keskiviikko 24. helmikuuta 2010

"Vasemmisto" ja "oikeisto" ovat tyhjänpäiväistä humpuukia

Poliittiset puolueet jaetaan perinteisesti oikeiston ja vasemmiston akselille. Klassisessa mielessä oikeistolaisuudella on tarkoitettu taloudellista liberalismia, konservatiivisuutta, isänmaallisia arvoja sekä vapauden korostamista. Vasemmistolla taas on tarkoitettu sosiaalista oikeudenmukaisuutta, muutoksellisuutta, työväenliikkeen arvoja sekä oikeuksien korostamista. Nykyään oikeistolla tarkoitetaan vasemmiston vihollisia ja vasemmistolla oikeiston vihollisia. Mitään muuta merkitystä niillä ei enää ole.

Hyvän esimerkin tästä tarjoavat perussuomalaiset. Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan perussuomalaiset on hieman keskustasta vasemmalla oleva työväenpuolue. Perussuomalaisten kunnallisvaaleissa saaman voiton jälkeen Paavo Lipponen kuitenkin vertasi perussuomalaisten taustalla vaikuttavia ideologioita 1930-luvun äärioikeistolaisiin ideologioihin. Euroopan unionin uutisia välittävä EUObserver puolestaan kertoi Perussuomalaisten kannattavan kovia oikeiston arvoja. Tietysti perussuomalaisetkin tahtovat haukkua muita äärioikeistoksi, jotta heitä itseään ei haukuttaisi. Tämän vuoksi Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala korostikin Ilkka-lehdessä 11.10.2009, miten Muutos 2011 on hänen mielestään äärioikeistoa. Nämä esimerkit eivät ole yksittäistapauksia, vaan arkipäiväinen osa politiikan sekä median retoriikkaa.

Se, miten poliittiseen spektriin liittyvää termistöä käytetään mediassa tai poliitikkojen itsensä keskuudessa, ei seuraa minkäänlaista johdonmukaisuutta tai kaavaa. Kyse on pelkästään kuumasta ilmasta, eli sisällöttömästä aukomisesta vailla minkäänlaista pointtia. Oikeiston ja vasemmiston merkityssisältö vaihtelee tasan sitä mukaa, mitä käyttäjän motiivit sattuvat milloinkin olemaan, missä yhteydessä asiasta puhutaan ja kenen kannalta asiasta puhutaan. Kun itsensä oikeistolaiseksi mieltävä ihminen tahtoo käyttää leimakirvestä, hän toteaa vastustajiensa olevan "kommunisteja" tai "vihervasemmistoa". Kun taas vasemmistolaiseksi itsensä mieltävä tahtoo herjata, ottaa hän esille "fasismin" ja "laitaoikeiston". Mitään perusteita millekään näille määrityksille ei anneta -- koskaan. Jos termit määriteltäisiin, ne menettäisivät tehonsa leimakirveinä.

Myös termien historialliset merkitykset heittävät häränpyllyä ajasta ja paikasta riippuen. Yleinen oletus toisen maailmansodan tilanteesta oli se, että Saksan natsit olivat "äärioikeistoa" ja Neuvosto-Venäjän kommunistit "äärivasemmistoa". Todellisuudessa näillä kahdella järjestelmällä ei kuitenkaan ollut mitään olennaista eroa. Molemmat kannattivat omaa versiotaan sosialismista; Saksalla kyse oli kansallissosialismista ja Neuvostoliitolla kommunistisesta sosialismista. Kumpikaan järjestelmä ei suosinut taloudellista tai poliittista liberalismia. Molemmat järjestelmät olivat totalitaarisia diktatuureja, jossa kaikki valta oli keskittynyt vahvalla hallintakoneistolle. Järjestelmät jaettiin oikeistoon ja vasemmistoon, koska ne olivat sodassa toisiaan vastaan ja pyrkivät demonisoimaan vastustajansa.

Alunperin vasemmisto/oikeisto-akseli on peräisin Ranskasta 1700-luvun loppupuolelta. Status quo'n säilyttämistä kannattaneet istuivat lainsäädäntöelimissä oikealla, siinä missä taas muutosta ajavat tahot istuivat vasemmalla. Tämän vuoksi nykymaailmassakin eletään monessa suhteessa oletuksessa, että oikeistoon liittyisi konservatiivisuus ja vasemmistoon taas muutoksellisuus. Asia ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua, sillä se, mikä on konservatiivista ja mikä ei, vaihtelee.

Konservatiivisuus (lat. conservare, säilyttää) merkitsee vanhan tilanteen säilyttämistä tai pyrkimystä vanhaan tilanteeseen. Jenkkilässä konservatiiveina pidetään republikaaneja, jotka kannattavat pieniä veroja ja valtion vähäistä puuttumista talouteen. Ihmistä, joka on kannattamassa verovaroilla kustannettavien palvelujen lisäämistä, pidetään Jenkkilässä muutoshenkisenä. Tästä esimerkkinä Barack Obama ja hänen terveydenhuoltouudistuksensa. Suomessa perinteinen järjestelmä taas on ns. hyvinvointivaltio, eli valtio, joka huolehtii verovaroista kustannettavilla sosiaalisilla tulonsiiroilla kansalaistensa hyvinvoinnista. Taloudelliseen vapauteen puuttumisen ja positiivisten oikeuksien korostamisen vuoksi järjestelmää voidaan perustellusti pitää klassisella akselilla vasemmistolaisena. Jos henkilö ehdottaa hyvinvointivaltion ja siihen liittyvien arvojen lopettamista täyden talousliberalismin edessä, ei häntä voida Suomessa pitää mitenkään konservatiivina, mutta tästä huolimatta hänen ajamansa politiikka olisi klassisesssa mielessä oikeistolaista.

Konservatismin liittäminen oikeistoon on vain yksi esimerkki. Ongelma itsessään syntyy siitä, että arvoja ja asioita, joilla ei ole mitään välttämätöntä liitonnaissuhdetta toisiinsa, niputetaan yhteen nimikkeiden alle. Ei ole mitään syytä, miksi vahvasti isänmaallinen ("oikeistolaisuus") duunari ei voisi samaan aikaan kannattaa työväenliikettä ja hyvinvointivaltiota ("vasemmistolaisuus"). Mikään asia koko universumissa ei tee sitä, etteikö äärimmäisen liberaali ("oikeistolaisuus") ekonomi voisi katsoa valtiorajojen olevan puhtaasti keinotekoisia konstruktioita, joita ei tarvita ("vasemmistolaisuus"). Minkäänlainen looginen välttämättömyys ei sääntele sitä, mitkä asiat liittyvät vasemmistolaisuuteen ja mitkä oikeistolaisuuteen. Kyse on puhtaasti ihmisten sanavalinnoista.

Vasemmiston ja oikeiston jaottelusta seuraa se, että poliittiset vaihtoehdot tarjotaan ihmisille könteissä. "Jos kannatat tätä asiaa, silloin kannatat myös tätä asiaa." Kun ihminen ottaa vasemmistolaisuuden tai oikeistolaisuuden mielivaltaiset etiketit osaksi identiteettiään, hän tekee näistä mielipidekönteistä osan itseään. Todellisuudessa kuitenkaan asioita ei voi koplata yhteen köntiksi, vaan esimerkiksi kysymys kansallisvaltiosta on täysin erillinen kuin kysymys sosiaalisista tulonsiirroista. Vastaavasti yhä suurempi ja suurempi osa asioista ovat sellaisia, että niitä ei voida millään tavalla pistää oikeiston tai vasemmiston perinteiselle akselille. Yksi hyvä esimerkki tästä ovat sähköisen liikenteen tunnistetiedot. Kumpikaan, ei oikeisto eikä vasemmisto, tiedä, mitä nämä tunnistetiedot ovat tai miten suhtautua niihin. Teknologia ja kehitys tuovat jatkuvasti uusia asioita, eivätkä vanhat, kalkkiutuneet oletukset poliittisesta "vasemmasta" ja poliittisesta "oikeasta" pysy sen perässä.

Ihmisten poliittinen jako vasemmistoon ja oikeistoon on vanhentunut ja turhanpäiväinen tapa. Se, mitä siitä todellisuudessa seuraa, on kansan jakaminen itseään vastaan. Kansalle luodaan tällä keinotekoisella jaottelulla omasta keskuudestaan vihollisia, joita syyttää yhteiskunnan erilaisista epäkohdista. Talouskriisin aikana tämä näkyi äärimmäisen selvästi "vasemmistolaisten" syyttäessä talouskriisistä oikeistolaista liberaalipolitiikkaa ja "oikeistolaisten" taas haukkuessa kriisin syyksi vasemmistolaista sääntelyä. Todellisia syyllisiä osoitetaan sormella hyvin harvoin, kun on mahdollista käyttää syntipukkia. Vasemmistolle oikeistossa on aina syntipukki ja oikeistolle puolestaan vasemmistossa.

Koska vasemmistolle tai oikeistolle ei ole edes etäisesti yhtä merkityssisältöä, ajattelevat ihmiset vasemmiston ja oikeiston tarkoittavan eri asioita. Joillekin vasemmistolaisuuteen liittyvät liberaalit ajatukset, toisen mielestä taas se on perinteisesti työväenliike. Joillekin oikeisto on kansallismielisyyttä, toisille klassista liberalismia. Ongelma, mikä tästä seuraa, on se, että ihmiset puhuvat samoilla sanoilla eri asioista, eivätkä tämän vuoksi tajua toisiaan. Keinotekoisen vastakkainasettelun lisäksi vasemmiston ja oikeiston jaottelu etäännyttää ihmisiä toisistaan.

Todellinen poliittinen spektri ei jakaudu vasemmistoon ja oikeistoon. Todellinen poliittinen spektri jakautuu niihin, jotka ovat ihmisten puolella, ja niihin, jotka eivät ole. Jos ihminen on korruptoitunut tai psykopaattinen, ei sillä ole mitään väliä, mitä väriä hän tunnustaa. Jalot ideologiat eivät paina mitään vaakakupissa, jossa on henkilökohtainen etu, raha ja oman valtansa kasvattaminen. Oikeiston ja vasemmiston välisen vastakkainasettelun ja keinotekoisen jaottelun ylläpitäminen vaikeuttaa keskustelua, kangistaa ajattelua ja piilottaa olennaisia kysymyksiä savuverhon taakse. Se on turhaa ja vahingollista.

22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä demari on saatana demari, vaikka voissa paistais!

Jouko Piho kirjoitti...

Olen täysin samaa mieltä Jiri Kerosen kanssa siitä, että oikeisto-vasemmisto jaoittelu on keinotekoista ja aikansa elänyttä. Koko käsiteparista pitäisi päästä eroon.

Suomessa on vieläkin liikaa turhaa vastakkainasettelua ja pinnallista poliittista nokittelua.

Toivon Suomen tulevan kehityksen menevän enemmän kansallisen yhtenäisyyden suuntaan. Silloinkin voidaan olla eri mieltä asioista, mutta mielipide-erot ovat todellisia eikä propagandistisia iskulauseita (kuten Anonyymi esittää tuossa edellä).

Anonyymi kirjoitti...

Vihreät on myöskin viime vuosina tehnyt paljon työtä sen eteen ettei ns. "vihreys" tarkoittaisi poliittisena käsitteenä enää yhtään mitään.

Ekologisuus kun ainakin on varsin heikoissa kantimissa De Grönan nykyään ajamassa humanistipöperöpolitiikassa...

Anonyymi kirjoitti...

Minkälainen on uusi tapa, jos nykyinen on huono?

Jos (ja toivon, että kun) suora demokratia nostetaan edustuksellisen rinalle, niin haluatko silti luopua monipuoluejärjestelmästä?

Jiri Keronen kirjoitti...

Haluan luopua puoluejärjestelmästä kokonaisuudessaan sitten, jos joskus on teknisesti mahdollista äänestää kaikista asioista suoraan, välittömästi ja luotettavasti. En tiedä, tuleeko sellaista aikaa koskaan.

Nyt en luopuisi puoluejärjestelmästä, mutta olisi hyvä, jos se kehittyisi yhden tai muutamien asioiden puolueiden suuntaan. Esimerkiksi piraattipuolue on puolue, jota ei voi luokitella vasemmistoon tai oikeistoon. Piraattipuolueeseen kuuluu kokoomustyyppisiä federalisteja sekä vasemmistotyyppisiä sosialisteja, ja ainoa yhdistävä tekijä on suhtautuminen tietoliikenneasioihin.

Matti Mertojoki kirjoitti...

Asiaa taas jälleen kerran.

Hyvin asiaa havainnollistaa sekin, että kolme suurta puoluettamme Kokoomus, Keskusta ja SDP ovat käytännössä hyvin samanlaiset. Kaikissa näissä puolueissa pönöttää vallassa suuren ikäluokan edustajat, jotka hyvinvointivaltio on tasapäistänyt. Esimerkiksi kokoomuslaiset eläkkeen partaalla olevat patut arvostavat nykyään hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamia palveluita sekä eläkettä. Eläkkeeseen saakka varallisuutta kartuttaneet vanhemmat SDP:n duunarit vuorostaan arvostavat matalaa kiinteistö-, pääoma- ja perintöverotusta. Vaikka vaalipuheissa yritetään erottua toisista ja kärpäsestä tehdään härkästä, niin käytännön politiikassa noita puolueita ei juurikaan erota toisistaan. Ihan sama onko vallan kahvassa Lipponen vai Vanhanen.

Jos oikeasti haluat muutosta, niin äänestä muuta kuin kolmea suurta puoluetta.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi jako on enkä minä ole sitä keksinyt. Gojimit ja ei-gojimit.

Anonyymi kirjoitti...

Lue Keronen Foucault'ta (mikäli et jo lue). Kaikki kielenkäyttö on myös vallankäyttöä.

Vasemmiston ja oikeiston jaottelusta seuraa se, että poliittiset vaihtoehdot tarjotaan ihmisille könteissä. "Jos kannatat tätä asiaa, silloin kannatat myös tätä asiaa."

Mao Tse Tungin sanoin: "On kannatettava kaikkea, mitä vihollinen vastustaa, ja vastustettava kaikkea, mitä vihollinen kannattaa." Esim. Jussi Halla-ahon kaikki muuhun kuin maahanmuuttoon liittyvät poliittiset kannanotot voidaan (valitettavasti!) käsittää tämän periaatteen sovelluksiksi (samoin kuin hänen vastustajiensa)...

Ekologisuus kun ainakin on varsin heikoissa kantimissa De Grönan nykyään ajamassa humanistipöperöpolitiikassa...

Vihreä "politiikka" on nykyisin sitä, että kannatetaan asioita, joita kannattaessaan voi tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi, tekevänsä hyvää, olevansa kaikkien hyvien asioiden puolesta - mistä tietysti tuleekin vihreälle oikein hyvä fiilis. Vihreiden kannattajan ei tarvitse välittää, muodostuuko näistä kannatettavista asioista minkäänlainen johdonmukainen kokonaisuus.

Politiikan moralisoituminen (myös vasemmisto-oikeistoakseli on käsitettävä moraaliseksi: vasemmistolaisuus on aina moraalisesti parempaa kuin oikeistolaisuus) on tietysti muillekin kuin vihreiden "politiikalle" omainaista. Kaikista asiakysymyksistä tulee arvokysymyksiä, ja politiikka muuttuu moraaliseksi kilvoitteluksi siitä, kuka pystyy todistamaan olevansa eniten hyvien asioiden ja hyvien ihmisten puolella.

Toivon Suomen tulevan kehityksen menevän enemmän kansallisen yhtenäisyyden suuntaan.

Tuo toteutuu siinä vaiheessa kun maahanmuuton ja monikulttuurisuuden seurauksena Suomessa tapahtuu sama ilmiö kuin aikaisemmin jossain Pohjois-Irlannissa tai jo nykyisin USA:ssa: aletaan äänestää oman uskonnollisen/etnisen/rodullisen viiteryhmän mukaan. USA:ssa demokraattinen puolue on ei-valkoisten väestöryhmien puolue jo nyt, ja republikaanien on joko muututtava leimallisesti valkoisten puolueeksi (jolloin sitä tietysti syytettäisiin rasismista) tai alistuttava siihen että demokraatit ovat pysyvästi niskan päällä. Amerikkalainen konservatiivinen kolumnisti Steve Sailer on hyvin analysoinut tätä ilmiötä artikkeleissaan.

Anonyymi kirjoitti...

Minä kannnatan puolueiden kieltämistä(oikeasti)

Laikia voitaisiin säätää niin, että jokaisen puolueen ja ehdokkaan pitäisi kantaa vastuun sanomisistaan ja lupauksistaan.

Näin saataisiin kaikki katteettomat lupauksen antajat oikeuteen ja poistetuksi politiikasta kokonaan.

Esimerkki todellisesta elämästä!
1.Turkulainen kunnallispolitiikko lupasi eräässä tilaisuudessa vanhuksille, että jos häntä äänestätte ja hän pääsee läpi, niin rollaattorilla pääsee palvelubusseihin ilmaiseksi.
Kuinka kävi? ukkeli pääsi läpi, mutta ei muista, että olisi koskaan moista luvannut! Eli jos näistä puheista joutuisi lain edessä vastuuseen ja tuomiona olisi luottamuspaikan menetys, niin kyllä politiikka muuttuisi pakostakin.

Anonyymi kirjoitti...

Jiri, asiaa.

Parhaita ja loogisesti pitävimpiä kirjoituksiasi.

Systematics kirjoitti...

Harva äärivasemmistolainen haluaa tunnustaa sitä tuskallista tosiasiaa että Saksan natsi-puolue oli sosialistinen. II maailmansodan lopputuloksen takia otettiin vain käyttöön myytti jonka mukaan STALININ NEUVOSTOLIITTO JA HITLERIN SAKSA OLISIVAT OLLEET TOISTENSA TÄYDELLISIMMÄT VASTAKOHDAT.Todellisuudessa natsit olivat ideologisesti lähempänä bolsheviikkeja kuin mikään muu poliittinen liike Saksassa. Hamblochin tutkimuksen mukaan NSDAP ja Saksan kommunistien puolue olivat Weimarin tasavallan ainoat vallankumoukselliset puolueet ja erosivat jyrkästi muista puolueista.

Pari päivää ennen operaatio Barbarossan alkamista kirjoitti Göbbels päiväkirjaansa merkittävän lauseen: "Nyt viemme Venäjälle oikean sosialismin".

Pilakuvat muhammedista vuosisataista hupia kristityille juutalaisille ja islamilaisille tosikoille. Lapsiinsekaantuva sotarikollinen profeetta esikuvana seuraajilleen kirjoitti...

Seuraatkaamme punaista vakoa korjaan punaista Demlamafian veriuraa

Kiitoksia Tapio Tuurille esimerkistään aatteen tiellä

Minun oli pakko seurata esimerkkiäsi Tapio Tuuri

.. sillä erotuksella että ajattelin ryhtyä lättävittu lesboksi Tarja Halosen tapaan

http://vihrea-homo.blogspot.com/

Seppo Lehto islam- ja maahanmuuttokriitikko

Janne Muhonen kirjoitti...

"Keinotekoisen vastakkainasettelun lisäksi vasemmiston ja oikeiston jaottelu etäännyttää ihmisiä toisistaan."

Voisiko tuota paremmin kiteyttää. Harmittavinta onkin se, ettei vanhempia ikäpolvia saa millään ilveellä käsittämään tämän kahtiajaon epäajantasaisuutta, koska sellainen on aikoinaan kotitorpassa otsalohkoon taottu.

Kaikkein vähiten tilannetta auttaa media, joka käyttää jatkuvasti tietyistä puolueista puhuttaessa kyseistä karkeaa jaottelua ylläpitäen entisenlaista ihmisiä toisistaan etäännyttävää asenneilmapiiriä, vaikka yhteiskunnalle hyödyllisempää olisi vihdoin ja viimein tehdä yhteistyötä.

Anonyymi kirjoitti...

Todellinen poliittinen spektri jakautuu niihin, jotka ovat ihmisten puolella, ja niihin, jotka eivät ole. Jos ihminen on korruptoitunut tai psykopaattinen, ei sillä ole mitään väliä, mitä väriä hän tunnustaa.

Onneksi poliittinen kartta on nyt selkiytymässä, kun korruptoituneilla ja psykopaateilla alkaa olla omia puolueitaan ja hommastelufoorumeitaan.

Anonyymi kirjoitti...

Gustafe Le Bon sanoi aikanaan ettei sanojen merkityksellä ole mitään väliä. Väliä on pelkästään niillä mielikuvilla joita sanat herättävät. Usein on niin että mitä hämärämpi käsite meillä on, sitä komeampia kuvia tulee mieleen.

Tässä mielessä jaottelu oikeistoon ja vasemmistoon on oikein toimiva.

Anonyymi kirjoitti...

Sammalkieli, "maan tavasta" puhumattakaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hyvä kirjoitus, selkeytti paljon omaa ajatteluani poliittisista "väreistä". Tänks! :-)

Anonyymi kirjoitti...

Kiinnostava blogi ja hyvin kirjoitettuja, ajatuksella tehtyjà juttuja. Eksyin sattumalta kun googletin Kymatica-leffaa.

saint-simon kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

MIKSI MUKA ARVOSTELLA TALOUSFASIS-
MIA JA LUODA KAPITALISMIN TUHOSKE-
NAARIOITA JA SAMALLA LUODAAN KANSA-
LAISRASISMIA JA -FASISMIA? MIKSI
HÄIVYTTÄÄ YHTEISKUNNAN LUOKKALUON-
NE, JOS AIOTAAN HÄVITTÄÄ RIISTÄVÄN
LUOKAN YLLÄPITÄMÄ KAPITALISMI JA
UUDET URKINTAJÄRJESTELMÄT SEN RO-
MAHDETTUA.
KENEN PIIKKIIN TÄSSÄ PELATAAN? EI
AINAKAAN KANSALAISTEN, JOIDEN TYÖ
ON KAIKEN VAURAUDEN LÄHDE. EN ALLE-
KIRJOITA TÄTÄ SALAKAVALAA, VÄHIT-
TÄISTÄ PERUSTOTUUKSIEN HÄIVYTTÄ-
MISTÄ OMIIN ALHAISIIN TARKOITUK-
SIIN. AATU-natsi ALLEKIRJOITTASI HETI.

Porvarihallitus kirjoitti...

Ei ne ole tyhjänpäiväisiä niin kauan kun porvarihallitus tekee politiikkaa (ks. esim. http://porvarihallitus.justfree.com),joka on jyrkässä ristiriidassa vasemmiston tavotteiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Talousliberalismiakseli pitää erottaa arvoliberalismiakselista näin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nolanin_kartta