Vihapuhetta ei voi hallita, mutta se loppuu vapaudella

Vihapuhe on kyllä monella tavalla syvältä. Se on syvältä, koska hävettää kuulua samaan lajiin kuin nettimölyäjät, jotka eivät edes mölyä tyylillä. Lisäksi se on syvältä, koska en tietenkään tahtoisi, että esimerkiksi Olli Immosta tai Li Anderssonia uhkaillaan, koska he uskaltavat sanoa mielipiteensä, joka ei kaikkia miellytä. Se on syvältä myös siksi, että poliitikot tahtovat luonnollisesti tehdä asialle jotain, mutta heillä ei ole pienintäkään käsitystä siitä, mikä on realistisesti mahdollista ja mikä ei. Esimerkiksi Ylen suuressa vihapuhegaalassa poliitikot kritisoivat, että poliisi ei suhtaudu asiaan riittävän vakavasti ja että moderaattoreiden pitäisi olla tiukempia. Todellisuudessa poliisi suhtautuu asiaan vakavasti ja moderointi on erittäinkin tiukkaa, mutta näillä asioilla ei ole juuri mitään merkitystä, sillä cyberavaruus ei toimi perinteisillä tavoilla.

Internet luotiin alunperin kestämään ydinsota. Idea on, että verkko voi jatkaa toimintaansa ilman suurempia häiriöitä, vaikka osa siitä räjäytettäisiin atomeiksi. Sensuuri, kontrolli ja valvonta ovat Internetille vastaavia ilmiöitä kuin fyysinen vahinko ja se reagoi niihin vastaavalla tavalla, eli kiertämällä aiheutetun vahingon. Tässä kestävyydessä ei ole kyse Internetin puutteesta tai ongelmasta, vaan se on itse Internetiin tarkoituksella rakennettu tekninen ominaisuus. Jos tästä ominaisuudesta haluaa eroon, on purettava koko Internet tai tehtävä valtavia muutoksia Internetin perustoimintaperiaatteisiin, mikä myös vahingoittaisi Internetin tehokkuutta tiedonvapauden, kulttuurin ja demokratian ylivoimaisena työkaluna.

Internet on asymmetrinen. Tämä tarkoittaa, että Internetissä toimijat voivat käyttää valtavasti enemmän voimaa kuin mitä heidän määränsä antaisi normaalisti myöten. Jokaista lainsäätäjää ja virkamiestä kohti Internetissä on tuhansia nörttiä, joiden elämäntyö on puuhailla tietokoneella. Sen lisäksi, että nörttejä, hakkereita ja kräkkereitä on netissä tuhansia kertoja enemmän kuin lainsäätäjiä, jokainen näistä tuhansista voi käyttää suhteessa tuhansia kertoja enemmän voimaa kuin fyysisessä maailmassa. Vihapuheen ilmiössä tämä asymmetrisyys tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yksittäinen nettihäirikkö voi luoda uusia blogeja, keskustelufoorumilankoja ja nettisivuja nopeammin kuin viranomaiset tai moderaattorit ehtivät niitä löytää, saati sitten poista.

Viranomaiset, poliitikot ja lainsäätäjät ovat täysin kädettömiä Internetin edessä, sillä Internetiä ei voi säännellä. Teknologia yksinkertaisesti ohittaa sääntelyn. Poliitikot yrittävät parhaansa, mutta he eivät ehdi säätää uusia lakeja lähellekään yhtä nopeasti kuin Internet leviää ja teknologia kehittyy. Silloin harvoin, kun päättäjät ehtivät luoda uutta sääntelyä, tämä sääntely on susi jo syntyessään, koska sääntelijät eivät alunperinkään ole tajunneet asiaa, johon he yrittävät sääntelyllään vaikuttaa.


Herrat eivät ymmärrä Internetiä

Perusongelma vihapuheen kontrollissa on sama kuin kaikissa muissa Internetiä ja tietotekniikkaa koskevissa asioissa. Poliitikot, viranomaiset ja muut päättäjät eivät ymmärrä, miten nykyteknologia toimii. Päättäjät kuvittelevat, että netti on samanlainen paikka kuin fyysinen maailma ja jos jotain säätää laiksi tai jostain tekee oikeuden päätöksen, tämä muuttuu todellisuudeksi. Näin ei kuitenkaan ole. Internet on teknologia. Laki joutuu toimimaan teknologian ehdoilla, mutta teknologia ei joudu toimimaan lain ehdoilla.

Viranomaisten päätökset eivät yksinkertaisesti päde Internetissä. Helsingin käräjäoikeus on määrännyt Internet-operaattoreita sensuroimaan ennakolta maailman kuuluisimman torrent-sivuston, The Pirate Bayn. Teoriassa tämän pitäisi tarkoittaa, että ihmiset eivät enää pääse Suomesta The Pirate Bayhin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset joutuvat kirjoittamaan selaimeensa piraattilahti.org sen sijaan, että he kirjoittavat thepiratebay.org. Sensuuri on mahdollista kiertää yksinkertaisesti käyttämällä esimerkiksi peilipalvelimia. Jos viranomaispäätöstä on vastoin teknologisia mahdollisuuksia, sillä ei ole teoriassakaan mitään todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään. Internet asettaa uskon viranomaisiin koetukselle, koska Internetissä viranomaisilla ei ole aseita.

Hyvän esimerkin asiasta antaa Vasemmistoliiton Dan Koivulaakso. Koivulaakso kumppaneineen oli kirjoittanut pamfletin Äärioikeisto Suomessa, minkä jälkeen he tietenkin saivat netissä uhkauksia, koska Internet. "Poliisi ei tutkinut kirjailijakollegoitani vastaan kohdistuneita uhkauksia. Poliisi vetosi tutkinnan hankaluuteen, vaikka kyseessä oli vain verkkosivun ylläpitäjän selvittäminen, sähköpostiosoitteen tarkistaminen tai vastaava." pohtii Koivulaakso.

Internet tervehtimässä poliitikkoja.

Koivulaakson kommentti on osoitus, miten paljon poliitikot uskovat viranomaisten valtaan ja lakiin ja miten vähän he ymmärtävät Internetiä ja teknologiaa. Koivulaakso kuvittelee, että verkkosivun ylläpitäjän selvittäminen, sähköpostiosoitteen tarkistaminen ja muut vastaavat toimet olisivat yksinkertaisia, vaikka todellisuudessa nuo asiat ovat kaikkea muuta kuin simppeleitä. Usein ne ovat jopa mahdottomia. Tämä mahdottomuus ei myöskään johdu pelkästään ajastaan jäljessä olevasta lainsäädännöstä ja liian vähän yrittävistä viranomaisista, vaan huomattavasti enemmän itse Internetin teknisistä ominaisuuksista.

Lainsäädännöllinen ongelma tulee välittömästi netin hajautetusta luonteesta. Jos tämän toimija käyttää ulkomaisilla servereillä olevia palveluja, kuten esimerkiksi Googlen Blogger-alustaa, hänen henkilöllisyytensä selvittäminen menee käytännössä mahdottomaksi. Ulkomaiset palveluntarjoajat eivät ole Suomen lainsäädännön alaisuudessa, eivätkä ne ryhdy helposti luovuttamaan mitään käyttäjätietojaan vieraan maan viranomaisille etenkään minkään suhteessa vähämerkityksisen rikoksen johdosta. Teon väline sijaitsee usein aivan muualla kuin missä tekijä itse. Jos tämä halutaan ratkaista lainsäädännöllä, tulisi viranomaisten valtuuksia laajentaa siten, että he voisivat toimia samalla tavalla myös ulkomailla. Sanomattakin selvää, että tämä olisi vastoin valtioiden suvereniteettia.

Jos nettikäyttäjä osaa edes alustavat perustiedot IP:n piilottamisesta, informaation kryptaamisesta ja sen sellaisesta, ei viranomaisilla ole käytännössä mahdollisuuksia selvittää, kuka nettikäyttäjä on. TOR, VPN, proxyt ja muut keinot salata oma tietoliikenne ja piilottaa sen lähde ovat arkipäivää jokaiselle vähänkään enemmän nettiä harrastaneelle. Vaikka luotaisiin maailmanpoliisi valvomaan vihapuhetta globaalisti ja tälle maailmanpoliisille annettaisiin valta toimia kaikkialla maailmassa, ei siitäkään olisi todennäköisesti mitään hyötyä. Vaikka Google joutuisi luovuttamaan käyttäjätiedot tälle maailmanpoliisille, eivät viranomaiset mahdollisesti hyötyisi niistä mitään, sillä tietoisesti pahantahtoinen toimija on erittäin todennäköisesti kätkenyt liikenteensä ja kryptannut liikkuvan informaation.

Jos lakia ei ole mahdollista valvoa tai aina edes noudattaa, se ei merkitse mitään. Jos vastakkain ovat fysiikan laki ja Suomen eduskunnan säätämä laki, fysiikan laki tulee voittamaan joka ikinen kerta ilman ainoatakaan poikkeusta. Jos poliitikot tajuaisivat tämän, ottaisimme valtavan askeleen kohti rationaalisempaa yhteiskuntajärjestystä.


Rangaistuksilla yritetään pelotella hiljaiseksi - turhaan

Kun viranomaiset saavat hyvin harvoin ketään vihapuheesta kiinni, he pyrkivät ampumaan kovilla niitä harvoja, jotka saadaan kiinni. Logiikka tässä takana perustuu rangaistuksien oletettuun deterrenssiin, eli pelotevaikutukseen. Oikeustieteellinen teoria deterrenssistä olettaa, että jos tietystä rikoksesta on hyvin hankala saada ketään kiinni, on muutamille kiinnisaaduille annettava sen verran kovat tuomiot, että ne pelottavat myös vapaalla jalalla olevat toimijat rehellisiksi.

Deterrenssi kusee täydellisesti muutamaan tekijään. Käytännössä pelotevaikutuksen logiikka on hyvin samankaltainen kuin tekijänoikeusrikoksissa; koska juuri ketään ei saada kiinni, niin kun saadaan, takavarikoidaan pikkutyttöjen läppärit tai lyödään oikeudessa satojen tuhansien korvausvaatimukset, jolloin kukaan ei enää uskalla harrastaa tiedostojenjakoa. Sanomattakin on selvää, että tiedostojenjako ei ole tästä huolimatta lähdössä mihinkään. On epätodennäköistä, että myöskään vihapuhe loppuu deterrenssillä, koska se ei ole katoamassa lakien kiristyksistä ja julkisista tuomioista huolimatta.

Deterrenssin toimiminen
edellyttää rationaalisuutta.

Vielä suuremman ongelman deterrenssi kohtaa vihapuheen luonteesta. Deterrenssiteoria edellyttää, että toimija on rationaalinen. Hänen on siis pystyttävä arvioimaan, onko järkevää tehdä teko, mikäli teosta voi seurata vakava rangaistus. Jos toimija olisi rationaalinen, hänen tulisi arvioida "Vaikka tästä teosta ei jääkään juuri mitenkään kiinni, on rangaistus sen verran vakava suhteessa mahdollisesti tekemääni rikokseen, että jätänpä vihapuhumatta." Jokainen varmasti tajuaa logiikan ongelman.

Vihapuhe ei ole rationaalista. Siihen liittyy sananmukaisesti viha. Kun ihminen on riittävän vihainen, hän ei ajattele rationaalisesti, vaan toimii intohimojen ja tunteiden ohjaamana. Vaikka vihan hetki olisi vain ohimenevä, ei enempää tarvita, sillä Internet on välitön. Muutamassa minuutissa henkilö voi vihaisena mennä nettiin ja kirjoittaa kommentin, jota hän ei välttämättä vähemmän vihaisena edes tarkoittaisi, minkä jälkeen viesti on välittömästi ja ikuisesti potentiaalisesti kaikkialla maailmassa. Internetin tekniset ominaisuudet aiheuttavat sen, että muutaman hetken pikastuminen ja ärsyyntyminen muuttuu globaaliksi tiedonannoksi.

Koska rangaistuksien deterrenssivaikutus ei toimi hyvin Internetissä eikä lainkaan irrationaalisessa toiminnassa, oikeudellinen rankaiseminen vihapuheista on tyhjä arpa. Itse ilmiötä sillä ei voi saada kuriin. Käytännön seuraus rangaistuksista on lähinnä se, että silloin tällöin oikeuslaitos iskee ja hiljentää toisinajattelijan tai antaa nettikirjoittamisesta mielivaltaisesti kovempia tuomioita kuin jopa kaikista törkeimmistä rikoksista. Tällainen toiminta oikeusjärjestelmältä vahingoittaa kansalaisten luottamusta oikeuteen ja viranomaisiin.

Kansanedustaja Jussi Halla-aho tuomittiin uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoihin hänen kirjoituksestaan "Muutama täky Illmanin Mikalle". (Olen julkaissut tuomioon johtaneen kirjoituksen uudestaan tässä blogissa, mikäli jotakuta kiinnostaa tutustua siihen.) Halla-ahon tekstit eivät olleet millään muotoa niin vakavia kuin mitä edes keskimääräinen muutaman keppanan loiventamassa aamukankkusessa kirjoitettu normiviesti Suomi24.fi:lle. Halla-aho oli kuitenkin julkinen henkilö, joten hänen saamisensa oikeuteen ja tuomiolle oli paljon helpompaa viranomaisille kuin keskimääräisen nettikirjoittelijan. Deterrenssiteoria vaati, että Jussi Halla-aho tuomitaan, jotta muut eivät uskalla enää kirjoittaa samalla tavalla kuin hän.

Tamperelainen nettihäirikkö Seppo Lehto tuomittiin viranomaisia halventavien tekstien ja videoiden levittämisestä yli kahden vuoden ehdottomaan vankeuteen. Lehto oli kirjoitellut netin täyteen blogeja, joissa hän esiintyi muun muassa valtionsyyttäjä Mika Illmanina ja haukkui Illmanin roolissa etnisiä vähemmistöjä, demaripoliitikkoja, viranomaisia ja niin edelleen. Lehto oli luonut kymmeniä blogeja ja kirjoitellut ne täyteen törkeyksiä, minkä lisäksi YouTubessa oli hänen videoitaan, joissa hän heilaa Hitleriä ja piirtää kuvan Muhammedista sikana. Lehdon aiheuttama häiriköinti oli rankkaa ja laajamittaista. Jos oikeusjärjestystä ja sen antamia tuomioita katsotaan kokonaisuutena, ehdottomassa vankeusrangaistuksessa oli silti kyse kohtuuttomuudesta.

Vuonna 2011 kotkalaismies tuomittiin vuoden ja kolmen kuukauden yhteisen vankeusrangaistuksen raiskauksesta ja hätävarjelun liioitteluna tehdystä pahoinpitelystä. Vuonna 2012 kiiminkiläismies tuomittiin raiskauksesta vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdolliseen. Vuonna 2013 kaksi humalaisen naisen raiskannutta nuorta tuomittiin vuoden mittaisiin ehdollisiin. Vaikka kovat rangaistukset vihapuheesta ovat deterrenssiteorian mielestä loogisia, tosiasiallinen seuraus on se, että Suomen oikeusjärjestelmä antaa virkamiesten ja poliitikkojen halventamisesta kovemman tuomion kuin monista raiskauksista. Lisäksi näin kova tuomio on turha, koska deterrenssivaikutus jää olemattomaksi.

Deterrenssi ei toimi teorian edellyttämällä tavalla. Jos kovat tuomiot ja julkisesti toimiviin henkilöihin kohdistuva vaino toimisivat, vihapuhe vähenisi. Käytännössä deterrenssiteoria ei toimi. Teoriassa se toimii vielä vähemmän. Se, mitä deterrenssiteorian mukaan toimimisesta seuraa, on jopa kohtuuttomia tuomioita sekä epäjohdonmukaista syyttämiskäytäntöä. Tällaiset asiat ovat omiaan rapauttamaan kansalaisten uskoa oikeusjärjestelmän oikeudenmukaisuuteen.


Mitä vihapuheelle voi tehdä

Vihapuhetta ei siis voi kitkeä sensuroimalla tai valvomalla Internetiä, koska tämä on hyvin pitkälle mahdotonta sekä teknisesti että lainsäädännöllisesti. Mitä enemmän sensuuria ja valvontaa harjoitetaan, sitä enemmän sensuuria ja valvontaa kierretään. Vihapuhetta ei voi myöskään rajoittaa kovilla rangaistuksilla, koska deterrenssi edellyttää rationaalisuutta, joka vihapuheesta määritelmällisesti uupuu. Koska tappouhkausten saaminen on joka tapauksessa kettumaista, jotain asialle pitäisi tehdä.

Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, vaan asialle voidaankin tehdä valtavasti. Cyberkyttä Fobba "Markus" Forss on kommentoinut asiaa jo vuonna 2011, jolloin hän keksi niinkin ovelan kikan vihapuheen leviämistä vastaan kuin avoimuus. Forssin mukaan "Yksi ratkaisu vihapuheeseen on avoin data. Jos tilasto on julkinen sitä voidaan käsitellä ja se voidaan selittää auki. Jos ongelmasta ei puhuta, totuus etsitään itse. Tämä on yksi syistä, miksi vihapuhetta - laitonta ja laillista - kumpuaa."

Koska Fobba on puoliksi robotti, hänellä on intiimi ymmärrys cyberavaruuden rakenteista. Fobba tuokin esille yhden Internetin hienoimmista ominaisuuksista, joita ei ole vielä käsitelty. Internet tekee tiedon pimittämisen erittäin vaikeaksi ja monesti jopa mahdottomaksi. Jos jokin tieto on epämiellyttävää tai sen oletetaan aiheuttavan negatiivisia seurauksia, on tällainen tieto normaalisti voitu jättää julkaisematta tai pyyhkäistä pimentoon. Netin myötä tämä ei ole enää mahdollista.

Fobba suorittamassa rutiinitehtävää.

Mikään järjestelmä ei ole täydellinen. Niin pitkään kuin jokin informaatio on olemassa ja se yritetään saada haltuun, ennemmin tai myöhemmin se tupsahtaa esille jostain. Koska Internet, ei vaadita muuta kuin yksi tupsahtaminen ja tieto on välittömästi kaikkialla.

Hyvä esimerkki tästä on Turun kaupungin teettämä selvitys maahanmuuttajien asumiskustannuksista. Selvityksessä todettiin, että maahanmuuttajien aiheuttamat asumiskustannukset ovat kunnalle merkittävästi suuremmat kuin kantaväestön aiheuttamat kustannukset. Normaaliin turkulaiseen tapaan päättäjät ajattelivat, että tieto voi vahingoittaa maahanmuuttajien mainetta, minkä vuoksi he yrittivät piilotella selvitystä. Yllättäen selvityksen olemassaolo kuitenkin paljastui, minkä jälkeen se levisi Internetissä kulovalkean tavoin pitkin blogeja, foorumeja ja sosiaalista mediaa. Internetin ansiosta salattu asiakirja oli kaikkien ruuduilla ja siitä syntyi välittömästi tuhansia kopioita.

Otetaanpa tähän pieni ajatusleikki. On olemassa asiakirja, joka sisältää kiusallista tietoa. Kumpi herättää enemmän närkästystä ja vihaa; se, että tämä kiusallinen tieto kerrotaan heti julkisesti vai se, että tämä kiusallinen tieto yritetään salata, minkä jälkeen se tulee joka tapauksessa ilmi? Tietysti se, että tietoa yritetään salailla. Sen lisäksi, että tieto itsessään on negatiivista, kansalaisia alkaa riipiä perhanasti, että päättäjät katsovat heidän olevan liian typeriä, että he eivät ansaitsisi tietää asioita, tai että päättäjien pitäisi pyrkiä kontrolloimaan heidän mielipiteitään salailemalla tai peittelemällä. Salailu ei vähennä vihaa, mutta se on omiaan lisäämään sitä. Internetin aikakaudella taas salaisuudet eivät pysy salassa.

Mitä avoimempi yhteiskunta on, sitä vähemmän siellä on tilaa ennakkoluuloille, ärtymykselle ja vihalle. Puolestaan avoimessa yhteiskunnassa on enemmän tilaa kansalaiskeskustelulle ja demokratialle. Valehtelu ja salailu suututtaa ihmisiä ja Internetin kehittyessä on päivä päivältä todennäköisempää, että kaikki valheet ja salailu paljastuvat.

Tiedon vapaus ja avoimuus ovat paras vastalääke vihapuheelle. Jos kansalaiset saavat helposti käsiinsä tarvittavan tiedon ja faktat, voidaan ennakkoluuloisilta ja virheellisiltä väitteiltä katkaista siivet välittömästi. Avoimuus myös osoittaa julkisen vallan luottamusta kansalaisia kohtaan, mikä puolestaan lisää kansalaisten luottamusta julkista valtaa kohtaan. Vihapuheesta päästään eroon, kun ryhdytään keskustelemaan asioista sen sijaan, että keskustellaan ihmisistä. Välttämätön edellytys tälle on kuitenkin se, että asiat ovat kaikkien saatavilla helposti ja vaivattomasti.