Kieli on yksi mahtavimmista asioista, mitä inhimillisessä kanssakäymisessä on olemassa. Poliitikot ovat olleet hyvin tietoisia tästä kielen vallasta jo antiikin Kreikan ajoista lähtien, jolloin retoriikkaa pidettiin biologian vertaisena tieteenä. Nykyään kieltä vastaan hyökätään systemaattisesti ja sen merkityssisältöä sekä käyttöä pyritään muuttamaan valtiollisten päättäjien toimesta. Syy, minkä vuoksi nykyään keskustellaan niin paljon siitä, miten keskustellaan, sen sijaan, että keskusteltaisiin asioista, liittyy suoraan tähän. Kielen käyttämisellä, rajoittamisella ja muutospyrkimyksillä yritetään hallita ja sen alle yritetään kätkeä jopa päättäjien taholta tuleva systemaattinen inhimillistä arvoa alentava kohtelu.
Otetaan esimerkiksi niin sanottu "positiivinen erityiskohtelu". Positiivisella erityiskohtelulla tarkoitetaan tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvia erityistoimia, kuten esimerkiksi kiintiöitä tai suosimista. Yhden ryhmän suosiminen ja asettaminen muita edullisempaan asemaan tietysti tarkoittaa aina sitä, että toinen ryhmä joutuu vastaavalla tavalla epäedullisempaan asemaan. Käytännössä "positiivinen erityiskohtelu" siis tarkoittaa samaa kuin "syrjintä". Positiivinen erityiskohtelu on kuitenkin helpompi myydä kansalaisille kuin syrjintä, koska sanassa "syrjintä" on valtavasti negatiivista latausta. Ja ymmärrettävistä syistä, sillä syrjintä viiteryhmän perusteella on yksi vastenmielisimmistä asioista länsimaisen liberaalin demokratian, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden kannalta. Päättäjät voivat saada tuen millaiselle hirmuteolle tahansa, kunhan he sanovat "kansanmurha" kohteliaasti.
Toinen hyvä esimerkki on "populismi". Nykyään populistiksi sanotaan helposti kaikkia, jotka puhuvat sellaisista poliittisista asioista, joista kansa haluaa kuulla - tai joista media luulee kansan haluavan kuulla. Populismi ei kuitenkaan tarkalleen ottaen tarkoita aivotonta huutelua tai Timo Soinin retoriikkaa, vaikka poliitikot niin tahtovatkin esittää pystyäkseen leimaamaan vastustajiaan. Populismi on poliittinen filosofia, jonka mukaan kansalaisten oikeuksia ja vapauksia on edistettävä suhteessa erityisoikeuksia nauttivaan eliittiin. Populismi on demokratian muoto, jossa päättäjät eivät saa tehdä kansan tai ainakaan omien kannattajiensa mielipiteen vastaisia päätöksiä. Populismi on elitismin vastakohta. Kun asiaa katsotaan tältä kannalta, populistiksi syyttäminen menettää kaiken teränsä ja populismista tulee jopa tavoiteltava asia. Poliitikoille ja vallanpitäjille on kuitenkin tärkeää, että populismia ei ymmärretä aitona vaihtoehtona, vaan heidän kannaltaan on parasta, mikäli kansalaiset kuvittelevat populismin olevan pelkästään nuoleskelua, koska tällöin he voivat edelleen syyttää ihmisiä populisteiksi negatiivisessa mielessä. Kielenkäyttö on vallankäyttöä.
Olennaista kielenkäytössä on se, että kieli ei ole pelkästään sanoja ja merkityssisältöjä, vaan kieli on perustavanlaatuisesti yhteydessä kaikkeen, mitä ylipäätään voimme ajatella. Se, millainen käyttämämme kieli on, vaikuttaa siihen, miten näemme ja koemme maailman ja miten suhtaudumme eri asioihin. Tämä ei rajoitu ainoastaan siihen, että poliitikkojen pitää pukea pahat tekonsa nätteihin samettikaapuihin, vaan kieli vaikuttaa huomattavasti kokonaislaatuisemmin koko kuvaamme todellisuudesta. Kieli vaikuttaa jopa siihen, miten koemme ajan ja avaruuden.
Yksi Australian aborginaalien kielistä, guugu yimithirr - jonka nimeä en osaa lausua - eroaa suuresta osasta yleisemmin tapaamistamme kielistä siinä, että kielessä ei ole lainkaan egosentrisiä koordinaatteja. Antropologi John Haviland ja kielitieteilijä Stephen Levinson ovat osoittaneet, että guugu yimithirristä puuttuvat kokonaan termit kuten oikealla, vasemmalla, edessä tai takana. Guugu yimithirrissä kaikki asiat paikallistetaan absoluuttisilla ilmansuunnilla. Jos guugun puhujalta kysyy, missä suola on, hän vastaa suolan olevan esimerkiksi keittiön lounaisimmassa kaapissa. Guugun puhuja ei kerro kirjan olevan hänen oikealla puolellaan, vaan pohjoisessa, etelässä, lännessä tai idässä.
Jotta guugu yimithirr -kielen puhujat voivat keskustella edes tavanomaisimmista, jokapäiväisimmistä asioista, on heidän tiedettävä jatkuvasti, missä ilmansuunnat ovat. Jotta edes tavallinen keskustelu on mahdollista guugu yimithirrin kielellä, on sen puhujilla oltava tarkka sisäinen kompassi, joka on toiminnassa 24/7, oli puhuja hereillä tai unessa, kännissä tai selvänä. Tarkka ja jatkuvasti toimiva sisäinen kompassi on guugu yimithirr -kansalle välttämätön elinehto, minkä vuoksi jokaiselle guugun puhujalle kehittyy miltei yli-inhimillinen kyky suunnistaa ja ymmärtää ilmansuuntia. Guugun kielen taitaja pystyy sanomaan, missä suunnassa on pohjoinen riippumatta siitä, onko hän avoimessa metsässä päivällä vai pimeässä luolassa keskellä yötä. Vaikka guugu yimithirrit ovat biologisesti juuri samanlaisia kuin me, heidän käsityksensä avaruudesta ja tilasta on täysin toisenlainen kuin meillä johtuen siitä, että he puhuvat erilaista kieltä.
Avaruuden lisäksi kieli vaikuttaa käsitykseen ajasta; sekä siihen, miten ihminen visualisoi "ajan muodon" sekä siihen, miten hän ylipäätään ymmärtää tai havaitsee ajan kulumisen. Mandariininkiinaa kirjoitetaan ja luetaan laajasti edelleen vertikaalisesti ylhäältä alas, minkä vuoksi mandariininkiinan puhujat oppivat luonnollisesti ajattelemaan ajan juoksevan samaan suuntaan. Lera Boroditsky Stanfordin yliopistolta tutki ilmiötä muun muassa tekemällä kokeita ihmisille, jotka puhuivat mandariininkiinaa. Boroditsky ryhmineen antoi mandariininkiinan puhujille tehtäväksi järjestellä esineitä horisontaalisesti tiettyyn järjestykseen, minkä jälkeen he kysyivät koehenkilöiltä tiettyjä aikaan liittyviä kysymyksiä, kuten tuleeko maaliskuu ennen huhtikuuta. Tutkijat huomasivat, että mandariininkiinan puhujien oli hankalampi ymmärtää yksinkertaisia aikaan liittyviä peruskysymyksiä, kun heidät oli ensin saatu ajattelemaan horisontaalisesti järjestelemällä esineitä.
Lena Boroditsky tutki ajan hahmottamista ja muistamista myös muiden kielien kannalta. Eri kielissä on erilaisia aikamuotoja, joita käytetään tai ei käytetä riippuen kielen ominaispiirteistä. Esimerkiksi suomen kielestä puuttuu futuuri, joka on normaali aikamuoto englannissa ja monissa muissa kielissä. Indonesian kielessä verbit eivät käytännössä taivu aikamuodoissa. Puhujat voivat lisätä tarkentavia määreitä, kuten "pian" tai "eilen", mutta nämä eivät ole välttämättömiä, jotta asian voisi sanoa kieliopillisesti oikein. Indonesiaksi "minä keitin munia" ja "minä keitän munia" voidaan sanoa tismalleen samalla tavalla ilman kieliopillisia ongelmia tai ongelmia ymmärtämisessä.
Boroditsky perusti Indonesiaan tutkimuslaboratorion, jossa yksi hänen oppilaistaan teki kokeen koskien indonesialaisten ajallista hahmottamista. Indonesialaisille koehenkilöille näytettiin kolmea erilaista kuvaa samasta tapahtumasta; miehestä, joka oli aikeissa potkaista palloa, miehestä potkaisemassa palloa ja miehestä, joka oli juuri potkaissut palloa. Kun koehenkilöitä pyydettiin kuvailemaan kuvia, he kuvailivat kaikkia kuvia samalla tavalla ("mies potku pallo"), minkä lisäksi he myös väittivät kaikkien kuvien olleen samanlaisia. Koska indonesialaiset eivät puhuessaan yleensä rekisteröi aikamuotoja, he eivät pystyneet myöskään muistamaan eri kuvien ajallisia eroja. Kieli vaikuttaa suoraan siihen, miten ihminen ymmärtää ajan kulumisen ja jopa siihen, miten ihmisen ajallinen taju ja muisti pelaa.
Ajatukset ja kieli eivät ole toisistaan riippumattomia, vaan ne elävät symbioottisessa yhteydessä. Mitä paremmin kieli vastaa todellisuutta, sitä luontevammin ihminen pystyy ajattelemaan todellisuuteen liittyviä asioita. Mitä rajoittuneempaa kieli on, sitä hankalampaa ihmisen on pystyä ajattelemaan sen avulla monipuolisesti ja luomaan uusia ideoita. Kaikki kieleen kohdistuva manipulointi on mieleen kohdistuvaa manipulointia, ja kielen manipulointi on yksi tehokkaimmista tavoista hallita, sillä kajoamalla kieleen voidaan kajota suoraan mieleen, sieluun ja siihen, millainen ihmisten koko todellisuudenkuva on.
Tietenkään kielet eivät ole koskaan muuttumattomia tai absoluuttisia, mutta olennaista on se, miten tuo muutos tapahtuu. Muutos voi tapahtua luonnollisesti yhteiskunnan muuttuessa ja kehittyessä sekä ihmisten kanssakäydessä keskenään. Vaihtoehtoisesti muutos voi tapahtua ylhäältä alas pakottamalla, kuten poliitikot ja muut vallankäyttäjät pyrkivät tekemään. Luonnollisesti muuttuessaan kieli heijastaa alhaalta ylös ajatusmallien ja -tapojen muutosta. Tietoisesti muutettaessa kielen muutokset heijastavat vallankäyttäjien tarvetta ja tahtoa manipuloida, hallita ja ottaa valtansa alle. Koska kieli on lähtökohtaisesti inhimillinen ominaisuus, ei poliittinen ominaisuus, tulee kielen muutoksien olla lähtöisin ihmisistä, eikä poliittisista päätöksistä. Medialla, vallanpitäjillä tai muilla vastaavilla instansseilla ei ole oikeutta ryhtyä määrittelemään tai muuttamaan sanoja tai niiden merkityssisältöjä, vaan niiden tulee toimia ihmisten ehdoilla. Koska kieli on suora portti mieleemme ja todellisuuteemme, on sitä pyrittävä suojelemaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, eikä sen voi antaa korruptoitua tai altistua päättäjien ja mielipidevaikuttajien manipulaatiolle.
LISÄÄ AIHEESTA:
Elämme valheen verkossa
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
maanantai 17. tammikuuta 2011
Muutos 2011 presents Crushing the Balls of Muhammad + Kirkko irti valtiosta
Muutos 2011 järjestää ensimmäisen metallimusiikin iltansa 28.1. Turussa S-Osiksella. Illan tarjonnasta vastaavat bändit Frostbitten Kingdom, Funeral Feast sekä Ravage Machinery. Tapahtuma alkaa kello 21 ja liput maksavat 5 euroa, eli edullista on.
Illan aloittaa Rovaniemeltä peräisin oleva Ravage Machinery, joka tykittää rankkaa thrash metallia Slayerin ja Anthraxin hengessä. Keikka on bändin soolokitaristin Kalle Hotin jäähyväiskeikka. Myöhemmin vuorossa on Funeral Feast, eli turkulainen mustempaa death metallia soittava pumppu, jonka riffit kouraisevat palleista ja lisäävät miesten siittiöiden määrää. Funeral Feast on parhaillaan työstämässä toista albumiaan, jolta keikalla kuultanee biisejä. Illan päättää turkulainen eeppinen black metal -orkesteri Frostbitten Kingdom. Frostbitten Kingdom julkaisi viime vuonna uuden levynsä Infidel Angel, jonka tematiikka koskee asiaa, joka saa monet länsimaiset vaikeroimaan poliittisen korrektiuden tuskassa; nimittäin islamia.
Tule mukaan rokkaamaan tapahtumaan, jossa tanner tärisee ja profeettojen pallit kilisevät! Ilta on Dion hengen siunaama.
Metalli-illan kunniaksi Muutos 2011 ehdottaa kansanäänestyksen järjestämistä kirkon ja valtion suhteesta. Viimeaikainen jatkuvasti kiihtyvä erobuumi kirkosta on osoittanut, että kirkon perinteinen rooli on murtumassa, eikä se näyttele enää samanlaista osaa suomalaisten elämässä kuin ennen. Lisäksi kirkon ja valtion erottamiselle löytyy myös teologiset perusteet kristinopista itsestään.
Suomen muuttuessa uskonnollisesti yhä monimuotoisemmaksi valtiollisen kirkon asema ei ole enää samalla tavalla perusteltu kuin ennen. Kirkon jäsenmäärä vähenee jatkuvasti yhä useamman ihmisen tuntiessa, että kirkko ei ole heidän kotinsa. Samaan aikaan esimerkiksi islamilaisten, buddhalaisten ja muiden uskovaisten määrä kasvaa jatkuvasti. Erottamalla kirkon ja valtion toisistaan voidaan varmistaa, että kaikkia uskontoja kohdellaan tasa-arvoisesti.
Kirkon valtiollinen asema tarkoittaa sitä, että myös ne, jotka eivät usko kristinoppiin, joutuvat tukemaan kyseistä uskontoa. Esimerkiksi 18 vuotta tammikuussa täyttänyt henkilö, joka eroaa kirkosta, joutuu maksamaan 12 kuulta kirkollisveroa riippumatta siitä, että hän erosi kirkosta välittömästi sen oltua mahdollista. Lisäksi yritykset joutuvat maksamaan yhteisöveroa kirkolle, vaikka yksikään yrityksen työntekijä tai toimija ei kuuluisi kirkkoon tai uskoisi kirkon opetuksiin. Tämä on vastoin uskonnon- ja omantunnonvapautta, joka on yksi tärkeimmistä ihmis- ja perusoikeuksista.
Myös kristinoppi tukee valtion ja kirkon erottamista. Suurin osa suomalaisista ovat luterilaisia. Martin Lutherin raamatuntulkinnan mukaan luterilaisuuteen kuuluu niin sanottu kahden regimentin oppi, joka tarkoittaa käytännössä maallisen ja henkisen vallan erottamista toisistaan. "Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu." Kirkon ja valtion erottamiselle löytyy siis myös raamatullista sekä teologista tukea.
Kirkon ja valtion erottaminen myös mahdollistaisi kirkolle suuremman vapauden toteuttaa omia uskonnollisia periaatteitaan. Koska kirkko ja valtio ovat Suomessa yhtä, joutuu kirkko noudattamaan kaikkia niitä vaatimuksia ja velvoitteita, jotka koskevat julkista valtaa. Tämän vuoksi esimerkiksi homokeskustelussa kyse ei ole pelkästään siitä, salliiko kristinusko homoavioliitot vai ei, vaan myös siitä, että valtionkirkkona kirkon on Suomen perustuslain mukaan kohdeltava kaikkia tasa-arvoisesti. Jos kirkko ja valtio erotettaisiin toisistaan, voisi kirkko päättää omista uskonnollisista periaatteistaan vapaammin kuin nykyään. Tällöin esimerkiksi naispappeus ja homoavioliitot muuttuisivat uskonnollisiksi kysymyksiksi sen sijaan, että ne olisivat pääasiallisesti perustuslaillisia ja perusoikeudellisia kysymyksiä.
Kun perustuslakia ollaan muuttamassa, tulisi kansalle antaa mahdollisuus lausua mielipiteensä tästä viime aikoina tapetilla olleesta kiistakysymyksestä. Kansanäänestyksen järjestäminen kirkon ja valtion suhteesta on perusteltua kirkon radikaalisti muuttuneen aseman sekä ihmisoikeuksien toteutumisen että kristinopin periaatteiden vuoksi.
Illan aloittaa Rovaniemeltä peräisin oleva Ravage Machinery, joka tykittää rankkaa thrash metallia Slayerin ja Anthraxin hengessä. Keikka on bändin soolokitaristin Kalle Hotin jäähyväiskeikka. Myöhemmin vuorossa on Funeral Feast, eli turkulainen mustempaa death metallia soittava pumppu, jonka riffit kouraisevat palleista ja lisäävät miesten siittiöiden määrää. Funeral Feast on parhaillaan työstämässä toista albumiaan, jolta keikalla kuultanee biisejä. Illan päättää turkulainen eeppinen black metal -orkesteri Frostbitten Kingdom. Frostbitten Kingdom julkaisi viime vuonna uuden levynsä Infidel Angel, jonka tematiikka koskee asiaa, joka saa monet länsimaiset vaikeroimaan poliittisen korrektiuden tuskassa; nimittäin islamia.
Tule mukaan rokkaamaan tapahtumaan, jossa tanner tärisee ja profeettojen pallit kilisevät! Ilta on Dion hengen siunaama.
Metalli-illan kunniaksi Muutos 2011 ehdottaa kansanäänestyksen järjestämistä kirkon ja valtion suhteesta. Viimeaikainen jatkuvasti kiihtyvä erobuumi kirkosta on osoittanut, että kirkon perinteinen rooli on murtumassa, eikä se näyttele enää samanlaista osaa suomalaisten elämässä kuin ennen. Lisäksi kirkon ja valtion erottamiselle löytyy myös teologiset perusteet kristinopista itsestään.
Suomen muuttuessa uskonnollisesti yhä monimuotoisemmaksi valtiollisen kirkon asema ei ole enää samalla tavalla perusteltu kuin ennen. Kirkon jäsenmäärä vähenee jatkuvasti yhä useamman ihmisen tuntiessa, että kirkko ei ole heidän kotinsa. Samaan aikaan esimerkiksi islamilaisten, buddhalaisten ja muiden uskovaisten määrä kasvaa jatkuvasti. Erottamalla kirkon ja valtion toisistaan voidaan varmistaa, että kaikkia uskontoja kohdellaan tasa-arvoisesti.
Kirkon valtiollinen asema tarkoittaa sitä, että myös ne, jotka eivät usko kristinoppiin, joutuvat tukemaan kyseistä uskontoa. Esimerkiksi 18 vuotta tammikuussa täyttänyt henkilö, joka eroaa kirkosta, joutuu maksamaan 12 kuulta kirkollisveroa riippumatta siitä, että hän erosi kirkosta välittömästi sen oltua mahdollista. Lisäksi yritykset joutuvat maksamaan yhteisöveroa kirkolle, vaikka yksikään yrityksen työntekijä tai toimija ei kuuluisi kirkkoon tai uskoisi kirkon opetuksiin. Tämä on vastoin uskonnon- ja omantunnonvapautta, joka on yksi tärkeimmistä ihmis- ja perusoikeuksista.
Myös kristinoppi tukee valtion ja kirkon erottamista. Suurin osa suomalaisista ovat luterilaisia. Martin Lutherin raamatuntulkinnan mukaan luterilaisuuteen kuuluu niin sanottu kahden regimentin oppi, joka tarkoittaa käytännössä maallisen ja henkisen vallan erottamista toisistaan. "Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu." Kirkon ja valtion erottamiselle löytyy siis myös raamatullista sekä teologista tukea.
Kirkon ja valtion erottaminen myös mahdollistaisi kirkolle suuremman vapauden toteuttaa omia uskonnollisia periaatteitaan. Koska kirkko ja valtio ovat Suomessa yhtä, joutuu kirkko noudattamaan kaikkia niitä vaatimuksia ja velvoitteita, jotka koskevat julkista valtaa. Tämän vuoksi esimerkiksi homokeskustelussa kyse ei ole pelkästään siitä, salliiko kristinusko homoavioliitot vai ei, vaan myös siitä, että valtionkirkkona kirkon on Suomen perustuslain mukaan kohdeltava kaikkia tasa-arvoisesti. Jos kirkko ja valtio erotettaisiin toisistaan, voisi kirkko päättää omista uskonnollisista periaatteistaan vapaammin kuin nykyään. Tällöin esimerkiksi naispappeus ja homoavioliitot muuttuisivat uskonnollisiksi kysymyksiksi sen sijaan, että ne olisivat pääasiallisesti perustuslaillisia ja perusoikeudellisia kysymyksiä.
Kun perustuslakia ollaan muuttamassa, tulisi kansalle antaa mahdollisuus lausua mielipiteensä tästä viime aikoina tapetilla olleesta kiistakysymyksestä. Kansanäänestyksen järjestäminen kirkon ja valtion suhteesta on perusteltua kirkon radikaalisti muuttuneen aseman sekä ihmisoikeuksien toteutumisen että kristinopin periaatteiden vuoksi.
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Islamilainen terrorismi ei ole suuri uhka, mutta pelko on
"Maailmassa ei ehkä ole mitään niin pahaa ja vaarallista kuin pelko."
- Jawaharlal Nehru
Pelko on yksi parhaista keinoista hallita, mitä hallitsijat ovat koskaan käyttäneet. Itse Machiavelli katsoi, että pelätty hallitsija on onnistuneempi kuin rakastettu hallitsija. Jotta pelolla voidaan hallita, tarvitaan sopiva uhka. Tällaisen uhan tulee tuntua riittävän todelliselta ja läheiseltä, jotta se ei tunnu vain mielikuvalta, mutta sen on myös oltava sopivasti piilossa ja tuntematon, koska asioiden tunteminen vähentää pelkoa. Nykyään länsimaissa tällainen hyvä aavevihollinen on islamilainen terrorismi. Terrorismi ja erityisesti islamilainen terrorismi ovat uhkakuvia, joista uutisoidaan ja joita pelätään täysin suhteettomasti siihen nähden, miten paljon vaaraa tai haittaa niistä todellisuudessa on. Media ja päättäjät pyrkivät maalailemaan islamilaisesta terrorismista vakavia uhkakuvia omien tavoitteidensa vuoksi. Medialle pelko on tapa myydä lehtiä ja ohjelmia, päättäjille pelko on tapa saada ihmiset hyväksymään heidän olennaisten vapauksiensa ja oikeuksiensa kitkeminen.
Amerikassa islamilaisella terrorismilla pelottelun nimissä on saatettu voimaan muun muassa PATRIOT Act, joka rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia ja antaa julkiselle vallalle uusia voimakeinoja ja oikeuksia. Terrorismia on käytetty syynä taistella islamilaisissa maissa ja sillä oikeutettiin muun muassa Irakin vastaista hyökkäyssotaa, vaikka Yhdysvalloilla ei ollut mitään todisteita terroristien kytköksistä Irakin valtaan. Euroopassa on tapahtumassa samanlaista kehitystä, jota perustellaan samoista syistä. Esimerkiksi Lontoon pommituksien jälkeen Britanniasta on tullut nopeasti yksi valvotuimmista yhteiskunnista koko maailmassa. Britannian entisen pääministerin Gordon Brownin mukaan tiukat terrorismilait todellisuudessa lisäävät vapautta, ja ne ovat välttämättömiä muuttuneessa maailmassa. Ranskassa puolestaan presidentti Sarkozy väitti terrorismin olevan suurin uhka Ranskalle, ja käytti sitä perustellakseen vakoilubudjetin kaksinkertaistamisen sekä muun muassa erilaisten automaattisten valvontajärjestelmien kehittämistä. Presidentti Tarja Halosen mukaan terrori-isku on Suomessakin vain ajan kysymys.
Merkittävä amerikkalainen globaalin politiikan ajatushautomo RAND-instituutti tutki virallisia asiakirjoja ja tilastoja koskien terrorismia. Instituutin mukaan ihmiset kokevat, että terrorismin määrä olisi kasvanut. Erityisesti ihmiset ovat huolestuneita islamilaisesta terrorismista. Instituutin tekemän tutkimuksen mukaan pelko on kuitenkin suurimmaksi osaksi aiheetonta, sillä terrorismia ylipäätään on nykyään vähemmän kuin esimerkiksi 70-luvulla. Ihmisiä erityisesti huolestuttava islamilainen terrorismi taas on yksi harvinaisimmista terrorismin muodoista Amerikassa. RAND-instituutin selvityksen mukaan 9/11 iskujen jälkeen Amerikassa ei ole kuollut yhtäkään ihmistä islamilaisissa terroriteoissa. FBI:n tilastojen mukaan vuosina 1980-2005 esimerkiksi äärijuutalaista terrorismia oli tapahtunut jopa prosenttiyksikön verran enemmän kuin ääri-islamilaista terroria. University of North Carolina at Chapel Hillin ja Duke Universityn tutkijoiden tekemän tutkimuksen mukaan Amerikassa liioitellaan islamilaisen terrorismin uhkaa amerikkalaisille.
Myöskään Euroopassa islamilainen terrorismi ei ole niin suuri ongelma kuin päättäjät ja media uskottelevat. Kokonaisuudessaankin terrorismi on Euroopassa varsin marginaalinen ilmiö. Interpol on tutkinut terrorismia Euroopassa ja laatinut vuosittaisen katsauksen Euroopan terrorismitilanteeseen vuosina 2007, 2008 ja 2009. Ainoastaan 0,4% kaikista terroriteoista oli islamistien tekemiä. Ylivoimaisesti suurin osa (84,4%) terroriteoista oli Espanjan ja Ranskan separatistien tekemiä. Vasemmistolaista terrorismia teoista oli 6,5%, mikä on yli kuusitoista kertaa enemmän kuin mistä islamilainen terrorismi on vastuussa. Toisin kuin median propaganda väittää, islamistien terroriteot eivät ole myöskään ainoita kuolemaan tähtääviä, vaan Interpolin mukaan myös esimerkiksi äärivasemmisto on pyrkinyt tappamaan teoillaan ihmisiä. Tästä huolimatta terrorismia koskeva uutisointi keskittyy lähes yksinomaan islamilaiseen terrorismiin.
Vaikka islamilainen terrorismi ei ole merkittävä uhka länsimaissa, on se todellinen ilmiö. Islamilaisesta terrorismista on eniten haittaa alueilla, joilla on raja- tai valtakiistoja sekä muita levottomuuksia. Ainoastaan hyvin pieni osa islamilaisesta terrorismista tapahtuu muualla kuin islamilaisissa maissa. Tämä antaa hiukan kuvaa islamilaisen terrorismin luonteeseen. Jos tavallisesti rauhattomilla ja kaaottisilla alueilla sattuu erilaisia iskuja, ne saatetaan katsoa terrorismiksi jo senkin takia, että ihmisillä ei ole keinoja, tarvetta tai halua eritellä iskun motiiveja. Urbaania sotaa käyvää sissiä tai amatööripartisaania on hankala erottaa terroristista, erityisesti jos hän sattuu olemaan uskonnollinen.
Lisäksi on huomattava, että terrorismi itsessään ei ole yksiselitteinen käsite. Vaikka terrorismia vastaan on laadittu kansainvälisiä sopimuksia, ei terrorismia määritellä yhdessäkään tällaisessa sopimuksessa. Se, mikä on terrorismia, vaihtelee sen mukaan, keneltä kysytään ja milloin. Henkilö, joka sattui taistelemaan kylmän sodan aikoihin Jenkkilän vihollisia vastaan omista motiiveistaan, oli todennäköisesti Jenkkilän silmissä ja mediassa ennemmin vapaustaistelija kuin terroristi. Kun poliittinen tilanne muuttuu, saman henkilön taistelu ei ehkä olekaan enää Yhdysvaltain etujen mukaista, minkä vuoksi hänet voidaan helposti leimata terroristiksi. Terrorismiksi sanotaan sitä, minkä sanominen terrorismiksi on vallanpitäjien etujen mukaista.
Somaliassa "laillista valtaa" on syytetty toistuvasti ihmisoikeusloukkauksista. Somalian "laillinen valta" ei nauti minkäänlaista aitoa kansalaisten luottamusta, vaan päinvastoin kansalaiset vastustavat tätä laillista valtaa aktiivisesti kaikilla keinoilla, mitä heiltä löytyy. Länsimaat, kuten Britannia, tukevat ihmisoikeusloukkauksista syytettyä somalien itsensä vastustamaa valtaa rahallisesti miljoonien puntien edestä. Koska kansalaisten vastustama laillinen valta on länsimaille edullinen, on sitä vastaan suunnatut hyökkäykset järkevämpää tuomita fanatismiksi kuin kutsua niitä esimerkiksi vapaustaisteluksi, vaikka taistelun perimmäisenä motiivina olisikin taistelu länsimaista pakkovaltaa vastaan, eikä uskonto. Kyse on käsitepelistä.
Olennaisinta terrorismissa ei tietenkään ole käsitteiden määrittely, vaan se, kuinka paljon kuolemaa se aiheuttaa. Madridin iskujen kaltaisista tragedioista huolimatta islamilainen terrorismi ei ole erityisen tappavaa. Tyypillinen islamilainen terrori-isku on paljon lähempänä Tuhkholman epäonnistunutta itsensä räjäyttäjää kuin 9/11:ta. Interpolin tilastojen tarkastelemien vuosien aikana islamistiterroristit eivät saaneet tapettua yhtä ainoaa ihmistä koko Euroopassa. Islamilaiset terroristit ovat keskimäärin huonosti valmistautuneita ja huonosti koulutettuja terroritekoihin, eivätkä he ole tehokkaita edes yrittäessään. Onnistuneet iskut ovat poikkeus, eivät sääntö.
Yksilön ja arjen turvallisuutta uhkaavat lukemattomat asiat huomattavasti enemmän kuin islamilainen terrorismi. Uskonnollisen terrorismin kanssa näillä uhkatekijöillä on yhteistä se, että niihin ei voi juurikaan varautua ja ne voivat kohdistua kehen tahansa ilman tämän omaa syytä. Vuonna 2009 rattijuopumus tappoi 94 ihmistä Suomessa. Rattijuoppo on vahingossa kolaroidessaan tuhoisampi kuin keskimääräinen muslimiterroristi pommittaessaan tarkoituksella. Jopa pelkkä eläminen suurkaupungissa on vaarallisempaa kuin muslimiterrorismi. Helsingin yliopiston tutkija Outi Ampujan mukaan vuodessa kuolee noin 400 suomalaista melusta johtuviin haittoihin. Melu siis tappaa pelkästään Suomessa vuosittain enemmän ihmisiä kuin islamilainen terrorismi koko Euroopan unionissa ja Amerikassa yhteensä. Melua ei tosin voi käyttää tekosyynä sensuurin ja valvonnan lisäämiselle, eikä se pelota ihmisiä yhtä paljon kuin uskonnolliset fanaatikot.
Jokainen ymmärtää sen, että fundamentalistinen hihhuli, joka kuvittelee tappamalla toisia saavansa joellisen viiniä ja läjän hekumallisia neitsyitä ikuisessa paratiisissa, on saakutan vaarallinen juttu. Kaikesta huolimatta tällaisia ihmisiä on huomattavasti vähemmän kuin mitä media uskottelee. Lisäksi tällaiset ihmiset saavat paljon vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin mitä annetaan ymmärtää. Terrorismin suurin vaara ei ole sen aiheuttamassa vahingossa, vaan pelossa, jota se lietsoo ihmisten mieliin. Islamilainen terrorismi, kuten mikä tahansa terrorismi, on vakava asia, mutta se ei ole mitenkään niin suuri uhka, että sen perusteella pitäisi panikoida, hermostua tai edes harkita yhdenkään olennaisen vapauden rajoitusta tai kaventamista. Terrorismi on pelolla hallitsemista. Jokainen, joka pyrkii pelottelemaan terroristeilla tai terrorismilla, pelaa suoraan terrorin ja pelon lietsonnan pussiin. Pelko on merkittävämpi uhka kuin islamilainen terrorismi.
- Jawaharlal Nehru
Pelko on yksi parhaista keinoista hallita, mitä hallitsijat ovat koskaan käyttäneet. Itse Machiavelli katsoi, että pelätty hallitsija on onnistuneempi kuin rakastettu hallitsija. Jotta pelolla voidaan hallita, tarvitaan sopiva uhka. Tällaisen uhan tulee tuntua riittävän todelliselta ja läheiseltä, jotta se ei tunnu vain mielikuvalta, mutta sen on myös oltava sopivasti piilossa ja tuntematon, koska asioiden tunteminen vähentää pelkoa. Nykyään länsimaissa tällainen hyvä aavevihollinen on islamilainen terrorismi. Terrorismi ja erityisesti islamilainen terrorismi ovat uhkakuvia, joista uutisoidaan ja joita pelätään täysin suhteettomasti siihen nähden, miten paljon vaaraa tai haittaa niistä todellisuudessa on. Media ja päättäjät pyrkivät maalailemaan islamilaisesta terrorismista vakavia uhkakuvia omien tavoitteidensa vuoksi. Medialle pelko on tapa myydä lehtiä ja ohjelmia, päättäjille pelko on tapa saada ihmiset hyväksymään heidän olennaisten vapauksiensa ja oikeuksiensa kitkeminen.
Amerikassa islamilaisella terrorismilla pelottelun nimissä on saatettu voimaan muun muassa PATRIOT Act, joka rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia ja antaa julkiselle vallalle uusia voimakeinoja ja oikeuksia. Terrorismia on käytetty syynä taistella islamilaisissa maissa ja sillä oikeutettiin muun muassa Irakin vastaista hyökkäyssotaa, vaikka Yhdysvalloilla ei ollut mitään todisteita terroristien kytköksistä Irakin valtaan. Euroopassa on tapahtumassa samanlaista kehitystä, jota perustellaan samoista syistä. Esimerkiksi Lontoon pommituksien jälkeen Britanniasta on tullut nopeasti yksi valvotuimmista yhteiskunnista koko maailmassa. Britannian entisen pääministerin Gordon Brownin mukaan tiukat terrorismilait todellisuudessa lisäävät vapautta, ja ne ovat välttämättömiä muuttuneessa maailmassa. Ranskassa puolestaan presidentti Sarkozy väitti terrorismin olevan suurin uhka Ranskalle, ja käytti sitä perustellakseen vakoilubudjetin kaksinkertaistamisen sekä muun muassa erilaisten automaattisten valvontajärjestelmien kehittämistä. Presidentti Tarja Halosen mukaan terrori-isku on Suomessakin vain ajan kysymys.
Merkittävä amerikkalainen globaalin politiikan ajatushautomo RAND-instituutti tutki virallisia asiakirjoja ja tilastoja koskien terrorismia. Instituutin mukaan ihmiset kokevat, että terrorismin määrä olisi kasvanut. Erityisesti ihmiset ovat huolestuneita islamilaisesta terrorismista. Instituutin tekemän tutkimuksen mukaan pelko on kuitenkin suurimmaksi osaksi aiheetonta, sillä terrorismia ylipäätään on nykyään vähemmän kuin esimerkiksi 70-luvulla. Ihmisiä erityisesti huolestuttava islamilainen terrorismi taas on yksi harvinaisimmista terrorismin muodoista Amerikassa. RAND-instituutin selvityksen mukaan 9/11 iskujen jälkeen Amerikassa ei ole kuollut yhtäkään ihmistä islamilaisissa terroriteoissa. FBI:n tilastojen mukaan vuosina 1980-2005 esimerkiksi äärijuutalaista terrorismia oli tapahtunut jopa prosenttiyksikön verran enemmän kuin ääri-islamilaista terroria. University of North Carolina at Chapel Hillin ja Duke Universityn tutkijoiden tekemän tutkimuksen mukaan Amerikassa liioitellaan islamilaisen terrorismin uhkaa amerikkalaisille.
Myöskään Euroopassa islamilainen terrorismi ei ole niin suuri ongelma kuin päättäjät ja media uskottelevat. Kokonaisuudessaankin terrorismi on Euroopassa varsin marginaalinen ilmiö. Interpol on tutkinut terrorismia Euroopassa ja laatinut vuosittaisen katsauksen Euroopan terrorismitilanteeseen vuosina 2007, 2008 ja 2009. Ainoastaan 0,4% kaikista terroriteoista oli islamistien tekemiä. Ylivoimaisesti suurin osa (84,4%) terroriteoista oli Espanjan ja Ranskan separatistien tekemiä. Vasemmistolaista terrorismia teoista oli 6,5%, mikä on yli kuusitoista kertaa enemmän kuin mistä islamilainen terrorismi on vastuussa. Toisin kuin median propaganda väittää, islamistien terroriteot eivät ole myöskään ainoita kuolemaan tähtääviä, vaan Interpolin mukaan myös esimerkiksi äärivasemmisto on pyrkinyt tappamaan teoillaan ihmisiä. Tästä huolimatta terrorismia koskeva uutisointi keskittyy lähes yksinomaan islamilaiseen terrorismiin.
Vaikka islamilainen terrorismi ei ole merkittävä uhka länsimaissa, on se todellinen ilmiö. Islamilaisesta terrorismista on eniten haittaa alueilla, joilla on raja- tai valtakiistoja sekä muita levottomuuksia. Ainoastaan hyvin pieni osa islamilaisesta terrorismista tapahtuu muualla kuin islamilaisissa maissa. Tämä antaa hiukan kuvaa islamilaisen terrorismin luonteeseen. Jos tavallisesti rauhattomilla ja kaaottisilla alueilla sattuu erilaisia iskuja, ne saatetaan katsoa terrorismiksi jo senkin takia, että ihmisillä ei ole keinoja, tarvetta tai halua eritellä iskun motiiveja. Urbaania sotaa käyvää sissiä tai amatööripartisaania on hankala erottaa terroristista, erityisesti jos hän sattuu olemaan uskonnollinen.
Lisäksi on huomattava, että terrorismi itsessään ei ole yksiselitteinen käsite. Vaikka terrorismia vastaan on laadittu kansainvälisiä sopimuksia, ei terrorismia määritellä yhdessäkään tällaisessa sopimuksessa. Se, mikä on terrorismia, vaihtelee sen mukaan, keneltä kysytään ja milloin. Henkilö, joka sattui taistelemaan kylmän sodan aikoihin Jenkkilän vihollisia vastaan omista motiiveistaan, oli todennäköisesti Jenkkilän silmissä ja mediassa ennemmin vapaustaistelija kuin terroristi. Kun poliittinen tilanne muuttuu, saman henkilön taistelu ei ehkä olekaan enää Yhdysvaltain etujen mukaista, minkä vuoksi hänet voidaan helposti leimata terroristiksi. Terrorismiksi sanotaan sitä, minkä sanominen terrorismiksi on vallanpitäjien etujen mukaista.
Somaliassa "laillista valtaa" on syytetty toistuvasti ihmisoikeusloukkauksista. Somalian "laillinen valta" ei nauti minkäänlaista aitoa kansalaisten luottamusta, vaan päinvastoin kansalaiset vastustavat tätä laillista valtaa aktiivisesti kaikilla keinoilla, mitä heiltä löytyy. Länsimaat, kuten Britannia, tukevat ihmisoikeusloukkauksista syytettyä somalien itsensä vastustamaa valtaa rahallisesti miljoonien puntien edestä. Koska kansalaisten vastustama laillinen valta on länsimaille edullinen, on sitä vastaan suunnatut hyökkäykset järkevämpää tuomita fanatismiksi kuin kutsua niitä esimerkiksi vapaustaisteluksi, vaikka taistelun perimmäisenä motiivina olisikin taistelu länsimaista pakkovaltaa vastaan, eikä uskonto. Kyse on käsitepelistä.
Olennaisinta terrorismissa ei tietenkään ole käsitteiden määrittely, vaan se, kuinka paljon kuolemaa se aiheuttaa. Madridin iskujen kaltaisista tragedioista huolimatta islamilainen terrorismi ei ole erityisen tappavaa. Tyypillinen islamilainen terrori-isku on paljon lähempänä Tuhkholman epäonnistunutta itsensä räjäyttäjää kuin 9/11:ta. Interpolin tilastojen tarkastelemien vuosien aikana islamistiterroristit eivät saaneet tapettua yhtä ainoaa ihmistä koko Euroopassa. Islamilaiset terroristit ovat keskimäärin huonosti valmistautuneita ja huonosti koulutettuja terroritekoihin, eivätkä he ole tehokkaita edes yrittäessään. Onnistuneet iskut ovat poikkeus, eivät sääntö.
Yksilön ja arjen turvallisuutta uhkaavat lukemattomat asiat huomattavasti enemmän kuin islamilainen terrorismi. Uskonnollisen terrorismin kanssa näillä uhkatekijöillä on yhteistä se, että niihin ei voi juurikaan varautua ja ne voivat kohdistua kehen tahansa ilman tämän omaa syytä. Vuonna 2009 rattijuopumus tappoi 94 ihmistä Suomessa. Rattijuoppo on vahingossa kolaroidessaan tuhoisampi kuin keskimääräinen muslimiterroristi pommittaessaan tarkoituksella. Jopa pelkkä eläminen suurkaupungissa on vaarallisempaa kuin muslimiterrorismi. Helsingin yliopiston tutkija Outi Ampujan mukaan vuodessa kuolee noin 400 suomalaista melusta johtuviin haittoihin. Melu siis tappaa pelkästään Suomessa vuosittain enemmän ihmisiä kuin islamilainen terrorismi koko Euroopan unionissa ja Amerikassa yhteensä. Melua ei tosin voi käyttää tekosyynä sensuurin ja valvonnan lisäämiselle, eikä se pelota ihmisiä yhtä paljon kuin uskonnolliset fanaatikot.
Jokainen ymmärtää sen, että fundamentalistinen hihhuli, joka kuvittelee tappamalla toisia saavansa joellisen viiniä ja läjän hekumallisia neitsyitä ikuisessa paratiisissa, on saakutan vaarallinen juttu. Kaikesta huolimatta tällaisia ihmisiä on huomattavasti vähemmän kuin mitä media uskottelee. Lisäksi tällaiset ihmiset saavat paljon vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin mitä annetaan ymmärtää. Terrorismin suurin vaara ei ole sen aiheuttamassa vahingossa, vaan pelossa, jota se lietsoo ihmisten mieliin. Islamilainen terrorismi, kuten mikä tahansa terrorismi, on vakava asia, mutta se ei ole mitenkään niin suuri uhka, että sen perusteella pitäisi panikoida, hermostua tai edes harkita yhdenkään olennaisen vapauden rajoitusta tai kaventamista. Terrorismi on pelolla hallitsemista. Jokainen, joka pyrkii pelottelemaan terroristeilla tai terrorismilla, pelaa suoraan terrorin ja pelon lietsonnan pussiin. Pelko on merkittävämpi uhka kuin islamilainen terrorismi.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Vain Suomen kansalaiset voivat sanoa, mikä on Suomen kansalaisten etu
Torstaina eduskunta päätti Suomen 740 miljoonan lainatakuista Irlannille. Hallitus perusteli lainatakuita Suomen kansalaisten edulla. Tässä on yksi ongelma. Hallitus ei voi tietää, mikä on Suomen kansalaisten etu. Hallitus voi ainoastaan luulla tai väittää tietävänsä sen. Hallitus ja sen tekemät päätökset ovat kaukana kansalaisten mielipiteestä, ja koska "etu" on suhteellinen käsite, voivat ainoastaan kansalaiset itse sanoa, mikä on heidän etunsa.
Ei ole olemassa mitään yksiselitteistä totuutta, jonka pohjalta voisi sanoa, mikä on yleismaailmallinen "etu". Se, mikä kenenkin mielestä on etu, riippuu aina arvoista. Ihminen, joka on esimerkiksi elämässään kokenut turvattomuutta, voi arvostaa turvallisuutta enemmän kuin ihminen, joka on ollut aina suhteellisen turvassa, mutta jonka vapauksia on rajoitettu. Se, mikä on arvokasta ja tavoittelemisen arvoista, riippuu yksilöstä. Jollekin taloudellinen vakaus tai hyvinvointi voi olla tärkeämpää kuin tasa-arvo tai turvallisuus. Kyse on mielivaltaisesta päätöksestä, jota ei ole mahdollista todistaa yleismaailmallisesti. Etu on subjektiivinen käsite ja jokainen käsittää sen eri tavalla.
Koska etua ei voi määritellä ylhäältä, Suomen kansalaisten etua eivät voi määritellä poliitikot, hallitus, media, pankit tai mikään muukaan instituutio. Ainoat, jotka voivat tietää, mikä on Suomen kansalaisten etu, ovat Suomen kansalaiset itse.
Puhtaasti edustuksellisessa järjestelmässä, jossa parlamenttivaalit järjestetään kerran neljässä vuodessa ei ole mitään takeita, että eduskunnan tai hallituksen toimilla olisi hetkellä kansalaisten tuki. Mitä pidemmälle eduskuntavaaleista mennään, sitä todennäköisempää tämä on. Suomen Gallupin tekemän puoluebarometrin mukaan 51 prosenttia kansalaisista ovat tyytymättömiä hallitukseen. Poliittiset tapahtumat tai poliitikkojen tekemät päätökset voivat vaikuttaa Suomen kansalaisten luottamukseen valittuja päättäjiään kohtaan. Luottamus voi olla hyvin alhainenkin, mutta päätöksenteko ei ilmennä tätä ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Pelkästään edustuksellinen järjestelmä on liian jäykkä ottamaan kansalaisten mielipiteen huomioon.
Vaikka eduskunta toimiikin kansan nimissä, kyse on 200 tavallisen ihmisen mieltymysten ja oletusten muovaamasta henkilökohtaisesta päätöksestä. Lisäksi on huomioitava, että Suomen demokratiassa päätöksiä eivät tosiasiallisesti edes tee kansanedustajat, vaan puolueet ja hallitus. Keskustan kansanedustaja Hannu Hoskonen äänesti Irlannin lainasta hallituksen ja eduskuntaryhmänsä linjan vastaisesti. Helsingin sanomien mukaan Keskustalla on selvät säännöt tilanteisiin, joissa edustaja rikkoo äänestyksessä ryhmäkuria. Helsingin sanomien mukaan ryhmäkurin rikkominen johtaa tavallisesti hiljaiseen yhteiseen rankaisuun: ryhmäkurin rikkoja ei pääse pitkiin aikoihin mihinkään kunnon asemiin kuten jaostojen tai valiokuntien johtoon, kunnollisille matkoille tai ryhmän luottamustoimiin. Ryhmäkurilla ja epävirallisilla rangaistuksilla puolueet ohjaavat kansanedustajien äänestyskäyttäytymistä kansanedustajan äänestäjistä riippumatta.
Suomen perustuslain mukaan kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset. Ryhmäkuri ja "hallituksen pelisäännöt" ovat keinoja pyrkiä varmistamaan, että kansanedustaja sitoutuu noudattamaan muita kuin perustuslaillisia määräyksiä. Ryhmäkuri kasvattaa entisestään kuilua kansalaisten ja tehtyjen päätösten välillä ja se on vastoin Suomen perustuslain henkeä. Ryhmäkuri ei perustu Suomen kansalaisten etuun.
Jotta suuria linjauksia, kuten Irlannin lainaa, voitaisiin perustella kansalaisten edulla, sillä tulisi olla kansalaisten suora hyväksyntä. Kansanäänestyksessä kansan mielipide tulee suoremmin esille kuin eduskunnan äänestyksessä. Eduskunnassa oman näkemyksensä Suomen kansalaisten edusta saavat sanoa 200 erioikeutettua poliitikkoa, jotka toimivat eturyhmiensä kurin mukaisesti. Kansanäänestyksessä jokainen Suomen kansalainen saa osallistua päätöksentekoon. Suorassa kansanäänestyksessä ne, joiden edusta päätetään, saavat sanoa, onko päätös tuon edun mukaista vai ei.
Hallitus ei voi oikeuttaa toimintaansa Suomen kansalaisten edulla, jos Suomen kansalaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä hallituksen toiminta, oli se millaista tahansa. Hallituksella ei ole mitään takeita sille, että sen toiminta olisi Suomen kansalaisten edun mukaista. Kun hallitus perustelee jotain Suomen kansalaisten edulla, on perustelu yhtä pätevä kuin jos hallitus perustelisi päätöksen tyhjällä. Varmistaaksemme, että Irlannin lainatakuiden kaltaisissa asioissa toimittaisiin Suomen kansalaisten edun mukaisesti, tulisi näistä asioista järjestää suora, sitova kansanäänestys.
Lisää tietoa:
Suora demokratia edustuksellisen demokratian tueksi
Sitovat kansanäänestykset parantavat taloutta
Ei ole olemassa mitään yksiselitteistä totuutta, jonka pohjalta voisi sanoa, mikä on yleismaailmallinen "etu". Se, mikä kenenkin mielestä on etu, riippuu aina arvoista. Ihminen, joka on esimerkiksi elämässään kokenut turvattomuutta, voi arvostaa turvallisuutta enemmän kuin ihminen, joka on ollut aina suhteellisen turvassa, mutta jonka vapauksia on rajoitettu. Se, mikä on arvokasta ja tavoittelemisen arvoista, riippuu yksilöstä. Jollekin taloudellinen vakaus tai hyvinvointi voi olla tärkeämpää kuin tasa-arvo tai turvallisuus. Kyse on mielivaltaisesta päätöksestä, jota ei ole mahdollista todistaa yleismaailmallisesti. Etu on subjektiivinen käsite ja jokainen käsittää sen eri tavalla.
Koska etua ei voi määritellä ylhäältä, Suomen kansalaisten etua eivät voi määritellä poliitikot, hallitus, media, pankit tai mikään muukaan instituutio. Ainoat, jotka voivat tietää, mikä on Suomen kansalaisten etu, ovat Suomen kansalaiset itse.
Puhtaasti edustuksellisessa järjestelmässä, jossa parlamenttivaalit järjestetään kerran neljässä vuodessa ei ole mitään takeita, että eduskunnan tai hallituksen toimilla olisi hetkellä kansalaisten tuki. Mitä pidemmälle eduskuntavaaleista mennään, sitä todennäköisempää tämä on. Suomen Gallupin tekemän puoluebarometrin mukaan 51 prosenttia kansalaisista ovat tyytymättömiä hallitukseen. Poliittiset tapahtumat tai poliitikkojen tekemät päätökset voivat vaikuttaa Suomen kansalaisten luottamukseen valittuja päättäjiään kohtaan. Luottamus voi olla hyvin alhainenkin, mutta päätöksenteko ei ilmennä tätä ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Pelkästään edustuksellinen järjestelmä on liian jäykkä ottamaan kansalaisten mielipiteen huomioon.
Vaikka eduskunta toimiikin kansan nimissä, kyse on 200 tavallisen ihmisen mieltymysten ja oletusten muovaamasta henkilökohtaisesta päätöksestä. Lisäksi on huomioitava, että Suomen demokratiassa päätöksiä eivät tosiasiallisesti edes tee kansanedustajat, vaan puolueet ja hallitus. Keskustan kansanedustaja Hannu Hoskonen äänesti Irlannin lainasta hallituksen ja eduskuntaryhmänsä linjan vastaisesti. Helsingin sanomien mukaan Keskustalla on selvät säännöt tilanteisiin, joissa edustaja rikkoo äänestyksessä ryhmäkuria. Helsingin sanomien mukaan ryhmäkurin rikkominen johtaa tavallisesti hiljaiseen yhteiseen rankaisuun: ryhmäkurin rikkoja ei pääse pitkiin aikoihin mihinkään kunnon asemiin kuten jaostojen tai valiokuntien johtoon, kunnollisille matkoille tai ryhmän luottamustoimiin. Ryhmäkurilla ja epävirallisilla rangaistuksilla puolueet ohjaavat kansanedustajien äänestyskäyttäytymistä kansanedustajan äänestäjistä riippumatta.
Suomen perustuslain mukaan kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset. Ryhmäkuri ja "hallituksen pelisäännöt" ovat keinoja pyrkiä varmistamaan, että kansanedustaja sitoutuu noudattamaan muita kuin perustuslaillisia määräyksiä. Ryhmäkuri kasvattaa entisestään kuilua kansalaisten ja tehtyjen päätösten välillä ja se on vastoin Suomen perustuslain henkeä. Ryhmäkuri ei perustu Suomen kansalaisten etuun.
Jotta suuria linjauksia, kuten Irlannin lainaa, voitaisiin perustella kansalaisten edulla, sillä tulisi olla kansalaisten suora hyväksyntä. Kansanäänestyksessä kansan mielipide tulee suoremmin esille kuin eduskunnan äänestyksessä. Eduskunnassa oman näkemyksensä Suomen kansalaisten edusta saavat sanoa 200 erioikeutettua poliitikkoa, jotka toimivat eturyhmiensä kurin mukaisesti. Kansanäänestyksessä jokainen Suomen kansalainen saa osallistua päätöksentekoon. Suorassa kansanäänestyksessä ne, joiden edusta päätetään, saavat sanoa, onko päätös tuon edun mukaista vai ei.
Hallitus ei voi oikeuttaa toimintaansa Suomen kansalaisten edulla, jos Suomen kansalaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä hallituksen toiminta, oli se millaista tahansa. Hallituksella ei ole mitään takeita sille, että sen toiminta olisi Suomen kansalaisten edun mukaista. Kun hallitus perustelee jotain Suomen kansalaisten edulla, on perustelu yhtä pätevä kuin jos hallitus perustelisi päätöksen tyhjällä. Varmistaaksemme, että Irlannin lainatakuiden kaltaisissa asioissa toimittaisiin Suomen kansalaisten edun mukaisesti, tulisi näistä asioista järjestää suora, sitova kansanäänestys.
Lisää tietoa:
Suora demokratia edustuksellisen demokratian tueksi
Sitovat kansanäänestykset parantavat taloutta
torstai 2. joulukuuta 2010
Rauhanomainen mielenilmaisu rasismin uhrien ja suomalaisuuden puolesta Turussa 6.12.
Muutos 2011 järjestää itsenäisyyspäivänä 6.12. Turussa rauhanomaisen mielenilmauksen rasismin uhrien ja suomalaisuuden puolesta. Mielenilmaus alkaa Turun tuomiokirkon edessä 17:45. Mielenilmaus alkaa Muutoksen kansanedustajaehdokas Jari-Petri Heinon puheella. Myöhemmin mikrofoni on avoin ja puheita voi pyytää paikan päältä Muutoksen puheenjohtaja Jiri Keroselta. Mielenilmauksessa sytytetään kynttilät rasismin uhrien ja suomalaisuuden puolesta kello 18:00.
Suomalaiset ovat kansa, jota on läpi koko sen historian alistettu ja vainottu. Ruotsin vallan aikana Suomen ja sen kansan kohtalosta määräsivät ruotsalaiset, ja suomalaiset olivat lähinnä pelinappula suurvaltapolitiikassa. Tsaarin aikana suomalaisia vastaan käytiin erilaisia venäläistämisohjelmia, joissa suomalaisuus tahdottiin tuhota ja sen tilalle luoda venäläinen identiteetti. Suomalaiset kansana tietävät, mitä on etninen vaino.
Itsenäisyyspäivänä suomalaisten on hyvä ymmärtää, miten arvokas asia itsenäisyys ja suomalaisten olemassaolo on. Samalla suomalaiset voivat muistaa, että kaikki maailman kansat eivät ole olleet yhtä onnekkaita kuin me. Monet kansat ovat tuhoutuneet etnisten vainojen kohteena tai niiden vapaus on riistetty. Itsenäisyyspäivä antaa meille mahdollisuuden muistaa Ruandan kansanmurhassa kuolleita, Hitlerin ja Stalinin juutalaisvainojen uhreja sekä kaikkia muita kansoja ja yksilöitä, jotka ovat milloinkaan joutuneet kokemaan rasismia tai etnistä vainoa, kuten suomalaiset ennen.
Emme voi muuttaa historiallisia vääryyksiä, mutta meidän tulee tehdä kaikkemme, että niitä ei enää tapahdu. Meidän ei tule olla katkeria menneisyydestä, vaan iloisia nykyhetkestä. Synkät ajat historiassa ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia oppia. Niin pitkään kuin muistamme oman historiamme, pystymme ymmärtämään, miten tärkeää itsenäisyys on kansalle ja miksi meidän on seisottava kaikkien rasismin uhrien rinnalla ja taisteltava määrätietoisesti, jotta jonain päivänä kaikki kansat olisivat vapaita vainosta ja määräämään omasta kohtalostaan.
Tule itsenäisyyspäivänä Turun tuomiokirkolle sytyttämään kynttilä osoituksena tuestasi suomalaisuudelle ja rasismin uhreille! Oma kynttilä, lyhty tai soihtu mukaan! Paikalle on kutsuttu kaikkien puolueiden edustajat.
Lisää tietoa:
Tapahtuman Facebook-yhteisö
Suomalaiset ovat kansa, jota on läpi koko sen historian alistettu ja vainottu. Ruotsin vallan aikana Suomen ja sen kansan kohtalosta määräsivät ruotsalaiset, ja suomalaiset olivat lähinnä pelinappula suurvaltapolitiikassa. Tsaarin aikana suomalaisia vastaan käytiin erilaisia venäläistämisohjelmia, joissa suomalaisuus tahdottiin tuhota ja sen tilalle luoda venäläinen identiteetti. Suomalaiset kansana tietävät, mitä on etninen vaino.
Itsenäisyyspäivänä suomalaisten on hyvä ymmärtää, miten arvokas asia itsenäisyys ja suomalaisten olemassaolo on. Samalla suomalaiset voivat muistaa, että kaikki maailman kansat eivät ole olleet yhtä onnekkaita kuin me. Monet kansat ovat tuhoutuneet etnisten vainojen kohteena tai niiden vapaus on riistetty. Itsenäisyyspäivä antaa meille mahdollisuuden muistaa Ruandan kansanmurhassa kuolleita, Hitlerin ja Stalinin juutalaisvainojen uhreja sekä kaikkia muita kansoja ja yksilöitä, jotka ovat milloinkaan joutuneet kokemaan rasismia tai etnistä vainoa, kuten suomalaiset ennen.
Emme voi muuttaa historiallisia vääryyksiä, mutta meidän tulee tehdä kaikkemme, että niitä ei enää tapahdu. Meidän ei tule olla katkeria menneisyydestä, vaan iloisia nykyhetkestä. Synkät ajat historiassa ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia oppia. Niin pitkään kuin muistamme oman historiamme, pystymme ymmärtämään, miten tärkeää itsenäisyys on kansalle ja miksi meidän on seisottava kaikkien rasismin uhrien rinnalla ja taisteltava määrätietoisesti, jotta jonain päivänä kaikki kansat olisivat vapaita vainosta ja määräämään omasta kohtalostaan.
Tule itsenäisyyspäivänä Turun tuomiokirkolle sytyttämään kynttilä osoituksena tuestasi suomalaisuudelle ja rasismin uhreille! Oma kynttilä, lyhty tai soihtu mukaan! Paikalle on kutsuttu kaikkien puolueiden edustajat.
Lisää tietoa:
Tapahtuman Facebook-yhteisö
maanantai 29. marraskuuta 2010
Vaaliohjelmani eduskuntavaaleihin 2011
Vaaliohjelmani eduskuntavaaleihin 2011.
Poliittinen järjestelmä:
- Oikeusjärjestelmän on oltava vapaa politiikasta. Suomen nykyisessä järjestelmässä käräjäoikeuksien lautamiehet ovat puolueiden valitsemia ja nimeämiä, mikä käytännössä tarkoittaa, että lautamiespaikat menevät palkkioiksi puolueen aktiiveille ja toimijoille. Tämä on vastoin oikeusvaltion periaatteisiin kuuluvaa vallan kolmijaon oppia ja siitä tulee luopua. Käräjäoikeuksien maallikkojäsenet tulee valita arvalla kaikista vapaaehtoisista lautamiehen kriteerit täyttävistä Suomen kansalaisista.
- Suomi tarvitsee perustuslakituomioistuimen. Tällä hetkellä lakien perustuslainmukaisuudesta päättää eduskunnan perustuslakivaliokunta, eli ne samat kansanedustajat, jotka alunperinkin säätävät lakeja. Kansanedustajat saavat siis itse päättää, onko heidän säätämänsä laki vastoin perustuslakia vai ei. Eduskunnalla ei ole merkittävää kynnystä olla säätämättä Suomen perustuslain kanssa ristiriidassa tai jännitteessä olevaa lainsäädäntöä, koska se valvoo itse itseään. Viimeaikaisina esimerkkeinä ilmiöstö muun muassa uusi yliopistolaki, Lissabonin sopimus ja Lex Nokia. Perustuslakituomioistuin tehostaisi perustuslainmukaisuuden valvontaa ja se loisi pakotteita eduskunnalle toimia perustuslain mukaisesti.
- Suomen perustuslakiin on lisättävä kansalaisille mahdollisuus omasta aloitteestaan järjestää sitovia kansanäänestyksiä. Tätä kansanvallan muotoa kutsutaan suoraksi demokratiaksi, ja se on ollut menestyksekkäästi käytössä Sveitsissä jo yli 150 vuotta. Sitovat kansanäänestykset toimivat sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla. Kansanäänestys tavallisesta laista järjestetään 35 000 ihmisen aloitteesta. Kansanäänestys perustuslain muuttamiseksi tai korkean virkamiehen erottamiseksi järjestetään 43 000 ihmisen aloitteesta. Lisäksi sitova kansanäänestys on järjestettävä aina perustuslakia muuttaessa tai säädettäessä lainsäädäntöä, joka vaikuttaa kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin.
- Kansanedustajia varten tulee asettaa sähköisen äänestyksen järjestelmä. Kansalaisten kohdalla sähköinen äänestys ei toimi, koska siinä on valtavia riskejä esimerkiksi vaalisalaisuuden suhteen. Kansanedustajien asema äänestämisessä on kuitenkin täysin päinvastainen. He eivät esimerkiksi tarvitse vaalisalaisuutta, vaan äänestäjälle on nimenomaan tärkeää, että hän tietää, mitä kukakin kansanedustaja on äänestänyt. Sähköisen äänestyksen ongelmat eivät siis koske kansanedustajia samalla tavalla kuin kansalaisia. Sähköisen äänestämisen järjestelmä voitaisiin hoitaa sovelluksella, joka asennetaan esimerkiksi kansanedustajien kännyköihin. Tällöin kansanedustajat voisivat äänestää myös ollessaan poissa täysistunnoista, eivätkä he voisi enää paeta epämiellyttäviä päätöksiä yksinkertaisesti olemalla äänestyksestä poissa, kuten monet kansanedustajat nykyään tekevät.
Tietoyhteiskunta:
- Ihmisoikeuksien on toteuduttava täysimääräisesti tietoyhteiskunnassa. Kaikkia kansallisia ja EU-tasoisia valvonta- ja sensuurijärjestelmiä tulee ryhtyä purkamaan määrätietoisesti ja uusia valvontajärjestelmiä ei tule enää luoda. Erityisesti Suomen valtion tulee vaatia Ruotsia purkamaan omien rajojensa ulkopuolisten ihmisten ihmisoikeuksia rajoittava tietoliikennevakoilujärjestelmä. Internet ei ole mikään lainsäätäjän villi länsi, jonne hän voi mielivaltaisesti laatia kieltoja ja urkkimisjärjestelmiä, vaan Internet on osa oikeiden ihmisten oikeaa arkea ja sitä koskevat samat lait kuin muuta yhteiskuntaa.
- Julkisen vallan on pyrittävä edistämään vapaan koodin ohjelmistojen käyttöä ja suomalaista tekniikkaa. Tällä hetkellä Suomen valtio antaa turhaan rahaa ulkomaalaisille megakorporaatioille, vaikka tuo raha voitaisiin säästää ja samalla tukea Suomen tietoyhteiskuntakehitystä. Suomen koulut myös kouluttavat ATK-tunneilla oppilaita lähinnä käyttämään esimerkiksi Windowsia, eikä heille juuri kerrota vaihtoehdoista. Suomi kouluttaa ylikansallisille firmoille asiakkaita sen sijaan, että se opettaisi oppilaita mahdollisimman monipuoliseen tietotekniikan ymmärtämiseen. Julkisissa koneissa on siirryttävä käyttämään avoimia, vapaita ohjelmistoja. Toisin kuin kaupalliset ohjelmistot, nämä ohjelmistot ovat valtiolle ilmaisia, eikä valtiolla ole mitään syytä maksaa ylimääräistä. Lisäksi monet laadukkaimmista vapaan koodin ohjelmistoista ovat kotimaisia, kuten esimerkiksi Linux-käyttöjärjestelmät.
- Kaikkiin julkisen vallan koneisiin on asennettava Grid-sovellus laskemaan ihmiskuntaa hyödyttävää tieteellistä tutkimusta. Grid on ohjelmisto, joka käyttää tietokoneen kapasiteettia tieteellisten laskutoimitusten suorittamiseen silloin, kun tietokone ei ole muussa käytössä. Näiden laskutoimitusten tulokset Grid lähettää keskusserverille, jossa tiedot kootaan ja toimitetaan niitä hyödyntäville tiedemiehille. Grid-teknologiaa käytetään muun muassa taistelussa syöpää ja HIV:tä vastaan. Suomessa on paljon julkisia tietokoneita. Jos nämä kaikki tietokoneet käyttämättöminä ollessaan laskisivat tieteellistä informaatiota HIV:n parantamiseksi, lahjoittaisi Suomi vuosittain miljoonia tunteja laskentakapasiteettia koko ihmiskuntaa riivaavien asioiden parantamiseksi. Sovellusten käyttöönotto ei maksaisi Suomelle käytännössä mitään, mutta se tuottaisi jatkuvasti rahanarvoista tietoa yhteistä hyvää varten.
Ulkopolitiikka:
- Euroopan unionin jäsenyydestä on järjestettävä uusi kansanäänestys, jonka tulos sitoo eduskuntaa. Nykyinen EU ei ole sama EU, jonka jäsenyydestä suomalaiset saivat äänestää. Kun Lissabonin sopimus, eli Euroopan unionin perustuslaki, tuli voimaan, muuttuivat EU:n valtasuhteet ja lainsäädäntövaltuudet merkittävästi. Lisäksi Lissabonin sopimus korvasi sitä edeltäneet EU:n perustamissopimukset, joten uuden kansanäänestyksen järjestäminen on myös juridisesti perusteltua.
- Kehitysavulle on parempia vaihtoehtoja. Todellisuudessa kehitysapu ei kehitä eikä auta. Asiantuntijoiden mukaan jopa 90% kaikesta Suomen antamasta kehitysavusta menee korruptoituneille virkamiehille, poliitikoille tai muille tahoille, joille se ei kuulu. Lisäksi monet kehitysavun tyypit on sidottu taloudellisiin sopimuksiin ja ehtoihin, joista on vähän hyötyä kehitysavun saajamaalle, mutta paljon hyötyä kansainvälisille yrityksille. Kehitysavun sijasta olisi kokeiltava muita auttamismuotoja, kuten esimerkiksi mikrolainoja, joissa apu menee suoraan ihmiseltä ihmiselle ilman byrokraattisia välikäsiä.
- Suomen on tunnustettava Somalimaan itsenäisyys. Somalimaa, eli Somalian autonominen pohjoisosa, on käytännössä toimiva ja rauhallinen valtio. Sitä eivät vaivaa muun Somalian ongelmat kuten ääri-islamismi, sotajoukot tai sisällissota. Tästä huolimatta Somalia on YK:n tunnustama valtio, mutta Somalimaa ei. Somalimaa täyttää toimivan valtion kriteerit huomattavasti muuta Somaliaa paremmin. Somalimaan itsenäisyyden tunnustaminen olisi ensimmäinen askel Somalian tilanteen rauhoittamiseksi. Tämän lisäksi Suomen on tuomittava kansainvälisesti Britannian antama miljoonien tuki Somalian ihmisoikeusrikkomuksista syytetylle hallinnolle.
- Suomen on osaltaan annettava anteeksi kaikkien kehitysmaiden velat edellyttäen, että kehitysmaa pyrkii kehittämään toimivaa kansanvaltaa. Velka on yksi maailman pahimmista ongelmista. Vaikka fyysistä orjuutta vastaan pyritään taistelemaan jatkuvasti, on velkaorjuuden määrä ainoastaan kasvanut. Monien kehitysmaiden velat ovat syntyneet itsevaltiuksen aikana, eikä otettua lainaa ole käytetty parantamaan maan kansalaisten asemaa. Siltikin maan kansalaiset joutuvat maksumiehiksi. Tämä on moraalisesti väärin ja se rajoittaa keinotekoisesti kehitysmaiden hyvinvoinnin kehitystä. Velkojen anteeksianto olisi hyvä vaihtoehto myös kehitysavulle.
Uskonnonvapaus:
- Kaikesta uskonnonopetuksesta on tehtävä tunnustuksetonta ja objektiivista. Verovaroja ei saa käyttää kasvattamaan lasta uskomaan kristinuskoon, islamiin tai muihin puhtaasti uskonnollisiin maailmankatsomuksiin. Kouluissa kaikkia uskontoja on kohdeltava tasapuolisesti ja niistä on opetettava lapselle myös uskontojen huonot, usein vaietut puolet. Vanhempien uskonnollinen vakaumus ei saa vaikuttaa siihen, mikä lapselle annettavan opetuksen laatu tai sisältö on, vaan jokaisen lapsen on oltava tasavertaisessa asemassa uskonnosta riippumatta. Lapsia ei myöskään saa opettaa pitämään toisiaan erilaisina eristämällä heitä mielivaltaisesti toisistaan eri kouluryhmiin heidän vanhempiensa uskonnollisista näkemyksistä johtuen.
- Lasten sukupuolielinten silpominen kriminalisoitava. Uskonnollisista tai kulttuurillista syistä tapahtuva lasten sukupuolielimien rituaalinen arpeuttaminen, eli ympärileikkaus, on kiellettävä ehdottomasti kaikissa tapauksissa, ja se on kirjattava Suomen rikoslakiin rankaistavana rikoksena. Rangaistuksia annettaessa lapsen ikä on katsottava raskauttavaksi tekijäksi. Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Fyysinen koskemattomuus on lapsen oikeus, eikä sitä saa loukata lapsen vanhempien uskonnollisten rituaalien vuoksi. Vanhempien oikeus uskonnonvapauteen ei tarkoita, että lapsella ei olisi oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen tai että tuo oikeus heikkenisi. Lapsen etu ei voi toteutua, jos lapsen ihmis- ja perusoikeuksia loukataan.
- Kirkko ja valtio tulee erottaa toisistaan. Nykyisessä järjestelmässä kirkkoa joutuvat tukemaan verovaroilla monet sellaiset, jotka eivät usko kirkon opetuksiin. Valtionkirkko tosiasiallisesti asettaa eri uskonnot ja elämänkatsomukset epätasa-arvoiseen asemaan. Kirkon valtiollinen asema myös rajoittaa kirkon oppien harjoittamista. Lisäksi Suomen merkittävin uskontokunta, luterilaisuus, pitää sisällään niin sanotun kahden miekan opin, jonka mukaan kirkollinen ja maallinen valta kuuluvat erilleen. Sekä maalliset että henkiset syyt puhuvat valtionkirkkoa vastaan.
- Uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä rikoslaista on kumottava. Suomen lainsäädäntö, kuten järjestyslaki ja muut rikoslain pykälät, ovat riittäviä rankaisemaan esimerkiksi uskonnollisten yhdyskuntien tilaisuuksien häirinnästä ilmankin uskonrauhan rikkomista koskevaa pykälää. Uskonrauhan rikkominen asettaa esimerkiksi ateististen, aatteellisten yhdistysten ja uskonnollisten yhdyskuntien kohtelun erilaiseen asemaan toisiinsa nähden, vaikka Suomen lain tulisi kohdella kaikkia yhdenmukaisesti heidän uskonnostaan riippumatta. Sananvapauden kannalta taas on ongelmallista, jos jokin asia voidaan asettaa kritiikin ulkopuolelle pelkästään julistamalla se pyhäksi. Ei ole ihmisen tehtävä loukkaantua Jumalan puolesta, jos Jumalaa pilkataan. Jos Jumala tahtoo rankaista pilkkaajaansa, hän kyllä varmasti tekee sen itse.
Maahanmuuttopolitiikka:
- Pakolaisuus on ulkopoliittinen ongelma ja se tulee ratkaista ulkopoliittisin keinoin. Suomi ei voi parantaa pakolaisongelmaa sisäpolitiikallaan, eikä esimerkiksi turvapaikkojen määrä tule vaikuttamaan mitenkään niihin asioihin, jotka oikeasti aiheuttavat pakolaisuutta. Pakolaisuuspolitiikka on suunnattava ensisijassa ulkopolitiikaksi. Ulkopoliittisia toimenpiteitä, joilla Suomi voi vähentää pakolaisuutta aiheuttavaa kurjuutta ja levottomuutta, ovat esimerkiksi kaikkien kehitysmaiden velkojen anteeksianto, Somalimaan itsenäisyyden tunnustaminen ja yksityisille suunnatut mikrolainat.
- Suomen omaan lainsäädäntöön perustuva "humanitaarinen suojelu" lakkautetaan ja humanitaarisen maahanmuuton painopiste siirretään YK:n järjestelmään. Suomen oma järjestelmä ei perustu kansainvälisiin sopimuksiin tai vaatimuksiin, eikä sitä ole laadittu pitäen silmällä maahanmuuttajien tai Suomen kansalaisten etua. Järjestelmän epäkohdat mahdollistavat ja edistävät muun muassa väärinkäyttöä ja ihmiskauppaa. YK:n pakolaissopimukseen perustuvassa järjestelmässä ei näitä ongelmia ole, ja YK:n järjestelmässä jokaisen turvapaikanhakijan oikeutus kansainväliseen sopimukseen perustuvaan pakolaisstatukseen on tarkistettu jo ennakolta. Suomen on nostettava pakolaiskiintiönsä nykyisestä 750 tuhanteen. Tämä 1000 kiintiö muodostaa Suomen humanitaarisen maahanmuuton maksimimäärän, ja esimerkiksi perheenyhdistämiset vähennetään tästä 1000 kiintiöstä.
- Naispuolisten maahanmuuttajien asemaa on parannettava. Monissa maissa naisen oikeuksia esimerkiksi koulutukseen, työsskäyntiin tai sosiaaliseen vaikuttamiseen rajoitetaan kulttuurisilla tai uskonnollisilla perusteilla. Näistä maista tulleet maahanmuuttajat eivät välttämättä edes ymmärrä, että Suomessa mies ja nainen ovat tasa-arvoisia. Maahanmuuttajanaisten pääsyä koulutuksen pariin on helpotettava, ja heille on tiedotettava tehokkaasti, mitkä heidän oikeutensa ovat ja miten he voivat ajaa noita oikeuksia. Lisäksi etupäässä naisiin kohdistuvat uudet rikollisuuden muodot, kuten kulttuurilliseen häpeään perustuva väkivalta, tulee huomioida erikseen lainsäädännössä ja siitä on rankaistava tehokkaasti.
- Humanitaariseen maahanmuuttoon otetaan käyttöön 80% naiskiintiö. Käytännössä kaikkialla maailmassa, missä on kurjuutta, eniten siitä kärsivät naiset. Monesti tämä kärsimys on vieläpä miesten patriarkaalisten järjestelmien aiheuttamaa. Jos humanitaarista maahanmuuttoa perustellaan ihmisten auttamisella, on rajalliset resurssit kohdistettava eniten kärsivien auttamiseksi. Lisäksi on otettava huomioon, että miehet tekevät suhteessa naisia enemmän väkivalta- ja seksuaalirikoksia, ja naisten on keskimäärin helpompaa sopeutua vieraaseen kulttuuriin kuin miesten. Naiskiintiö sekä lisää humanitaarisen maahanmuuton tarkoituksenmukaisuutta että myös tehostaa integraatiota.
Talous:
- Suomen julkisia menoja on leikattava. Leikkaukset on aloitettava tuottamattomasta hallintobyrokratiasta ja edustuskuluista sekä muusta sellaisesta, joka ei konkreettisesti lisää kansalaisten hyvinvointia. Eurooppa- ja maahanmuuttoministerin sekä ulkomaankauppaministerin virat lakkautetaan ensimmäiseksi. Eurooppa- ja ulkomaankauppa-asiat siirretään ulkoministerille ja maahanmuuttoasiat sisäministerille. Kansanedustajien palkkaa leikataan 3000 eurolla kuussa ja suurten eduskuntaryhmien puheenjohtajien erityislisät lakkautetaan. Kansanedustajien määrä lasketaan 150:een. Kansanedustajille ja ministereille automaattisesti maksettavat kulukorvaukset lakkautetaan ja kulukorvauksia maksetaan vain perustelluista menoista kuittia vastaan. Leikkaukset eivät rajoitu näihin, mutta näistä aloitetaan. Periaate on, että niin pitkään kuin julkisella vallalla on mahdollisuus leikata hallintobyrokratiasta, tuottamattomasta virkamieskoneistosta tai poliitikkojen ja virkamiesten edustuskuluista, ei ole perusteltua tehdä leikkauksia, jotka vaikuttavat kansalaisten konkreettiseen hyvinvointiin.
- Kaikki puolueille ja niiden alajärjestöille myönnettävät tuet on lakkautettava. Nykyään tuet on sidottu puolueen kokoon, mikä tarkoittaa sitä, että suuret puolueet saavat enemmän rahaa kuin pienet puolueet. Tämä seuraa se, että suurilla puolueilla on enemmän veronmaksajien rahaa kampanjointiaan varten kuin pienillä puolueilla, mikä taas auttaa suuria puolueita pysymään vallankahvassa. Tämä on demokratian kannalta sopimatonta ja vahingollista. Ei ole veronmaksajien asia kustantaa puolueiden vaalikampanjointia, vaan rahat voitaisiin käyttää järkevämmin kansalaisten hyvinvoinnin helpottamiseksi.
- Kansanedustajien palkkaus sidottava työn hoitamiseen. Lailla säädetään, että kansanedustajat tai ministerit eivät voi nostaa palkkioitaan niinä vuosina, jolloin valtion talous on alijäämäinen. Nykyään kansanedustajien ja ministerien palkat ovat täysin riippumattomia siitä, miten hyvin tai huonosti päättäjä hoitaa tehtävänsä. Valtion velkaantuessa ei ole perusteltua, että kansanedustajat nostaisivat palkkojaan.
- Kansalaisille on annettava mahdollisuus talousaloitteeseen. Poliitikot käyttävät toisten ihmisten rahoja, minkä vuoksi heillä ei ole syytä olla yhtä huolellisia kuin jos he käyttäisivät omia rahojaan. Verorahat ovat kansalaisten rahoja, jotka otetaan suoraan heidän pussistaan. Kansalaiset ovat poliitikkoja huolellisempia käyttämään verorahoja, koska he käyttävät omia rahojaan. Kansalaisille on annettava oikeus vastaaviin suoran demokratian menetelmiin koskien valtion rahankäyttöä kuin mikä heille on myönnettävä koskien lainsäädäntöä. Kansalaiset voivat siis halutessaan äänestää esimerkiksi valtion lisäbudjeteista sitovasti. Lisäksi kansalaiset voivat tehdä rahankäyttöä ja leikkauksia koskevia aloitteita. Lisäksi sitova kansanäänestys on järjestettävä aina eduskunnan tehdessä päätöksiä, jotka eivät kuulu eduskunnan alkuperäiseen talousarvioon ja joiden tosiasialliset kulut ovat miljardi euroa tai enemmän.
Koulutus:
- Kielivalinnan vapautta on lisättävä. Ruotsin kielen tarpeellisuus vaihtelee radikaalisti eri alojen, yksilöiden ja paikkojen välillä. Esimerkiksi itärajalla venäjän opiskelu voi olla huomattavasti hyödyllisempää kuin resurssien tuhlaaminen ruotsin opiskeluun. Vapaaehtoisuus lisää motivaatiota oppimiseen ja se monipuolistaa suomalaisten kieltenosaamista. Ruotsin kielen pakollisesta opetuksesta tulee tehdä vapaaehtoista kaikilla oppiasteilla ja virkamiesruotsista on luovuttava. Ruotsille on tarjottava vaihtoehdoiksi merkittäviä eurooppalaisia kieliä, kuten saksaa, venäjää ja espanjaa.
- Maksuton koulutus Suomen kansalaisille on turvattava kaikilla oppiasteilla. Koulutus on ollut yksi tärkeimmistä tekijöistä Suomen hyvinvoinnin luomisessa, eikä koulutukseen käytetyistä resursseista tule nipistää. Maksuton koulutus yhdenvertaistaa jokaisen mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja täyttä potentiaaliaan.
- Ylioppilaskunnat on joko velvoitettava pysymään lakisääteisissä tehtävissään tai niiden pakkojäsenyys on purettava. Lain mukaan ylioppilaskuntien tehtävänä on ajaa ylioppilaiden etua. Tästä huolimatta ylioppilaskunnat ottavat Suomessa monesti kantaa esimerkiksi erilaisiin poliittisiin kysymyksiin, jotka eivät liity ylioppilaiden etuihin tai opiskeluun, ja joista opiskelijoilla voi olla hyvinkin eriäviä mielipiteitä. Koska yliopisto-opiskelijan on pakko kuulua ylioppilaskuntaan, on hänen pakko tukea jopa rahallisesti myös mielipiteitä ja politiikkaa, joiden kanssa hän ei ole samaa mieltä. Ylioppilaiden poliittisten vapauksien vuoksi ylioppilaskuntien on pysyttävä vain niille lailla määrätyissä tehtävissä.
Poliittinen järjestelmä:
- Oikeusjärjestelmän on oltava vapaa politiikasta. Suomen nykyisessä järjestelmässä käräjäoikeuksien lautamiehet ovat puolueiden valitsemia ja nimeämiä, mikä käytännössä tarkoittaa, että lautamiespaikat menevät palkkioiksi puolueen aktiiveille ja toimijoille. Tämä on vastoin oikeusvaltion periaatteisiin kuuluvaa vallan kolmijaon oppia ja siitä tulee luopua. Käräjäoikeuksien maallikkojäsenet tulee valita arvalla kaikista vapaaehtoisista lautamiehen kriteerit täyttävistä Suomen kansalaisista.
- Suomi tarvitsee perustuslakituomioistuimen. Tällä hetkellä lakien perustuslainmukaisuudesta päättää eduskunnan perustuslakivaliokunta, eli ne samat kansanedustajat, jotka alunperinkin säätävät lakeja. Kansanedustajat saavat siis itse päättää, onko heidän säätämänsä laki vastoin perustuslakia vai ei. Eduskunnalla ei ole merkittävää kynnystä olla säätämättä Suomen perustuslain kanssa ristiriidassa tai jännitteessä olevaa lainsäädäntöä, koska se valvoo itse itseään. Viimeaikaisina esimerkkeinä ilmiöstö muun muassa uusi yliopistolaki, Lissabonin sopimus ja Lex Nokia. Perustuslakituomioistuin tehostaisi perustuslainmukaisuuden valvontaa ja se loisi pakotteita eduskunnalle toimia perustuslain mukaisesti.
- Suomen perustuslakiin on lisättävä kansalaisille mahdollisuus omasta aloitteestaan järjestää sitovia kansanäänestyksiä. Tätä kansanvallan muotoa kutsutaan suoraksi demokratiaksi, ja se on ollut menestyksekkäästi käytössä Sveitsissä jo yli 150 vuotta. Sitovat kansanäänestykset toimivat sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla. Kansanäänestys tavallisesta laista järjestetään 35 000 ihmisen aloitteesta. Kansanäänestys perustuslain muuttamiseksi tai korkean virkamiehen erottamiseksi järjestetään 43 000 ihmisen aloitteesta. Lisäksi sitova kansanäänestys on järjestettävä aina perustuslakia muuttaessa tai säädettäessä lainsäädäntöä, joka vaikuttaa kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin.
- Kansanedustajia varten tulee asettaa sähköisen äänestyksen järjestelmä. Kansalaisten kohdalla sähköinen äänestys ei toimi, koska siinä on valtavia riskejä esimerkiksi vaalisalaisuuden suhteen. Kansanedustajien asema äänestämisessä on kuitenkin täysin päinvastainen. He eivät esimerkiksi tarvitse vaalisalaisuutta, vaan äänestäjälle on nimenomaan tärkeää, että hän tietää, mitä kukakin kansanedustaja on äänestänyt. Sähköisen äänestyksen ongelmat eivät siis koske kansanedustajia samalla tavalla kuin kansalaisia. Sähköisen äänestämisen järjestelmä voitaisiin hoitaa sovelluksella, joka asennetaan esimerkiksi kansanedustajien kännyköihin. Tällöin kansanedustajat voisivat äänestää myös ollessaan poissa täysistunnoista, eivätkä he voisi enää paeta epämiellyttäviä päätöksiä yksinkertaisesti olemalla äänestyksestä poissa, kuten monet kansanedustajat nykyään tekevät.
Tietoyhteiskunta:
- Ihmisoikeuksien on toteuduttava täysimääräisesti tietoyhteiskunnassa. Kaikkia kansallisia ja EU-tasoisia valvonta- ja sensuurijärjestelmiä tulee ryhtyä purkamaan määrätietoisesti ja uusia valvontajärjestelmiä ei tule enää luoda. Erityisesti Suomen valtion tulee vaatia Ruotsia purkamaan omien rajojensa ulkopuolisten ihmisten ihmisoikeuksia rajoittava tietoliikennevakoilujärjestelmä. Internet ei ole mikään lainsäätäjän villi länsi, jonne hän voi mielivaltaisesti laatia kieltoja ja urkkimisjärjestelmiä, vaan Internet on osa oikeiden ihmisten oikeaa arkea ja sitä koskevat samat lait kuin muuta yhteiskuntaa.
- Julkisen vallan on pyrittävä edistämään vapaan koodin ohjelmistojen käyttöä ja suomalaista tekniikkaa. Tällä hetkellä Suomen valtio antaa turhaan rahaa ulkomaalaisille megakorporaatioille, vaikka tuo raha voitaisiin säästää ja samalla tukea Suomen tietoyhteiskuntakehitystä. Suomen koulut myös kouluttavat ATK-tunneilla oppilaita lähinnä käyttämään esimerkiksi Windowsia, eikä heille juuri kerrota vaihtoehdoista. Suomi kouluttaa ylikansallisille firmoille asiakkaita sen sijaan, että se opettaisi oppilaita mahdollisimman monipuoliseen tietotekniikan ymmärtämiseen. Julkisissa koneissa on siirryttävä käyttämään avoimia, vapaita ohjelmistoja. Toisin kuin kaupalliset ohjelmistot, nämä ohjelmistot ovat valtiolle ilmaisia, eikä valtiolla ole mitään syytä maksaa ylimääräistä. Lisäksi monet laadukkaimmista vapaan koodin ohjelmistoista ovat kotimaisia, kuten esimerkiksi Linux-käyttöjärjestelmät.
- Kaikkiin julkisen vallan koneisiin on asennettava Grid-sovellus laskemaan ihmiskuntaa hyödyttävää tieteellistä tutkimusta. Grid on ohjelmisto, joka käyttää tietokoneen kapasiteettia tieteellisten laskutoimitusten suorittamiseen silloin, kun tietokone ei ole muussa käytössä. Näiden laskutoimitusten tulokset Grid lähettää keskusserverille, jossa tiedot kootaan ja toimitetaan niitä hyödyntäville tiedemiehille. Grid-teknologiaa käytetään muun muassa taistelussa syöpää ja HIV:tä vastaan. Suomessa on paljon julkisia tietokoneita. Jos nämä kaikki tietokoneet käyttämättöminä ollessaan laskisivat tieteellistä informaatiota HIV:n parantamiseksi, lahjoittaisi Suomi vuosittain miljoonia tunteja laskentakapasiteettia koko ihmiskuntaa riivaavien asioiden parantamiseksi. Sovellusten käyttöönotto ei maksaisi Suomelle käytännössä mitään, mutta se tuottaisi jatkuvasti rahanarvoista tietoa yhteistä hyvää varten.
Ulkopolitiikka:
- Euroopan unionin jäsenyydestä on järjestettävä uusi kansanäänestys, jonka tulos sitoo eduskuntaa. Nykyinen EU ei ole sama EU, jonka jäsenyydestä suomalaiset saivat äänestää. Kun Lissabonin sopimus, eli Euroopan unionin perustuslaki, tuli voimaan, muuttuivat EU:n valtasuhteet ja lainsäädäntövaltuudet merkittävästi. Lisäksi Lissabonin sopimus korvasi sitä edeltäneet EU:n perustamissopimukset, joten uuden kansanäänestyksen järjestäminen on myös juridisesti perusteltua.
- Kehitysavulle on parempia vaihtoehtoja. Todellisuudessa kehitysapu ei kehitä eikä auta. Asiantuntijoiden mukaan jopa 90% kaikesta Suomen antamasta kehitysavusta menee korruptoituneille virkamiehille, poliitikoille tai muille tahoille, joille se ei kuulu. Lisäksi monet kehitysavun tyypit on sidottu taloudellisiin sopimuksiin ja ehtoihin, joista on vähän hyötyä kehitysavun saajamaalle, mutta paljon hyötyä kansainvälisille yrityksille. Kehitysavun sijasta olisi kokeiltava muita auttamismuotoja, kuten esimerkiksi mikrolainoja, joissa apu menee suoraan ihmiseltä ihmiselle ilman byrokraattisia välikäsiä.
- Suomen on tunnustettava Somalimaan itsenäisyys. Somalimaa, eli Somalian autonominen pohjoisosa, on käytännössä toimiva ja rauhallinen valtio. Sitä eivät vaivaa muun Somalian ongelmat kuten ääri-islamismi, sotajoukot tai sisällissota. Tästä huolimatta Somalia on YK:n tunnustama valtio, mutta Somalimaa ei. Somalimaa täyttää toimivan valtion kriteerit huomattavasti muuta Somaliaa paremmin. Somalimaan itsenäisyyden tunnustaminen olisi ensimmäinen askel Somalian tilanteen rauhoittamiseksi. Tämän lisäksi Suomen on tuomittava kansainvälisesti Britannian antama miljoonien tuki Somalian ihmisoikeusrikkomuksista syytetylle hallinnolle.
- Suomen on osaltaan annettava anteeksi kaikkien kehitysmaiden velat edellyttäen, että kehitysmaa pyrkii kehittämään toimivaa kansanvaltaa. Velka on yksi maailman pahimmista ongelmista. Vaikka fyysistä orjuutta vastaan pyritään taistelemaan jatkuvasti, on velkaorjuuden määrä ainoastaan kasvanut. Monien kehitysmaiden velat ovat syntyneet itsevaltiuksen aikana, eikä otettua lainaa ole käytetty parantamaan maan kansalaisten asemaa. Siltikin maan kansalaiset joutuvat maksumiehiksi. Tämä on moraalisesti väärin ja se rajoittaa keinotekoisesti kehitysmaiden hyvinvoinnin kehitystä. Velkojen anteeksianto olisi hyvä vaihtoehto myös kehitysavulle.
Uskonnonvapaus:
- Kaikesta uskonnonopetuksesta on tehtävä tunnustuksetonta ja objektiivista. Verovaroja ei saa käyttää kasvattamaan lasta uskomaan kristinuskoon, islamiin tai muihin puhtaasti uskonnollisiin maailmankatsomuksiin. Kouluissa kaikkia uskontoja on kohdeltava tasapuolisesti ja niistä on opetettava lapselle myös uskontojen huonot, usein vaietut puolet. Vanhempien uskonnollinen vakaumus ei saa vaikuttaa siihen, mikä lapselle annettavan opetuksen laatu tai sisältö on, vaan jokaisen lapsen on oltava tasavertaisessa asemassa uskonnosta riippumatta. Lapsia ei myöskään saa opettaa pitämään toisiaan erilaisina eristämällä heitä mielivaltaisesti toisistaan eri kouluryhmiin heidän vanhempiensa uskonnollisista näkemyksistä johtuen.
- Lasten sukupuolielinten silpominen kriminalisoitava. Uskonnollisista tai kulttuurillista syistä tapahtuva lasten sukupuolielimien rituaalinen arpeuttaminen, eli ympärileikkaus, on kiellettävä ehdottomasti kaikissa tapauksissa, ja se on kirjattava Suomen rikoslakiin rankaistavana rikoksena. Rangaistuksia annettaessa lapsen ikä on katsottava raskauttavaksi tekijäksi. Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Fyysinen koskemattomuus on lapsen oikeus, eikä sitä saa loukata lapsen vanhempien uskonnollisten rituaalien vuoksi. Vanhempien oikeus uskonnonvapauteen ei tarkoita, että lapsella ei olisi oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen tai että tuo oikeus heikkenisi. Lapsen etu ei voi toteutua, jos lapsen ihmis- ja perusoikeuksia loukataan.
- Kirkko ja valtio tulee erottaa toisistaan. Nykyisessä järjestelmässä kirkkoa joutuvat tukemaan verovaroilla monet sellaiset, jotka eivät usko kirkon opetuksiin. Valtionkirkko tosiasiallisesti asettaa eri uskonnot ja elämänkatsomukset epätasa-arvoiseen asemaan. Kirkon valtiollinen asema myös rajoittaa kirkon oppien harjoittamista. Lisäksi Suomen merkittävin uskontokunta, luterilaisuus, pitää sisällään niin sanotun kahden miekan opin, jonka mukaan kirkollinen ja maallinen valta kuuluvat erilleen. Sekä maalliset että henkiset syyt puhuvat valtionkirkkoa vastaan.
- Uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä rikoslaista on kumottava. Suomen lainsäädäntö, kuten järjestyslaki ja muut rikoslain pykälät, ovat riittäviä rankaisemaan esimerkiksi uskonnollisten yhdyskuntien tilaisuuksien häirinnästä ilmankin uskonrauhan rikkomista koskevaa pykälää. Uskonrauhan rikkominen asettaa esimerkiksi ateististen, aatteellisten yhdistysten ja uskonnollisten yhdyskuntien kohtelun erilaiseen asemaan toisiinsa nähden, vaikka Suomen lain tulisi kohdella kaikkia yhdenmukaisesti heidän uskonnostaan riippumatta. Sananvapauden kannalta taas on ongelmallista, jos jokin asia voidaan asettaa kritiikin ulkopuolelle pelkästään julistamalla se pyhäksi. Ei ole ihmisen tehtävä loukkaantua Jumalan puolesta, jos Jumalaa pilkataan. Jos Jumala tahtoo rankaista pilkkaajaansa, hän kyllä varmasti tekee sen itse.
Maahanmuuttopolitiikka:
- Pakolaisuus on ulkopoliittinen ongelma ja se tulee ratkaista ulkopoliittisin keinoin. Suomi ei voi parantaa pakolaisongelmaa sisäpolitiikallaan, eikä esimerkiksi turvapaikkojen määrä tule vaikuttamaan mitenkään niihin asioihin, jotka oikeasti aiheuttavat pakolaisuutta. Pakolaisuuspolitiikka on suunnattava ensisijassa ulkopolitiikaksi. Ulkopoliittisia toimenpiteitä, joilla Suomi voi vähentää pakolaisuutta aiheuttavaa kurjuutta ja levottomuutta, ovat esimerkiksi kaikkien kehitysmaiden velkojen anteeksianto, Somalimaan itsenäisyyden tunnustaminen ja yksityisille suunnatut mikrolainat.
- Suomen omaan lainsäädäntöön perustuva "humanitaarinen suojelu" lakkautetaan ja humanitaarisen maahanmuuton painopiste siirretään YK:n järjestelmään. Suomen oma järjestelmä ei perustu kansainvälisiin sopimuksiin tai vaatimuksiin, eikä sitä ole laadittu pitäen silmällä maahanmuuttajien tai Suomen kansalaisten etua. Järjestelmän epäkohdat mahdollistavat ja edistävät muun muassa väärinkäyttöä ja ihmiskauppaa. YK:n pakolaissopimukseen perustuvassa järjestelmässä ei näitä ongelmia ole, ja YK:n järjestelmässä jokaisen turvapaikanhakijan oikeutus kansainväliseen sopimukseen perustuvaan pakolaisstatukseen on tarkistettu jo ennakolta. Suomen on nostettava pakolaiskiintiönsä nykyisestä 750 tuhanteen. Tämä 1000 kiintiö muodostaa Suomen humanitaarisen maahanmuuton maksimimäärän, ja esimerkiksi perheenyhdistämiset vähennetään tästä 1000 kiintiöstä.
- Naispuolisten maahanmuuttajien asemaa on parannettava. Monissa maissa naisen oikeuksia esimerkiksi koulutukseen, työsskäyntiin tai sosiaaliseen vaikuttamiseen rajoitetaan kulttuurisilla tai uskonnollisilla perusteilla. Näistä maista tulleet maahanmuuttajat eivät välttämättä edes ymmärrä, että Suomessa mies ja nainen ovat tasa-arvoisia. Maahanmuuttajanaisten pääsyä koulutuksen pariin on helpotettava, ja heille on tiedotettava tehokkaasti, mitkä heidän oikeutensa ovat ja miten he voivat ajaa noita oikeuksia. Lisäksi etupäässä naisiin kohdistuvat uudet rikollisuuden muodot, kuten kulttuurilliseen häpeään perustuva väkivalta, tulee huomioida erikseen lainsäädännössä ja siitä on rankaistava tehokkaasti.
- Humanitaariseen maahanmuuttoon otetaan käyttöön 80% naiskiintiö. Käytännössä kaikkialla maailmassa, missä on kurjuutta, eniten siitä kärsivät naiset. Monesti tämä kärsimys on vieläpä miesten patriarkaalisten järjestelmien aiheuttamaa. Jos humanitaarista maahanmuuttoa perustellaan ihmisten auttamisella, on rajalliset resurssit kohdistettava eniten kärsivien auttamiseksi. Lisäksi on otettava huomioon, että miehet tekevät suhteessa naisia enemmän väkivalta- ja seksuaalirikoksia, ja naisten on keskimäärin helpompaa sopeutua vieraaseen kulttuuriin kuin miesten. Naiskiintiö sekä lisää humanitaarisen maahanmuuton tarkoituksenmukaisuutta että myös tehostaa integraatiota.
Talous:
- Suomen julkisia menoja on leikattava. Leikkaukset on aloitettava tuottamattomasta hallintobyrokratiasta ja edustuskuluista sekä muusta sellaisesta, joka ei konkreettisesti lisää kansalaisten hyvinvointia. Eurooppa- ja maahanmuuttoministerin sekä ulkomaankauppaministerin virat lakkautetaan ensimmäiseksi. Eurooppa- ja ulkomaankauppa-asiat siirretään ulkoministerille ja maahanmuuttoasiat sisäministerille. Kansanedustajien palkkaa leikataan 3000 eurolla kuussa ja suurten eduskuntaryhmien puheenjohtajien erityislisät lakkautetaan. Kansanedustajien määrä lasketaan 150:een. Kansanedustajille ja ministereille automaattisesti maksettavat kulukorvaukset lakkautetaan ja kulukorvauksia maksetaan vain perustelluista menoista kuittia vastaan. Leikkaukset eivät rajoitu näihin, mutta näistä aloitetaan. Periaate on, että niin pitkään kuin julkisella vallalla on mahdollisuus leikata hallintobyrokratiasta, tuottamattomasta virkamieskoneistosta tai poliitikkojen ja virkamiesten edustuskuluista, ei ole perusteltua tehdä leikkauksia, jotka vaikuttavat kansalaisten konkreettiseen hyvinvointiin.
- Kaikki puolueille ja niiden alajärjestöille myönnettävät tuet on lakkautettava. Nykyään tuet on sidottu puolueen kokoon, mikä tarkoittaa sitä, että suuret puolueet saavat enemmän rahaa kuin pienet puolueet. Tämä seuraa se, että suurilla puolueilla on enemmän veronmaksajien rahaa kampanjointiaan varten kuin pienillä puolueilla, mikä taas auttaa suuria puolueita pysymään vallankahvassa. Tämä on demokratian kannalta sopimatonta ja vahingollista. Ei ole veronmaksajien asia kustantaa puolueiden vaalikampanjointia, vaan rahat voitaisiin käyttää järkevämmin kansalaisten hyvinvoinnin helpottamiseksi.
- Kansanedustajien palkkaus sidottava työn hoitamiseen. Lailla säädetään, että kansanedustajat tai ministerit eivät voi nostaa palkkioitaan niinä vuosina, jolloin valtion talous on alijäämäinen. Nykyään kansanedustajien ja ministerien palkat ovat täysin riippumattomia siitä, miten hyvin tai huonosti päättäjä hoitaa tehtävänsä. Valtion velkaantuessa ei ole perusteltua, että kansanedustajat nostaisivat palkkojaan.
- Kansalaisille on annettava mahdollisuus talousaloitteeseen. Poliitikot käyttävät toisten ihmisten rahoja, minkä vuoksi heillä ei ole syytä olla yhtä huolellisia kuin jos he käyttäisivät omia rahojaan. Verorahat ovat kansalaisten rahoja, jotka otetaan suoraan heidän pussistaan. Kansalaiset ovat poliitikkoja huolellisempia käyttämään verorahoja, koska he käyttävät omia rahojaan. Kansalaisille on annettava oikeus vastaaviin suoran demokratian menetelmiin koskien valtion rahankäyttöä kuin mikä heille on myönnettävä koskien lainsäädäntöä. Kansalaiset voivat siis halutessaan äänestää esimerkiksi valtion lisäbudjeteista sitovasti. Lisäksi kansalaiset voivat tehdä rahankäyttöä ja leikkauksia koskevia aloitteita. Lisäksi sitova kansanäänestys on järjestettävä aina eduskunnan tehdessä päätöksiä, jotka eivät kuulu eduskunnan alkuperäiseen talousarvioon ja joiden tosiasialliset kulut ovat miljardi euroa tai enemmän.
Koulutus:
- Kielivalinnan vapautta on lisättävä. Ruotsin kielen tarpeellisuus vaihtelee radikaalisti eri alojen, yksilöiden ja paikkojen välillä. Esimerkiksi itärajalla venäjän opiskelu voi olla huomattavasti hyödyllisempää kuin resurssien tuhlaaminen ruotsin opiskeluun. Vapaaehtoisuus lisää motivaatiota oppimiseen ja se monipuolistaa suomalaisten kieltenosaamista. Ruotsin kielen pakollisesta opetuksesta tulee tehdä vapaaehtoista kaikilla oppiasteilla ja virkamiesruotsista on luovuttava. Ruotsille on tarjottava vaihtoehdoiksi merkittäviä eurooppalaisia kieliä, kuten saksaa, venäjää ja espanjaa.
- Maksuton koulutus Suomen kansalaisille on turvattava kaikilla oppiasteilla. Koulutus on ollut yksi tärkeimmistä tekijöistä Suomen hyvinvoinnin luomisessa, eikä koulutukseen käytetyistä resursseista tule nipistää. Maksuton koulutus yhdenvertaistaa jokaisen mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja täyttä potentiaaliaan.
- Ylioppilaskunnat on joko velvoitettava pysymään lakisääteisissä tehtävissään tai niiden pakkojäsenyys on purettava. Lain mukaan ylioppilaskuntien tehtävänä on ajaa ylioppilaiden etua. Tästä huolimatta ylioppilaskunnat ottavat Suomessa monesti kantaa esimerkiksi erilaisiin poliittisiin kysymyksiin, jotka eivät liity ylioppilaiden etuihin tai opiskeluun, ja joista opiskelijoilla voi olla hyvinkin eriäviä mielipiteitä. Koska yliopisto-opiskelijan on pakko kuulua ylioppilaskuntaan, on hänen pakko tukea jopa rahallisesti myös mielipiteitä ja politiikkaa, joiden kanssa hän ei ole samaa mieltä. Ylioppilaiden poliittisten vapauksien vuoksi ylioppilaskuntien on pysyttävä vain niille lailla määrätyissä tehtävissä.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Sitovat kansanäänestykset parantavat taloutta
Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Suomen valtio on velkaantuneempi kuin koskaan, eikä koko Euroopan riutuminen kansainvälisen talouskriisin kourissa helpota yhtään. Pohjimmiltaan ongelma on se, että Suomen päättäjät tuhlaavat enemmän kansalaisten rahaa kuin mitä kansalaisilla on. Mikäli sama meininki jatkuu, Suomi tulee hyvin lyhyessä ajassa päätymään samaan jamaan kuin Kreikka tai Portugali. Jotta Suomen talous saadaan kuntoon, vaaditaan suurempia muutoksia kuin veroasteen säätämistä ja näennäisiä leikkauksia. Pelkästään oireita lääkitsemällä ei talouden ydinongelmia pystytä ratkaisemaan. Jotta Suomen talous saadaan kuntoon, tulee Suomen tsaarin ajalta peräisin oleva poliittinen järjestelmä saada remonttiin ja valta taloudesta sekä rahasta saattaa kansalle.
Suora demokratia tarkoittaa talouden saralla käytännössä sitä, että kansalaiset saavat halutessaan äänestää julkisen vallan, valtion sekä kuntien budjeteista ja rahankäytöstä. Riittävän suuret rahalliset päätökset, kuten esimerkiksi Kreikan taannoinen lainapaketti, joudutaan altistamaan suorassa demokratiassa aina kansanäänestykselle. Suorassa demokratiassa viimeinen sana taloudesta on siis kansalaisilla itsellään, eli niillä ihmisillä, joiden rahoista politiikassa päätetään. Koska kansalaiset ajattelevat poliitikkoja järkevämmin ekonomisia asioita, on kansalaisten suorasta vallasta selvää taloudellista hyötyä. Mitä enemmän kansalaiset saavat vaikuttaa julkisen vallan menoihin ja budjetteihin, sitä paremmin asiat toimivat taloudellisesti. Kyse ei ole pelkästään mielipiteestä, vaan tieteellisen tutkimustyön tuloksesta.
Sveitsiä pidetään ihanteellisena paikkana tutkia suoraa demokratiaa. Sveitsi on yhtenäinen valtio, jonka eri alueiden järjestelmät ja kulttuurit ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Kuitenkin eri osavaltioissa suoraa demokratiaa sovelletaan eri tavalla ja eri laajuudessa. Osassa kantoneista kansalaisilla on suurempi suora vaikutusvalta budjettiin ja talouteen, ja taloudellinen vaikutusvalta vaihtelee myös kunnittain. Sankt Gallenin yliopiston ekonomistit Gebhard Kirchgässner ja Lars Feld suorittivat tilastollisen analyysin, johon he sisällyttivät aiemman tutkimuksen aiheesta. He vertailivat niitä osavaltioita ja kuntia, joissa kansalaisilla oli paljon suoraa taloudellista vaikutusvaltaa niihin, joissa kansalaisten vaikutusvalta oli pienempi. Tulokset olivat positiivisia.
Kantoneissa, joissa kansalaisilla on suurempi vaikutusvalta taloudellisissa asioissa bruttokansantuote on 15% korkeampi kansalaista kohti. Kantoneissa, joissa kansalaiset saavat äänestää budjetista, veroja vältellään 30% vähemmän. Kunnissa, joissa budjetti pitää hyväksyä kansanäänestyksessä, julkiset menot ovat 10% pienemmät kuin paikkakunnissa, joissa kansalaisilla ei ole tuollaista oikeutta. Julkiset palvelut maksavat vähemmän kaupungeissa ja kunnissa, joissa on suora demokratia; esimerkiksi jätteidenhuolto on melkein 25% halvempaa. Pienemmän julkisen kulutuksen ja suurempien verotulojen vuoksi finanssireferendumia hyödyntävien kuntien julkinen velka on 25% pienempi.
Professori Kirchgässner ja hänen kollegansa esittivät tutkimuksen perusteella johtopäätöksen; "Talouden saralla kaikki puhuu suoran demokratian puolesta, ja mikään ei sitä vastaan." Heidän mukaansa suoraa demokratiaa tulee pyrkiä lisäämään, eikä rajoittamaan. Suora demokratia on nykyaikainen, onnistunut, vietävissä eteenpäin ja sillä on potentiaalia kehittämiselle edelleen, he päättelivät tutkimuksesta.
Pääasiallinen taloudellinen argumentti suoraa demokratiaa vastaan on kansanäänestyksien hinta. Kansanäänestysten järjestämisestä koituvia kustannuksia voidaan kuitenkin helposti minimoida. Suomessa järjestetään melkein joka vuosi vaalit. Suoran demokratian äänestyksiä voidaan järjestää presidentinvaalien, eduskuntavaalien, kunnallisvaalien ja eurovaalien yhteydessä. Tällöin erillisten kansanäänestysten määrää voidaan vähentää. Lisäksi yhdessä kansanäänestyksessä voidaan äänestää kerralla useammasta asiasta. Kansanäänestysten järjestäminen myös muodostuu helpommaksi ja halvemmaksi sitä mukaa, kun siihen kehittyvät tietyt rutiinit ja mekanismit. Pelkästään kansanäänestyksistä koituvien kulujen katsominen on myös yksipuolista, sillä kokonaisuudessaan taloudellisen vallan antaminen kansalle säästää rahaa, leikkaa menoja ja tuottaa verotuloja.
Kansalaiset ovat poliitikkoja tarkempia käyttämään verovaroja. Kun kansalaiset käyttävät verovaroja, he käyttävät omia rahojaan. Kun poliitikot käyttävät verovaroja, he käyttävät toisten rahoja. Poliitikot eivät joudu suoraan kantamaan vastuuta huonoista taloudellisista päätöksistä, mutta kansalaiset joutuvat. Vastaavasti poliitikot eivät suoraan hyödy taloudellisesti tehokkaista ja hyvistä päätöksistä, mutta kansalaiset hyötyvät. Koska kaikki taloudelliset päätökset koskevat suoraan kansalaisia, on heillä poliitikkoja suuremmat ekonomiset kannustimet käyttäytyä taloudellisesti järkevästi. Suorassa demokratiassa kansalaiset saavat päättää rahojensa käytöstä, mikä näkyy palvelujen edullisemmissa hinnoissa ja pienemmässä julkisessa velassa.
Veroja vältellään suorassa demokratiassa vähemmän samasta syystä. Kun kansalaisilla on suoraa vaikutusvaltaa päättää, mihin verotulot käytetään, heillä on suurempi syy maksaa veroja. Kansalaisten itse saadessa päättää verotulojen käytöstä, ei verotuloilla kasvateta enää poliitikkojen vaikutusvaltaa, vaan kansalaisyhteisön vaikutusvaltaa. Suorassa demokratiassa verorahoista päättää kansa, ja jokainen maksettu verosentti menee suoraan kansalaisten itsensä taskuun. Yksipuolisesti edustuksellisessa demokratiassa verot ovat kansalaisten rahoja siten, että ne otetaan kansalaisilta. Suorassa demokratiassa verot ovat kansalaisten rahoja siten, että he myös saavat päättää niiden käytöstä.
Suora demokratiaa leikkaa menoja ja lisää tuloja. Se hillitsee vastuutonta rahankäyttöä ja antaa kansalaisille mahdollisuuden estää julkista valtaa törsäilemästä. Ennen kaikkea suora demokratia tuo vallan päättää rahasta niille, joiden rahaa se ylipäätään on. Käyttäessään omia rahojaan ihmiset ovat vastuullisia, koska heillä on siihen syy. Käyttäessään toisten rahoja poliitikot eivät ole vastuullisia, koska heillä ei ole siihen mitään syytä. Suora demokratia tarkoittaa vastuullisten kansalaisten valitsemista vastuuttomien poliitikkojen yli.
Suora demokratia tarkoittaa talouden saralla käytännössä sitä, että kansalaiset saavat halutessaan äänestää julkisen vallan, valtion sekä kuntien budjeteista ja rahankäytöstä. Riittävän suuret rahalliset päätökset, kuten esimerkiksi Kreikan taannoinen lainapaketti, joudutaan altistamaan suorassa demokratiassa aina kansanäänestykselle. Suorassa demokratiassa viimeinen sana taloudesta on siis kansalaisilla itsellään, eli niillä ihmisillä, joiden rahoista politiikassa päätetään. Koska kansalaiset ajattelevat poliitikkoja järkevämmin ekonomisia asioita, on kansalaisten suorasta vallasta selvää taloudellista hyötyä. Mitä enemmän kansalaiset saavat vaikuttaa julkisen vallan menoihin ja budjetteihin, sitä paremmin asiat toimivat taloudellisesti. Kyse ei ole pelkästään mielipiteestä, vaan tieteellisen tutkimustyön tuloksesta.
Sveitsiä pidetään ihanteellisena paikkana tutkia suoraa demokratiaa. Sveitsi on yhtenäinen valtio, jonka eri alueiden järjestelmät ja kulttuurit ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Kuitenkin eri osavaltioissa suoraa demokratiaa sovelletaan eri tavalla ja eri laajuudessa. Osassa kantoneista kansalaisilla on suurempi suora vaikutusvalta budjettiin ja talouteen, ja taloudellinen vaikutusvalta vaihtelee myös kunnittain. Sankt Gallenin yliopiston ekonomistit Gebhard Kirchgässner ja Lars Feld suorittivat tilastollisen analyysin, johon he sisällyttivät aiemman tutkimuksen aiheesta. He vertailivat niitä osavaltioita ja kuntia, joissa kansalaisilla oli paljon suoraa taloudellista vaikutusvaltaa niihin, joissa kansalaisten vaikutusvalta oli pienempi. Tulokset olivat positiivisia.
Kantoneissa, joissa kansalaisilla on suurempi vaikutusvalta taloudellisissa asioissa bruttokansantuote on 15% korkeampi kansalaista kohti. Kantoneissa, joissa kansalaiset saavat äänestää budjetista, veroja vältellään 30% vähemmän. Kunnissa, joissa budjetti pitää hyväksyä kansanäänestyksessä, julkiset menot ovat 10% pienemmät kuin paikkakunnissa, joissa kansalaisilla ei ole tuollaista oikeutta. Julkiset palvelut maksavat vähemmän kaupungeissa ja kunnissa, joissa on suora demokratia; esimerkiksi jätteidenhuolto on melkein 25% halvempaa. Pienemmän julkisen kulutuksen ja suurempien verotulojen vuoksi finanssireferendumia hyödyntävien kuntien julkinen velka on 25% pienempi.
Professori Kirchgässner ja hänen kollegansa esittivät tutkimuksen perusteella johtopäätöksen; "Talouden saralla kaikki puhuu suoran demokratian puolesta, ja mikään ei sitä vastaan." Heidän mukaansa suoraa demokratiaa tulee pyrkiä lisäämään, eikä rajoittamaan. Suora demokratia on nykyaikainen, onnistunut, vietävissä eteenpäin ja sillä on potentiaalia kehittämiselle edelleen, he päättelivät tutkimuksesta.
Pääasiallinen taloudellinen argumentti suoraa demokratiaa vastaan on kansanäänestyksien hinta. Kansanäänestysten järjestämisestä koituvia kustannuksia voidaan kuitenkin helposti minimoida. Suomessa järjestetään melkein joka vuosi vaalit. Suoran demokratian äänestyksiä voidaan järjestää presidentinvaalien, eduskuntavaalien, kunnallisvaalien ja eurovaalien yhteydessä. Tällöin erillisten kansanäänestysten määrää voidaan vähentää. Lisäksi yhdessä kansanäänestyksessä voidaan äänestää kerralla useammasta asiasta. Kansanäänestysten järjestäminen myös muodostuu helpommaksi ja halvemmaksi sitä mukaa, kun siihen kehittyvät tietyt rutiinit ja mekanismit. Pelkästään kansanäänestyksistä koituvien kulujen katsominen on myös yksipuolista, sillä kokonaisuudessaan taloudellisen vallan antaminen kansalle säästää rahaa, leikkaa menoja ja tuottaa verotuloja.
Kansalaiset ovat poliitikkoja tarkempia käyttämään verovaroja. Kun kansalaiset käyttävät verovaroja, he käyttävät omia rahojaan. Kun poliitikot käyttävät verovaroja, he käyttävät toisten rahoja. Poliitikot eivät joudu suoraan kantamaan vastuuta huonoista taloudellisista päätöksistä, mutta kansalaiset joutuvat. Vastaavasti poliitikot eivät suoraan hyödy taloudellisesti tehokkaista ja hyvistä päätöksistä, mutta kansalaiset hyötyvät. Koska kaikki taloudelliset päätökset koskevat suoraan kansalaisia, on heillä poliitikkoja suuremmat ekonomiset kannustimet käyttäytyä taloudellisesti järkevästi. Suorassa demokratiassa kansalaiset saavat päättää rahojensa käytöstä, mikä näkyy palvelujen edullisemmissa hinnoissa ja pienemmässä julkisessa velassa.
Veroja vältellään suorassa demokratiassa vähemmän samasta syystä. Kun kansalaisilla on suoraa vaikutusvaltaa päättää, mihin verotulot käytetään, heillä on suurempi syy maksaa veroja. Kansalaisten itse saadessa päättää verotulojen käytöstä, ei verotuloilla kasvateta enää poliitikkojen vaikutusvaltaa, vaan kansalaisyhteisön vaikutusvaltaa. Suorassa demokratiassa verorahoista päättää kansa, ja jokainen maksettu verosentti menee suoraan kansalaisten itsensä taskuun. Yksipuolisesti edustuksellisessa demokratiassa verot ovat kansalaisten rahoja siten, että ne otetaan kansalaisilta. Suorassa demokratiassa verot ovat kansalaisten rahoja siten, että he myös saavat päättää niiden käytöstä.
Suora demokratiaa leikkaa menoja ja lisää tuloja. Se hillitsee vastuutonta rahankäyttöä ja antaa kansalaisille mahdollisuuden estää julkista valtaa törsäilemästä. Ennen kaikkea suora demokratia tuo vallan päättää rahasta niille, joiden rahaa se ylipäätään on. Käyttäessään omia rahojaan ihmiset ovat vastuullisia, koska heillä on siihen syy. Käyttäessään toisten rahoja poliitikot eivät ole vastuullisia, koska heillä ei ole siihen mitään syytä. Suora demokratia tarkoittaa vastuullisten kansalaisten valitsemista vastuuttomien poliitikkojen yli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
