Jone Nikula ja suvaitsevainen suppeakatseisuus

Viime viikonloppuna mediapersoona Jone Nikula ja turkulainen kunnallispoliitikko Olavi Mäenpää tappelivat Ruisrockissa. En sinällään ihmettelisi, että kumpikaan, Nikula tai Mäenpää, haastaisi kännipäissään riitaa, eikä minua oikeastaan kiinnosta yhtään koko matsi. Otan asian esille sen vuoksi, että Jone Nikulan tapauksen jälkeiset lausunnot tarjoavat malliesimerkin siitä uskonnollisesta mantrasta, jota niin sanotut "suvaitsevaiset" hokevat toisilleen todistaakseen olevansa moraalisesti keskivertoa valkoista, ahdasmielistä heteromiestä parempia, ja itselleen hiljentääkseen sen pienen omantunnon äänen, joka huutaa jossain sielun syövereissä, että nyt on menty vähän väärälle polulle.

Vähän mielenilmaisuja älynväläystieteiden tohtori Jone Nikulan suusta:
– Tämä kundi on tunnustautunut ja tunnettu rasisti.
– Hän tuli hieromaan tuttavuutta, mutta mä en edes kättele sellaisia jätkiä.
– En todellakaan ollut häntä kohtaan kohtelias, mutta en tuollaisia tyyppejä kohtaan koskaan olekaan. Pidän aina huolta, ettei minua liitetä näihin miehiin millään tavalla.

Ja sokerina pohjalla:
– En suvaitse suvaitsemattomuutta millään tavoin.

Tekisi mieli osoittaa Jonea sormella ja lällättää, koska tuo heitto on käytännössä yhtä typerä ja loogisesti ristiriitainen kuin "en vihaa mitään niin paljon kuin rasisteja ja neekereitä". Itse asiassa lausunto on niin typerä, että se syntyi aivokuolleena ja vesipäisenä äpäränä, kun taivaalta satoi vasemman jalan saappaita. Kerran näin kiven, jolla oli fiksumpaa kerrottavaa kuin mitä tuo virke edustaa.

En aio kyseenalaistaa, etteikö Olavi Mäenpää olisi rasisti. Rasismi on mielipide tai tunne, miten ikinä sen tahtoo ymmärtää. Jos se on mielipide, pitää vapaassa demokratiassa tunnustaa muiden oikeus sanoa se ääneen, olla sitä mieltä ja seistä sanojensa takana, ja jopa suojella muiden oikeutta sanoa se, oli se miten typerää tahansa. Sananvapaus menettää merkityksensä sillä samalla hetkellä, kun se otetaan pois niiltä, jotka ovat eri mieltä. Jos puolestaan rasismi on tunne, silloin ihminen ei voi itse päättää, onko hän rasisti vai ei. Tunteet ovat suurelta osin ihmisen kontrollipiirin ulkopuolella, eikä hän voi automaattisesti itse päättää, tunteeko hän pelkoa tuntematonta kohtaan tai muukalaisvihaa, kuten hän ei voi myöskään tehdä tietoista päätöstä, että tästä hetkestä lähtien hän tulee rakastamaan Tarja Halosta tulisesti, pyyteettömästi ja koko sielustaan.

Jone Nikulan, joka tässä kirjoituksessa edustaa tyyppiesimerkkiä niin sanotusta "suvaitsevaisesta" ihmisestä, joka huutaa torilla vihaavansa natseja kovempaa kuin muut, että kukaan ei vahingossakaan olettaisi häntä rasistiksi, toiminta ja lausunnot tarkoittavat käytännössä sitä, että Jone Nikula syrjii ihmisiä sen mukaan, mitä nämä ajattelevat tai mitä he tuntevat. Jonella on tietenkin täysi oikeus tähän, koska elämme näennäisesti vapaassa yhteiskunnassa, jossa vielä Jonen mielipidettä edustavilla ihmisillä on mielipiteen- ja sananvapaus. Kysymys on kuitenkin siitä, mikä on motiivi syrjinnän takana ja se, miten nuo motiivit eivät eroa lainkaan niistä motiiveista, joista "suvaitsevaiset" syyttävät "suvaitsemattomia".

Mikäli rasismi ajatellaan mielipiteeksi, silloin Jone "Ahdasmielisyys-On-Intiaaninimeni" Nikulan lausuntojen mukaan Jone syrjii ihmisiä sen mukaan, mitä mieltä he ovat ja mitä he sanovat aiheesta X. Tämä ei eroa millään tavalla siitä, että Jone Nikula syrjisi ihmisiä sen perusteella, että he ovat sitä mieltä, että Muhammed on Allahin profeetta ja vielä kehtaavat sanoa sen ääneen. Huomatkaa, että Jone kertoi käyttäytymisensä syyksi sen, että Olavi oli rasisti, eikä esimerkiksi sitä, että Olavi olisi ollut rähinäkännissä ja tullut haastamaan Jim Beam -pullon kanssa. Jone Nikula sanoo suoraan, että hän syrjii ihmisiä mielipiteen, ei tekojen, perusteella. Jone Nikula varmaan tykkää kivittää kommunistejakin sen takia, että kommarit ovat hänen kanssaan eri mieltä. Logiikka tässä on se sama, jonka perusteella ihmisiä heitetään vankilaan sen mukaan, mitä he sanovat, sen sijaan, mitä he tekevät.
[ Surullisenkuuluisa Seppo Lehto sai SANOISTA kovemman rangaistuksen kuin monet saavat RAISKAUKSISTA. ]

Jos puolestaan rasismi mielletään tuntemukseksi, silloin Jone Nikula syrjii ihmisiä henkilöihin liittyvien, heidän oman vaikutuspiirinsä ulkopuolella olevien syiden vuoksi. Tämä puolestaan ei eroa millään tavalla siitä, että ihmistä syrjittäisiin sen perusteella, että hän on sattunut rakastumaan väärään ihmiseen tai että hän pelkää käärmeitä. Tunteet saattavat saada ihmisen toimimaan harkitsemattomasti ja epärationaalisesti. Ne saattavat saada hänet saamaan itkupotkuraivarin kesken koulutunnin tai laulamaan serenadin keskellä katua. Jos rasismi mielletään tunteeksi, silloin tämän tunteen aiheuttamat mielenilmaisut ovat rinnastettavissa suoraan siihen, mitä Jone Nikula tekee; hän tuntee vastenmielisyyttä rasisteja kohtaan, joten hän kohtelee rasisteja huonosti.

Idolsin ja Äijät-sarjan vuoksi Nikula on monen kakaran esikuva. Joten jos hän välittää lasten tulevaisuudesta, hänellä on korotettu vastuu tekemisistään ja sanoistaan, eli hänen pitäisi edes yrittää miettiä loppuun asti, ennen kuin hän näyttää esimerkkiä siitä, että eri mieltä tai eri tavalla tuntevat ihmiset eivät ansaitse edes tavallista ihmisarvoista kohteliaisuutta. Sen sijaan hän on esimerkki vain siitä, miten "suvaitsevaiset" heittävät kerta toisensa jälkeen näitä aivan samoja mielivaltaisia päähänpistoja miettimättä koskaan hetkeäkään, mitä ne oikeasti tarkoittavat ja mitä he oikeasti sanovat ja tekevät. Onko se liikaa pyydetty, että ihmisiä tuomittaisiin heidän tekojensa, ei mielipiteidensä tai tunteidensa mukaan?

PS. Jone Nikulan isoisä oli nimeltään Harras Kyttä. Miettikääpä sitä.