Kannabiksen laillistaminen suojelee lapsia

Uuden tutkimuksen mukaan säännöllinen kannabiksen käyttö alle 18-vuotiaana pienentää älykkyysosamäärää. Saman tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttö on kuitenkin turvallista yli 18-vuotiaalle. Sinällään tutkimuksen ei pitäisi yllättää ketään, sillä kehittyvien aivojen huumaaminen on kaikella maalaisjärjellä tyhmää, mutta toisaalta kannabiksella ei ole huomattu olevan juurikaan muuta haittaa aikuisille kuin se, että tekee mieli syödä suklaakakkua, vaikka lähi-Lidl on jo mennyt kiinni. Käytännössä tämä uusi tutkimus tukee siis suoraan kannabiksen laillistamista ajavien tahojen teesejä ja todistaa yhden heidän olennaisimmista pointeistaan; kannabis tulee laillistaa, jotta sitä voidaan kontrolloida yhteiskunnallisesti ja lapsia voidan suojella siltä.

Laillistaminen ei tarkoita sitä, että kannabiksen saatavuus muuttuisi vapaaksi. Päinvastoin: kannabiksen saatavuus on tällä hetkellä täysin vapaata ja laillistamalla kannabis otettaisiin juridisen kontrollin alaiseksi. Alkoholi on Suomessa laillista, mutta sitä ei tarjota vapaasti kaikille, vaan sen saatavuutta säännellään tiukasti valtiomonopolein, verotuksin, kaavoituspäätöksin ja saatavuuden rajoittamisella nuorille. Laittomia asioita julkinen valta ei taas voi kontrolloida juuri mitenkään. Sen keinot rajoittuvat puhtaasti rankaisemiseen, mikä on yksi olennaisista syistä, miksi kieltolaki ei toiminut alkoholinkaan kohdalla.

Kun kannabis on laitonta, mikään taho ei valvo tai säätele sen markkinoita edes teoriassa. Kyse on villistä lännestä, jossa mikään muu sääntö ei päde kuin se, että kannabiskaupan tulee tapahtua viranomaisilta salassa. Kannabiksen myyminen täysikäiselle on samalla tavalla kielettyä kuin aineen myyminen alaikäiselle. Se, myydäänkö ainetta täysikäiselle vai alaikäiselle on yhdentekevää kannabiksen ollessa laitonta, sillä molemmissa tapauksissa suoritetaan rikos joka tapauksessa. Laittomalle myyjälle on taloudellisesti ja juridisesti ihan sama, kenelle hän kannabista myy, oli ostajana sitten yläasteikäinen napero tai täysi-ikäinen, omasta ruumiistaan päättävä aikuinen.

Lailliselle myyjälle asia ei olisi yhdentekevää, vaan laillistetun myyjän tulisi miettiä elinkeinoaan ja sitä, että hän ei riko hänelle asetettuja sääntöjä. Laillinen bisnes joutuu noudattamaan lakia, laiton bisnes ei. Kyse on siis samasta asiasta kuin minkä vuoksi Alkoissa tarkistetaan ostajan ikä. Jos kannabiksen jakelu olisi laillista ja siten valtion kontrollissa, tulisi myyjien varmistua siitä, että he eivät jakele kannabista alaikäisille, eli sille osalle väestöstä, jolle kannabis on haitallista.

Tutkimukset, kyselyt ja tilastot ovat osoittaneet, että kannabiksen kriminalisointi ei vähennä aineen saatavuutta tai sen kysyntää. Nuoret saavat kannabista haltuunsa jopa helpommin kuin alkoholia, sillä mikään laki tai viranomainen ei valvo kannabiskauppaa. Itse asiassa kannabiksen laittomuus jopa kannustaa aineen myymiseen, koska ollessaan laitonta kannabiksen hinta nousee paljon sen todellista arvoa korkeammaksi. Laittoman kannabiksen grammahinta voi liikkua samoissa lukemissa kuin kullan grammahinta, mutta toisin kuin kulta, kannabis kasvaa pusikossa. Koska kannabis on laitonta, sitä kannattaa myydä.

Kannabiksen laillistaminen myös mahdollistaisi kannabiksen laadun kontrollin, eli jälleen suora vertaus siihen, miksi viina on laillista. Jos Tenu-Taneli menee ostamaan pullon viinaa pimeältä trokarilta, hänellä ei ole mitään keinoa varmistua aineen turvallisuudesta, vaan on hyvin mahdollista, että hyvän kännin lisäksi hän tulee sokeaksi tai kuolee. Sama kannabiksen kanssa, paitsi toki pahimmillaankaan siitä ei sokeudu tai kuole. Katukaupassa kannabikseen saatetaan lisätä painon kasvattamiseksi esimerkiksi hiuslakkaa tai muuta helposti hankittavaa, mutta esimerkiksi keuhkoille haitallista ainetta. Käytännössä monet kannabiksen terveyshaitoista johtuvat suoraan kannabiksen laittomuudesta ja noita haittoja voitaisiin minimoida, mikäli rankaisemisen sijasta lainsäädännössä pyrittäisiin turvallisuuteen.

Eräät kannabiksen olennaisimmat vaikuttavat aineet ovat THC ja CBD. THC on se osa, joka aiheuttaa ns. pilven. CBD puolestaan sisältää antipsykoottisia ominaisuuksia ja kontrolloi THC:tä siten, että se ei "mene yli". Jos kannabiksessa on runsaasti THC:tä, mutta ei juuri lainkaan CBD:tä, voi siitä seurata herkemmille ihmisille henkisiä ongelmia. Jos valtio laillistaisi kannabiksen, se voisi kontrolloida aineen kannabinoiditasoja ja varmistaa käyttäjien turvallisuuden. Kun kannabis on laitonta, kasvissa voi olla mitä aineita tahansa, eikä mikään taho valvo sen laatua. Koska kannabis on joka tapauksessa osa päihdekulttuuriamme, halusimme tai emme ja oli se laillista tai ei, olisi ehdottoman järkevää pyrkiä haittojen minimointiin moraalisen hysterian sijasta.

Päättäjät, jotka tahtovat pitää kannabiksen laittomana, todennäköisesti ajattelevat hyvää. Tosiasiallisesti kieltolaista kuitenkin aiheutuu yksipuolisesti haittoja. Koska kannabis on tutkitusti haitallista alaikäisille ja koska kannabista joka tapauksessa käytetään riippumatta sen laillisuudesta, olisi yhteiskunnan ja ennen kaikkea lapsien kannalta järkevintä, että valtio ottaisi kannabiksen kontrolliinsa nykyisten täysin vapaiden, villien ja hallitsemattomien rikollisten markkinoiden sijasta.

Turun tauti, hyvä veli -verkostot ja haista, kaupunki, pitkä vittu

Turun tauti on käsite, joka tarkoitti alunperin vanhojen, "rumien" talojen purkamista ja uusien, "kauniimpien" talojen rakentamista tilalle sekä tähän liittyvää kunnallista vehkeilyä, jossa valta oli harvojen käsissä. Sittemmin poliittisessa kielessä käsite on saanut laajemman merkityksen ja sillä tarkoitetaan yleisesti turkulaisen päätöksenteon negatiivisia ominaispiirteitä, kuten hyvä veli -verkostoja ja kähmintää. Turun kaupunki osoitti, että käsite on tasan yhtä ajankohtainen kuin sotien jälkeen. Tai no, todennäköisesti vielä ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Turun Sanomien mukaan Turun kaupunki on syyllistynyt päälle sata kertaa julkisuuslain vastaiseen toimintaan. Kaupungin laittoman toiminnan tultua ilmi kaupunki yritti puolustella, että se on useimmiten noudattanut lakia. Sepä hienoa, Turku, mutta arvaapa vaan, mitä Suomen perustuslaki sanoo siitä, miten julkisen vallan tulisi noudattaa lakia. Suomen perustuslain 2§:n kolmannen momentin mukaan KAIKESSA julkisen vallan toiminnassa on noudatettava lakia, eli lain noudattaminen useimmiten ei riitä. Vaikka lakia noudatettaisiin suurimman osan ajasta, lain rikkominen toista sataa kertaa tarkoittaa, että rikollinen toiminta on järjestelmällistä. Kyse ei ole pikku lipsahtelusta, vaan systemaattisesta rikollisuudesta.

Turun kaupungin julkisuuslain vastainen toiminta on koskenut pääasiassa hankintoja ja palkkausta. Käytännössä kyse on siis ollut juuri niistä asioista, joihin niin sanotut hyvä veli -verkostot yleensä liittyvät. Hyvä veli -verkostolla tarkoitetaan epävirallista päätöksentekoa, jossa esimerkiksi päättäjä ja yrityspamppu sopivat keskenään, että jos päättäjä suosii pampun yritystä verorahoilla tehtävissä julkisissa hankinnoissa, yrityspamppu tekee myöhemmin puolestaan päättäjälle jonkin vastaavan palveluksen. Korruptiota Suomessa tutkivan ja vastustavan Transparency Suomi ry:n tilaaman tutkimuksen mukaan hyvä veli -verkostot ovat Suomen yleisin korruption muoto. Koska hyvä veli -verkostot ovat yleensä korostetun epävirallisia, niistä jää harvemmin kiinni. Turun kaupungin rikokset ovatkin harvinaisuus, koska ne tulivat julki.

Epäilemättä hyvä veli -verkostojen pitkän linjan asiantuntija Esko Ahon mukaan hyvä veli -verkostot ovat mahdollisuus. Todellisuudessahan näin ei ole, paitsi niille päättäjille ja muille tahoille, joita hyvä veli -verkostot suoraan hyödyttävät. Kansalaisille se, että hankinnat tehdään salassa tai kilpailutusta ei hoideta loppuun saakka, on puhtaasti ja yksipuolisesti tappio. Salainen päätös tarkoittaa sitä, että äänestäjillä ei ole demokratiaan ehdottomasti kuuluvaa mahdollisuutta tarkkailla, miten heidän mandaatillaan toimivat päättäjät heidän verorahojaan käyttävät, eli he eivät voi arvioida, onko toiminta hyvää vai huonoa. Kun kilpailutusta ei hoideta loppuun, eivät veronmaksajat saa parasta mahdollista ja halvinta lopputulosta, vaan sen, mikä hyödyttää hyvä veli -verkostoja eniten riippumatta laadusta tai hinnasta.

Julkisuus on yksi demokratian tärkeimmistä kulmakivistä. Kaikki päättäjien demokraattinen vastuu perustuu siihen, että äänestäjät tietävät, mitä päättäjät tekevät. Jos äänestäjät eivät tiedä päättäjien puuhastelusta, äänestämisestä tulee pelkkää arvailua ja näennäisdemokraattinen muodollisuus. Jotta äänestäjillä on mahdollisuus tarkkailla, noudattavatko päättäjät äänestäjille vaaleissa antamiaan lupauksia, päätöksien tulee olla ehdottomasti niin julkisia kuin mahdollista. Julkisuuslaki on nimenomaan tätä demokratian ehdotonta edellytystä suojeleva laki. Julkisuuslain rikkominen on rikos itse kansanvaltaa kohtaan. Se on pikkasen isompi rikos kuin joku rumasti kirjoittaminen Internetissä. Kyse on suoraan demokratian kasvoille kusemisesta.

Jos minä ajaisin viikon vuodesta kännissä, mutta muuten olisin ratissa selvinpäin, olisin silti rattijuoppo. Jos joku lapsi jäisi alle, ei hirveästi helpottaisi se, että suurimman osan ajasta olisin selvinpäin. Sama Turun kaupungin toiminnan kanssa. Todellista vahinkoa on jo käynyt riippumatta siitä, että lakia noudatetaan suurimman osan ajasta. Turun päättäjien ja virkamiesten tulee ottaa vastuu teoistaan. Vastuun ottaminen ei tarkoita puolustautumista sillä, että lakia ei rikota joka kerta, vaan sitä, että selvitetään tarkasti, miksi näin on käynyt ja tehdään tarkka ja selvä suunnitelma, ettei näin enää "pääse" tapahtumaan. Tämän jälkeen syylliset voisivat vielä läpällä mennä ensi kesänä Keskiaikamarkkinoilla jalkapuuhun kakaroiden naurettavaksi. Se olisi hienoa.

Kunnanvaltuustojen kokoukset tulee näyttää suorana Internetissä

Arvatkaapa, mikä on tosi tyhmää. Se, että Turun kunnanvaltuuston kokouksia ei näytetä netissä, vaikka se ei maksa kuin nappeja; minimissään videokameran ja nettiyhteyden hinnan. Helsingissä kunnanvaltuustojen kokoukset näytetään suorana lähetyksenä Internetissä. Raisiossa kokouksia on näytetty jopa paikallistelevisiosta. Turussa tällaista mahdollisuutta ei ole. Tämä siitä huolimatta (tai juuri sen vuoksi), että kokousten näyttäminen suorana luo päätöksentekoon valtavasti avoimuutta.

Kun Turussa päätettiin sairaanhoitoon tehtävistä leikkauksista, kaupunginvaltuuston eteen kokoontui mielenosoitus vastustamaan päätöstä. Kokouksen alettua suuri joukko turkulaisia pyrki valtuustorakennukseen seuraamaan päätöksentekoa, mutta valtuustorakennuksen yleisöaition tilat olivat liian pienet ja monet jäivät ulkopuolelle. Mahdollisuus seurata heidän oikeuksiaan koskevaa päätöksentekoa evättiin siis monilta turkulaisilta puhtaasti siksi, että kaupunki ei ollut varautunut. Kokouksien lähettäminen Internetissä ratkaisee tällaiset ongelmat kertaheitolla ja antaa kaikille mahdollisuuden seurata kokouksia, vaikka kokous kiinnostaisi niin monia, että penkit paikanpäällä loppuisivat. Se myös tekee kokousten seuraamisesta helppoa. Kokouksia voi seurata esimerkiksi tietokoneella tai jopa kännykällä ilman, että kiinnostuneiden tulee vaivautua edes poistumaan asunnostaan. Pieni muutos laskee jokaisen kynnystä valvoa demokraattista prosessia ja päättäjien toimintaa.

Teoriassa demokratia toimii siten, että asian puolesta ja sitä vastaan esitetään argumentteja ja lopulta jokainen äänestää, mitkä argumentit olivat parhaat ja vakuuttavimmat. Käytännössä kunnanvaltuuston päätöksenteko Turussa toimii siten, että kun valtuutettujen läsnäolo on merkitty, valtuutetut lähtevät kahvioon höpöttelemään jonninjoutavuuksia tai alkavat selata Facebookista kuvia kissoista. Vasta, kun on aika äänestää, valtuutettuja alkaa kiinnostaa olla kokouksessa mukana kahvion tai Facebookin sijaan. Demokraattisen keskustelun sijasta edustajat eivät siis monesti kunnioita vastapuolta edes sitä vertaa, että vaivautuisivat kuuntelemaan heidän argumenttinsa, vaan he ovat jo tehneet päätöksensä valmiiksi ja puheet ovat lähinnä muodollisuus ja teatteria. Mikäli valtuustojen kokoukset lähetetään suorana Internetiin, kynnys lähteä huittelehtimaan kesken päätöksenteon kasvaa ja kansalaiset voivat valvoa päättäjiä paremmin.

Psykologisesti ihmiset toimivat "paremmin", kun he kuvittelevat, että heitä tarkkaillaan. Vuosien ajan Melissa Bateson Newcastlen yliopistosta oli pitänyt psykologian laitoksen kahvilassa laatikkoa, johon ihmiset maksoivat kahviosta ottamansa kahvit ja keksit. Bateson otaksui, että ihmiset toimivat rehellisemmin, jos he tuntevat, että heidän tekemisiään seurataan kuin jos he tuntevat olevansa vapaita tarkkailusta. Testatakseen hypoteesiaan Bateson laittoi maksulootan päälle bannerin, jossa oli viikottain vaihtuva kuva. Vuoroviikoin kuvana oli nippu kukkia, vuoroviikoin ominaisuuksiltaan vaihteleva silmä. Bateson huomasi, että viikkoina, joina bannerissa oli silmä, ihmiset maksoivat maksulootaan keskimäärin jopa kolme kertaa enemmän kuin viikkoina, jolloin bannerissa oli vain kukkia. Bateson katsoi, että oli hyvin epätodennäköistä, että ihmiset tietoisesti kuvittelivat, että heitä tarkkailtaisiin, sillä kahvio oli järjestetty siten, että kenenkään ei ollut mahdollista nähdä, maksoiko hän vai ei. Bateson päätteli, että kyse oli eräänlaisesta henkisestä refleksistä. Ihmiset toimivat automaattisesti moraalisemmin, kun he alitajuisesti kuvittelevat, että heitä tarkkaillaan.

Tietoisuus kameran läsnäolosta ja siitä, että päätöksenteko lähetetään suorana kaikille toimii samalla tavalla, mutta vielä tehokkaammin. Batesonin kokeessa pelkkä alitajuinen, todellisuuteen perustumaton kuvitelma tarkkailusta sai ihmiset maksamaan jopa kolme kertaa enemmän kuin mitä he maksoivat ilman silmää. Kun kunnanvaltuustojen kokoukset kuvataan ja ne lähetetään Internetiin, kyse ei ole pelkästä alitajuisesta refleksistä, vaan kuka tahansa voi oikeastikin tarkkailla päättäjiä tai myöhemmin tarkistaa, mitä kokouksessa on tapahtunut. Mahdollisuus tarkkailla päättäjiä parantaa päätöksenteon laatua painostamalla päättäjät tunnollisempaan ja moraalisempaan toimintaan.

Demokratia toimii sitä paremmin, mitä paremmat edellytykset kansalaisilla on valvoa päättäjien toimintaa ja itse päätöksentekoprosessia. Koska elämme aikaa, jolloin jopa ala-asteikäisiltä kakaroilta löytyy taskustaan puhelin, jolla voi kuvata HD-tasoista kuvaa, on suorastaan noloa, että modernia teknologiaa ei juuri hyödynnetä demokratian laadun parantamisessa. Turkuun ja kaikkiin muihin kuntiin, joissa valtuustojen kokouksia ei vielä lähetetä Internetissä, on asennetta mahdollisimman nopeasti järjestelmät kokouksien suoraa lähettämistä varten. Mahdollisuus seurata päätöksentekoa on minimioikeus demokratiassa.

Ihmisoikeudet ovat demokratian välttämätön edellytys ja oikeutus

Venäläinen punk-bändi Pussy Riot tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen yhtyeen pidettyä presidentti/tsaari Vladimir Putinia pilkkaavan esityksen moskovalaisessa kirkossa. Tuomio oli luonnollisesti ihmisoikeudellisten periaatteiden vastainen ja hyvin kyseenalainen länsimaisessa demokratiassa, ja oikeudenkäynti olikin herättänyt valtavasti huomiota jo ennen kuin tuomiota oli julistettu. Kansainväliset ja suomalaiset tahot ovat kovaan ääneen kritisoimassa tuomiota - ja tietysti syystä. Tässä kritiikissä kuitenkin unohdetaan helposti se, että Suomi itse on kaikkea muuta kuin ihmisoikeuksien mallivaltio. Siinä missä venäjällä tuomitaan kahdeksi vuodeksi kirkossa riehumisesta ja vallanpitäjien pilkkaamisesta, Suomessa Internet-häirikkö Seppo Lehto tuomittiin kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi hänen kirjoiteltuaan virkamiehiä ja poliitikkoja loukkaavia blogeja Internetiin. Venäjällä saa siis pienemmän tuomion siitä, että fyysisesti riehuu kirkossa haukkumassa vallanpitäjiä kuin mitä Suomessa saa, kun riehuu virtuaalisesti Internetissä haukkumassa vallanpitäjiä. Ihmisoikeudet eivät todellakaan toteudu Suomessakaan, mikä on valitettavan helppoa unohtaa näennäislintukodossamme.

Suomessa tapahtuu ihmisoikeusloukkauksia ja viranomaisten ihmisoikeuksista piittaamatonta toimintaa jatkuvasti. Siis ihan koko ajan. Ilman asunnonhaltijan lupaa asuntoon tunkeutuneet poliisit yrittävät venkoilla asunnonhaltijaa oikeudelliseen edesvastuuseen siitä huolimatta, että asunnonhaltijaa suojaa kotirauha, mutta yksityisyydensuoja ei suojaa poliiseja heidän toimittaessaan virkatehtäviään. Parikymmentä vuotta poliisina toiminut henkilö puolestaan paljasti Helsingin Sanomien Nyt-liitteelle, että poliiseilla on tapana muun muassa pahoinpidellä kiinniotettuja maijan takaosiossa tai suihkuttaa heidän päälleen pippurisumutetta seinän takaa. Alaikäistä poikaa oli täräytetty taser-etälamauttimella, vaikka hänet oli jo tehty vaarattomaksi. Tuomioistuimet edellyttävät Internet-operaattoreita sensuroimaan The Pirate Bayn, vaikka Suomen perustuslaki kieltää ehdottomasti ennakkosensuurin. Nämä eivät ole yksittäistapauksia, vaan Suomen julkisen vallan ihmisoikeuksista piittaamaton toiminta on todettu kansainvälisellä tasolla asti.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Euroopan neuvoston alainen tuomioistuin, joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista. Nimestään huolimatta tämä Euroopan neuvosto tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei liity Euroopan unioniin, vaikka monet sekoitavatkin ne toisiinsa. Euroopan ihmisoikeussopimusta ja siihen liittyvää ihmisoikeustuomioistuinjärjestelmää pidetään yleensä yhtenä maailman parhaista ja tehokkaimmista ihmisoikeuksia valvovista elimistä. Tämä ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut Suomen ihmisoikeusrikkomuksista useammin kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä. Väkilukuun suhteutettuna Suomi saa enemmän ihmisoikeusloukkauksia kuin naapurimaamme Neuvostoliitto.

Ihmisoikeudet ovat demokratialle välttämättömiä ja ne kulkevat kansanvallan kanssa välittömästi käsi kädessä. Jos ihmisiltä kielletään esimerkiksi sananvapaus, ihmiset eivät voi muodostaa tai ilmaista mielipiteitään vapaasti, mikä on demokraattisen keskustelun kulmakivi. Jos ihmiseltä kielletään oikeus opetukseen, hänen mahdollisuutensa hankkia demokraattisen mielipiteenmuodostuksen kannalta välttämätöntä tietoa on olennaisesti rajoittunut. Ehdottomalla ennakkosensuurin kiellolla taas pyritään poistamaan demokratialle välttämättömän tiedonvälityksen esteitä ja niin edelleen. Käytännössä kaikki perus- ja ihmisoikeudet liittyvät suoraan tai välillisesti demokratiaan ja siihen, milloin vapaa mielipiteenmuodostus on aidosti mahdollista.

Koska ihmis- ja perusoikeudet ovat demokratialle välttämättömiä, päätökset ja lait ovat demokratiassa hyväksyttäviä ja legitiimejä ainoastaan, mikäli ihmisoikeudet aidosti toteutuvat. Mikäli julkinen valta ei kunnioita ihmisoikeuksia, sillä ei ole moraalista oikeutta edellyttää kansalaisia noudattamaan sen asettamia lakeja tai sääntöjä. Julkinen valta, joka ei noudata ihmisoikeuksia, ei ole oikeutettua julkista valtaa, eikä tällaisen julkisen vallan asettamien sääntöjen rikkominen tai nodattamatta jättäminen ole eettisesti mitenkään väärin. Jotta julkinen valta säilyttää oikeutuksensa olla olemssa, se ei voi yksipuolisesti vaatia kansalaisia tottelemaan sitä, vaan myös  sen on noudatettava lakia. Koko julkisen vallan oikeutuksen ja kansalaisten yleisen lainkuuliaisuuden ja julkisen vallan kunnioituksen kannalta on välttämätöntä, että julkinen valta noudattaa ihmisoikeuksia. Jos julkinen valta ei kunnioita kansalaisten oikeuksia, vallankumouksesta tulee kansalaisvelvollisuus.

Suomen perustuslain mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön ihmisoikeuksien toteutumiseksi. Suomella on perustuslaillinen velvollisuus pyrkiä parantamaan ihmisoikeustilannetta koko maailmassa. Suomi voi onnistua tässä perustuslaillisessa tavoitteessaan ainoastaan, mikäli se itse toteuttaa ihmisoikeuksia omien rajojensa sisäpuolella. Niin pitkään kuin Suomi on toistuvasti ihmisoikeustuomioistuimessa saamassa langettavia tuomioita, Suomi ei voi esittää olevansa perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittava valtio. Jos valtio ei noudata ihmisoikeussopimuksia, ei sen kritiikki ihmisoikeusloukkauksia kohtaan ole varteenotettavaa. Se on sama kuin jos luokan pientä rillipäätä välitunneilla hakkaava kovis olisi iltapäivälehdessä avautumassa, miten koulukiusaamiselle on saatava välittömästi stoppi.

Jotta Suomi voi ajaa ihmisoikeuksia rajojensa ulkopuolella, sen on ensin varmistettava, että ihmisoikeusloukkauksia ei tapahdu jatkuvasti sen rajojen sisäpuolella. Martin Luther King jr:n sanoin epäoikeudenmukaisuus missä tahansa on uhka oikeudenmukaisuudelle kaikkialla. Venäläisten ihmisoikeusloukkausten kritisointi ei ole mitenkään jaloa, mikäli samaan aikaan ei pyritä systemaattisesti tekemään töitä sen eteen, että ihmisoikeusloukkauksia ei tapahdu Suomessa. Sen lisäksi, että meidän tulee taistella ihmisoikeuksien kansainvälisen toteutumisen vuoksi, meidän on ennen kaikkea taisteltava sen puolesta, että ihmisoikeudet toteutuvat paikallisesti.

Ihmisoikeudet ovat Suomessa retuperällä. Ihmisoikeuksien laittaminen kuntoon on ensisijaisen tärkeää, koska koko demokraattisen järjestelmän oikeutus perustuu suoraan ihmisoikeuksiin. Julkinen valta, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia, kirjaimellisesti kerjää vallankumousta ja myös ansaitsee sen. Yksi äärimmäisen tärkeä askel perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamisessa on perustaa Suomeen perustuslakituomioistuin, jollainen löytyy normaaleista länsimaisista demokratioista, mutta jostain lähinnä profeettojen ja Juhan af Grannin ymmärtämästä syystä ei Suomesta. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on yksiselitteisesti välttämätöntä, jotta julkinen valta voi hankkia takaisin oikeutuksensa ja luotettavuutensa tai jotta Suomi voi edes teoriassa tehdä mitään aitoa työtä ihmisoikeuksien kansainvälisen toteutumisen vuoksi.

Jussi Halla-ahon tuomioon johtanut kirjoitus

Korkein oikeus tuomitsi kansanedustaja Jussi Halla-ahon sakkorangaistukseen uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Halla-ahon kirjoituksen "Muutama täky Illmanin Mikalle" pohjalta. Oikeus on määrännyt loukkaavaksi katsotun materiaalin poistettavaksi.

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen kannalta välttämätön ihmisoikeus. Sen rajoittamiseen tulee suhtautua aina äärimmäisen kriittisesti, ja sitä tulee voida rajoittaa ainoastaan, mikäli se on välttämätöntä yhteiskuntarauhan tai muun vastaavan yhtä merkittävän hyvän vuoksi. Sananvapauden rajoittaminen uskonnollisten tuntemuksien suojelemiseksi ei kuulu sivistysvaltioon, eikä aikuisten ihmisten demokratiassa merkittävän sanomalehden pääkirjoituksen parodiasta tule lyödä oikeuslaitoksella.

Halla-aho on kansanedustaja ja hallintovaliokunnan puheenjohtaja, joten se, millä perusteilla hänet tuomitaan harjoittaessaan poliittista toimintaansa, on olennaista tietoa, joka kuuluu kansalaisille. Mikäli kirjoitus poistetaan kokonaan yleisön saatavilta, on kansalaisten mahdotonta tehdä päätelmiä siitä, onko kirjoitusta koskeva tuomio ollut oikeudenmukainen. Koska kannatan sananvapautta ja uskon, että kansalaisilla on velvollisuus valvoa viranomaisten toimintaa ja sen oikeudenmukaisuutta, julkaisen kirjoituksen blogissani alkuperäisessä muodossaan. Kyse on siis myös poliittisesta kannanotosta avoimuuden, kansalaiskeskustelun ja suvaitsevaisuuden puolesta. Kirjoituksen muotoilut ja linkit noudattavat Halla-ahon kirjoituksen alkuperäistä muotoa.

En ota mitään kantaa mihinkään, mitä Halla-aho kirjoituksessaan sanoo. Teksti on Halla-ahon ja vain Halla-ahon mielipide.


Muutama täky Illmanin Mikalle
(Kirjoitus julkaistu alunperin 3.6.2008 sivulla http://halla-aho.com/scripta/muutama_taky_illmanin_mikalle.html)

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä:

a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset "törkeän kunnianloukkauksen" kriteerit, mutta

b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä.

c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle.

Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo.

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä.

(Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.)

Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:

Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa "täyttyi" Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan "neekereistä" (vaikka "neekeri" ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.

Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että ...

a) ... koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.

b) ... Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.

Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.

Niinpä toistan väitteeni:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Seuraava täky kuuluu:

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten "kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". (Pääkirjoitus on sittemmin poistettu Kalevan Internet-sivuilta. - Toim. huom.) JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:

    "Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa."

JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.

Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.

Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.

Vapaus kuolla

Vihreiden puoluekokous päätti hyväksyä eutanasian osaksi Vihreiden periaateohjelmaa. Tämä oli hieno veto, sillä Vihreiden temppu herätti aiheesta laajan keskustelun. Aihe on myös äärimmäisen tärkeä, koska se koskee ihmisen perustavanlaatuisinta ihmisoikeutta, oikeutta elämään, joka on kaikkien muiden ihmisoikeuksien välttämätön pohja. Luonnollisesti Suomen etulinjan moraalinvartijat, Kristillisdemokraattien sisäministeri Päivi Räsänen ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, olivat välittömästi tuomitsemassa Vihreiden linjausta, koska kukapa nyt osaisi omasta elämästään päättää heitä paremmin.

Päivi Räsäsen mukaan tilastot osoittavat, että merkittävin syy eutanasian suorittamiseen ovat yksinäisyys ja pelko joutua riippuvaiseksi muiden avusta. Päivi Räsänen ei kuitenkaan anna väitteelleen mitään lähdettä. Väite on myös outo, sillä Hollannin eutanasialait ovat hyvin tiukat. Hollannissa eutanasia voidaan suorittaa vain, mikäli KAIKKI seuraavista edellytyksistä täyttyvät: 1) Potilaan kärsimys on kestämätöntä vailla mahdollisuuksia parantumiseen. 2) Potilaan pyynnön on oltava vapaaehtoinen, eikä se saa muuttua ajan myötä. Pyyntöä ei voida pätevästi esittää, jos potilas on muiden vaikutuksen alaisuudessa, psykologisesti sairas tai huumattuna. 3) Potilaan tulee olla täysin tietoinen tilastaan, parantumismahdollisuuksista ja vaihtoehdoista. 4) Vähintään yhden toisen itsenäisen lääkärin on vahvistettava yllä olevat vaatimukset. Räsänen taitaa säveltää pikkuisen omiaan.

Vaihtoehtona eutanasialle ehdotetaan saattohoitoa. Mikäli jokaiselle parantumattomasti sairaalle, jatkuvasti sanoinkuvaamattomista ja kasvavista kivuista kärsivälle ihmiselle voitaisiin taata saattohoito, joka varmistaa hänelle kivuttoman ja ihmisarvoisen loppuelämän, tämä saattaisi olla validi argumentti. Se ei kuitenkaan ole yksinkertaisesti nykyisen lääketieteellisen ymmärryksen puitteissa mahdollista. Ideaali saattohoito ei ole yksinkertaisesti mahdollista kaikille. Saattohoitoargumentti myös sivuuttaa kokonaan kysymyksen kärsivän ihmisen omasta tahdosta ja ottaa valinnan elämästä ja kuolemasta pois ihmiseltä itseltään.

Timo Soinin mukaan "Vihreät ottivat asiakseen leikkiä elämän ja kuoleman herraa" ryhtyessään kannattamaan eutanasian laillistamista. Koska Soini on katolisen hurmoksen sokaisema hihhuli, on hänen väitteidensä epäjohdonmukaisuuden osoittaminen yhtä hankalaa ja moraalisesti ylevää kuin kiusata kehitysvammaista, mutta teenpä sen silti. Eutanasian kieltäminen ja ihmisen pakottaminen elämään kärsimyksessä vastoin hänen omaa tahtoaan on pahempaa elämän ja kuoleman herran leikkimistä kuin eutanasian salliminen. Tämä sen vuoksi, että eutanasian salliminen edistää ihmisen oikeutta päättää omasta elämästään, mutta se ei pakota ketään tapattamaan itseään. Eutanasian kieltäminen taas tuomitsee parantumattomasti sairaita jatkuvaan, määräämättömän pitkään tuskaan vastoin ihmisen omaa tahtoa.

Eutanasia edellyttää kärsivän ihmisen omaa tahtoa. Mikäli ihminen ei itse halua aktiivisesti kuolla, kyse ei ole eutanasiasta, vaan murhasta. Tämän vuoksi eutanasia ei ole sitä, että sairaat ikään kuin "siivottaisiin" pois yhteiskunnasta. Eutanasiassa on kyse siitä, että ihminen, joka kärsii sairauden tai vamman tuottamasta kohtuuttomasta kärsimyksestä, jota ei voida poistaa, saa oikeuden valita itse, tahtooko hän kärsiä elämänsä loppuun saakka vai ei. Sana "eutanasia" tulee kreikasta. Suomeksi se tarkoittaa "hyvää kuolemaa". Eutanasia perustuu ajatukselle, että ihmisellä on oikeus hyvän ja ihmisarvoisen elämän lisäksi hyvään ja ihmisarvoiseen kuolemaan.

Koska valinnanvapaus on eutanasiassa olennaista, eutanasiaa ei voida suorittaa kevein perustein. Eutanasian suorittaminen edellyttää, että sitä vaativa ihminen on täysissä mielen ja sielun voimissa. Tämän vuoksi oikeutettua eutanasiaa ei voi suorittaa esimerkiksi masentuneille, joilla itse taudin yksi yleisistä oireista on itsetuhoisuus ja elämänhaluttomuus, tai hulluille, jotka luulevat olevansa olemassaolollaan maailmankaikkeutta uhkaavia avaruuslordi Grimaldeja yhdeksännestätoista ulottuvuudesta. Ihminen kuitenkin voi kärsiä vakavista taudeista tai vammoista, jotka johtavat kuolemaan tai aiheuttavat ihmisarvoa alentavaa rappeutumista tai kärsimystä ilman, että ihmisen oma todellisuudenkäsitys häiriintyy.

Yksi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten perustavanlaatuisimmista oikeuksista on oikeus elämään ja ihmisarvoiseen kohteluun. Huomionarvoista on nimenomaan sana "oikeus". Elämä ei ole velvollisuus, jota voidaan edellyttää keneltäkään vastoin tämän tahtoa. Oikeus päättää omasta elämästä on jokaisen ehdoton oikeus. Toinen olennainen oikeus on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Mikäli ihmisen elämä ei ole enää ihmisarvoista, eikä ihmisarvon palauttaminen ole enää käytännössä mahdollista, jokainen hetki, jonka ihminen joutuu olemaan elossa, heikentää hänen elämänsä laatua kokonaisuutena. Ihmisen pakottaminen vastoin hänen tahtoaan elämään tuskassa ja kärsimyksessä ei ole ihmisarvoista kohtelua. Sitä pahemmanlaatuista totalitarismia ei olekaan kuin totalitarismi, joka ei anna ihmisen edes kuolla.

Mikäli eläin kärsii suunnattomista kivuista ja tekee kuolemaa, on moraalikäsityksemme mukaista, että eläin päästetään turhista tuskistaan. Jos ihminen kärsii suunnattomista kivuista ja tekee kuolemaa, tämä sama moraali ei enää pädekään siitä huolimatta, että ihminen on oman lajimme edustaja ja pystyy ilmaisemaan oman tahtonsa, toisin kuin koira. Eutanasian kieltäminen sitä tahtovilta ihmisiltä on oman lajimme edustajien kohtelemista huonommin kuin kohtelemme koiria. Asiaa voidaan verrata poikavauvoille uskonnollisista syistä tehtyyn sukupuolielimen silpomiseen. Suomessa on laitonta typistää koirien korvat tai häntä, mutta laillista typistää poikalapsen penis. Eutanasian kieltäminen perustuu täysin samoille ajatuksille kuin poikalapsen peniksen rituaalinen arpeuttaminen; mielivaltaisiin uskonnollisiin tai arvollisiin näkemyksiin, joita kaikki eivät jaa. On puhtaasti julmaa ja epäinhimillistä tuomita ihminen turhaan kärsimykseen vastoin hänen omaa tahtoaan. Sitä ei tehtäisi edes koirille.

Eutanasiakeskustelussa on kyse kaikista olennaisimmista asioista; inhimillisyydestä, ihmisarvoisesta kohtelusta, ihmisoikeuksista ja vapaudesta. Ihmiset kärsivät tällä nimenomaisella hetkelläkin parantumattomista taudeista, joiden vuoksi heidän koko jäljellä oleva elämänsä on pelkkää helvettiä. Heidän elämässään ei tule enää koskaan olemaan mitään muuta kuin tuskaa. Eutanasian kieltäminen tuomitsee heidät loputtomaan kärsimykseen, josta he eivät voi paeta, ja joka täyttää kirjaimellisesti jokaisen tulevan hetken heidän elämästään. Parkinsonin taudista kärsivä eläkkeelle siirtynyt europarlamentaarikko Esko Seppänen vetoaa; "Parantumattomasti sairaana ja kipuihin riutuvana kansalaisena minä vaadin saada yhteiskunnalta kemiallista kuolemisapua. [...] Minä en halua mihinkään esikartanoon. Minä haluan tehdä päätöksen minun elämästäni itse." Millä oikeudella Timo Soini, Päivi Räsänen, valtio tai kukaan muu sanoo hänelle, että hänen on pakko kärsiä?

Kasettimaksu on tuottajilta ja kuluttajilta perittävä salavero tekijänoikeusjärjestöjen hyväksi

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen johtama kulttuuriministeriö harkitsee niin sanotun kasettimaksun laajentamista koskemaan monia uusia talennusmuotoja, kuten esimerkiksi tietokoneita, maksullisia Internet-tallennuspalveluja ja jopa tulostimia. Ministerin mukaan ehdotuksen pointtina on, että "työstä on saatava korvaus". No, emmeköhän me kaikki ole samaa mieltä tästä asiasta. Arhinmäen ministeriön suunnitelmassa on kuitenkin tietysti vakavia puutteita, jotka osoittavat, että asiaa ei ole mietitty ihan loppuun saakka. Ensinnäkin kasettimaksu antaa tekijänoikeusjärjestöille verottamista vastaavan oikeuden.

Käytännössä kasettimaksu tarkoittaa sitä, että jokaisesta ostetusta tyhjästä CD- tai DVD-levystä, tietokoneesta, muistitikusta, äänikirjasta tai muusta vastaavasta välineestä, jolla voi tallentaa, maksetaan Teostolle, Gramexille ja/tai muulle vastaavalle tekijänoikeusjärjestölle korvaus. Maksu piilotetaan tuotteen hintaan, eikä maksua voi mitenkään ohittaa. Kyse on vastaavasta asiasta kuin tuotteen hintaan lisätty arvonlisävero, paitsi että tulot tästä maksusta eivät mene valtiolle, vaan tekijänoikeusjärjestöille. Käytännössä kasettimaksu siis antaa tekijänoikeusjärjestöille oikeuden verottaa tiettyjä tuotteita. 

Suomen perustuslain mukaan merkittävä kansalaisten oikeuksiin ja vapauksiin puuttuva vallankäyttö kuuluu yksinomaan julkiselle vallalle. Verottaminen on tällaista merkittävää vallankäyttöä, minkä vuoksi oikeus verottamiseen on rajattu tarkasti kuuluvaksi vain julkiselle vallalle. Vain julkinen valta voi oikeudellisesti verottaa ihmistä vastoin hänen tahtoaan. Käytännön vaikutuksilta kasettimaksussa on kyse perustuslain vastaisesta verosta.

Perustuslaillisen kyseenalaisuuden vuoksi myös kasettimaksun peruspuoltoargumentti "työstä on saatava korvaus" kusee. Lähellekään kaikki muusikot, kirjailijat, sanoittajat tai muut sisällöntuottajat eivät kuulu tekijänoikeusjärjestöihin. Tällöin he eivät hyödy mitään tekijänoikeusjärjestöjen kasettimaksuista. Itse asiassa näille tekijänoikeusjärjestöihin kuulumattomille kulttuurintuottajille kasettimaksusta on yksipuolisesti vain haittaa.

Jos esimerkiksi levyn säveltänyt rokkari päättää julkaista levynsä omakustanteena, joutuu hän maksamaan hyvitysmaksua jokaisesta tyhjästä CD:stä, jolle hän aikoo painattaa levynsä myyntiä varten. Muusikko siis joutuu maksamaan tekijänoikeusjärjestöille saamatta siitä vastineeksi itselleen mitään hyödyllistä. Kasettimaksussa rahastetaan tekijänoikeusjärjestöön kuulumattomilta muusikoilta tekijänoikeusjärjestöjen jäsenten ja suurten levy-yhtiöiden hyväksi. Kasettimaksu ei tarkoita sitä, että työstä saa maksun, vaan sitä, että jotkut joutuvat maksamaan omalla työllään toisten työstä, koska valtio ja tekijänoikeusjärjestöt yksipuolisesti ovat näin päättäneet. Hyvitysmaksu on tulonsiirto kuluttajilta ja tuottajilta tekijänoikeusjärjestöille. Eikä kyse ole mistään pienestä tulonsiirrosta.

Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että kasettimaksu olisi vain euron per tietokone, printteri, levy tai muu tuote riippumatta tuotteen hinnasta. Euro per tietokone ei kuulosta itsessään paljolta. Tietokoneita on kuitenkin Suomessa enemmän kuin ihmisiä, kuten myös kännyköitä, eikä ole vielä mitään merkkejä, että tämä tietoyhteiskunnallinen kehitys olisi pysähtymässä. Elektroniikkaa ja viihdettä vähänkään enemmän kuluttavan perusperheen kohdalla hyvitysmaksu voi nousta helposti satoihin euroihin vuodessa. Huolimatta Paavo Arhinmäen vähättelystä, että kyse olisi lähinnä symbolisesta asiasta, hyvitysmaksussa on kyse todellisuudessa miljoonien eurojen suuruisesta tulonsiirrosta kuluttajilta ja kulttuurintuottajilta tekijänoikeusjärjestöille.

Kasettimaksu on käytännössä sama kuin perustuslain vastainen verotus. Kasettimaksu ei myöskään hyödytä lähellekään kaikkia kulttuurintuottajia, vaan ainoastaan niitä, jotka ovat tekijänoikeusjärjestöjen jäseniä. Muille tuottajille ja kuluttajille kasettimaksusta on haittaa. Kasettimaksu pakottaa kaikki kulttuurintuottajat ja -kuluttajat tukemaan tekijänoikeusjärjestöjä riippumatta heidän omista haluistaan. Se ei anna artistille lisää valtaa päättää oman teoksensa kohtalosta, vaan sen sijaan se vähentää tätä valtaa tekijänoikeusjärjestöjen hyväksi. Kasettimaksusta pitäisi luopua sen sijaan, että sitä laajennetaan.

Tietokoneiden ja älypuhelinten avulla on mahdollista lukea esimerkiksi näinkin laadukasta blogia, joten minulle kuuluu automaattisesti osa jokaisesta myydystä tietokoneesta tai kännykästä. Vai mitä, Arhinmäki?