maanantai 21. toukokuuta 2012

Vapaus kuolla

Vihreiden puoluekokous päätti hyväksyä eutanasian osaksi Vihreiden periaateohjelmaa. Tämä oli hieno veto, sillä Vihreiden temppu herätti aiheesta laajan keskustelun. Aihe on myös äärimmäisen tärkeä, koska se koskee ihmisen perustavanlaatuisinta ihmisoikeutta, oikeutta elämään, joka on kaikkien muiden ihmisoikeuksien välttämätön pohja. Luonnollisesti Suomen etulinjan moraalinvartijat, Kristillisdemokraattien sisäministeri Päivi Räsänen ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, olivat välittömästi tuomitsemassa Vihreiden linjausta, koska kukapa nyt osaisi omasta elämästään päättää heitä paremmin.

Päivi Räsäsen mukaan tilastot osoittavat, että merkittävin syy eutanasian suorittamiseen ovat yksinäisyys ja pelko joutua riippuvaiseksi muiden avusta. Päivi Räsänen ei kuitenkaan anna väitteelleen mitään lähdettä. Väite on myös outo, sillä Hollannin eutanasialait ovat hyvin tiukat. Hollannissa eutanasia voidaan suorittaa vain, mikäli KAIKKI seuraavista edellytyksistä täyttyvät: 1) Potilaan kärsimys on kestämätöntä vailla mahdollisuuksia parantumiseen. 2) Potilaan pyynnön on oltava vapaaehtoinen, eikä se saa muuttua ajan myötä. Pyyntöä ei voida pätevästi esittää, jos potilas on muiden vaikutuksen alaisuudessa, psykologisesti sairas tai huumattuna. 3) Potilaan tulee olla täysin tietoinen tilastaan, parantumismahdollisuuksista ja vaihtoehdoista. 4) Vähintään yhden toisen itsenäisen lääkärin on vahvistettava yllä olevat vaatimukset. Räsänen taitaa säveltää pikkuisen omiaan.

Vaihtoehtona eutanasialle ehdotetaan saattohoitoa. Mikäli jokaiselle parantumattomasti sairaalle, jatkuvasti sanoinkuvaamattomista ja kasvavista kivuista kärsivälle ihmiselle voitaisiin taata saattohoito, joka varmistaa hänelle kivuttoman ja ihmisarvoisen loppuelämän, tämä saattaisi olla validi argumentti. Se ei kuitenkaan ole yksinkertaisesti nykyisen lääketieteellisen ymmärryksen puitteissa mahdollista. Ideaali saattohoito ei ole yksinkertaisesti mahdollista kaikille. Saattohoitoargumentti myös sivuuttaa kokonaan kysymyksen kärsivän ihmisen omasta tahdosta ja ottaa valinnan elämästä ja kuolemasta pois ihmiseltä itseltään.

Timo Soinin mukaan "Vihreät ottivat asiakseen leikkiä elämän ja kuoleman herraa" ryhtyessään kannattamaan eutanasian laillistamista. Koska Soini on katolisen hurmoksen sokaisema hihhuli, on hänen väitteidensä epäjohdonmukaisuuden osoittaminen yhtä hankalaa ja moraalisesti ylevää kuin kiusata kehitysvammaista, mutta teenpä sen silti. Eutanasian kieltäminen ja ihmisen pakottaminen elämään kärsimyksessä vastoin hänen omaa tahtoaan on pahempaa elämän ja kuoleman herran leikkimistä kuin eutanasian salliminen. Tämä sen vuoksi, että eutanasian salliminen edistää ihmisen oikeutta päättää omasta elämästään, mutta se ei pakota ketään tapattamaan itseään. Eutanasian kieltäminen taas tuomitsee parantumattomasti sairaita jatkuvaan, määräämättömän pitkään tuskaan vastoin ihmisen omaa tahtoa.

Eutanasia edellyttää kärsivän ihmisen omaa tahtoa. Mikäli ihminen ei itse halua aktiivisesti kuolla, kyse ei ole eutanasiasta, vaan murhasta. Tämän vuoksi eutanasia ei ole sitä, että sairaat ikään kuin "siivottaisiin" pois yhteiskunnasta. Eutanasiassa on kyse siitä, että ihminen, joka kärsii sairauden tai vamman tuottamasta kohtuuttomasta kärsimyksestä, jota ei voida poistaa, saa oikeuden valita itse, tahtooko hän kärsiä elämänsä loppuun saakka vai ei. Sana "eutanasia" tulee kreikasta. Suomeksi se tarkoittaa "hyvää kuolemaa". Eutanasia perustuu ajatukselle, että ihmisellä on oikeus hyvän ja ihmisarvoisen elämän lisäksi hyvään ja ihmisarvoiseen kuolemaan.

Koska valinnanvapaus on eutanasiassa olennaista, eutanasiaa ei voida suorittaa kevein perustein. Eutanasian suorittaminen edellyttää, että sitä vaativa ihminen on täysissä mielen ja sielun voimissa. Tämän vuoksi oikeutettua eutanasiaa ei voi suorittaa esimerkiksi masentuneille, joilla itse taudin yksi yleisistä oireista on itsetuhoisuus ja elämänhaluttomuus, tai hulluille, jotka luulevat olevansa olemassaolollaan maailmankaikkeutta uhkaavia avaruuslordi Grimaldeja yhdeksännestätoista ulottuvuudesta. Ihminen kuitenkin voi kärsiä vakavista taudeista tai vammoista, jotka johtavat kuolemaan tai aiheuttavat ihmisarvoa alentavaa rappeutumista tai kärsimystä ilman, että ihmisen oma todellisuudenkäsitys häiriintyy.

Yksi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten perustavanlaatuisimmista oikeuksista on oikeus elämään ja ihmisarvoiseen kohteluun. Huomionarvoista on nimenomaan sana "oikeus". Elämä ei ole velvollisuus, jota voidaan edellyttää keneltäkään vastoin tämän tahtoa. Oikeus päättää omasta elämästä on jokaisen ehdoton oikeus. Toinen olennainen oikeus on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Mikäli ihmisen elämä ei ole enää ihmisarvoista, eikä ihmisarvon palauttaminen ole enää käytännössä mahdollista, jokainen hetki, jonka ihminen joutuu olemaan elossa, heikentää hänen elämänsä laatua kokonaisuutena. Ihmisen pakottaminen vastoin hänen tahtoaan elämään tuskassa ja kärsimyksessä ei ole ihmisarvoista kohtelua. Sitä pahemmanlaatuista totalitarismia ei olekaan kuin totalitarismi, joka ei anna ihmisen edes kuolla.

Mikäli eläin kärsii suunnattomista kivuista ja tekee kuolemaa, on moraalikäsityksemme mukaista, että eläin päästetään turhista tuskistaan. Jos ihminen kärsii suunnattomista kivuista ja tekee kuolemaa, tämä sama moraali ei enää pädekään siitä huolimatta, että ihminen on oman lajimme edustaja ja pystyy ilmaisemaan oman tahtonsa, toisin kuin koira. Eutanasian kieltäminen sitä tahtovilta ihmisiltä on oman lajimme edustajien kohtelemista huonommin kuin kohtelemme koiria. Asiaa voidaan verrata poikavauvoille uskonnollisista syistä tehtyyn sukupuolielimen silpomiseen. Suomessa on laitonta typistää koirien korvat tai häntä, mutta laillista typistää poikalapsen penis. Eutanasian kieltäminen perustuu täysin samoille ajatuksille kuin poikalapsen peniksen rituaalinen arpeuttaminen; mielivaltaisiin uskonnollisiin tai arvollisiin näkemyksiin, joita kaikki eivät jaa. On puhtaasti julmaa ja epäinhimillistä tuomita ihminen turhaan kärsimykseen vastoin hänen omaa tahtoaan. Sitä ei tehtäisi edes koirille.

Eutanasiakeskustelussa on kyse kaikista olennaisimmista asioista; inhimillisyydestä, ihmisarvoisesta kohtelusta, ihmisoikeuksista ja vapaudesta. Ihmiset kärsivät tällä nimenomaisella hetkelläkin parantumattomista taudeista, joiden vuoksi heidän koko jäljellä oleva elämänsä on pelkkää helvettiä. Heidän elämässään ei tule enää koskaan olemaan mitään muuta kuin tuskaa. Eutanasian kieltäminen tuomitsee heidät loputtomaan kärsimykseen, josta he eivät voi paeta, ja joka täyttää kirjaimellisesti jokaisen tulevan hetken heidän elämästään. Parkinsonin taudista kärsivä eläkkeelle siirtynyt europarlamentaarikko Esko Seppänen vetoaa; "Parantumattomasti sairaana ja kipuihin riutuvana kansalaisena minä vaadin saada yhteiskunnalta kemiallista kuolemisapua. [...] Minä en halua mihinkään esikartanoon. Minä haluan tehdä päätöksen minun elämästäni itse." Millä oikeudella Timo Soini, Päivi Räsänen, valtio tai kukaan muu sanoo hänelle, että hänen on pakko kärsiä?

maanantai 14. toukokuuta 2012

Kasettimaksu on tuottajilta ja kuluttajilta perittävä salavero tekijänoikeusjärjestöjen hyväksi

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen johtama kulttuuriministeriö harkitsee niin sanotun kasettimaksun laajentamista koskemaan monia uusia talennusmuotoja, kuten esimerkiksi tietokoneita, maksullisia Internet-tallennuspalveluja ja jopa tulostimia. Ministerin mukaan ehdotuksen pointtina on, että "työstä on saatava korvaus". No, emmeköhän me kaikki ole samaa mieltä tästä asiasta. Arhinmäen ministeriön suunnitelmassa on kuitenkin tietysti vakavia puutteita, jotka osoittavat, että asiaa ei ole mietitty ihan loppuun saakka. Ensinnäkin kasettimaksu antaa tekijänoikeusjärjestöille verottamista vastaavan oikeuden.

Käytännössä kasettimaksu tarkoittaa sitä, että jokaisesta ostetusta tyhjästä CD- tai DVD-levystä, tietokoneesta, muistitikusta, äänikirjasta tai muusta vastaavasta välineestä, jolla voi tallentaa, maksetaan Teostolle, Gramexille ja/tai muulle vastaavalle tekijänoikeusjärjestölle korvaus. Maksu piilotetaan tuotteen hintaan, eikä maksua voi mitenkään ohittaa. Kyse on vastaavasta asiasta kuin tuotteen hintaan lisätty arvonlisävero, paitsi että tulot tästä maksusta eivät mene valtiolle, vaan tekijänoikeusjärjestöille. Käytännössä kasettimaksu siis antaa tekijänoikeusjärjestöille oikeuden verottaa tiettyjä tuotteita. 

Suomen perustuslain mukaan merkittävä kansalaisten oikeuksiin ja vapauksiin puuttuva vallankäyttö kuuluu yksinomaan julkiselle vallalle. Verottaminen on tällaista merkittävää vallankäyttöä, minkä vuoksi oikeus verottamiseen on rajattu tarkasti kuuluvaksi vain julkiselle vallalle. Vain julkinen valta voi oikeudellisesti verottaa ihmistä vastoin hänen tahtoaan. Käytännön vaikutuksilta kasettimaksussa on kyse perustuslain vastaisesta verosta.

Perustuslaillisen kyseenalaisuuden vuoksi myös kasettimaksun peruspuoltoargumentti "työstä on saatava korvaus" kusee. Lähellekään kaikki muusikot, kirjailijat, sanoittajat tai muut sisällöntuottajat eivät kuulu tekijänoikeusjärjestöihin. Tällöin he eivät hyödy mitään tekijänoikeusjärjestöjen kasettimaksuista. Itse asiassa näille tekijänoikeusjärjestöihin kuulumattomille kulttuurintuottajille kasettimaksusta on yksipuolisesti vain haittaa.

Jos esimerkiksi levyn säveltänyt rokkari päättää julkaista levynsä omakustanteena, joutuu hän maksamaan hyvitysmaksua jokaisesta tyhjästä CD:stä, jolle hän aikoo painattaa levynsä myyntiä varten. Muusikko siis joutuu maksamaan tekijänoikeusjärjestöille saamatta siitä vastineeksi itselleen mitään hyödyllistä. Kasettimaksussa rahastetaan tekijänoikeusjärjestöön kuulumattomilta muusikoilta tekijänoikeusjärjestöjen jäsenten ja suurten levy-yhtiöiden hyväksi. Kasettimaksu ei tarkoita sitä, että työstä saa maksun, vaan sitä, että jotkut joutuvat maksamaan omalla työllään toisten työstä, koska valtio ja tekijänoikeusjärjestöt yksipuolisesti ovat näin päättäneet. Hyvitysmaksu on tulonsiirto kuluttajilta ja tuottajilta tekijänoikeusjärjestöille. Eikä kyse ole mistään pienestä tulonsiirrosta.

Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että kasettimaksu olisi vain euron per tietokone, printteri, levy tai muu tuote riippumatta tuotteen hinnasta. Euro per tietokone ei kuulosta itsessään paljolta. Tietokoneita on kuitenkin Suomessa enemmän kuin ihmisiä, kuten myös kännyköitä, eikä ole vielä mitään merkkejä, että tämä tietoyhteiskunnallinen kehitys olisi pysähtymässä. Elektroniikkaa ja viihdettä vähänkään enemmän kuluttavan perusperheen kohdalla hyvitysmaksu voi nousta helposti satoihin euroihin vuodessa. Huolimatta Paavo Arhinmäen vähättelystä, että kyse olisi lähinnä symbolisesta asiasta, hyvitysmaksussa on kyse todellisuudessa miljoonien eurojen suuruisesta tulonsiirrosta kuluttajilta ja kulttuurintuottajilta tekijänoikeusjärjestöille.

Kasettimaksu on käytännössä sama kuin perustuslain vastainen verotus. Kasettimaksu ei myöskään hyödytä lähellekään kaikkia kulttuurintuottajia, vaan ainoastaan niitä, jotka ovat tekijänoikeusjärjestöjen jäseniä. Muille tuottajille ja kuluttajille kasettimaksusta on haittaa. Kasettimaksu pakottaa kaikki kulttuurintuottajat ja -kuluttajat tukemaan tekijänoikeusjärjestöjä riippumatta heidän omista haluistaan. Se ei anna artistille lisää valtaa päättää oman teoksensa kohtalosta, vaan sen sijaan se vähentää tätä valtaa tekijänoikeusjärjestöjen hyväksi. Kasettimaksusta pitäisi luopua sen sijaan, että sitä laajennetaan.

Tietokoneiden ja älypuhelinten avulla on mahdollista lukea esimerkiksi näinkin laadukasta blogia, joten minulle kuuluu automaattisesti osa jokaisesta myydystä tietokoneesta tai kännykästä. Vai mitä, Arhinmäki?