Somalimaa on Somalian pohjoisosissa oleva autonominen alue, joka on de facto valtio, mutta jolta puuttuu valtiollinen de jure -status. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että Somalimaata ei ole tunnustettu kansainvälisesti, mutta muuten se toimii kuin oikea valtio. Vaikka asia ei vaikuta suoraan merkittävältä kysymykseltä Suomelle, on se sekä periaatteellisesti että käytännöllisesti tärkeä. Periaatteellisesti kysymys koskee toimivien instituutioiden tukemista sekä ongelmien sekä niiden lähteiden todellista tunnustamista. Käytännöllisesti kysymys taas koskee Suomen sisäpolitiikkaa, sillä somalit ovat yksi suurimmista Suomeen tulevista humanitaarisen maahanmuuton ryhmistä.
Yksi Somalian periaatteellisesti merkittävimmistä ongelmista on, että Somalia on YK:n tunnustama valtio, mutta Somalimaa ei, vaikka Somalimaa täyttää toimivan valtion tunnuspiirteet huomattavasti paremmin kuin Somalia. Muuta Somaliaa on repinyt 20 vuotta kestänyt sisällissota, eikä siellä olla päästy minkäänlaiseen edes etäisesti rauhalliseen tilanteeseen länsimaiden jatkuvasta puuttumisesta huolimatta - tai juuri sen takia. Yhdysvaltalaisen Fund for Peace -järjestön ja Foreign Policy -lehden vuosittain kokoamassa valtioiden epäonnistumista mittaavassa Failed State Indexissä Somalia on ollut jatkuvasti kärkimaita, ja vuodesta 2008 asti listan ensimmäisenä. Somalimaan itsenäisyyden tunnustaminen on sen faktan konkreettista tunnustamista, että nykyinen Somalia ei ole toimiva valtio.
Somalimaa puolestaan on tunnustamista vaille itsenäinen, toimiva valtio. Sillä on epävirallisia diplomaattisuhteita useisiin merkittäviin ulkovaltoihin, kuten Ranskaan ja Britanniaan. Vaikka Somalimaata riivaa köyhyys, on se oloihinsa nähden rauhallinen paikka, eivätkä sitä vaivaa monet muun Somalian ongelmat, kuten merirosvous, sotilasjoukot tai ääri-islamismi. Somalimaan vuoden 2010 presidentinvaalit sujuivat rauhallisesti yksittäisistä tapauksista huolimatta, eikä vaalien reiluudesta tullut merkittäviä valituksia. Vaalien jälkeen vaalit hävinnyt istuva presidentti Dahir Riyale Kahin luovutti vallan oppositioehdokas Ahmed M. Mahamoud Silanyolle ja siirtyi rauhanomaisesti syrjään.
Jos Somalimaa tunnustettaisiin, vakiintuisi valtio ja sen demokraattinen kehitys entisestään. Valtion kansainvälinen tunnustaminen antaisi sille suvereenin valtion aseman ja sen tuomat mahdollisuudet pyrkiä rauhoittamaan Somalian tilannetta. Toisin kuin Somalia, Somalimaa voi myös toimia aidosti valtiona ja sillä on muuta Somaliaa paremmat edellytykset toteuttaa suvereenin valtion valtaa Somaliaan liittyvien kriisien ratkaisemisessa. Somalimaa on esimerkki, joka osoittaa, että Somalian tilanteen ei tarvitse olla jatkuva sisällissota, vaan rauha alueella on mahdollista. Valtioiden tulisi pyrkiä tukemaan toimivien hallintoratkaisujen rakentamista, eikä olla niiden tiellä. Rahallisen tuen sijasta Suomi ja muut länsimaat voisivat antaa tietoa ja konsultointia esimerkiksi toimivien koulutusjärjestelmien rakentamiseksi.
Sen lisäksi, että Somalimaalle annetaan mahdollisuus, voivat länsimaat auttaa Somalian tilannetta myös yksinkertaisesti lopettamalla sekaannuksen luomisen Somaliaan. American Universityn professorin ja Free Africa Foundationin puheenjohtaja George B. N. Ayittey on kritisoinut ulkovaltojen puuttumista Somalian kriisiin. Ayitteyn mukaan YK:n ja muiden ulkopuolisten tahojen puuttumiset ovat hyvistä tarkoitusperistään huolimatta olleet epäonnistuneita, ja afrikkalaisten tulisi saada ratkaista itse omat ongelmansa. Ayittey nostaa yhdeksi toimintaehdotukseksi lopettaa korruptoituneiden ja ihmisoikeuksia rikkovien hallitusten tukemisen, jota länsimaat ovat harrastaneet Somaliassakin. Esimerkiksi The Times uutisoi vuonna 2008 Britannian käyttävän miljoonia puntia ihmisoikeuksien rikkomisesta syytetyn vallan rahoittamiseen. Suomen tulisi käyttää ulkopoliittista vaikutusvaltaa saadakseen Britannian ja muiden ulkopuolisten lopettamaan sekaantumisensa Somalian asioihin ja nostaakseen epäkohdan kansainväliseen keskusteluun. Länsimaat eivät voi ratkaista Somalian sisäisiä asioita ulkoa päin.
Somalian kriisin ratkaiseminen on tietysti vain yksi askel. Laajempi ulkopoliittinen köyhyyden ja kurjuuden vastainen toimenpide Suomelta on antaa anteeksi osaltaan kaikkien kehitysmaiden velat ja pyrkiä kannustamaan muita maita toimimaan samalla tavalla. Vaikka ruoskilla tehty orjuus on vähenemässä, valtiollinen velkaorjuus elää ja voi hyvin. Velka on yksi maailman suurimmista ongelmista, ja monien kehitysmaiden kohdalla velka on muodostunut diktatuurien aikana, eikä otettua lainaa ole käytetty parantamaan maan kansalaisten asemaa. Velkojen anteeksiannossa on luonnollisesti edellytyksenä se, että velallisessa valtiossa pyritään aidosti kohti toimivaa kansanvaltaa. Velkojen anteeksianto auttaisi kehitysmaita itse rakentamaan toimivampaa ekonomiaa ja valtioita, eikä siihen liittyisi samankaltaista korruptioaltista puuttumista kuin kehitysapuun.
Pakolaisuus ei johdu Suomen sisäpoliittisista päätöksistä. Pakolaisuus johtuu kurjuudesta, köyhyydestä ja sodista ulkomailla. Pakolaisuus on ulkopoliittinen kysymys ja se tulee ratkaista ulkopolitiikan keinoin. Globaalista pakolaisuudesta ei tule tehdä sisäpoliittista ongelmaa, eikä sisäpoliitikalla voida auttaa kuin hyvin pientä murto-osaa pakolaisuuden uhreista, ja heitäkin vain välttävästi. Vaikka pakolaisuuteen joutuvan henkilön kannalta turvapaikan saaminen onkin hyvä asia, olisi hänen kannaltaan vielä parempi asia, jos hän ei koskaan joutuisikaan pakolaisuuteen. Niin pitkään kuin Suomi ja muut länsimaat eivät tunnusta tätä ja ennen kaikkea ala toimia sen mukaisesti, ei pakolaisuusongelma tule koskaan ratkeamaan, vaan ainoastaan pahenemaan.
torstai 9. syyskuuta 2010
maanantai 30. elokuuta 2010
Poliittinen muutos - muutos tietoisuudessa
Minut valittiin viikonloppuna pidetyssä ylimääräisessä yhdistyksen kokouksessa Muutos 2011 ry:n uudeksi puheenjohtajaksi. Kiitän kaikkia luottamuksesta ja tuesta. Puheenjohtajana tärkeimmät teemani ovat suora demokratia, sananvapaus ja tietoyhteiskuntapolitiikka, vaikka Iltalehden toimittaja ehtikin painottaa vähän eri asioita. No, hän oli sen verran kohtelias puhelimessa, että ei se nyt haittaa, vaikka pistää vähän omiaan. Suotakoon taiteilijoille heille kuuluva vapaus.
Mitä islamiin ja maahanmuuttopolitiikkaan tulee, ovat nämä asiat eittämättä erittäin tärkeitä aiheita; erityisesti sen vuoksi, että ne kiinnostavat ihmisiä. Näistä asioista tulee kuitenkin ymmärtää muutamia olennaisia seikkoja. Islam itsessään ei ole poliittinen kysymys. Poliittinen kysymys on se, sallitaanko Suomessa ihmisten perustavanlaatuisimpien oikeuksien rajoittaminen uskonnon perusteella vai ei. Maahanmuutossa puolestaan on muistettava se, että nykyinen maahanmuuttopolitiikka ei ole ongelma, vaan se on oire ongelmasta. Todellinen ongelma on se, että valtiojärjestelmämme on pitkälti peräisin tsaarin ajalta, eivätkä ihmiset saa itse päättää omista asioistaan.
Luonnollisesti oireita on lievitettävä, mutta mikäli oireita aiheuttanutta ongelmaa ei ratkaista, silloin oireet tulevat vain uudistumaan erilaisessa muodossa. Tämä ilmiö on nähtävissä vastaavalla tavalla nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa kuin suomettumisen aikana Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa. Ihmiset pelkäsivät puhumista, vaikka kyse oli vain ja ainoastaan yhdestä poliittisesta kysymyksestä muiden poliittisten kysymyksien joukossa. Mikäli mistä tahansa asiasta tehdään tabu tai sen käsittelemistä pelätään, silloin se on kuin hoitamatta jätetty haava, joka alkaa märkiä. Ja se on tyhmää se, koska haava voidaan hoitaa helposti, kun se on vielä haava, eikä kuolio.
Vastaavalla tavalla on pöljää, että maahanmuuttokysymyksestä on tullut niin suuri asia, vaikka koko juttu voitaisiin ratkaista hyvin yksinkertaisella poliittisella patenttiratkaisulla; järjestetään asiasta eduskuntaa sitova kansanäänestys. Mikäli näin tehdään, silloin varmistetaan, että asiassa toimitaan valtion kansalaisten tahdon mukaisesti, minkä jälkeen voidaankin siirtyä ratkaisemaan muita poliittisia kysymyksiä, kuten jäsenyyttä uudessa EU:ssa, velkaisten maiden lainoittamista, Somalimaan itsenäisyyden tunnustamista ja niin edelleen.
Koska ihmisillä on aivot, he osaavat ajatella. Nykyinen poliittinen järjestelmä ei ymmärrä tätä, vaan se kohtelee aikuisia ihmisiä kuin he olisivat kymmenenvuotiaita lobotomiapotilaita, joiden ruokavalio on koostunut viimeisen kuukauden ajan pelkästä elohopeasta. Tähän on luonnollisesti yksi sanomaton vastalause; Jos ihmiset olisivat yhtä typeriä kuin eliittivetoisen politiikan kannattajat (eli yleensä poliitikot) uskovat, silloin ihmiset olisivat kuolleet sukupuuttoon kauan sitten. Olento, joka ei pysty tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ei pysy hengissä, vaan se kävelee junan alle tai hyppää vahingossa katolta.
Olennainen kysymys, johon kaikki politiikka liittyy, on nimenomaan ihmisten mahdollisuus päättää itse omasta elämästään. Islam, maahanmuutto, verotus, lainat, EU ja kaikki muut yksittäiset poliittiset yksityiskohdat ovat vain pisaroita meressä. Olennaista on se, kenellä on mahdollisuus vaikuttaa noihin asioihin ja missä määrin. Poliittinen vastakkainasettelu ei tapahdu "oikeiston" ja "vasemmiston" tai "porvarien" ja "duunarien" välillä. Poliittinen vastakkainasettelu on vastakkainasettelu kaikkien vallan ja harvojen vallan välillä.
Muutoksen puheenjohtajana näen koko puoluehankkeen/kansanliikkeen syvimmäksi olemukseksi ja tarkoitukseksi ihmisten herättelyn ymmärtämään, että valta kuuluu heille ja vain heille, eikä kukaan saa ottaa sitä heiltä pois. Vaikka poliitikot eivät sitä tiedäkään, ei politiikka ole mitään muuta kuin käsite, jolla ei ole minkäänlaista aitoa yhteyttä todelliseen, fyysiseen ja olemassaolevaan maailmaan. Politiikka on vain abstraktia käsitepeliä. Se on pelkästään ohut pinta. Jos tuota pintaa raaputtaa, sen alta ei paljastu mitään. Todellinen muutos ei ole poliittisen järjestelmän muutos, vaan muutos ihmisten tietoisuudessa. Kun ihmisten tapa jäsentää maailmaa muuttuu, silloin poliittinen järjestelmä seuraa väistämättä mukana, sillä se ei pysy hengissä ilman ihmisiä. Mikään määrä poliittista tai juridista valtaa ei ole yhtä mahtava kuin ihminen, joka on avannut silmänsä.
Mitä islamiin ja maahanmuuttopolitiikkaan tulee, ovat nämä asiat eittämättä erittäin tärkeitä aiheita; erityisesti sen vuoksi, että ne kiinnostavat ihmisiä. Näistä asioista tulee kuitenkin ymmärtää muutamia olennaisia seikkoja. Islam itsessään ei ole poliittinen kysymys. Poliittinen kysymys on se, sallitaanko Suomessa ihmisten perustavanlaatuisimpien oikeuksien rajoittaminen uskonnon perusteella vai ei. Maahanmuutossa puolestaan on muistettava se, että nykyinen maahanmuuttopolitiikka ei ole ongelma, vaan se on oire ongelmasta. Todellinen ongelma on se, että valtiojärjestelmämme on pitkälti peräisin tsaarin ajalta, eivätkä ihmiset saa itse päättää omista asioistaan.
Luonnollisesti oireita on lievitettävä, mutta mikäli oireita aiheuttanutta ongelmaa ei ratkaista, silloin oireet tulevat vain uudistumaan erilaisessa muodossa. Tämä ilmiö on nähtävissä vastaavalla tavalla nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa kuin suomettumisen aikana Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa. Ihmiset pelkäsivät puhumista, vaikka kyse oli vain ja ainoastaan yhdestä poliittisesta kysymyksestä muiden poliittisten kysymyksien joukossa. Mikäli mistä tahansa asiasta tehdään tabu tai sen käsittelemistä pelätään, silloin se on kuin hoitamatta jätetty haava, joka alkaa märkiä. Ja se on tyhmää se, koska haava voidaan hoitaa helposti, kun se on vielä haava, eikä kuolio.
Vastaavalla tavalla on pöljää, että maahanmuuttokysymyksestä on tullut niin suuri asia, vaikka koko juttu voitaisiin ratkaista hyvin yksinkertaisella poliittisella patenttiratkaisulla; järjestetään asiasta eduskuntaa sitova kansanäänestys. Mikäli näin tehdään, silloin varmistetaan, että asiassa toimitaan valtion kansalaisten tahdon mukaisesti, minkä jälkeen voidaankin siirtyä ratkaisemaan muita poliittisia kysymyksiä, kuten jäsenyyttä uudessa EU:ssa, velkaisten maiden lainoittamista, Somalimaan itsenäisyyden tunnustamista ja niin edelleen.
Koska ihmisillä on aivot, he osaavat ajatella. Nykyinen poliittinen järjestelmä ei ymmärrä tätä, vaan se kohtelee aikuisia ihmisiä kuin he olisivat kymmenenvuotiaita lobotomiapotilaita, joiden ruokavalio on koostunut viimeisen kuukauden ajan pelkästä elohopeasta. Tähän on luonnollisesti yksi sanomaton vastalause; Jos ihmiset olisivat yhtä typeriä kuin eliittivetoisen politiikan kannattajat (eli yleensä poliitikot) uskovat, silloin ihmiset olisivat kuolleet sukupuuttoon kauan sitten. Olento, joka ei pysty tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ei pysy hengissä, vaan se kävelee junan alle tai hyppää vahingossa katolta.
Olennainen kysymys, johon kaikki politiikka liittyy, on nimenomaan ihmisten mahdollisuus päättää itse omasta elämästään. Islam, maahanmuutto, verotus, lainat, EU ja kaikki muut yksittäiset poliittiset yksityiskohdat ovat vain pisaroita meressä. Olennaista on se, kenellä on mahdollisuus vaikuttaa noihin asioihin ja missä määrin. Poliittinen vastakkainasettelu ei tapahdu "oikeiston" ja "vasemmiston" tai "porvarien" ja "duunarien" välillä. Poliittinen vastakkainasettelu on vastakkainasettelu kaikkien vallan ja harvojen vallan välillä.
Muutoksen puheenjohtajana näen koko puoluehankkeen/kansanliikkeen syvimmäksi olemukseksi ja tarkoitukseksi ihmisten herättelyn ymmärtämään, että valta kuuluu heille ja vain heille, eikä kukaan saa ottaa sitä heiltä pois. Vaikka poliitikot eivät sitä tiedäkään, ei politiikka ole mitään muuta kuin käsite, jolla ei ole minkäänlaista aitoa yhteyttä todelliseen, fyysiseen ja olemassaolevaan maailmaan. Politiikka on vain abstraktia käsitepeliä. Se on pelkästään ohut pinta. Jos tuota pintaa raaputtaa, sen alta ei paljastu mitään. Todellinen muutos ei ole poliittisen järjestelmän muutos, vaan muutos ihmisten tietoisuudessa. Kun ihmisten tapa jäsentää maailmaa muuttuu, silloin poliittinen järjestelmä seuraa väistämättä mukana, sillä se ei pysy hengissä ilman ihmisiä. Mikään määrä poliittista tai juridista valtaa ei ole yhtä mahtava kuin ihminen, joka on avannut silmänsä.
perjantai 6. elokuuta 2010
Muutos 2011:n tietoyhteiskuntamanifesti
1. Tietoyhteiskunnan tulee ensisijaisesti olla kansalaisyhteiskunta
Tietoyhteiskuntaa tulee määrätietoisesti rakentaa kansalaisyhteiskunnaksi. Kansalaisten demokraattisten oikeuksien takaaminen sekä osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien toteutuminen ovat tietoyhteiskunnan ensisijaiset tavoitteet. Tietoyhteiskunnan kehitystä ei saa ohjata suppeiden piirien, kuten esimerkiksi muutamien yksittäisten kaupallisten tahojen, eduntavoittelu, vaan tietoyhteiskunnan on palveltava etupäässä kansalaisia. Tietoyhteiskunnan kehittämisessä on toimittava kansalaisten ehdoilla.
Suomi on ollut tietoyhteiskunnan edelläkävijä ja on myös varmistettava, että näin on jatkossakin. Tietoyhteiskunnan kehittymiselle ei tule luoda keinotekoisia hidasteita tai esteitä. Tietoyhteiskunta on lähtöisin ihmisistä itsestään ja se myös kuuluu ihmisille itselleen.
2. Perusoikeuksien ja -vapauksien on toteuduttava myös tietoverkoissa
Tietoverkot ovat nykyaikana yksi keskeisimmistä kansalaiskeskustelun areenoista. Tämän vuoksi kansalaisille on taattava tietoverkoissa samanlainen mielipiteen-, sanan- ja yhdistymisenvapaus kuin tietoverkkojen ulkopuolellakin. Tämän periaatteen tulee koskea myös tulevaisuudessa tietoverkkojen varaan syntyviä sosiaalisen median innovaatioita ja palveluja.
Uusi teknologia ja sen hyödyntäminen ei ole - eikä saa olla - tekosyy kansalaisten perustavanlaatuisten vapauksien kaventamiselle. Vastuukysymysten osalta tietoverkoissa on noudatettava Suomen tavallista oikeuskäytöntöä. Tietoverkossa esiintyvät väärinkäytökset ovat harvoja erikoistapauksia lukuun ottamatta huomioitu jo tavallisessa lainsäädännössämme, eivätkä ne näin ollen edellytä mitään erityistä, normaalista poikkeavaa tulkintaa. Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat ehdottomasti myös Internetiin.
3. Vapaata tiedonkulkua tietoverkoissa ei saa rajoittaa sensuuri- tai estotoimin
Tietoverkot ovat keskeisiä tiedonkulun, osallistumisen ja vaikuttamisen kanavia. Vapaata tiedonkulkua tietoverkoissa ei tule rajoittaa viranomaisten, kaupallisten toimijoiden tai muiden vastaavien tahojen sensuuri- tai estotoimin. Suomen perustuslain sisältämää ehdotonta ennakkosensuurin kieltoa on noudatettava myös Internetissä. Ehdoton ennakkosensuurin kielto on Suomen kansalaisten perusoikeus.
Kokemukset ennakkosensuuritoiminnasta esimerkiksi Suomessa käyttöön otetun "lapsipornofiltteröinnin" osalta ovat osoittaneet sen käytännössä johtavan viranomaismielivaltaan. Sensuurilla ei ole onnistuttu vähentämään lapsipornoa Internetistä, mutta sitä on käytetty sensuroimaan laillisia mielipiteitä. Filtteröintilistan sisältö on salainen, eikä sille joutumisesta ilmoiteta listalle joutuneelle taholle. Listalle joutuneen on erittäin vaikeaa saada päätöstä puretuksi, koska asianmukaista valituskanavaa ei ole tarkasti määritelty.
Julkisuuteen vuotaneet otteet listan sisällöstä ovat puolestaan osoittaneet, että vain pieni osa filtteröinnin kohteista oikeasti sisältää lapsipornoa. Estolistaa on myös käytetty selvästi lain kirjaimen vastaisesti muun muassa ennakkosensuuriin kohdistuvan kritiikin vaientamiseen (ns. tapaus Matti Nikki). Poliittisessa keskustelussa on myös nostettu esiin mahdollisuus laajentaa estolistan käyttöä muun muassa nettipokerin ja tekijänoikeusrikkomusten kitkemiseksi. Tälläiset laajennukset kasvattaisivat väistämättä myös väärinkäytösten todennäköisyyttä.
4. Kansalaisia koskevien asiakirjojen tulee olla helposti saatavissa verkossa avoimessa sähköisessä muodossa
Kansalaisia koskevat asiakirjat, kuten viranomaisten mietinnöt, päätökset tai pöytäkirjat, tulee saattaa kansalaisten saataville sähköisesti. Viime vuosina kehitys on ollut tämän asian suhteen varsin myönteistä, mutta parantamisen varaa löytyy vielä, esimerkiksi käytettyjen tiedostomuotojen osalta. Julkisen vallan on siirryttävä käyttämään julkisia ja avoimia tiedostomuotoja, jotka eivät edellytä tietyn ohjelmisto- tai laitevalmistajan tuotteiden käyttöä. Tiedostot on voitava avata useimmilla ohjelmistoilla, myös ilmaisilla. Lisäksi viranomaisten on varmistettava toimivat ja helppokäyttöiset järjestelmät asiakirjojen löytämiseksi ja saattamiseksi kansalaisten tietoon.
5. Viranomaistehtäviä ei saa ulkoistaa kolmansille osapuolille myöskään tietoverkkojen osalta
Viranomaisten tehtäviin kuuluvia valvonta-, tutkinta- ja seuraamusmenettelyitä ei saa ulkoistaa tai ohjata verkko-operaattoreille tai muille kaupallisille toimijoille. Valtaa puuttua ihmisten olennaisiin vapauksiin ei saa yksityistää, eikä yksityisyrityksiä saa pakottaa rikosoikeudellisen vastuun uhalla tekemään viranomaisten tehtäviä viranomaisten puolesta.
Tällä hetkellä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin on valmistelun alla lainsäädäntöä, joka siirtää valvonta- ja toimenpidevelvoitteita tietoverkkojen käyttäjien ja verkossa liikkuvan sisällön osalta palveluntarjoajien ja verkko-operaattoreiden vastuulle. Esimerkkejä tästä ovat jo tietyissä maissa kaavailtu asiakkaan verkkoyhteyden katkaisu epäilyn perusteella, ja Suomessakin esitetty vaatimus palveluntarjoajan tai verkko-operaattorin asettamisesta vastuuseen heidän palveluissaan esiintyvästä sisällöstä.
Yksi keskeinen ongelma tässä lähestymistavassa on se, että toimenpiteen kohteeksi joutuneella asiakkaalla ei yleensä ole asianmukaista valitusmahdollisuutta. Ihmisoikeussopimuksiin kuuluvat vaatimukset eivät koske kaupallisia toimijoita vastaavalla tavalla kuin viranomaisia tai julkista valtaa.
Kaupallisilla toimijoilla ei myöskään usein ole varaa ottaa riskiä rikosoikeudellisesta vastuusta asiakkaidensa puolesta. Kaupalliselle toimijalle on tämän vuoksi taloudellisesti kannattavaa soveltaa sisältöön tiukempaa kontrollia ja sensurointia kuin lain mukaan olisi tarpeellista. Sen lisäksi, että menetelmät siirtävät kansalaisten oikeuksiin puuttuvaa valtaa viranomaistahoilta yksityisyrityksille, ne myös lietsovat itsesensuurin ilmapiiriä.
6. Kansalaisten demokraattiseen vaikuttamiseen liittyvien tietojärjestelmien suunnitteludokumentaation ja lähdekoodin tulee olla julkista
Demokratian toteutumisen edellyttämien toimintojen tulee olla kansalaisille ymmärrettäviä ja läpinäkyviä. Sähköisten äänestysjärjestelmien ja muiden kansalaisten demokraattista vaikuttamista koskevien järjestelmien suunniteludokumentaation ja lähdekoodin on oltava avointa ja julkista.
Mikäli kansalaisilla ei ole mahdollisuutta tarkastaa luotettavasti ja yksiselitteisesti, miten äänestys- ja vaalijärjestelmät toimivat, astutaan askel kohti poliittista mielivaltaa. Läpinäkyvyydestä ei voida tinkiä edes silloin, kun demokraattiseen vaikuttamiseen liittyviä järjestelmiä hankitaan yksityisiltä osapuolilta. Jos demokratiasta tehdään liikesalaisuus, sitä ei voida enää kutsua demokratiaksi.
7. Suomen valtion on pyrittävä estämään myös muita tahoja puuttumasta Suomen kansalaisten sähköisiin ihmisoikeuksiin ja toimittava aktiivisesti kansainvälisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi
Suomen valtion tehtävänä on suojella kansalaistensa oikeuksia ja pyrittävä omalta osaltaan varmistamaan myös ihmisoikeuksien globaali toteutuminen. Ympäri maailman kansainväliset ja ylikansalliset tahot ovat luomassa erilaisia järjestelmiä, jotka puuttuvat Suomen ja muiden valtioiden kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin. Suomen valtion on otettava vastuu kansalaistensa sähköisistä ihmisoikeuksista myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Ruotsissa on otettu käyttöön FRA-kuuntelujärjestelmä, jonka ansiosta Ruotsin armeijalla on oikeus tallettaa kaikki Ruotsin rajojen yli kulkeva sähköinen liikenne, vaikka kumpikaan, lähettäjä tai vastaanottaja, ei asuisi Ruotsissa. EU:n oikeus- ja sisäasioiden neuvosto puolestaan allekirjoitti sopimuksen, jonka mukaan se luovuttaa EU:n kansalaisten maksutietoja Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelma TFTP:lle. Tällaiset järjestelmät ja sopimukset antavat vieraille valtioille oikeuden puuttua Suomen kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin jopa Suomen valtion rajojen sisäpuolella vastoin Suomen kansalaisten hyväksyntää.
Järjestelmät ja sopimukset ovat uhka myös ihmisoikeuksien kansainväliselle toteutumiselle. Näitä järjestelmiä sekä niiden ilmentämää kehitystä tulee vastustaa määrätietoisesti sekä Suomen että ulkomaiden kansalaisten ihmisoikeuksien toteutumisen vuoksi.
Tietoyhteiskuntaa tulee määrätietoisesti rakentaa kansalaisyhteiskunnaksi. Kansalaisten demokraattisten oikeuksien takaaminen sekä osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien toteutuminen ovat tietoyhteiskunnan ensisijaiset tavoitteet. Tietoyhteiskunnan kehitystä ei saa ohjata suppeiden piirien, kuten esimerkiksi muutamien yksittäisten kaupallisten tahojen, eduntavoittelu, vaan tietoyhteiskunnan on palveltava etupäässä kansalaisia. Tietoyhteiskunnan kehittämisessä on toimittava kansalaisten ehdoilla.
Suomi on ollut tietoyhteiskunnan edelläkävijä ja on myös varmistettava, että näin on jatkossakin. Tietoyhteiskunnan kehittymiselle ei tule luoda keinotekoisia hidasteita tai esteitä. Tietoyhteiskunta on lähtöisin ihmisistä itsestään ja se myös kuuluu ihmisille itselleen.
2. Perusoikeuksien ja -vapauksien on toteuduttava myös tietoverkoissa
Tietoverkot ovat nykyaikana yksi keskeisimmistä kansalaiskeskustelun areenoista. Tämän vuoksi kansalaisille on taattava tietoverkoissa samanlainen mielipiteen-, sanan- ja yhdistymisenvapaus kuin tietoverkkojen ulkopuolellakin. Tämän periaatteen tulee koskea myös tulevaisuudessa tietoverkkojen varaan syntyviä sosiaalisen median innovaatioita ja palveluja.
Uusi teknologia ja sen hyödyntäminen ei ole - eikä saa olla - tekosyy kansalaisten perustavanlaatuisten vapauksien kaventamiselle. Vastuukysymysten osalta tietoverkoissa on noudatettava Suomen tavallista oikeuskäytöntöä. Tietoverkossa esiintyvät väärinkäytökset ovat harvoja erikoistapauksia lukuun ottamatta huomioitu jo tavallisessa lainsäädännössämme, eivätkä ne näin ollen edellytä mitään erityistä, normaalista poikkeavaa tulkintaa. Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat ehdottomasti myös Internetiin.
3. Vapaata tiedonkulkua tietoverkoissa ei saa rajoittaa sensuuri- tai estotoimin
Tietoverkot ovat keskeisiä tiedonkulun, osallistumisen ja vaikuttamisen kanavia. Vapaata tiedonkulkua tietoverkoissa ei tule rajoittaa viranomaisten, kaupallisten toimijoiden tai muiden vastaavien tahojen sensuuri- tai estotoimin. Suomen perustuslain sisältämää ehdotonta ennakkosensuurin kieltoa on noudatettava myös Internetissä. Ehdoton ennakkosensuurin kielto on Suomen kansalaisten perusoikeus.
Kokemukset ennakkosensuuritoiminnasta esimerkiksi Suomessa käyttöön otetun "lapsipornofiltteröinnin" osalta ovat osoittaneet sen käytännössä johtavan viranomaismielivaltaan. Sensuurilla ei ole onnistuttu vähentämään lapsipornoa Internetistä, mutta sitä on käytetty sensuroimaan laillisia mielipiteitä. Filtteröintilistan sisältö on salainen, eikä sille joutumisesta ilmoiteta listalle joutuneelle taholle. Listalle joutuneen on erittäin vaikeaa saada päätöstä puretuksi, koska asianmukaista valituskanavaa ei ole tarkasti määritelty.
Julkisuuteen vuotaneet otteet listan sisällöstä ovat puolestaan osoittaneet, että vain pieni osa filtteröinnin kohteista oikeasti sisältää lapsipornoa. Estolistaa on myös käytetty selvästi lain kirjaimen vastaisesti muun muassa ennakkosensuuriin kohdistuvan kritiikin vaientamiseen (ns. tapaus Matti Nikki). Poliittisessa keskustelussa on myös nostettu esiin mahdollisuus laajentaa estolistan käyttöä muun muassa nettipokerin ja tekijänoikeusrikkomusten kitkemiseksi. Tälläiset laajennukset kasvattaisivat väistämättä myös väärinkäytösten todennäköisyyttä.
4. Kansalaisia koskevien asiakirjojen tulee olla helposti saatavissa verkossa avoimessa sähköisessä muodossa
Kansalaisia koskevat asiakirjat, kuten viranomaisten mietinnöt, päätökset tai pöytäkirjat, tulee saattaa kansalaisten saataville sähköisesti. Viime vuosina kehitys on ollut tämän asian suhteen varsin myönteistä, mutta parantamisen varaa löytyy vielä, esimerkiksi käytettyjen tiedostomuotojen osalta. Julkisen vallan on siirryttävä käyttämään julkisia ja avoimia tiedostomuotoja, jotka eivät edellytä tietyn ohjelmisto- tai laitevalmistajan tuotteiden käyttöä. Tiedostot on voitava avata useimmilla ohjelmistoilla, myös ilmaisilla. Lisäksi viranomaisten on varmistettava toimivat ja helppokäyttöiset järjestelmät asiakirjojen löytämiseksi ja saattamiseksi kansalaisten tietoon.
5. Viranomaistehtäviä ei saa ulkoistaa kolmansille osapuolille myöskään tietoverkkojen osalta
Viranomaisten tehtäviin kuuluvia valvonta-, tutkinta- ja seuraamusmenettelyitä ei saa ulkoistaa tai ohjata verkko-operaattoreille tai muille kaupallisille toimijoille. Valtaa puuttua ihmisten olennaisiin vapauksiin ei saa yksityistää, eikä yksityisyrityksiä saa pakottaa rikosoikeudellisen vastuun uhalla tekemään viranomaisten tehtäviä viranomaisten puolesta.
Tällä hetkellä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin on valmistelun alla lainsäädäntöä, joka siirtää valvonta- ja toimenpidevelvoitteita tietoverkkojen käyttäjien ja verkossa liikkuvan sisällön osalta palveluntarjoajien ja verkko-operaattoreiden vastuulle. Esimerkkejä tästä ovat jo tietyissä maissa kaavailtu asiakkaan verkkoyhteyden katkaisu epäilyn perusteella, ja Suomessakin esitetty vaatimus palveluntarjoajan tai verkko-operaattorin asettamisesta vastuuseen heidän palveluissaan esiintyvästä sisällöstä.
Yksi keskeinen ongelma tässä lähestymistavassa on se, että toimenpiteen kohteeksi joutuneella asiakkaalla ei yleensä ole asianmukaista valitusmahdollisuutta. Ihmisoikeussopimuksiin kuuluvat vaatimukset eivät koske kaupallisia toimijoita vastaavalla tavalla kuin viranomaisia tai julkista valtaa.
Kaupallisilla toimijoilla ei myöskään usein ole varaa ottaa riskiä rikosoikeudellisesta vastuusta asiakkaidensa puolesta. Kaupalliselle toimijalle on tämän vuoksi taloudellisesti kannattavaa soveltaa sisältöön tiukempaa kontrollia ja sensurointia kuin lain mukaan olisi tarpeellista. Sen lisäksi, että menetelmät siirtävät kansalaisten oikeuksiin puuttuvaa valtaa viranomaistahoilta yksityisyrityksille, ne myös lietsovat itsesensuurin ilmapiiriä.
6. Kansalaisten demokraattiseen vaikuttamiseen liittyvien tietojärjestelmien suunnitteludokumentaation ja lähdekoodin tulee olla julkista
Demokratian toteutumisen edellyttämien toimintojen tulee olla kansalaisille ymmärrettäviä ja läpinäkyviä. Sähköisten äänestysjärjestelmien ja muiden kansalaisten demokraattista vaikuttamista koskevien järjestelmien suunniteludokumentaation ja lähdekoodin on oltava avointa ja julkista.
Mikäli kansalaisilla ei ole mahdollisuutta tarkastaa luotettavasti ja yksiselitteisesti, miten äänestys- ja vaalijärjestelmät toimivat, astutaan askel kohti poliittista mielivaltaa. Läpinäkyvyydestä ei voida tinkiä edes silloin, kun demokraattiseen vaikuttamiseen liittyviä järjestelmiä hankitaan yksityisiltä osapuolilta. Jos demokratiasta tehdään liikesalaisuus, sitä ei voida enää kutsua demokratiaksi.
7. Suomen valtion on pyrittävä estämään myös muita tahoja puuttumasta Suomen kansalaisten sähköisiin ihmisoikeuksiin ja toimittava aktiivisesti kansainvälisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi
Suomen valtion tehtävänä on suojella kansalaistensa oikeuksia ja pyrittävä omalta osaltaan varmistamaan myös ihmisoikeuksien globaali toteutuminen. Ympäri maailman kansainväliset ja ylikansalliset tahot ovat luomassa erilaisia järjestelmiä, jotka puuttuvat Suomen ja muiden valtioiden kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin. Suomen valtion on otettava vastuu kansalaistensa sähköisistä ihmisoikeuksista myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Ruotsissa on otettu käyttöön FRA-kuuntelujärjestelmä, jonka ansiosta Ruotsin armeijalla on oikeus tallettaa kaikki Ruotsin rajojen yli kulkeva sähköinen liikenne, vaikka kumpikaan, lähettäjä tai vastaanottaja, ei asuisi Ruotsissa. EU:n oikeus- ja sisäasioiden neuvosto puolestaan allekirjoitti sopimuksen, jonka mukaan se luovuttaa EU:n kansalaisten maksutietoja Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelma TFTP:lle. Tällaiset järjestelmät ja sopimukset antavat vieraille valtioille oikeuden puuttua Suomen kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin jopa Suomen valtion rajojen sisäpuolella vastoin Suomen kansalaisten hyväksyntää.
Järjestelmät ja sopimukset ovat uhka myös ihmisoikeuksien kansainväliselle toteutumiselle. Näitä järjestelmiä sekä niiden ilmentämää kehitystä tulee vastustaa määrätietoisesti sekä Suomen että ulkomaiden kansalaisten ihmisoikeuksien toteutumisen vuoksi.
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Olen käytettävissä Muutos 2011 ry:n puheenjohtajavaaleissa
Olen käytettävissä Muutos 2011 ry:n puheenjohtajaksi ja olen ehdolla asiaa koskevissa jäsenvaaleissa. Mikäli minut valitaan puheenjohtajaksi, pyrin korostamaan Muutoksen toiminnassa erityisesti seuraavia asioita ja pointteja:
- Suora demokratia on toimivaksi ja tehokkaaksi todettu poliittinen väline. Monet Suomen ongelmat johtuvat Suomen poliittisesta järjestelmästä, joka on perua Neuvostoliiton ajoilta, eikä nykyinen itsesensuurin ilmapiiri eroa olennaisesti suomettumisen ajasta. Ainoastaan Suomen kansalaiset voivat itse tietää, mikä on heidän etunsa mukaista. Poliitikot, virkamiehet tai media eivät voi sitä heidän puolestaan tehdä. Suora demokratia palauttaa vallan kansalaisten käsiin, mikä on välttämätöntä Suomen kansalaisten edun mahdollisimman laajamittaisen toteutumisen kannalta.
- Maahanmuuttopolitiikan merkitystä ei tarvitse vähätellä, jotta suoran demokratian merkitystä voi korostaa. Maahanmuuttopolitiikka liittyy olennaisesti kaikkiin muihin Muutoksen teemoihin. Se vaikuttaa välittömästi sananvapauteen, Suomen valtion resursseihin ja huonosti hoidettuna maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa lieveilmiöinään kasvavaa ja raaistuvaa rikollisuutta. Suora demokratia puolestaan on väline, jolla maahanmuuttopolitiikka voidaan asettaa vastaamaan Suomen kansalaisten näkemystä siitä, millainen sen tulee olla.
- Islamin painoa politiikassa ei voi eikä pidä sivuuttaa. Lasten sukupuolielinten rituaaliset arpeuttamiset, monet jumalanpilkkaoikeudenkäynnit ja useat monikulttuurisuuteen liittyvät vaatimukset ovat sellaisia, joita perustellaan nimenomaan islamilla. Islamisaatio ei ole pelkkä uhkakuva tai harhaluulo, vaan tilastollinen fakta. Islaminuskoisten määrä kasvaa sekä absoluuttisesti että suhteellisesti yhä kiihtyvällä vauhdilla, ja Suomessa ollaan jo tavattu fundamentalistisimpia islamin tulkintoja. Monikulttuurisuuden käsittely ilman islamin käsittelyä merkitsee sitä, että asiasta ei hahmoteta sen koko kuvaa. Sekularismilla on kasvava merkitys modernissa maailmassa.
- Tietoyhteiskunta-asioilla on jatkuvasti kasvava merkitys politiikassa. Suuri osa erilaisista julkisen vallan toimittamista ihmisoikeusrikkomuksista kohdistuu suoraan sähköisiin ihmisoikeuksiin, mistä esimerkkinä Lex Nokia tai erilaiset Internetin ennakkosensuuria koskevat käytännöt. Internet on valtavan tärkeä väline demokratialle ja sen avulla median, poliitikkojen ja virkamiesten tiedotus-, valta- ja tietomonopolit voidaan murtaa. Internetiä on suojeltava, sillä se antaa valtaa suoraan kansalaisille ja se tekee ensimmäistä kertaa koko ihmiskunnan historiassa mahdolliseksi valtakuntien laajuisen ja välittömän kansalaiskeskustelun.
- Ihmisten henkilökohtainen vapaus on varmistettava. Ihmisoikeuksien pääasiallinen ja tärkein merkitys on suojata ihmisyksilöä julkisen vallan taholta tulevia puuttumisia vastaan. Ne eivät ole vain oikeuksia tehdä jotain, vaan ne ovat ennen kaikkea vapauksia, joihin julkisen vallan ei tule kajota. Ihmisoikeudet ovat välttämättömiä, jotta demokratia voi toteutua. Ihmis- ja perusoikeudet ovat kaikkien muiden yksilön oikeuksien sekä valtion velvollisuuksien perusta, ja ne ovat siten ensisijaisen tärkeitä.
Muutos 2011 ry:n puheenjohtaja valitaan noin kuukauden päästä järjestettävässä ylimääräisessä jäsenkokouksessa. Kokouksen paikka ja tarkempi aika ilmoitetaan myöhemmin.
- Suora demokratia on toimivaksi ja tehokkaaksi todettu poliittinen väline. Monet Suomen ongelmat johtuvat Suomen poliittisesta järjestelmästä, joka on perua Neuvostoliiton ajoilta, eikä nykyinen itsesensuurin ilmapiiri eroa olennaisesti suomettumisen ajasta. Ainoastaan Suomen kansalaiset voivat itse tietää, mikä on heidän etunsa mukaista. Poliitikot, virkamiehet tai media eivät voi sitä heidän puolestaan tehdä. Suora demokratia palauttaa vallan kansalaisten käsiin, mikä on välttämätöntä Suomen kansalaisten edun mahdollisimman laajamittaisen toteutumisen kannalta.
- Maahanmuuttopolitiikan merkitystä ei tarvitse vähätellä, jotta suoran demokratian merkitystä voi korostaa. Maahanmuuttopolitiikka liittyy olennaisesti kaikkiin muihin Muutoksen teemoihin. Se vaikuttaa välittömästi sananvapauteen, Suomen valtion resursseihin ja huonosti hoidettuna maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa lieveilmiöinään kasvavaa ja raaistuvaa rikollisuutta. Suora demokratia puolestaan on väline, jolla maahanmuuttopolitiikka voidaan asettaa vastaamaan Suomen kansalaisten näkemystä siitä, millainen sen tulee olla.
- Islamin painoa politiikassa ei voi eikä pidä sivuuttaa. Lasten sukupuolielinten rituaaliset arpeuttamiset, monet jumalanpilkkaoikeudenkäynnit ja useat monikulttuurisuuteen liittyvät vaatimukset ovat sellaisia, joita perustellaan nimenomaan islamilla. Islamisaatio ei ole pelkkä uhkakuva tai harhaluulo, vaan tilastollinen fakta. Islaminuskoisten määrä kasvaa sekä absoluuttisesti että suhteellisesti yhä kiihtyvällä vauhdilla, ja Suomessa ollaan jo tavattu fundamentalistisimpia islamin tulkintoja. Monikulttuurisuuden käsittely ilman islamin käsittelyä merkitsee sitä, että asiasta ei hahmoteta sen koko kuvaa. Sekularismilla on kasvava merkitys modernissa maailmassa.
- Tietoyhteiskunta-asioilla on jatkuvasti kasvava merkitys politiikassa. Suuri osa erilaisista julkisen vallan toimittamista ihmisoikeusrikkomuksista kohdistuu suoraan sähköisiin ihmisoikeuksiin, mistä esimerkkinä Lex Nokia tai erilaiset Internetin ennakkosensuuria koskevat käytännöt. Internet on valtavan tärkeä väline demokratialle ja sen avulla median, poliitikkojen ja virkamiesten tiedotus-, valta- ja tietomonopolit voidaan murtaa. Internetiä on suojeltava, sillä se antaa valtaa suoraan kansalaisille ja se tekee ensimmäistä kertaa koko ihmiskunnan historiassa mahdolliseksi valtakuntien laajuisen ja välittömän kansalaiskeskustelun.
- Ihmisten henkilökohtainen vapaus on varmistettava. Ihmisoikeuksien pääasiallinen ja tärkein merkitys on suojata ihmisyksilöä julkisen vallan taholta tulevia puuttumisia vastaan. Ne eivät ole vain oikeuksia tehdä jotain, vaan ne ovat ennen kaikkea vapauksia, joihin julkisen vallan ei tule kajota. Ihmisoikeudet ovat välttämättömiä, jotta demokratia voi toteutua. Ihmis- ja perusoikeudet ovat kaikkien muiden yksilön oikeuksien sekä valtion velvollisuuksien perusta, ja ne ovat siten ensisijaisen tärkeitä.
Muutos 2011 ry:n puheenjohtaja valitaan noin kuukauden päästä järjestettävässä ylimääräisessä jäsenkokouksessa. Kokouksen paikka ja tarkempi aika ilmoitetaan myöhemmin.
torstai 8. heinäkuuta 2010
"Maan tapa" on hanurista
Timo Soini kirjoittaa Iltalehden blogissaan maan tavasta ja siitä, miten se koskee myös suomalaisia. Soinin kirjoitus käsittelee Italiassa sattunutta tapausta, jossa suomalaisnainen, eli suomalaissyntyinen Italian kansalainen Soile Lautsi anoi Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta tutkimaan, rikkovatko Italian koulujen seinällä olevat krusifiksit Italian allekirjoittamassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa olevaa uskonnonvapauspykälää. Timo Soinin mielipide on, että kyseessä olevan Italian kansalaisen ei olisi tullut viedä kysymystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, koska "maan tapa".
Oletetaan, että irlantilainen maailmanparantaja tulee Suomeen, elää täällä ja saa Suomen kansalaisuuden. Asuttuaan Suomessa muutaman vuoden hän on huomannut, että Suomessahan - perkele - poliitikot kähmivät itselleen etuja, tekevät lehmänkauppoja keskenään ja toimivat muutenkin moraalisesti vastuuttomasti. Voitaisiin itse asiassa jo perustellusti sanoa, että hyvä veli -järjestelmät ja poliitikkojen kusipäinen toiminta ovat Suomessa maan tapa, ja tuo maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit! Tästä kettuuntuneena aina valpas irlantilaisemme päättää parantaa suomalaisten oloja ja valittaa kyseisestä maan tavan mukaisesta toiminnasta asiaankuuluville tahoille, kuten tuomioistuimille ja viranomaisille.
Tässä krusifiksiasiassa on kyse täysin samasta. Lautsin toiminta Italiassa meni pilkulleen Italian lakien mukaan. Nainen ei rikkonut mitään Italian lakia, vaan toimi tasan, kuten Italiassa pitää toimia, jos jokin yhteiskunnallinen asia närästää. Euroopan ihmisoikeussopimus on osa Italian lakia. Italia liittyi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen juuri sen vuoksi, että Italian kansalaiset voivat tehdä tällaisia valituksia, kun kokevat sen tarpeelliseksi. Lautsi ei siis alkanut kovaan ääneen valittaa siitä, että suvivirsi loukkaa hänen kulttuuriaan tai että krusifiksit ovat rasisteja, vaan hän toimi, kuten sivistyneessä yhteiskunnassa toimitaan, ja käytti juuri tällaisia kysymyksiä varten tehtyjä yhteiskunnan omia oikeudellisia mekanismeja. Jos se ei ole ”maan tapaa”, että toimii yhteiskunnan lakien mukaisesti ja pyrkii muuttamaan yhteiskunnassa negatiiviksiksi kokemiaan asioita juuri sillä tavalla, kuten siinä yhteiskunnassa tuleekin lain ja yhteiskuntajärjestyksen mukaan tehdä, mikä sitten on?
Laki on pohjimmiltaan kodifioitua "maan tapaa". Se on kirjoitettu tekstiä, johon on koottu se, miten yhteiskunta toimii. Tietysti maan tavan voidaan ajatella menevän kirjoitettua lakia pidemmällekin ja siihen voidaan lukea esimerkiksi käyttäytyminen, kieli ja niin edelleen ja niin edelleen. Tässä vaiheessa kuitenkin aletaan kulkea epämääräisellä, täysin tulkinnanvaraisella ja subjektiivisella alueella, jossa "maan tapa" ei enää tarkoita juuri mitään. "Maan tavasta" tulee samanlainen käsite kuin "kylmästä" tai "kuumasta". Kokis voi olla kylmää, jos se on +4 astetta. Talvi voi olla lämmin, jos se on -4 astetta. Jollekin lämmin kesä on +15 astetta, toiselle +30 astetta. Koska "maan tapa" ei ole itsessään yksiselitteinen asia, sitä ei voida käyttää vaatimaan yksiselitteisiä asioita.
Toisaalta vaikka "maan tapa" olisi yksiselitteinen, se ei ole siitä huolimattakaan hyvä peruste, koska maan tapa voi olla perseestä. Vaikka Pohjois-Koreassa maan tapa on se, että väärinajattelijat ammutaan ja heidän perheensä pistetään leireille kuolemaan nälkään ja pakkotyöhön, on tästä huolimatta jokaisen ihmisen oikeus - ja jopa ihmisyyden tuoma velvollisuus - pyrkiä auttamaan pohjoiskorealaisia kanssaihmisiään ja vastustamaan pohjoiskorealaista "maan tapaa". Jos henkilö olisi Teräsmies, voisivat moraaliset syyt jopa velvoittaa pistämään koko Pohjois-Korean maan tavan palasiksi ja heittämään kaikki tätä maan tapaa toteuttavat henkilöt Lex Luthorin seuraksi vankilaan. Maan tapa ei ole etiikan ja moraalin yli menevä mahtikäsky, joka tarkoittaa, että vääryyksistä tulee vaieta.
Kaikki maan tapa, joka ei ole lakia, on mielipidekysymys, eikä se, että jokin on "maan tapa", tee siitä hyväksyttävää asiaa välttämättä edes tuon maan sisäpuolella. Jos ihmisiä aletaan vaatia toimimaan tietyllä tavalla ja perusteluna tälle käytetään "maan tapaa", silloin tulee pystyä myös tarkasti kertomaan, mikä tämä maan tapa on. Erityisen tärkeää tämä on, jos toiminta, jota pyritään kieltämään, on muuten täysin lain ja hyvien tapojen mukaista. "Maassa maan tavalla" on fraasi, joka on ehkä käyttökelpoinen arkipäiväisessä keskustelussa, mutta kaikesta politiikkaan ja oikeuteen liittyvästä keskustelusta se tulee heittää armotta jorpakkoon. Fraasin tilalle voi ottaa käyttöön yleismaailmallisemman, modernimman ja kattavamman ohjesäännön, jonka jokainen pystyy todennäköisesti allekirjoittamaan; "vältetään perseilyä". Maan tapa on hyvä perustelu päättömille vaatimuksille, koska se ei tarkoita yhtään mitään.
PS. Tässä kirjoituksessa ei ole kyse Timo Soinista. Tässä kirjoituksessa on kyse maan tavasta ja siitä, mitä maan tavalla tarkoitetaan.
Oletetaan, että irlantilainen maailmanparantaja tulee Suomeen, elää täällä ja saa Suomen kansalaisuuden. Asuttuaan Suomessa muutaman vuoden hän on huomannut, että Suomessahan - perkele - poliitikot kähmivät itselleen etuja, tekevät lehmänkauppoja keskenään ja toimivat muutenkin moraalisesti vastuuttomasti. Voitaisiin itse asiassa jo perustellusti sanoa, että hyvä veli -järjestelmät ja poliitikkojen kusipäinen toiminta ovat Suomessa maan tapa, ja tuo maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit! Tästä kettuuntuneena aina valpas irlantilaisemme päättää parantaa suomalaisten oloja ja valittaa kyseisestä maan tavan mukaisesta toiminnasta asiaankuuluville tahoille, kuten tuomioistuimille ja viranomaisille.
Tässä krusifiksiasiassa on kyse täysin samasta. Lautsin toiminta Italiassa meni pilkulleen Italian lakien mukaan. Nainen ei rikkonut mitään Italian lakia, vaan toimi tasan, kuten Italiassa pitää toimia, jos jokin yhteiskunnallinen asia närästää. Euroopan ihmisoikeussopimus on osa Italian lakia. Italia liittyi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen juuri sen vuoksi, että Italian kansalaiset voivat tehdä tällaisia valituksia, kun kokevat sen tarpeelliseksi. Lautsi ei siis alkanut kovaan ääneen valittaa siitä, että suvivirsi loukkaa hänen kulttuuriaan tai että krusifiksit ovat rasisteja, vaan hän toimi, kuten sivistyneessä yhteiskunnassa toimitaan, ja käytti juuri tällaisia kysymyksiä varten tehtyjä yhteiskunnan omia oikeudellisia mekanismeja. Jos se ei ole ”maan tapaa”, että toimii yhteiskunnan lakien mukaisesti ja pyrkii muuttamaan yhteiskunnassa negatiiviksiksi kokemiaan asioita juuri sillä tavalla, kuten siinä yhteiskunnassa tuleekin lain ja yhteiskuntajärjestyksen mukaan tehdä, mikä sitten on?
Laki on pohjimmiltaan kodifioitua "maan tapaa". Se on kirjoitettu tekstiä, johon on koottu se, miten yhteiskunta toimii. Tietysti maan tavan voidaan ajatella menevän kirjoitettua lakia pidemmällekin ja siihen voidaan lukea esimerkiksi käyttäytyminen, kieli ja niin edelleen ja niin edelleen. Tässä vaiheessa kuitenkin aletaan kulkea epämääräisellä, täysin tulkinnanvaraisella ja subjektiivisella alueella, jossa "maan tapa" ei enää tarkoita juuri mitään. "Maan tavasta" tulee samanlainen käsite kuin "kylmästä" tai "kuumasta". Kokis voi olla kylmää, jos se on +4 astetta. Talvi voi olla lämmin, jos se on -4 astetta. Jollekin lämmin kesä on +15 astetta, toiselle +30 astetta. Koska "maan tapa" ei ole itsessään yksiselitteinen asia, sitä ei voida käyttää vaatimaan yksiselitteisiä asioita.
Toisaalta vaikka "maan tapa" olisi yksiselitteinen, se ei ole siitä huolimattakaan hyvä peruste, koska maan tapa voi olla perseestä. Vaikka Pohjois-Koreassa maan tapa on se, että väärinajattelijat ammutaan ja heidän perheensä pistetään leireille kuolemaan nälkään ja pakkotyöhön, on tästä huolimatta jokaisen ihmisen oikeus - ja jopa ihmisyyden tuoma velvollisuus - pyrkiä auttamaan pohjoiskorealaisia kanssaihmisiään ja vastustamaan pohjoiskorealaista "maan tapaa". Jos henkilö olisi Teräsmies, voisivat moraaliset syyt jopa velvoittaa pistämään koko Pohjois-Korean maan tavan palasiksi ja heittämään kaikki tätä maan tapaa toteuttavat henkilöt Lex Luthorin seuraksi vankilaan. Maan tapa ei ole etiikan ja moraalin yli menevä mahtikäsky, joka tarkoittaa, että vääryyksistä tulee vaieta.
Kaikki maan tapa, joka ei ole lakia, on mielipidekysymys, eikä se, että jokin on "maan tapa", tee siitä hyväksyttävää asiaa välttämättä edes tuon maan sisäpuolella. Jos ihmisiä aletaan vaatia toimimaan tietyllä tavalla ja perusteluna tälle käytetään "maan tapaa", silloin tulee pystyä myös tarkasti kertomaan, mikä tämä maan tapa on. Erityisen tärkeää tämä on, jos toiminta, jota pyritään kieltämään, on muuten täysin lain ja hyvien tapojen mukaista. "Maassa maan tavalla" on fraasi, joka on ehkä käyttökelpoinen arkipäiväisessä keskustelussa, mutta kaikesta politiikkaan ja oikeuteen liittyvästä keskustelusta se tulee heittää armotta jorpakkoon. Fraasin tilalle voi ottaa käyttöön yleismaailmallisemman, modernimman ja kattavamman ohjesäännön, jonka jokainen pystyy todennäköisesti allekirjoittamaan; "vältetään perseilyä". Maan tapa on hyvä perustelu päättömille vaatimuksille, koska se ei tarkoita yhtään mitään.
PS. Tässä kirjoituksessa ei ole kyse Timo Soinista. Tässä kirjoituksessa on kyse maan tavasta ja siitä, mitä maan tavalla tarkoitetaan.
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Avioliitto on homojen hommaa
Avioliitto on homojen hommaa. Kun sanon näin, tarkoitan, että avioliitossa ei ole mitään sellaista, mikä tekisi siitä ainoastaan miehen ja naisen välisen suhteen. Oletus avioliiton vastakkaisiin sukupuoliin kytkeytyvästä luonteesta on sekä käsitteellisesti, historiallisesti että kielellisesti virheellinen. Asiallahan ei olisi mitään väliä muuten, mutta koska tämä virhekäsitys on siirretty sellaisenaan Suomen lakiin, ei asia ole pelkästään yhdentekevä, vaan siitä tulee suorastaan haitallinen. Se, että Suomen avioliittolaki ei ole sukupuolisesti neutraali, aiheuttaa turhaa resurssien hukkaamista ja pahimmassa tapauksessa se heikentää radikaalisti lapsen oikeuksia.
Suomessa samaa sukupuolta olevien virallistettua suhdetta säädellään laissa rekisteröidyistä parisuhteista. Lain rekisteröidyistä parisuhteista 3 luvun pääsääntöjen mukaan rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutukset vastaavat avioliiton oikeusvaikutuksia. Mikäli näin ei ole, kyse on ainoastaan pääsäännöstä tehdystä poikkeuksesta. Vastaavasti rekisteröityjä parisuhteita koskeva laki katsoo, että aviopuolisoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös rekisteröidyn parisuhteen osapuoleen. Rekisteröity parisuhde vastaa siis olennaisilta osiltaan lain mukaan avioliittoa. Tästä huolimatta rekisteröityä parisuhdetta ja avioliittoa käsitellään eri laeissa, mikä on lainsäädännön kannalta haitallista.
Oikeuden kannalta yksinkertaisempi on parempaa. Mitä monimutkaisempaa oikeus on, sitä enemmän siitä seuraa lain tulkintaa ja soveltamista koskevia kysymyksiä sekä muita oikeudellisia ongelmia. Eli mitä monimutkaisempaa oikeus on, sitä enemmän sen käyttöön ja jo pelkkään olemassaoloon hukkuu resursseja. Jos samaa toisiaan vastaavaa asiaa säädellään kahdessa eri laissa, on tämä monimutkaisempaa ja sitä kautta järjestelmälle raskaampaa kuin jos asiaa säädeltäisiin vain yhdessä laissa. Koska rekisteröidyn parisuhteen on jo nykyisen Suomen lain mukaan tarkoitus vastata avioliittoa, ei ole mitään järkeä, että se erotellaan omaan lakiinsa. Kyse on suurin piirtein yhtä järkevästä asiasta kuin jos minä väittäisin olevani pasifisti ja sitten tempaisisinkin ensimmäistä vastaantulijaa turpaan, eli ei erityisen järkevää.
Sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustetaan ainakin kristittyjen puolelta siitä syystä, että kristityt olettavat käsitteen "avioliitto" liittyvän heidän uskontoonsa. Asia ei tietenkään ole ihan tälläkään tavalla, vaan avioliittoja on ollut olemassa kauan ennen kuin kristinusko syntyi. Avioliittoja on ollut konseptuaalisesti olemassa ainakin jo antiikin Rooman ajoista lähtien, ja sama koskee saman sukupuolen välisiä avioliittoja. Shippensburgin yliopiston tutkijan Allan Tulchin mukaan homojen välisestä avioliitosta Euroopassa löytyy todisteita ainakin 600 vuoden takaa. Tulchin tutkimustuloksien mukaan homoseksuaalisissa avioliitoissa ei ole mitään uutta, eivätkä ne olleet menneisyydessä samalla tavalla tabuja kuin nyt. Ensimmäiset historialliset maininnat saman sukupuolen välisistä avioliitoista ovat peräisin antiikin Roomasta, ja ainakin kahden antiikin Rooman keisarin tiedetään menneen naimisiin miehen kanssa.
Edes sana "avioliitto" ei perustu kristinuskoon, vaan sen etymologia juontaa juurensa germaanisesta sanasta "ava", joka tarkoittaa lakia, julkista tai muuta vastaavaa. Avioliitto sanana ei siis perustu kristinuskolle, vaan se on pelkästään kuvaus liiton julkisesta, laillisesta luonteesta. Avioliitto on lainmukainen, julkinen liitto. Myös Nykysuomen sanakirja määrittelee avioliiton tällä sukupuolesta ja uskonnosta riippumattomalla tavalla; "Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen yhteiselämän muoto." Avioliitto ei siis ole konseptina eikä sanana mitenkään yhteydessä kristinuskoon. Henkilö, joka vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia perustuen kristinuskoon, vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia sen vuoksi, että hän ei suostu käyttämään suomen kielen sanoja samalla tavalla kuin muut. Avioliitto käsitteenä on sukupuolineutraali, vähän kuten Prince.
Vaikka homojen adoptio-oikeus ei liitykään suoraan sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, on sillä ainakin keskustelun tasolla selviä yhtenäiskohtia. Keskustelussa kuitenkin kuvitellaan, että koska termi on "adoptio-oikeus", sillä tarkoitetaan homoparien oikeutta. Tämä on kuitenkin väärin. Suomen lapsioikeus perustuu lapsen etuun. Se on kaiken lapsioikeuden perusta, ja periaate on tunnustettu myös YK:n tasolla yleissopimuksessa lapsen oikeuksista, jonka myös Suomi on allekirjoittanut. Lapsen etu johtavana periaatteena merkitsee sitä, että kaiken asiaan liittyvän virkamieskäytännön ja lainsäädännön on perustuttava lapsen etuun. Tämän vuoksi puhuttaessa adoptio-oikeudesta tulisi ymmärtää, että kyse ei ole oikeasti homo- tai lesboparien oikeudesta adoptoida, vaan lapsen oikeudesta saada vanhemmat sekä täydet oikeudet heitä kohtaan. Tämä Suomen lakiin sekä kansainvälisiin sopimuksiin perustuva lapsen etu toteutuu puutteellisesti Suomessa, ja yksi siihen vaikuttava asia on Suomen puutteellinen adoptiolainsäädäntö. Käytän esimerkkiä havainnollistaakseni, mitä tarkoitan.
Oletetaan, että lapsen vanhemmat ovat tuntemattomat ja hän on sen takia joutunut adoptoitavaksi. Oletetaan myös, että viranomaiset ovat pyrkineet hakemaan hänelle sopivaa kotia, mutta mitään kriteerejä täyttävää ei ole löytynyt. Sitten lapsen adoptiota hakeekin homopari, jonka molemmat osapuolet ovat menestyviä omilla aloillaan, vakavaraisia ja ilman minkäänlaisia esimerkiksi alkoholismiin tai mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Tässä tilanteessa vaihtoehdot ovat siis lapselle se, että hän joutuu kasvamaan täysin ilman vanhempia, tai vaihtoehtoisesti se, että hän pääsee rakastavan perheen hoitoon ja kasvattamaksi. Sekä YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen että Suomen lapsioikeuden periaatteiden mukaan jälkimmäinen on lapselle parempi, sillä tällöin lapsi saa esimerkiksi perintäoikeuden vanhempia kohtaan, mitä hänellä ei muuten olisi lainkaan. Mikäli laki estää samaa sukupuolta olevilta ihmisiltä adoption, silloin lapsen oikeus ei toteudu lainsäädännössä, vaan päinvastoin lainsäädäntö nimenomaisesti on lapsen oikeuksien tiellä.
Koska ei ole olemassa tietynlaista "isää" tai tietynlaista "äitiä", vaan jokainen isä ja jokainen äiti on yksilö, ei oletus siitä, että lapsi tarvitsee välttämättä äidin ja isän, pidä sellaisenaan paikkaansa. Vaikka isä ja äiti ovatkin yleisesti tärkeitä, on lapsen hyvinvoinnin kannalta paljon merkittävämpää se, että lapsi saa hyvän ja rakastavan kodin. Annan tästä pari havainnollistavaa esimerkkiä. Psykiatrian erikoislääkäri Liisa Kemppaisen vuoden 2001 väitöskirjassa Kemppainen tekee huomion, että tyttöjen kohdalla ilman isää kasvaminen on kaikista merkittävin asia, josta voi ennustaa riskin syyllistyä rikoksiin. Kuitenkin vuonna 2010 julkaistu 25-vuotinen tutkimus osoittaa, että lesboäitien lapset sopeutuvat yhteiskuntaan heteroperheiden lapsia paremmin. Vaikka tulokset vaikuttavat ristiriitaisilta, niissä ei ole tarkemmin katsottuna mitään kummallista tai ristiriitaista, vaan ne itse asiassa tukevat samaa yhdenmukaista johtopäätöstä.
Nimittäin Kemppaisen tutkimuksessa ilman isää kasvaminen merkitsi lähinnä yksinhuoltajaäidin kasvattamaksi tulemista. Yksinhuoltajuus taas johtuu usein avioerosta tai muusta perheen rikkovasta tapahtumasta, eli perhe on kärsinyt tai kärsii edelleen, ja yksinhuoltajuus on seurausta tästä. Lesboäitejä koskevassa tutkimuksessa taas käsiteltiin pareja, joiden lapsi on saanut alkunsa keinohedelmöityksellä. Lapsi, joka saa alkunsa keinohedelmöityksellä, on käytännössä poikkeuksetta toivottu lapsi. Jos vanhemmat ovat toivoneet lasta, on todennäköistä, että lapsi myös saa hyvän kasvuympäristön. Heterovanhempien kasvattama lapsi tulee syrjäytymään todennäköisemmin kuin homovanhempien kasvattama lapsi, mikäli heterovanhemmilla on rikkinäinen perhe ja homovanhemmat ovat toivoneet lasta. Vaikka lapsen vanhempien seksuaalinen orientaatio varmasti vaikuttaa lapseen, on huomattavasti tätä merkittävämpää, millaisessa kodissa lapsi elää ja miten hänen vanhempansa suhtautuvat häneen ja koko perheeseen yleensä. Lapselle on parempi, että hän elää rakastavien samaa sukupuolta olevien vanhempien hoivissa kuin rikkinäisessä heterokodissa - ja päinvastoin.
Avioliitto suomen kielen sanana tai eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluvana historiallisena instituutiona ei oleta mitenkään, että kyseessä olisi kahden eri sukupuolta olevan henkilön välinen liitto. Kyse on ainoastaan illuusiosta ja harhasta, joka johtuu siitä, että monet kristityt ovat erheellisesti luulleet avioliiton olevan kristinopin monopoli. Näin ei kuitenkaan ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Homojen adoptio-oikeutta taas ei ole olemassa, vaan kysymys liittyy olennaisemmin kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuun lapsen oikeuteen saada itselleen vanhemmat. Lapselle on parempi, että hän on rakastettu kuin että hän on orpo. Nykyinen avioliittolaki ei ainoastaan unohda, että avioliito on miehen ja naisen välistä liittoa laajempi ja kristinuskoa vanhempi käsite, vaan se myös aiheuttaa lainsäädännöllisen ongelman, joka kohdistuu suoraan lapsiin ja joka voi pahimmassa tapauksessa riistää lapselta niitä oikeuksia, joihin lapsia koskevan lainsäädännön on tarkoitus perustua. Ja se on perseestä se.
Lopuksi hiukan suomalaista klassikkotaidetta jokaiselle, joka siitä nauttii, eli kaikille miehille.
Suomessa samaa sukupuolta olevien virallistettua suhdetta säädellään laissa rekisteröidyistä parisuhteista. Lain rekisteröidyistä parisuhteista 3 luvun pääsääntöjen mukaan rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutukset vastaavat avioliiton oikeusvaikutuksia. Mikäli näin ei ole, kyse on ainoastaan pääsäännöstä tehdystä poikkeuksesta. Vastaavasti rekisteröityjä parisuhteita koskeva laki katsoo, että aviopuolisoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös rekisteröidyn parisuhteen osapuoleen. Rekisteröity parisuhde vastaa siis olennaisilta osiltaan lain mukaan avioliittoa. Tästä huolimatta rekisteröityä parisuhdetta ja avioliittoa käsitellään eri laeissa, mikä on lainsäädännön kannalta haitallista.
Oikeuden kannalta yksinkertaisempi on parempaa. Mitä monimutkaisempaa oikeus on, sitä enemmän siitä seuraa lain tulkintaa ja soveltamista koskevia kysymyksiä sekä muita oikeudellisia ongelmia. Eli mitä monimutkaisempaa oikeus on, sitä enemmän sen käyttöön ja jo pelkkään olemassaoloon hukkuu resursseja. Jos samaa toisiaan vastaavaa asiaa säädellään kahdessa eri laissa, on tämä monimutkaisempaa ja sitä kautta järjestelmälle raskaampaa kuin jos asiaa säädeltäisiin vain yhdessä laissa. Koska rekisteröidyn parisuhteen on jo nykyisen Suomen lain mukaan tarkoitus vastata avioliittoa, ei ole mitään järkeä, että se erotellaan omaan lakiinsa. Kyse on suurin piirtein yhtä järkevästä asiasta kuin jos minä väittäisin olevani pasifisti ja sitten tempaisisinkin ensimmäistä vastaantulijaa turpaan, eli ei erityisen järkevää.
Sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustetaan ainakin kristittyjen puolelta siitä syystä, että kristityt olettavat käsitteen "avioliitto" liittyvän heidän uskontoonsa. Asia ei tietenkään ole ihan tälläkään tavalla, vaan avioliittoja on ollut olemassa kauan ennen kuin kristinusko syntyi. Avioliittoja on ollut konseptuaalisesti olemassa ainakin jo antiikin Rooman ajoista lähtien, ja sama koskee saman sukupuolen välisiä avioliittoja. Shippensburgin yliopiston tutkijan Allan Tulchin mukaan homojen välisestä avioliitosta Euroopassa löytyy todisteita ainakin 600 vuoden takaa. Tulchin tutkimustuloksien mukaan homoseksuaalisissa avioliitoissa ei ole mitään uutta, eivätkä ne olleet menneisyydessä samalla tavalla tabuja kuin nyt. Ensimmäiset historialliset maininnat saman sukupuolen välisistä avioliitoista ovat peräisin antiikin Roomasta, ja ainakin kahden antiikin Rooman keisarin tiedetään menneen naimisiin miehen kanssa.
Edes sana "avioliitto" ei perustu kristinuskoon, vaan sen etymologia juontaa juurensa germaanisesta sanasta "ava", joka tarkoittaa lakia, julkista tai muuta vastaavaa. Avioliitto sanana ei siis perustu kristinuskolle, vaan se on pelkästään kuvaus liiton julkisesta, laillisesta luonteesta. Avioliitto on lainmukainen, julkinen liitto. Myös Nykysuomen sanakirja määrittelee avioliiton tällä sukupuolesta ja uskonnosta riippumattomalla tavalla; "Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen yhteiselämän muoto." Avioliitto ei siis ole konseptina eikä sanana mitenkään yhteydessä kristinuskoon. Henkilö, joka vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia perustuen kristinuskoon, vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia sen vuoksi, että hän ei suostu käyttämään suomen kielen sanoja samalla tavalla kuin muut. Avioliitto käsitteenä on sukupuolineutraali, vähän kuten Prince.
Vaikka homojen adoptio-oikeus ei liitykään suoraan sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, on sillä ainakin keskustelun tasolla selviä yhtenäiskohtia. Keskustelussa kuitenkin kuvitellaan, että koska termi on "adoptio-oikeus", sillä tarkoitetaan homoparien oikeutta. Tämä on kuitenkin väärin. Suomen lapsioikeus perustuu lapsen etuun. Se on kaiken lapsioikeuden perusta, ja periaate on tunnustettu myös YK:n tasolla yleissopimuksessa lapsen oikeuksista, jonka myös Suomi on allekirjoittanut. Lapsen etu johtavana periaatteena merkitsee sitä, että kaiken asiaan liittyvän virkamieskäytännön ja lainsäädännön on perustuttava lapsen etuun. Tämän vuoksi puhuttaessa adoptio-oikeudesta tulisi ymmärtää, että kyse ei ole oikeasti homo- tai lesboparien oikeudesta adoptoida, vaan lapsen oikeudesta saada vanhemmat sekä täydet oikeudet heitä kohtaan. Tämä Suomen lakiin sekä kansainvälisiin sopimuksiin perustuva lapsen etu toteutuu puutteellisesti Suomessa, ja yksi siihen vaikuttava asia on Suomen puutteellinen adoptiolainsäädäntö. Käytän esimerkkiä havainnollistaakseni, mitä tarkoitan.
Oletetaan, että lapsen vanhemmat ovat tuntemattomat ja hän on sen takia joutunut adoptoitavaksi. Oletetaan myös, että viranomaiset ovat pyrkineet hakemaan hänelle sopivaa kotia, mutta mitään kriteerejä täyttävää ei ole löytynyt. Sitten lapsen adoptiota hakeekin homopari, jonka molemmat osapuolet ovat menestyviä omilla aloillaan, vakavaraisia ja ilman minkäänlaisia esimerkiksi alkoholismiin tai mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Tässä tilanteessa vaihtoehdot ovat siis lapselle se, että hän joutuu kasvamaan täysin ilman vanhempia, tai vaihtoehtoisesti se, että hän pääsee rakastavan perheen hoitoon ja kasvattamaksi. Sekä YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen että Suomen lapsioikeuden periaatteiden mukaan jälkimmäinen on lapselle parempi, sillä tällöin lapsi saa esimerkiksi perintäoikeuden vanhempia kohtaan, mitä hänellä ei muuten olisi lainkaan. Mikäli laki estää samaa sukupuolta olevilta ihmisiltä adoption, silloin lapsen oikeus ei toteudu lainsäädännössä, vaan päinvastoin lainsäädäntö nimenomaisesti on lapsen oikeuksien tiellä.
Koska ei ole olemassa tietynlaista "isää" tai tietynlaista "äitiä", vaan jokainen isä ja jokainen äiti on yksilö, ei oletus siitä, että lapsi tarvitsee välttämättä äidin ja isän, pidä sellaisenaan paikkaansa. Vaikka isä ja äiti ovatkin yleisesti tärkeitä, on lapsen hyvinvoinnin kannalta paljon merkittävämpää se, että lapsi saa hyvän ja rakastavan kodin. Annan tästä pari havainnollistavaa esimerkkiä. Psykiatrian erikoislääkäri Liisa Kemppaisen vuoden 2001 väitöskirjassa Kemppainen tekee huomion, että tyttöjen kohdalla ilman isää kasvaminen on kaikista merkittävin asia, josta voi ennustaa riskin syyllistyä rikoksiin. Kuitenkin vuonna 2010 julkaistu 25-vuotinen tutkimus osoittaa, että lesboäitien lapset sopeutuvat yhteiskuntaan heteroperheiden lapsia paremmin. Vaikka tulokset vaikuttavat ristiriitaisilta, niissä ei ole tarkemmin katsottuna mitään kummallista tai ristiriitaista, vaan ne itse asiassa tukevat samaa yhdenmukaista johtopäätöstä.
Nimittäin Kemppaisen tutkimuksessa ilman isää kasvaminen merkitsi lähinnä yksinhuoltajaäidin kasvattamaksi tulemista. Yksinhuoltajuus taas johtuu usein avioerosta tai muusta perheen rikkovasta tapahtumasta, eli perhe on kärsinyt tai kärsii edelleen, ja yksinhuoltajuus on seurausta tästä. Lesboäitejä koskevassa tutkimuksessa taas käsiteltiin pareja, joiden lapsi on saanut alkunsa keinohedelmöityksellä. Lapsi, joka saa alkunsa keinohedelmöityksellä, on käytännössä poikkeuksetta toivottu lapsi. Jos vanhemmat ovat toivoneet lasta, on todennäköistä, että lapsi myös saa hyvän kasvuympäristön. Heterovanhempien kasvattama lapsi tulee syrjäytymään todennäköisemmin kuin homovanhempien kasvattama lapsi, mikäli heterovanhemmilla on rikkinäinen perhe ja homovanhemmat ovat toivoneet lasta. Vaikka lapsen vanhempien seksuaalinen orientaatio varmasti vaikuttaa lapseen, on huomattavasti tätä merkittävämpää, millaisessa kodissa lapsi elää ja miten hänen vanhempansa suhtautuvat häneen ja koko perheeseen yleensä. Lapselle on parempi, että hän elää rakastavien samaa sukupuolta olevien vanhempien hoivissa kuin rikkinäisessä heterokodissa - ja päinvastoin.
Avioliitto suomen kielen sanana tai eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluvana historiallisena instituutiona ei oleta mitenkään, että kyseessä olisi kahden eri sukupuolta olevan henkilön välinen liitto. Kyse on ainoastaan illuusiosta ja harhasta, joka johtuu siitä, että monet kristityt ovat erheellisesti luulleet avioliiton olevan kristinopin monopoli. Näin ei kuitenkaan ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Homojen adoptio-oikeutta taas ei ole olemassa, vaan kysymys liittyy olennaisemmin kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuun lapsen oikeuteen saada itselleen vanhemmat. Lapselle on parempi, että hän on rakastettu kuin että hän on orpo. Nykyinen avioliittolaki ei ainoastaan unohda, että avioliito on miehen ja naisen välistä liittoa laajempi ja kristinuskoa vanhempi käsite, vaan se myös aiheuttaa lainsäädännöllisen ongelman, joka kohdistuu suoraan lapsiin ja joka voi pahimmassa tapauksessa riistää lapselta niitä oikeuksia, joihin lapsia koskevan lainsäädännön on tarkoitus perustua. Ja se on perseestä se.
Lopuksi hiukan suomalaista klassikkotaidetta jokaiselle, joka siitä nauttii, eli kaikille miehille.
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Muutos 2011 on saanut kasaan 5000 kannattajakorttia
Muutos 2011 on saanut kerättyä puolueeksi rekisteröitymiseen tarvittavat 5000 kannattajakortteja. Voitto on traditio ja voitto on ikuista. Tämän seurauksena ainakin Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi ovat noteeranneet puoluehankkeen ja tehneet aiheesta uutisoinnin.
Kuitenkin molemmissa uutisoinneissa on tietysti puhuttu paskaa, mikä on täysin normaalia, sillä Suomessa toimittajien tehtävänä ei ole kertoa ja tiedottaa tapahtumista ja asioista objektiivisesti, jotta ihmiset voivat itse tehdä omat tulkintansa maailmasta ja sen tilasta. Suomessa toimittajien tehtävänä on pyrkiä ajamaan ennakolta valittuja poliittisia agendoja, joilla on hyvin vähän tekemistä objektiivisuuteen pyrkimisen kanssa. No, ehkä olen vähän turhan ankara toimittajille, mutta se ei poista sitä faktaa, että molempiin uutisointeihin on livahtanut hevonpaskaa, jolla on hyvin vähän (eli ei yhtään) tekemistä todellisuuden kanssa. Ajattelin tässä pikaisesti korjata pari väärinkäsitystä, koska nykyään Internetin aikakaudella toimittajilla ja poliitikoilla ei ole enää tiedonvälitysmonopolia, kuten vielä pari vuosikymmentä takaperin oli.
Väite 1: Muutos 2011 on Perussuomalaisista ironnut siipi.
Fakta: Muutos 2011 ei tietenkään ole ironnut perussuomalaisista. Muutoksen jäsenistö koostuu monien puolueiden entisistä kannattajista, ja sieltä löytyy esim. Kokoomuksen ja Vihreiden entisiä jäseniä, sekä tietysti myös muutamia Perussuomalaisia. Muutoksen puheenjohtaja Juha Mäki-Ketelä ei ole koskaan kuulunut Perussuomalaisiin, kuten ei suurin osa hallituksesta muutenkaan. Hallitus on ollut hyvin epäpoliittista suurimmaksi osaksi ennen Muutosta. Puheenjohtaja Juha Mäki-Ketelä on ollut menneisyydessä SDP:n kunnallisvaaliehdokkaana. Minä puolestani olen eronnut Perussuomalaisista, mutta minä en yksinään tee Perussuomalaisten mitään siipeä, vaikka olisihan se tietysti siistiä olla jokin mystinen poliittinen persumessias, joka itsekseen kontrolloi ihmismassoja.
Väite 2: Muutos 2011 pyrkii kilpailemaan Perussuomalaisten kanssa.
Fakta: Muutos pyrkii kilpailemaan Perussuomalaisten kanssa tasan yhtä paljon kuin Vihreiden, Kokoomuksen tai Kristillisdemokraattienkin kanssa. Muutos 2011 pyrkii herättelemään nukkuvia äänestäjiä. Lisäksi monet Muutoksen aktiiveista ja suuri osa hallituksen edustajista ovat olleet itse nukkuvia äänestäjiä, jotka ovat sitten päättäneet ryhtyä luomaan nukkuville äänestäjille mahdollisuutta äänestää.
Väite 3: Muutos 2011 on "maahanmuuttokriittisempi" kuin perussuomalaiset.
Fakta: Tämä väite on kaikista väitteistä typerin, mikä johtuu suoraan siitä, että toimittajat eivät osaa suomea. Sana "maahanmuuttokriittinen" tarkoittaa sitä, että on kriittinen nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Kriittinen merkitsee puolestaan sitä, että havaitsee asiassa ongelmia ja erittelee niitä. Kriittisyys on aina ja poikkeuksetta välttämätöntä minkä tahansa asian parantamiseksi, koska kriittisyyteen liittyy ongelmien etsiminen. Ihminen, joka katsoo, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat tulee voida karkottaa helpommin Suomesta on maahanmuuttokriittinen. Samoin maahanmuuttokriittinen on henkilö, joka katsoo, että isoäitejä ei pitäisi voida karkottaa Suomesta yhtä helposti kuin se nykyään on mahdollista. Maahanmuuttokriittisyys ei ole mikään skaala, jolla voi olla "vähemmän maahanmuuttokriittinen", "maahanmuuttokriittisempi" tai "maahanmuuttokriittisin". Maahanmuuttokriittisyys on vain ja ainoastaan sitä, että katsoo, että Suomen maahanmuuttopolitiikka ei ole täydellistä.
Väite 4: Muutoksen politiikka ei eroa Perussuomalaisten politiikasta.
Fakta: Väite on median itse itseään varten kehittämä olkiukko. Muutoksen politiikan perustana on sveitsiläistyyppinen suora demokratia. Mikään toinen puolue Suomessa ei aja edustuksellisen demokratian rinnalle ja sen ohi suoraa demokratiaa. Lisäksi Muutos ajaa sananvapautta, jonka suhteen Perussuomalaiset ei ole tehnyt juurikaan kannanottoja, ja se korostaa (oikeasti) vihreitä arvoja. Siinä missä persut ajaa selvästi sosiaalisia tulonsiirtoja, Muutos 2011 ottaa talouspolitiikassaan kantaa lähinnä byrokratian ja julkisen vallan leikkauksiin. Muutos korostaa jokaisen ehdokkaan mahdollisuutta itse ajaa haluamaansa talouspolitiikkaa. Koska Muutos 2011 ajaa suoraa demokratiaa, eli ihmisten kykyä ja mahdollisuuksia tehdä itse omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ei puolue voi ottaa liian laajasti kantaa ihmisten puolesta, koska tällöin se tosiasiallisesti myös pyrkisi sanomaan, mitä mieltä ihmisten tulee olla. Tämä taas on vastoin kaikkia Muutoksen periaatteita siitä, että ihmisyksilö pystyy ja hänen tulee saada päättää omasta kohtalostaan ja omasta elämästään.
Ylipäätään se, että Muutosta yritetään virheellisesti ja valheellisesti sotkea jatkuvasti Perussuomalaisiin on hölmöä. Perussuomalaiset ja Muutos eivät tahdo tapella keskenään, mutta vallankäyttäjäpoliitikot ynnä media tahtoisivat tilanteen olevan toisin ja Persujen sekä Muutoksen kannattajien tappelevan keskenään. Valitettavasti tämä ei tule onnistumaan, sillä sekä Persujen että Muutoksen kannattajilla on keskimäärin yli 2 aivosolua, mikä tekee heidät immuuneiksi läpinäkyville puijausyrityksille. Persujen kannatuksen nousu ja Muutoksen kannattajakorttikeräyksen onnistuminen johtuvat siitä, että poliitikot vittuilevat kansalle tekemällä typeriä päätöksiä, joiden he itsekin tietävät olevan haitaksi ja vahingollista kansalaisille. Median ei tule yrittää sabotoida tätä normaalia demokratiaan kuuluvaa vastalausetta tietoisesti kusettamalla, sillä se ei yksinkertaisesti kuulu median tehtäviin. Totuudenmukaisuus kuitenkin kuuluu, joten suosittelen medialle ennakkoluulonappulan kääntämistä pienemmälle ja totuudenmukaisuuteen pyrkimistä isommalle.
Hyvä, Muutos 2011, ja kiitos kaikki kannattajakortteja keränneet ja kampanjaan osallistuneet!
Kuitenkin molemmissa uutisoinneissa on tietysti puhuttu paskaa, mikä on täysin normaalia, sillä Suomessa toimittajien tehtävänä ei ole kertoa ja tiedottaa tapahtumista ja asioista objektiivisesti, jotta ihmiset voivat itse tehdä omat tulkintansa maailmasta ja sen tilasta. Suomessa toimittajien tehtävänä on pyrkiä ajamaan ennakolta valittuja poliittisia agendoja, joilla on hyvin vähän tekemistä objektiivisuuteen pyrkimisen kanssa. No, ehkä olen vähän turhan ankara toimittajille, mutta se ei poista sitä faktaa, että molempiin uutisointeihin on livahtanut hevonpaskaa, jolla on hyvin vähän (eli ei yhtään) tekemistä todellisuuden kanssa. Ajattelin tässä pikaisesti korjata pari väärinkäsitystä, koska nykyään Internetin aikakaudella toimittajilla ja poliitikoilla ei ole enää tiedonvälitysmonopolia, kuten vielä pari vuosikymmentä takaperin oli.
Väite 1: Muutos 2011 on Perussuomalaisista ironnut siipi.
Fakta: Muutos 2011 ei tietenkään ole ironnut perussuomalaisista. Muutoksen jäsenistö koostuu monien puolueiden entisistä kannattajista, ja sieltä löytyy esim. Kokoomuksen ja Vihreiden entisiä jäseniä, sekä tietysti myös muutamia Perussuomalaisia. Muutoksen puheenjohtaja Juha Mäki-Ketelä ei ole koskaan kuulunut Perussuomalaisiin, kuten ei suurin osa hallituksesta muutenkaan. Hallitus on ollut hyvin epäpoliittista suurimmaksi osaksi ennen Muutosta. Puheenjohtaja Juha Mäki-Ketelä on ollut menneisyydessä SDP:n kunnallisvaaliehdokkaana. Minä puolestani olen eronnut Perussuomalaisista, mutta minä en yksinään tee Perussuomalaisten mitään siipeä, vaikka olisihan se tietysti siistiä olla jokin mystinen poliittinen persumessias, joka itsekseen kontrolloi ihmismassoja.
Väite 2: Muutos 2011 pyrkii kilpailemaan Perussuomalaisten kanssa.
Fakta: Muutos pyrkii kilpailemaan Perussuomalaisten kanssa tasan yhtä paljon kuin Vihreiden, Kokoomuksen tai Kristillisdemokraattienkin kanssa. Muutos 2011 pyrkii herättelemään nukkuvia äänestäjiä. Lisäksi monet Muutoksen aktiiveista ja suuri osa hallituksen edustajista ovat olleet itse nukkuvia äänestäjiä, jotka ovat sitten päättäneet ryhtyä luomaan nukkuville äänestäjille mahdollisuutta äänestää.
Väite 3: Muutos 2011 on "maahanmuuttokriittisempi" kuin perussuomalaiset.
Fakta: Tämä väite on kaikista väitteistä typerin, mikä johtuu suoraan siitä, että toimittajat eivät osaa suomea. Sana "maahanmuuttokriittinen" tarkoittaa sitä, että on kriittinen nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Kriittinen merkitsee puolestaan sitä, että havaitsee asiassa ongelmia ja erittelee niitä. Kriittisyys on aina ja poikkeuksetta välttämätöntä minkä tahansa asian parantamiseksi, koska kriittisyyteen liittyy ongelmien etsiminen. Ihminen, joka katsoo, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat tulee voida karkottaa helpommin Suomesta on maahanmuuttokriittinen. Samoin maahanmuuttokriittinen on henkilö, joka katsoo, että isoäitejä ei pitäisi voida karkottaa Suomesta yhtä helposti kuin se nykyään on mahdollista. Maahanmuuttokriittisyys ei ole mikään skaala, jolla voi olla "vähemmän maahanmuuttokriittinen", "maahanmuuttokriittisempi" tai "maahanmuuttokriittisin". Maahanmuuttokriittisyys on vain ja ainoastaan sitä, että katsoo, että Suomen maahanmuuttopolitiikka ei ole täydellistä.
Väite 4: Muutoksen politiikka ei eroa Perussuomalaisten politiikasta.
Fakta: Väite on median itse itseään varten kehittämä olkiukko. Muutoksen politiikan perustana on sveitsiläistyyppinen suora demokratia. Mikään toinen puolue Suomessa ei aja edustuksellisen demokratian rinnalle ja sen ohi suoraa demokratiaa. Lisäksi Muutos ajaa sananvapautta, jonka suhteen Perussuomalaiset ei ole tehnyt juurikaan kannanottoja, ja se korostaa (oikeasti) vihreitä arvoja. Siinä missä persut ajaa selvästi sosiaalisia tulonsiirtoja, Muutos 2011 ottaa talouspolitiikassaan kantaa lähinnä byrokratian ja julkisen vallan leikkauksiin. Muutos korostaa jokaisen ehdokkaan mahdollisuutta itse ajaa haluamaansa talouspolitiikkaa. Koska Muutos 2011 ajaa suoraa demokratiaa, eli ihmisten kykyä ja mahdollisuuksia tehdä itse omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ei puolue voi ottaa liian laajasti kantaa ihmisten puolesta, koska tällöin se tosiasiallisesti myös pyrkisi sanomaan, mitä mieltä ihmisten tulee olla. Tämä taas on vastoin kaikkia Muutoksen periaatteita siitä, että ihmisyksilö pystyy ja hänen tulee saada päättää omasta kohtalostaan ja omasta elämästään.
Ylipäätään se, että Muutosta yritetään virheellisesti ja valheellisesti sotkea jatkuvasti Perussuomalaisiin on hölmöä. Perussuomalaiset ja Muutos eivät tahdo tapella keskenään, mutta vallankäyttäjäpoliitikot ynnä media tahtoisivat tilanteen olevan toisin ja Persujen sekä Muutoksen kannattajien tappelevan keskenään. Valitettavasti tämä ei tule onnistumaan, sillä sekä Persujen että Muutoksen kannattajilla on keskimäärin yli 2 aivosolua, mikä tekee heidät immuuneiksi läpinäkyville puijausyrityksille. Persujen kannatuksen nousu ja Muutoksen kannattajakorttikeräyksen onnistuminen johtuvat siitä, että poliitikot vittuilevat kansalle tekemällä typeriä päätöksiä, joiden he itsekin tietävät olevan haitaksi ja vahingollista kansalaisille. Median ei tule yrittää sabotoida tätä normaalia demokratiaan kuuluvaa vastalausetta tietoisesti kusettamalla, sillä se ei yksinkertaisesti kuulu median tehtäviin. Totuudenmukaisuus kuitenkin kuuluu, joten suosittelen medialle ennakkoluulonappulan kääntämistä pienemmälle ja totuudenmukaisuuteen pyrkimistä isommalle.
Hyvä, Muutos 2011, ja kiitos kaikki kannattajakortteja keränneet ja kampanjaan osallistuneet!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
