sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Ihmisoikeuksia ei ole olemassa

Suomi ei ole länsimainen oikeusvaltio. Helsingin Sanomat uutisoi Suomen saaneen viime vuosina enemmän ihmisoikeusrikkomuksia kuin kaikilla muilla pohjoismailla yhteensä. 15 vuoden aikana Suomi on saanut 74 langettavaa päätöstä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Jos otetaan huomioon Suomen väkiluku, on tulos entistä murskaavampi. Jo pelkästään Ruotsissa on melkein puolet enemmän asukkaita kuin Suomessa, mutta siitä huolimatta Suomi on tehnyt enemmän ihmisoikeusrikkomuksia kuin Ruotsi, Tanska, Norja ja Islanti yhteensä.

Suuri osa Suomen saamista ihmisoikeusrikkomuksista liittyy ylipitkiin käsittelyaikoihin, mutta ne eivät tietenkään ole ainoa tapa, jolla Suomi kunnostautuu neuvostoliittoilussa. Ainoastaan seitsemän 47:tä Euroopan neuvoston jäsenvaltiosta on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta enemmän tuomioita sananvapauden rikkomisesta kuin Suomi. Sananvapauden rutiininomaisen rikkomisen lisäksi Suomi säätää toistuvasti lakeja, jotka maan korkeimmat oikeusoppineet tuomitsevat perustuslain vastaisiksi; tästä viime aikaisina esimerkkeinä Lex Nokia ja uusi yliopistolaki.

Ongelma ei tietenkään ole siinä, ettäkö Suomen lait olisivat jotenkin puutteellisia. Jos niitä lakeja kunnioitettaisiin, Suomi ei rikkoisi ihmisoikeuksia. Ongelma on siinä, että ihmiset elävät illuusiossa, että koska kaikki heidän välittömässä lähipiirissään näyttää olevan hyvin, asiat ovat myös todellisuudessa hyvin. Euroopan lähihistoria tarjoaa tästä harhasta kärjistetyn ja erittäin yksiselitteisen esimerkin; Natsi-Saksa.

Elämä Hitlerin ajan Saksassa ei ollut keskimääräiselle, tavanomaiselle saksalaiselle gestapoa, keskitysleirejä ja mielipidevankeutta. Hitlerin ajan Saksassa oli glamouria hohkavia elokuvatähtiä ja ulkomaan kansalaiset kävivät lomailemassa Saksassa idyllisillä rantalomilla pelailemassa golfia ja Diablo II:tä. Hitlerin ajan Saksa ei näyttänyt tavallisen kansalaisen silmissä painajaismaiselta Helvetin esikartanolta, jossa kaikki Danten kuvailemat infernon hirveydet kävivät toteen ja jossa juutalaiset paloivat rovioilla ympäri katuja. Monelle saksalaiselle Natsi-Saksa oli hyvinvointivaltio.

Tästä huolimatta Natsi-Saksa nakkasi ihmisiä vankilaan mielipiteiden vuoksi, urkki kansalaisiaan välittämättä heidän yksityisyydestään ja loukkasi omien kansalaistensa perimmäisiä oikeuksia. Nämä teot eivät vain yksinkertaisesti kiinnostaneet tavanomaista saksalaista, koska tavanomaisesta saksalaisesta tuntui siltä, että niillä ei ole käytännössä mitään merkitystä hänen elämänsä kannalta, tai että loukkausten uhrit ovat ansainneet sen. Harva sakasalainen oli edes perillä siitä, mitä kaikkea Saksan valtio todellisuudessa puuhaili. Saksalaiset eivät olleet pahoja ihmisiä, koska he antoivat natsivallan tapahtua; he olivat ainoastaan passiivisia.

Vastaava ilmiö on tapahtumassa Suomessa. Kun Suomessa puhuttiin sormenjälkien keräämisestä kaikilta kansalaisilta, puolusteltiin sitä hokemalla, että rehellisellä kansalaisella ei ole mitään pelättävää. Puolestaan syyttömänä Internet-sensuurin kohteeksi joutuneet tahot ovat pelkästään valitettavia yksittäistapauksia. Sananvapauden ollessa kyse taas puhutaan "sananvapauden käyttäjän vastuusta", mutta unohdetaan samalla, että aikuisten ihmisten maailmassa myös kuulijalla on vastuu. Ihmiset eivät vaadi ihmisoikeuksien kunnioittamista, koska niitä vastaan rikkominen ei kohdistu ihmisiin itseensä, eivätkä ihmiset ymmärrä, mistä ihmisoikeuksissa todellisuudessa on kyse.

Oikeusrealismi on oikeudellinen teoria, jonka mukaan oikeus ei ole mitään muuta kuin se, minkälaisena se toteutuu. Lait, säännökset ja niin edelleen eivät merkitse yhtään sen enempää kuin miten paljon niitä ollaan valmiita noudattamaan. Jos viranomaiset, lainsäätäjät ja tuomioistuimet eivät noudata lakeja, silloin lait eivät ole mitään muuta kuin sanoja paperilla, eivätkä sanat pysty muuttamaan todellisuutta mihinkään suuntaan. Mikäli mikään taho ei rankaise lakien rikkomisesta, silloin viranomaisilla, lainsäätäjillä ja tuomioistuimilla ei ole mitään pakottavaa syytä noudattaa lakeja.

Ihmisoikeudet eivät eroa muista laeista yhtään millään mystisellä ja syvällisellä tavalla. Ihmisoikeudet merkitsevät yhtään mitään ainoastaan niin pitkälle kuin valtiot ja muut tahot ovat valmiita noudattamaan niitä. Parhaimmillaan ihmisoikeudet ovat jaloja julistuksia, jotka pukevat sanoiksi osan siitä hyvästä, jonka jokainen ihminen ansaitsee puhtaasti ihmisyytensä perusteella. Pahimmillaan ihmisoikeudet ovat vain tyhjää sanahelinää vailla mitään suurempaa arvoa kuin mitä on sillä paperilla, johon lakiteksti on painettu.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei voi suojella ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Jos tuomioistuin toteaa valtion rikkoneen ihmisoikeuksia vastaan, voi se ainoastaan torua valtiota ja tuomita tämän maksamaan rahallisia korvauksia ihmisoikeusrikkomuksen uhrille. Tuomioistuin ei voi millään tavalla varmistaa, että valtio ei ryhtyisi välittömästi tuomion jälkeen rikkomaan prikulleen samoja ihmisoikeuksia vastaan prikulleen samalla tavalla. Tuomioistuin voi ainoastaan paheksua ja tuomita hyvityksiin, mutta sillä ei ole mitään todellista valtaa puuttua loukkauksien perimmäisiin syihin, eikä se voi varmistaa oikeuksien toteutumista tulevaisuudessa.

Jos ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, silloin ihmisoikeuksia ei ole olemassa. Valtiot eivät kunnioita ihmisten oikeuksia siksi, että valtioilla olisi jokin ihmisiä suurempi, messiaanisempi ja jalompi moraalikäsitys. Valtiot kunnioittavat ihmisten oikeuksia ainoastaan, jos niiden on pakko. Jos ihmiset eivät aktiivisesti vaadi oikeuksiensa kunnioittamista, silloin valtiolla ei ole yhtään mitään todellista velvollisuutta kunnioittaa niitä. Vain ja ainoastaan ihmiset voivat vaikuttaa siihen, rikotaanko ihmisoikeuksia vai ei.

Tähän loppuun sopisinkin sattumanvarainen lainaus Nietzscheltä;
"Ihminen ei ole aina urhoollinen, ja väsyneenä voi meikäläinen joskus valittaa tällä tavalla."
- Iloinen tiede, kohta 311

Lisää tietoa:
Jukka Hankamäki - Sensuurin Suomi [ 1 ]
Katja Boxberg, Taneli Heikka - Lumedemokratia [ 1 ]

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se on Jiri hankalaa kun on ottanut asioista selvää ja tajuaa mitä kulissien ulkopuolella tapahtuu. Joskus sitä miettii miten olis helppoa kun ei vain ajattelisi asioita ja olisi vaan tavallinen mölliäinen asuntolainalla, espanjan matkoilla ja 1,8 lapsella varustettuna. Ongelma poissa silmistä ongelma poissa mielestä, niinhän se menee. Täytyy sanoa että on helvetin hienoa että on sinun kaltaisia ihmisiä ketkä uskaltavat esiintyä julkisuudessa omalla nimellään ja uhrata omaa aikaansa asioiden tuomiseksi julki. Toivottavasti kuitenkin aika hoitaa tehtävänsä kun nykyiset stalinisti hallitsijat pääsevät haudan lepoon. Jospa me, "internet sukupolvi" oltaisiin hieman fiksumpia päästessämme valtaan?

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja sen verran vielä että Turjalainen: jos luet tätä niin miksi blogiisi ei voi kommentoida anonyyminä? Ei se nyt niin suosittu blogi kuitenkaan ole että se spämmättäisiin jumiin ;D

Anonyymi kirjoitti...

Naurettavaa tuo Halla-Ahojen ajojahti minustakin on vaikka muuten edustankin kenties hieman eri puoluekenttää.
Monesti olen vain pohtinut että mitenkähän asiat olisivat jos nämä "sananvapauden puolustajat" pääsisivät vallan kahvaan.Sen verran vahvat antipatiat tuntuu olevan esim. vihervasemmistoa kohtaan, että millaistahan sananvapautta pro-mokut ja muut vääräuskoiset pääsisivät käyttämään...

kerosen lukija kirjoitti...

Pohjois-Karjala-projekti on kotimainen propagandamyytti:

http://www.hiilaritietoiset.net/voionainavoita.html

Diabetesliitto oli lähellä onnistua estämään erään lääkärin kirjoittaman kirjan julkaisun viime syksynä. Diabetesliitto on lääketeollisuuden markkinakanava, ja sitä johtaa Pohjois-Karjala-projekti puuhamies. Nyt käynnissä valhekampanja tätä lääkäriä vastaan:

http://www.anttiheikkila.com

Ylen valheellinen käännös yhdestä rasvatutkimuksesta:

http://www.ravitsemusjaterveys.fi

Harmiton erään biologin blogi:

http://sundqvist.blogspot.com/

kerosen lukija kirjoitti...

Antti Heikkilän kirjoissa ja teksteissä juttua kolesterolilääkkeiden ja muiden sivuvaikutuksista. Uusimmassa kirjassa sivumaininta rullatuoliin joutuneista statiinin syöjistä (kirja liittyy diabetekseen). Varsin kiusallista Astra-Zenecalle ja muille hyvän lähettiläille.

Rise kirjoitti...

"Monesti olen vain pohtinut että mitenkähän asiat olisivat jos nämä "sananvapauden puolustajat" pääsisivät vallan kahvaan.Sen verran vahvat antipatiat tuntuu olevan esim. vihervasemmistoa kohtaan, että millaistahan sananvapautta pro-mokut ja muut vääräuskoiset pääsisivät käyttämään..."

Öh, onkohan sananvapautta koskaan missään rajoitettu niissä tapauksissa joissa "väärät" mielipiteet ovat olleet kumottavissa fakta- ja järkiperustein? Tuskinpa punavihreällä pro-mokulla on mitään pelättävää ellei argumentaation taso sitten ala oleellisesti parantua...

Ironmistress kirjoitti...

Fat makes fit.

- Atkinsilla 17 kg laihduttaneena -

Anonyymi kirjoitti...

BAAAAAAAAAAAAAAAAWWWWWWWWWWWW!!!!

Turjalainen kirjoitti...

Anonyymille:

En ole vain viitsinyt laittaa kommentointia anonyymeille. Alunperin en kommentointia edes tarkottanut koko blogiin, tuli päälle vahingossa.

Jiri Keronen kirjoitti...

IMHO; Kommentointi on blogien parasta antia. Blogeissa on kehittymässä uudenlainen keskustelukulttuuri, joka perustuu vapauteen ja yksityisyydensuojaan. Tämä keskustelukulttuuri itsessään on arvokkaampi kuin blogien toissijainen tehtävä, joka on toimia ilmoituskanavana muille Internet-käyttäjille.

Anonymiteetti ja anonyymi kommentointi voi aiheuttaa lieveilmiöitä, kuten kikkelin, pissan ja siionistin floodaamista blogit täyteen. Se ei kuitenkaan ole yhtä suuri haitta kuin minkälainen hyöty vapaasta ja anonyymistä keskustelusta seuraa.

Väittäisin, että hyvä vaan, että kommentointi on päällä blogissasi, Turjalainen, ja suosittelisin myös anonyymin kommentoinnin vapauttamista.

Unknown kirjoitti...

Toivottavasti kuitenkin aika hoitaa tehtävänsä kun nykyiset stalinisti hallitsijat pääsevät haudan lepoon. Jospa me, "internet sukupolvi" oltaisiin hieman fiksumpia päästessämme valtaan?Olen epäileväinen paremman tulevaisuuden suhteen. Jotenkin tuntuu että nykysukupolvi turrutetaan passiiviseksi. Media sylkee ulos 99% turhaa paskaa (reality TV on prime time?), ja hengen hedelmiä kasvattavia ravinteita on sen paskan seasta vaikea suodattaa.

Vaatii pitkää pinnaa, informaation aktiivista käsittelyä ja syvällistä pohdiskelua että löytää merkkittäviä totuuksia. Toisaalta, tieto lisää tuskaa. Täytyy nähdä vaivaa ja vaivautua. Koska mainstreamkulttuuri ja sen mediat ohjelmoi pienestä pitäen "kaikki mulle heti nyt" asenteen ihmisen keskusyksikköön, valmiiksi pureskellut "totuudet" myyvät paremmin kuin suurella vaivalla hankittu yksilöllinen elämänkatsomus.

Ja vaikka etsisi totuutta, löytää sitten itsensä (fyysisesti ja) henkisesti vaivautuneena erakkona, yksin _lähes_ kaikkea ja kaikkia vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hihihi, jätkä käyttää natsikorttia

Rutja kirjoitti...

"Hihihi, jätkä käyttää natsikorttia"

Etkö tiennyt, että aiheeton natsikortista syyttäminen on myös argumentoinnin virhe?

Natsikortista on kyse silloin, kun Natsi-Saksaan viitataan aiheetta, esimerkiksi niin, että "myös natsit kannattivat eläintenoikeuksia!"

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö elämää Natsi-Saksassa ja jossain toisessa maassa voisi verrata toisiinsa. Mikäli näissä on yhteneväisyyksiä, niin ei vertaus ole argumentaation virhe.

Jos Suomessa olisi laki, joka määräisi juutalaisia kantamaan keltaista tähteä, ei asian vertaaminen Natsi-Saksaan olisi natsikortin heiluttelua.