Kieltä vastaan hyökkääminen on hyökkäys mieltä vastaan

Kieli on yksi mahtavimmista asioista, mitä inhimillisessä kanssakäymisessä on olemassa. Poliitikot ovat olleet hyvin tietoisia tästä kielen vallasta jo antiikin Kreikan ajoista lähtien, jolloin retoriikkaa pidettiin biologian vertaisena tieteenä. Nykyään kieltä vastaan hyökätään systemaattisesti ja sen merkityssisältöä sekä käyttöä pyritään muuttamaan valtiollisten päättäjien toimesta. Syy, minkä vuoksi nykyään keskustellaan niin paljon siitä, miten keskustellaan, sen sijaan, että keskusteltaisiin asioista, liittyy suoraan tähän. Kielen käyttämisellä, rajoittamisella ja muutospyrkimyksillä yritetään hallita ja sen alle yritetään kätkeä jopa päättäjien taholta tuleva systemaattinen inhimillistä arvoa alentava kohtelu.

Otetaan esimerkiksi niin sanottu "positiivinen erityiskohtelu". Positiivisella erityiskohtelulla tarkoitetaan tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvia erityistoimia, kuten esimerkiksi kiintiöitä tai suosimista. Yhden ryhmän suosiminen ja asettaminen muita edullisempaan asemaan tietysti tarkoittaa aina sitä, että toinen ryhmä joutuu vastaavalla tavalla epäedullisempaan asemaan. Käytännössä "positiivinen erityiskohtelu" siis tarkoittaa samaa kuin "syrjintä". Positiivinen erityiskohtelu on kuitenkin helpompi myydä kansalaisille kuin syrjintä, koska sanassa "syrjintä" on valtavasti negatiivista latausta. Ja ymmärrettävistä syistä, sillä syrjintä viiteryhmän perusteella on yksi vastenmielisimmistä asioista länsimaisen liberaalin demokratian, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden kannalta. Päättäjät voivat saada tuen millaiselle hirmuteolle tahansa, kunhan he sanovat "kansanmurha" kohteliaasti.

Toinen hyvä esimerkki on "populismi". Nykyään populistiksi sanotaan helposti kaikkia, jotka puhuvat sellaisista poliittisista asioista, joista kansa haluaa kuulla - tai joista media luulee kansan haluavan kuulla. Populismi ei kuitenkaan tarkalleen ottaen tarkoita aivotonta huutelua tai Timo Soinin retoriikkaa, vaikka poliitikot niin tahtovatkin esittää pystyäkseen leimaamaan vastustajiaan. Populismi on poliittinen filosofia, jonka mukaan kansalaisten oikeuksia ja vapauksia on edistettävä suhteessa erityisoikeuksia nauttivaan eliittiin. Populismi on demokratian muoto, jossa päättäjät eivät saa tehdä kansan tai ainakaan omien kannattajiensa mielipiteen vastaisia päätöksiä. Populismi on elitismin vastakohta. Kun asiaa katsotaan tältä kannalta, populistiksi syyttäminen menettää kaiken teränsä ja populismista tulee jopa tavoiteltava asia. Poliitikoille ja vallanpitäjille on kuitenkin tärkeää, että populismia ei ymmärretä aitona vaihtoehtona, vaan heidän kannaltaan on parasta, mikäli kansalaiset kuvittelevat populismin olevan pelkästään nuoleskelua, koska tällöin he voivat edelleen syyttää ihmisiä populisteiksi negatiivisessa mielessä. Kielenkäyttö on vallankäyttöä.

Olennaista kielenkäytössä on se, että kieli ei ole pelkästään sanoja ja merkityssisältöjä, vaan kieli on perustavanlaatuisesti yhteydessä kaikkeen, mitä ylipäätään voimme ajatella. Se, millainen käyttämämme kieli on, vaikuttaa siihen, miten näemme ja koemme maailman ja miten suhtaudumme eri asioihin. Tämä ei rajoitu ainoastaan siihen, että poliitikkojen pitää pukea pahat tekonsa nätteihin samettikaapuihin, vaan kieli vaikuttaa huomattavasti kokonaislaatuisemmin koko kuvaamme todellisuudesta. Kieli vaikuttaa jopa siihen, miten koemme ajan ja avaruuden.

Yksi Australian aborginaalien kielistä, guugu yimithirr - jonka nimeä en osaa lausua - eroaa suuresta osasta yleisemmin tapaamistamme kielistä siinä, että kielessä ei ole lainkaan egosentrisiä koordinaatteja. Antropologi John Haviland ja kielitieteilijä Stephen Levinson ovat osoittaneet, että guugu yimithirristä puuttuvat kokonaan termit kuten oikealla, vasemmalla, edessä tai takana. Guugu yimithirrissä kaikki asiat paikallistetaan absoluuttisilla ilmansuunnilla. Jos guugun puhujalta kysyy, missä suola on, hän vastaa suolan olevan esimerkiksi keittiön lounaisimmassa kaapissa. Guugun puhuja ei kerro kirjan olevan hänen oikealla puolellaan, vaan pohjoisessa, etelässä, lännessä tai idässä.

Jotta guugu yimithirr -kielen puhujat voivat keskustella edes tavanomaisimmista, jokapäiväisimmistä asioista, on heidän tiedettävä jatkuvasti, missä ilmansuunnat ovat. Jotta edes tavallinen keskustelu on mahdollista guugu yimithirrin kielellä, on sen puhujilla oltava tarkka sisäinen kompassi, joka on toiminnassa 24/7, oli puhuja hereillä tai unessa, kännissä tai selvänä. Tarkka ja jatkuvasti toimiva sisäinen kompassi on guugu yimithirr -kansalle välttämätön elinehto, minkä vuoksi jokaiselle guugun puhujalle kehittyy miltei yli-inhimillinen kyky suunnistaa ja ymmärtää ilmansuuntia. Guugun kielen taitaja pystyy sanomaan, missä suunnassa on pohjoinen riippumatta siitä, onko hän avoimessa metsässä päivällä vai pimeässä luolassa keskellä yötä. Vaikka guugu yimithirrit ovat biologisesti juuri samanlaisia kuin me, heidän käsityksensä avaruudesta ja tilasta on täysin toisenlainen kuin meillä johtuen siitä, että he puhuvat erilaista kieltä.

Avaruuden lisäksi kieli vaikuttaa käsitykseen ajasta; sekä siihen, miten ihminen visualisoi "ajan muodon" sekä siihen, miten hän ylipäätään ymmärtää tai havaitsee ajan kulumisen. Mandariininkiinaa kirjoitetaan ja luetaan laajasti edelleen vertikaalisesti ylhäältä alas, minkä vuoksi mandariininkiinan puhujat oppivat luonnollisesti ajattelemaan ajan juoksevan samaan suuntaan. Lera Boroditsky Stanfordin yliopistolta tutki ilmiötä muun muassa tekemällä kokeita ihmisille, jotka puhuivat mandariininkiinaa. Boroditsky ryhmineen antoi mandariininkiinan puhujille tehtäväksi järjestellä esineitä horisontaalisesti tiettyyn järjestykseen, minkä jälkeen he kysyivät koehenkilöiltä tiettyjä aikaan liittyviä kysymyksiä, kuten tuleeko maaliskuu ennen huhtikuuta. Tutkijat huomasivat, että mandariininkiinan puhujien oli hankalampi ymmärtää yksinkertaisia aikaan liittyviä peruskysymyksiä, kun heidät oli ensin saatu ajattelemaan horisontaalisesti järjestelemällä esineitä.

Lena Boroditsky tutki ajan hahmottamista ja muistamista myös muiden kielien kannalta. Eri kielissä on erilaisia aikamuotoja, joita käytetään tai ei käytetä riippuen kielen ominaispiirteistä. Esimerkiksi suomen kielestä puuttuu futuuri, joka on normaali aikamuoto englannissa ja monissa muissa kielissä. Indonesian kielessä verbit eivät käytännössä taivu aikamuodoissa. Puhujat voivat lisätä tarkentavia määreitä, kuten "pian" tai "eilen", mutta nämä eivät ole välttämättömiä, jotta asian voisi sanoa kieliopillisesti oikein. Indonesiaksi "minä keitin munia" ja "minä keitän munia" voidaan sanoa tismalleen samalla tavalla ilman kieliopillisia ongelmia tai ongelmia ymmärtämisessä.

Boroditsky perusti Indonesiaan tutkimuslaboratorion, jossa yksi hänen oppilaistaan teki kokeen koskien indonesialaisten ajallista hahmottamista. Indonesialaisille koehenkilöille näytettiin kolmea erilaista kuvaa samasta tapahtumasta; miehestä, joka oli aikeissa potkaista palloa, miehestä potkaisemassa palloa ja miehestä, joka oli juuri potkaissut palloa. Kun koehenkilöitä pyydettiin kuvailemaan kuvia, he kuvailivat kaikkia kuvia samalla tavalla ("mies potku pallo"), minkä lisäksi he myös väittivät kaikkien kuvien olleen samanlaisia. Koska indonesialaiset eivät puhuessaan yleensä rekisteröi aikamuotoja, he eivät pystyneet myöskään muistamaan eri kuvien ajallisia eroja. Kieli vaikuttaa suoraan siihen, miten ihminen ymmärtää ajan kulumisen ja jopa siihen, miten ihmisen ajallinen taju ja muisti pelaa.

Ajatukset ja kieli eivät ole toisistaan riippumattomia, vaan ne elävät symbioottisessa yhteydessä. Mitä paremmin kieli vastaa todellisuutta, sitä luontevammin ihminen pystyy ajattelemaan todellisuuteen liittyviä asioita. Mitä rajoittuneempaa kieli on, sitä hankalampaa ihmisen on pystyä ajattelemaan sen avulla monipuolisesti ja luomaan uusia ideoita. Kaikki kieleen kohdistuva manipulointi on mieleen kohdistuvaa manipulointia, ja kielen manipulointi on yksi tehokkaimmista tavoista hallita, sillä kajoamalla kieleen voidaan kajota suoraan mieleen, sieluun ja siihen, millainen ihmisten koko todellisuudenkuva on.

Tietenkään kielet eivät ole koskaan muuttumattomia tai absoluuttisia, mutta olennaista on se, miten tuo muutos tapahtuu. Muutos voi tapahtua luonnollisesti yhteiskunnan muuttuessa ja kehittyessä sekä ihmisten kanssakäydessä keskenään. Vaihtoehtoisesti muutos voi tapahtua ylhäältä alas pakottamalla, kuten poliitikot ja muut vallankäyttäjät pyrkivät tekemään. Luonnollisesti muuttuessaan kieli heijastaa alhaalta ylös ajatusmallien ja -tapojen muutosta. Tietoisesti muutettaessa kielen muutokset heijastavat vallankäyttäjien tarvetta ja tahtoa manipuloida, hallita ja ottaa valtansa alle. Koska kieli on lähtökohtaisesti inhimillinen ominaisuus, ei poliittinen ominaisuus, tulee kielen muutoksien olla lähtöisin ihmisistä, eikä poliittisista päätöksistä. Medialla, vallanpitäjillä tai muilla vastaavilla instansseilla ei ole oikeutta ryhtyä määrittelemään tai muuttamaan sanoja tai niiden merkityssisältöjä, vaan niiden tulee toimia ihmisten ehdoilla. Koska kieli on suora portti mieleemme ja todellisuuteemme, on sitä pyrittävä suojelemaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, eikä sen voi antaa korruptoitua tai altistua päättäjien ja mielipidevaikuttajien manipulaatiolle.

LISÄÄ AIHEESTA:
Elämme valheen verkossa