon julistuksen, kertoo siitä, että yksikään islamilaisista maista ei pidä ihmisoikeuksia ja shariaa yhteensopivina. Tästä huolimatta idealistit väittävät ihmisoikeuksien ja sharian sopivan jotenkin mystisesti yhteen. Tällaisessa ihanteiden ja toiveiden tuijottelussa ei kuitenkaan ole juuri mieltä, sillä sillä ei ole minkäänlaista liittymäkohtaa todelliseen maailmaan. Järkevämpi ja realistisempi kuva shariasta syntyy katsomalla, miten sitä sovelletaan oikeassa maailmassa, ja mitä oikeasti tapahtuu niissä maissa ja niissä yhteiskunnissa, jotka ovat allekirjoittaneet Kairon sopimuksen ja joissa suurin osa asukkaista ovat muslimeja. Se ei ole kaunista katsottavaa.

Saudi-Arabiassa julkinen teloittaminen katkaisemalla kaula on tavallista, erityisesti ulkomaalaisten kohdalla, minkä lisäksi naisten oikeudet ovat siellä käytännössä olemattomat. Somaliassa 13-vuotias raiskauksen uhri tuomittiin sharian mukaisesti kaivettavaksi kaulaa myöten maahan ja kivitettäväksi hengiltä. Marokkossa mies tuomittiin 40 ruoskaniskuun julkisella paikalla juomisesta. Egyptissä bloggaaja sai 4 vuoden vankilatuomion islamin loukkaamisesta. YK:ssa islamilaiset maat yrittivät ajaa läpi uskonnon (eli islamin) kritisoimisen kieltävän julkilausuman. Afghanistanissa laadittiin laki, joka antaa miehelle oikeuden raiskata vaimonsa. Ainoa syy, miksi lakia saatetaan muuttaa, on länsimaiden painostus. Listaa voitaisiin jatkaa loputtomiin, mutta idea tulee todennäköisesti selväksi.

Ihmisoikeusloukkaukset eivät tietenkään rajoitu ainoastaan Lähi-Idän ja Afrikan islamilaisiin valtioihin, vaan myös "maltillisempiin" valtioihin, jotka ovat näennäisesti sekulaareja. Kaikista islamilaisista valtioista maallistunein on Turkki. Turkissa valtio ja uskonto on erotettu toisistaan jo Turkin perustuslaissa. Vuonna 2008 tehdyn selvityksen mukaan Turkkia vastaan oli yli 9000 ihmisoikeusrikkomuksia koskevaa tapausta vetämässä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Kaikista Euroopan ihmisoikeussopimuksen hyväksyneistä maista luku oli toisiksi suurin, jääden kakkoseksi ainoastaan Venäjälle. Turkki on kunnostautunut muun muassa polkemalla naisten ja homojen oikeuksia, sekä harrastamalla kidutusta.

Myös länsimaissa, jotka eivät ole islamilaisia, mutta joissa on hyväksytty erilliset sharia-tuomioistuimet, loukataan ihmisoikeuksia sharian perusteella. Britanniassa on käytössä erilliset shariaa soveltavat tuomioistuimet. Yleinen harhaluulo näistä sharia-tuomioistuimista on se, että ne voivat tuomita sharian mukaisesti vain, mikäli se ei ole vastoin Britannian lakia. Asia ei kuitenkaan ole näin. Sharia-tuomioistuin Nunetonissa määräsi midlandsiläisen miehen tilat jaettavaksi sharian mukaan siten, että miehen pojat saivat tuplasti sen, mitä miehen tyttäret saivat. Tuomio oli Britannian lain ja tasa-arvon vastainen. Toinen harhaluulo on se, että Britannian sharia-tuomioistuimien päätökset perustuvat puhtaasti vapaaehtoisuuteen. Asia ei ole myöskään näin, vaan niiden tuomioita voidaan toimeenpanna Britannian koko oikeusjärjestelmän voimalla.

Islam ja sorto kulkevat käsikkäin. Kaikkialla, missä shariaa tai sen periaatteita sovelletaan, loukataan ihmisoikeuksia. Jopa sharian osittainen soveltaminen on ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Harhaluulo, että islamilainen laki jotenkin kunnioittaa ihmisoikeuksia, on älyllistä epärehellisyyttä. Kun sanon "älyllistä epärehellisyyttä" tarkoitan tietysti, että se on perseestä. Yksittäiset muslimit varmasti kunnioittavat ihmisoikeuksia ja pitävät niitä hyvänä asiana, mutta se ei johdu siitä, että he ovat muslimeita. Se johtuu siitä, että he ovat ihmisiä, ja ihmisyyteen kuuluu jo biologisesta välttämättömyydestä kyky kunnioittaa ja arvostaa omaa lajiaan.

Niin pitkään kuin ihmiset valehtelevat itselleen ja muille, että islamilaisten maiden kärsimys ei liity islamiin, tullaan islamilaisissa maissa polkemaan naisten oikeuksia, teloittamaan homoja ja tallomaan ihmisyyden kasvoille. Niin pitkään kuin ihmiset sulkevat silmänsä uppiniskaisesti islamin demoniselta puolelta, he hyväksyvät sen puolen ja antavat sille siunauksensa. Puhtaasti taikauskoon perustuva ihmisen perimmäisen arvon päälle sylkeminen on pahimmanlaatuista moraalista korruptiota, ja jos sen edessä alistutaan, yhä uudet 13-vuotiaat tytöt tullaan kivittämään kuoliaaksi.

Islamista ei saa puhua -- ei ainakaan totta!

Suomi on kyllä perseestä. No, ei siis maa, vaan lähinnäkin nämä kaikenlaiset vallankäyttäjät ynnä muut sankarit. Maassa itsessään ei ole muuta vikaa kuin se, että ihmiset vielä jostain syystä kuvittelevat Suomen olevan oikeusvaltio, eivätkä he sen takia ryhdy vaatimaan oikeuksiensa kunnioittamista avoimemmin. Jos olisin argentiinalainen lääkäri, tulisin tänne maantierosvoamaan ja juonimaan vallankumouksia.

Kuten kaikki varmaan tietävätkin jo nyt, suursiiseli Jussi Halla-aho sai syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan häiritsemisestä. Kuvitelkaa; tyyppi onnistui rikkomaan uskonrauhaa kirjoittelemalla Internetiin tekstiä, jota kenenkään ei ole pakko lukea, ellei hänestä oikeasti tunnu siltä. Ei helevetti, seuraavaksi varmaan minä joudun leivättömän pöydän ääreen, koska piirtelen Paintilla väärinpäin olevia ristejä ja vihreitä keskisormia.

Teksti, jota syyte koski, oli valtionsyyttäjä-inkvisiittori Mika Illmanin kaksinaamaista moraalia koskeva teksti "Muutama täky Illmanin Mikalle". Tekstissä tohtori Jussi Halla-aho kirjoittaa seuraavalla tavalla"Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto."

On myönnettävä, että kyllä se teksti vähän törkeältä näyttää (jos ei ole sattunut lukemaan tekstiä kokonaisuudessaan), mutta se ei johdu siitä, että se olisi vääristeltyä tai valheellista mustamaalausta. Se johtuu ainoastaan siitä, että länsimaisessa maailmassa ja kulttuuripiirissä pedofilia näyttää törkeältä. Se, mitä Halla-aho sanoi Muhammedin pedofiilisuudesta tai pedofilian pyhittämisestä, saa tukea suoraan muslimien pyhistä teksteistä ja korkeimmilta muslimiauktoriteeteilta. Tästä asiasta ei ole mitään epäilystä, eikä syyte edes ota kantaa siihen, onko Halla-ahon sanoma totta vai ei. Kyse on ainoastaan siitä, että kaikkia asioita, olivat ne totta tai eivät, ei saa sanoa ääneen.

Toisin kuin kristinuskossa, jossa Raamattu on pääasiallinen ja käytännössä usein ainoa uskonnollinen teksti, jolla on mitään auktoriteettia, islamissa Koraanilla ei ole samanlaista asemaa. Islamissa Koraanin usein puutteellisia, aukollisia ja hämäräksi jääviä kohtia tulkitaan niin sanotun "sunnan" valossa. Sunna on muslimien profeetta Muhammedin elämäntapa, joka välittyy maailmaan haditheiksi kutsuttujen kirjoitusten kautta. Hadithit ovat islamilaista perimätietoa ja opetuksia Muhammedin elämän varrelta.

Islamissa eri haditheilla on erilainen auktoriteetti riippuen siitä, kenen kirjaamia ne ovat ja miten katkeamattomana niiden ketju on kulkeutunut Muhammedin aikoihin asti. Vahvimmat ja yleisesti muslimien keskuudessa eniten hyväksyntää saavat hadithit ovat Bukharin ja Muslimin hadith-kokoelmat. Arvatkaapa, mitä näissä hadith-kokoelmissa lukee. Vinkki: Se ei ole, että "islam on rauhan uskonto" tai "ihmisoikeudet kuuluvat islamiin".

Muslimin hadith (8:3309); Muhammed nai tytöntyllerön nimeltään Aisha Aishan ollessa yhdeksän.
Bukharin hadith (6:298); Muhammed kylpi Aishan kanssa ja hyväili tätä.
Muslimin hadith (8:3460); Muhammed kysyy seuraajaltaan, miksi hän ei ottanut vaimokseen nuorta tyttöä, jonka kanssa hän voisi viihtyä.
Bukharin hadith (2:572); Aisha kertoo, että aina, kun hän löysi mällit Muhammedin vaatteista, hän rapsutteli sen irti kynsillään.

Totuuden nimissä on muistettava, että hyväksytyimmät hadithit eivät sano missään kohdassa suoraan, että Muhammed olisi varsinaisesti syyllistynyt yhdyntään Aishan kanssa. Bukharissa ja Muslimissa yhdynnästä ainoastaan vihjaillaan. Monissa muissa haditheissa tämä sanotaan suoraan, mutta näiden hadithien asema islamissa on kyseenalainen. Islamilaisessa perimätiedossa puhutaan enemmänkin käsitteestä "avioliiton täyttäminen" ja "mufa'khathat". Suomeksi "mufa'khathat" merkitsee vailla yhdyntää tapahtuvaa kikkelin hieromista koipien väliin.

Pitkään shiialaisen islamin merkittävämpänä yksittäisenä auktoriteettina tosiasiallisesti toiminut Iranin ajatolla Khomeini on yksiselitteisesti sanonut, että mies voi harjoittaa yhdyntää yhdeksänvuotiaan tytön kanssa. Lisäksi hän totesi, että muut seksuaaliset teot, kuten sodomia ja hyväily ovat sallittuja jo ennen kuin lapsi täyttää 9 vuotta. Se, mikä antaa merkittävyyttä Khomeinin lausunnolle, on hänen asemansa. Hyvä ajatolla ei kuitenkaan ole ainoa muslimi, joka on hyväksynyt pedofilian.

Pakistanissa 9-vuotias lapsivaimo haki avioeroa. Indonesiassa imaami teki katoliset papit ja hyväksikäytti useita lapsia. Britanniassa löydettiin kokonainen pedofiliaan erikoistunut rinki islamisteja. Nämä ovat ainoastaan muutamia esimerkkejä, eivätkä ne anna koko kuvaa pedofiliasta islamissa. Ne kuitenkin todistavat, että ilmiö on todellinen ja sitä tapahtuu, juuri kuten sunna ja ajatolla Khomeinin kaltaiset islamilaiset auktoriteetit kehottavat.

Sekä islamin pyhät kirjoitukset, niissä ilmenevä profeetan elämäntapa että monet islamilaiset auktoriteetit joko hyväksyvät pedofilian tai jopa suoraan kehottavat siihen. Tästä huolimatta Suomessa vuonna 2009 pätkähtää syyte, jos joku sanoo sen ääneen. Jussi Halla-aho ei sanonut Muhammedista tai islamista yhtään mitään sellaista, mitä islamin pyhät tekstit tai islamilaiset auktoriteetit eivät olisi sanoneet ennen häntä. Logiikka tässä takana on yhtä fiksu kuin se, että tyyppi saisi selliä siitä, että kertoo Jeesuksen pyörineen ympäri maita ja mantuja messissään portto Magdalena.

Pohjimmiltaan uskonto merkitsee sitä, että uskotaan jonkin asian olevan totta vailla minkäänlaisia perusteita ja vaikka koko ajatusmalli olisikin epälooginen ja ristiriidassa todellisuuden kanssa. Uskonto on prikulleen yhtä fiksua kuin se, että joku väittää kivenkovaan, että 1+1 on 3, mutta ei anna väitteelleen mitään muuta perusteluja kuin sen, että hänestä tuntuu siltä. Jos joku sanoo, että profeetta lensi taikahevosella taivaaseen, hänelle nauretaan, koska koko juttu on päätön ja typerä. Jos joku sanoo, että profeetta lensi taikahevosella taivaaseen, ja että se on hänen uskontonsa, hänen kuvitelmiaan kunnioitetaan. Uskonto ei ansaitse yhtään mitään erityistä suojaa ivaa, kritiikkiä ja pilkkaa kohtaan, koska se ei ole mitään muuta kuin ihmisen subjektiivinen mielipide, jota hän ei pysty todistamaan yhtään millään tavalla.

Jumalanpilkkalainsäädäntö on vanhentunut reliikki synkästä menneisyydestä, jolloin ihmiset olivat typeryksiä, jotka uskoivat Auringon kiertävän Maata ja noitien lentävän Kyöpelinvuorelta syömään lapsia yön pimeydessä. Nykyään ihmiset ovat kuitenkin käsittäneet paljon enemmän asioita, kuten sen, että Jumala ei luonut dinosaurusten luurankoja huijatakseen ihmisiä luulemaan maailmaa vanhemmaksi kuin se on. Modernissa maailmassa on mielenvikaista ja hullua ryhtyä syyttämään yhtään ketään jumalanpilkasta, koska modernissa maailmassa Jumala on jo kuollut.

Lisää tietoa:
Islam Watch - A Complete Guide to Pedophilia in Islam

PS. Poistin pari vanhempaa (vanhan LiveJournalin ajalta) juttua, koska tiettyjä henkilöitä lähipiirissäni pelotti, että saisin niistä linnaa, ja he vieläpä pyysivät kauniisti. Vaikka siis faktaahan on se, että sillä ei ole mitään väliä, mitä netissä lukee, koska Suomen laki merkitsee päivä päivältä vähemmän ja vähemmän.

PPS. Jeesus hengaili porton kanssa.

Maltillinen islam aiheuttaa ääri-islamismia

Islamin nimissä tehdään enemmän terrori-iskuja kuin kaikkien muiden uskontojen nimissä yhteensä. Pelkästään viime viikolla islamin nimissä tehtiin 49 terrori-iskua. Tuhoisin näistä oli Mumbaissa tehty hyökkäys, joka vaati 178 henkeä ja aiheutti 370 ihmisen loukkaantumisen. Tätä hyökkäystä rahoitettiin rahalla, jota kerättiin Britannian moskeijoissa. Hyökkäyksen jälkeen islamistit kiduttivat yhdeksää juutalaista ennen kuin heidät tapettiin kylmäverisesti. Tekojen motiivina on se, että niiden tekijät uskovat toimivansa oikein, koska heille on kerrottu Koraanin olevan totta.

On totta, että näiden tekojen tekijät ovat ääri-islamisteja, eivätkä maltillisia muslimeja. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että ääri-islamistit olisivat väärässä uskontonsa suhteen ja maltilliset muslimit oikeassa. Se johtuu pelkästään siitä, mitä termeillä ylipäätään tarkoitetaan. Ääri-islamisti määritellään sen perusteella, että hän on valmis kuolemaan mielipuolisen aatteensa vuoksi, ja maltillinen muslimi puolestaan määritellään siten, että hän sopeutuu yhteiskuntaan ja ei anna uskonnolleen samanlaista fundamentalistista asemaa kuin ääri-islamisti.

Kaikki islam on perusteiltaan täysin samanlaista. Kaikki islam toteuttamiskeinoistaan huolimatta perustuu siihen, että Allah on jumala, Muhammed on hänen profeettansa ja Koraani on Allahin muuttamatonta sanaa. Ääri-islamismi ei ole väärää islamia, vaikka sekä "suvaitsevaiset" että osa muslimeista kuvittelee näin. Ääri-islamismi on täysin mahdollista johtaa prikulleen samoihin perusteisiin ja lähteisiin kuin maltillinen islam rikkomatta islamilaista teologiaa vastaan. Islamilainen terrorismi ei perustu islamin väärälle tulkinnalle, vaan terroristien aidolle ja puhtaalle uskonnolliselle vakaumukselle, jolle löytyy kiistämätöntä tukea suoraan Koraanista.

Koraanin kohta 2:106 sanoo "Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?" Islamilaisessa teologiassa kohdan ajatellaan merkitsevän sitä, että jos Koraanin kahdessa suurassa on ristiriitaisuuksia, kumoaa uudempi suura vanhemman. Kohdalle antaa tukea muun muassa Koraanin kohta 16:101. Tämä tulkinta on vakiintunut ja sitä tulkitaan täsmälleen samalla tavalla kaikissa islamin pääsuuntauksissa.
[ Suomeksi Koraanin tulkinnasta on kirjoitettu muun muassa Jaakko Hämeen-Anttilan kirja Koraanin selitysteos. ]

Koraanin uusimpana suurana pidetään Katumuksen suuraa, johon kuuluu niin sanottu miekan jae: "Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen." (Koraani 9:5) Islamilaisen teologian mukaan miekan jae korvaa kaikki sen kanssa ristiriidassa olevat kohdat Koraanista, mukaan lukien kaiken sen, mitä Koraani sanoo Mekkan suurissa suvaitsevaisuudesta muita uskontoja kohtaan. Islamilainen terrorismi perustuu Koraanin ja islamin oikeaan tulkintaan.

Vaikka on faktaa, että suurin osa muslimeista ovat maltillisia, on myös samalla tavalla kiistämätöntä faktaa, että pienistä marginaalitapauksista huolimatta suurin osa ääri-islamisteista ja ääri-islamismin sympatisoijista on syntynyt muslimiperheeseen ja saanut islamilaisen kasvatuksen. Poikkeukset, kuten Abdullah Tammi, ovat aidosti yksittäistapauksia, joita ei voi yleistää. Todennäköisyys sille, että ihminen, joka ei ole syntynyt muslimiperheeseen ja kasvatettu uskomaan islamiin, ryhtyisi kannattamaan ääri-islamistisia liikkeitä, on pieni. Maltillinen islam on sikiämisalusta ääri-islamismille, eikä ääri-islamismia kehity juuri missään muualla kuin maltillisen islamin piirissä.

Jos ihmisen ympäristö hokee hänelle, että Koraani on totta, on ihmisen helpompi uskoa Koraaniin ja jopa suhtautua siihen kiihkomielisesti kuin jos hänen ympäristönsä kertoisi hänelle, että Koraani ei ole mitään muuta kuin kokoelma myyttejä. Ympäristössä, jossa Koraani ei nauti minkäänlaista erityisasemaa, on hankalampi suhtautua siihen fanaattisesti kuin ympäristössä, jossa Koraania pidetään kaikista pyhimpänä asiana, mitä voi olla. Ympäristö ja kasvatus ehdollistaa ihmisen ajattelemaan tietyllä tavalla tietyistä asioista ja islamilainen kasvatus ehdollistaa ihmisen ajattelemaan islamin olevan pyhä asia, jolla tuleekin olla vaikutusta elämään.

Perustelu, että myös kristinuskossa on ääriliikkeitä ja myös kristinusko on aiheuttanut paljon pahaa, ei tee islamista yhtään sen parempaa uskontoa. Koko argumentti ei ole millään tavalla islamin puolesta oleva argumentti, vaan se on argumentti kristinuskoa vastaan. Suurin osa kristillisistä fundamentalisteista on saanut kristillisen kasvatuksen, juuri samalla tavalla kuin suurin osa ääri-islamisteista on saanut muslimikasvatuksen. Se, että on olemassa myös kristillisiä murhaajia, ei tee islamista yhtään sen parempaa uskontoa, koska kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa.

Koko maailmassa ei ole esimerkkejä siitä, että uskonnollisuuden lisääntyessä uskonnollinen fundamentalismi ja sitä kautta uskonnollisen fundamentalismin nimissä tehdyt väkivaltaisuudet tulisivat vähentymään. Sen sijaan on olemassa tutkimuksia, jotka osoittavat, että yhteiskunta voi sitä huonommin ja on sitä moraalittomampi ja väkivaltaisempi, mitä uskonnollisempi se on. Mitä enemmän islamia hyssytellään, sitä enemmän islamilaisia terroritekoja tulee tapahtumaan, eikä asiaan vaikuta mitenkään se, että suurin osa muslimeista on maltillista ja hyvää sakkia. Edes maltillisten muslimien islam ei ole totta.

PS. En tahdo loukata muslimituttujani vastustamalla islamia. En tee sitä pahuuttani, vaan olen täysin vilpittömin mielin sitä mieltä, että te voisitte paremmin ja teidän maailmanne olisi parempi, jos te jättäisitte uskontonne ja syleilisitte Allahin ja tuonpuoleisen sijasta oikeasti tärkeitä asioita, kuten tätä elämää ja todellisuutta.

Islam ei ole samanlainen uskonto kuin kristinusko

Teemu Lahtinen, josta tulee seuraava Timo Soini, kirjoittaa blogissaan Seuran julkaisemasta lehtijutusta, jossa todetaan maahanmuuttajien tekevän 70% Espoon raiskauksista. Seuran julkaisemassa jutussa mietitään muun muassa islamilaisen kulttuurin ja raiskausten yhteyttä ja mainitaan, että olisi ihme, jos kulttuurierot eivät vaikuttaisi. Olen samaa mieltä; kulttuurierot vaikuttavat. Länsimaalaisten ongelma on se, että he eivät edes ymmärrä, miten erilainen kulttuuri islam jo lähtökohtaisesti on.

"Ei ole oikeauskoisella miehellä eikä naisella valinnan varaa sellaisessa asiassa, jonka Jumala ja hänen sananjulistajansa ovat jo ratkaisseet ; kuka ikinä on tottelematon Jumalalle ja Hänen sananjulistajalleen, hän ilmeisesti kulkee harhaan."
- Suura 33:36

Sanan "islam" etymologia juontaa juurensa sanaan "al-Salaam", joka tarkoittaa alistumista tai antautumista. Toisin kuin luterilaisessa kristinuskossa, jossa pelastuminen perustuu uskoon ja Jeesuksen hyväksymiseen vapahtajaksi, islamissa vapahdus seuraa puhtaasti alistumisesta Allahin tahtoon. Mitä täydellisempi alistuminen, sitä vanhurskaampi muslimi. Nimenomaan alistuminen konseptina on se ongelma, mikä suurella osalla länsimaalaisista tulee vastaan islamin ymmärtämisessä, sillä länsimaalaiseen kulttuuriin ei kuulu vastaavaa oppirakennelmaa.

"Te, jotka uskotte, totelkaa Jumalaa ja totelkaa profeettaa ja niitä teidän keskuudessanne, joilla on arvovalta. jos kiistelette jostakin, niin alistakaa se Jumalan ja Hänen lähettiläänsä ratkaistavaksi, jos todellakin uskotte Jumalaan ja Viimeiseen päivään. Tämä on parasta teille ja edullisintakin."
- Suura 4:59

Koraanissa alistuminen ulotetaan kaikkeen, mistä Allah tai Muhammed on antanut sääntöjä tai käskyjä. Nämä säännöt ja käskyt on kirjattu Koraaniin sekä sitä tulkitseviin haditheihin ja niistä johdettuun jumalan lakiin, shariaan. Toisin kuin luterilaisuudessa, jossa reformaatio merkitsi kirkon maallisen vallan murenemista ja henkisen sekä poliittisen vallan erottelua, sharia ei tee minkäänlaista eroa maallisen ja henkisen välille. Esimerkiksi avioliitosta sharia ei määrittele ainoastaan rituaalista ja traditionaalista puolta, vaan myös ne juridiset ehdot, joilla avioliitto on laillinen ja joilla avioliiton voi purkaa. Sharian oikeudellisuutta ei myöskään ole mahdollista arvioida maallisesti, koska sharian katsotaan perustuvan Allahin tahtoon, eikä muslimeilla ole oikeutta päättää siitä, mihin Allahin käskyihin he alistuvat ja mihin eivät.

"Tämä ei riipu teidän haluistanne, eikä niidenkään, jotka ovat Pyhän kirjan saaneet. Vaan se joka vääryyttä tekee, saa pahan palkan, eikä hän löydä puolustajaa eikä auttajaa Jumalaa vastaan."
- Suura 4:123

Mikäli muslimin omat halut, toivomukset tai ajatukset ovat ristiriidassa Allahin ja Muhammedin käskyjen kanssa, on muslimi automaattisesti väärässä. Allah on kaiken puhtaan islamilaisen moraalin lähde ja kaikki, mikä on Allahin tahtoa vastaan, ei voi olla myöskään moraalisesti hyväksyttävää. Kaikki moraalinen vastuu lepää siinä, noudattaako Allahin lakeja vai ei. Länsimainen moraalikäsitys puolestaan on pitkälti velkaa antiikin Kreikan filosofeille sekä heidän kehittämälleen etiikalle, joka korostaa järjen ja logiikan merkitystä myös moraalisissa asioissa. Valistuksen ajan myötä rationaaliset moraaliargumentit ulotettiin pikku hiljaa koskemaan myös uskonnollisia seikkoja ja uskonnollista hyvää. Islamilainen maailma ei ole koskaan käynyt läpi valistuksen kaltaista mullistusta, joka olisi ravistellut uskonnon ja moraalin peruspilareita, kuten kristinuskolle tapahtui.

Uskontona islam on myös suoraan vastaan integroitumista valtakulttuuriin. Islam vaatii tiettyä omaehtoista segregaatiota, joka on nähtävillä esimerkiksi Suomessa islamilaisille tarjottavissa omissa uimahallivuoroissa. Segregaatio perustuu Koraanin jakeisiin, jotka kieltävät uskovaisia pitämästä vääräuskoisia ystävinään. Suura 3:28:ssa tämä on ilmaistu seuraavanlaisesti "Uskovaiset älkööt ottako uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta. Jos joku niin tekee, ei hänellä ole mitään puolustusta odotettavana Jumalalta." Haditheista puolestaan Muslimin hadith-kokoelman kohta 1:417 kieltää uskovaisia pitämästä edes sukulaisia ystävinään, mikäli nämä sukulaiset eivät ole uskovaisia.

Erottelu fundamentalistin ja maltillisen uskovaisen välillä ei ole islamissa vastaava kuin kristinuskossa. Fundamentalismi länsimaissa merkitsee esimerkiksi Raamatun kirjaimellista tulkitsemista. Islamissa ei ole olemassa erikseen maltillista ja fundamentalistia, vaan kaikki islam perustuu samaan ajatukseen, eli Allahin tahdon edessä alistumiseen ja Muhammedin esimerkin seuraamiseen. Koraanin asema on islamissa erilainen kuin Raamatun asema kristinuskossa. Esimerkiksi Amerikassa jopa maltillista, valta-islamia esittelevät suosituimmat islamilaiset nettisivut kehottavat terrorismiin ja militanttiin jihadiin. Tämä ei tietenkään ole pelkästään amerikkalainen ilmiö, vaan myös Suomessa taisteluun ja sotaan kehottavat jihad-tekstit leviävät valta-islam-sivustoilla ja vieläpä suomeksi käännettynä. Sivusto www.muslimtents.com on sivusto, joka tarjoaa ilmaista sivutilaa islamilaisille sivustoille. Näillä sivuilla levisi teksti "Siskojen tehtävä jihaadissa", joka puhuu suoraan lasten kouluttamisesta taistelijoiksi ja kehottaa muslimeja olemaan ottamatta uskottomia ystävikseen.
[ Kirjassaan Infidel Ayaan Hirsi Ali ehdottaa, että islam tulisi luokitella ennemmin aktiiviseen ja passiiviseen islamiin kuin radikaaliin ja maltilliseen islamiin. ]

Islam ei ole käynyt läpi mitään vastaavia mullistuksia kuin kristillinen maailma, minkä vuoksi islam on ikään kuin käynyt vanhentuneeksi uskonnoksi maailmassa, joka on muuttunut islamia nopeammin. On suppeakatseista ja typerää kuvitella, että kaikki ihmiset ajattelisivat samalla tavalla kuin me länsimaissa. Ongelman tiedostaminen on ensimmäinen askel ongelman ratkaisemiseksi.

PS. Bukharin hadith-kokoelmassa kohdassa 88:219 kerrotaan, että valtio, joka tekee naisesta johtajansa, ei tule koskaan onnistumaan. Arvatkaa, miten paljon Tarja Halonen vituttaa tiettyjä tahoja.

Islam käskee tappamaan kaikki, jotka kehtaavat kritisoida islamia

Lontoolainen kustantaja Martin Rynja päätti julkaista kirjan "Medinan jalokivi" Brittilässä, minkä seurauksena hänen asuntonsa sytytettiin tuleen. Medinan jalokivi on amerikkalaisen toimittaja Sherry Jonesin kirjoittama romaani, joka kertoo Muhammedin lapsivaimosta, Aishasta. Lapsivaimo ja haditheissa kuvatut pedofiiliset taipumukset puolestaan ovat olleet pitkään arka aihe islamilaisessa maailmassa, mikä johtuu islamin peruspilareihin kuuluvasta ajatuksesta, että profeetta Muhammed oli itse täydellinen ihminen ja muslimien tulee pyrkiä seuraamaan hänen antamaansa esimerkkiä.
[ Muhammedin pedofiilisista taipumuksista kerrotaan muun muassa Bukharin hadith-kokoelman kohdassa 6:298 ]

Kirja on julkaistu aikaisemmin muun muassa Serbiassa, mutta muslimiyhteisön painostuksen vuoksi kirja vedettiin pois markkinoilta. Jenkkilässä puolestaan kustannusyhtiö Random House jätti kirjan julkaisematta, koska julkaisusta voisi seurata pahempia turvallisuusuhkia kuin tanskalaisista Muhammed-pilakuvista. Pelko ei tietenkään ole tyystin aiheetonta, sillä islamin uskon teologia käskee tappamaan kaikki, jotka pilkkaavat profeetta Muhammedia.

Koraanin 33. suura puhuu aiheesta seuraavanlaisesti jakeessa 57; "Ne, jotka puhuvat pahaa Jumalasta ja Hänen sananjulistajastaan, Jumala on kironnut tässä maailmassa ja tulevassa elämässä sekä valmistanut heille häpeällisen rangaistuksen." Myöhemmin, sen jälkeen kun kyseinen suura on käskenyt naisia hunnuttamaan kasvonsa, jakeet 61. ja 62. jatkavat samasta aiheesta kuvailemalla itse rangaistuksia; "...sellaiset joutuvat maanpakoon, ja missä ikinä heidät tavataan, heidät pidätetään ja armotta tapetaan. Näin on Jumala menetellyt ennen muinoin, etkä tule havaitsemaan Hänen tapojensa muuttuneen."

Merkityksellisimmät aihetta koskevat hadithit löytyvät Bukharin hadith-kokoelmasta. Kokoelman kohdassa 59:369 kerrotaan juutalaisesta runoilijasta, Ka'b bin al-Ashrafista, jonka Muhammed tuomitsi kuolemaan tämän kirjoitettua säkeitä, joita Muhammed piti loukkaavina. Kohdassa 4:241 puolestaan kerrotaan, miten Muhammedia pilkanneet tapettiin Mekassa sen jälkeen, kun Muhammed oli ottanut kaupungin takaisin itselleen. Käytäntö on siirtynyt sellaisenaan islamilaiseen sharia-lakiin ja sitä kautta nykyaikaan. Esimerkiksi Pakistanissa profeetan, Allahin tai Koraanin pilkkaamisesta rangaistaan joko elinkautisella vankeudella tai kuolemantuomiolla.

Näihin samoihin teologisiin perusteisiin pohjautui fatwa, eli islamin pyhistä teksteistä johdettu uskonnollinen tulkinta, jonka ajatolla Ruhollah Khomeini antoi vuonna 1989 koskien kirjailija Salman Rushdien murhaa. Rushdien rikos oli, että hän oli kirjoittanut kirjan nimeltään Saatanalliset säkeet. Saatanallisissa säkeissä käsiteltiin muun muassa Koraanin "saatanallisia jakeita", eli jakeita, joissa Muhammed vahingossa tunnustaa Allahin rinnalle kolme muuta jumalolentoa; Allatin, al-'Uzzan ja Manatin. Saatanallisten säkeiden ja Salman Rushdien tappamista koskevan fatwan julkaisun jälkeen muslimit ympäri maailman tappoivat ja kiristivät. Rushdien henkeä uhannut salamurhayritys ja uhkailu saivat Rushdien myöhemmin kääntymään näennäisesti islamiin, jotta muslimit säästäisivät hänen henkensä.
[ Artikkeli koskien Salman Rushdien tappamista koskevan fatwan seurauksista. ]
[ Kommentaari saatanallisista jakeista. ]

Tiedättekö, mitä terrorismi on? Terrorismi on sitä, että käytetään väkivaltaa, rikollisuutta ja hävitystä pelon ilmapiirin luomiseksi. Tämän pelon ilmapiirin tarkoituksena on, että ihmiset toimivat jollain tietyllä tavalla tai jättävät jotain tiettyä tekemättä sen vuoksi, että he pelkäävät joutuvansa väkivallan, rikollisuuden ja hävityksen kohteeksi. Islamilaisen terrorismin ideana on hiljentää ja alistaa kaikki, jotka kehtaavat kritisoida islamia tai sen profeettaa. Tämä islamilainen uhkailu vaikuttaa myös Suomessa, vaikka asiaa ei käytännössä uutisoida. Esimerkiksi Robert Spencerin kirjan "Totuus Muhammadista - maailman suvaitsemattomimman uskonnon perustajasta" suomenkielisessä versiossa kääntäjän nimi on jätetty kokonaan pois.

Ratkaisu islamista johtuville ongelmille ei ole vaikeneminen ja "suvaitsevaisuus" ja sen toivominen, että islam kokee jonkinlaisen oman reformaationsa tai läpikäy oman valistuksensa. Ratkaisu ei ole myöskään se, että jos joku vahingossa menee ja kritisoi islamia, häntä syytetään rasistiksi, juntiksi tai uusnatsiksi. Ainoa mahdollisuus saada ongelmiin jonkinlaista tolkkua on keskustella niistä ongelmista avoimesti. Asioiden asettaminen pyhäksi tarkoittaa, että niitä asioita ei voi enää kritisoida. Mikäli ongelma kuitenkin on näissä pyhissä asioissa, silloin niitä tulee voida kritisoida ja pitääkin kritisoida.

Islam aiheuttaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa

Satuinpa tässä päivänä muutamana kunnallisvaaliehdokkaana ollessani saamaan sähköpostiini Amnestyltä haasteen ryhtyä toimiin naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Kaikkihan tietävät, miten fiksu yhdistys Amnesty on; valittavat Suomen yleisestä asevelvollisuudesta samaan aikaan kun Ruotsissa laaditaan laki, jolla voidaan urkkia kenen tahansa kansalaisen sähköistä viestintää täysin yksityisyydensuojasta piittaamatta. Tällä kertaa taitaa pilkka osua hipeillä omaan nilkkaan.

Islam on naisten kannalta yksi vaarallisimmista asioista, joita on olemassa. Koska islam on maailman toiseksi suurin uskonto, on se myös yksi suurimmista tai jopa suurin tekijä, joka aiheuttaa erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tämä johtuu siitä, että islamin uskoon ja siitä seuraavaan islamistiseen lakiin, shariaan, on kirjattu järjestelmä, joka esineellistää naisen, loukkaa naisen ihmisarvoa ja pakottaa naisen alistumaan miehensä edessä. Mikäli nainen ei suostu alistumaan islamin nimissä miehensä edessä, kuten hän alistuu jumalansa edessä, uhkaa islam naista ikuisilla helvetin lieskoilla ja kosmisilla kärsimyksillä. Bukhari 2:28 kertoo, miten suurin osa helvetin asukkaista ovat naisia ja miten he ovat joutuneet helvettiin sen vuoksi, että he eivät ole alistuneet miestensä edessä ja kunnioittaneet miehiään. Koraanissa 2 suuran jae 228 kertoo miesten olevan asteen naisten yläpuolella.

Pohja sille, miksi islam aiheuttaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa juontaa juurensa tietenkin kaiken pahan alkuun ja juureen, eli Koraaniin ja Muhammediin (rauha hänen sielulleen). Suura 4, eli naisten suura painottaa naisten alempiarvoisuutta miehiin verrattuna ja samalla myöntää muslimeille oikeuden pahoinpidellä vaimoa, mikäli vaimo ei tottele miestä.

"Miehet olkoot naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myöskin niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä. Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia ja vaalivat huolellisesti, kätkössä, kaikkea sitä, minkä Jumala on kätköön tarkoittanut. Mitä niihin tulee, joiden puolelta kohtaatte uppiniskaisuutta, niin varoittakaa heitä, erottakaa heidät vuoteestanne ja kurittakaa heitä, mutta jos he silloin tottelevat teitä, niin älkää etsikö riitaa heidän kanssaan. Katso, Jumala on ylevä ja suuri."

Bukharin hadith-kokoelma kertoo kohdassa 72:715, miten miehensä hakkaamaksi tullut nainen tuli Muhammedin luo pyytämään apua. Muhammed torui vaimoa ja käski hänen palata miehensä luo ja alistumaan miehen tahtoon. Muslimin hadith-kokoelman 4:2127 kuvailee puolestaan sitä, miten Muhammed itse hakkasi Aishaa, joka tunnetaan parhaiten Muhammedin lapsivaimona. Hadithissa Aisha kertoo, että "hän löi minua rintaan, mikä aiheutti minulle tuskaa". Abu Dawud 2142 puolestaan sanoo, että mieheltä ei tule edes kysyä syytä sille, minkä vuoksi hän löi vaimoaan.

Islamistinen laki, sharia, puolestaan luettelee neljä syytä, minkä vuoksi mies saa lyödä vaimoaan. Mies saa lyödä vaimoaan, jos vaimo ei pidä itseään kauniina miestä varten, suostu miehen seksuaalisiin vaatimuksiin, lähtee kodista ulos ilman lupaa tai hyväksyttävää syytä tai jos nainen ei täytä uskonnollisia vaatimuksia. Koraanin ja hadithien mukaan vaimolle langetettaviin uskonnollisiin vaatimuksiin kuuluu alistuminen miehen edessä, oman alhaisemman paikan hyväksyminen ja miehen totteleminen. Sharia myös tekee naiselle melko mahdottomaksi todistaa raiskauksen tapahtuneen, sillä sharia edellyttää joko raiskaajan tunnustusta tai neljää miespuolista todistajaa. Jos raiskausta ei voida sharian mukaan todeta tapahtuneeksi, tulee naista rangaista ruoskimalla. Saudi Arabiassa nainen tuomittiin saamaan 200 ruoskaniskua ja puoli vuotta vankeutta, koska hän tuli raiskatuksi.
[ Sharian asettamat todistajavaatimukset käyvät ilmi myös Koraanista, 24. suuran kohdissa 4 ja 13. Perusta käskyille löytyy Bukharin hadith-kokoelmasta kohdasta 5:59:462, jossa Aishaa syytetään pettämisestä. ]

Somalian asukkaista noin 100% on sunnimuslimeja, eli he edustavat islamin kahdesta pääsuuntauksesta "suvaitsevaisempaa". UNICEFin arvioiden mukaan Somalian naispuolisista asukkaista 95% ovat joutuneet ympärileikatuiksi. Naisten ympärileikkaus on Islamia vanhempi traditio, eikä se suoraan liity islamiin uskontona. Tästä huolimatta ympärileikkaus suoritetaan islamilaisissa maissa yleensä uskonnollisista syistä Allahin nimeen ja sitä puolustellaan uskonnolla. Kirjassaan "Infidel" Ayaan Hirsi Ali kuvailee hänelle tehtyä ympärileikkausta epäinhimilliseksi. Ayaan Hirsi Alin klitoris leikattiin irti ilman minkäänlaista puudutusta ja hänen vaginansa ommeltiin kiinni niin, että siihen jätettiin vain pieni reikä virtsaamista ja kuukautisia varten. Alin jalat sidottiin toisiinsa kiinni, jotta hän ei voisi liikkua ja repiä helposti tulehtuvaa verisilppua haarovälissään auki. Ympärileikkauksen ideana on se, että mies voi tunnistaa naisen neitsyeksi, mistä seuraa naisten ympärileikkauksen ja islamin välinen yhteys. Hääyönä mies repii ompeleet auki ja veriset lakanat esitellään häihin kokoontuneille sukulaisille.
[ Islamin ja naisten sukupuolielinten silpomisen suhteesta kertoo tämä artikkeli. ]
[ Video naisten ympärileikkauksesta. Ei todellakaan suositella heikkohermoisille. ]

Islam käskee naisia kätkemään ruumiinsa, jotta naiset eivät houkuttelisi miehiä tekemään syntiä. Koraanissa naisten pukeutumista käsitellään Valon suurassa (24:31) ja Liittoutuneiden suurassa (33:59). Abu Dawudin hadith-kokoelmassa kohdassa 32:4092 Muhammed itse käskee naisten peittävän ruumiinsa, paitsi kasvot ja kädet. Afghanistanissa naiset joutuvat pukeutumaan täyteen chadri-burkaan, joka peittää heidät kokonaan ja jossa jopa silmät peitetään mustalla ritilällä, jonka läpi nainen juuri ja juuri näkee. "Suvaitsevammat" muslimit peittävät naiset hunnuttamalla heidät ainoastaan niin sanottuun niqabiin. Ajatus siitä, että naiset pelkästään olemalla piiloutumatta säkkeihin aiheuttavat miehissä kiimaa siirtää vastuuta mieheltä naiselle ja antaa uskonnollisen perustelun oikeuttaa esimerkiksi raiskaaminen sillä, että "nainen halusi sitä" tai että "nainen provosoi pukeutumisellaan". Tämän lisäksi jo nuorten lasten pakottaminen islamilaiseen pukeutumiseen aiheuttaa heille henkisiä ongelmia, alistaa heidät islamilaiseen muottiin ja ryöstää heidän lapsuutensa.
[ Lasten henkisten ongelmien ja islamilaisen pukeutumisen yhteyttä käsitellään tässä. ]

Islamilaisissa maissa naisia kohdellaan äärettömän huonosti. Iranin presidentti on julistanut naiset vihollisiksi ja esimerkiksi Karachissa raiskataan arviolta vähintään 100 naista päivässä. Naisten huono kohtelu ei myöskään jää islamilaisiin maihin, vaan muslimit tuovat sen mukanaan. Britanniassa toimiva sharia-tuomioistuin on alkanut käsitellä rikoksia ja antaa tuomioita, jotka menevät Brittilän oman lain ohi. Tuomiot naisiin kohdistuvista väkivallanteoista ovat, kuten arvata saattaa, lieviä, merkityksettömiä ja vastoin länsimaista oikeudentajua. Suomessa maahanmuuttajat roikkuvat seksuaalirikosten kärkipaikalla ja tekevät merkittävästi enemmän seksuaalirikoksia kuin suomalaiset. Vuonna 2005 ulkomaalaiset tekivät noin 27% raiskauksista. Ulkomaalaisten suorittamien raiskausten määrä on kasvanut vuosittain sekä absoluuttisesti että suhteessa. En aio sanoa mitään Oulun joukkoraiskauksista.
[ Ulkomaalaisten rikollisuus Suomessa är här ]

Islam on uskonto, josta seuraa naisille kärsimystä. Mikäli ihmiset selittävät, että islam on rauhan uskonto, islam kunnioittaa tasa-arvoa ja niin edelleen, he joko eivät tiedä asiasta tai sitten he valehtelevat. Mikäli ongelmaa ei tunnusteta, ei ongelmalle voida tehdä yhtään mitään. Mitä enemmän suomalaiset hyväksyvät ja "suvaitsevat" islamista, sitä enemmän naiset tulevat kärsimään Suomessa johtuen islamista. Jo nyt Suomi on hyväksynyt islamin mielivaltaisia sääntöjä naisten eriarvoisesta kohtelusta ja tälle kehitykselle ei ole näkyvissä minkäänlaista realistista vastavoimaa, mikäli ihmiset eivät ymmärrä, että islamin kunnioittaminen merkitsee automaattisesti sitä, että samalla jätetään huomioimatta musliminaisten omat oikeudet olla tulematta miehensä hakkaamaksi, raiskaamaksi ja aivopesemäksi alistumaan. Islamilla ei ole mitään oikeuksia mihinkään suuntaan, mutta ihmisillä on. Miettikääpä sitä.