sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Olen käytettävissä Muutos 2011 ry:n puheenjohtajavaaleissa

Olen käytettävissä Muutos 2011 ry:n puheenjohtajaksi ja olen ehdolla asiaa koskevissa jäsenvaaleissa. Mikäli minut valitaan puheenjohtajaksi, pyrin korostamaan Muutoksen toiminnassa erityisesti seuraavia asioita ja pointteja:

- Suora demokratia on toimivaksi ja tehokkaaksi todettu poliittinen väline. Monet Suomen ongelmat johtuvat Suomen poliittisesta järjestelmästä, joka on perua Neuvostoliiton ajoilta, eikä nykyinen itsesensuurin ilmapiiri eroa olennaisesti suomettumisen ajasta. Ainoastaan Suomen kansalaiset voivat itse tietää, mikä on heidän etunsa mukaista. Poliitikot, virkamiehet tai media eivät voi sitä heidän puolestaan tehdä. Suora demokratia palauttaa vallan kansalaisten käsiin, mikä on välttämätöntä Suomen kansalaisten edun mahdollisimman laajamittaisen toteutumisen kannalta.

- Maahanmuuttopolitiikan merkitystä ei tarvitse vähätellä, jotta suoran demokratian merkitystä voi korostaa. Maahanmuuttopolitiikka liittyy olennaisesti kaikkiin muihin Muutoksen teemoihin. Se vaikuttaa välittömästi sananvapauteen, Suomen valtion resursseihin ja huonosti hoidettuna maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa lieveilmiöinään kasvavaa ja raaistuvaa rikollisuutta. Suora demokratia puolestaan on väline, jolla maahanmuuttopolitiikka voidaan asettaa vastaamaan Suomen kansalaisten näkemystä siitä, millainen sen tulee olla.

- Islamin painoa politiikassa ei voi eikä pidä sivuuttaa. Lasten sukupuolielinten rituaaliset arpeuttamiset, monet jumalanpilkkaoikeudenkäynnit ja useat monikulttuurisuuteen liittyvät vaatimukset ovat sellaisia, joita perustellaan nimenomaan islamilla. Islamisaatio ei ole pelkkä uhkakuva tai harhaluulo, vaan tilastollinen fakta. Islaminuskoisten määrä kasvaa sekä absoluuttisesti että suhteellisesti yhä kiihtyvällä vauhdilla, ja Suomessa ollaan jo tavattu fundamentalistisimpia islamin tulkintoja. Monikulttuurisuuden käsittely ilman islamin käsittelyä merkitsee sitä, että asiasta ei hahmoteta sen koko kuvaa. Sekularismilla on kasvava merkitys modernissa maailmassa.

- Tietoyhteiskunta-asioilla on jatkuvasti kasvava merkitys politiikassa. Suuri osa erilaisista julkisen vallan toimittamista ihmisoikeusrikkomuksista kohdistuu suoraan sähköisiin ihmisoikeuksiin, mistä esimerkkinä Lex Nokia tai erilaiset Internetin ennakkosensuuria koskevat käytännöt. Internet on valtavan tärkeä väline demokratialle ja sen avulla median, poliitikkojen ja virkamiesten tiedotus-, valta- ja tietomonopolit voidaan murtaa. Internetiä on suojeltava, sillä se antaa valtaa suoraan kansalaisille ja se tekee ensimmäistä kertaa koko ihmiskunnan historiassa mahdolliseksi valtakuntien laajuisen ja välittömän kansalaiskeskustelun.

- Ihmisten henkilökohtainen vapaus on varmistettava. Ihmisoikeuksien pääasiallinen ja tärkein merkitys on suojata ihmisyksilöä julkisen vallan taholta tulevia puuttumisia vastaan. Ne eivät ole vain oikeuksia tehdä jotain, vaan ne ovat ennen kaikkea vapauksia, joihin julkisen vallan ei tule kajota. Ihmisoikeudet ovat välttämättömiä, jotta demokratia voi toteutua. Ihmis- ja perusoikeudet ovat kaikkien muiden yksilön oikeuksien sekä valtion velvollisuuksien perusta, ja ne ovat siten ensisijaisen tärkeitä.

Muutos 2011 ry:n puheenjohtaja valitaan noin kuukauden päästä järjestettävässä ylimääräisessä jäsenkokouksessa. Kokouksen paikka ja tarkempi aika ilmoitetaan myöhemmin.

torstai 8. heinäkuuta 2010

"Maan tapa" on hanurista

Timo Soini kirjoittaa Iltalehden blogissaan maan tavasta ja siitä, miten se koskee myös suomalaisia. Soinin kirjoitus käsittelee Italiassa sattunutta tapausta, jossa suomalaisnainen, eli suomalaissyntyinen Italian kansalainen Soile Lautsi anoi Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta tutkimaan, rikkovatko Italian koulujen seinällä olevat krusifiksit Italian allekirjoittamassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa olevaa uskonnonvapauspykälää. Timo Soinin mielipide on, että kyseessä olevan Italian kansalaisen ei olisi tullut viedä kysymystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, koska "maan tapa".

Oletetaan, että irlantilainen maailmanparantaja tulee Suomeen, elää täällä ja saa Suomen kansalaisuuden. Asuttuaan Suomessa muutaman vuoden hän on huomannut, että Suomessahan - perkele - poliitikot kähmivät itselleen etuja, tekevät lehmänkauppoja keskenään ja toimivat muutenkin moraalisesti vastuuttomasti. Voitaisiin itse asiassa jo perustellusti sanoa, että hyvä veli -järjestelmät ja poliitikkojen kusipäinen toiminta ovat Suomessa maan tapa, ja tuo maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit! Tästä kettuuntuneena aina valpas irlantilaisemme päättää parantaa suomalaisten oloja ja valittaa kyseisestä maan tavan mukaisesta toiminnasta asiaankuuluville tahoille, kuten tuomioistuimille ja viranomaisille.

Tässä krusifiksiasiassa on kyse täysin samasta. Lautsin toiminta Italiassa meni pilkulleen Italian lakien mukaan. Nainen ei rikkonut mitään Italian lakia, vaan toimi tasan, kuten Italiassa pitää toimia, jos jokin yhteiskunnallinen asia närästää. Euroopan ihmisoikeussopimus on osa Italian lakia. Italia liittyi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen juuri sen vuoksi, että Italian kansalaiset voivat tehdä tällaisia valituksia, kun kokevat sen tarpeelliseksi. Lautsi ei siis alkanut kovaan ääneen valittaa siitä, että suvivirsi loukkaa hänen kulttuuriaan tai että krusifiksit ovat rasisteja, vaan hän toimi, kuten sivistyneessä yhteiskunnassa toimitaan, ja käytti juuri tällaisia kysymyksiä varten tehtyjä yhteiskunnan omia oikeudellisia mekanismeja. Jos se ei ole ”maan tapaa”, että toimii yhteiskunnan lakien mukaisesti ja pyrkii muuttamaan yhteiskunnassa negatiiviksiksi kokemiaan asioita juuri sillä tavalla, kuten siinä yhteiskunnassa tuleekin lain ja yhteiskuntajärjestyksen mukaan tehdä, mikä sitten on?

Laki on pohjimmiltaan kodifioitua "maan tapaa". Se on kirjoitettu tekstiä, johon on koottu se, miten yhteiskunta toimii. Tietysti maan tavan voidaan ajatella menevän kirjoitettua lakia pidemmällekin ja siihen voidaan lukea esimerkiksi käyttäytyminen, kieli ja niin edelleen ja niin edelleen. Tässä vaiheessa kuitenkin aletaan kulkea epämääräisellä, täysin tulkinnanvaraisella ja subjektiivisella alueella, jossa "maan tapa" ei enää tarkoita juuri mitään. "Maan tavasta" tulee samanlainen käsite kuin "kylmästä" tai "kuumasta". Kokis voi olla kylmää, jos se on +4 astetta. Talvi voi olla lämmin, jos se on -4 astetta. Jollekin lämmin kesä on +15 astetta, toiselle +30 astetta. Koska "maan tapa" ei ole itsessään yksiselitteinen asia, sitä ei voida käyttää vaatimaan yksiselitteisiä asioita.

Toisaalta vaikka "maan tapa" olisi yksiselitteinen, se ei ole siitä huolimattakaan hyvä peruste, koska maan tapa voi olla perseestä. Vaikka Pohjois-Koreassa maan tapa on se, että väärinajattelijat ammutaan ja heidän perheensä pistetään leireille kuolemaan nälkään ja pakkotyöhön, on tästä huolimatta jokaisen ihmisen oikeus - ja jopa ihmisyyden tuoma velvollisuus - pyrkiä auttamaan pohjoiskorealaisia kanssaihmisiään ja vastustamaan pohjoiskorealaista "maan tapaa". Jos henkilö olisi Teräsmies, voisivat moraaliset syyt jopa velvoittaa pistämään koko Pohjois-Korean maan tavan palasiksi ja heittämään kaikki tätä maan tapaa toteuttavat henkilöt Lex Luthorin seuraksi vankilaan. Maan tapa ei ole etiikan ja moraalin yli menevä mahtikäsky, joka tarkoittaa, että vääryyksistä tulee vaieta.

Kaikki maan tapa, joka ei ole lakia, on mielipidekysymys, eikä se, että jokin on "maan tapa", tee siitä hyväksyttävää asiaa välttämättä edes tuon maan sisäpuolella. Jos ihmisiä aletaan vaatia toimimaan tietyllä tavalla ja perusteluna tälle käytetään "maan tapaa", silloin tulee pystyä myös tarkasti kertomaan, mikä tämä maan tapa on. Erityisen tärkeää tämä on, jos toiminta, jota pyritään kieltämään, on muuten täysin lain ja hyvien tapojen mukaista. "Maassa maan tavalla" on fraasi, joka on ehkä käyttökelpoinen arkipäiväisessä keskustelussa, mutta kaikesta politiikkaan ja oikeuteen liittyvästä keskustelusta se tulee heittää armotta jorpakkoon. Fraasin tilalle voi ottaa käyttöön yleismaailmallisemman, modernimman ja kattavamman ohjesäännön, jonka jokainen pystyy todennäköisesti allekirjoittamaan; "vältetään perseilyä". Maan tapa on hyvä perustelu päättömille vaatimuksille, koska se ei tarkoita yhtään mitään.

PS. Tässä kirjoituksessa ei ole kyse Timo Soinista. Tässä kirjoituksessa on kyse maan tavasta ja siitä, mitä maan tavalla tarkoitetaan.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Avioliitto on homojen hommaa

Avioliitto on homojen hommaa. Kun sanon näin, tarkoitan, että avioliitossa ei ole mitään sellaista, mikä tekisi siitä ainoastaan miehen ja naisen välisen suhteen. Oletus avioliiton vastakkaisiin sukupuoliin kytkeytyvästä luonteesta on sekä käsitteellisesti, historiallisesti että kielellisesti virheellinen. Asiallahan ei olisi mitään väliä muuten, mutta koska tämä virhekäsitys on siirretty sellaisenaan Suomen lakiin, ei asia ole pelkästään yhdentekevä, vaan siitä tulee suorastaan haitallinen. Se, että Suomen avioliittolaki ei ole sukupuolisesti neutraali, aiheuttaa turhaa resurssien hukkaamista ja pahimmassa tapauksessa se heikentää radikaalisti lapsen oikeuksia.

Suomessa samaa sukupuolta olevien virallistettua suhdetta säädellään laissa rekisteröidyistä parisuhteista. Lain rekisteröidyistä parisuhteista 3 luvun pääsääntöjen mukaan rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutukset vastaavat avioliiton oikeusvaikutuksia. Mikäli näin ei ole, kyse on ainoastaan pääsäännöstä tehdystä poikkeuksesta. Vastaavasti rekisteröityjä parisuhteita koskeva laki katsoo, että aviopuolisoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös rekisteröidyn parisuhteen osapuoleen. Rekisteröity parisuhde vastaa siis olennaisilta osiltaan lain mukaan avioliittoa. Tästä huolimatta rekisteröityä parisuhdetta ja avioliittoa käsitellään eri laeissa, mikä on lainsäädännön kannalta haitallista.

Oikeuden kannalta yksinkertaisempi on parempaa. Mitä monimutkaisempaa oikeus on, sitä enemmän siitä seuraa lain tulkintaa ja soveltamista koskevia kysymyksiä sekä muita oikeudellisia ongelmia. Eli mitä monimutkaisempaa oikeus on, sitä enemmän sen käyttöön ja jo pelkkään olemassaoloon hukkuu resursseja. Jos samaa toisiaan vastaavaa asiaa säädellään kahdessa eri laissa, on tämä monimutkaisempaa ja sitä kautta järjestelmälle raskaampaa kuin jos asiaa säädeltäisiin vain yhdessä laissa. Koska rekisteröidyn parisuhteen on jo nykyisen Suomen lain mukaan tarkoitus vastata avioliittoa, ei ole mitään järkeä, että se erotellaan omaan lakiinsa. Kyse on suurin piirtein yhtä järkevästä asiasta kuin jos minä väittäisin olevani pasifisti ja sitten tempaisisinkin ensimmäistä vastaantulijaa turpaan, eli ei erityisen järkevää.

Sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustetaan ainakin kristittyjen puolelta siitä syystä, että kristityt olettavat käsitteen "avioliitto" liittyvän heidän uskontoonsa. Asia ei tietenkään ole ihan tälläkään tavalla, vaan avioliittoja on ollut olemassa kauan ennen kuin kristinusko syntyi. Avioliittoja on ollut konseptuaalisesti olemassa ainakin jo antiikin Rooman ajoista lähtien, ja sama koskee saman sukupuolen välisiä avioliittoja. Shippensburgin yliopiston tutkijan Allan Tulchin mukaan homojen välisestä avioliitosta Euroopassa löytyy todisteita ainakin 600 vuoden takaa. Tulchin tutkimustuloksien mukaan homoseksuaalisissa avioliitoissa ei ole mitään uutta, eivätkä ne olleet menneisyydessä samalla tavalla tabuja kuin nyt. Ensimmäiset historialliset maininnat saman sukupuolen välisistä avioliitoista ovat peräisin antiikin Roomasta, ja ainakin kahden antiikin Rooman keisarin tiedetään menneen naimisiin miehen kanssa.

Edes sana "avioliitto" ei perustu kristinuskoon, vaan sen etymologia juontaa juurensa germaanisesta sanasta "ava", joka tarkoittaa lakia, julkista tai muuta vastaavaa. Avioliitto sanana ei siis perustu kristinuskolle, vaan se on pelkästään kuvaus liiton julkisesta, laillisesta luonteesta. Avioliitto on lainmukainen, julkinen liitto. Myös Nykysuomen sanakirja määrittelee avioliiton tällä sukupuolesta ja uskonnosta riippumattomalla tavalla; "Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen yhteiselämän muoto." Avioliitto ei siis ole konseptina eikä sanana mitenkään yhteydessä kristinuskoon. Henkilö, joka vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia perustuen kristinuskoon, vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia sen vuoksi, että hän ei suostu käyttämään suomen kielen sanoja samalla tavalla kuin muut. Avioliitto käsitteenä on sukupuolineutraali, vähän kuten Prince.

Vaikka homojen adoptio-oikeus ei liitykään suoraan sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, on sillä ainakin keskustelun tasolla selviä yhtenäiskohtia. Keskustelussa kuitenkin kuvitellaan, että koska termi on "adoptio-oikeus", sillä tarkoitetaan homoparien oikeutta. Tämä on kuitenkin väärin. Suomen lapsioikeus perustuu lapsen etuun. Se on kaiken lapsioikeuden perusta, ja periaate on tunnustettu myös YK:n tasolla yleissopimuksessa lapsen oikeuksista, jonka myös Suomi on allekirjoittanut. Lapsen etu johtavana periaatteena merkitsee sitä, että kaiken asiaan liittyvän virkamieskäytännön ja lainsäädännön on perustuttava lapsen etuun. Tämän vuoksi puhuttaessa adoptio-oikeudesta tulisi ymmärtää, että kyse ei ole oikeasti homo- tai lesboparien oikeudesta adoptoida, vaan lapsen oikeudesta saada vanhemmat sekä täydet oikeudet heitä kohtaan. Tämä Suomen lakiin sekä kansainvälisiin sopimuksiin perustuva lapsen etu toteutuu puutteellisesti Suomessa, ja yksi siihen vaikuttava asia on Suomen puutteellinen adoptiolainsäädäntö. Käytän esimerkkiä havainnollistaakseni, mitä tarkoitan.

Oletetaan, että lapsen vanhemmat ovat tuntemattomat ja hän on sen takia joutunut adoptoitavaksi. Oletetaan myös, että viranomaiset ovat pyrkineet hakemaan hänelle sopivaa kotia, mutta mitään kriteerejä täyttävää ei ole löytynyt. Sitten lapsen adoptiota hakeekin homopari, jonka molemmat osapuolet ovat menestyviä omilla aloillaan, vakavaraisia ja ilman minkäänlaisia esimerkiksi alkoholismiin tai mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Tässä tilanteessa vaihtoehdot ovat siis lapselle se, että hän joutuu kasvamaan täysin ilman vanhempia, tai vaihtoehtoisesti se, että hän pääsee rakastavan perheen hoitoon ja kasvattamaksi. Sekä YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen että Suomen lapsioikeuden periaatteiden mukaan jälkimmäinen on lapselle parempi, sillä tällöin lapsi saa esimerkiksi perintäoikeuden vanhempia kohtaan, mitä hänellä ei muuten olisi lainkaan. Mikäli laki estää samaa sukupuolta olevilta ihmisiltä adoption, silloin lapsen oikeus ei toteudu lainsäädännössä, vaan päinvastoin lainsäädäntö nimenomaisesti on lapsen oikeuksien tiellä.

Koska ei ole olemassa tietynlaista "isää" tai tietynlaista "äitiä", vaan jokainen isä ja jokainen äiti on yksilö, ei oletus siitä, että lapsi tarvitsee välttämättä äidin ja isän, pidä sellaisenaan paikkaansa. Vaikka isä ja äiti ovatkin yleisesti tärkeitä, on lapsen hyvinvoinnin kannalta paljon merkittävämpää se, että lapsi saa hyvän ja rakastavan kodin. Annan tästä pari havainnollistavaa esimerkkiä. Psykiatrian erikoislääkäri Liisa Kemppaisen vuoden 2001 väitöskirjassa Kemppainen tekee huomion, että tyttöjen kohdalla ilman isää kasvaminen on kaikista merkittävin asia, josta voi ennustaa riskin syyllistyä rikoksiin. Kuitenkin vuonna 2010 julkaistu 25-vuotinen tutkimus osoittaa, että lesboäitien lapset sopeutuvat yhteiskuntaan heteroperheiden lapsia paremmin. Vaikka tulokset vaikuttavat ristiriitaisilta, niissä ei ole tarkemmin katsottuna mitään kummallista tai ristiriitaista, vaan ne itse asiassa tukevat samaa yhdenmukaista johtopäätöstä.

Nimittäin Kemppaisen tutkimuksessa ilman isää kasvaminen merkitsi lähinnä yksinhuoltajaäidin kasvattamaksi tulemista. Yksinhuoltajuus taas johtuu usein avioerosta tai muusta perheen rikkovasta tapahtumasta, eli perhe on kärsinyt tai kärsii edelleen, ja yksinhuoltajuus on seurausta tästä. Lesboäitejä koskevassa tutkimuksessa taas käsiteltiin pareja, joiden lapsi on saanut alkunsa keinohedelmöityksellä. Lapsi, joka saa alkunsa keinohedelmöityksellä, on käytännössä poikkeuksetta toivottu lapsi. Jos vanhemmat ovat toivoneet lasta, on todennäköistä, että lapsi myös saa hyvän kasvuympäristön. Heterovanhempien kasvattama lapsi tulee syrjäytymään todennäköisemmin kuin homovanhempien kasvattama lapsi, mikäli heterovanhemmilla on rikkinäinen perhe ja homovanhemmat ovat toivoneet lasta. Vaikka lapsen vanhempien seksuaalinen orientaatio varmasti vaikuttaa lapseen, on huomattavasti tätä merkittävämpää, millaisessa kodissa lapsi elää ja miten hänen vanhempansa suhtautuvat häneen ja koko perheeseen yleensä. Lapselle on parempi, että hän elää rakastavien samaa sukupuolta olevien vanhempien hoivissa kuin rikkinäisessä heterokodissa - ja päinvastoin.

Avioliitto suomen kielen sanana tai eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluvana historiallisena instituutiona ei oleta mitenkään, että kyseessä olisi kahden eri sukupuolta olevan henkilön välinen liitto. Kyse on ainoastaan illuusiosta ja harhasta, joka johtuu siitä, että monet kristityt ovat erheellisesti luulleet avioliiton olevan kristinopin monopoli. Näin ei kuitenkaan ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Homojen adoptio-oikeutta taas ei ole olemassa, vaan kysymys liittyy olennaisemmin kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuun lapsen oikeuteen saada itselleen vanhemmat. Lapselle on parempi, että hän on rakastettu kuin että hän on orpo. Nykyinen avioliittolaki ei ainoastaan unohda, että avioliito on miehen ja naisen välistä liittoa laajempi ja kristinuskoa vanhempi käsite, vaan se myös aiheuttaa lainsäädännöllisen ongelman, joka kohdistuu suoraan lapsiin ja joka voi pahimmassa tapauksessa riistää lapselta niitä oikeuksia, joihin lapsia koskevan lainsäädännön on tarkoitus perustua. Ja se on perseestä se.

Lopuksi hiukan suomalaista klassikkotaidetta jokaiselle, joka siitä nauttii, eli kaikille miehille.