keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Humanitaariseen maahanmuuttoon 80% naiskiintiö

Suomella pienenä ja jatkuvasti enemmän ja enemmän velkaantuvana valtiona on rajalliset resurssit, ja maailman pakolaisongelma on näihin resursseihin verrattuna käytännössä rajaton. Tilanteesta johtuen Suomen tulee kohdentaa rajallisia resurssejaan mahdollisimman järkevällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Jos humanitaarisen maahanmuuton tarkoituksena on auttaa ihmisiä, on rajallisia resursseja järkevintä kohdistaa auttamaan heitä, jotka kärsivät eniten. Käytännössä kaikkialla maailmassa, missä on kurjuutta, eniten kärsivät naiset. Monesti tämä kärsimys on vieläpä miesten patriarkaalisten järjestelmien aiheuttamaa. Koska resurssit ovat äärimmäisen rajalliset verrattuna pakolaisten valtavaan määrään, on altruistisesti ajateltuna järkevintä kohdentaa resursseja heidän auttamiseensa, joiden kärsimys on suurinta. Tämän vuoksi kaikkeen humanitaariseen maahanmuuttoon ja ennen kaikkea pakolaisuuteen on asetettava sukupuolikiintiöt. Koska naisten tilanne on valtavasti huonompi kuin miesten, voi tämä kiintiö olla korkea. Ehdotan kaikelle Suomen humanitaariselle maahanmuutolle 80% naiskiintiötä.

Keskimääräinen nainen on keskimääräistä miestä fyysisesti haavoittuvampi, minkä vuoksi keskimääräisen naisen mahdollisuudet selvitä hirvittävissä oloissa ovat heikompia kuin keskimääräisellä miehellä. Myös lainsäädäntö sekä virkamieskäytännöt asettavat monissa maissa naiset ja miehet äärimmäisen epätasa-arvoiseen asemaan. Tämän kaiken vielä kruunaa se valtava määrä erilaisia epäinhimillisiä tekoja ja rikoksia, jotka kohdistuvat liki yksinomaan naisiin tai jotka kohdistuvat naisiin huomattavasti brutaalimmin kuin miehiin. Tällaisia ovat esimerkiksi raiskaukset, pakkoavioliitot ja sukupuolielinten uskonnollinen silpominen. Selventääkseni sitä, mitä tämä käytännössä merkitsee, käyn läpi muutamien niiden maiden tasa-arvotilannetta, joista tulee Suomeen suurimmat määrät humanitaarisia maahanmuuttajia. Pohjana katsaukselle toimivat Social Institution & Gender Indexin näitä maita koskevat raportit.

Somaliassa naisen oikeudet eivät nauti suurta arvostusta. Naisten sukupuolielinten silpominen on erittäin yleistä Somaliassa. Unicefin mukaan noin 95% Somalian naisista joutuu sukupuolielinten silvonnan kohteeksi. Vaikka Somaliassa onkin lakeja, jotka kieltävät raiskaamisen, näitä lakeja ei yleisesti implementoida. Kun somalinainen menee naimisiin, hänestä tulee klaaninsa ja miehensä omaisuutta. Somaliassa ei ole lainkaan lakia, joka kieltäisi miestä raiskaamasta vaimonsa. Somaliassa toimivien islamilaisten tuomioistuinten tiedetään tuominneen alaikäisiä naispuolisia raiskauksen uhreja kuolemaan kivittämällä, ja sama islamilainen laki pakottaa naiset monilla alueilla pukeutumaan islamilaiseen huntuun. Monet naiset käyttävät huntua raiskauksen pelosta.

Myös naapurivaltiomme Venäjä kunnostautuu polkemalla naisten oikeuksia. Perheväkivallasta Venäjällä ei ole tarkkoja tilastoja, mutta sen tiedetään olevan hyvin yleistä. Suuri määrä venäläisiä naisia joutuu miestensä tappamiksi, eivätkä poliisit yleisesti ota vastaan naisten miehiään vastaan tekemiä pahoinpitelyilmoituksia. Yhä kasvava määrä venäläisiä naisia joutuu kansainvälisen ihmiskaupan uhreiksi ja kaupatuksi prostituutioon Länsi-Eurooppaan, Israeliin ja itäiseen Aasiaan. Naisten perusoikeuksia, kuten oikeutta liikkua vapaasti ja vapautta valita vaatetuksensa, rajoitetaan Venäjän niillä alueilla kuten Kaukasus, jotka ovat pääasiallisesti islamilaisia.

Harva maa kuitenkaan pärjää kansainvälisessä vertailussa yhtä huonosti kuin Afghanistan. Järjestetyt avioliitot aikaisella iällä ovat Afghanistanissa yleisiä. Human Rights Watchin arvioiden mukaan 57% afghanilaisistytöistä ovat naimisissa alle 16-vuotiaana. Väkivaltaa naisia kohtaan suvaitaan ja sitä harjoitetaan laajasti. Viranomaiset tutkivat harvoin naisiin kohdistuvia pahoinpitelyjä, murhia tai raiskauksia. Jos nainen tekee raiskausilmoituksen, hän voi joutua vankilaan ja syytetyksi zina-rikoksesta, eli seksuaalisten suhteiden harjoittamisesta avioliiton ulkopuolella. Naisten oikeus omaisuuteen vaihtelee riippuen siitä, sääteleekö sitä islamilainen laki vai tapaoikeus, mutta se on aina heikompi kuin miehen vastaava oikeus. Islamilaisen lain mukaan nainen voi periä, mutta hänen osuutensa on aina vähemmän kuin miehen. Tapaoikeuden mukaan nainen ei edes voi periä. SIGIn sukupuolista yhdenvertaisuutta mittaavan ranking-listan mukaan Afghanistanissa on ei-OECD-maista maailman toiseksi huonoin tasa-arvotilanne.

Kuten Afghanistanissa, myös Irakissa noudatetaan jo perustuslaista lähtien islamilaista lakia, ja kuten Afghanistanissa, myös Irakissa naisten oikeus omaisuuteen on islamilaisen lain rajoittama. Vaikka laillinen naimisiinmenoikä on Irakissa 18 vuotta, voi tyttö mennä naimisiin huoltajiensa luvalla jo 15-vuotiaana. Aikaisia avioliittoja tapahtuu varsinkin maaseudulla, ja ne ovat yleensä lapsen vanhempien järjestämiä. Vuonna 2004 YK arvioi, että 21 prosenttia 15-19-vuotiaista tytöistä joko oli naimisissa tai oli ollut naimisissa. Naisten fyysisen koskemattomuuden suojelu on Irakissa heikkoa. Naisiin kohdistuva väkivalta on ollut nousussa viime vuosina. Naiset ovat olleet erityisen haavoittuvaisia sotilaallisten konfliktien aikana, ja monet naiset ovat joutuneet fyysisen ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Irakissa noudatettava islamilainen laki ei tunnista avioliitossa tapahtuvia raiskauksia. SIGIn ranking-listalla Irak on sijalla 93/101.

Vaikka siitä ei olekaan epäselvyyksiä, etteikö naisten asema olisi huonompi kuin miesten, on sukupuolikiintiöissä aina myös ongelmansa. Jos jollekin ryhmälle annetaan jotain etua, mitä toiselle ryhmälle ei anneta, on kyse syrjinnästä. Nykyään käytetään myös termiä "positiivinen syrjintä" tai "positiivinen erityiskohtelu", mikä on luonnollisesti yhtä typerää kuin puhua "positiivisesta pahoinpitelystä" tai "positiivisesta sukupuoliyhteyteen pakottamisesta". Kaikki syrjintä on aina negatiivista, väitettiin sitä positiiviseksi tai ei. Tämän vuoksi myös humanitaarisen maahanmuuton sukupuolikiintiöissä on otettava huomioon se, että samoin kuin työpaikkojen sukupuolikiintiöt, myös maahanmuuton sukupuolikiintiössä olisi autenttisesti kyse yhden ryhmän asettamisesta toista ryhmää parempaan asemaan. Asia ei muutu, vaikka sitä kuinka yritettäisiin valkopestä puhumalla uuskielisestä "positiivisesta syrjinnästä". Tästä huolimatta humanitaarisen maahanmuuton sukupuolikiintiö olisi moraalisesti huomattavasti vähemmän kyseenalainen asia kuin esimerkiksi työpaikkojen tai virkojen sukupuolikiintiöt.

Päinvastoin kuin työllistyminen, pakolaisuus ei riipu omista ansioista. Ihminen voi joutua henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvan vainon kohteeksi täysin riippumatta teoistaan. Työpaikkaa ei kuitenkaan (yleensä) voi saada kuin osoittamalla olevansa henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan muita hakijoita paremmin soveltuva tiettyyn työhön. Sukupuolikiintiöt työpaikoilla merkitsevät sitä, että esimerkiksi mies voi päästä tiettyyn työpaikkaan naista helpommin puhtaasti siksi, että hän on mies, vaikka nainen sopisikin työpaikkaan ominaisuuksiltaan paremmin ja olisi miestä parempi tekemään työtä. Pakolaisuus ja siihen johtava tahdonvastainen siirtyminen toiseen maahan ei kuitenkaan ole positiivinen ja tavoittelemisen arvoinen asia, vaan ainoastaan tilanteesta johtuva välttämättömyys. Tästä tilanteesta pyritään aktiivisesti pois, eikä siihen liity samankaltaista yksilöiden välistä kilpailua kuin työnhakemiseen. Kyse on lähinnä kansainvälisistä sopimuksista johtuvasta heikommassa asemassa olevien vapaaehtoisesta auttamisesta rajallisten resurssien puitteissa.

Jotta pakolaisongelman koosta ja resurssien kohdentamisen tarpeellisuudesta voisi saada jotain kuvaa, on käsitettävä, miten valtavasta asiasta on kyse. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n vuoden 2008 pakolaistrendejä koskevan katsauksen mukaan vuonna 2008 maailmassa oli noin 42 miljoonaa ihmistä, jotka olivat joutuneet omasta tahdostaan riippumattomista syistä jättämään kotinsa. Näistä 15,2 miljoonaa olivat YK:n laatimien kansainvälisten sopimuksien mukaisia pakolaisia ja 0,8 miljoonaa puolestaan turvapaikanhakijoita, jolla tarkoitetaan YK:n katsauksessa YK:n sopimuksien mukaisia pakolaisia, joiden hakemusten käsittely on kesken. Kansainvälisten sopimuksien mukainen pakolainen tarkoittaa ihmistä, johon kohdistuu todistettavasti vaino henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi. UNHCR:n tilastot eivät ota huomioon niitä pakkosiirrettyjä henkilöitä, jotka eivät kuulu UNHCR:n mandaatin alle. Näihin lukeutuvat muun muassa 4,7 miljoonaa palestiinalaista pakolaista, jotka kuuluvat UNRWA:n mandaatin alaisuuteen, sekä kaikki turvapaikanhakijat, jotka eivät YK:n mukaan ansaitse pakolaisstatusta, vaan jotka hakevat turvapaikkaa muista syistä. Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten määrä on myös kasvanut tasaisesti jatkuvasti.

Kokoomuksen maahanmuuttoraportin mukaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminnan kustannukset ovat sijoituspaikasta riippuen yhtä turvapaikanhakijaa kohti noin 5 000-66 300 euroa per vuosi. Todelliset kustannukset ovat kuitenkin tätä suuremmat, koska pelkään asumiseen lasketaan mukaan sosiaaliturva, tulkkauspalvelut, oikeudelliset kustannukset, poliisien ja muiden virkamiesten kulut ja niin edelleen ja niin edelleen. Kuitenkin jo pelkillä majoituskustannuksilla voidaan saada kuvaa siitä, miten suuri maailman pakolaisongelma on verrattuna Suomen resursseihin. Oletetaan Kokoomuksen arvioiden pohjalta, että yksi turvapaikka kustantaa keskimäärin noin 30 000 euroa. Jotta kaikki maailman 16 miljoonaa kansainvälisten sopimuksien mukaista pakolaista voitaisiin majoittaa, tarvittaisiin arviolta 480 000 000 000 euroa, eli 480 miljardia. Suomen valtion budjetti oli vuodelle 2009 noin 45,9 miljardia. Tarvittaisiin siis yli kymmenen Suomen budjettia, että kaikki pakolaiset voitaisiin edes majoittaa. Luku nousee moninkertaiseksi, jos mukaan lasketaan ne turvapaikanhakijat, jotka eivät ole pakolaisia, eikä luku puhu vielä mitään kokonaiskustannuksista.

On yksiselitteisen selvää, että naisten asema on huonompi kuin miesten ja erityisesti niissä maissa, joista Suomeen kohdistuu suurin määrä humanitaarista maahanmuuttoa. Tämän lisäksi yksiselitteisen selvää on myös se, että Suomen valtiolla ei ole edes teoriassa mahdollisuuksia auttaa kuin murto-osaa pakolaisista ja turvapaikanhakijoista. Jos humanitaarisen maahanmuuton tarkoituksena on auttaa ihmisiä, on se myös kohdistettava niihin ihmisiin, jotka tarvitsevat eniten apua. Sukupuolikiintiöitä käytetään useissa sellaisissakin asioissa, joissa siitä seuraa yhdenvertaisuusongelmia. Humanitaarisessa maahanmuutossa noita tasavertaisuuden ongelmia ei ole lähellekään samalla tavalla, mutta sukupuolikiintiöstä on valtavasti hyötyä naisten aseman parantamiseksi. Ei ole mitään syytä olla ottamatta sukupuolikiintiötä käyttöön humanitaarisessa maahanmuutossa.

11 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Hyvä oivallus!

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole ilmiselvää, että auttamisresurssit pitää kohdistaa niihin jotka kärsivät eniten.

Huomattavasti tehokkaampaan tulokseen päästään kohdistamalla resurssit niiden auttamiseen, joita resurssit hyödyttävät eniten.

Käytännössä molemmat kriteerit johtavat samaan kohderyhmään(melko hassua?).

veguaani kirjoitti...

Hienoa Jiri! Jälleen hieno kirjoitus.

On todellakin hiukan eri asia puhua somalialaisten naisten asiasta kuin suomalaisten naisten asemasta. Kaikkia naisia kunnioittaen.

Darvi kirjoitti...

Perustelusi, miksi kiintiöt toimisivat pakolaisten kohdalla on viallinen. Pakolaisuus ei vastaa työllistymistä, vaan työttömyyttä. Olinpaikan saaminen taas riippuu omista ansioista eli siitä, miten sopeutuvainen on uuteen yhteiskuntaan ja mitä taitoja on jne.

Eli jos ihminen etsii työtä, niin hän haluaa eroon työttömyydestään. Jos ihminen haluaa Suomeen, niin hän haluaa eroon sopimattomasta elinpaikasta eli pakolaisuudestaan. Kummassakin tapauksessa tehdään (tai kannattaisi tehdä) valinta sen mukaan, miten hyvin hakija sopeutuu uuteen tilanteeseensa. Työntekijän kohdalla tuotannolliset syyt ja pakolaisen kohdalla no oikeastaan niitäkin voi kutsua tuotannollisiksi syiksi. Eli miten hyvin pakolainen sopeutuu yhteiskuntaan ja pystyy auttamaan sen rakentamisessa.

Kiintiöiden ongelmat ovat kummassakin tapauksessa samat. Jos pitää täyttää kiintiö, niin tulee todennäköisesti tapauksia, joissa ei voida valita parhaita ehdokkaita, vaan pitää valita huonompia, jotta saadaan kiintiö täyteen. Eli jos otettaisiin 10 pakolaista sen perusteella, että keillä on suurin hätä, niin jos hädänalaisimmista 6 olisi naisia ja 4 miehiä, niin kiintiön vuoksi pitäisi ottaa kahden miehen tilalle vähemmän hädänalaisia naisia.

Kiintiöajattelu on itsessään virheellistä. Se on ihan sama mihin sitä sovelletaan. Eivät loogiset virheet toimi koskaan.

Darvi kirjoitti...

Et onnistunut osoittamaan, että naisten asema maailmalla olisi miehiä heikompi tai että hädänalaisimmista suurin osa olisi naisia. Ironisesti osoitit lähinnä oman seksistisen suhtautumisesi asiaan. Kun tarkastelee vaikka väkivaltauhrien tilastoja, niin jopa Venäjällä miehet joutuvat väkivallan kohteeksi useammin kuin naiset. Venäjä ei vain ole kaikista seksistisin maa tässä suhteessa. Monissa länsimaissa miehiä pahoinpidellään ja tapetaan suhteessa naisiin huomattavasti enemmän.

Jos halutaan vertailla sukupuolia, niin silloin vertaillaan sukupuolia eikä vain valita yhtä sukupuolta ja kauhistella, miten se joutuu kärsimään ja siitä sitten päätellä, että se sukupuoli kärsii enemmän, kun ei ole edes verrattu toiseen sukupuoleen! Ei voi myöskään vertailla vain muutamaa ominaisuutta, vaan pitää tehdä kattava selvitys kaikista elämän eri osa-alueista ja oikeuksista ja velvollisuuksista. Ei ole helppoa ei, muttei sen vuoksi pidä vetää mutkia suoriksi ja mennä omien (seksististen) tunteiden mukana.

Järjestetty avioliittokaan ei itsessään sorra naista yhtään sen enempää kuin miestäkään, jos se on järjestetty kummallekin.

Ja tässä sitä SIGIn sukupuolista yhdenvertaisuutta http://genderindex.org/content/social-institutions-variables Katsoitko edes millä metodilla he mittaavat tasa-arvoa? Veikkaanpa ettet katsonut ja juuri siitä syystä feminististä propagandaa on niin helppo levittää, kun se niellään kyseenalaistamatta. Tuolla rankingilla ei ole mitään tekemistä sukupuolten yhdenvertaisuuden kanssa.

Darvi kirjoitti...

Kun kerran aloitin, niin huomautan vielä muutamasta pahasta virheestä. Avioliittoikä. Se ei kerro epätasa-arvosta. Tasa-arvoa ei ole se, että sukupuolet avioituvat samanikäisinä. Miehet ja naiset ovat erilaisia ja seksuaaliset strategiat ovat erilaisia ja naisten valtti on nuoruus ja hedelmällisyys, kun miesten on sosiaalinen asema ja varakkuus. Näistä seuraa, että parinmuodostukissa nainen on keskimäärin nuorempi ja mies vanhempi. Tämä on yleinen ilmiö kaikissa yhteiskunnissa ja on yhtä epätasa-arvoista kuin se, että miehet pitävät leveistä lantioista ja naiset leveistä hartioista.

Naiset eivät ole erityisen haavoittuvia sotilaallisen konfliktin aikana. Miehet ovat! Näytä minulle yksikin sotilaallinen konflikti jossa naisia olisi tapettu enemmän kuin miehiä! Yksikin koko ihmiskunnan historian aikana! Miesten suurempi kärsimys sodassa, on niin normaalia, ettei siihen enää edes tajuta kiinnittää huomiota.

No se asemista. Anonyymilla oli hyvä pointti. Resurssit kannattaa keskittää ennemmin sinne, mistä niistä on suurin hyöty kuin sinne, missä asiat ovat huonoiten. Tätä ajatusta voi jatkaa ja huomioida, että asiaa kannattaa tarkastella kokonaisuutena. Ei vain hädänalaisten asemaa, vaan kokonaistilannetta. Resurssit kannattaa suunnata niin, että niistä tulee suurin kokonaishyöty. Se voi tarkoittaa sellaisten hädänalaisten auttamista, jotka hyötyvät eniten auttamisesta.

Olet kirjoittanut aiemmin hyviä kirjoituksia ja siksi minä näinkin vaivaa korjata tämän kirjoituksen virheitä. Odotan sinun kykenevän ymmärtämään ne virheet ja kykenevän oppimaan virheistäsi. Eli käytin resurssejani tähän, koska uskoin, että tässä niistä olisi enemmän hyötyä kuin monien muiden blogien virheiden korjailussa.

Kaamoksen musta tulevaisuus vaaranamme kirjoitti...

Muutos 2011 taustalla olevalla Hommafoorumilla nimimerkki Skrapp ja HS:n Jukka Huuskolla
( Tässä viesti: Jukka Huuskolle ) on näköjään ryssäläisyyden ja islamistien perseennuolennan paikka:

Kirjoittajat HS:ssa ja Hommafoorumin Srapp haistakoon ryssäläisenä pitkän paskan: Seppo Lehdolle tuomittiin ehdotonta vankeutta muslimien uskonrauhanhäirinnästä 2008 ja tässä kirjoituksessa höpistään vain puretusta ja Jussi Halla-ahon sakkotuomiosta

Markku kirjoitti...

Naiset eivät ole erityisen haavoittuvia sotilaallisen konfliktin aikana. Miehet ovat! Näytä minulle yksikin sotilaallinen konflikti jossa naisia olisi tapettu enemmän kuin miehiä! Yksikin koko ihmiskunnan historian aikana! Miesten suurempi kärsimys sodassa, on niin normaalia, ettei siihen enää edes tajuta kiinnittää huomiota.

Mikä tahansa sisällissota, jossa taistellaan sissisodankäynnin tai muin epäsymmetrisen sodankäynnin keinoin. Sellaisissa sodissa siviiliväestö jää aina jalkoihin. Tavanomaista on, että ainakin toinen ja usein kumpikin osapuoli kiduttaa ja murhaa siviilejä, koska epäilevat - aiheesta tai aiheetta - heitä vastapuolen auttamisesta (esim. tiedustelutoimin tai logistisesti).

Siistit rintamasodat, joissa kuolleet ja vammautuneet ovat enimmäkseen sotilaita, ovat epätavallisia. Toisesta maailmansodasta usein ajatellaan, että se oli tavanomaista rintamasotaa ja siviilit vain kotirintamalla ja sielläkin korkeintaan pommitusten kohteena. Tuo ei pidä paikkaansa kuin USA:n, Iso-Britannian ja Suomen osalta (lukuun ottamatta mm. Itä-Lapin rajaseutuja). Lähes kaikkialla muualla rintamat liikkuivat siviiliväestön asuttamilla alueilla. Erityisen raakaa II maailmansota oli neuvostoliittolaisten, puolalaisten, jugoslavialaisten ja itäsaksalaisten siviilien kannalta puhumattakaan kiinalaisista, korealaisista ja monista muista itäaasialaisista.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikeahan se on tietysti päättää että kumpi on kauheampi kohtalo: se että menettää henkensä vai se että kaikki eritteet valuvat päivittäin alle kun joku mies on silponut alapään siihen kuntoon ettei minkäänlaista pidätyskykyä ole enää jäljellä. Viittaan tietenkin kongolaiseen tapaan nöyryyttää ja häväistä naisia vielä raiskauksen päällekin.

Itse ehkä mieluummin tulisin kerrasta tapetuksi.

Taavetti kirjoitti...

Pidän lausumaasi ajatusta siitä, että avustusresurssit tulee kohdentaa eniten apua tarvitseviin (tai kärsiviin) moraalisesti vakaimpana käytäntönä. Tästä ei liene suurta erimielisyyttä myöskään somalilaisten parissa. Nimittäin Hesari uutisoi siitä, että somaliaisten pakolaisten kasvattilapsien parissa on paljon tietynikäisiä naisia joiden voi olettaa olevan kaikkein haavoittuvammissa asemassa.

Tämä herätti sitten vähemmistövaltuutetun pelon ihmiskaupasta. Maahanmuuttoviraston toiminta on nyt luupin alla. Katsotaan mitä sieltä löytyy.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/V%C3%A4hemmist%C3%B6valtuutettu+Biaudet+selvitt%C3%A4%C3%A4+maahanmuuttoviraston+toimia/1135259750117

http://www.ofm.fi
(tiedote 30.8.)

Anonyymi kirjoitti...

YK:n mukaan 80% maailman pakolaisista on naisia ja tyttöjä. Sen sijaan Suomessa oleskeleva pakolaispopulaatio on absoluuttisen miesvoittoinen! Mikseivät femakot ja naispoliitikot vaadi naiskiintiöitä pakolaisille?