Suomi on kyllä perseestä. No, ei siis maa, vaan lähinnäkin nämä kaikenlaiset vallankäyttäjät ynnä muut sankarit. Maassa itsessään ei ole muuta vikaa kuin se, että ihmiset vielä jostain syystä kuvittelevat Suomen olevan oikeusvaltio, eivätkä he sen takia ryhdy vaatimaan oikeuksiensa kunnioittamista avoimemmin. Jos olisin argentiinalainen lääkäri, tulisin tänne maantierosvoamaan ja juonimaan vallankumouksia.
Kuten kaikki varmaan tietävätkin jo nyt, suursiiseli Jussi Halla-aho sai syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan häiritsemisestä. Kuvitelkaa; tyyppi onnistui rikkomaan uskonrauhaa kirjoittelemalla Internetiin tekstiä, jota kenenkään ei ole pakko lukea, ellei hänestä oikeasti tunnu siltä. Ei helevetti, seuraavaksi varmaan minä joudun leivättömän pöydän ääreen, koska piirtelen Paintilla väärinpäin olevia ristejä ja vihreitä keskisormia.
Teksti, jota syyte koski, oli valtionsyyttäjä-inkvisiittori Mika Illmanin kaksinaamaista moraalia koskeva teksti "Muutama täky Illmanin Mikalle". Tekstissä tohtori Jussi Halla-aho kirjoittaa seuraavalla tavalla"Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto."
On myönnettävä, että kyllä se teksti vähän törkeältä näyttää (jos ei ole sattunut lukemaan tekstiä kokonaisuudessaan), mutta se ei johdu siitä, että se olisi vääristeltyä tai valheellista mustamaalausta. Se johtuu ainoastaan siitä, että länsimaisessa maailmassa ja kulttuuripiirissä pedofilia näyttää törkeältä. Se, mitä Halla-aho sanoi Muhammedin pedofiilisuudesta tai pedofilian pyhittämisestä, saa tukea suoraan muslimien pyhistä teksteistä ja korkeimmilta muslimiauktoriteeteilta. Tästä asiasta ei ole mitään epäilystä, eikä syyte edes ota kantaa siihen, onko Halla-ahon sanoma totta vai ei. Kyse on ainoastaan siitä, että kaikkia asioita, olivat ne totta tai eivät, ei saa sanoa ääneen.
Toisin kuin kristinuskossa, jossa Raamattu on pääasiallinen ja käytännössä usein ainoa uskonnollinen teksti, jolla on mitään auktoriteettia, islamissa Koraanilla ei ole samanlaista asemaa. Islamissa Koraanin usein puutteellisia, aukollisia ja hämäräksi jääviä kohtia tulkitaan niin sanotun "sunnan" valossa. Sunna on muslimien profeetta Muhammedin elämäntapa, joka välittyy maailmaan haditheiksi kutsuttujen kirjoitusten kautta. Hadithit ovat islamilaista perimätietoa ja opetuksia Muhammedin elämän varrelta.
Islamissa eri haditheilla on erilainen auktoriteetti riippuen siitä, kenen kirjaamia ne ovat ja miten katkeamattomana niiden ketju on kulkeutunut Muhammedin aikoihin asti. Vahvimmat ja yleisesti muslimien keskuudessa eniten hyväksyntää saavat hadithit ovat Bukharin ja Muslimin hadith-kokoelmat. Arvatkaapa, mitä näissä hadith-kokoelmissa lukee. Vinkki: Se ei ole, että "islam on rauhan uskonto" tai "ihmisoikeudet kuuluvat islamiin".
Muslimin hadith (8:3309); Muhammed nai tytöntyllerön nimeltään Aisha Aishan ollessa yhdeksän.
Bukharin hadith (6:298); Muhammed kylpi Aishan kanssa ja hyväili tätä.
Muslimin hadith (8:3460); Muhammed kysyy seuraajaltaan, miksi hän ei ottanut vaimokseen nuorta tyttöä, jonka kanssa hän voisi viihtyä.
Bukharin hadith (2:572); Aisha kertoo, että aina, kun hän löysi mällit Muhammedin vaatteista, hän rapsutteli sen irti kynsillään.
Totuuden nimissä on muistettava, että hyväksytyimmät hadithit eivät sano missään kohdassa suoraan, että Muhammed olisi varsinaisesti syyllistynyt yhdyntään Aishan kanssa. Bukharissa ja Muslimissa yhdynnästä ainoastaan vihjaillaan. Monissa muissa haditheissa tämä sanotaan suoraan, mutta näiden hadithien asema islamissa on kyseenalainen. Islamilaisessa perimätiedossa puhutaan enemmänkin käsitteestä "avioliiton täyttäminen" ja "mufa'khathat". Suomeksi "mufa'khathat" merkitsee vailla yhdyntää tapahtuvaa kikkelin hieromista koipien väliin.
Pitkään shiialaisen islamin merkittävämpänä yksittäisenä auktoriteettina tosiasiallisesti toiminut Iranin ajatolla Khomeini on yksiselitteisesti sanonut, että mies voi harjoittaa yhdyntää yhdeksänvuotiaan tytön kanssa. Lisäksi hän totesi, että muut seksuaaliset teot, kuten sodomia ja hyväily ovat sallittuja jo ennen kuin lapsi täyttää 9 vuotta. Se, mikä antaa merkittävyyttä Khomeinin lausunnolle, on hänen asemansa. Hyvä ajatolla ei kuitenkaan ole ainoa muslimi, joka on hyväksynyt pedofilian.
Pakistanissa 9-vuotias lapsivaimo haki avioeroa. Indonesiassa imaami teki katoliset papit ja hyväksikäytti useita lapsia. Britanniassa löydettiin kokonainen pedofiliaan erikoistunut rinki islamisteja. Nämä ovat ainoastaan muutamia esimerkkejä, eivätkä ne anna koko kuvaa pedofiliasta islamissa. Ne kuitenkin todistavat, että ilmiö on todellinen ja sitä tapahtuu, juuri kuten sunna ja ajatolla Khomeinin kaltaiset islamilaiset auktoriteetit kehottavat.
Sekä islamin pyhät kirjoitukset, niissä ilmenevä profeetan elämäntapa että monet islamilaiset auktoriteetit joko hyväksyvät pedofilian tai jopa suoraan kehottavat siihen. Tästä huolimatta Suomessa vuonna 2009 pätkähtää syyte, jos joku sanoo sen ääneen. Jussi Halla-aho ei sanonut Muhammedista tai islamista yhtään mitään sellaista, mitä islamin pyhät tekstit tai islamilaiset auktoriteetit eivät olisi sanoneet ennen häntä. Logiikka tässä takana on yhtä fiksu kuin se, että tyyppi saisi selliä siitä, että kertoo Jeesuksen pyörineen ympäri maita ja mantuja messissään portto Magdalena.
Pohjimmiltaan uskonto merkitsee sitä, että uskotaan jonkin asian olevan totta vailla minkäänlaisia perusteita ja vaikka koko ajatusmalli olisikin epälooginen ja ristiriidassa todellisuuden kanssa. Uskonto on prikulleen yhtä fiksua kuin se, että joku väittää kivenkovaan, että 1+1 on 3, mutta ei anna väitteelleen mitään muuta perusteluja kuin sen, että hänestä tuntuu siltä. Jos joku sanoo, että profeetta lensi taikahevosella taivaaseen, hänelle nauretaan, koska koko juttu on päätön ja typerä. Jos joku sanoo, että profeetta lensi taikahevosella taivaaseen, ja että se on hänen uskontonsa, hänen kuvitelmiaan kunnioitetaan. Uskonto ei ansaitse yhtään mitään erityistä suojaa ivaa, kritiikkiä ja pilkkaa kohtaan, koska se ei ole mitään muuta kuin ihmisen subjektiivinen mielipide, jota hän ei pysty todistamaan yhtään millään tavalla.
Jumalanpilkkalainsäädäntö on vanhentunut reliikki synkästä menneisyydestä, jolloin ihmiset olivat typeryksiä, jotka uskoivat Auringon kiertävän Maata ja noitien lentävän Kyöpelinvuorelta syömään lapsia yön pimeydessä. Nykyään ihmiset ovat kuitenkin käsittäneet paljon enemmän asioita, kuten sen, että Jumala ei luonut dinosaurusten luurankoja huijatakseen ihmisiä luulemaan maailmaa vanhemmaksi kuin se on. Modernissa maailmassa on mielenvikaista ja hullua ryhtyä syyttämään yhtään ketään jumalanpilkasta, koska modernissa maailmassa Jumala on jo kuollut.
Lisää tietoa:
Islam Watch - A Complete Guide to Pedophilia in Islam
PS. Poistin pari vanhempaa (vanhan LiveJournalin ajalta) juttua, koska tiettyjä henkilöitä lähipiirissäni pelotti, että saisin niistä linnaa, ja he vieläpä pyysivät kauniisti. Vaikka siis faktaahan on se, että sillä ei ole mitään väliä, mitä netissä lukee, koska Suomen laki merkitsee päivä päivältä vähemmän ja vähemmän.
PPS. Jeesus hengaili porton kanssa.
lauantai 28. maaliskuuta 2009
perjantai 20. maaliskuuta 2009
"Positiivinen syrjintä" on yhtä fiksu termi kuin "positiivinen raiskaus"
Eilen oli Minna Canthin päivä, jota juhlitaan myös tasa-arvon päivänä. Tasa-arvon juhliminen on aika perkeleen kettumaista ironiaa, sillä tasa-arvo on aika kaukana nykyisestä meiningistä ja se on menossa päivä päivältä kauemmas ja kauemmas. Tästä piti kirjoittaa jo eilen, mutta kaveri soitti ja sanoi, että kannattaisi tulla pelaamaan Starcraft-lautapeliä. Koska olen nörtti, niin tietysti menin. Nonetheless;
Naiset tienaavat suurin piirtein 80% siitä, mitä mies tienaa. Miehet joutuvat vankeudun uhalla joko vähintään puoleksi vuodeksi inttiin tai vaihtoehtoisesti vuodeksi tekemään pakkotyötä palkatta, paitsi tietenkin, jos mies sattuu olemaan Jehovaa palvovan kultin jäsen. Lapsen oikeusasema taas määrittyy sen perusteella, mitä hänen vanhempansa sattuvat kuvittelemaan maailmankaikkeudesta. Jos he uskovat Muhammedin lentäneen Taivaaseen taikahevosella tai juutalaisten olevan kaikkiin muihin nähden ylivertainen kansa, ei lapsen pippeliä suojele mikään jumalten verenhimolta.
Nykyinen kieroutunut ja sairas käsitys tasa-arvosta ei perustu filosofiseen ideaaliin, jossa ihminen on itsessään arvokas ja hänelle kuuluu tietty kunnioitus katsomatta hänen sukupuoleensa, ikäänsä tai ihonväriinsä. Nykyinen tasa-arvo on sitä, että ihminen leimataan ryhmänsä jäseneksi, ja sen, mitä ihminen voi ja saa tavoitella, päättää vallankäyttäjä säätämällä lakeja ja kiintiöitä siitä, miten monta minkäkinlaista ihmistä mihinkin asemaan otetaan. Jotta tämän systemaattisen alistuskoneiston mielenvikaisuus jäisi ihmisiltä huomaamatta, kutsutaan sitä sitten orwellimaisesti uuskielisillä sanoilla, kuten "positiivinen erityiskohtelu".
Niin sanottu "positiivinen erityiskohtelu" tai tutummin "positiivinen syrjintä" määritellään suomalaisessa lainsäädännössä johonkin heikommassa asemassa olevaan ryhmään kohdistuvina erityistoimina, joilla pyritään parantamaan tämän ryhmän asemaa ja näin edistämään tosiasiallista tasa-arvoa. Kuulostaa juhlavalta ja oikein hyvältä; siis jos ei satu tekemään sitä virhettä, että miettii asiaa yli kolme sekuntia, sillä silloin käsittää, että taas vaihteeksi asiat eivät olekaan ihan sillä tavalla kuin julkinen valta esittää niiden olevan.
Positiivinen syrjintä on oksymoroni, vähän samalla tavalla kuin "Windows Works". Se, että asiassa käytetään uuskielisesti sanaa positiivinen, ei tee asiasta todellisuudessa yhtään sen positiivisempaa. Samalla tavalla syöpä ei muutu yhtään sen paremmaksi asiaksi, vaikka sen nimi olisi "iloinen syöpä" tai "positiivinen syöpä". Positiivinen syrjintä ei eroa olennaisesti millään tavalla mistään muusta syrjinnän muodosta. Ainoa, millä se eroaa, on katsojan näkökulma ja se, että se pyritään piilottamaan kivojen sanojen ja satujen alle.
Yksi positiivisen syrjinnän muoto ovat erilaiset kiintiöt. Näitä kiintiöitä käytetään esimerkiksi valtion työpaikoilla ja jopa Matti "Anteeksi" Vanhasen viime ministerikabinettia kootessa. Kiintiöt perustuvat yleensä sukupuoleen, kieleen tai etnisyyteen, eli niihin asioihin, joiden perusteella nimenomaan ei saisi syrjiä. Kärjistän kiintöiden idean pähkinänkuoreen. Olkaa hyvä ja vaihtakaa kryptonilaiset ja marsilaiset miksi ikinä tahdotte, sillä puhtaasti loogisessa mielessä sillä ei ole väliä.
Asemaan X on määrätty otettavaksi puolet marsilaisia ja puolet kryptonilaisia. Tätä asemaa hakee kolme marsilaista ja yksi kryptonilainen. Marsilaiset ovat kaikin puolin pätevämpiä kuin krypotnilainen, sillä he ovat käyttäneet koko elämänsä taitojensa ja tietojensa hiomiseksi, minkä vuoksi heillä on myös motivaatio kunnossa. Kryptonilainen taas on laiska ja mennyt aina siitä, mistä aita on matalin. Riippumatta siitä, että kaikki marsilaiset ovat taitavampia kuin kryptonilainen, asemaan X otetaan vain yksi marsilainen ja tämä kryptonilainen luuseri, pelkästään sen vuoksi, että kryptonilainen sattuu olemaan Kryptonista ja marsilaiset Marsista, ja asema X:ään sattuu olemaan lakisääteinen kiintiö. Marsilaisia siis syrjitään pelkästään sen perusteella, että he ovat Marsista, ja kryptonilainen taas saa etua pelkästään siksi, että hän on Kryptonista.
Kaikki, mitä annetaan jollekin, on pois joltain toiselta. Jos jotain annetaan jollekin tämän sukupuolen, etnisen ryhmän tai kielen vuoksi, on se joltain toiselta pois prikulleen näiden samojen ominaisuuksien perusteella. Se, että nainen saa jotain sen vuoksi, että hän on nainen, tarkoittaa, että tämä asia on pois mieheltä sen vuoksi, että hän on mies. Sukupuolikiintiöt tarkoittavat loogisesti prikulleen samaa asiaa kuin sukupuolisyrjintä. Etnisiin ryhmiin perustuvat kiintiöt tarkoittavat prikulleen samaa asiaa kuin rotusyrjintä. Kaikki positiivinen syrjintä mitä tahansa ryhmää kohtaan on väistämättä negatiivista syrjintää toista ryhmää kohtaan. Kiintiöt ovat valtion harjoittamaa ja valtion sanktioimaa sukupuoli- ja rotusyrjintää.
Jos nainen pääsee tiettyyn asemaan sukupuolikiintiön, eli sukupuolensa, vuoksi, se ei kerro tämän naisen henkilökohtaisista vahvuuksista ja ominaisuuksista yhtään mitään. Se kertoo ainoastaan siitä, että nainen valittiin siksi, että hänellä on tissit ja pimpura. Naiskiintiö kohtelee naista puhtaasti sukupuolensa jäsenenä, ei ihmisenä. Todellisessa tasa-arvossa ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti yksilöinä heidän sukupuoleensa tai rotuunsa katsomatta. Sukupuolikiintiöt objektisoivat naisen pelkästään tisseiksi ja pimpuroiksi.
Kiintiöt eivät myöskään ainoastaan yleistä ihmistä puhtaasti ryhmänsä jäseneksi, vaan niihin kuuluu myös sanaton väite siitä, että tietyn ryhmän jäsen on huonompi kuin muut. Positiivisen syrjinnän taustalla piilee ajatus, että ns. "heikommassa asemassa olevat ryhmät", eli esimerkiksi maahanmuuttajat tai naiset, eivät pärjää omillaan, vaan he tarvitsevat ja vaativat erityiskohtelua ja erityislakeja saavuttaakseen saman aseman kuin muut. Tuo ajattelumalli on yksinkertaisesti irvokas.
Kuten väkivalta lisää väkivaltaa, myös syrjintä lisää syrjintää. Positiivinen syrjintä ei ole tästä mikään poikkeus. Jos ihminen joutuu elämänsä aikana tilanteeseen, jossa häneltä kielletään jotain hänen sukupuolensa, etnisyytensä tai kielensä perusteella, häntä alkaa pänniä ja hän turhautuu. Jos asia, joka häneltä kiellettiin, annetaan jollekin toiselle sen vuoksi, että tämä toinen on sattunut syntymään eri asemaan kuin hän, ei ole millään tavalla mahdotonta ajatella, että hänen turhautumisensa purkautuu nimenomaan sitä kohtaan, jonka eduksi hänen oikeuksiaan poljetaan. Positiivinen syrjintä, eli sukupuolisyrjintä ja rasismi, aiheuttaa kaikki samat negatiiviset asiat kuin mikä tahansa muu syrjintä, koska se ei eroa mistään muusta syrjinnästä millään tavalla.
Keinotekoisesti voimaan saatettu tila ei ole todellista tasa-arvoa. Keinotekoisesti voimaan saatettu tila on ainoastaan julkisen vallan harjoittamaa pakkovaltaa, jossa tilastolliset vääristymät yritetään vasaroida matalaksi ja yhteiskunnan epäkohdat pyritään lakaisemaan maton alle. Jos julkinen valta tahtoisi oikeasti vaikuttaa ihmisten väliseen tasa-arvoon, julkinen valta pyrkisi selvittämään yhteiskunnallisten epäkohtien todellisia syitä ja puuttumaan niihin. Tätä julkinen valta ei kuitenkaan ole tehnyt, eikä se tule tekemäänkään.
Koulukiusaaminen ei poistu koulukiusaamisella, eikä syrjintää pysty poistamaan syrjimällä lisää ja kasvattamalla todellisen syrjinnän määrää entisestään. Todellisessa tasa-arvossa ihmiset käsitetään ihmisinä, eikä ryhmänsä jäseninä. Todellisessa tasa-arvossa ihminen käsitetään tekojensa kautta, ei sattumanvaraisten geneettisten oikkujen perusteella tai sen mukaan, mihin ihminen sattuu syntymään. Todellisessa tasa-arvossa syrjintä on syrjintää sukupuoleen, rotuun, kieleen tai etniseen ryhmään katsomatta.
Naiset tienaavat suurin piirtein 80% siitä, mitä mies tienaa. Miehet joutuvat vankeudun uhalla joko vähintään puoleksi vuodeksi inttiin tai vaihtoehtoisesti vuodeksi tekemään pakkotyötä palkatta, paitsi tietenkin, jos mies sattuu olemaan Jehovaa palvovan kultin jäsen. Lapsen oikeusasema taas määrittyy sen perusteella, mitä hänen vanhempansa sattuvat kuvittelemaan maailmankaikkeudesta. Jos he uskovat Muhammedin lentäneen Taivaaseen taikahevosella tai juutalaisten olevan kaikkiin muihin nähden ylivertainen kansa, ei lapsen pippeliä suojele mikään jumalten verenhimolta.
Nykyinen kieroutunut ja sairas käsitys tasa-arvosta ei perustu filosofiseen ideaaliin, jossa ihminen on itsessään arvokas ja hänelle kuuluu tietty kunnioitus katsomatta hänen sukupuoleensa, ikäänsä tai ihonväriinsä. Nykyinen tasa-arvo on sitä, että ihminen leimataan ryhmänsä jäseneksi, ja sen, mitä ihminen voi ja saa tavoitella, päättää vallankäyttäjä säätämällä lakeja ja kiintiöitä siitä, miten monta minkäkinlaista ihmistä mihinkin asemaan otetaan. Jotta tämän systemaattisen alistuskoneiston mielenvikaisuus jäisi ihmisiltä huomaamatta, kutsutaan sitä sitten orwellimaisesti uuskielisillä sanoilla, kuten "positiivinen erityiskohtelu".
Niin sanottu "positiivinen erityiskohtelu" tai tutummin "positiivinen syrjintä" määritellään suomalaisessa lainsäädännössä johonkin heikommassa asemassa olevaan ryhmään kohdistuvina erityistoimina, joilla pyritään parantamaan tämän ryhmän asemaa ja näin edistämään tosiasiallista tasa-arvoa. Kuulostaa juhlavalta ja oikein hyvältä; siis jos ei satu tekemään sitä virhettä, että miettii asiaa yli kolme sekuntia, sillä silloin käsittää, että taas vaihteeksi asiat eivät olekaan ihan sillä tavalla kuin julkinen valta esittää niiden olevan.
Positiivinen syrjintä on oksymoroni, vähän samalla tavalla kuin "Windows Works". Se, että asiassa käytetään uuskielisesti sanaa positiivinen, ei tee asiasta todellisuudessa yhtään sen positiivisempaa. Samalla tavalla syöpä ei muutu yhtään sen paremmaksi asiaksi, vaikka sen nimi olisi "iloinen syöpä" tai "positiivinen syöpä". Positiivinen syrjintä ei eroa olennaisesti millään tavalla mistään muusta syrjinnän muodosta. Ainoa, millä se eroaa, on katsojan näkökulma ja se, että se pyritään piilottamaan kivojen sanojen ja satujen alle.
Yksi positiivisen syrjinnän muoto ovat erilaiset kiintiöt. Näitä kiintiöitä käytetään esimerkiksi valtion työpaikoilla ja jopa Matti "Anteeksi" Vanhasen viime ministerikabinettia kootessa. Kiintiöt perustuvat yleensä sukupuoleen, kieleen tai etnisyyteen, eli niihin asioihin, joiden perusteella nimenomaan ei saisi syrjiä. Kärjistän kiintöiden idean pähkinänkuoreen. Olkaa hyvä ja vaihtakaa kryptonilaiset ja marsilaiset miksi ikinä tahdotte, sillä puhtaasti loogisessa mielessä sillä ei ole väliä.
Asemaan X on määrätty otettavaksi puolet marsilaisia ja puolet kryptonilaisia. Tätä asemaa hakee kolme marsilaista ja yksi kryptonilainen. Marsilaiset ovat kaikin puolin pätevämpiä kuin krypotnilainen, sillä he ovat käyttäneet koko elämänsä taitojensa ja tietojensa hiomiseksi, minkä vuoksi heillä on myös motivaatio kunnossa. Kryptonilainen taas on laiska ja mennyt aina siitä, mistä aita on matalin. Riippumatta siitä, että kaikki marsilaiset ovat taitavampia kuin kryptonilainen, asemaan X otetaan vain yksi marsilainen ja tämä kryptonilainen luuseri, pelkästään sen vuoksi, että kryptonilainen sattuu olemaan Kryptonista ja marsilaiset Marsista, ja asema X:ään sattuu olemaan lakisääteinen kiintiö. Marsilaisia siis syrjitään pelkästään sen perusteella, että he ovat Marsista, ja kryptonilainen taas saa etua pelkästään siksi, että hän on Kryptonista.
Kaikki, mitä annetaan jollekin, on pois joltain toiselta. Jos jotain annetaan jollekin tämän sukupuolen, etnisen ryhmän tai kielen vuoksi, on se joltain toiselta pois prikulleen näiden samojen ominaisuuksien perusteella. Se, että nainen saa jotain sen vuoksi, että hän on nainen, tarkoittaa, että tämä asia on pois mieheltä sen vuoksi, että hän on mies. Sukupuolikiintiöt tarkoittavat loogisesti prikulleen samaa asiaa kuin sukupuolisyrjintä. Etnisiin ryhmiin perustuvat kiintiöt tarkoittavat prikulleen samaa asiaa kuin rotusyrjintä. Kaikki positiivinen syrjintä mitä tahansa ryhmää kohtaan on väistämättä negatiivista syrjintää toista ryhmää kohtaan. Kiintiöt ovat valtion harjoittamaa ja valtion sanktioimaa sukupuoli- ja rotusyrjintää.
Jos nainen pääsee tiettyyn asemaan sukupuolikiintiön, eli sukupuolensa, vuoksi, se ei kerro tämän naisen henkilökohtaisista vahvuuksista ja ominaisuuksista yhtään mitään. Se kertoo ainoastaan siitä, että nainen valittiin siksi, että hänellä on tissit ja pimpura. Naiskiintiö kohtelee naista puhtaasti sukupuolensa jäsenenä, ei ihmisenä. Todellisessa tasa-arvossa ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti yksilöinä heidän sukupuoleensa tai rotuunsa katsomatta. Sukupuolikiintiöt objektisoivat naisen pelkästään tisseiksi ja pimpuroiksi.
Kiintiöt eivät myöskään ainoastaan yleistä ihmistä puhtaasti ryhmänsä jäseneksi, vaan niihin kuuluu myös sanaton väite siitä, että tietyn ryhmän jäsen on huonompi kuin muut. Positiivisen syrjinnän taustalla piilee ajatus, että ns. "heikommassa asemassa olevat ryhmät", eli esimerkiksi maahanmuuttajat tai naiset, eivät pärjää omillaan, vaan he tarvitsevat ja vaativat erityiskohtelua ja erityislakeja saavuttaakseen saman aseman kuin muut. Tuo ajattelumalli on yksinkertaisesti irvokas.
Kuten väkivalta lisää väkivaltaa, myös syrjintä lisää syrjintää. Positiivinen syrjintä ei ole tästä mikään poikkeus. Jos ihminen joutuu elämänsä aikana tilanteeseen, jossa häneltä kielletään jotain hänen sukupuolensa, etnisyytensä tai kielensä perusteella, häntä alkaa pänniä ja hän turhautuu. Jos asia, joka häneltä kiellettiin, annetaan jollekin toiselle sen vuoksi, että tämä toinen on sattunut syntymään eri asemaan kuin hän, ei ole millään tavalla mahdotonta ajatella, että hänen turhautumisensa purkautuu nimenomaan sitä kohtaan, jonka eduksi hänen oikeuksiaan poljetaan. Positiivinen syrjintä, eli sukupuolisyrjintä ja rasismi, aiheuttaa kaikki samat negatiiviset asiat kuin mikä tahansa muu syrjintä, koska se ei eroa mistään muusta syrjinnästä millään tavalla.
Keinotekoisesti voimaan saatettu tila ei ole todellista tasa-arvoa. Keinotekoisesti voimaan saatettu tila on ainoastaan julkisen vallan harjoittamaa pakkovaltaa, jossa tilastolliset vääristymät yritetään vasaroida matalaksi ja yhteiskunnan epäkohdat pyritään lakaisemaan maton alle. Jos julkinen valta tahtoisi oikeasti vaikuttaa ihmisten väliseen tasa-arvoon, julkinen valta pyrkisi selvittämään yhteiskunnallisten epäkohtien todellisia syitä ja puuttumaan niihin. Tätä julkinen valta ei kuitenkaan ole tehnyt, eikä se tule tekemäänkään.
Koulukiusaaminen ei poistu koulukiusaamisella, eikä syrjintää pysty poistamaan syrjimällä lisää ja kasvattamalla todellisen syrjinnän määrää entisestään. Todellisessa tasa-arvossa ihmiset käsitetään ihmisinä, eikä ryhmänsä jäseninä. Todellisessa tasa-arvossa ihminen käsitetään tekojensa kautta, ei sattumanvaraisten geneettisten oikkujen perusteella tai sen mukaan, mihin ihminen sattuu syntymään. Todellisessa tasa-arvossa syrjintä on syrjintää sukupuoleen, rotuun, kieleen tai etniseen ryhmään katsomatta.
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Maahanmuuttajat ei ole yksi tasapaksu ryhmä
Helsingin Sanomat teetti taas vaihteeksi fiksun ja järkiperäisen gallupin, jonka aiheena on maahanmuutto ja suomalaisten suhtautuminen siihen. En aio ryhtyä analysoimaan itse gallupia sen tarkemmin, koska koko gallup on täysin tyhjänpäiväinen. Kuten Helsingin Sanomien virallinen linja kuuluu, myös tässä gallupissa on ihan rehellisesti vaan vedetty mutkat suoraksi ja käytetty vain yleistermejä "maahanmuutto" ja "maahanmuuttajat", vaikka maahanmuuttajia heterogeenisempää ja monimuotoisempaa ryhmää saa Suomesta hakea kissojen, koirien ja Kekkosen kanssa.
Maahanmuuttajat eivät ole yksi ainoa ryhmä. Ruåtsalainen homoseksuaali Bjärne, joka tulee Kouvolaan opiskelemaan pukustylistiksi, on maahanmuuttaja. Afghanistanilainen imaami Mus Zibii, joka tulee Turkuun kertomaan Muhammedin ristiretkistä, on maahanmuuttaja. Iranilainen oppositiopoliitikko Agnus MacGyver, joka tulee Suomeen pakoon häneen henkilökohtaisesti kohdistuvia poliittisia vainoja, on maahanmuuttaja. Inkeriläismummo Inkeri, joka saapuu Suomeen tulemaan haukuttavaksi ryssäksi, on maahanmuuttaja. Ihmisiä saapuu Suomeen monesta eri maasta, monella eri tavalla ja erityisesti monesta eri syystä.
Työperäinen maahanmuutto on maahanmuuttoa, jossa pääasiallisena maahansaapumisperusteena on työ. Työperäisillä maahanmuuttajilla on yleensä työpaikka valmiina jo ennen kuin he saapuvat maahan, tai sitten heillä on vähintäänkin maan tasoa vastaava koulutus ja/tai riittävästi työkokemusta. Koska oikeasti työperäisillä maahanmuuttajilla on yleensä työpaikka valmiina jo ennen kuin he saapuvat maahan, on heidän työllistymisasteensa korkeampi kuin kantaväestön ja he voivat oikeasti parantaa sitä paljon puhuttua huoltosuhdetta.
Työperäisen maahanmuuton sekoittaminen muunlaiseen maahanmuuttoon on median ja poliitikkojen yleisin virhe. Hyvän esimerkin niistä harhaluuloista, mitä tästä virheestä seuraa, antoi Tommy Tabermann eduskunnan keskustellessa uudesta ulkomaalaislaista, eli Lex Thorsista; ”Jos maahanmuuttaja tekee työtä, hän vie työt suomalaiselta. Jos hän ei tee työtä, hän laiskottelee. Valitse nyt siitä."
Todellisuudessahan tällainen argumentaatio ei elä missään muualla kuin runoilija Tabermannin omassa mielikuvitustodellisuudessa, jossa on myös yksisarvisia ja lohikäärme Puff. Hyvin harva järkiperäinen ihminen vastustaa Suomelle hyödyllistä työperäistä maahanmuuttoa. Vastustus koskee nimenomaan niin kutsuttua "humanitaarista maahanmuuttoa".
Humanitaarinen maahanmuutto on maahanmuuttoa, joka tehdään pääasiallisesti niin sanotuista "humanitaarisista syistä". Humanitaarisia syitä ovat esimerkiksi sodat, nälänhätä tai levottomuudet, mutta mitään varsinaisia kaikenkattavia edellytyksiä ei humanitaariselle maahanmuutolle ole. Nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat argumentit koskevat nimenomaan nykyistä suhtautumista humanitaariseen maahanmuuttoon, jonka nähdään esimerkiksi olevan altis väärinkäytöksille ja äärimmäisen tehoton tapa auttaa yhtään ketään. Yksi syy tähän on se, että todellisesti köyhimmällä väestönosalla on harvoin varaa päästä Eurooppaan asti, minkä vuoksi Eurooppaan valikoituvat osaltaan terveempi ja vähemmän köyhä väestönosa. Humanitaarisia turvapaikanhakijoita ei tule sekoittaa pakolaisiin.
Pakolainen ei ole pelkkä sattumanvarainen puhekielinen termi, vaan sille löytyy täsmällinen juridinen määritelmä. Pakolainen on määritelty YK:n pakolaissopimuksessa, eli Geneven pakolaissopimuksessa, jossa pakolaisstatus on liitetty henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Tämän vuoksi somalialainen, joka tulee Suomeen hakemaan turvapaikkaa maassaan vallitsevan köyhyyden ja sotatilan vuoksi, ei ole pakolainen. Sotatila ei kohdistu häneen henkilökohtaisesti, eikä se ole millään tavalla riippuvainen hänen omista ominaisuuksistaan. Todellinen pakolainen on pakolainen nimenomaan henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi. Hyvä esimerkki pakolaisesta olisi Iranin oppositiopuolueeseen kuuluva henkilö, jonka hengen shiia-fundamentalistit tahtovat viedä liian maltillisten mielipiteiden vuoksi.
Media ja valopääpoliitikot sekoittavat humanitaarisen maahanmuuton, pakolaisuuden ja työperäisen maahanmuuton jatkuvasti joko tietämättömyyttään tai tahallisesti. Sen jälkeen, kun termit on sekoitettu kätevästi yhdeksi sopaksi, kysytään ihmisiltä yksinkertaisesti, mitä mieltä he ovat maahanmuutosta. Koska Suomen nykyinen linja humanitaarisen maahanmuuton suhteen on aiheuttanut ongelmia, vastaavat suomalaiset tietenkin nuivasti. Tämän jälkeen suomalaiset todistetaan tietämättömiksi rasisteiksi erottelemalla muusta maahanmuutosta työperäinen maahanmuutto ja kertomalla, miten nämä ihmiset eivät ole aiheuttaneet ongelmia tai tehneet rikoksia.
Eivätkö nämä ihmiset oikeasti ymmärrä koko keskustelua, jota he ovat kuitenkin niin kärkkäästi kommentoimassa, vai kusettavatko he kansaa tietoisesti?
Maahanmuuttajat eivät ole yksi ainoa ryhmä. Ruåtsalainen homoseksuaali Bjärne, joka tulee Kouvolaan opiskelemaan pukustylistiksi, on maahanmuuttaja. Afghanistanilainen imaami Mus Zibii, joka tulee Turkuun kertomaan Muhammedin ristiretkistä, on maahanmuuttaja. Iranilainen oppositiopoliitikko Agnus MacGyver, joka tulee Suomeen pakoon häneen henkilökohtaisesti kohdistuvia poliittisia vainoja, on maahanmuuttaja. Inkeriläismummo Inkeri, joka saapuu Suomeen tulemaan haukuttavaksi ryssäksi, on maahanmuuttaja. Ihmisiä saapuu Suomeen monesta eri maasta, monella eri tavalla ja erityisesti monesta eri syystä.
Työperäinen maahanmuutto on maahanmuuttoa, jossa pääasiallisena maahansaapumisperusteena on työ. Työperäisillä maahanmuuttajilla on yleensä työpaikka valmiina jo ennen kuin he saapuvat maahan, tai sitten heillä on vähintäänkin maan tasoa vastaava koulutus ja/tai riittävästi työkokemusta. Koska oikeasti työperäisillä maahanmuuttajilla on yleensä työpaikka valmiina jo ennen kuin he saapuvat maahan, on heidän työllistymisasteensa korkeampi kuin kantaväestön ja he voivat oikeasti parantaa sitä paljon puhuttua huoltosuhdetta.
Työperäisen maahanmuuton sekoittaminen muunlaiseen maahanmuuttoon on median ja poliitikkojen yleisin virhe. Hyvän esimerkin niistä harhaluuloista, mitä tästä virheestä seuraa, antoi Tommy Tabermann eduskunnan keskustellessa uudesta ulkomaalaislaista, eli Lex Thorsista; ”Jos maahanmuuttaja tekee työtä, hän vie työt suomalaiselta. Jos hän ei tee työtä, hän laiskottelee. Valitse nyt siitä."
Todellisuudessahan tällainen argumentaatio ei elä missään muualla kuin runoilija Tabermannin omassa mielikuvitustodellisuudessa, jossa on myös yksisarvisia ja lohikäärme Puff. Hyvin harva järkiperäinen ihminen vastustaa Suomelle hyödyllistä työperäistä maahanmuuttoa. Vastustus koskee nimenomaan niin kutsuttua "humanitaarista maahanmuuttoa".
Humanitaarinen maahanmuutto on maahanmuuttoa, joka tehdään pääasiallisesti niin sanotuista "humanitaarisista syistä". Humanitaarisia syitä ovat esimerkiksi sodat, nälänhätä tai levottomuudet, mutta mitään varsinaisia kaikenkattavia edellytyksiä ei humanitaariselle maahanmuutolle ole. Nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat argumentit koskevat nimenomaan nykyistä suhtautumista humanitaariseen maahanmuuttoon, jonka nähdään esimerkiksi olevan altis väärinkäytöksille ja äärimmäisen tehoton tapa auttaa yhtään ketään. Yksi syy tähän on se, että todellisesti köyhimmällä väestönosalla on harvoin varaa päästä Eurooppaan asti, minkä vuoksi Eurooppaan valikoituvat osaltaan terveempi ja vähemmän köyhä väestönosa. Humanitaarisia turvapaikanhakijoita ei tule sekoittaa pakolaisiin.
Pakolainen ei ole pelkkä sattumanvarainen puhekielinen termi, vaan sille löytyy täsmällinen juridinen määritelmä. Pakolainen on määritelty YK:n pakolaissopimuksessa, eli Geneven pakolaissopimuksessa, jossa pakolaisstatus on liitetty henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Tämän vuoksi somalialainen, joka tulee Suomeen hakemaan turvapaikkaa maassaan vallitsevan köyhyyden ja sotatilan vuoksi, ei ole pakolainen. Sotatila ei kohdistu häneen henkilökohtaisesti, eikä se ole millään tavalla riippuvainen hänen omista ominaisuuksistaan. Todellinen pakolainen on pakolainen nimenomaan henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi. Hyvä esimerkki pakolaisesta olisi Iranin oppositiopuolueeseen kuuluva henkilö, jonka hengen shiia-fundamentalistit tahtovat viedä liian maltillisten mielipiteiden vuoksi.
Media ja valopääpoliitikot sekoittavat humanitaarisen maahanmuuton, pakolaisuuden ja työperäisen maahanmuuton jatkuvasti joko tietämättömyyttään tai tahallisesti. Sen jälkeen, kun termit on sekoitettu kätevästi yhdeksi sopaksi, kysytään ihmisiltä yksinkertaisesti, mitä mieltä he ovat maahanmuutosta. Koska Suomen nykyinen linja humanitaarisen maahanmuuton suhteen on aiheuttanut ongelmia, vastaavat suomalaiset tietenkin nuivasti. Tämän jälkeen suomalaiset todistetaan tietämättömiksi rasisteiksi erottelemalla muusta maahanmuutosta työperäinen maahanmuutto ja kertomalla, miten nämä ihmiset eivät ole aiheuttaneet ongelmia tai tehneet rikoksia.
Eivätkö nämä ihmiset oikeasti ymmärrä koko keskustelua, jota he ovat kuitenkin niin kärkkäästi kommentoimassa, vai kusettavatko he kansaa tietoisesti?
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Vähemistövaltuutetun palkalla voitaisiin keksiä parannuskeino syöpään
Tiedättekö, missä valtiossa saa potkut, jos kehtaa lähettää henkilökohtaisesta sähköpostistaan ketjukirjeitä, joissa vitsaillaan valtion mielestä liian vakavilla asioilla?
Suomessa.
Kaksi vuotta sitten Helsingin sosiaaliviraston työpäällikkö Harri Eerikäistä sai työpaikkansa sähköpostiin Reinona tunnetun blogaajan käsialaa olevan ketjukirjeen. Eerikäinen lähetti tämän ketjukirjeen työpaikkansa sähköpostista omaan henkilökohtaiseen sähköpostiinsa, josta hän sitten lähetti sen eteenpäin, kuten ihmiset vittumaisuuttaan tapaavat tehdä ketjukirjeiden kanssa. Kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen yksi kirjeen vastaanottajista oli ottanut yhteyttä vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpäähän, joka sitten tunnetusti natsihenkistä totalitarismia ajavana fasistina päätti ryhtyä toimiin. Toimista seurasi se, että Eerikäisen esimiehen esimies taloudellisen ja sosiaalisen tuen päällikkö Leila Palviainen aloitti Eerikäistä vastaan varoitusmenettelyn.
Suomeksi varoitusmenettely merkitsee sitä, että Palviainen tahtoo antaa Eerikäiselle kenkää. Eerikäisen oma kertomus asiasta on mahdollista lukea Homma-foorumilta. Kanssanettisoturi Kullervo Kalervonpoika puolestaan käsittelee erittäin ansiokkaasti, minkä vuoksi tämänkertainen(kin) touhu rikkoo (vaihteeksi) lakia. Myös Ellilän Mikko, joka näyttää hyvin samalta kuin uuden Watchmen-leffan päähahmo Rorschach, on kirjoittanut tästä. Aina, kun julkinen valta käyttäytyy päin helvettiä kansalaisia kohtaan, on siitä hyvä tiedottaa ihmisiä.
Jotta koko irtisanomisprosessi voidaan laittaa sen oikeaan kontekstiin, on ymmärrettävä asiasta muutamia taustoja. Harri Eerikäinen on sekä Perussuomalaisten että Suomen Sisun jäsen, minkä lisäksi hän toimi viime eduskuntavaaleissa Perssuomalaisten ehdokkaana olleen tohtori Jussi Halla-ahon vaalityöryhmässä. Vähemmistövaltuutettu Johanna Molopään ja tohtori Halla-ahon mielipiteet ovat tunnetusti täysin ilmiselvässä törmäyskurssissa toistensa kanssa. Vähemmistövaltuutettuna Johanna Giganttikuuppa tekee uransa silkasta virallisesta "suvaitsevaisuudesta" sekä sen levittämisestä, siinä missä median mielestä pahamaineisen Jussi Halla-ahon poliittinen agenda pyörii nimenomaan tuon saman "suvaitsevaisuuden" tekopyhyyden ja yhteiskunnalle koituvien kulujen paljastamisessa.
Vähemmistövaltuutetun vuosikertomuksesta käy ilmi, että vuonna 2007 pelkästään vähemmistövaltuutetun palkkauskuluihin paloi 416 962 euroa verovaroja. Vuonna 2006 palkkauskuluihin käytettiin 434 768 euroa. Vuonna 2005 rahaa meni palkkoihin 341 054 euroa ja vuonna 2004 taas 281 696 euroa. Pieniä rönsyjä lukuunottamatta vähemmistövaltuutetun palkkauskuluihin käytetty rahamäärä kasvaa vuosi vuodelta. Perusteluna tälle rahareiälle on käytetty tietenkin sitä, että rasismi ja etninen syrjintä ovat kasvussa. Todellisuudessa ainoa, mikä on kasvussa, on ihmisten tietoisuus sen suhteen, että vähemmistövaltuutettu ei aja kenenkään muun kuin itsensä etuja.
Sillä rahalla, joka meni pelkästään vähemmistövaltuutetun palkkauskuluihin vuonna 2007, olisi voitu antaa ammattiopetus 1667 kehitysmaan lapselle, ateria tuhannelle lapselle ja vielä 6 kuokkaa siihen päälle. Vaihtoehtoisesti tällä rahalla olisi voinut tehdä 41 696 HIV-testiä raskaana oleville äideille Intiassa tai 758 korjausleikkausta tytöille, joiden sukupuolielimet on silvottu. Jos tässä otettaisiin huomioon kaikki vähemmistövaltuutetun kulut, epäkohta tulisi entistä ilmeisemmäksi. Raha, joka käytetään vähemmistövaltuutettuun, voitaisiin käyttää oikeasti tehokkaasti.
Mikäli vähemmistöjä ei syrjittäisi, vähemmistövaltuutetulle ei olisi minkäänlaista tarvetta. Mitä enemmän vähemmistöjä syrjitään, sitä enemmän tarvetta vähemmistövaltuutetulle on, ja sitä suurempi budjetti vähemmistövaltuutetun on mahdollista saada läpi. Jotta vähemmistövaltuutettu voi menestyä, on sen löydettävä mahdollisimman paljon suvaitsemattomuutta ja syrjintää. Jos tätä syrjintää ei todellisuudessa löydy, silloin sitä on luotava itse, sillä syrjintä ja rasismi on vähemmistövaltuutetulle elinehto. Vähemmistövaltuutetulle on helpompi puuttua itse keksimiinsä tapauksiin kuin todellisiin, vaikeasti ratkaistaviin ongelmiin.
Se, että vähemmistöjä syrjitään, on surullinen tosiasia. Ihmisiä kohdellaan eri tavalla riippuen siitä, mitä rotua tai mitä sukupuolta he sattuvat olemaan. Vähemmistövaltuutettu ja ammattisuvaitsija Johanna Pääjalkaisen touhu ei kuitenkaan ole omiaan auttamaan vähemmistöjen todellista asiaa millään tavalla, vaan hän itse syyllistyy nimenomaan siihen, jota vastaan hänen vähemmistövaltuutettuna tulisi taistella. Harri Eerikäinen ei ollut saanut yhtä ainoaa varoitusta koko 18 vuoden työuransa aikana, mutta sitten välittömästi vähemmistövaltuutettu Tyhjäpään ryhdyttyä vainoamaan häntä vähemmistöön kuuluvan poliittisen mielipiteensä vuoksi, hänelle ryhdyttiin hommaamaan potkuja. Harri Eerikäisen tapaus on erinomainen esimerkki siitä, miten "suvaitsevaisuuden" naamion alta paljastuu ruma todellisuus.
Suomessa.
Kaksi vuotta sitten Helsingin sosiaaliviraston työpäällikkö Harri Eerikäistä sai työpaikkansa sähköpostiin Reinona tunnetun blogaajan käsialaa olevan ketjukirjeen. Eerikäinen lähetti tämän ketjukirjeen työpaikkansa sähköpostista omaan henkilökohtaiseen sähköpostiinsa, josta hän sitten lähetti sen eteenpäin, kuten ihmiset vittumaisuuttaan tapaavat tehdä ketjukirjeiden kanssa. Kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen yksi kirjeen vastaanottajista oli ottanut yhteyttä vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpäähän, joka sitten tunnetusti natsihenkistä totalitarismia ajavana fasistina päätti ryhtyä toimiin. Toimista seurasi se, että Eerikäisen esimiehen esimies taloudellisen ja sosiaalisen tuen päällikkö Leila Palviainen aloitti Eerikäistä vastaan varoitusmenettelyn.
Suomeksi varoitusmenettely merkitsee sitä, että Palviainen tahtoo antaa Eerikäiselle kenkää. Eerikäisen oma kertomus asiasta on mahdollista lukea Homma-foorumilta. Kanssanettisoturi Kullervo Kalervonpoika puolestaan käsittelee erittäin ansiokkaasti, minkä vuoksi tämänkertainen(kin) touhu rikkoo (vaihteeksi) lakia. Myös Ellilän Mikko, joka näyttää hyvin samalta kuin uuden Watchmen-leffan päähahmo Rorschach, on kirjoittanut tästä. Aina, kun julkinen valta käyttäytyy päin helvettiä kansalaisia kohtaan, on siitä hyvä tiedottaa ihmisiä.
Jotta koko irtisanomisprosessi voidaan laittaa sen oikeaan kontekstiin, on ymmärrettävä asiasta muutamia taustoja. Harri Eerikäinen on sekä Perussuomalaisten että Suomen Sisun jäsen, minkä lisäksi hän toimi viime eduskuntavaaleissa Perssuomalaisten ehdokkaana olleen tohtori Jussi Halla-ahon vaalityöryhmässä. Vähemmistövaltuutettu Johanna Molopään ja tohtori Halla-ahon mielipiteet ovat tunnetusti täysin ilmiselvässä törmäyskurssissa toistensa kanssa. Vähemmistövaltuutettuna Johanna Giganttikuuppa tekee uransa silkasta virallisesta "suvaitsevaisuudesta" sekä sen levittämisestä, siinä missä median mielestä pahamaineisen Jussi Halla-ahon poliittinen agenda pyörii nimenomaan tuon saman "suvaitsevaisuuden" tekopyhyyden ja yhteiskunnalle koituvien kulujen paljastamisessa.
Vähemmistövaltuutetun vuosikertomuksesta käy ilmi, että vuonna 2007 pelkästään vähemmistövaltuutetun palkkauskuluihin paloi 416 962 euroa verovaroja. Vuonna 2006 palkkauskuluihin käytettiin 434 768 euroa. Vuonna 2005 rahaa meni palkkoihin 341 054 euroa ja vuonna 2004 taas 281 696 euroa. Pieniä rönsyjä lukuunottamatta vähemmistövaltuutetun palkkauskuluihin käytetty rahamäärä kasvaa vuosi vuodelta. Perusteluna tälle rahareiälle on käytetty tietenkin sitä, että rasismi ja etninen syrjintä ovat kasvussa. Todellisuudessa ainoa, mikä on kasvussa, on ihmisten tietoisuus sen suhteen, että vähemmistövaltuutettu ei aja kenenkään muun kuin itsensä etuja.
Sillä rahalla, joka meni pelkästään vähemmistövaltuutetun palkkauskuluihin vuonna 2007, olisi voitu antaa ammattiopetus 1667 kehitysmaan lapselle, ateria tuhannelle lapselle ja vielä 6 kuokkaa siihen päälle. Vaihtoehtoisesti tällä rahalla olisi voinut tehdä 41 696 HIV-testiä raskaana oleville äideille Intiassa tai 758 korjausleikkausta tytöille, joiden sukupuolielimet on silvottu. Jos tässä otettaisiin huomioon kaikki vähemmistövaltuutetun kulut, epäkohta tulisi entistä ilmeisemmäksi. Raha, joka käytetään vähemmistövaltuutettuun, voitaisiin käyttää oikeasti tehokkaasti.
Mikäli vähemmistöjä ei syrjittäisi, vähemmistövaltuutetulle ei olisi minkäänlaista tarvetta. Mitä enemmän vähemmistöjä syrjitään, sitä enemmän tarvetta vähemmistövaltuutetulle on, ja sitä suurempi budjetti vähemmistövaltuutetun on mahdollista saada läpi. Jotta vähemmistövaltuutettu voi menestyä, on sen löydettävä mahdollisimman paljon suvaitsemattomuutta ja syrjintää. Jos tätä syrjintää ei todellisuudessa löydy, silloin sitä on luotava itse, sillä syrjintä ja rasismi on vähemmistövaltuutetulle elinehto. Vähemmistövaltuutetulle on helpompi puuttua itse keksimiinsä tapauksiin kuin todellisiin, vaikeasti ratkaistaviin ongelmiin.
Se, että vähemmistöjä syrjitään, on surullinen tosiasia. Ihmisiä kohdellaan eri tavalla riippuen siitä, mitä rotua tai mitä sukupuolta he sattuvat olemaan. Vähemmistövaltuutettu ja ammattisuvaitsija Johanna Pääjalkaisen touhu ei kuitenkaan ole omiaan auttamaan vähemmistöjen todellista asiaa millään tavalla, vaan hän itse syyllistyy nimenomaan siihen, jota vastaan hänen vähemmistövaltuutettuna tulisi taistella. Harri Eerikäinen ei ollut saanut yhtä ainoaa varoitusta koko 18 vuoden työuransa aikana, mutta sitten välittömästi vähemmistövaltuutettu Tyhjäpään ryhdyttyä vainoamaan häntä vähemmistöön kuuluvan poliittisen mielipiteensä vuoksi, hänelle ryhdyttiin hommaamaan potkuja. Harri Eerikäisen tapaus on erinomainen esimerkki siitä, miten "suvaitsevaisuuden" naamion alta paljastuu ruma todellisuus.
torstai 12. maaliskuuta 2009
Inflaatiota vastaan ei voi taistella inflaatiolla
Olen huomannut valtiovarainministeri Jyrki Kataisessa sellaisen puolen, että jos hän sanoo jonkin asian olevan hyvin, tämä asia on todennäköisesti huonosti. Jos hän taas sanoo jonkin asian olevan huonosti, on tämä asia todennäköisesti erittäin huonosti. Viimeksi, kun Jyrki Katainen totesi, että talouskriisi ei kosketa Suomea, arvasin heti, että kyllä se todennäköisesti koskettaa ja kovasti koskettaakin. Nyt Katainen arvioi, että Suomen on otettava uutta valtionvelkaa 40-60 miljardia, joten todellinen summa tulee todennäköisesti olemaan lähempänä 80-120 miljardia.
Ajattelin ensiksi kertoa siitä, miten Jyrki Katainen näyttää epäilyttävästi klassisen The Joulukalenterin Näsältä, mutta sitten mietin, että en jaksakaan, vaan keskityn ennemmin kirjoittamaan, mistä nykyinen talouskriisi johtuu. Erityisesti kirjoitan aiheesta sen vuoksi, että yksi sekopää IRC-Galleriassa mainitsi Antikristuksen kertovan talouskriisin syyt, ja minähän nyt olen kuunnellut kirkonpolttoheviä nassikasta asti, joten tietysti tahdon päästä Antikristukseksi Antikristuksen paikalle.
Nykyään melko moni ihminen kuvittelee, että valtiot itse painavat rahat, tai että valtioilla muuten on jonkinlainen todellinen tapa määritellä, kuinka paljon rahaa on liikenteessä. Todellisuudessa asia on tietenkin huomattavasti hullunkurisempi, sillä ainoa keino, jolla valtiot voivat mitenkään vaikuttaa rahan määrään, on velan ottaminen. Käytännössä kaikki nykyisessä yhteiskunnassa kierrossa oleva raha on velkaa.
Velan ja rahan suhde johtuu siitä julkisesta salaisuudesta, että toisin kuin valtiot, pankit voivat keksiä omasta päästään lisää rahaa. Jos valtio tarvitsee lisää rahaa, se ei voi yksinkertaisesti painaa sitä lisää, vaan valtion on käännyttävä keskuspankkien puoleen ja ostettava tämä raha velaksi. Raha, jota ei ole olemassa, ostetaan ihan sillä samalla rahalla, jonka pankki lyö tyhjästä. Yksityiskohdat tästä rahanluonti- ja pankkijärjestelmästä kerrotaan Federal Reserve Bank of Chicagon levittämässä dokumentissa "Modern Money Mechanics". Dokumentti pyrittiin vetämään pois suurelta yleisöltä, kun huomattiin sen paljastavan ekonomiasta liian paljon sellaisia asioita, joita ei opeteta lukion yhteiskuntaopin tunnilla, mutta onneksi on Internet.
Modern Money Mechanics kuvaa niin kutsuttua "fraktaalireservipankintajärjestelmää", eli suomeksi "aivan perkeleen typerää aivopierua, jonka joku hemmetin pre-Vanhanen sai hiihtoladulla". Suurin osa maailman pankeista noudattaa tätä järjestelmää pienin variaatioin, jotka ovat suurimmaksi osaksi pelkästään nimellisiä. Esimerkiksi Jenkkilän Federal Reserve on yksityisomistuksessa, siinä missä Euroopan keskuspankki on Lissabonin sopimuksen voimaantuloon asti itsenäinen. Järjestelmän ydinmekanismit ovat samanlaiset riippumatta maasta ja pankista.
Kerron esimerkillä, miten tämä järjestelmä toimii. Jos Jyrki Katainen tahtoo 100 000 euroa lisää rahaa, jolla kasvattaa puoluetukia, hän menee Euroopan keskuspankkiin ja lainaa tämän 100 000 euroa. Vastineeksi lainasta Jyrki Katainen myöntää Suomen puolesta obligaatioita, eli valtion lupauksia maksaa velka takaisin. Tämän jälkeen Euroopan keskuspankki joko painaa rahat tai vielä todennäköisemmin luo ne sähköiselle tilille pelkällä kirjanpitomerkinnällä. Raha yksinkertaisesti luodaan tyhjästä, eikä sillä ole mitään vastinetta mihinkään todelliseen arvoon. Niin typerältä kuin tämä kuulostaakin, niin nou hätä, homma menee vielä huomattavasti hölmömmäksi.
Keskuspankit eivät nimittäin ole ainoat pankit, jotka voivat keksiä rahaa tyhjästä. Myös yksityiset pankit voivat yksinkertaisesti keksiä, että heillä onkin enemmän rahaa kuin heillä todellisuudessa on. Fraktaalireservijärjestelmän "fraktaalireservi" nimittäin tarkoittaa sitä, että pankilla ei tarvitse olla kuin osa lainaamastaan rahasta todellisuudessa olemassa. Tämän osan määrä vaihtelee pankista riippuen, mutta se on vakiintunut melko yleisesti yhden kymmenesosan kohdille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksityinen pankki voi luoda rahaa tyhjästä noin yhdeksänkertaisen summan verrattuna siihen, miten paljon rahaa sillä todellisuudessa on.
Jos yksityisellä pankilla on tilillään 10 000 euroa ja joku tulee lainaamaan sieltä 9 000 euroa, tämä 9 000 euroa ei lähde pois pankin 10 000 eurosta. Pankki yksinkertaisesti luo 9 000 euroa tyhjästä ja alkuperäiset 10 000 euroa jäävät edelleen pankin reserveiksi. Jos tämä 9 000 euroa talletetaan samaan pankkiin, josta alkuperäinen laina otettiin, tulee 9 000 euroa osaksi pankin reservejä. Pankilla on siis tämän jälkeen 19 000 euroa reservissä, mikä taas tarkoittaa kymmenesosan sääntöä noudattaen sitä, että pankki voi lainata 17 100 euroa, joka sekin luodaan tyhjästä. Tämä 17 100 euroa voidaan taas tallettaa samaan pankkiin, jolloin prosessi jatkuu aivan samalla kaavalla. Kyllä, pankkisysteemi on juuri niin fucked up kuin miltä se kuulostaa.
Kuten kaikki pikavippejä joskus yön pikkutunteina ennen Rokkibaariin menoa ottaneet tietävät vähän liiankin hyvin omasta kokemuksestaan, jokaisen velan joutuu maksamaan korkoineen takaisin. Sekä yksityisen henkilön yksityisestä pankista ottama velka että valtion keskuspankilta ottama velka kasvavat korkoa. Koska kolikkoja vaille kaikki raha, jota on olemassa, on syntynyt ottamalla velkaa, tulee velan määrä olemaan aina ja ikuisesti enemmän kuin olemassaolevien rahojen määrä.
Velka nimittäin kasvaa korkoa, eli määrää, toisin kuin olemassaoleva raha, jolla velan voi maksaa. Tästä seuraa, että jotta velkaa on millään tavalla mahdollista maksaa takaisin, on otettava lisää velkaa, joka puolestaan sekin kasvaa korkoa. Rahan määrä siis kasvaa poikkeuksetta täysin riippumatta yhteiskunnan todellisesta varallisuudesta. Rahan, eli näennäisen arvon määrä, kasvaa ilman, että yksikään ihminen tekee sen eteen mitään todellista arvokasta työtä. Raha kasvaa nopeammin kuin sen näennäisesti kuvaama arvo. Tätä kutsutaan inflaatioksi, ja ainoa tapa taistella tätä inflaatiota vastaan on lisäinflaatio.
Velkaa ei nimittäin koskaan lisätä alkuperäiselle rahamäärälle, vaan sille rahamäärälle, joka on olemassa velan maksamisen vuoksi. Jos rahaa on alunperin ollut 10 000 euroa ja sille on 10% korko, tarvitaan 1 000 euroa lisää velan maksamiseksi. Myös tälle tuhannelle eurolle tulee 10% korko, jonka maksamiseksi otetulle lainalle tulee taas korko ja niin edelleen ja niin edelleen. Rahan, siitä seuraavan velan ja puolestaan siitä seuraavan inflaation kasvu on eksponentaalista. Se, että Yhdysvallat joutuu raapimaan pyllyään vereslihalla maksaakseen edes velkansa korot, johtuu nimenomaan eksponentaalisesta kasvusta.
Eksponentaalinen, loputon kasvu ei yksinkertaisesti ole mahdollista niin pitkään kuin yhteiskunnalla on ainoastaan rajalliset resurssit. Niin pitkään kuin tyhjästä keksitty asia, eli tässä tapauksessa keskuspankkien luoma raha, syö todellista arvoa, ei ole edes teoriassa mahdollista saavuttaa koskaan rajattomia resursseja, vaikka se muuten olisi mahdollista. Niin pitkään kuin pankit toimivat fraktaalireservijärjestelmällä, ovat lamat ja taantuma itse järjestelmään sisäänrakennettuja ominaisuuksia, joita ei voida koskaan ratkaista ottamalla lisää velkaa.
Lisää tietoja:
Money As Debt; Videopätkä, joka demonstroi saman asian visuaalisesti
Ellen H. Brown - Web of Debt; Kirjan kokoinen yksityiskohtainen selvitys samasta aiheesta ja sen historiallisista taustoista.
Ajattelin ensiksi kertoa siitä, miten Jyrki Katainen näyttää epäilyttävästi klassisen The Joulukalenterin Näsältä, mutta sitten mietin, että en jaksakaan, vaan keskityn ennemmin kirjoittamaan, mistä nykyinen talouskriisi johtuu. Erityisesti kirjoitan aiheesta sen vuoksi, että yksi sekopää IRC-Galleriassa mainitsi Antikristuksen kertovan talouskriisin syyt, ja minähän nyt olen kuunnellut kirkonpolttoheviä nassikasta asti, joten tietysti tahdon päästä Antikristukseksi Antikristuksen paikalle.
Nykyään melko moni ihminen kuvittelee, että valtiot itse painavat rahat, tai että valtioilla muuten on jonkinlainen todellinen tapa määritellä, kuinka paljon rahaa on liikenteessä. Todellisuudessa asia on tietenkin huomattavasti hullunkurisempi, sillä ainoa keino, jolla valtiot voivat mitenkään vaikuttaa rahan määrään, on velan ottaminen. Käytännössä kaikki nykyisessä yhteiskunnassa kierrossa oleva raha on velkaa.
Velan ja rahan suhde johtuu siitä julkisesta salaisuudesta, että toisin kuin valtiot, pankit voivat keksiä omasta päästään lisää rahaa. Jos valtio tarvitsee lisää rahaa, se ei voi yksinkertaisesti painaa sitä lisää, vaan valtion on käännyttävä keskuspankkien puoleen ja ostettava tämä raha velaksi. Raha, jota ei ole olemassa, ostetaan ihan sillä samalla rahalla, jonka pankki lyö tyhjästä. Yksityiskohdat tästä rahanluonti- ja pankkijärjestelmästä kerrotaan Federal Reserve Bank of Chicagon levittämässä dokumentissa "Modern Money Mechanics". Dokumentti pyrittiin vetämään pois suurelta yleisöltä, kun huomattiin sen paljastavan ekonomiasta liian paljon sellaisia asioita, joita ei opeteta lukion yhteiskuntaopin tunnilla, mutta onneksi on Internet.
Modern Money Mechanics kuvaa niin kutsuttua "fraktaalireservipankintajärjestelmää", eli suomeksi "aivan perkeleen typerää aivopierua, jonka joku hemmetin pre-Vanhanen sai hiihtoladulla". Suurin osa maailman pankeista noudattaa tätä järjestelmää pienin variaatioin, jotka ovat suurimmaksi osaksi pelkästään nimellisiä. Esimerkiksi Jenkkilän Federal Reserve on yksityisomistuksessa, siinä missä Euroopan keskuspankki on Lissabonin sopimuksen voimaantuloon asti itsenäinen. Järjestelmän ydinmekanismit ovat samanlaiset riippumatta maasta ja pankista.
Kerron esimerkillä, miten tämä järjestelmä toimii. Jos Jyrki Katainen tahtoo 100 000 euroa lisää rahaa, jolla kasvattaa puoluetukia, hän menee Euroopan keskuspankkiin ja lainaa tämän 100 000 euroa. Vastineeksi lainasta Jyrki Katainen myöntää Suomen puolesta obligaatioita, eli valtion lupauksia maksaa velka takaisin. Tämän jälkeen Euroopan keskuspankki joko painaa rahat tai vielä todennäköisemmin luo ne sähköiselle tilille pelkällä kirjanpitomerkinnällä. Raha yksinkertaisesti luodaan tyhjästä, eikä sillä ole mitään vastinetta mihinkään todelliseen arvoon. Niin typerältä kuin tämä kuulostaakin, niin nou hätä, homma menee vielä huomattavasti hölmömmäksi.
Keskuspankit eivät nimittäin ole ainoat pankit, jotka voivat keksiä rahaa tyhjästä. Myös yksityiset pankit voivat yksinkertaisesti keksiä, että heillä onkin enemmän rahaa kuin heillä todellisuudessa on. Fraktaalireservijärjestelmän "fraktaalireservi" nimittäin tarkoittaa sitä, että pankilla ei tarvitse olla kuin osa lainaamastaan rahasta todellisuudessa olemassa. Tämän osan määrä vaihtelee pankista riippuen, mutta se on vakiintunut melko yleisesti yhden kymmenesosan kohdille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksityinen pankki voi luoda rahaa tyhjästä noin yhdeksänkertaisen summan verrattuna siihen, miten paljon rahaa sillä todellisuudessa on.
Jos yksityisellä pankilla on tilillään 10 000 euroa ja joku tulee lainaamaan sieltä 9 000 euroa, tämä 9 000 euroa ei lähde pois pankin 10 000 eurosta. Pankki yksinkertaisesti luo 9 000 euroa tyhjästä ja alkuperäiset 10 000 euroa jäävät edelleen pankin reserveiksi. Jos tämä 9 000 euroa talletetaan samaan pankkiin, josta alkuperäinen laina otettiin, tulee 9 000 euroa osaksi pankin reservejä. Pankilla on siis tämän jälkeen 19 000 euroa reservissä, mikä taas tarkoittaa kymmenesosan sääntöä noudattaen sitä, että pankki voi lainata 17 100 euroa, joka sekin luodaan tyhjästä. Tämä 17 100 euroa voidaan taas tallettaa samaan pankkiin, jolloin prosessi jatkuu aivan samalla kaavalla. Kyllä, pankkisysteemi on juuri niin fucked up kuin miltä se kuulostaa.
Kuten kaikki pikavippejä joskus yön pikkutunteina ennen Rokkibaariin menoa ottaneet tietävät vähän liiankin hyvin omasta kokemuksestaan, jokaisen velan joutuu maksamaan korkoineen takaisin. Sekä yksityisen henkilön yksityisestä pankista ottama velka että valtion keskuspankilta ottama velka kasvavat korkoa. Koska kolikkoja vaille kaikki raha, jota on olemassa, on syntynyt ottamalla velkaa, tulee velan määrä olemaan aina ja ikuisesti enemmän kuin olemassaolevien rahojen määrä.
Velka nimittäin kasvaa korkoa, eli määrää, toisin kuin olemassaoleva raha, jolla velan voi maksaa. Tästä seuraa, että jotta velkaa on millään tavalla mahdollista maksaa takaisin, on otettava lisää velkaa, joka puolestaan sekin kasvaa korkoa. Rahan määrä siis kasvaa poikkeuksetta täysin riippumatta yhteiskunnan todellisesta varallisuudesta. Rahan, eli näennäisen arvon määrä, kasvaa ilman, että yksikään ihminen tekee sen eteen mitään todellista arvokasta työtä. Raha kasvaa nopeammin kuin sen näennäisesti kuvaama arvo. Tätä kutsutaan inflaatioksi, ja ainoa tapa taistella tätä inflaatiota vastaan on lisäinflaatio.
Velkaa ei nimittäin koskaan lisätä alkuperäiselle rahamäärälle, vaan sille rahamäärälle, joka on olemassa velan maksamisen vuoksi. Jos rahaa on alunperin ollut 10 000 euroa ja sille on 10% korko, tarvitaan 1 000 euroa lisää velan maksamiseksi. Myös tälle tuhannelle eurolle tulee 10% korko, jonka maksamiseksi otetulle lainalle tulee taas korko ja niin edelleen ja niin edelleen. Rahan, siitä seuraavan velan ja puolestaan siitä seuraavan inflaation kasvu on eksponentaalista. Se, että Yhdysvallat joutuu raapimaan pyllyään vereslihalla maksaakseen edes velkansa korot, johtuu nimenomaan eksponentaalisesta kasvusta.
Eksponentaalinen, loputon kasvu ei yksinkertaisesti ole mahdollista niin pitkään kuin yhteiskunnalla on ainoastaan rajalliset resurssit. Niin pitkään kuin tyhjästä keksitty asia, eli tässä tapauksessa keskuspankkien luoma raha, syö todellista arvoa, ei ole edes teoriassa mahdollista saavuttaa koskaan rajattomia resursseja, vaikka se muuten olisi mahdollista. Niin pitkään kuin pankit toimivat fraktaalireservijärjestelmällä, ovat lamat ja taantuma itse järjestelmään sisäänrakennettuja ominaisuuksia, joita ei voida koskaan ratkaista ottamalla lisää velkaa.
Lisää tietoja:
Money As Debt; Videopätkä, joka demonstroi saman asian visuaalisesti
Ellen H. Brown - Web of Debt; Kirjan kokoinen yksityiskohtainen selvitys samasta aiheesta ja sen historiallisista taustoista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
