sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Sitovat kansanäänestykset parantavat taloutta

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Suomen valtio on velkaantuneempi kuin koskaan, eikä koko Euroopan riutuminen kansainvälisen talouskriisin kourissa helpota yhtään. Pohjimmiltaan ongelma on se, että Suomen päättäjät tuhlaavat enemmän kansalaisten rahaa kuin mitä kansalaisilla on. Mikäli sama meininki jatkuu, Suomi tulee hyvin lyhyessä ajassa päätymään samaan jamaan kuin Kreikka tai Portugali. Jotta Suomen talous saadaan kuntoon, vaaditaan suurempia muutoksia kuin veroasteen säätämistä ja näennäisiä leikkauksia. Pelkästään oireita lääkitsemällä ei talouden ydinongelmia pystytä ratkaisemaan. Jotta Suomen talous saadaan kuntoon, tulee Suomen tsaarin ajalta peräisin oleva poliittinen järjestelmä saada remonttiin ja valta taloudesta sekä rahasta saattaa kansalle.

Suora demokratia tarkoittaa talouden saralla käytännössä sitä, että kansalaiset saavat halutessaan äänestää julkisen vallan, valtion sekä kuntien budjeteista ja rahankäytöstä. Riittävän suuret rahalliset päätökset, kuten esimerkiksi Kreikan taannoinen lainapaketti, joudutaan altistamaan suorassa demokratiassa aina kansanäänestykselle. Suorassa demokratiassa viimeinen sana taloudesta on siis kansalaisilla itsellään, eli niillä ihmisillä, joiden rahoista politiikassa päätetään. Koska kansalaiset ajattelevat poliitikkoja järkevämmin ekonomisia asioita, on kansalaisten suorasta vallasta selvää taloudellista hyötyä. Mitä enemmän kansalaiset saavat vaikuttaa julkisen vallan menoihin ja budjetteihin, sitä paremmin asiat toimivat taloudellisesti. Kyse ei ole pelkästään mielipiteestä, vaan tieteellisen tutkimustyön tuloksesta.

Sveitsiä pidetään ihanteellisena paikkana tutkia suoraa demokratiaa. Sveitsi on yhtenäinen valtio, jonka eri alueiden järjestelmät ja kulttuurit ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Kuitenkin eri osavaltioissa suoraa demokratiaa sovelletaan eri tavalla ja eri laajuudessa. Osassa kantoneista kansalaisilla on suurempi suora vaikutusvalta budjettiin ja talouteen, ja taloudellinen vaikutusvalta vaihtelee myös kunnittain. Sankt Gallenin yliopiston ekonomistit Gebhard Kirchgässner ja Lars Feld suorittivat tilastollisen analyysin, johon he sisällyttivät aiemman tutkimuksen aiheesta. He vertailivat niitä osavaltioita ja kuntia, joissa kansalaisilla oli paljon suoraa taloudellista vaikutusvaltaa niihin, joissa kansalaisten vaikutusvalta oli pienempi. Tulokset olivat positiivisia.

Kantoneissa, joissa kansalaisilla on suurempi vaikutusvalta taloudellisissa asioissa bruttokansantuote on 15% korkeampi kansalaista kohti. Kantoneissa, joissa kansalaiset saavat äänestää budjetista, veroja vältellään 30% vähemmän. Kunnissa, joissa budjetti pitää hyväksyä kansanäänestyksessä, julkiset menot ovat 10% pienemmät kuin paikkakunnissa, joissa kansalaisilla ei ole tuollaista oikeutta. Julkiset palvelut maksavat vähemmän kaupungeissa ja kunnissa, joissa on suora demokratia; esimerkiksi jätteidenhuolto on melkein 25% halvempaa. Pienemmän julkisen kulutuksen ja suurempien verotulojen vuoksi finanssireferendumia hyödyntävien kuntien julkinen velka on 25% pienempi.

Professori Kirchgässner ja hänen kollegansa esittivät tutkimuksen perusteella johtopäätöksen; "Talouden saralla kaikki puhuu suoran demokratian puolesta, ja mikään ei sitä vastaan." Heidän mukaansa suoraa demokratiaa tulee pyrkiä lisäämään, eikä rajoittamaan. Suora demokratia on nykyaikainen, onnistunut, vietävissä eteenpäin ja sillä on potentiaalia kehittämiselle edelleen, he päättelivät tutkimuksesta.

Pääasiallinen taloudellinen argumentti suoraa demokratiaa vastaan on kansanäänestyksien hinta. Kansanäänestysten järjestämisestä koituvia kustannuksia voidaan kuitenkin helposti minimoida. Suomessa järjestetään melkein joka vuosi vaalit. Suoran demokratian äänestyksiä voidaan järjestää presidentinvaalien, eduskuntavaalien, kunnallisvaalien ja eurovaalien yhteydessä. Tällöin erillisten kansanäänestysten määrää voidaan vähentää. Lisäksi yhdessä kansanäänestyksessä voidaan äänestää kerralla useammasta asiasta. Kansanäänestysten järjestäminen myös muodostuu helpommaksi ja halvemmaksi sitä mukaa, kun siihen kehittyvät tietyt rutiinit ja mekanismit. Pelkästään kansanäänestyksistä koituvien kulujen katsominen on myös yksipuolista, sillä kokonaisuudessaan taloudellisen vallan antaminen kansalle säästää rahaa, leikkaa menoja ja tuottaa verotuloja.

Kansalaiset ovat poliitikkoja tarkempia käyttämään verovaroja. Kun kansalaiset käyttävät verovaroja, he käyttävät omia rahojaan. Kun poliitikot käyttävät verovaroja, he käyttävät toisten rahoja. Poliitikot eivät joudu suoraan kantamaan vastuuta huonoista taloudellisista päätöksistä, mutta kansalaiset joutuvat. Vastaavasti poliitikot eivät suoraan hyödy taloudellisesti tehokkaista ja hyvistä päätöksistä, mutta kansalaiset hyötyvät. Koska kaikki taloudelliset päätökset koskevat suoraan kansalaisia, on heillä poliitikkoja suuremmat ekonomiset kannustimet käyttäytyä taloudellisesti järkevästi. Suorassa demokratiassa kansalaiset saavat päättää rahojensa käytöstä, mikä näkyy palvelujen edullisemmissa hinnoissa ja pienemmässä julkisessa velassa.

Veroja vältellään suorassa demokratiassa vähemmän samasta syystä. Kun kansalaisilla on suoraa vaikutusvaltaa päättää, mihin verotulot käytetään, heillä on suurempi syy maksaa veroja. Kansalaisten itse saadessa päättää verotulojen käytöstä, ei verotuloilla kasvateta enää poliitikkojen vaikutusvaltaa, vaan kansalaisyhteisön vaikutusvaltaa. Suorassa demokratiassa verorahoista päättää kansa, ja jokainen maksettu verosentti menee suoraan kansalaisten itsensä taskuun. Yksipuolisesti edustuksellisessa demokratiassa verot ovat kansalaisten rahoja siten, että ne otetaan kansalaisilta. Suorassa demokratiassa verot ovat kansalaisten rahoja siten, että he myös saavat päättää niiden käytöstä.

Suora demokratiaa leikkaa menoja ja lisää tuloja. Se hillitsee vastuutonta rahankäyttöä ja antaa kansalaisille mahdollisuuden estää julkista valtaa törsäilemästä. Ennen kaikkea suora demokratia tuo vallan päättää rahasta niille, joiden rahaa se ylipäätään on. Käyttäessään omia rahojaan ihmiset ovat vastuullisia, koska heillä on siihen syy. Käyttäessään toisten rahoja poliitikot eivät ole vastuullisia, koska heillä ei ole siihen mitään syytä. Suora demokratia tarkoittaa vastuullisten kansalaisten valitsemista vastuuttomien poliitikkojen yli.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

"Pääasiallinen taloudellinen argumentti suoraa demokratiaa vastaan on kansanäänestyksien hinta. Kansanäänestysten järjestämisestä koituvia kustannuksia voidaan kuitenkin helposti minimoida."

Näissä voisi myös tuoda esille sitä mahdollisuutta, että kansanäänestyksissä otettaisiin käyttöön entistä enemmän tietotekniikkaa, esim. äänestäminen pankkitunnuksilla kotisohvalta.

Jiri Keronen kirjoitti...

Nettiäänestämisessä on vielä aika paljon ongelmia, joiden vuoksi en kehtaa alkaa ehdotella sitä. Esimerkiksi nettipankkitunnuksilla tunnistautuminen tarkoittaisi, että olisi hyvin helppoa yhdistää annettu ääni sen antaneeseen henkilöön. Tarvittaisiin pari asiantuntijaa laatimaan nettiäänestysjärjestelmä, joka varmistaisi samaan aikaan sekä vaalisalaisuuden että olisi luotettava.

Antti kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Antti kirjoitti...

En ymmärrä tuon sähköisen äänestämisen "ongelmaa". Tässä vedotaan aina tuohon yhdistämisdilemmaan.

Jos suunnittellisin sähköisen vaalijärjestelmän tekisin sen näin (ja huomio sisäasiainministeriö, saatte tämän tästä ilmaiseksi ei tarvitse maksaa Tietotunaattoreille miljoonia):

1) Äänestäjä kirjautuu äänestysjärjestelmään esimerkiksi pankkitunnuksillaan. (Kiitos kun valtiovalta onnistuitte tuhoamaan @tu -kortin aivopieruillanne). Äänestysjärjestelmä ei pidä lokia kuten yleensä web palvelimet. Häiriköinnin estämiseksi jokaisesta HTTP -pyynnöstä kirjataan vain käyttäjän IP osoite joka todistaa että joku on käynyt palvelussa, mutta ei siis kerro mitä käyttäjä on siellä tehnyt.

Vastaa täysin sitä, että käyt äänestämässä paikallisella koulullasi. Sielläkin vaalivirkailija tarkistaa kuka olet paperisesta tulosteesta johon viivaimella vedetään yli nimesi sekä sotusi kun olet ilmoittaunut. Näin et voi äänestää kahta kertaa. Joskus näissä paikoissa saattaa olla myös valvontakamera. (Hui kamala)

2) Järjestelmä saa tiedot pankilta (tai @tu -tapauskessa VRK:lta) asuinpaikkakunnastasi jonka mukaan sisäisestä tietokannasta tehdyn lisäkyselyn seurauksena saadaan vaalipiirisi ja sen ehdokkaat. Näistä voit sitten valita sen ketä äänestät.

Valittuasi haluamasi ehdokkaan tai asian annat äänesi painamalla painiketta.

3) Järjestelmä ryhtyy ovelaksi. Äänesi tallennetaan tietokantatauluun, mutta sen viereen ei tietenkään merkitä kuka on äänen antanut. Ethän allekirjoita myöskään äänestyslappuasi kun sen uurnaan tiputat. Tällaisia järjestelmiä on mm tehty aikaisemmin sähköisissä äänestysjärjestelmissä joita on kokeiltu ja juuri tämä on koettu ongelmaksi. Ammattitaidottoman suunnittelun tai surkeiden speksien tuloksena syntynyt täysin käsittämätön relaatio tietokannassa.

4) Sosiaaliturvatunnuksesi kirjataan eri tietokantatauluun, sarakkeeseen jossa ei saa olla mitään relaatiota annettuun ääneen. Tällä vain varmistetaan, että et voi äänestää uudelleen. Tämä prosessi vastaa täysin sitä, että äänestyskoppisi vieressä oleva vaalivirkailija viivaa nimesi yli näytettyäsi hänelle henkilötodistuksesi kohdassa 1.

5) Järjestelmä kirjaa sinut ulos. Äänestystapahtuma on kirjattu.

En todellakaan ymmärrä mikä tässä "sähköisen äänestämisen" asiassa on niin vaikeaa. Kun normaaleja de-facto standardeja tietoturvan osalta noudatetaan kuten point-to-point salausta äänestäjän selaimen ja äänestyspalvelun välillä, ei äänestäjän tietoturva tai ääni vaarannu. Järjestelmän tieturva on tietenkin sitä hallinnoivan organisaation hallussa ja tällähetkellä luotamme vaalivirkailioihin sekä valtioon, miksemme myös tässä asiassa. Joka vuosi niitä äänestylippujakin löytyy toreilta ja mannuilta autoisat pudonneina.

Tuntuu siltä että miljoonia maksaneet kokeiluhankkeet tällä saralla on tarkoituksella vesitetty juuri tällaisilla typerillä kömmähdyksillä jotta "asiaa voidaan tutkia lisää" ja "ei tää aivan vielä toimi" argumentit ovat poliittisten päättäjien käytössä. Jos mietitään esimerkiksi miten viimeaikaiset äänestystulokset olisivat tilastollisesti muuttuneet jos, usein laiskat ja muutoin äänestämättömät, nuoret kansalaiset olisivat voineet hyödyntää tietotekniikkaa.

Muutosvastarinta on kovaa myös normaalin kansa parissa, mutta väestön ikääntyessä ja yhä nuorempien sukupolvien tullessa äänestysikään kynnys käyttää tietotekniikkaa äänestyksessä pienenee. Olen usein käyttänyt argumenttina tällaisessa keskustelussa juurikin kirjoituksessasi ohittamaa "teidän rahat", "mun rahat" filosofiaa. Luotat pankillesi "sinun rahat" jonkun tietojärjestelmän taakse jota et ylläpidä etkä tiedä miten se toimii tai missä ja pankki jatkuvasti tietää mitä heidän palvelussaan teet. Miksi et siis luottaisi anonyymiä ääntäsi jolla päätetään vain seuraavan poliittisen tunarin urasta jonkun valtion ylläpitämän tietojärjestelmän huomaan? Moni ei osaa antaa suoraa vastausta.

Antti kirjoitti...

Tietenkin järjestelmästä tulisi huomattavasti monimutkaisempi noin tekniseltä kannalta, mutta näitä viittä peruspilaria prosessissa noudattamalla ei katsoakseni vaalisalaisuus vaarannu.

Varmaan suurimpana teknisenä huolena on äänestäjän huoli siitä, että "mitä jos koneeni kaatuu tai nettiyhteys katkeaa". Hyvää suunnittelua on tietenkin suorittaa kaikki tietokannan muokkaukset kerralla käyttäen transaktioita jolloin vain onnistuneet kokonaisuudet on tallennettu tietojärjestelmään.

Tämä tietenkin edellyttää, että käyttäjän session (tunnistetietojen) ja annetun äänen täytyy kohdata jossain, mutta näitäkin voidaan joko a) obfuskoida tai b) piilottaa generoitujen järjestelmän tuntemien tunnisteiden taakse siten, että niistä jollain algoritmillä on mahdollista varmentaa oikea sisältö muttei sisältöä itseään. Kryptografian perusteita. Usein vedotaan juuri siihen että "joku voi salakuunnella ääneni tietoverkosta". On huomattavasti helpompaa jollekkin vaalivirkailijaksi tekeytyvälle laittaa kuituoptiikkaa hyödyntävä kamera äänestyskoppiin kuin oikeasti salakuunnella "man-in-the-middle" hyökkäyksellä TCP -datavirtaa jossa on SSL -salaus.

Toinen yleinen Pentti Peruskäyttäjän huoli on "mitä jos se konesalissa oleva palvelin kaatuu niinkuin tämä minun perus Windows-PCeeni?" Koko järjestelmän toimivuus vaatii sitten tallennus-, ja palvelinjärjestelmien kahdentamista aina alkaen myös niihin liittyvien internet-yhteyksien kahdentamisesta. Kaikkea tätä tehdään jo nyt jos puhutaan korkean käytettävyyden palveluista joita käytännössä kaikki sähköiset palvelut jo ovat joita käytämme.

Päiviä kestävältä maan kattavalta sähkökatkokselta järjestelmää ei tietenkään voi suojata, mutta sanoisin että valtiolla on muitakin asioita huolenaan kuin se, että joutuvatko kansalaiset äänestämään kynttilänvalossa jos niin olisi.

Jiri Keronen kirjoitti...

Mikäli nettiäänestys on toteutettavissa siten, että demokratian kannalta välttämättömät seikat, kuten vaalisalaisuus, eivät vaarannu, silloin tietysti kannatan niiden ottamista käyttöön.

Miten sitten hoidetaan mahdollisuus painostamiseen? Eli miten varmistetaan, että esimerkiksi aviomies ei painosta vaimoaan äänestämään jotain tiettyä ehdokasta vasten tämän tahtoa? Perinteisessä äänestyksessähän tämä hoituu siten, että kopissa saa olla vain yksi kerralla, mutta kotona on paljon hankalampi varmistaa, että kaksi ihmistä ei katso samaan aikaan tietokoneen ruutua.

Antti kirjoitti...

Hyvä kysymys.

Näin tietoteknisesti orientoituneena yksilönä on hyvin vaikea yleensä laskea mukaan "ihmiskerroin" vaikka ihmiset sitä tietotekniikkaa pääasiassa käyttävät.

Vaikka ei tulisi mieleenkään omaa siippaa ahdistella äänestämään jotakin tiettyä henkilöä tai asiaa tämän tahdon vastaisesti ei se tarkoita etteikö tällaista voisi tapahtua joissain pariskunnissa.

Vaikka kuinka haluttaisiin luopua äänestyspaikoista fakta on, että aina tulee olemaan ihmisiä jotka sellaisia tarvitsevat. Joko he eivät suostu, kykene tai osaa käyttää tietotekniikkaa itsenäisesti. Näitä ihmisiä varten on luonnollisesti aina tarjottava mahdollisuus äänestää myös perinteisesti. Näitä kiinteitä äänestyspaikkoja voisi siten myös käyttää sellaiset henkilöt jotka kokevat, että eivät muutoin kykene päättämään asiasta yksin. Tästä tietenkin seuraa se dilemma, että millä poistetaan riski, että ahdistava siippa estää toista esimerkiksi poistumasta asunnosta äänestämään vaalipäivänä. Tällöin kuitenkin on suhteessa jo paljon muutakin pielessä ja varmasti Suomen valtion laeista löytyy pykäliä minkä alla tällaista käytöstä voidaan käsitellä.

Tietoteknisesti emme ole vielä sillä tasolla vaikka teknologiaa onkin olemassa, siihen että huoneesta esim web kameralla voitaisiin tunnistaa useampia hahmoja. Näitä järjestelmiä kun toistaiseksi kyetään huijaamaan ja point-to-point turvallisuutta tunnistusdatasta ei kyetä takaamaan aina palveluun asti. Eikä kaikissa kotikoneissa välttämättä ole web kameraa tai muuta kuvainlaitetta vaikka nettiselain löytyisikin jne.

Anonyymi kirjoitti...

Ei taida Muutos 2011 ja Vapauspuole saada edustajia Eduskuntaan 2011,sillä Perussuomalaiset,eli Halla-ahon porukka pääsee 6 edustajalla ääneen 2011,muut pienet uudet puolueet,tippuvat äänestäjien harmiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Sinänsä asiallinen teksti, mutta ah, niin populistista tuubaa kuin pieniltä "kansan"puolueilta sopii odottaa.

Irlannin casessa vain harva media on esittänyt todellisia vaihtoehtoja tehdyille ratkaisuille ja niiden seurauksia. Irlannin casessa, väittäisin, että valtava enemmistö kansasta ei ole perehtynyt asiaan kuin otsikoiden osalta ja äänestänyt sen pohjalta.

Irlannin casessa on monta räikeää väärinkäytöstä (rajaton talletussuoja yms), joista mussuttaminen nyt on todella typerää ja jälkiviisasta. Asioihin olisi pitänyt puuttua niitä tehdessä, eikä silloin, kun housut ovat jo keltaiset.

Kansa tuskin tietää tässä etuaan, muuten "kansa" olisi puuttunut asiaan ongelmaa pohjustaessa. Mutta ei, "kansan" oli kivaa maksaa 1,5% asuntolainakorkoa, nauttia trendiosakkeiden hinnannoususta ja muutenkin luotottaa itsensä täysin kuutamolle. Tällaiselle kansalle en suoraa päätösvaltaa siis antaisi, jälki olisi katastrofaalista, kun äänekkäin agitaattori saisi aina ohjattua päätöksentekoa ilman huolta logiikasta tai seurauksista.