keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Suora demokratia edustuksellisen demokratian tueksi

Suora demokratia tarkoittaa sitovia kansanäänestyksiä, joita kansalaiset itse voivat järjestää. Kansanäänestys järjestetään keräämällä tietty määrä äänioikeutettujen kansalaisten allekirjoituksia. Nämä allekirjoitukset toimitetaan poliittisille päätöksentekijöille, jotka eivät voi kieltäytyä kansanäänestyksen järjestämisestä. Kansanäänestyksen tulos on sitova, eli päättäjien on noudatettava kansan tahtoa.

Nykyisessä järjestelmässä kansanäänestykset ovat ainoastaan neuvoa-antavia ja niiden järjestämisestä päättävät viime kädessä vallanpitäjät. Vallanpitäjillä ei ole mitään syytä noudattaa kansanäänestyksien tuloksia, minkä vuoksi esimerkiksi useat kuntaliitokset ovat toteutuneet, vaikka kansalaiset ovat äänestäneet niitä vastaan. Suorassa demokratiassa päättäjät eivät voi vaikuttaa siihen, toteutuuko kansanäänestys vai ei, ja heidän on toteltava ehdottomasti kansanäänestyksen tulosta.

Suoran demokratian keskeisimmät menetelmät ovat kansalaisaloite, kansanäänestys sekä keskeisten virkamiesten valinta.

Kansalaisaloite tarkoittaa hallitukselle toimitettua laki- tai toimenpide-ehdotusta, jonka riittävän suuri määrä kansalaisia on allekirjoittanut. Riittävän suuren määrän kansalaisia toimittaessa kansalaisaloitteen, on hallituksen valmisteltava aloitteessa vaaditun mukainen lakiehdotus tai toimenpide ja altistettava se sitovalle kansanäänestykselle. Kansanäänestyksen tulos määrää sitovasti aloitteen lopullisen kohtalon. Jos kansa hyväksyy aloitteen, on eduskunnan toimittava aloitteen mukaisesti. Jos kansa hylkää aloitteen, eduskunta ei saa toimia aloitteen mukaisesti.

Aloite tavalliseksi laiksi tai toimenpiteeksi vaatii taakseen 35 000 äänioikeutettua kansalaista, eli noin 0,8% äänioikeutetuista kansalaisista. Aloite perustuslain muuttamiseksi tai kansainvälisen sopimuksen purkamiseksi vaatii 43 000 kansalaista, eli noin yhden prosentin äänioikeutetuista kansalaisista. Allekirjoituksia kaikkiin suoran demokratian menetelmiin voivat kerätä puolueet, yksityiset toimijat ja yhdistykset. Allekirjoitusten kerääjät voivat toimia yhteistyössä saadakseen kasaan vaadittavan määrän allekirjoituksia.

Kansanäänestys tarkoittaa kansalaisten veto-oikeutta eduskunnassa käsiteltävään lakiin, budjettiehdotukseen tai sopimukseen. Jos eduskunta on laatimassa tai hyväksymässä lakia, voi 0,8% kansalaisista vaatia, että laki altistetaan ennen voimaantuloa sitovalle kansanäänestykselle. Mikäli kansalaiset vaativat sitovaa kansanäänestystä, laki ei voi tulla voimaan ennen kuin kansalaiset ovat hyväksyneet sen kansanäänestyksessä. Jos kansalaiset äänestävät lakia tai sopimusta vastaan, laki tai sopimus ei tule lainkaan voimaan.

Lisäksi suorassa demokratiassa hallitus on velvoitettu järjestämään kansanäänestys automaattisesti aina, kun eduskunnan käsiteltävänä oleva asia on riittävän tärkeä. Riittävän tärkeällä asialla tarkoitetaan kaikkia asioita, jotka koskevat kansanvaltaa tai Suomen kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia. Esimerkiksi jäsenyydestä sotilasliitoissa tai perustuslain muuttamisesta on järjestettävä aina sitova kansanäänestys.

Monet merkittävät päätökset tai niiden valmistelu tehdään virkamiestyönä. Siksi kansalaisten tulee saada vaikuttaa suoralla vaalilla keskeisten virkamiesten valintaan. Tällaisia keskeisiä virkamiehiä ovat esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies ja valtakunnansyyttäjä. 43 000 kansalaista (yksi prosentti äänioikeutetuista kansalaisista) voi vaatia tällaisen keskeisen virkamiehen virkasuhteen lopettamista ennen virkasuhteen tavanomaista päättymistä. Vaaditusta asiasta on toimitettava päättäjiä sitova kansanäänestys.

Suora demokratia ei korvaa edustuksellista demokratiaa, vaan se korjaa sen puutteita. Suora demokratia antaa kansalle aitoja ja suoria keinoja vaikuttaa politiikkaan. Suoran demokratian keskeinen periaate on, että kansalaiset eivät ole tyhmiä ja he osaavat tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Suora demokratia on käytössä esimerkiksi Sveitsissä.

4 kommenttia:

J kirjoitti...

Kommenttini edelliseen vastaavaan postaukseen, johon et tullut vastanneeksi:

Kuulostaa muuten hyvältä, mutta kieltämättä kansanäänestysten hehkuttaminen autuaaksitekevänä menetelmänä on vähän yliampuvaa. Onko sinulla vastausta merkittävään ongelmaan, eli siihen kuka/kuinka äänestyksen kysymys ja vaihtoehdot valitaan?

Ainoastaan jonkun luottamuksesta äänestämisessä on kohtuullisen selvä asettelu (ulos/pidetään). Miten varmistetaan että kansalaisaloite tulee muotoiltua fiksusti, niin että allekirjoittajat eivät jakaudu kilpaileville ehdotuksille eikä lopuksi läpi pääse ensimmäinen tai eniten hehkutettu versio, jonka muotoilu tekee äänestyksestä epäselvän? Ja miten estetään edustajien lakiehdotusten tehtailu siten, että he voivat spämmäämällä, salailulla, misinformaatiolla yms. saamaan haluamansa lait läpi ilman että kansa tietää/jaksaa ampua niitä alas?

Jiri Keronen kirjoitti...

"Onko sinulla vastausta merkittävään ongelmaan, eli siihen kuka/kuinka äänestyksen kysymys ja vaihtoehdot valitaan?"

Ihmiset valitsevat äänestyskysymyksen ja vaihtoehdot kerätessään aloitteita. Ne kysymykset ja äänestysvaihtoehdot, jotka ihmiset katsovat sen arvoisiksi, että niiden alle pistetään nimi, ovat ne, jotka päätyvät lopulta kansanäänestykseen.

Olen kirjoittanut näistä asioista laajemmin täällä:
http://keronen.blogspot.com/2009/09/suora-demokratia-valistuneiden.html

Kellariloukon mies kirjoitti...

Tehän kannatatte oikeastaan sentyyppistä demokratiaa, jota vuoden 1918 punainen kansanvaltuuskunta julisti tavoittelevansa, ja josta ehkä parhaiten toteutunut esimerkki Sveitsin ulkopuolella oli epäonnisen lopun saanut Weimarin tasavalta. Kun ottaa huomioon, että Muutos 2011 nähdään yleisesti jonkinlaisena äärioikeistopuolueena, tässä on tiettyä ironiaa, eikö totta.

Eldis kirjoitti...

Näkisin puolueiden rikkomisen ja suorat henkilövaalit paremapana vaikutinkeinona kuin sitovat kansanäänestykset ja kansalaisaloitteet - niiden kanssa moni asia, etenkin populistisesti toteutettuna, voisi mennä vikaan; esimerkkeinä vaikkapa yleinen asevelvollisuus, jota epäkäytänöllisyydestä ja turhuudesta huolimatta moni kannattaa, tai huumausainelainsäädäntö, jonka muuttamisen etuja suurin osa ei saa kaaliinsa johtuen valtavista propagandalla iskostetuista loogisista virhepäätelmistä.

Suorat henkilövaalit edellyttävät tietysti myös riittävää informaation tarjoamista koko kansalle, eli kansanedustajien työnantajalle. Kyselytuntien sisältö, ehdokkaan mielipiteiden ja niiden perusteluiden kirjaus, ehdokkaan aikasempi toiminta politiikassa (mitä ja miten asioita on ajettu, kuinka usein on paikalla äänestettäessä lakimuutoksista yms) ja ehdokkaan julkisen rahan käyttö (matkakorvaukset blah blah) pitäisi olla julkista tietoa ja helposti saatavilla - vaikkapa nettisivulle kyhättynä listauksena.