Perussuomalaiset nuoret järjestää Turun pääkirjaston Studiossa 2.5. EU-kriittisen tapahtuman. Tapahtumassa käydään läpi muutamia EU:n perusasioita, joita ihmisille ei yleensä kerrota mediassa, minkä jälkeen tapahtumassa näytetään irlantilaisten valveutuneiden kansalaisten tekemä Lissabonin sopimuksesta kertova dokumenttielokuva The End of Nations.
Tilaisuudessa ovat äänessä myös eurovaaliehdokkaat Vesa-Matti Saarakkala, Sampo Terho ja Lauri Heikkilä. Tapahtuma on kokonaan ilmainen ja tapahtumaan kuuluu kahvitarjoilu.
Tapahtuma alkaa kello 12 ja elokuva alkaa noin 12:30. Elokuva kestää noin 1,5 tuntia ja siinä on suomenkieliset tekstitykset. Olen henkilökohtaisesti kääntänyt elokuvan ja tehnyt tekstitykset, joten tekstitysten laatu on aivan järkyttävän surkea, sillä kuulun perussuomalaisiin ja olen sen vuoksi sekä a) juntti että b) kielitaidoton.
Tervetuloa!
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Alexander Stubb on reptiliaaniavaruusolento
Olen saanut viime aikoina kuulla melko monelta taholta teorioita niin kutsutuista "reptiliaaneista". Nämä reptiliaanit ovat kuulema liskomaisia avaruusolentoja, jotka pystyvät muuttamaan muotoa ja jotka punovat salaliittoa hallitakseen maailmaa. Teorioiden mukaan monet korkeilla ja näkyvillä paikoilla olevista poliitikoista, liikemiehistä ja muusta eliitistä ovat oikeasti reptiliaaneja, jotka ainoastaan esittävät olevansa ihmisiä.
Skeptisenä luonteena olin tietysti epäileväinen näiden reptiliaanien ja teorioiden suhteen, enkä oikein pitänyt niitä minään muuna kuin salaliittohaihatteluna ja hihhulointina. Eilen sain kuitenkin sähköpostiini hyvin luotettavalta lähteeltä autenttisen valokuvan, joka todistaa aukottomasti, että reptiliaaneja todellakin on olemassa, ja yksi näistä lisko-olennoista on kukas muukaan kuin oma ulkoministerimme Alexander Stubb.
Ymmärrän, jos tämä on joillekin vaikea niellä, sillä minullekin oli. Siitä huolimatta todisteet puhuvat puolestaan;
Feikki? Tee omat johtopäätöksesi!
EDIT: Koska paljastin tämän totuuden Alexander Stubbista avaruusolentona, päätti Photobucket jäädyttää accountini. Photobucket on salaliitossa Stubbin kanssa. Saatana.
EDIT II: Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, vaan arvokkaat kuvani ovat taas linjoilla.
Skeptisenä luonteena olin tietysti epäileväinen näiden reptiliaanien ja teorioiden suhteen, enkä oikein pitänyt niitä minään muuna kuin salaliittohaihatteluna ja hihhulointina. Eilen sain kuitenkin sähköpostiini hyvin luotettavalta lähteeltä autenttisen valokuvan, joka todistaa aukottomasti, että reptiliaaneja todellakin on olemassa, ja yksi näistä lisko-olennoista on kukas muukaan kuin oma ulkoministerimme Alexander Stubb.
Ymmärrän, jos tämä on joillekin vaikea niellä, sillä minullekin oli. Siitä huolimatta todisteet puhuvat puolestaan;
Feikki? Tee omat johtopäätöksesi!
EDIT: Koska paljastin tämän totuuden Alexander Stubbista avaruusolentona, päätti Photobucket jäädyttää accountini. Photobucket on salaliitossa Stubbin kanssa. Saatana.
EDIT II: Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, vaan arvokkaat kuvani ovat taas linjoilla.
maanantai 20. huhtikuuta 2009
EU aikoo muuttaa Internetin televisioksi
Euroopan parlamentti äänestää 5.5. joukosta direktiivejä, jotka kulkevat nimellä "Telecoms Package". Käytännössä se, mitä Telecoms Package tekee, on koko Internetin luonteen muuttaminen fundamentaalisesti. Voimaantullessaan direktiivit aiheuttavat sen, että vapaiden Internet-yhteyksien sijasta ihmisille tarjotaan niin sanottuja "kuluttajan käyttövalintamahdollisuuksia", jotka merkitsevät käytännössä samaa kuin televisioihin myytävät kanavapaketit. Internetin käyttäjät eivät siis itse saa valita, mitä sivuja he käyttävät, vaan he voivat ainoastaan valita valmiista kokoelmista heille ennakkoon päätetyistä sivuista. Direktiiviroskaa kaupataan esittämällä, että se lisää käyttäjien mahdollisuuksia tehdä valintoja Internetin suhteen. Tämä johtuu siitä, että Euroopan unioni tykkää myydä päättäjille ja kansalaisille Neuvostoliittoa esittämällä, että se on Amerikka.
Olennaisin direktiivipaketin aiheuttama muutos on Internetin muuttaminen televisioksi, mutta sen lisäksi direktiivipaketti sisältää muita, pienempiä muutoksia, joita kaupataan samalla umpiruttuisella EU-retoriikalla vapaista markkinoista ja talousyhteistyöstä. Direktiivipaketti muun muassa sisältää direktiivejä, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuksia vaatia itselleen tietoa siitä, miten informaatio liikkuu Internetissä. Direktiivipaketti myös pitää sisällään Ranskassa torpatun "kolmesta poikki"-nettiyhteyden katkaisemisdirektiivin pan-eurooppalaisen version. Jo pelkästään direktiivipaketin "pienemmistä pahoista" voisi kirjoittaa muutaman kirjan, mutta ne asiat, joihin direktiivipaketti kipeiten iskee, ovat demokratia, ekonomia ja ihmisoikeudet, eli asiat, joiden saralla EU ei ole ennenkään juuri loistanut.
Demokratian kannalta Telecoms Packagen suurin ongelma on se, että palveluntarjoajat, joilla ei ole minkäänlaista vastuuta mihinkään suuntaan, päättävät mitä kansalaiset saavat Internetistä lukea, seurata tai tutkia. Todennäköisesti kanavapaketteihin tulee kuulumaan suuria medioita, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomat, mutta puolestaan pienten medioiden pääsy kanavapaketteihin on huomattavasti epävarmempaa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että ihmiset saavat tietää asioista pelkästään sen, mitä suuret mediat päättävät heille kertoa. Internetin tarjoama mahdollisuus hakea nimenomaan sitä tietoa, mitä kukainenkin itse tahtoo, särkyy Telecoms Packagen myötä. Demokratiaan olennaisesti kuuluva kriittisyys ja avoimuus, jota Internet on tarjonnut, vaihtuu direktiivipaketin myötä äärimmäisen tehokkaaksi propagandakoneeksi.
Telecoms Package ei vaikuta ainoastaan yksityisten kansalaisten Internetin käyttöön, vaan myös yritykset kärsivät siitä. Yritykset ovat kasvavissa määrin riippuvaisia Internetistä ja Internetin käytöstä, joten Internetin rampauttaminen voi olla yrityksestä riippuen kuolettava yrityksen ekonomialle. Tämän vuoksi muun muassa Internetin ja tietotekniikan suuryritysten perustama The VON Coalition, johon kuuluvat esimerkiksi iBasis, Google, Microsoft, Skype ja niin edelleen, on arvostellut direktiivipakettia siitä, miten se halvaannuttaa rehellistä kilpailua ja haittaa teknologian kehittymistä.
Jos yrityksen sivuja ei ole valmiiksi räätälöidyissä kanavapaketeissa, eivät käyttäjät pysty käyttämään yrityksen palveluja missään muodossa, tai edes ylipäätään havaitsemaan, että yritys on olemassa Internetissä. Vastaavasti esimerkiksi raaka-ainetta etsivä yritys ei voi tutkia kattavasti kaikkia potentiaalisia raaka-aineen tuottajia, sillä yritys näkee ainoastaan ne sivut, jotka yrityksen kanavapakettiin on annettu. Internetissä mainostaminen ei riipu enää mainostajasta ja mainoksen näkijästä, vaan direktiivipaketin myötä väliin syntyy byrokratiaa tai korpotokratiaa.
Kolmas Telecoms Bullshitin ongelma liittyy molempiin ylläolleista. Nimittäin direktiivipaketti on vastoin Euroopan unionin omia perusoikeuksia, mikä käytännössä merkitsee EU:n perusoikeuskirjan artikloja 7, 8, 11 ja 16. Artiklat 7 ja 8 liittyvät Telecoms-direktiivipaketin kohtiin, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuden vaatia itselleen tietoja siitä, miten tietovirta liikkuu Internetissä, sekä Ranskan mallin mukaiseen "kolmesta poikki"-direktiiviin. Artiklat 11 ja 16 puolestaan liittyvät demokratiaan ja taloudelliseen vapauteen.
Artikla 11 koskee sanan- ja ilmaisunvapautta. Artiklan ensimmäinen kohta antaa oikeuden välittää tietoa täysin vailla viranomaisen puuttumista ja rajoista riippumatta. Telecoms-direktiivipaketti antaa viranomaiselle ja palveluntarjoajalle oikeuden päättää, mitä tietoa kansalainen pystyy Internetin kautta välittämään. Artiklan toinen kohta myöntää oikeuden pluralistiseen mediaan, eli monipuoliseen tiedonvälitykseen. Telecoms Package on tässä suoraan ristiriidassa kohdan tarkoituksen kanssa. Telecoms-direktiivipaketti aiheuttaa sen, että ainoastaan ne mediat, uutislähteet ja -toimistot, jotka palveluntarjoajat ja viranomaiset hyväksyvät, ovat ylipäätään käyttäjien saatavilla. Direktiivipaketin jälkeen pluralistinen media on prikulleen se media, jonka vallankäyttäjät sallivat ihmisille.
Perusoikeuskirjan artikla 16 tekee ekonomisen vapauden unionikansalaisen perusoikeudeksi. Käytännössä ekonominen vapaus merkitsee EU-tasolla EU:n neljää vapautta, eli tavaroiden vapaata kulkua, henkilöiden vapaata kulkua, palvelujen vapaata kulkua ja pääoman vapaata kulkua. Ainoa neljästä vapaudesta, jota vastaan direktiivipaketti ei riko, on henkilöiden vapaa liikkuminen; mikä johtuu arvioni mukaan pelkästään siitä, että ihmisiä ei voi downloadata netistä.
Direktiivipaketti aiheuttaa sen, että viranomaiset ja palveluntarjoajat, joita kukaan ei ole äänestänyt mihinkään tehtävään, saavat päättää, millä yrityksillä tai yksityishenkilöillä on ylipäätään oikeus toteuttaa palvelujen, pääoman ja tavaroiden kulkua Internetissä. Direktiivipaketin jälkeen viranomaiset saavat päättää, mitkä yritykset saavat tehdä Internetissä yhteistyötä minkäkin yrityksen kanssa, ja ketkä kansalaiset saavat minkäkin yrityksen palveluja käyttää. Direktiivipaketti mahdollistaa sen, että jopa täysin laillinen yritys voidaan yksinkertaisesti leikata pois Internetistä, mikäli viranomaisista sattuu tuntumaan siltä.
Vähän aikaa sitten Alexander Stubb vaahtosi, että on törkeää kutsua EU:ta Neuvostoliitoksi. Olen samaa mieltä. Orwellin dystopia on paljon lähempänä.
Lisää tietoja:
La Quadrature du Net
Monica Hortenin graafinen analyysi direktiivipaketista
Monica Hortenin PhD-tutkimuksen sivu, joka käsittelee direktiivipakettia
Direktiivit Euroopan parlamentin sivujen mukaan [1, 2]
Piraattipuolue Telecoms Packagesta
Blackout Europe
Olennaisin direktiivipaketin aiheuttama muutos on Internetin muuttaminen televisioksi, mutta sen lisäksi direktiivipaketti sisältää muita, pienempiä muutoksia, joita kaupataan samalla umpiruttuisella EU-retoriikalla vapaista markkinoista ja talousyhteistyöstä. Direktiivipaketti muun muassa sisältää direktiivejä, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuksia vaatia itselleen tietoa siitä, miten informaatio liikkuu Internetissä. Direktiivipaketti myös pitää sisällään Ranskassa torpatun "kolmesta poikki"-nettiyhteyden katkaisemisdirektiivin pan-eurooppalaisen version. Jo pelkästään direktiivipaketin "pienemmistä pahoista" voisi kirjoittaa muutaman kirjan, mutta ne asiat, joihin direktiivipaketti kipeiten iskee, ovat demokratia, ekonomia ja ihmisoikeudet, eli asiat, joiden saralla EU ei ole ennenkään juuri loistanut.
Demokratian kannalta Telecoms Packagen suurin ongelma on se, että palveluntarjoajat, joilla ei ole minkäänlaista vastuuta mihinkään suuntaan, päättävät mitä kansalaiset saavat Internetistä lukea, seurata tai tutkia. Todennäköisesti kanavapaketteihin tulee kuulumaan suuria medioita, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomat, mutta puolestaan pienten medioiden pääsy kanavapaketteihin on huomattavasti epävarmempaa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että ihmiset saavat tietää asioista pelkästään sen, mitä suuret mediat päättävät heille kertoa. Internetin tarjoama mahdollisuus hakea nimenomaan sitä tietoa, mitä kukainenkin itse tahtoo, särkyy Telecoms Packagen myötä. Demokratiaan olennaisesti kuuluva kriittisyys ja avoimuus, jota Internet on tarjonnut, vaihtuu direktiivipaketin myötä äärimmäisen tehokkaaksi propagandakoneeksi.
Telecoms Package ei vaikuta ainoastaan yksityisten kansalaisten Internetin käyttöön, vaan myös yritykset kärsivät siitä. Yritykset ovat kasvavissa määrin riippuvaisia Internetistä ja Internetin käytöstä, joten Internetin rampauttaminen voi olla yrityksestä riippuen kuolettava yrityksen ekonomialle. Tämän vuoksi muun muassa Internetin ja tietotekniikan suuryritysten perustama The VON Coalition, johon kuuluvat esimerkiksi iBasis, Google, Microsoft, Skype ja niin edelleen, on arvostellut direktiivipakettia siitä, miten se halvaannuttaa rehellistä kilpailua ja haittaa teknologian kehittymistä.
Jos yrityksen sivuja ei ole valmiiksi räätälöidyissä kanavapaketeissa, eivät käyttäjät pysty käyttämään yrityksen palveluja missään muodossa, tai edes ylipäätään havaitsemaan, että yritys on olemassa Internetissä. Vastaavasti esimerkiksi raaka-ainetta etsivä yritys ei voi tutkia kattavasti kaikkia potentiaalisia raaka-aineen tuottajia, sillä yritys näkee ainoastaan ne sivut, jotka yrityksen kanavapakettiin on annettu. Internetissä mainostaminen ei riipu enää mainostajasta ja mainoksen näkijästä, vaan direktiivipaketin myötä väliin syntyy byrokratiaa tai korpotokratiaa.
Kolmas Telecoms Bullshitin ongelma liittyy molempiin ylläolleista. Nimittäin direktiivipaketti on vastoin Euroopan unionin omia perusoikeuksia, mikä käytännössä merkitsee EU:n perusoikeuskirjan artikloja 7, 8, 11 ja 16. Artiklat 7 ja 8 liittyvät Telecoms-direktiivipaketin kohtiin, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuden vaatia itselleen tietoja siitä, miten tietovirta liikkuu Internetissä, sekä Ranskan mallin mukaiseen "kolmesta poikki"-direktiiviin. Artiklat 11 ja 16 puolestaan liittyvät demokratiaan ja taloudelliseen vapauteen.
Artikla 11 koskee sanan- ja ilmaisunvapautta. Artiklan ensimmäinen kohta antaa oikeuden välittää tietoa täysin vailla viranomaisen puuttumista ja rajoista riippumatta. Telecoms-direktiivipaketti antaa viranomaiselle ja palveluntarjoajalle oikeuden päättää, mitä tietoa kansalainen pystyy Internetin kautta välittämään. Artiklan toinen kohta myöntää oikeuden pluralistiseen mediaan, eli monipuoliseen tiedonvälitykseen. Telecoms Package on tässä suoraan ristiriidassa kohdan tarkoituksen kanssa. Telecoms-direktiivipaketti aiheuttaa sen, että ainoastaan ne mediat, uutislähteet ja -toimistot, jotka palveluntarjoajat ja viranomaiset hyväksyvät, ovat ylipäätään käyttäjien saatavilla. Direktiivipaketin jälkeen pluralistinen media on prikulleen se media, jonka vallankäyttäjät sallivat ihmisille.
Perusoikeuskirjan artikla 16 tekee ekonomisen vapauden unionikansalaisen perusoikeudeksi. Käytännössä ekonominen vapaus merkitsee EU-tasolla EU:n neljää vapautta, eli tavaroiden vapaata kulkua, henkilöiden vapaata kulkua, palvelujen vapaata kulkua ja pääoman vapaata kulkua. Ainoa neljästä vapaudesta, jota vastaan direktiivipaketti ei riko, on henkilöiden vapaa liikkuminen; mikä johtuu arvioni mukaan pelkästään siitä, että ihmisiä ei voi downloadata netistä.
Direktiivipaketti aiheuttaa sen, että viranomaiset ja palveluntarjoajat, joita kukaan ei ole äänestänyt mihinkään tehtävään, saavat päättää, millä yrityksillä tai yksityishenkilöillä on ylipäätään oikeus toteuttaa palvelujen, pääoman ja tavaroiden kulkua Internetissä. Direktiivipaketin jälkeen viranomaiset saavat päättää, mitkä yritykset saavat tehdä Internetissä yhteistyötä minkäkin yrityksen kanssa, ja ketkä kansalaiset saavat minkäkin yrityksen palveluja käyttää. Direktiivipaketti mahdollistaa sen, että jopa täysin laillinen yritys voidaan yksinkertaisesti leikata pois Internetistä, mikäli viranomaisista sattuu tuntumaan siltä.
Vähän aikaa sitten Alexander Stubb vaahtosi, että on törkeää kutsua EU:ta Neuvostoliitoksi. Olen samaa mieltä. Orwellin dystopia on paljon lähempänä.
Lisää tietoja:
La Quadrature du Net
Monica Hortenin graafinen analyysi direktiivipaketista
Monica Hortenin PhD-tutkimuksen sivu, joka käsittelee direktiivipakettia
Direktiivit Euroopan parlamentin sivujen mukaan [1, 2]
Piraattipuolue Telecoms Packagesta
Blackout Europe
torstai 9. huhtikuuta 2009
Jussi Halla-aho, Timo Soini ja hatullinen paskaa
Kommentoin nyt viime aikojen tapahtumia, eli tätä koko Halla-ahon valitsijayhdistys/Soinin lausunnot Pressiklubissa -fiaskoa. Kuten kaikki varmasti tietävät, en ollut millään tavalla mielissäni siitä, että Halla-ahon ehdokkuus torpattiin. Itse asiassa se tuntui törkeältä ja pöljältä, mutta ei kuitenkaan sen takia, että itse päätös olisi ollut automaattisesti moitittava. Kyse oli nimittäin siitä, että päätöksen takana olevat perustelut olivat tyhjää ilmaa ja hyvin todennäköisesti valheellisia. Valheellisuusteesiä tukevat niin Timo Soinin ristiriitaiset lausunnot kuin myös ihan puhdas logiikka. Minulla ei kuitenkaan ole mitään Timo Soinia vastaan henkilönä, vaan ainoastaan hänen nykyisiä tekojaan vastaan. Ihmiset, jotka sekoittavat henkilön ja hänen inhimilliset virheensä toisiinsa, ovat hakoteillä.
Timo Soini kommentoi, että hän teki päätöksen EU-vaaliehdokkuudestaan kolme viikkoa ennen perussuomalaisten hallituksen kokousta. Jussi Halla-ahon valitsijalistaa taas ei ollut ryhdytty vielä silloin keräämäänkään, vaan keräys alkoi vasta noin kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Soini oli jo tehnyt päätöksensä. Tietysti on mahdollista, että päätös hyllyttää Halla-aho ei liittynyt millään tavalla Soinin temppuun. Henkilökohtaisesti en usko sitä, koska ehdokasasettelua ei ajatella henkilö kerrallaan, vaan kokonaisuutena, ja on melko epärealistista, että kahden potentiaalisen ääniharavan mahdolliset ehdokkuudet eivät olisi liittyneet toisiinsa.
Puoluehallitus myös väitti, että se ei anna minkään ulkopuolisen vaikuttaa päätöksiinsä. Tämä oli paskapuhetta.
Tuut, tuut! täältä tulee vinkkimobiili! Mikäli Mäki-Ketelän lista oli syynä Halla-ahon hyllyttämiselle, silloin puoluehallitus nimenomaan antoi päätösvallan ulkopuolisen käsiin. Jussi Halla-aholla ei ollut mitään tekemistä koko valitsijayhdistyksen kanssa, minkä hän oli itse sanonut täysin suoraan ja vailla mitään epäselvyyttä. Jos valitsijayhdistyslista olisi vaikuttanut päätökseen, pystyisivät puoluehallituksen ulkopuoliset manipuloimaan aina puoluehallituksen päätöksiä keräämällä listoja. Sekä positiivinen että negatiivinen päätös ovat päätöksiä, ja jos kumpikaan näistä on ulkopuolisen aiheuttamia, silloin ulkopuolinen nimenomaan vaikutti päätökseen.
Otetaan esimerkki; Vihreät naiset (tai joku vastaava taho) on kuullut, että puoluehallitus on miettimässä jonkun Vihreiden naisten mielestä epämiellyttävän tyypin X ottamista ehdolle. Vihreät naiset miettivät, että miten he voivat vaikuttaa tähän päätökseen, koska jos X pääsee ehdolle, tulee Vihreille naisille tukalat olot. Vihreät naiset päätyvät siihen, että he alkavat lähetellä puoluehallitukselle "painostavia sähköposteja" ja samalla ryhtyvät keräämään valitsijayhdistystä, jotta puoluehallitus tulkitsisi päätöksen painostukseksi.
Jos puoluehallitus olisi tahtonut tehdä päätöksensä siten, että ulkopuolinen ei olisi voinut painostaa, silloin puoluehallitus olisi perustanut päätöksensä johonkin, joka ei liity ulkopuolisiin millään tavalla. Hyviä vaihtoehtoja olisivat olleet esimerkiksi se, että Jussi Halla-aho ei ole puolueen jäsen ja listalla on jo yksi sitoutumaton ehdokas (Veltto Virtanen), tai sitten se, että Jussi Halla-aho ei ole tehnyt kantaansa Lissabonin sopimukseen riittävän selväksi. Mäki-Ketelän hanke ei ollut millään tavalla järkevä perustelu, vaan yksinkertaisesti ontuva ja todennäköisesti valheellinen.
Timo Soini epäonnistuu ymmärtämään, että häntä ei kritisoida niinkään päätöksestä hyllyttää Halla-aho, vaan kyse on siitä, että päätös on perusteltu valheellisesti ja epäjohdonmukaisesti. Sen sijaan, että Timo Soini olisi tajunnut tätä, hän onnistuu tekemään jotain aivan järjettömän typerää ja ennennäkemätöntä ryhtyessään haukkumaan Halla-ahon tukijoita propellipäiksi, kottaraisenpesään tuijottelijoiksi ja puolueen hajoittajiksi. Kevyesti Timpan huonoin peliliike koko hänen uransa aikana. Kerran yritin iskeä tyttöä sanomalla, että silmänsä tuikkivat kuin Talbotini jarruvalot, mutta sekään ei ollut yhtä huono peliliike kuin Soinin veto.
Se, että puolueen puheenjohtaja ryhtyy haukkumaan oman puolueensa jäseniä, oman puolueensa äänestäjiä ja oman itsensä äänestäjiä, on ennennäkemätöntä suomalaisessa politiikassa. Piikittely, jopa rankka sellainen, kuuluu olennaisesti poliittiseen retoriikkaan, mutta yleensä se varataan poliittisille vastustajille, ei omille kannattajille, jotka ovat paiskoneet töitä hiki hatussa puolueen eteen.
Timo Soinin lausunnot ovat ymmärrettävästi herättäneet vittuuntuneisuutta, erityisesti puolueen sisällä. En ymmärrä Timo Soinin motiiveja siihen, miksi hän väen vängällä tahtoo nähdä joka puolella "puolueen hajoittajia". Kun niitä ei sitten näy, hän ryhtyy itse henkilökohtaisesti hajoittamaan omaa puoluettaan. Toisaalta ukko myös uskoo enkeleihin ja paaveihin, joten aika monet hänen motiivinsa saattavat mennä yli hilseeni.
Tuen Halla-ahoa EU-ehdokkuushankkeessa muutamasta syystä. Pääasiallinen syy on se, että media, Suomen "oikeus"laitos" ja muut instanssit ovat riepotelleet ja kohdelleet Halla-ahoa kaltoin. Tunnen sympatiaa Halla-ahoa kohtaan ja uskoisisin, että tajuan ainakin jotenkin, miltä hänestä tuntuu. Tämä nykyinen "Halla-aho haluaa ampua homoja päähän" ei eroa siitä, mitä kunnallisvaalien aikaan tuli omalle kohdalleni; "Jiri Keronen pitää natsilippua parvekkeella." Kyse on samasta asiasta, mutta potenssiin kymmenen.
Itse asiassa olen melkein varma, että ennemmin tai myöhemmin minullekin pätkähtää syyte, kunhan pääinkvisiittori Illman taas tahtoo mielipuoliselle kampanjalleen helppoja kohteita. Halla-ahon tukemisessa kyse on talvisodan hengestä; kaveria ei jätetä. Toisin kuin talvisodassa, tällä kertaa vihollinen ei tule rajojemme ulkopuolelta, vaan tällä kertaa vihollinen on rajojemme sisäpuolella painamassa nappia.
Toiseksi Halla-ahon kannattajakortin täyttäminen on demokraattinen vastalause oikeuslaitokselle, Erkko-medialle ja maansa myyneille poliitikoille, jotka ovat yrittäneet hiljentää Halla-ahoa lokakampanjallaan ja syytteellä. Jos Suomen oikeuslaitos kuvittelee, että se voi hiljentää yhtään ketään poliittisilla syytteillä, Suomen oikeuslaitokselle pitää näyttää, että se ei onnistu. Jo se, että Halla-aho sai syytteen, on syy tehdä kaikkensa, että hänen asiansa tulisi mahdollisimman monen ihmisen tietoisuuteen. Tässä on sama logiikka kuin siinä, että poliittisista syistä sensuroidut kirjat ovat yleensä lukemisen arvoisia. Halla-ahon laittaminen EU-vaaleihin ehdokkaaksi - joko omalla listallaan tai persuissa - on täydellinen tapa osoittaa Suomen epäoikeuslaitokselle ja propagandamedialle sen oma heikkous ja kyvyttömyys.
Kolmanneksi Halla-ahon EU-vaaliehdokkuus on keino tuoda Halla-ahon asiaa esille, kuten tuli jo mainittuakin. Halla-aho tuskin tulee menemään läpi yksin omalta listaltaan, mutta se ei ole koskaan ollutkaan mikään pointti. Kyse on siitä, että jos Halla-aho saadaan ehdolle omalta listaltaan, ei media voi olla huomioimatta sitä, minkä lisäksi kyse on melko ainutlaatuisesta tapahtumasta Suomen poliittisessa historiassa. Suomen islamisaatio tulee jatkumaan riippumatta siitä, onko Halla-aho ehdolla vai ei, mutta Halla-ahon ehdokkuus on keino saada ihmiset ymmärtämään, mistä asiassa on kyse. Nimen pistäminen Halla-ahon valitsijayhdistykseen on demokraattinen tapa osoittaa, että haluaa tämän asian nousevan julkiseen keskusteluun.
Toivon, että mahdollisimman moni tulostaa, täyttää ja lähettää Halla-ahon kannattajakortin riippumatta siitä, ketä he aikovat äänestää. Kannattajakortin täyttäminen ei sido mihinkään millään tavalla, eikä se ole yhtä kuin äänestäminen tai "puolen valitseminen", mitä jotkut jostain syystä tahtoisivat sen olevan. Kannattajakortin täyttäminen ei myöskään ole puolueen rivien hajoittamista tai mitään muutakaan sellaista. Kannattajakortti on ainoastaan yksi äänestyksestä tai puolueen palvomisesta erillinen tapa toimia demokraattisesti ja pyrkiä vaikuttamaan kansalaisaktiivisuuden kautta. Ja jos sille tielle lähdette, niin käykääpä tilaamassa ja allekirjoittamassa myös Piraattipuolueen kannattajakortti. Sen kanssa ette joudu maksamaan edes postimaksuja.
Timo Soini kommentoi, että hän teki päätöksen EU-vaaliehdokkuudestaan kolme viikkoa ennen perussuomalaisten hallituksen kokousta. Jussi Halla-ahon valitsijalistaa taas ei ollut ryhdytty vielä silloin keräämäänkään, vaan keräys alkoi vasta noin kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Soini oli jo tehnyt päätöksensä. Tietysti on mahdollista, että päätös hyllyttää Halla-aho ei liittynyt millään tavalla Soinin temppuun. Henkilökohtaisesti en usko sitä, koska ehdokasasettelua ei ajatella henkilö kerrallaan, vaan kokonaisuutena, ja on melko epärealistista, että kahden potentiaalisen ääniharavan mahdolliset ehdokkuudet eivät olisi liittyneet toisiinsa.
Puoluehallitus myös väitti, että se ei anna minkään ulkopuolisen vaikuttaa päätöksiinsä. Tämä oli paskapuhetta.
Tuut, tuut! täältä tulee vinkkimobiili! Mikäli Mäki-Ketelän lista oli syynä Halla-ahon hyllyttämiselle, silloin puoluehallitus nimenomaan antoi päätösvallan ulkopuolisen käsiin. Jussi Halla-aholla ei ollut mitään tekemistä koko valitsijayhdistyksen kanssa, minkä hän oli itse sanonut täysin suoraan ja vailla mitään epäselvyyttä. Jos valitsijayhdistyslista olisi vaikuttanut päätökseen, pystyisivät puoluehallituksen ulkopuoliset manipuloimaan aina puoluehallituksen päätöksiä keräämällä listoja. Sekä positiivinen että negatiivinen päätös ovat päätöksiä, ja jos kumpikaan näistä on ulkopuolisen aiheuttamia, silloin ulkopuolinen nimenomaan vaikutti päätökseen.
Otetaan esimerkki; Vihreät naiset (tai joku vastaava taho) on kuullut, että puoluehallitus on miettimässä jonkun Vihreiden naisten mielestä epämiellyttävän tyypin X ottamista ehdolle. Vihreät naiset miettivät, että miten he voivat vaikuttaa tähän päätökseen, koska jos X pääsee ehdolle, tulee Vihreille naisille tukalat olot. Vihreät naiset päätyvät siihen, että he alkavat lähetellä puoluehallitukselle "painostavia sähköposteja" ja samalla ryhtyvät keräämään valitsijayhdistystä, jotta puoluehallitus tulkitsisi päätöksen painostukseksi.
Jos puoluehallitus olisi tahtonut tehdä päätöksensä siten, että ulkopuolinen ei olisi voinut painostaa, silloin puoluehallitus olisi perustanut päätöksensä johonkin, joka ei liity ulkopuolisiin millään tavalla. Hyviä vaihtoehtoja olisivat olleet esimerkiksi se, että Jussi Halla-aho ei ole puolueen jäsen ja listalla on jo yksi sitoutumaton ehdokas (Veltto Virtanen), tai sitten se, että Jussi Halla-aho ei ole tehnyt kantaansa Lissabonin sopimukseen riittävän selväksi. Mäki-Ketelän hanke ei ollut millään tavalla järkevä perustelu, vaan yksinkertaisesti ontuva ja todennäköisesti valheellinen.
Timo Soini epäonnistuu ymmärtämään, että häntä ei kritisoida niinkään päätöksestä hyllyttää Halla-aho, vaan kyse on siitä, että päätös on perusteltu valheellisesti ja epäjohdonmukaisesti. Sen sijaan, että Timo Soini olisi tajunnut tätä, hän onnistuu tekemään jotain aivan järjettömän typerää ja ennennäkemätöntä ryhtyessään haukkumaan Halla-ahon tukijoita propellipäiksi, kottaraisenpesään tuijottelijoiksi ja puolueen hajoittajiksi. Kevyesti Timpan huonoin peliliike koko hänen uransa aikana. Kerran yritin iskeä tyttöä sanomalla, että silmänsä tuikkivat kuin Talbotini jarruvalot, mutta sekään ei ollut yhtä huono peliliike kuin Soinin veto.
Se, että puolueen puheenjohtaja ryhtyy haukkumaan oman puolueensa jäseniä, oman puolueensa äänestäjiä ja oman itsensä äänestäjiä, on ennennäkemätöntä suomalaisessa politiikassa. Piikittely, jopa rankka sellainen, kuuluu olennaisesti poliittiseen retoriikkaan, mutta yleensä se varataan poliittisille vastustajille, ei omille kannattajille, jotka ovat paiskoneet töitä hiki hatussa puolueen eteen.
Timo Soinin lausunnot ovat ymmärrettävästi herättäneet vittuuntuneisuutta, erityisesti puolueen sisällä. En ymmärrä Timo Soinin motiiveja siihen, miksi hän väen vängällä tahtoo nähdä joka puolella "puolueen hajoittajia". Kun niitä ei sitten näy, hän ryhtyy itse henkilökohtaisesti hajoittamaan omaa puoluettaan. Toisaalta ukko myös uskoo enkeleihin ja paaveihin, joten aika monet hänen motiivinsa saattavat mennä yli hilseeni.
Tuen Halla-ahoa EU-ehdokkuushankkeessa muutamasta syystä. Pääasiallinen syy on se, että media, Suomen "oikeus"laitos" ja muut instanssit ovat riepotelleet ja kohdelleet Halla-ahoa kaltoin. Tunnen sympatiaa Halla-ahoa kohtaan ja uskoisisin, että tajuan ainakin jotenkin, miltä hänestä tuntuu. Tämä nykyinen "Halla-aho haluaa ampua homoja päähän" ei eroa siitä, mitä kunnallisvaalien aikaan tuli omalle kohdalleni; "Jiri Keronen pitää natsilippua parvekkeella." Kyse on samasta asiasta, mutta potenssiin kymmenen.
Itse asiassa olen melkein varma, että ennemmin tai myöhemmin minullekin pätkähtää syyte, kunhan pääinkvisiittori Illman taas tahtoo mielipuoliselle kampanjalleen helppoja kohteita. Halla-ahon tukemisessa kyse on talvisodan hengestä; kaveria ei jätetä. Toisin kuin talvisodassa, tällä kertaa vihollinen ei tule rajojemme ulkopuolelta, vaan tällä kertaa vihollinen on rajojemme sisäpuolella painamassa nappia.
Toiseksi Halla-ahon kannattajakortin täyttäminen on demokraattinen vastalause oikeuslaitokselle, Erkko-medialle ja maansa myyneille poliitikoille, jotka ovat yrittäneet hiljentää Halla-ahoa lokakampanjallaan ja syytteellä. Jos Suomen oikeuslaitos kuvittelee, että se voi hiljentää yhtään ketään poliittisilla syytteillä, Suomen oikeuslaitokselle pitää näyttää, että se ei onnistu. Jo se, että Halla-aho sai syytteen, on syy tehdä kaikkensa, että hänen asiansa tulisi mahdollisimman monen ihmisen tietoisuuteen. Tässä on sama logiikka kuin siinä, että poliittisista syistä sensuroidut kirjat ovat yleensä lukemisen arvoisia. Halla-ahon laittaminen EU-vaaleihin ehdokkaaksi - joko omalla listallaan tai persuissa - on täydellinen tapa osoittaa Suomen epäoikeuslaitokselle ja propagandamedialle sen oma heikkous ja kyvyttömyys.
Kolmanneksi Halla-ahon EU-vaaliehdokkuus on keino tuoda Halla-ahon asiaa esille, kuten tuli jo mainittuakin. Halla-aho tuskin tulee menemään läpi yksin omalta listaltaan, mutta se ei ole koskaan ollutkaan mikään pointti. Kyse on siitä, että jos Halla-aho saadaan ehdolle omalta listaltaan, ei media voi olla huomioimatta sitä, minkä lisäksi kyse on melko ainutlaatuisesta tapahtumasta Suomen poliittisessa historiassa. Suomen islamisaatio tulee jatkumaan riippumatta siitä, onko Halla-aho ehdolla vai ei, mutta Halla-ahon ehdokkuus on keino saada ihmiset ymmärtämään, mistä asiassa on kyse. Nimen pistäminen Halla-ahon valitsijayhdistykseen on demokraattinen tapa osoittaa, että haluaa tämän asian nousevan julkiseen keskusteluun.
Toivon, että mahdollisimman moni tulostaa, täyttää ja lähettää Halla-ahon kannattajakortin riippumatta siitä, ketä he aikovat äänestää. Kannattajakortin täyttäminen ei sido mihinkään millään tavalla, eikä se ole yhtä kuin äänestäminen tai "puolen valitseminen", mitä jotkut jostain syystä tahtoisivat sen olevan. Kannattajakortin täyttäminen ei myöskään ole puolueen rivien hajoittamista tai mitään muutakaan sellaista. Kannattajakortti on ainoastaan yksi äänestyksestä tai puolueen palvomisesta erillinen tapa toimia demokraattisesti ja pyrkiä vaikuttamaan kansalaisaktiivisuuden kautta. Ja jos sille tielle lähdette, niin käykääpä tilaamassa ja allekirjoittamassa myös Piraattipuolueen kannattajakortti. Sen kanssa ette joudu maksamaan edes postimaksuja.
torstai 2. huhtikuuta 2009
Internet tulee pelastamaan maailman
Internet on täydellinen asia. Sen lisäksi, että Internet on antanut ihmisille ennennäkemättömän mahdollisuuden globaaliin kansalaiskeskusteluun ja kaikenlaisten thorsien ja stubbien kusetusten paljastamiseen, on Internet myös täynnä kaikenlaisia innovaatioita. Tietysti osa innovaatioista olisi ollut parempi jättää keksimättä, mutta netissä on onneksi melko paljon muutakin kuin Goatse. Nämä innovaatiot ovat mahdollistaneet sen, että pelkästään istumalla koneen ääressä perseellään läskistymässä voi parantaa maailmaa enemmän kuin osallistumalla taannoisen Earth Hourin kaltaisiin näpertelyihin. Ajattelin aikani ratoksi listata muutamia näistä innovaatioista.
The Hunger Site on sivusto, jonka kautta kuka tahansa voi lahjoittaa kupillisen ruokaa nälkäisille yksinkertaisesti klikkaamalla hiirellä linkkiä. Ruoka-annoksen lahjoittaminen on helppoa ja lahjoittajalle täysin ilmaista. Ilmaisuus on mahdollista sillä, että The Hunger Sitellä on useita mainostajia, jotka maksavat sen mukaan, kuinka moni käy sivuilla näkemässä mainokset. Mainoksista tulevat tulot käytetään sitten hyväntekeväisyyteen, mikä tässä tapauksessa merkitsee ruoan hankkimista nälkäisille.
The Hunger Site aloitti vuonna 1999, ja kymmenen vuoden aikana sen kautta on lahjoitettu noin 500 miljoonaa kupillista ruokaa. The Hunger Siten ideaa on sittemmin laajennettu, ja nykyään samalla perusidealla pyörivät muun muassa The Breast Cancer Site, The Literacy Site ja The Child Health Site. Kaikkien eri sivujen läpikäymisessä menee alle kaksi minuuttia, ja jokainen kävijä voi käydä suorittamassa lahjoitukset kerran päivässä. Jos kävijää ei kiinnosta lahjoittaa ruokaa nälkäisille, hän voi myös pelkästään heilutella hiiren kursoria lahjoitusnapin päällä ja nauttia siitä vallantunteesta, kun jonkun nälkäisen kohtalo on kirjaimellisesti hänen sormensa päässä.
Blackle on sähköä säästävä versio Googlesta. Ero Blacklen ja Googlen välillä on käytännössä ainoastaan se, että Blackle on musta. Blacklen idea lähti Internet-blogista, jossa laskettiin, että jos Google olisi musta, se säästäisi noin 750 megawattituntia per vuosi. Keskiverto putkinäyttö käyttää noin 74 wattia täysin valkoisen sivun näyttämiseen. Puolestaan kokonaan mustan sivun näyttämiseen kuluu noin 59 wattia. Googlessa tehdään noin 200 miljoonaa hakua päivittäin, mikä merkitsee sitä, että muutaman värikoodin muuttamisella on mahdollista saada aikaiseksi oikeasti merkittävät säästöt.
Tähän mennessä Blackle on säästänyt omien laskelmiensa mukaan yli miljoona wattituntia. Todellinen määrä on kuitenkin todennäköisesti huomattavasti vähemmän, sillä Blacklessa ja sen laskelmissa on ongelmana se, että nämä laskelmat pätevät ainoastaan putkinäyttöihin. Uudet LCD-näytöt kuluttavat käytännössä tasan saman verran sähköä riippumatta siitä, minkälaisia värejä ne näyttävät. Blacklen pääasiallinen pointti on kuitenkin sen symbolinen arvo ja osoitus siitä, miten pienistä virroista voi kasvaa jokia. Tietty on hyvä muistaa myös se, että valkoisen ruudun tuijottaminen putkinäytöltä on melkein sama kuin molottaisi silmät kohti hehkulamppua.
Monet ovat kuulleet SETI@home-projektista, jossa tavallisten kotikäyttäjien tietokoneiden laskentakapasiteetti valjastetaan etsimään todisteita tai johtolankoja Maapallon ulkopuolisesta älykkäästä elämästä. Samalla idealla toimii myös BOINC ja World community Grid, mutta älykkään elämän etsimisen sijasta World Community Gridin projektit ovat paljon ajankohtaisempia, kuten esimerkiksi taistelua lapsuusajan syöpää vastaan.
BOINC voi pyöriä esimerkiksi ruudunsäästäjänä, jolloin käyttämättömänä oleva kone ryhtyy lahjoittamaan laskentakapasiteettiaan erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Käyttäjä voi halutessaan kohdentaa laskentakapasiteetin tietyille projekteille, kuten vaikkapa AIDSin parantamiselle tai aurinkoenergian kehittämiselle. World Community Gridin ja BOINCin käyttö on helppoa. Ohjelma pitää vain asentaa koneelle, sallia liikenne mahdollisten palomuurien läpi ja sitten voikin jo ryhtyä valitsemaan, mitä ongelmia tahtoo oman koneensa laskevan. Varoituksen sana; vaikka BOINC onkin moraalisesti jalo ohjelma ja World Community Grid on loistava projekti, voi BOINCin poistaminen koneelta olla perin vittumaista puuhaa.
Nämä listatut ovat tietenkin vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea kollektiivisesti hyödyllistä netistä voi löytää. Internet edustaa sitä, miten teknologian ja tieteen kehityksellä sekä ihmiskunnan yhtenäistymisellä nimenomaan ihmiskunnaksi voidaan oikeasti parantaa maailmaa ja ratkaista ongelmia. Toimiessaan hyvin Internet tekee ihmisistä fiksumpia, saa ihmiset poolaamaan kollektiiviset idearesurssinsa ja mahdollistaa ihmisten yksituumaisen toiminnan pulmien käsittelemiseksi. Plus tietenkin on turha muistuttaa, että tämän kaiken lisäksi Internetistä löytyy paljon ilmaista pornoa.
The Hunger Site on sivusto, jonka kautta kuka tahansa voi lahjoittaa kupillisen ruokaa nälkäisille yksinkertaisesti klikkaamalla hiirellä linkkiä. Ruoka-annoksen lahjoittaminen on helppoa ja lahjoittajalle täysin ilmaista. Ilmaisuus on mahdollista sillä, että The Hunger Sitellä on useita mainostajia, jotka maksavat sen mukaan, kuinka moni käy sivuilla näkemässä mainokset. Mainoksista tulevat tulot käytetään sitten hyväntekeväisyyteen, mikä tässä tapauksessa merkitsee ruoan hankkimista nälkäisille.
The Hunger Site aloitti vuonna 1999, ja kymmenen vuoden aikana sen kautta on lahjoitettu noin 500 miljoonaa kupillista ruokaa. The Hunger Siten ideaa on sittemmin laajennettu, ja nykyään samalla perusidealla pyörivät muun muassa The Breast Cancer Site, The Literacy Site ja The Child Health Site. Kaikkien eri sivujen läpikäymisessä menee alle kaksi minuuttia, ja jokainen kävijä voi käydä suorittamassa lahjoitukset kerran päivässä. Jos kävijää ei kiinnosta lahjoittaa ruokaa nälkäisille, hän voi myös pelkästään heilutella hiiren kursoria lahjoitusnapin päällä ja nauttia siitä vallantunteesta, kun jonkun nälkäisen kohtalo on kirjaimellisesti hänen sormensa päässä.
Blackle on sähköä säästävä versio Googlesta. Ero Blacklen ja Googlen välillä on käytännössä ainoastaan se, että Blackle on musta. Blacklen idea lähti Internet-blogista, jossa laskettiin, että jos Google olisi musta, se säästäisi noin 750 megawattituntia per vuosi. Keskiverto putkinäyttö käyttää noin 74 wattia täysin valkoisen sivun näyttämiseen. Puolestaan kokonaan mustan sivun näyttämiseen kuluu noin 59 wattia. Googlessa tehdään noin 200 miljoonaa hakua päivittäin, mikä merkitsee sitä, että muutaman värikoodin muuttamisella on mahdollista saada aikaiseksi oikeasti merkittävät säästöt.
Tähän mennessä Blackle on säästänyt omien laskelmiensa mukaan yli miljoona wattituntia. Todellinen määrä on kuitenkin todennäköisesti huomattavasti vähemmän, sillä Blacklessa ja sen laskelmissa on ongelmana se, että nämä laskelmat pätevät ainoastaan putkinäyttöihin. Uudet LCD-näytöt kuluttavat käytännössä tasan saman verran sähköä riippumatta siitä, minkälaisia värejä ne näyttävät. Blacklen pääasiallinen pointti on kuitenkin sen symbolinen arvo ja osoitus siitä, miten pienistä virroista voi kasvaa jokia. Tietty on hyvä muistaa myös se, että valkoisen ruudun tuijottaminen putkinäytöltä on melkein sama kuin molottaisi silmät kohti hehkulamppua.
Monet ovat kuulleet SETI@home-projektista, jossa tavallisten kotikäyttäjien tietokoneiden laskentakapasiteetti valjastetaan etsimään todisteita tai johtolankoja Maapallon ulkopuolisesta älykkäästä elämästä. Samalla idealla toimii myös BOINC ja World community Grid, mutta älykkään elämän etsimisen sijasta World Community Gridin projektit ovat paljon ajankohtaisempia, kuten esimerkiksi taistelua lapsuusajan syöpää vastaan.
BOINC voi pyöriä esimerkiksi ruudunsäästäjänä, jolloin käyttämättömänä oleva kone ryhtyy lahjoittamaan laskentakapasiteettiaan erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Käyttäjä voi halutessaan kohdentaa laskentakapasiteetin tietyille projekteille, kuten vaikkapa AIDSin parantamiselle tai aurinkoenergian kehittämiselle. World Community Gridin ja BOINCin käyttö on helppoa. Ohjelma pitää vain asentaa koneelle, sallia liikenne mahdollisten palomuurien läpi ja sitten voikin jo ryhtyä valitsemaan, mitä ongelmia tahtoo oman koneensa laskevan. Varoituksen sana; vaikka BOINC onkin moraalisesti jalo ohjelma ja World Community Grid on loistava projekti, voi BOINCin poistaminen koneelta olla perin vittumaista puuhaa.
Nämä listatut ovat tietenkin vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea kollektiivisesti hyödyllistä netistä voi löytää. Internet edustaa sitä, miten teknologian ja tieteen kehityksellä sekä ihmiskunnan yhtenäistymisellä nimenomaan ihmiskunnaksi voidaan oikeasti parantaa maailmaa ja ratkaista ongelmia. Toimiessaan hyvin Internet tekee ihmisistä fiksumpia, saa ihmiset poolaamaan kollektiiviset idearesurssinsa ja mahdollistaa ihmisten yksituumaisen toiminnan pulmien käsittelemiseksi. Plus tietenkin on turha muistuttaa, että tämän kaiken lisäksi Internetistä löytyy paljon ilmaista pornoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
