Mitä vitun ylilyöntejä

Helsingin Sanomissa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen sanoo, että hän tahtoo sensuroida Internetistä pornoa ja törkeimpiä ylilyöntejä. Hyvärinen ei kuitenkaan tahdo sanoa sensurointiaikeitaan sensuuriksi, koska hän tahtoo ihmisten menevän lankaan ja nielevän purematta sanahelinänsä ja orwellimaisen uuskielensä. Vaikka mieli tekisi, en aio tällä kertaa kirjoittaa siitä, miten Hyvärinen ei käsitä, mikä Internet on ja miten Internet toimii. Aion ensin laittaa kuvan, jossa ympärileikkaamaton Muhammed on Helvetissä kassit paljaana ja suolet revitystä vatsasta roikkuen, minkä jälkeen aion kertoa, miksi ylilyöntejä tulee tehdä. Teksti on taas kärjistettyä, minkä sanominen on tietenkin turhaa, koska hipit eivät kuitenkaan tajua sitä.



Ei kiulu, jost' on pohjalaudat poissa, niin ammota kuin näin ma auki erään leuasta saakka peräreikään. Suolet välissä jalkain hältä riippui, auki ammotti luusto ja se rapasäkki, mi tekee saastaa meidän ruoastamme.
Sill' aikaa kuin ma häntä tarkoin tutkin, mua katsoi hän ja käsin rinnan repäs sanoen: "Katso, kuinka itseänsä Muhammed rikko-ruumis raatelevi! Ali mun eelläni käy itkein, halki päälakeen leuast' asti kasvot. Kaikki nää muutkin, jotka näet, kylväjiä olivat ristiriitojen ja kiistain maan päällä, siks he täällä halki ovat."

- Dante Alighieri, Jumalallinen näytelmä

Potentiaalinen oikeus merkitsee oikeutta, joka teoriassa voi toteutua, mutta joka ei ole käytännössä toteutunut. Esimerkiksi jokin lakipykälä voi antaa ihmisille oikeuden tehdä jotain, mutta varsinaisesti tämä oikeus ei tosiasiallisesti ole olemassa ennen kuin ihmiset myös käyttävät sitä oikeutta. Tämä johtuu siitä, että ennen kuin oikeutta on myös tosiasiallisesti käytetty ja on nähty, miten oikeusjärjestys reagoi oikeuden käyttämiseen, on mahdollisuus, että lupaus oikeudesta jää merkityksettömäksi. Potentiaalinen oikeus on olemassa vain lain sanamuodon tasolla, mutta ei vielä todellisuudessa. Jotta sananvapaus, eli oikeus sanoa mitä tahansa mielipiteitä aivan miten tahtoo, voi toteutua myös tosiasiallisesti, on sitä oikeutta käytettävä ja sillä on sanottava mitä tahansa mielipiteitä aivan millä tavalla tahansa.

Nykyisessä kontrollointiyhteiskunnassa, jota Mikko Puumalainen, Mika Illman ja muut liian monta Hitler-leffaa katsoneet totalitarismin kannattajat pyrkivät ajamaan, on sananvapaus monelta osalta enemmän potentiaalisen kuin tosiasiallisen oikeuden tasolla. Ensinnäkin sananvapautta rajoitetaan suoralla normatiivisella kontrollilla, jossa väärinajattelijoita sakotetaan tai vangitaan. Hyvänä esimerkkinä on tapaus Ellilä.

Sakkojen ja vankeustuomioiden antamisen merkitys ei rajoitu pelkästään niihin yksittäistapauksiin, vaan osaltaan ne ovat tärkeä elementti luomassa pelkoyhteiskuntaa. Jos on olemassa jo ennakkotapauksia siitä, että ihmiset saattavat saada jopa perustelluista mielipiteistä sakkoja, aiheuttaa se väistämättä sen, että ihmiset harkitsevat useamman kerran, ennen kuin kertovat edes perusteltuja mielipiteitään. Tämä rajoittaa tosiasiallista sananvapautta, eli aiheuttaa sen, että sananvapaus on enemmän pelkästään lain kirjainta kuin oikeassa elämässä toteutuva oikeus, jota ihmiset käyttävät vapaasti.

Puumalaisten, Illmanien ja muiden uusnatsien touhu on vastoin esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannanottoja, joten se ei varsinaisesti mene lain mukaan. Koska touhu on laitonta, on se sananmukaisesti myös terrorismia. Terrorismissa on kyse pelon luomisesta tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi. Pelote on tässä tapauksessa sakko- tai vankeusrangaistus. Samalla tavalla islamistisessa terrorismissa pyritään pelottelemaan ihmisiä olemaan kritisoimatta islamia uhkaamalla heitä rangaistuksella. Uusnatsien ja islamistien tavoitteet ovat myös melko samanlaisia, eli sananvapauden rajoittaminen.

Jotta ihmisillä on oikeus kirjoittaa runoja, joissa esimerkiksi Muhammed, muslimit tai islam esitetään huonossa valossa, on ihmisten kirjoitettava sellaisia runoja. Tällä hetkellä ihmisillä ei ole oikeutta kirjoittaa sellaisia runoja. Ylilyöntejä on tehtävä, koska sananvapauden rajat ovat juuri siinä, miten pitkälle sananvapautta käytetään. Noiden rajojen ylittäminen on aina ylilyönti ja vain ylilyönneillä niitä rajoja voidaan höllentää. Mitä vahvemmin sananvapautta rajoitetaan, sitä vahvemmin sananvapauden on taisteltava vastaan ja sitä vahvemmin sananvapautta on käytettävä.

Toinen vaihtoehto tietenkin on, että oikeasti vain tahdon kiroilla netissä ja selitän oikeusteorioista vain siksi, että minulla muka olisi jotain vähän jalompia motiiveja.