torstai 22. tammikuuta 2009

Astrid Thors ei voi epäonnistua, vaan syy on suomalaisissa

Astrid Thårs on kyllä kevyesti koko Suomen historian surkein ja turhin ministeri. Jotain Thorsin turhuudesta kertoo jo se, että koko hänen ministeriönsä on keksitty vain ja ainoastaan häntä itseään varten. Maahanmuuttoministeri Thors väläyttää Helsingin Sanomissa, että myös hän tahtoo osan hallituksen kaavailemasta elvytyspaketista turvapaikkahakemusten käsittelyyn. Tämä siitä huolimatta, että Thorsilla ei ole teoriassakaan mahdollisuutta saada aikaiseksi mitään RKP:n kannatuksen romauttamista fiksumpaa, vaikka hän saisi käyttää koko elvytyspaketin mihin tahansa kaavailemaansa tarkoitukseen.

Astrid Thorsin ajama politiikka on tuottanut yksiselitteisen selviä epäonnistumisia. Tämän huomaa muun muassa somalien ja irakilaisten työttömyysprosenteista, jotka ovat 50% ja 60%. Asiasta kimmastuneena Astrid Thors yrittää kieltää vastuunsa valehtelemalla, että syy ei ole hänen pöhköissä ideoissaan ja todellisuudesta erkaantuneesta maailmankuvastaan, vaan suomalaisten rasismissa.
"Mitä muuta se voisi olla? On tehty kokeita, joissa maahanmuuttaja on soittanut työpaikan perään. Kun hän on ilmoittanut ulkomaisen nimen, työpaikan on sanottu menneen. Suomalaisella nimellä töitä onkin ollut" syyttelee Thors.

Tutkimukset, joista Thors puhuu, on tehty pääasiassa Ruotsissa ja Amerikassa, joissa molemmissa on huomattavasti monietnisempi väestödemografia kuin Suomessa. Tutkimuksissa on huomattu, että erityisesti arabialaiset nimet vaikeuttavat töiden saamista. Tästä huolimatta toisista arabiperäisten nimien kulttuureista työllistytään paremmin kuin toisten.

Etnisesti irakilaiset ja turkkilaiset ovat monelta osalta samanlaisia. He jakavat saman valtauskonnon ja paljon sekä kielellistä että kulttuurillista yhteistä. Astrid Thorsin viittaamien tutkimuksien kannalta tärkeintä on kuitenkin se, että sekä irakilaisilla että turkkilaisilla on hyvin samankaltainen nimeämiskäytäntö ja samantyyliset nimet. Esimerkiksi erilaiset Muhammedin variantit ovat käytössä laajalti sekä Turkissa että Irakissa yms. yms. basic settiä. Työministeriön tilastojen mukaan turkkilaisten työttömyys oli kuitenkin vuonna 2007 ainoastaan 23%, siinä missä irakilaisilla oli 62%. Viime vuoden tilastot ovat todennäköisesti ainakin enemmän tai vähemmän samansuuntaisia, ellei jokin maaginen kvanttivarppi ole heitättänyt tilastoilla häränpyllyä. Tämä johtuu siitä, että ulkomaalaisten nimien lisäksi heikolle työllistymisprosentille voi löytyä muitakin syitä, kuten esimerkiksi koulutus ja kielitaito.

Olen aikaisemmin käsitellyt Suomen pankin tekemää tutkimusta, joka koski maahanmuuttajien työllistymistä. Maahanmuuttajia syrjivistä asenteista tutkimus mainitsi, että ei ole varmaa, minkälainen yhteys maahanmuuttajien työttömyydellä ja oletetuilla syrjivillä asenteilla on. Tutkimuksessa kuitenkin kerrottiin, että työttömyyteen vaikuttavat kieliongelmat, sosiaalisten tukiverkkojen puuttuminen sekä eri maissa suoritettujen tutkintojen vertailukelvottomuus.

Turkkiin verrattuna sekä Somalia että Irak ovat köyhiä valtioita. Turkki on valtiona sen verran kehittynyt, että sitä pidetään jo varteenotettavana kandidaattina Euroopan unioniin. Puolestaan Somalian infrastruktuuri on luhistunut käytännössä täydellisesti vuosikymmeniä kestäneiden sisällissotien ja levottomuuksien vuoksi. Irakissa taas oli pitkä diktatuurin kausi, minkä lisäksi Amerikan sota Irakissa on rasittanut Irakin yhteiskuntaa yli puolen vuosikymmenen ajan. Kurjuus luonnollisesti vaikuttaa maan asukkaiden osaamiseen. NationMasterin tilastojen mukaan Turkin asukkaista 87.4% osaa lukea. Somalian asukkailla vastaava luku on vain 37,8% ja irakilaisilla 40.4%.

Työministeriön tilastoja lukemalla huomaa muutaman yksinkertaisen nyrkkisäännön maahanmuuttajien työllistymisessä. Jos maan asiat ovat keskimäärin edes jotenkin kunnossa, sieltä tulevat maahanmuuttajat työllistyvät yleensä paremmin. Jos maa on kärsinyt köyhyydestä, sodista tai vallanvaihdoksista, sieltä tulevat maahanmuuttajat työllistyvät yleensä huonommin. Mitä paremmin maa voi, sitä paremmin sen kansalaiset pärjäävät. Tässä asiassa ei ole yhtään mitään epäloogista tai edes millään tavalla monimutkaista, mutta jostain syystä Astrid Thors ei siitä huolimatta pysty käsittämään sitä. Hitto, jopa vanha mummoni tajuaa tämän (ja hän on kuollut).

Varmasti osa työnantajista on rasisteja ja varmasti se vaikeuttaa jonkin verran tiettyjen ryhmien työllistymistä. On kuitenkin suppeakatseista ja typerää Thorsilta kuvitella, että suomalaisten rasismi on millään tavalla oikeasti edes merkittävimpiä työllistymisen esteitä, joita maahanmuuttajilla on. Ennen kaikkea Thorsin kommentti on vastuunpakoilua pahimmasta päästä.

Koska Astrid Thors on maahanmuuttoministeri, on kotouttamispolitiikan onnistuminen hänen vastuullaan. Onnistuneena kotouttamisena taas pidetään sitä, että maahanmuuttaja on saanut Suomesta töitä ja täten ainakin suurin piirtein ryhtynyt osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Jos maahanmuuttajat eivät työllisty, silloin kotouttaminen on epäonnistunutta. Somalit ja irakilaiset eivät työllisty, joten näiden ryhmien kotouttaminen ei ole onnistunutta. Astrid Thors on kämmäri, joka ei osaa tehdä työtehtäviään, mutta sen sijaan, että hän myöntäisi sen, hän valehtelee onnistuneensa ja syyttää samalla epäonnistumisestaan muita. Miksi tuollaisen edes annetaan kulkea vapaana?

perjantai 9. tammikuuta 2009

Ulkomaalaiset rikolliset tulee karkottaa valoakin nopeammin

Helsingin Sanomissa on taas vaihteeksi propagandauutinen, jossa paatunut rikollinen Said muka katuu ja pyytää toista mahdollisuutta. Kun katsoo korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua (KHO:2008:90) asiasta, voi nähdä pelkästään väkivaltarikosten listan olevan sen verran pitkä, että ei ole epäilystäkään, etteikö noin kolmisenkymmentä mahdollisuutta saanut Said ole läpimätä tapaus, jonka muutos rehelliseksi ihmiseksi on yhtä todennäköistä kuin jos Tohtori Doom lahjoittaisi hyväntekeväisyyteen. Moraaliselta kannalta Helsingin Sanomien sympatiahakuinen uutisointi on verrattavissa siihen, että Helsingin Sanomat antaisi Jammu Siltavuoren ulista sivuillaan olevansa viaton. Kuinka todennäköistä on, että Helsingin Sanomat antaisi suomalaiselle taparikolliselle tai edes Saidin uhreille mahdollisuuden samanlaisen vetoomuksen esittämiseen?

Saidin karkottaminen on oikea ratkaisu. Kaikki toistuvasti rikoksiin syyllistyvät ulkomaalaiset tulisi karkottaa välittömästi Suomesta, sillä tällaisesta käytännöstä olisi etua sekä suomalaisille että Suomessa asuville ulkomaalaisille. Ainoa, kenelle ulkomaalaisten rikollisten karkottamisesta olisi haittaa, ovat "suvaitsevaisuudesta" leipänsä ansaitsevat Helsingin Sanomien toimittajat, jotka eivät voisi enää tämän jälkeen olla rikollisten puolella yli kymmenen euron tuntipalkalla. Karkottaminen olisi syytä tehdä resiinalla, koska niillekin olisi hyvä keksiä jotain käyttöä.

Tilastot ulkomaalaisten tekemistä rikoksista näyttävät pahalta. Esimerkiksi Espoossa 75% tehdyistä raiskauksista on ulkomaalaisten tekemiä. Se, että ulkomaalaiset tekevät suhteessa moninkertaisesti rikoksia kantaväestöön verrattuna, aiheuttaa luonnollisesti sen, että kantaväestön keskuudessa herää ulkomaalaisvastaisia tuntemuksia. On tilastollisesti huomattavasti järkevämpää luottaa suomalaisiin kuin ulkomaalaisiin, sillä ulkomaalaiseen luottaminen altistaa rikokselle huomattavasti todennäköisemmin kuin suomalaiseen luottaminen. Yrittäkääpä keksiä syrjinnälle parempaa reseptiä.

Ulkomaalaisten rikollisten uhreiksi joutuneiden lisäksi tästä kärsivät erityisesti rehelliset ulkomaalaiset, jotka eivät tee rikoksia, vaan pyrkivät elämään toimivana osana suomalaista yhteiskuntaa. Jos yhteiskunnassa herää syystä ulkomaalaisia kohtaan epäluuloinen ilmapiiri, koskee tämä ilmapiiri kaikkia ulkomaalaisia rehellisyyteen katsomatta. Mitä vähemmän ulkomaalaisia rikollisia Suomessa on, sitä vähemmän pelättävää (sekä mielikuvissa että tilastoissa) suomalaisilla on ulkomaalaisia kohtaan, ja puolestaan sitä epätodennäköisempää on ulkomaalaisvastaisen ilmapiirin syntyminen. Ihmiset, jotka vastustavat ulkomaalaisten rikollisten karkottamista, ovat osaltaan syypäitä rasismiin kasvuun Suomessa.

Epätoivotun aineksen karkottaminen, oli tämä sitten pakolaisena tai "työperäisenä" tullutta, myös vähentäisi yhteiskunnan resurssien kuormitusta. Jos rosvoava ja kähveltävä Abubabu saa lähtöpassit, voidaan niillä samoilla resursseilla, jotka muuten kuluisivat häneen, ruokkia ja vaatettaa Iranin noitavainoja pakeneva oppositioaktiivi, joka tahtoo vapauttaa kansansa teokraattisen islam-diktatuurin ikeestä. Suomella ei ole loputtomasti resursseja, joten ihmisten välillä pitää valita. Koska pitää valita, on järkevämpää valita sellainen, joka ei puolestaan aiheuta hätää muille rähisemällä moran kanssa khat-mälli poskessa.

Monesti näissä asioissa tulee esille argumentti, että myös suomalaiset rikolliset tulisi karkottaa Suomesta. Esimerkki Helsingin Sanomien sensurointipalstalta; "Jos vain laki sallisi myös täysin kotoperäisten, toistuvasti väkivalta ja omaisuusrikoksiin syyllistyneiden yksilöiden karkoittamisen esimerkiksi vaikkapa juuri Somaliaan, niin sillä niistäkin päästäisiin." Mokoma ajatuskulku on tietenkin hölmö, mikä on ollut jo alusta asti selvää kaikille, jotka eivät harrasta huonoilla punk-keikoilla notkumista esittäen, että heillä on kivaa.

Suomella ei ole oikeutta karkottaa omaa syntyperäistä rikollisainestaan muihin maihin samasta syystä kuin Suomen laki kieltää ydinjätteiden viemisen rajojen ulkopuolelle. Rikolliset, samoin kuin ydinjätteet, ovat riesa ja ongelma. Suomen kansalaisten aiheuttamien ongelmien siirtäminen muiden maiden riesaksi on moraalisesti väärin, sillä on Suomen omalla vastuulla ratkaista Suomen omat ongelmat. Suomalainen raiskaaja Suomessa ei tee hyvää kenellekään, mutta ei ole esimerkiksi portugalilaisten vastuulla tehdä asialle jotain. Suomalaisten rikollisten karkottaminen on väärin muiden maiden kansalaisia kohtaan.

Helsingin Sanomien jutun ehdoton punchline on lopussa, kun Said pohtii "Voisikohan Tarja Halonen armahtaa minut?" Vitsihän piilee siinä, että kukaan ei räpäyttäisi edes silmiään, jos Tarja Halonen todellakin sympatisoisi Saidia.

PS. Vaihdoin tämän otsikon, koska se oli kyny. Otsikkojen keksiminen on kyllä perin vittumaista puuhaa.

maanantai 5. tammikuuta 2009

Ihmisoikeusliitolla ja Risikolla leikkaa (lapsia haaroväliin)

Ympärileikkaukset kävivät taas uutisissa. Peruspalveluministeri Päivi Risikko on sitä mieltä, että vanhemmilla on oikeus maksaa lääkäreille rahaa, jotta lääkärit tekevät likaisen työn heidän puolestaan ja pahoinpitelevät sekä pysyvästi arpeuttavat heidän lapsiaan. Pöhköintä on se, että Ihmisoikeusliitto, jonka siis nimensä mukaisesti tulisi olla hyvien tyyppien puolella, ei ainoastaan tue, vaan myös kannustaa ajatteluun, että yhteiskunnan tulisi jopa kustantaa ihmisten verovaroilla lapsien brutaali, hyödytön ja täysin turha silpominen mielikuvitusolentojen nimissä.

Ihmisoikeudet ovat tietenkin täysin eri mieltä Ihmisoikeusliiton kanssa, koska ihmisoikeusliitto ei varsinaisesti puolusta ihmisen oikeuksia, vaan itse asiassa uskontojen, eli abstraktien ja epätodellisten sosiaalisten keksintöjen, oikeuksia. Uskonnon- ja omantunnonvapaus ei merkitse sitä, että jonkin uskonnon nimissä saa tehdä mitä tahansa, vaan se tarkoittaa sitä, että kuka tahansa saa uskoa mihin tahansa, vaikka tämä usko olisikin väärä, kuten se monesti on. Useaan kansainväliseen ihmisoikeussopimukseen kuuluu myös henkilön oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Myös kotimaiset, vahvasti ihmisoikeustyyppiset perusoikeutemme sisältävät samanlaisen pykälän.

Yksi fyysisen koskemattomuuden käyttötarkoituksista on estää ihmisiin, eli myös lapsiin, kohdistuva mielivaltainen väkivalta ja silpominen, jota poikien ympärileikkaus vailla terveydellisiä syitä on. Ympärileikkaus ei ensinnäkään edistä terveyttä, minkä lisäksi ympärileikkaukseen sisältyy riskejä. Tämän lisäksi ympärileikkauksesta aiheutuu lapselle fyysistä haittaa. Sanomattakin on selvää, että uskonnon nimissä tehty fyysinen arpeutus on myös eettisesti väärin, koska lapsella ei ole minkäänlaista sananvaltaa siihen, että hänelle tehdään kosmeettista kirurgiaa. Eettiseltä kannalta ympärileikkaus on sama kuin jos lapsen rintakehään kaiverrettaisiin Daavidin tähti tai sirppikuu, eli se on lapsen ulkonäön ja ruumiin turhaa sormeilua vailla lapsen minkäänlaista lupaa. Tämän lisäksi lasten ympärileikkaaminen uskonnon perusteella on laitonta.

"mut hei jiri lol korkein oikeushan on antanu asiaa koskien jo ratkaisun =DDD"
Niinhän se kyllä on tehnyt, mutta arvatkaa mitä; Korkeimman oikeuden ratkaisu (KKO:2008:98) oli väärä. Eikä ainoastaan väärä, vaan itse asiassa on jopa mahdollista, että ratkaisun tehneet lainoppineet olisivat syyllistyneet virkavirheeseen.

Jotta uskonnonvapauden perusteella kenelläkään olisi oikeus rikkoa toisen fyysistä koskemattomuutta vastaan, tämä tulisi nimenomaisesti lukea uskonnonvapautta koskevassa perusoikeuspykälässä. Esimerkiksi sananvapauspykälän kohdalla lukee nimenomaisesti, että sananvapauteen voidaan puuttua asettamalla ikärajoja kuvaohjelmiin lasten suojelemiseksi. Jotta siis uskonnonvapauden perusteella kenelläkään olisi oikeus silpoa toisen pippeliä Joulupukin kaltaisten mielikuvitusolentojen, Allahin ja Juutan, verenhimon tyydyttämiseksi, tulisi tämä lukea erikseen fyysistä koskemattomuutta koskevassa lakipykälässä. "Uskonnonvapauden nimissä saa rikkoa toisen fyysistä koskemattomuutta vastaan."

Näin uskonnonvapaudessa ei kuitenkaan lue, vaan päinvastoin. Nykyistä uskonnonvapautta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 309/1993) nimenomaisesti tarkennetaan, että uskonnonvapaus ei oikeuta rikkomaan fyysistä koskemattomuutta vastaan:
"Omaksutun perusoikeussäännösten kirjoittamistavan mukaisesti [...] viittaus lakeihin ja hyviin tapoihin on jätetty pois ehdotuksesta. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että uskonnon ja omantunnon vapauteen vedoten voitaisiin harjoittaa toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia tai ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia. Ehdotettu säännös ei siten voi esimerkiksi oikeuttaa missään olosuhteissa ihmissyksilöiden silpomista, kuten naisten ympärileikkausta, huolimatta tällaisen toimenpiteen mahdollisesta yhteydestä johonkin uskonnolliseen suuntaukseen."

Eli perustuslain mukaan uskonnon nimissä tehtävät turhat ympärileikkaukset ovat prikulleen yhtä laittomia kuin jos lapselta nipautettaisiin pala korvalerpukkaa, jotta hämähäkkikuningatar Lloth osoittaisi lapselle armoa. Korkeimman oikeuden päätös on suoraan vastoin perustuslakia, eli kyseeseen voisi tulla, että korkeimman oikeuden uskon... siis lainoppineet ovat syyllistyneet virkavirheeseen esittäessään, että lasta saa kiduttaa, kunhan sen tekee Allahin nimissä. Rautalanka vielä, koska muuten joku hippi tulee selittämään hevonkuttua asioista, joista hän ei ole koko elämänsä aikana tajunnut yhtään mitään, ja joista hän ei ole koskaan edes tahtonutkaan tajuta yhtään mitään. Perustuslaissa ei ole erikseen ilmoitettu, että lapsen fyysistä koskemattomuutta saa rikkoa uskonnonvapauden tai kulttuuriin sopeutumisen vuoksi, joten sen tekeminen olisi lain vastaista, vaikka poikalapsen ympärileikkaus olisi absoluuttisen vaaratonta ja siinä ei olisi edes teoreettista mahdollisuutta minkäänlaisille ongelmille.

Perinteisen, meillä Suomessakin vallitsevan, oikeuslähdeopin mukaan oikeuslähteet ryhmitellään hierarkkisesti eriarvoisiin ja vahvuudeltaan eriasteisiin lähteisiin. Korkeimpana on laki ja maan tapa. Niiden syrjäyttäminen katsotaan virkavirheeksi. Lakeja puolestaan on hierarkkisesti eri arvoisia. Kaikista Suomessa voimassa olevista laeista perustuslaki on painoarvoltaan kaikista vahvin. Päätöksessään korkein oikeus syrjäytti perustuslaista voimassaolevan tulkinnan, jota hallituksen perusoikeusuudistusta koskeva esitys tukee. Se, että perusoikeuksia on mietitty päätöksessä, tarkoittaa, että korkeimman oikeuden lainoppineet ovat tienneet, mitä he ovat tekemässä, mikä ei ainakaan oikeuta heidän tekoaan yhtään sen enempää.

On typerää väittää, että erilaiset kulttuurit eivät voi olla toinen toistaan parempia. Kaikki kulttuurit ovat ihmisten tuotteita, eivätkä ihmisen keksinnöt ole tasapaksua kauraa, jossa ei ole mukana erilaisia jyviä ja akanoita. Suomalaisessa kulttuurissa lapsien sukupuolielimiä ei silvota sillä tekosyyllä, että se edesauttaa lapsen sopeutumista uskonnolliseen kulttuuriin. Juutalaisessa ja islamilaisessa kulttuurissa näin puolestaan tehdään, vaikka vauvat eivät ole ehtineet miettiä uskonasioita sekuntiakaan, eikä ole heidän vanhempiensa asia päättää lapsen ollessa vauva, mitä uskontoa lapsi tulee seuraamaan kasvettuaan aikuiseksi. Mitä ympärileikkauksiin tulee, suomalainen kulttuuri ei ole ainoastaan erilainen kuin islamilainen tai juutalainen kulttuuri, vaan myös parempi.

Tiedättekö mikä on toimivan monikulttuurisuuden ja kulttuurien rikastamisen idea?
Vinkki: Se ei ole se, että "suvaitaan" ihmiselle epätyypillistä ja luonnonvastaista käyttäytymistä, koska se on erilaista.

Monikulttuurisuuden ideana on se, että jos jollain kulttuurilla on jotain hyvää tarjottavana, silloin nämä hyvät asiat voidaan hyväksyä osaksi meidän kulttuuriamme. Esimerkiksi somaleilla vanhusten kunnioittaminen on aivan eri tasoa kuin meillä Suomessa, ja iranilaisten tapa ruokailla lattialle levitetyn viltin päällä puolestaan voi olla kätevää ahtaissa kerrostaloasunnoissa. Tällaisia asioita voidaan assimiloida meidän kulttuuriimme. Jos toisessa kulttuurissa on kuitenkin kulttuurisia puolia, jotka ovat jopa kulttuurin omille edustajille yksiselitteisesti huonompia kuin meidän kulttuurissamme olevat samaa asiaa koskevat tavat, silloin meidän tehtävänämme ei ole hyväksyä huonompia tapoja osaksi omaa kulttuuriamme, vaan pyrkiä siihen, että tämä toinen kulttuuri omaksuisi meiltä niitä tapoja, jotka meillä sattuvat olemaan parempia.

PS. Hippi on yleisnimike, jolla tarkoitetaan pösilöitä. Tämä on sanan "hippi" virallinen määritelmä, minkä voitte tarkistaa mistä tahansa sanakirjasta.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Ilmoitusluontoista asiaa ja poistettu kirjoitus

Poistin kirjoitukseni "Rasismi ei liity mitenkään Kauhajokeen ja hipit yllyttävät rikoksiin". Tekstin poistaminen johtuu siitä, että tekstissä käsiteltiin muun muassa Pekka-Eric Auvista ja Pekka-Eric Auvisen isä otti minuun yhteyttä ja pyysi kohteliaasti minua poistamaan tekstin. Minulla ei ole mitään kohteliaita pyyntöjä vastaan, vaikka tekstistäni voisikin saada sen kuvan. Ko. kirjoitus ei myöskään ollut enää ajankohtainen, joten ennemmin olen ystävällinen yhdelle niistä ihmisistä, jotka ovat kärsineet Jokelan tragediassa kuin olen uppiniskainen pelle, joka ei suostu minkäänlaisiin kompromisseihin.

No, olen silti uppiniskainen pelle, joten nou hätä.

Aikaisemmin minulta kysyttiin, minkä vuoksi poistin kirjoitukseni, jossa mainitsin tietokonevirusongelmista. Rehellinen vastaus on, että oli pikkujoulut ja olin tuiterissa, mutta olisin poistanut sen ennemmin tai myöhemmin siitä huolimattakin. Tämä johtuu siitä, että pyrin pitämään blogissani pääasiassa kirjoituksia, joissa on jotain asiatekstiä, ja jotka eivät ole pelkästään ilmoituksia. Samasta syystä poistin kesällä tekstinpätkän, jossa ilmoitin olevani lomalla, ja aion myös poistaa jouluisen tekstinpätkän, jossa ilmoitin olevani lomalla. Jouluinen lomailmoitus kuitenkin tulee jäämään arkistointisyistä.

Yleisesti ottaen pyrin olemaan poistamatta entryjäni (ilmoitusluontoisia status-entryjä lukuunottamatta) ja ilmoitan jokaisesta poistetusta entrystä, oli sitten poistajana minä tai UusiSuomi.fi.

Jos muuten haluatte tietää, miten puolueeton UusiSuomi on, yrittäkääpä mennä kirjoittamaan sinne nimelläni. Eli nimi-kohtaan "Jiri Keronen", sähköpostiksi herrakeronen @ gmail.com (tietty ilmanvälilyöntejä) ja kotisivuksi http://keronen.blogspot.com. Tulette todennäköisesti saamaan virheilmoituksen, että evästeitä ei ole kytketty päälle, vaikka evästeet olisi kytketty päälle. Jos puolestanne kirjoitatte esimerkiksi nimimerkillä "Sanna Ukkolan fani", kirjoitus kyllä menee läpi. UusiSuomi.fi:llä on ilmeisesti jotain henkilökohtaista minua vastaan.