Jussi Halla-aho, Timo Soini ja hatullinen paskaa

Kommentoin nyt viime aikojen tapahtumia, eli tätä koko Halla-ahon valitsijayhdistys/Soinin lausunnot Pressiklubissa -fiaskoa. Kuten kaikki varmasti tietävät, en ollut millään tavalla mielissäni siitä, että Halla-ahon ehdokkuus torpattiin. Itse asiassa se tuntui törkeältä ja pöljältä, mutta ei kuitenkaan sen takia, että itse päätös olisi ollut automaattisesti moitittava. Kyse oli nimittäin siitä, että päätöksen takana olevat perustelut olivat tyhjää ilmaa ja hyvin todennäköisesti valheellisia. Valheellisuusteesiä tukevat niin Timo Soinin ristiriitaiset lausunnot kuin myös ihan puhdas logiikka. Minulla ei kuitenkaan ole mitään Timo Soinia vastaan henkilönä, vaan ainoastaan hänen nykyisiä tekojaan vastaan. Ihmiset, jotka sekoittavat henkilön ja hänen inhimilliset virheensä toisiinsa, ovat hakoteillä.

Timo Soini kommentoi, että hän teki päätöksen EU-vaaliehdokkuudestaan kolme viikkoa ennen perussuomalaisten hallituksen kokousta. Jussi Halla-ahon valitsijalistaa taas ei ollut ryhdytty vielä silloin keräämäänkään, vaan keräys alkoi vasta noin kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Soini oli jo tehnyt päätöksensä. Tietysti on mahdollista, että päätös hyllyttää Halla-aho ei liittynyt millään tavalla Soinin temppuun. Henkilökohtaisesti en usko sitä, koska ehdokasasettelua ei ajatella henkilö kerrallaan, vaan kokonaisuutena, ja on melko epärealistista, että kahden potentiaalisen ääniharavan mahdolliset ehdokkuudet eivät olisi liittyneet toisiinsa.

Puoluehallitus myös väitti, että se ei anna minkään ulkopuolisen vaikuttaa päätöksiinsä. Tämä oli paskapuhetta.

Tuut, tuut! täältä tulee vinkkimobiili! Mikäli Mäki-Ketelän lista oli syynä Halla-ahon hyllyttämiselle, silloin puoluehallitus nimenomaan antoi päätösvallan ulkopuolisen käsiin. Jussi Halla-aholla ei ollut mitään tekemistä koko valitsijayhdistyksen kanssa, minkä hän oli itse sanonut täysin suoraan ja vailla mitään epäselvyyttä. Jos valitsijayhdistyslista olisi vaikuttanut päätökseen, pystyisivät puoluehallituksen ulkopuoliset manipuloimaan aina puoluehallituksen päätöksiä keräämällä listoja. Sekä positiivinen että negatiivinen päätös ovat päätöksiä, ja jos kumpikaan näistä on ulkopuolisen aiheuttamia, silloin ulkopuolinen nimenomaan vaikutti päätökseen.

Otetaan esimerkki; Vihreät naiset (tai joku vastaava taho) on kuullut, että puoluehallitus on miettimässä jonkun Vihreiden naisten mielestä epämiellyttävän tyypin X ottamista ehdolle. Vihreät naiset miettivät, että miten he voivat vaikuttaa tähän päätökseen, koska jos X pääsee ehdolle, tulee Vihreille naisille tukalat olot. Vihreät naiset päätyvät siihen, että he alkavat lähetellä puoluehallitukselle "painostavia sähköposteja" ja samalla ryhtyvät keräämään valitsijayhdistystä, jotta puoluehallitus tulkitsisi päätöksen painostukseksi.

Jos puoluehallitus olisi tahtonut tehdä päätöksensä siten, että ulkopuolinen ei olisi voinut painostaa, silloin puoluehallitus olisi perustanut päätöksensä johonkin, joka ei liity ulkopuolisiin millään tavalla. Hyviä vaihtoehtoja olisivat olleet esimerkiksi se, että Jussi Halla-aho ei ole puolueen jäsen ja listalla on jo yksi sitoutumaton ehdokas (Veltto Virtanen), tai sitten se, että Jussi Halla-aho ei ole tehnyt kantaansa Lissabonin sopimukseen riittävän selväksi. Mäki-Ketelän hanke ei ollut millään tavalla järkevä perustelu, vaan yksinkertaisesti ontuva ja todennäköisesti valheellinen.

Timo Soini epäonnistuu ymmärtämään, että häntä ei kritisoida niinkään päätöksestä hyllyttää Halla-aho, vaan kyse on siitä, että päätös on perusteltu valheellisesti ja epäjohdonmukaisesti. Sen sijaan, että Timo Soini olisi tajunnut tätä, hän onnistuu tekemään jotain aivan järjettömän typerää ja ennennäkemätöntä ryhtyessään haukkumaan Halla-ahon tukijoita propellipäiksi, kottaraisenpesään tuijottelijoiksi ja puolueen hajoittajiksi. Kevyesti Timpan huonoin peliliike koko hänen uransa aikana. Kerran yritin iskeä tyttöä sanomalla, että silmänsä tuikkivat kuin Talbotini jarruvalot, mutta sekään ei ollut yhtä huono peliliike kuin Soinin veto.

Se, että puolueen puheenjohtaja ryhtyy haukkumaan oman puolueensa jäseniä, oman puolueensa äänestäjiä ja oman itsensä äänestäjiä, on ennennäkemätöntä suomalaisessa politiikassa. Piikittely, jopa rankka sellainen, kuuluu olennaisesti poliittiseen retoriikkaan, mutta yleensä se varataan poliittisille vastustajille, ei omille kannattajille, jotka ovat paiskoneet töitä hiki hatussa puolueen eteen.

Timo Soinin lausunnot ovat ymmärrettävästi herättäneet vittuuntuneisuutta, erityisesti puolueen sisällä. En ymmärrä Timo Soinin motiiveja siihen, miksi hän väen vängällä tahtoo nähdä joka puolella "puolueen hajoittajia". Kun niitä ei sitten näy, hän ryhtyy itse henkilökohtaisesti hajoittamaan omaa puoluettaan. Toisaalta ukko myös uskoo enkeleihin ja paaveihin, joten aika monet hänen motiivinsa saattavat mennä yli hilseeni.

Tuen Halla-ahoa EU-ehdokkuushankkeessa muutamasta syystä. Pääasiallinen syy on se, että media, Suomen "oikeus"laitos" ja muut instanssit ovat riepotelleet ja kohdelleet Halla-ahoa kaltoin. Tunnen sympatiaa Halla-ahoa kohtaan ja uskoisisin, että tajuan ainakin jotenkin, miltä hänestä tuntuu. Tämä nykyinen "Halla-aho haluaa ampua homoja päähän" ei eroa siitä, mitä kunnallisvaalien aikaan tuli omalle kohdalleni; "Jiri Keronen pitää natsilippua parvekkeella." Kyse on samasta asiasta, mutta potenssiin kymmenen.

Itse asiassa olen melkein varma, että ennemmin tai myöhemmin minullekin pätkähtää syyte, kunhan pääinkvisiittori Illman taas tahtoo mielipuoliselle kampanjalleen helppoja kohteita. Halla-ahon tukemisessa kyse on talvisodan hengestä; kaveria ei jätetä. Toisin kuin talvisodassa, tällä kertaa vihollinen ei tule rajojemme ulkopuolelta, vaan tällä kertaa vihollinen on rajojemme sisäpuolella painamassa nappia.

Toiseksi Halla-ahon kannattajakortin täyttäminen on demokraattinen vastalause oikeuslaitokselle, Erkko-medialle ja maansa myyneille poliitikoille, jotka ovat yrittäneet hiljentää Halla-ahoa lokakampanjallaan ja syytteellä. Jos Suomen oikeuslaitos kuvittelee, että se voi hiljentää yhtään ketään poliittisilla syytteillä, Suomen oikeuslaitokselle pitää näyttää, että se ei onnistu. Jo se, että Halla-aho sai syytteen, on syy tehdä kaikkensa, että hänen asiansa tulisi mahdollisimman monen ihmisen tietoisuuteen. Tässä on sama logiikka kuin siinä, että poliittisista syistä sensuroidut kirjat ovat yleensä lukemisen arvoisia. Halla-ahon laittaminen EU-vaaleihin ehdokkaaksi - joko omalla listallaan tai persuissa - on täydellinen tapa osoittaa Suomen epäoikeuslaitokselle ja propagandamedialle sen oma heikkous ja kyvyttömyys.

Kolmanneksi Halla-ahon EU-vaaliehdokkuus on keino tuoda Halla-ahon asiaa esille, kuten tuli jo mainittuakin. Halla-aho tuskin tulee menemään läpi yksin omalta listaltaan, mutta se ei ole koskaan ollutkaan mikään pointti. Kyse on siitä, että jos Halla-aho saadaan ehdolle omalta listaltaan, ei media voi olla huomioimatta sitä, minkä lisäksi kyse on melko ainutlaatuisesta tapahtumasta Suomen poliittisessa historiassa. Suomen islamisaatio tulee jatkumaan riippumatta siitä, onko Halla-aho ehdolla vai ei, mutta Halla-ahon ehdokkuus on keino saada ihmiset ymmärtämään, mistä asiassa on kyse. Nimen pistäminen Halla-ahon valitsijayhdistykseen on demokraattinen tapa osoittaa, että haluaa tämän asian nousevan julkiseen keskusteluun.

Toivon, että mahdollisimman moni tulostaa, täyttää ja lähettää Halla-ahon kannattajakortin riippumatta siitä, ketä he aikovat äänestää. Kannattajakortin täyttäminen ei sido mihinkään millään tavalla, eikä se ole yhtä kuin äänestäminen tai "puolen valitseminen", mitä jotkut jostain syystä tahtoisivat sen olevan. Kannattajakortin täyttäminen ei myöskään ole puolueen rivien hajoittamista tai mitään muutakaan sellaista. Kannattajakortti on ainoastaan yksi äänestyksestä tai puolueen palvomisesta erillinen tapa toimia demokraattisesti ja pyrkiä vaikuttamaan kansalaisaktiivisuuden kautta. Ja jos sille tielle lähdette, niin käykääpä tilaamassa ja allekirjoittamassa myös Piraattipuolueen kannattajakortti. Sen kanssa ette joudu maksamaan edes postimaksuja.