sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Suora demokratia: Valistuneiden kansalaisten valta

Suoralla demokratialla tarkoitetaan yleensä sellaista osallistavaa demokratiaa kuin mitä Sveitsissä käytetään. Yksinkertaisimmillaan tämä merkitsee sitä, että kaikista merkittävistä koko kansaan vaikuttavista asioista on järjestettävä sitova kansanäänestys. Sen lisäksi kansalle annetaan osallistavassa demokratiassa mahdollisuus itse päättää, mistä muista asioista he tahtovat äänestää. Sveitsissä 50 000 äänioikeutettua voivat laatia lakialoitteen, jonka jälkeen lainvalmistelukoneiston on tehtävä kansalaisten vaatima laki, josta kansa voivat sitten äänestää. Kansalaiset voivat kerätä nimiä myös tahtoessaan äänestää itse jostain parlamentissa käsiteltävästä laista. Suorassa demokratiassa ei siis ole tarkoitus äänestää kaikista asioista, vaan ainoastaan niistä, jotka kansa itse kokee riittävän tärkeiksi itselleen.

Nykyisessä järjestelmässä kansanäänestys on ainoastaan neuvoa-antava. Se ei sido päättäjiä millään tavalla. Sen lisäksi kansa itse ei pysty vaikuttamaan siihen, järjestetäänkö jostain asiasta kansanäänestys vai ei. Päättäjät valitsevat, mistä asioista äänestetään, minkä lisäksi he myös sanovat, milloin äänestetään. Tällainen kansanäänestysmenettely ei anna kansalle aitoja mahdollisuuksia vaikuttaa, vaan se toimii ainoastaan pönkittääkseen hallitsijoiden valtaa. Mikäli jokin asia on liian ristiriitainen, tai on mahdollista, että kansanäänestyksestä tulisi tulos, jota hallitsijat eivät halua, heillä ei ole mitään velvollisuutta pitää kansanäänestystä. Jos taas heillä on suhteellisen vankalla pohjalla oleva arvio äänestystuloksesta, he voivat järjestää kansanäänestyksen saadakseen kansan muodollisen tuen omille päätöksilleen.

Suoralla demokratialla on useita kiistämättömiä etuja puhtaasti edustukselliseen demokratiaan nähden. Suora demokratia varmistaa, että lait ja päätökset vastaavat läheisemmin kansan tahtoa. Suora demokratia myös antaa kansalle enemmän valtaa päättää omista asioistaan ja siten ehkäisee voimattomuuden ja kyvyttömyyden tunteiden aiheuttamaa turhautumista. Moraaliselta kannalta on luonnollisesti parasta, että yksilö saa vaikuttaa mahdollisimman laajasti itseään ja yhteiskuntaansa koskevaan päätöksentekoon. Näiden selvien ja yksiselitteisten etujen lisäksi suora demokratia edistää perusoikeuksien toteutumista, tekee päätöksenteosta laadullisesti parempaa, helpottaa ihmisiä kasvamaan valveutuneemmiksi kansalaisiksi ja kitkee korruptiota. Monet suoran demokratian seuraukset myös vastaavat suoraa demokratiaa kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Suora demokratia itsessään ratkaisee monia suoran demokratian ongelmia.


Vähemmistöjen oikeudet ja perusoikeudet

Yleinen argumentti suoraa demokratiaa vastaan on se, että suorassa demokratiassa enemmistön oikeudet ajavat vähemmistön oikeuksien edelle. Tämä ajatusmalli on virheellinen ja se perustuu vanhahtavaan käsitykseen demokratiasta, jossa mikä tahansa päätös on oikeutettu puhtaasti enemmistön mielipiteen perusteella. Juridisesti tässä ajattelumallissa unohdetaan yksi olennaismmista komponenteista missä tahansa demokratiassa; nimittäin perustuslaki ja perusoikeudet. Perusoikeuksien yksi tärkeimmistä tehtävistä on tarjota yksilön olennaisimmille oikeuksille ja vapauksille suoja sekä valtion että enemmistön suunnalta tulevaa puuttumista vastaan. Jotta suora demokratia voi toimia, vaaditaan vahva perustuslaki ja vahvat perusoikeudet.

Esimerkiksi sananvapaus on välttämätön, jotta ihmisillä on aito mahdollisuus erimielisyyksiin ja keskusteluun, joita ilman demokraattinen päätöksenteko ei voi toimia alkuunkaan. Oikeus koulutukseen on välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa, jotta ihmiset saavat tarvittavat perustiedot ja -taidot koskien maailmaa ja yhteiskuntaa, ja jotta ihmisillä on tahtoessaan aito mahdollisuus kehittää itseään ja ajattelukykyään. Oikeus elämään ja ehdoton kuolemantuomion kielto ovat välttämättömiä, jotta valtio ei pysty terrorisoimaan epäinhimillisellä kohtelulla omia kansalaisiaan, joiden hyväksyntään koko yhteiskuntajärjestyksen moraalinen pohja perustuu.

Käytännössä kaikki perus- ja ihmisoikeudet ovat demokratian välttämättömiä perusoletuksia. Mikäli sananvapautta ei ole, ei voida puhua demokratiasta, koska silloin ei ole mahdollista käydä päätöksenteon kannalta välttämätöntä dialogia. Mikäli yhdistymisoikeutta ei ole, on monopoli puolueiden perustamiseen valtiolla, eikä kyseessä ole enää demokratia. Demokratia on riippuvainen perus- ja ihmisoikeuksista, eikä ilman näitä olennaisimpia oikeuksia ja vapauksia voida puhua demokratiasta. Tämä merkitsee sitä, että demokratialla ei pystytä puuttumaan demokratian kannalta välttämättömiin perusratkaisuihin, koska ilman niitä demokratialta katoaa kaikki oikeutus.

Sen lisäksi, että perusoikeudet ovat suoran demokratian kannalta välttämättömiä, suoraa demokratiaa voidaan itsessäänkin pitää perusoikeutena, tai ainakin se täyttää muutamien perusoikeuksien asettamia vaatimuksia. Suomen perustuslain 14§:n mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Puolestaan perustuslain 20§:n mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Suomen perustuslain mukaan valta ei siis ainoastaan kuulu kansalle, vaan julkisen vallan on myös pyrittävä sekä lisäämään että turvaamaan yksilön päätöksentekoa koskevia vaikutusmahdollisuuksia. Suoran demokratian ottaminen käyttöön täyttää nämä perusoikeudelliset vaatimukset erinomaisesti.


Condorcet'n malli ja päätöksenteon laatu

Suora demokratia parantaa päätöksenteon laatua. Jos oletetaan, että yhdellä äänestäjällä on edes vähän kolikonheittoa parempi todennäköisyys (esimerkiksi 0,505) vastata kyllä/ei-kysymykseen oikein, silloin äänestäjien määrän lisääminen lisää myös todennäköisyyttä, että ryhmä kokonaisuudessaan onnistuu äänestämään oikein. Oikealla tarkoitetaan tässä kaikki seikat huomioonottaen kahdesta vaihtoehdosta vähemmän huonoa. Jo 20 000 äänestäjällä todennäköisyys vastata oikein on liki 99%. Jos äänestäjiä on 3 miljoonaa, todennäköisyys oikeaan vastaukseen alkaa olla jo niin lähellä 100%, että sen voi käytännössä ajatella olevan 100%. Tätä kutsutaan Condorcet’n juryteoreemaksi ranskalaisen matemaatikon ja valtio-oppineen markiisi de Condorcet’n mukaan.

Condorcet'n juryteoreema ei päde edustajavaaleissa, sillä vaaleissa on kymmeniä erilaisia vaihtoehtoja, jotka vaihtelevat ominaisuuksistaan ja jossa sama vaihtoehto voi olla osaksi keskivertoa parempi ja osaksi keskivertoa huonompi. Edustajistovaaleissa kysymys on useista erilaisista ominaisuuksista sekä huomattavasti kyllä/ei-päätöstä abstraktimmista asioista, kuten imagosta ja luotettavuudesta. Suoran demokratian kysymykset ovat kuitenkin yleensä suoraviivaisia kyllä/ei-kysymyksiä, kuten että tulisiko Suomen liittyä NATO:on vai ei, tai tulisiko Suomen hyväksyä Lissabonin sopimus vai ei.

Nykyisessä järjestelmässä edes huomattavasti kolikonheittoa paremmilla todennäköisyyksillä osua oikeaan ei päästä lähelle 99 tai 100%. Eduskunnassa on ainoastaan 200 kansanedustajaa. Todellisuudessa eduskunnassa ei kuitenkaan ole edes 200 itsenäistä päätöstä, vaan asiat kuten ryhmäkuri ja puolueuskollisuus aiheuttavat sen, että itsenäisiä valintoja on parhaimmillaankin vain muutamia kymmeniä. Hallitus äänestää suuressa osassa asioita yhtenä blokkina, ja mikäli yksinäinen kansanedustaja toimii vastoin ryhmäänsä, hän saa moitteita ryhmätovereiltaan. Tästä hyvänä esimerkkinä äänestykset niin kutsutusta Lex Nokia -urkintalaista, jossa pari hallituspuolueen kansanedustajaa äänesti vastoin hallituksen yleistä linjaa. Tapahtunutta seuranneissa kommenteissa puhuttiin paljon "hallituksen pelisäännöistä", vaikka koko ajatus ryhmäkurista on vastoin Suomen perustuslakia. Perustuslain mukaan kansanedustaja on velvollinen noudattamaan ainoastaan oikeutta, totuutta ja Suomen perustuslakia.

Poliitikkojen päätöksiin vaikuttavat myös erilaiset ulkopoliittiset tekijät. Vaalien rahoittajat voivat edellyttää puolueelta tiettyjä toimia tai yritykset voivat kiristää puolueita esimerkiksi uhkaamalla siirtää yrityksen toiminnan ulkomaille, mikäli päättäjät eivät säädä yrityksen vaatimia lakeja. Yksittäiset äänestäjät ovat huomattavasti resistantimpia painostukselle ja lahjonnalle. Heidän toimintaansa eivät myöskään ohjaa motiivit kuten seuraavallekin kaudelle valituksi tulemisen varmistaminen ja siihen vaadittavaa vaalikampanjaa varten riittävien varojen haaliminen.

Vaikka Condorcet'n juryteoreema ja kansalaisen sekä poliitikon ero tarjoavat vahvan pohjan demokratian arvioimiselle, on asiassa kuitenkin yksi ongelma. Mikäli yhden kansalaisen todennäköisyys osua väärään on suurempi kuin kolikonheitto, todennäköisyys äänestäjäryhmälle osua väärään kasvaa. Tämän vuoksi on tärkeää, että kansalaisilla on aitoa ja todellista tietoa äänestykseen liittyvistä kysymyksistä, eikä heitä ole johdettu tietoisesti harhaan. Suoran demokratian ydinkysymys, eli se, ovatko kansalaiset riittävän valveutuneita päättämään omista asioistaan, nousee tässä esille. Tähän suoran demokratian ydinongelmaan on kuitenkin ratkaisu, jonka suora demokratia itse tarjoaa. Suora demokratia tekee kansalaisista pätevämpiä päättämään opettamalla heille poliittisia taitoja ja lisäämällä heidän tietonsa määrää. Suora demokratia myös vähentää mahdollisuutta johtaa kansaa harhaan.


Suora demokratia tekee kansalaisista päteviä


Suoraa demokratiaa vastustavien yleisin ja olennaisin argumentti "tavallisella kansalla ei ole kykyä päättää asioista yhtä hyvin kuin poliitikoilla" on esitetty aikaisemminkin, mutta silloin se ei koskenut suoraa demokratiaa, vaan naisten oikeutta äänestää. Jo antiikin Kreikan filosofi Aristoteles piti naisia epätäydellisinä miehinä ja oletti, että naiset eivät voi olla koskaan täysin ihmisiä. Puolestaan valistuksen ajan jälkeen naisten äänioikeuden vastainen liike argumentoi muun muassa, että naiset ovat liian tunteellisia ja sen vuoksi he tekevät päätöksensä ennemmin tunteiden kuin älyn pohjalta.

Nykyään suoraa demokratiaa vastustetaan sanomalla, että tavalliset kansalaiset äänestävät helposti fiilispohjalta ja että kansalaisilta puuttuu päätöksiä varten tarvittava asiantuntijatieto. Tutkimustieto ja empiirinen kokemus eivät kuitenkaan tue tätä oletusta. Päinvastoin; mitä enemmän valtaa ihmisillä on valtaa tehdä päätöksiä, sitä paremmin he osaavat noita päätöksiä tehdä, sitä kiinnostuneempia he ovat yhteiskunnasta ja sitä enemmän he oppivat poliittisia taitoja. Tätä ilmiötä käsittelee muun muassa Zürichin yliopiston tutkijoiden Matthias Benzin ja Alois Stutzerin tekemä tutkimus "Are Voters Better Informed When They Have a Larger Say in Politics?"

Benzin ja Stutzerin tekemän tutkimuksen mukaan ihmiset ovat sitä pätevämpiä, mitä enemmän heillä on poliittista valtaa tehdä päätöksiä omasta elämästään. Maissa, joissa ihmiset saivat äänestää EU:hun liittymisestä ihmiset tiesivät sekä objektiivisesti enemmän EU:hun liittyvistä kysymyksistä että tunsivat subjektiivisesti ymmärtävänsä EU:ta paremmin kuin niissä maissa, joissa ihmiset eivät saaneet äänestää EU:hun liittymisestä. Vastaava tutkimus tehtiin Sveitsissä sveitsiläisten äänestettyä siitä, liittyykö Sveitsi Euroopan talousalueeseen vai ei. Tutkimuksesta paljastui, että äänestyksen jälkeen sveitsiläiset tiesivät enemmän EU:sta ja EEC:stä kuin Sveitsin naapurivaltiot, jotka olivat olleet EU:n jäsenvaltioita jo pidemmän aikaan.

Sveitsissä eri kantoneissa on hyvin erilainen järjestelmä. Joissain kantoneissa suoran demokratian määrä on erittäin suuri ja toisissa taas järjestelmä on melkein kuin edustuksellisessa demokratiassa. Tutkimuksessa huomattiin, että mitä suurempi suoran demokratian määrä oli kantonissa, sitä paremmin kansalaiset olivat myös perillä politiikasta ja päättämiseen liittyvistä asioista. Kun verrattiin kantonia, jossa kansalaisilla on eniten vaikutusvaltaa suoralla demokratialla (Basel-Landschaft) kantoniin, jossa kansalaisilla on vähiten suoraa vaikutusvaltaa (Geneve), huomattiin poliittisen tietämyksen eron olevan suurin piirtein sama kuin niillä, jotka ovat käyneet vain pakollisen peruskoulutuksen, verrattuna niihin, jotka ovat suorittaneet tutkinnon. Suora demokratia tekee kansalaisista kyvykkäämpiä ja itsevarmempia päättäjiä.

Suora demokratia vaikuttaa kahdella tavalla. Jos puolueet, lobbausryhmät tai hallitus tahtovat voittaa äänestyksen, ne joutuvat tarjoamaan tietoa, miksi ihmisten kannattaa äänestää asian puolesta tai sitä vastaan. Sama koskee myös oppositiota ja esimerkiksi erilaisia yhdistyksiä. Pelkästään ideologisella vasemmisto/oikeisto-akselilla pysyttely ei riitä, vaan poliitikot joutuvat tarjoamaan konkreettisia argumentteja ja tietoa käsillä olevasta kysymyksestä. Suorassa demokratiassa poliitikoille ja puolueille syntyy tarve tarjota kansalle tietoa, mikäli he tahtovat oman näkemyksensä voittavan.

Koska suoran demokratian päätöksenteossa käsiteltävänä ovat yleensä tietyt yksiselitteiset kysymykset, poliitikot eivät voi olla ottamatta näihin asioihin kantaa. Jopa vaikeissa ja poliittisesti tulenaroissa kysymyksissä (kuten NATO-kysymys) poliitikolta odotetaan selvää kyllä tai ei -vastausta, eikä hän voi piilotella puolueohjelman epämääräisten lausekkeiden, kuten "parempi terveydenhuolto!", takana. Toisin kuin edustajavaaleissa, suorassa demokratiassa kysymykset ovat tiukasti asiakysymyksiä, minkä vuoksi sekä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin käyvät argumentit että imagolla pelaaminen muuttuvat huomattavasti merkityksettömämmiksi. Suorassa demokratia ei ainoastaan lisää tarjotun tiedon määrää, vaan se myös muuttaa sen luonnetta imagotiedosta lähemmäksi faktatietoa.

Kansalaisille suora demokratia luo tarpeen saada tietoa. Mitä enemmän vaikutusvaltaa kansalaisilla on itseään koskevissa asioissa, sitä todennäköisemmin kansalaiset ovat kiinnostuneet näistä asioista. Mitä kiinnostuneempia kansalaiset ovat, sitä enemmän he ottavat asioista selvää. Suorassa demokratiassa kansalaiset oppivat helpommin poliittisia kykyjä. Kampanjoidessaan mielipiteidensä vuoksi ja valmistellessaan aloitteita kansalaisilla on sekä mahdollisuus että tarve oppia politiikan kannalta välttämättömiä perustaitoja; varainhankintaa, tietojen löytämistä, argumentaatiota ja niin edelleen. Edustuksellisessa demokratiassa sekä mahdollisuudet että tarve poliittisten taitojen oppimiselle on pienempi kuin suorassa demokratiassa.


Poliitikot ovat "vain" ihmisiä

Koska suora demokratia itsessään tekee kansalaisista vastuullisempia ja pätevämpiä, on poliitikkojen kansasta poikkeava erityinen asiantuntija-asema pitkälti pelkkä illuusio, jota puhtaasti edustuksellinen järjestelmä ylläpitää. Edustuksellisessa demokratiassa poliitikoilla on käytännössä monopoli sen suhteen, minkälaisista asioista poliittista keskustelua käydään. Poliitikot voivat ohjata keskustelua ja pitää sen aiheissa, jotka he ovat ennalta päättäneet. Poliitikot ovat asiantuntijoita niin pitkään kuin sekä keskusteluympäristö että keskustelun sisältö on heidän ennakkoon päättämäänsä. Edustuksellisessa demokratiassa ainoa poliitikolta vaadittava ominaisuus on poliitikoinnin hallitseminen. Poliitikkojen asiantuntijuus on nimenomaan siinä, että he tietävät, miten edustetaan, miten poliittista keskustelua hallitaan ja miten varmistetaan valinta seuraavalle kaudelle.

Älyllisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan poliitikot eivät eroa millään tavalla kenestä tahansa kansalaisesta. Poliitikot tekevät samanlaisia virheitä kuin muutkin ihmiset, eikä heillä ole mitään muista ihmisistä poikkeavia kykyjä tehdä arvioita edes hallitsemansa maan kannalta tärkeimmistä asioista. Esimerkiksi Jyrki Katainen ei onnistunut laman tullessa antamaan minkäänlaisia ennakoivia arvioita valtion velkatarpeesta, vaan arviot muuttuivat käytännössä reaaliaikaisesti siten, kun valtion tilanne heikkeni. Kyse ei siis ollut mistään arvioinnista, vaan tosiaikaisesta raportoinnista, jonka kuka tahansa riittävät tiedotuskanavat omistava henkilö voi tehdä. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista, vaan koko edustuksellisen demokratian historia on täynnä samanlaisia epäonnistumisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että poliitikot olisivat jotenkin huonoja ihmisiä. Se tarkoittaa sitä, että he ovat vain ihmisiä.

Tavalliset kansalaiset taas ovat nykyaikana valveutuneempia kuin koskaan. Internet ja kehittyneet yhteydenpitomenetelmät ovat aiheuttaneet sen, että kansalaisilla on käsissään enemmän tietoa kuin koskaan sekä mahdollisuus löytää uutta tietoa muutamalla napin painalluksella. Kännykät, sähköposti, keskustelufoorumit ja sadat erilaiset tavat pitää käytännössä ilmaiseksi yhteyttä mistä tahansa minne tahansa merkitsevät sitä, että poliittinen keskustelu on helpompaa kuin koskaan ja sitä harjoitetaan laajemmin kuin milloinkaan koko ihmiskunnan historian aikana. Blogit ja kotisivut merkitsevät sitä, että kuka tahansa voi milloin tahansa julkaista omia mielipiteitään käytännössä välittömästi ja ilmaiseksi maantieteellisten ja ekonomisten rajojen estämättä. Vaikka joskus olisi ollut totta, että kansalaiset ovat liian valveutumattomia tekemään päätöksiä, ovat asiat muuttuneet radikaalisti.

Älyllisiä ja henkisiä ominaisuuksia tärkeämpää on kuitenkin se, että poliitikot eivät ole moraalisesti millään tavalla keskivertokansalaisen yläpuolella. Yritykset ja eturyhmät pyrkivät saamaan poliitikot laatimaan yrityksien ja eturyhmien kannalta edullisia lakeja. Poliitikoihin kohdistuu valtavat määrät painetta erilaisten lobbausryhmien, rahoittajien ja hyvä veli -verkostojen kautta. Kansan lahjominen ja painostaminen on puolestaan huomattavasti hankalampaa. Sen lisäksi päätöksiä tehdessään kansalaisia suojaavat myös erilaiset oikeudet, kuten vaalisalaisuus, jollaista kansanedustajille ei voida myöntää, koska edustajien päätöksenteon on oltava läpinäkyvää. Kansalaisilla on poliitikkoja suuremmat edellytykset toimia omatuntonsa pohjalta ja he kohtaavat poliitikkoja vähemmän ulkopuolelta tulevaa painostusta. Kansalaisia voidaan pitää suoran demokratian päätöksenteossa "korruptoimattomina", ja tämä korruptoimattomuus vaikuttaa myös laajemmin koko järjestelmään.

Suora demokratia nimittäin vähentää korruptiota tekemällä lahjusten antamisesta ja hyvä veli -verkostoista merkityksettömiä. Yrityksellä tai yhdistyksellä ei ole mitään mieltä saunottaa tai lahjoa poliitikkoja saadakseen poliitikon tekemään haluamallaan tavalla, sillä lahjominen ei pysty vähimmissäkään määrin varmistamaan, että asiat kääntyvät yrityksen tai yhdistyksen haluamalla tavalla. Kansa voi milloin tahansa tulla väliin ja ottaa asiat äänestettäväkseen, eikä poliitikoilla ole valtaa päättää siitä, miten kansa tulee äänestämään. Lahjomisesta ja painostuksesta muuttuu yrityksille ja eturyhmille pelkästään kallista uhkapeliä, joka voi epäonnistua koska tahansa kansa päättäessä ottaa asiat omiin käsiinsä.

Lahjonnan tekeminen hyödyttömäksi ei ole ainoa tapa, miten suora demokratia vähentää korruptiota. Suora demokratia antaa kansalle mahdollisuuden päättää itse asioista. Kansanedustajien on nimenomaisesti edustettava kansaa, sillä mikäli kansanedustaja ei tee tätä tehtävää riittävän hyvin, kansa voi ottaa ohjat omiin käsiinsä ja edustaa itse itseään. Edustuksellisessa demokratiassa kansa on sidottu hallituksen ja kansanedustajien tekemiin linjauksiin, mutta ei toisin päin. Suorassa demokratiassa tämä asetelma kääntyy päinvastaiseksi; hallitus ja kansanedustajat sidotaan kansan linjauksiin. Hallitsijoille tulee käytännössä mahdottomaksi säätää lakeja, jotka ovat räikeästi ristiriidassa kansan tahdon kanssa.


Suora demokratia luo kansasta kansalaisia

Kuten mikään järjestelmä, myöskään sveitsiläistyyppinen suora demokratia ei ole täydellinen. Siinä on kuitenkin monia elementtejä, jotka korjaavat ja täydentävät puhtaasti edustuksellisen demokratian puutteita. Suora demokratia vie keskustelun pois imagokysymyksistä kohti asiakysymyksiä ja se antaa äänestäjille paremmat keinot arvioida politiikkaa. Tämä luonnollisesti vaikuttaa myös edustajien valinnassa ja yleisesti ottaen suhtautumisessa koko yhteiskuntaan. Suora demokratia myös kitkee korruptiota ja antaa kansalaisille tehokkaat keinot valvoa päättäjiään. Tämä valta on valtaa sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita, ja tätä valtaa hallitsijat pelkäävät.

Kaikki kansalle annettu päätösvalta on suoraan pois hallitsijoiden päätösvallasta ja kaikki kansalle annetut vaikutusmahdollisuudet heikentävät hallitsijoiden valta-asemaa. Oman valta-asemansa vuoksi on hallitsijoiden etu vastustaa suoraa demokratiaa. Koska suora demokratia tekee kansalaisista valveutuneempia ja kyvykkäämpiä, merkitsee suoran demokratian vastustaminen myös sitä, että vastustetaan ihmisten kehittymistä valveutuneemmiksi ja kyvykäämmiksi kansalaisiksi.

Kärjistettynä voi sanoa, että vallankäyttäjien ja hallitsijoiden kannalta on parasta, että ihmiset pysyvät tyhminä, heikkoina ja kyvyttöminä päättämään omista asioistaan. Tästä muodostuu kahtiajako "eliittiin" ja "rahvaaseen". Yksi suoran demokratian merkittävimmistä eduista on se, että se rikkoo tätä kahtiajakoa. Eliitillä ei ole enää valtamonopolia ja kaikki yhteiset asiat ovat yhteisesti päätettävissä. Koko ajatus "eliitistä" menettää merkitystään ihmisten saadessa vallan päättää itse omasta elämästään, omasta yhteiskunnastaan ja omasta kohtalostaan. Kansasta sekä heidän edustajistostaan tulee tasa-arvoisempia ja -vertaisempia. "Hallitsijan" ja "hallittavan" roolien sijasta muodostuu yksi rooli, joka on yhteinen kaikille; valveutunut, päätöskykyinen ja itsevarma ihminen - kansalainen sanan varsinaisessa merkityksessä.

29 kommenttia:

Markku kirjoitti...

Jälleen kerran hyvä kirjoitus. Muutos 2011 saanee ainakin meikäläiseltä äänen.

imulippo kirjoitti...

Hyvä kirjoitus tärkeästä asiasta Keronen. Jäi vain askaruttamaan paskarruttamaan kun tässä kirjoituksessa puhutaan suoran demokratian eduista verrattuna edustuksellisuuteen siinä asetelmassa että kun tämä systeemi on voimassa. En yhtään epäile etteikö tämä olisi tehokkaampi systeemi esim. hillitsemään korruptiota - joka on omasta mielestäni ylivoimaisesti tärkein tarvittava muutos - kuin nykyinen edustuksellinen näennäisdemokratia mutta Miten tällainen systeemi saadaan käytännössä voimaan kun luulisi tämänkin asian vaativan eduskunnan hyväksynnän(?). Tuskin kukaan itsensäedustaja tietoisesti äänestää oman valtansa vähentämisen ja työpaikkansa menettämisen puolesta.


"Muutos 2011 saanee ainakin meikäläiseltä äänen."

Niin täältäkin, mutta sillä ehdolla että 'Muutos 2011' puolue todellakin on sitoutunut ajamaan suoran demokratian lisäämistä, muuten jatkan itsenäisyyspuolueen äänestämistä.

Anonyymi kirjoitti...

Olen joskus samaa mieltä herra Kerosen kanssa, toisinaan taas en. Välillä en pidä hänen tyylistään kirjoittaa (puhtaasti makuasia), mutta arvostan suuresti sisältöä. En lupaa äänestää Muutos 2011 -blokkia, mutta toivon sille menestystä. Politiikan nykykentällä yksi Keronen on parempi kuin kymmenen Matti Vanhasta, Ilkka Kanervaa tai Jutta Urpilaista.

mr_Zombie kirjoitti...

Iljettävän naiivi kirjoitus. En ikinä haluaisi elää sellaisessa valtiossa, jossa näin suora demokratia olisi käytössä. Se olisi vieläkin fasistisempaa kuin nykymeno.

Jiri Keronen kirjoitti...

Imulippo: Suora demokratia saadaan aikaiseksi saattamalla tila, jossa vallanpitäjät menettävät enemmän valtaa vastustamalla suoraa demokratiaa kuin kannattamalla sitä. Kaikista olennaisinta tässä on jakaa tietoa suorasta demokratiasta ja osoittaa kansalaisille, että heillä todellakin on mahdollisuus itse päättää, miten heitä hallitaan.

mr_Zombie: Sveitsissä on käytössä tällainen suora demokratia. Sveitsi ei kuitenkaan ole lähelläkään fasismia.

Gimest kirjoitti...

"Fasismi on esiintynyt eri maissa erilaisissa muodoissa. Kaikille fasismin muodoille yhteisiä piirteitä on katsottu olevan kansallisuusaate, vahvan valtion olemus, vallan keskittyminen, korporaatioperiaate ja voimakas tekniikan, voiman ja väkivallan ihannointi. Fasismi sisälsi kansan alistumista voimakkaan johdon tai johtajan alaisuuteen, ja usein esiintyi myös suoranaista johtajan palvontaa. Oleellista fasismissa oli myös yksilön velvollisuus uhrautua kansallisten päämäärien hyväksi. Voimakkaan kansallisen politiikan takaamiseksi keskitetty johto oli tärkeää.

Fasismissa kansallisuusaate oli äärimmilleen vietyä ja se tarkoitti oman kansan ja valtion ihannoimista ja parempana pitämistä sekä muiden kansojen halveksimista. Kun fasismi pyrki kohdistamaan ihmisten huomion omaan erinomaisuuteen ja kansalliseen yhteyteen, onnistuttiin kansalaisten ajatukset kääntämään pois oman yhteiskunnan epäkohdista"

En kyllä huomaa miten suora demokratia edistäisi tällaista toimintaa, varsinkaan kun en usko oikeastaan kenenkään tällaista haluavan.

Anonyymi kirjoitti...

Siinäpä oli hyvä kirjoitus!Olen asunut Sveitsissä yli 20 vuotta ja pidän tätä oikein hyvänä systeeminä:
ihmettelen lisäksi kovasti mr zombien huomautusta!
Itse en enää voisi kuvitella asuvani valtiossa,jossa missit,urheilijat ja millä tahansa muilla ansioilla itsensä eduskuntaan saaneet julkimot päättävät kansan asioista!
Pidän sitä nykyään aivan naurettavana asiana,ja olen monesti miettinyt että mahtaakohan Suomi olla ainoa maa vai onko maailmassa vielä muita samaan tapaan johdettuja valtioita.
Kunnioitan suuresti myös sveitsiläisten johtajien selkärankaa: jos joku töppää,on heillä tarpeeksi selkärankaa erota tehtävästään.Sitä olen vuosien varrella monesti kaivannut suomalaisilta politikoilta ym johtajilta.

Lars Osterman kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Epäilen vain edelleen että suorassa demokratiassa useimmat kansalaisten Jaa- tai Ei- äänet ratkaistaan lanttia heittämällä.
Ihmisillä on tuskin aikaa ja mielenkiintoa paneutua asioihin.

Entä itse äänestys - tietokoneellako vai jotain muuta uutta nippelivekotinta painamallako? Et kai pakota äänestäjiä vielä ylimääräisiä kertoja joihinkin vaalilukaaleihin vaalilautakunnan eteen tarkasteltaviksi? Vai pitäisikö olla (epäluotettavat)Diebold-äänestyskoneet joka pitäjän R-kioskissa?

Tämä on toisaalta varsin kaksipiippuinen juttu. Etuja on ja haittoja on.

Tulee myös mieleen oma EU-kansanäänestyksemme missä kansalaisille oli sysätty niin paljon väärä tietoa että äänestivät EU:hun liittymisen puolesta. Jos olisivat tienneet mitä siitä seuraa niin valtaosa lie äänestänyt toisin.

Toisaalta tulee mieleen nykyisen hallituksen ylimielinen Lissabonin sopimuksen hyväksyminen vaikkei monikaan ministereistä ole sopimusta edes lukenut...tässä tilanteessa suora demokratia voisi olla paikallaan.

Anonyymi kirjoitti...

Onhan se aika nurinkurista syyttää kansalaisia äänestämättömyydestä ja tietämättömyydestä politiikassa. Miksipä kansa välittäisi järjestelmästä, joka ei välitä heistä.

Suora demokratia saattaa olla kertaluokkaa tärkeämpi asia kuin mikään EU- tai maahanmuuttopolitiikka, koska kansa voi tehdä päätöksiä asioista, joihin päättäjät eivät uskalla ottaa kantaa. En edes tiennyt Muutoksen ajavan tätä. Täytyy kai seurata tarkemmin.

Jiri Keronen kirjoitti...

Lars Osterman: Pistin juuri pohdintatehtävää foorumille, että miten äänestys tulisi järjestää. Sähköinen äänestäminen on ehdoton no-no, ainakin ennen kuin siitä oikeasti saadaan aikaiseksi idioottivarma versio. (Se tapahtuu meikän veikkauksen mukaan aikaisintaan "ei koskaan".)

Sveitsissä monet ihmiset äänestävät posteissa vähän samaan tapaan kuin ennakkoäänestys Suomessa. Jokin vastaava systeemi plus perinteiset kopit niitä haluaville on melko yleisesti ehdotettu vaihtoehto, ja minusta ainakin ihan pätevä. Ennakkoäänestyksen pituutta vaan tulisi pidentää suorassa demokratiassa.

Koska nykyinen edustuksellinen toimii siten, että kansanedustajat eivät edusta ketään, on jotain muutettava. Vaikka suorassa demokratiassa on väistämättä omat ongelmansa, olisi se nykyisessä edustuksellisen demokratian rappiossa tärkeä kehitysaskel kohti todellista ihmisten itsemääräämisoikeutta. Lissabonin sopimus on hyvä esimerkki asiasta, jossa olisi ehdottomasti pitänyt soveltaa kansanäänestystä - jota Muutos 2011 itse asiassa vaatii, riippumatta sopimuksen ratifiointitilanteesta.

Anonyymi: Suora demokratia on Muutoksen tärkein tavoite ja ensimmäinen asia listalla. Monet asioista, joita nykyään nähdään "ongelmiksi" (sensuuriyhteiskunta, maahanmuuttopolitiikka, hyvä veli -järjestelmät), eivät ole todellisuudessa ongelma, vaan oireita itse ongelmasta. Ongelma on se, että kansalaisia ei kuunnella yhtään, vaan päättäjät tekevät ihan mitä ikinä heitä huvittaa vailla minkäänlaista todellista velvollisuutta vastata kansalle tai yhtään kenellekään. Lex Thors, Lex Nokia ja Lissabonin sopimus ovat tästä ainoastaan muutamia esimerkkejä. Yksilön "poliittinen vastuu" on pelkästään semanttinen sanaleikki, jolla ei ole käytännössä minkäänlaista aitoa merkitystä puoluekurin ja virkamieshallinnon Suomessa. Suora demokratia muuttaisi tätä asetelmaa olennaisesti.

Matti kirjoitti...

mr_Zombie: En ikinä haluaisi elää sellaisessa valtiossa, jossa näin suora demokratia olisi käytössä. Se olisi vieläkin fasistisempaa kuin nykymeno.

mr_Zombien kommenttiin hieman taustoja; mr_Zombie on käsittääkseni individualisti ja libertaari, joka vastustaa demokratian "enemmistön tyranniaa" ja ylipäätään vahvaa valtiokoneistoa. Kovan linjan libertaarien ja eritoten anarkokapitalistien mielestä valtiota ei tarvitisi olla ollenkaan. Kovan linjan libertaarien mukaan kaikki valtiot näyttäisi olevan fasistisia (valtio pakottaa kansalaiset noudattamaan lakejaan) ja sosialistisia (valtio riistää verorahoja kansalaisilta ja tuottaa niillä libertaarien mielestä tehottomasti palveluita). Joidenkin libertaarien näkökulmasta suora demokratia vain lisää enemmistön ylivaltaa vähemmistön suhteen.

Itsestäni suora demokratia on hyvästä. Se kitkee korruptiota ja palauttaa valtaa poliittiselta eliitiltä kansalle. Se myös lisää kansalaisten mielenkiintoa politiikasta. Se olisi huomattava parannus nykyiseen.

Anonyymi kirjoitti...

"Montako ydinvoimalaa Suomeen tarvitaan lisää?"

Ja kansa päättää. Ei kiitos.

Kuka päättää? Kansanäänestyksessäkin se olisi suurelta osin media joka asian päättäisi.

Vaikeat paljon tietämystä vaativat päätökset olisi annettava esimerkiksi tietyn koulutuksen saaneiden päätettäväksi. Äänestäjäjoukko olisi kuitenkin oltava tarpeeksi suuri, jottei lahjonta olisi mahdollista.

ps. Olen suoran demokratian kannalla mutta koitan tuoda esiin ongelmakohtia.

mr_Zombie kirjoitti...

Kirjoituksesta teki iljettävän naiivin se, että se on suunnilleen kuin uskonnollista propagandaa, jossa "suora demokratia" esitetään messiaana joka pelastaa maailman. Vaikka suora demokratia varmasti auttaisi joihinkin edustuksellisen demokratian aiheuttamiin ongelmiin, se ei kuitenkaan auta kovinkaan paljon yhteiskuntaa muuttumaan paremmaksi.

Kansalaisten pätevyys poliittisten päätösten tekemisestä on täyttä huuhaata. Vaikka kansanäänestyksen kautta tutuksi tulisi EU:n erilaiset instituutiot, se ei vielä tarkoita, että kansalaiset pystyisivät äänestämään asiakysymyksissä oikein. Jos joku tietää, kuinka monta meppiä europarlamentissa on, se ei vielä auta häntä yhtään päättämään, millaisen talouspolitiikan puolesta kannattaa äänestää. Päätöksenteon laatua tutkittaessa täytyisi tutkia sitä, kuinka hyvin ihmiset äänestävät moraalisesti hyväksyttävien ja yhteiskunnan hyvinvointia lisäävien vaihtoehtojen puolesta, eikä suinkaan Trivial Pursuit -tasoisen informaation tunnettuutta päätöksentekojärjestelmästä tai valtion/EU:n päätöksentekoprosessista.

Vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen on ideaalitilanne, jota tuskin ikinä tullaan saavuttamaan. Teoreettisella tasolla ne ovat välttämättömiä, mutta massojen diktatuuri ei ole ikinä kunnioittanut mitään teoreettisia ideaaleja. Jos joku vähemmistö käy ärsyttämään, sen tukahduttamiseen kyllä löytyy keino. Eivät massat käy kyselemään, onko heillä oikeus sortaa vähemmistöä - he sanovat vain olevansa enemmistö, ja enemmistön tahtoa täytyy noudattaa demokratiassa.

Demokratian ongelmista kiinnostuneiden (ja luonnollisesti myös demokratiaa fanittavien) kannattaa lukea Brian Caplanin kirja The Myth of the Rational Voter: Why Democracies Choose Bad Policies. Ostin sen itse jo jokunen aika sitten, mutta ehdin vasta viikko sitten aloittamaan. Alun perusteella kuitenkin uskallan suositella, sen verran vakuuttavaa tekstiä.

Kannattaa myös tutustua seasteading-porukan kirjoituksiin siitä, mikä nykyvaltioiden päätöksenteossa mättää. Patri Friedmanin essee Cato Unboundissa on hyvä aloitus, ja esimerkiksi Let A Thousand Nations Bloom -blogista löytyy myös paljon hyvää.

Jiri Keronen kirjoitti...

Kansalaiset ovat ainoat, jotka voivat tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Päättäjillä ei ole yhtään sen enempää kykyä päättää yhtään mistään, eikä lainkaan sen enempää tietoa. Koko kysymys voidaan redusoida siten, että jos kansa ei tiedä, kuka sitten tietää - tai; jos kansa ei tiedä, miksi kukaan muukaan tietäisi? - tai; jos asiantuntijat tietävät, kuka määrää asiantuntijat?

Otat tuossa kritiikissä huomioon ainoastaan tutkimuksessa olleen Eurobarometer-osion. Tästäkin on kuitenkin huomioitava se tutkimuksessakin (tätä laajemmin mainittu) seikka, että mikäli kansa tietää näitä "Trivial Pursuit -tietoja", kansa todennäköisemmin tietää myös muita tietoja. Jos taas kansa ei tiedä edes "Trivial Pursuit -tietoa", kansa todennäköisesti ei tiedä mitään autenttisesti hyödyllisempääkään.

The Myth of the Rational Voter on hyvä kirja, mutta siinäkin ongelmia käsitellään edustuksellisen demokratian kannalta. Koko teesi on kuitenkin nimenomaisesti se, että suora demokratia tekee äänestäjistä rationaalisempia; mitä enemmän valtaa äänestäjällä on, sitä rationaalisempi hän on. Äänestäjät eivät voi koskaan olla rationaalisia edustuksellisessa demokratiassa. En ole vielä ehtinyt perehtyä noihin mainitsemiisi blogeihin erityisen syvällisesti, mutta silmäilen niitä tässä hissun kissun etiäpäin. Päältä katsoen niissäkin näyttäisi kuitenkin olevan oletuksena edustuksellinen demokratia ja sen ongelmista johdetut argumentit.

Vähemmistöjen oikeudet ovat luonnollisesti ideaaleja, kuten kaikki oikeudet muutenkin tai käsitteet "vapaus", "demokratia", "kansalainen" ja "individualismi". Mikään niistä ei voi koskaan olla todellisesti olemassa, vaan ne ovat aina vain enemmän tai vähemmän tavoiteltavissa olevia teoreettisia rakennelmia. Suorassa demokratiassa vähemmistöjen oikeudet on turvattu paremmin kuin nykyisessä edustuksellisessa demokratiassa, koska
a) vähemmistöjen sortamiseen tarvitaan enemmistö. Nykyään vähemmistöjen JA enemmistön sortamiseen tarvitaan vain vähemmistö.
b) vähemmistöjen oikeudet (perusoikeudet) ovat suoran demokratian kannalta välttämättömiä, minkä vuoksi suora demokratia yleensä edellyttää esimerkiksi jonkinlaista puolueetonta perustuslakituomioistuinta ja vahvaa perustuslakia, joka rajoittaa enemmistön valtaa vähemmistöjen yli. Nykyään perustuslakia ja perusoikeuksia valvoo ja tulkitsee se sama pieni vähemmistö, joka voi sortaa sekä vähemmistöä että enemmistöä.

mr_Zombie kirjoitti...

The Myth of the Rational Voteria pidemmälle lukiessa ei ole kyllä tullut eteen mitään, millä perusteella suora demokratia olisi oleellisesti edustuksellista parempaa. Se puhuu yleisesti ottaen vain demokratiasta, ja minun nähdäkseni perusteeseihin voidaan ihan hyvin laskea mukaan sekä suora että edustuksellinen.

Vaaleissa äänestäjä ei kanna suoraa vastuuta siitä, mikäli äänestää huonosti. Yhden äänen painoarvo miljoonien muiden joukossa on erittäin pieni, eikä vaalien tulos realisoidu kuin vasta ehkä muutamien vuosien kuluessa. Tällöin äänestäjä voi käyttäytyä irrationaalisesti, koska irrationaalisesta käytöksestä ei tule käytännössä minkäänlaista rangaistusta. Vastakohtana tällaiselle irrationaaliselle toiminnalle ovat markkinat, joilla huonoista päätöksistä joutuu itse kantamaan kustannukset melko välittömästi. Joissain tapauksissa voi olla hyvinkin mahdollista, että kannustineroja löytyy suoran ja edustuksellisen demokratian välillä, mutta niiden välinen ero on olemattoman pieni verrattuna markkinoiden kannustamaan rationaalisuuteen.

Liberaalina olen tietenkin sitä mieltä, että kansalaisten täytyy saada tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset. Ja nimenomaan omaa elämäänsä - ei muiden. Demokratiassa enemmistö päättää kaikkien elämästä, riippumatta siitä, onko kyseessä edustuksellinen vai suora demokratia. Se pakottaa kaikki elämään samanlaisessa järjestelmässä, vaikka usein olisi aivan mahdollista ylläpitää hyvin erilaisiakin järjestelmiä rinnakkain. Tämä on taas se idea, jolle seasteading perustuu. Innovaatio hallintojärjestelmissä tukahtuu demokratioissa automaattisesti, koska mitään kilpailua ei ole. Ei ole rinnakkaisia järjestelmiä, joihin ihmiset voivat helposti vaihtaa, jos oma alkaa ottaa liikaa päähän, tai ottaa esimerkkiä, jos toinen onkin keksinyt jotain parempaa.

Kyseessä on siis hallintojärjestelmien metatarkastelu, jota nykydemokratioissa ei harrasteta juuri lainkaan. Se taas on minusta erittäin absurdia. Seasteding-porukat ovat liberaaleja, koska liberaaleilla on perinteisesti ollut yksi iso ongelma: vaikka pätevä teoria hyvästä yhteiskunnasta on olemassa, ei ole mitään pätevää teoriaa siitä, miten sellaiseen voisi päästä. Seasteading on yksi, hyvältä vaikuttava lähestymistapa asiaan. Mutta tämä ongelma ei suinkaan ole yksin liberaalien - se on kaikkien sellaisten aatteiden ongelma, joilla on näkökanta hyvästä, tavoittelemisen arvoisesta yhteiskunnasta. Eli se koskee käytännössä kaikkia eduskuntapuolueita: ei niistä mikään tule ikinä saamaan demokratiassa niin suurta kannatusta, että kykenisi muokkaamaan Suomesta täsmälleen (tai edes lähellekään) haluamansalaisen. Joten miksi kukaan edes viitsii yrittää? Sama kuin juoksisi päivästä toiseen seinää päin yrittäen päästä siitä läpi. Ei se vaan onnistu. Paljon rationaalisempaa olisi pysähtyä välillä miettimään, voiko seinän kenties kiertää, vai onko sen ohittaminen ylipäätään mahdollista mitenkään. Jos ei ole, voi jättää sen sikseen ja tehdä jotain muuta.

Btw, Caplanin kirjaa lukiessa löytyi vinkki toiseen, samaa asiaa käsittelevään: Geoffrey Brennan & Loren Lomasky - Democracy and Decision: The Pure Theory of Electoral Preference. Ilmeisesti varsin laadukasta tekstiä.

Jiri Keronen kirjoitti...

Koko kirjan ihmiskäsitys perustuu sille, minkälainen ihminen on yleensä edustuksellisessa demokratiassa. Koska taas suoran demokratian muodostama ihmiskuva on täysin erilainen kuin edustuksellisen demokratian, pitäisi se ottaa kirjassa huomioon paremmin.

Suora demokratia on askel kohti yksilönvapautta. Suorassa demokratiassa vahvaa keskusvaltaa (hallitus, valtio) hajautetaan ja valtaa siirretään ihmisille. Luonnollisesti keskusvallan hajauttaminen ei tule jäämään siihen, vaan esimerkiksi erilaiset kanton- tai maakunta-autonomiapohjaiset ratkaisut sopivat suoraan demokratiaan kuin nyrkki silmään ja hajauttavat entisestään keskusvaltaa.

Elämme tällä hetkellä markkinoiden määräämässä todellisuudessa. Emme tietenkään vapaiden markkinoiden, koska vapaat markkinat olisivat huonoksi esimerkiksi valtaapitäville yrityksille, jotka hyötyvät nykyisestä velkapohjaisesta taloudesta, valtioiden yksinoikeudesta rahan painamiselle, tuontirajoituksista ja niin edelleen. Nämä kaikki ovat vahvojen markkinatoimijoiden määrittelemiä asioita, joiden tehtävänä on ehkäistä tehokkaasti kaikki vapaa kauppa, jotta minkäänlaista kilpailua ei voi syntyä. Markkinoissa toimivalle subjektille on ominaista tavoitella tilannetta, jossa minkäänlaista kilpailua ei voi syntyä, koska kilpailu heikentää niiden itsensä asemaa. Markkinat vastustavat vapaita markkinoita ja pyrkivät tilaan, jossa markkinoilla ei ole vapautta.

Sen lisäksi markkinatalous perustuu idealle, että on puutetta, jotta resursseista olisi kilpailtava. Tämän vuoksi näkisin, että koko markkinatalous itsessään on vanhanaikainen rakennelma, sillä nykyään alkaa olla mahdollista päästä tilaan, jossa puutetta ei enää ole. Tällä hetkellä tämä ylitarjonnan tila on jo mahdollinen (ja tosiasiallisesti suurimmaksi osaksi olemassakin) tiedon kanssa. Tietotekniikka, Internets ja niin edelleen ovat mahdollistaneet sen, että tietoa on mahdollista tuottaa rajattomasti käytännössä ilmaiseksi.

Tiedon määrän lisääntyminen taas nopeuttaa teknologista kehitystä ja auttaa meitä esimerkiksi kehittämään uusia keinoja hankkia energiaa. Erilaiset ehdotukset esimerkiksi geotermaalisesta energiasta tai vuorovesienergiasta ovat mahdollisia toteuttaa ja niihin olisi todennäköisesti myös helpompi päästä, jos niitä vastustavat tahot (esimerkiksi erilaiset energiayhtiöt ja öljyntarjoajat) eivät pitäisi tosiasiallista monopoliasemaa, jolla on mahdollista rajoittaa kilpailua ja estää ja ehkäistä uusien, kilpailevien energiamuotojen kehittelyä. No, pointti nyt kuitenkin on se, että teoriassa myös energian ylitarjonta on mahdollista saavuttaa, ja kun energiaa on tarjolla enemmän kuin sille on kysyntää, myöskään energiasta ei ole minkäänlaista pulaa ja markkinatalous menettää pointtinsa senkin osalta. Energiaylitarjonnasta seuraava askel olisi luonnollisesti materian ylitarjonta, joka sekin on tieteen kehittyessä ainakin teoriassa mahdollista siksi, että energia on materiaa ja vice versa. Jotain siihen suuntaanhan on jo olemassa => http://www.pocket-lint.com/news/25532/pirates-aim-at-3d-printers

Teknologia ja tieto on huomattavasti korkeammalla tasolla kuin sitä laajamittaisesti käytetään. Lukaisin, että olet transhumanisti, joten ajatus teknologisesta singulariteetista lie tuttu?

Se, mitä yritän tällä sanoa, on se, että jos markkinataloutta ei tarvita edes suurelta osalta nykyisestä (eli kun saavutetaan ylitarjonta) mittakaavastaan, markkinatalous ei voi ohjata ihmisten käyttäytymistä rationaaliseen suuntaan. (Tietysti myös se on kyseenalaista, voivatko ne tehdä sitä muutenkaan, mutta oletan sen nyt keskustelun vuoksi faktaksi.) Nykyään markkinataloutta ja markkinoita tarvitaan huomattavasti vähemmän kuin markkinat (mahdollisimman ei-vapaiksi yrittävät sellaiset) itse pyrkivät uskottelemaan pitääkseen monopoliaseman. Markkinataloudessa ulkoiset voimat aiheuttavat ihmisessä rationaalisen reaktion. Suorassa demokratiassa taas tarve kehittyä aiheuttaa ihmisessä kehittymisen rationaalisemmaksi, vastuuntuntoisemmaksi ja "korkeammaksi" ihmistyypiksi.

mr_Zombie kirjoitti...

"Suorassa demokratiassa taas tarve kehittyä aiheuttaa ihmisessä kehittymisen rationaalisemmaksi, vastuuntuntoisemmaksi ja "korkeammaksi" ihmistyypiksi."

Voi hyvänen aika... Onko sinulla yhtään mitään viitteiä tälle? Tämä vaikuttaa juuri sellaiselta kyseenalaistamattomalta demokraattiselta fundamentalismilta, jota Caplan kirjassaan kuvaa. Kyseessä on tosiaankin pelkkä myytti, jollaisten varaan aika harvoin kannattaa perustaa yhteiskunnallista muutosta.

Biakset, joita ihmisillä on edustuksellisessa demokratiassa, mitä luultavimmin löytyvät myös ihan yhtä voimakkaina suorassakin demokratiassa. Mihin ne yhtäkkiä katoaisivat? Tarvitset aika vankat todisteet tällaisen muutoksen kannustimille. Ja vaikka sellaisia kannustimia löytyisikin, luultavasti muutos veisi aikaa monta sukupolvea. Kyseessä olisi kuitenkin erittäin laaja kulttuurillinen murros.

Ja mitä tulee teknologiseen kehitykseen ja siitä seuraavaan "runsauden talouteen", olen varsin hyvin perillä siitä. Minulla on kuitenkin hyvin suuria vaikeuksia uskoa, että sen kautta olisi ihan heti odotettavissa suurta parannusta poliittisen päätöksenteon irrationaalisuuteen. Pikemminkin päinvastoin, politiikan irrationaalisuus on jatkuvasti hidastamassa kehitystä: innovaatioiden syntymistä tukahdutetaan immateriaalioikeuksilla, innovaatioiden leviämistä tukahdutetaan talouden sääntelyllä ja protektionismilla, innovaatioiden käyttöä tukahdutetaan holhouksella. Luultavasti kehitys alkaa vähitellen kulkemaan yhä enemmän mustien markkinoiden kautta, demokratian vastustuksesta huolimatta. Kuitenkin suurin osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän teknologiavastaisia.

"Se, mitä yritän tällä sanoa, on se, että jos markkinataloutta ei tarvita edes suurelta osalta nykyisestä (eli kun saavutetaan ylitarjonta) mittakaavastaan, markkinatalous ei voi ohjata ihmisten käyttäytymistä rationaaliseen suuntaan."

Markkinataloutta tarvitaan edelleen siihen, että ihmisille annetaan oikeus yksityisomistukseen (vaihtoehtona siihen, että valtio omistaa kaiken ja jakelee almuja hallintoalamaisille). Runsaustalous kuitenkin antaa mahdollisuuden irrationaaliseen käytökseen, kun niukista resursseista ei tarvitse juurikaan välittää. Nykyäänkin voi digitaalisessa muodossa olevaa musiikki- ja videokokoelmaa säilyttää varsin huolettomasti, koska sen voi tarvittaessa ladata aina netistä uudelleen. CD- ja DVD-muodossa olevasta taas joutuu pitämään paljon parempaa huolta, koska niiden rikkoutuessa joutuu maksamaan siitä, että ne saa uudelleen itselleen. Runsaustalouden mahdollistama irrationaalisuus eroaa kuitenkin äänestäjien irrationaalisuudesta olennaisesti: demokratiassa irrationaalisuus on kuin saaste yhteismaalla. Yhden huonon äänen dumppaaminen vaalijärjestelmään ei aiheuta mitään seurauksia äänestäjälle, mutta kun kaikki tekevät niin, seuraukset ovat huonot koko yhteiskunnalle.

Yksilönvapaus tarkoittaa sitä, että yksilö määrää itse omasta elämästään. Se ei tarkoita sitä, että enemmistö määrää yksilön elämästä, joko suoraan tai edustuksellisesti. Demokratia on jo määritelmällisesti yksilönvapauden vastaista! Ja mitä viitteitä sinulla on sille, että suora demokratia aiheuttaisi "luonnollisesti" myös vallan hajauttamista kanton- ja maakunta-autonomian suuntaan? Tällä hetkellä trendi näyttäisi olevan vallan keskittämistä kannustava (EU:n ajama talouden ja lakien harmonisaatio) ja erilailla toimivien, pienten valtioiden painostaminen ruotuun (veroparatiisit). Maakunta-autonomia olisi kyllä sinänsä erittäin tervetullut kehityssuunta, sen tyyppiseen ratkaisuun seasteadingkin nojaa.

Anonyymi kirjoitti...

http://masinoija.wordpress.com/2009/09/03/suora-kansanvalta-lisaa-mutu-tuntumaa-paatoksentekoon/

Kummallakin teistä on pohdittuja näkemyksiä suorasta kansanvallasta / suorasta demokratiasta, ja mitä ilmeisimmin kykyä ajatella. Jos ehditte, tahdotte, jaksatte, viitsitte, ja pidätte sitä aiheellisena, keskustelkaa keskenänne, perehtykää ja ottakaa tarkemmin kantaa toistenne argumentteihin, ja katsokaa, syntyykö keskustelusta mitään uutta. Me muut otamme opiksi. :-)

mr_Zombie kirjoitti...

Pari Caplan-linkkiä, jos jotakuta kiinnostaa tutustua hänen kirjansa antiin ostamatta sitä:
Dumbocracy in America (haastattelu)
EconTalk: Caplan on the Myth of the Rational Voter (podcast)

Leo kirjoitti...

Melkoisen herkullista argumentaatiota kansan vaikutusvallan lisäämisen puolesta.

"Yksilönvapaus tarkoittaa sitä, että yksilö määrää itse omasta elämästään. Se ei tarkoita sitä, että enemmistö määrää yksilön elämästä, joko suoraan tai edustuksellisesti. Demokratia on jo määritelmällisesti yksilönvapauden vastaista!"

Sen lisäksi, että aikaisemmin syyllistyit Slippery Slope -argumentaatiovirheeseen ("En ikinä haluaisi elää sellaisessa valtiossa, jossa näin suora demokratia olisi käytössä. Se olisi vieläkin fasistisempaa kuin nykymeno.") tässä on melkoista ristiriitaisuutta. Millä tavalla yhteiskunta, jossa yksilöllä olisi enemmän päätös- ja vaikutusvaltaa itsestään riippuen yhteiskunnan käytökseen olisi vähemmän yksilönvapautta tukevaa?

Syytät Kerosta "uskonnolisuudesta ja naiviudesta" tekstin aiheen tiimoilta, mutta kirjoitat itse aiheen ohi sanaheliseviä lauseita kansalaisten poliittisesta epäpätevyydestä ja vähemmistöjen oikeusturvasta esittämättä sen kummempia perusteluja. Paljon sanoja, vähän itse asiaan liittyvää kirjoitusta tai mitään Kerosen varsinaisia perusteluita - esimerkiksi esitetyt tutkimustulokset kansalaisten EU-tietämyksestä - et edes yritä kumota mitenkään muuten kuin dumaamalla sen uskonnolliseksi huuhaaksi.

Leo kirjoitti...

Pahoittelen kirjoitusvirheistä. Kommentoinnin tekstikenttä on harmillisen pieni; ensi kerralla koitan muistaa kirjoittaa ensin notepadiin ja copy-pasteta sen sitten tähän. =)

Marek kirjoitti...

Itse Sveitsissä asuneena voin sanoa että ihmiset siellä todellakin ovat valveentuneempia ja valmiimpia keskustelemaan yhteiskunnallisista asioista kuin Suomessa, jossa alamaisuus on edelleen yleisin ajattelu(ttomuus)tapa.

Ermin Zec kirjoitti...

Loistava kirjoitus.

Totisesti suoraa demokratiaa on lisättävä ja se on yhdistettävä edustukselliseen demokratiaan. Kaikki on kuitenkin lähdettävä ruohonjuuritasolta liikkeelle.

Tässä omaa pohdintaa aiheesta;

http://punamanifesti.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/27/suora-demokratia-valtiovalta-takaisin-kansalle/

Samppa kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, jossa tulivat suoran demokratian hyvät piirteet esiin. Minua kiinnostaisi kuulla kommenttisi seuraaviin siihen liittyviin heikkouksiin. Olenko mielestäsi väärässä niiden olemassaolon suhteen vai ovatko ne vain niin merkityksettömiä, että hyvät puolet menevät niiden edelle.

1. Suora demokratia ei voi sisältää minkäänlaista eri tahojen neuvottelua. Suurin osa inhimillisestä päätöksenteosta tapauksissa, joissa ei ole konsensusta, sisältää aina neuvottelua. Kotona minä tiskaan astiat, jos sinä kokkaat. Myös edustuksellinen demokratia sisältää tätä. Asiaa A kannattavat suostuvat tukemaan B:tä kannattavia, jos B on heille vähämerkityksellinen asia, jos sillä tuella saavat B:n kannattajat vastaavasti kannattamaan A:ta.

Koska suoraan demokratiaan liittyy vaalisalaisuus, siihen on mahdotonta sisällyttää mitään sitovia neuvottelutuloksia. Minun kannattaa aina äänestää A:n puolesta, jos pidän sitä hitusen parempana kuin ei-A:ta, vaikka A:n vastustajat kuinka lupaisivat minulle tärkeästä B:stä päätettäessä tukeaan. Vaalisalaisuuden vuoksi minulla ei ole mitään mahdollisuutta varmistua siitä, että he oikeasti tukevat B:tä.

Tämä neuvottelumahdottomuus taas johtaa siihen, että katsottaessa useita asioita, kokonaistulos ei välttämättä olekaan enää kansan tahdon mukainen, vaikka jokaisen yksittäisen äänestyksen tulos olisikin.

Tämän näkee pienellä esimerkillä. Sanotaan että asian kannatus vaihtelee välillä -1 - +1 siten, että +1 tarkoittaa sitä, että asia on henkilölle erittäin tärkeä ja hän kannattaa sitä, nolla tarkoittaa sitä, että asia on henkilölle yhdentekevä, ja -1 sitä, että asia on tärkeä ja hän vastustaa sitä. Lukuarvo kuvaa sitä, kuinka paljon hyötyä ihmiselle on asian toteutumisesta. 0.1:llä kannatettu asia tuo toteutuessaan ihmiselle vähemmän onnea kuin 1:llä kannatettu.

Otetaan sitten kaksi asiaa A ja B ja näiden suhteen kolme yhtä suurta äänestäjäkuntaa jakautuu -1, 0.1, 0.2 ja -0.2, -0.1, 1.0. A:n ei-toteutuminen on siis ensimmäiselle ryhmälle erittäin tärkeää ja kahdelle muulle suht yhdentekevää ja vastaavasti B:n toteutuminen tärkeää yhdelle ryhmälle ja muille suht yhdentekevää. Tulos kansanäänestyksessä on kuitenkin se, että toteutetaan A, muttei B:tä, koska kummankin kohdalla 2/3 on samalla puolella nollaa. Kokonaishyöty jaa kummankin tapauksen kohdalla negatiiviseksi.

Jos äänestäjät voisivat tehdä sitovia sopimuksia äänensä antamisesta olisi mahdollista myydä ääni itselle vähäpätöisessä asiassa saadakseen tuen itselleen tärkeässä asiassa. Juuri tätä etenkin suomalainen koalitiopolitiikka on, ei niinkään sitä nappuloiden paineskelua.

Samppa kirjoitti...

(merkkiraja tuli vastaan, joten jouduin katkaisemaan kommenttini)

2. Laajoista kokonaisuuksista päättäminen. Vielä Sveitsiä enemmän kansanäänestyksiä käytetään Kaliforniassa, jossa osavaltion talous on saatu kaaokseen viemällä kansanäänestyksillä osavaltiolta oikeus nostaa veroja ja toisaalta sälyttämällä sille yhä kasvava määrä palveluita tuotettavaksi. Kun veronkorotuksista ja palveluista äänestetään toisistaan erillään, tulos on juuri tuo. Kansa haluaa matalia veroja ja paljon palveluita.

Suomalaisessa päätöksenteossa mieleen tulee se, mistä usein on vaadittu kansanäänestystä, eli ydinvoima. Kun yksittäisiä energiamuotoja (ei vain ydinvoimaa) tuotaisiin kansanäänestyksiin, niin kansa voisi hyvin kaataa jokaisen niistä, koska sen puoleen ydinvoimalle, tuulivoimalle, hiilivoimalle, jne. ei yksinään löytyisi tarpeeksi kannattajia, vastustajia kylläkin. Lopputulos olisi kuitenkin sellainen, jota kukaan ei haluaisi, eli ei mitään energiatuotantoa. Tämä ongelma toteutuu asioissa, joihin liittyy jotain negatiivista tai yleensäkin ns. vaikeisiin päätöksiin. Niistä erillään muusta päätettäessä on negatiivisia asioita vastaan helppo hyökätä, koska ei joudu puolustamaan mitään vaihtoehtoa. Ydinvoimasta päätettäessä päätettäisiin ydinvoimasta, ei siitä, rakennetaanko ydinvoimaa vai tuulivoimaa.

Tämä ongelma tietenkin on olemassa jossain määrin edustuksellisessakin demokratiassa, mutta koska hallitus on poliittisessa vastuussa siitä, mitä kokonaisuutena tehdään, sen toteutuminen on epätodennäköisempää.

3. Ajankäyttö. Vaikka poliitikot ovatkin vain ihmisiä, niin heillä on kuitenkin aikaa täyspäiväisesti ottaa asioista selvää, koska heidän ei tarvitse huolehtia palkan vuoksi muun tekemisestä. Tämän lisäksi heillä on mahdollisuus kutsua valiokuntiin asiantuntijoita selittämään asiaan liittyviä yksityiskohtia. Tavallisella keskimääräisellä kansalaisella ei tällaiseen ole mahdollisuutta. Eli vaikka olisimmekin suorassa demokratiassa valveutuneempia kuin nykyisin, niin ei meillä silti olisi samaa mahdollisuutta paneutua asioihin kuin ammattipoliitikoilla.

Olli Kingelin kirjoitti...

Hyvää asiaa, ilman muuta. Pari asiaa tosin näissä epäilyttää, jotka on ilman muuta saatava ratkaistua, ennen kuin homma toimisi.

Valistuneiden kansalaisten valta. Näin BB-aikana pitäisi saada oikeaa debattia ja näkemyksiä massamedioihin. YLE on tässä mielessä ¾-kuollut ja korruptoitunut, eikä täytä kansanradion tehtävää. Pitäisi saada ensin valtakunnallinen tiedotusväline tai pari, joilla olisi velvollisuus julkisoida asioita. Mehän sen nytkin maksamme, eivät lobbarit.
Minun nähdäkseni kansalaisten perustietämys ei yllä vielä valistuneelle tasolle.

Kaikki käsittelyyn tulevat valtakunnan päätökset pitäisi saada jo esiasteella näkyviin jonnekin eduskunnan tms. ilmoitussivuille tai tervehdytettyyn Yleisradioon, joista ne voisi nähdä ja niitä voisi kommentoida.
Se paskapuhe, että keskeneräistä asiaa ei voi kommentoida, ärsyttää ainakin minua. Nykyäänhän voi vain vikistä perästä päin. Kaikki pimennossa tehdyt lait pitäisi ilman muuta kumota ja tehdä laittomiksi heti.

Vaalikoneet. Luettuani kirjan Hacked! ja katsottuani elokuvat Hacking Democracy ja The big fix 2000: Who runs the show?, en ole sähköisen äänestämisen kannalla. Laput ja avoin laskenta.

Jiri Keronen kirjoitti...

Sähköinen äänestäminen ei voi toimia ainakaan vielä, ennen kuin joku keksii oikeasti idioottivarman järjestelmän. Minäkin suhtaudun hyvin skeptisesti sähköiseen äänestämiseen ja äänten laskemiseen. Se voisi toimia korkeintaan kansanedustajien kohdalla, sillä kansanedustajien äänestämismenetelmässä ei tarvita vaalisalaisuutta tai muita normaalin äänestyksen kannalta välttämättömiä asioita.

Anonyymi kirjoitti...

Ajatus suorasta demokratiasta vaikuttaa kyllä toimivalta. Kauhukuva sekasortoisesta edestakaisin äänestelystä kyllä tulee ensimmäisenä mieleen tässä yhdistysten luvatussa maassa. Tosin kynnystä nostaa 50 000 nimeä vaativa lista. Eli ihan jokainen kissansilittäjät ry. ei äänestystä saa aikaiseksi. Eli se siitä pelosta.
Toisaalta on myös edustuksellinen demokratia säilytettävä, jotta kansalaisten ei tarvitse itse päättää ihan joka risauksesta. Suora kansanvalta toimisikin näin ollen vain ns. ”isommissa asioissa”.
Kurosen mielipide kuolemantuomiosta lienee globaali huolenaihe, eikä näin ollen liity aiheeseen suomessa. Tosin, yhteiskunnan on myös kyettävä suojaamaan jäseniään tarvittaessa. ”Puukko-Alfredien” loputon ymmärtäminenkään ei juuri mihinkään johda. Jos on olemassa säännöt, on myös oltava sanktiot niiden rikkomisesta.

Kerosen ajatuksiin kansanedustajien vallasta ja päätöksentekokyvystä on helppo yhtyä. 200 ihmistä on hetikin helpompi lobata ja manipuloida kuin esim. 3 miljoonaa.
Kansalaisten pätevyydestä päättämään asioista en jaksa vaivautua väittelemään. Pitkältikin yhdyn siinä asiassa Kerosen ajatuksiin. Sori vaan Mr. zombie, mutta edustamasi individualistinen anarkia ei vaan mielestäni sovi järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Lajityypille ominaista on inistä joka asiasta ja vaatia yksilövapauksia kunnes tarvitsee apua, jolloin rynnätään vaatimaan yhteiskunnan suojelusta. Jos kerran ollaan samassa veneessä niin kaikki soutaa, eikö ?

Mikäli asiasta järjestetään kansanäänestys olen valmis kirjoittamaan nimeni aloitteeseen ;)

Hesekiel-setä

ninni kirjoitti...

Suoraan demokratiaan imenomaan kuuluu Sveitsissa keskustelu olennaisena osana, ensin jutellaan ja sitten paatetaan. katso kirja suora demokratia, s eon suomeksi kirjoitettu ja asiallinen.
olen maahanmuuttoa puolustamassa mahdollisessa maarin, samalla tata demokratisoitumista