Eikö natsien epäonnistuminen opettanut mitään?

"Vapaus on vapautta sanoa, että kaksi ynnä kaksi on neljä. Jos se vapaus taataan, kaikki muu seuraa siitä."
- George Orwell, Vuonna 1984

Toinen maailmansota oli yksi Euroopan synkimmistä hetkistä. Totalitarismin, kommunismin ja muiden taantumuksellisten aatteiden vuoksi miljoonat viattomat saivat surmansa. Sananvapaus ja ihmisen oikeus olla asioista jotain mieltä olivat halveksittuja, murhattuja arvoja. Sensuuri ja pakkovalta kukoistivat.

Toisen maailmansodan ja totalitarististen hallitusmuotojen tuhoisten kokeilujen jälkeen oli selvää, että kansainvälisen yhteisön tuli tarkkailla myös sitä, miten valtiot kohtelivat omia kansalaisiaan omassa oikeudenkäyttöpiirissään. Tästä seurasi muun muassa perus- ja ihmisoikeudellinen murros. Yhdistyneet kansakunnat julistivat yleismaailmallisen julistuksen ihmisoikeuksista ja Euroopan neuvoston piirissä solmittiin Euroopan ihmisoikeussopimus.

Sitten joku maailmanhistoriallisen luokan valopää unohti nämä kaikki jalot ajatukset ja päätti tuoda totalitarismin takaisin.

Suomi on kaukana vapaasta maasta, koska Suomi on päättänyt ottaa vanhan aseveljensä, Natsilan, opit uudelleen käyttöön aivan samalla tavalla kuin ennen. Nettirasistit ovat nykyajan juutalaiset; mielikuvituksesta revitty vihollinen, jonka aiheuttaman olemattoman uhan vuoksi sananvapautta poljetaan ja ihmiset, joilla on vääriä mielipiteitä, pelotellaan pakkovallalla hiljaiseksi.

Matti "Hitler" Vanhasen hallitus haluaa tiukentaa netin valvontaa, koska valtio on keksinyt olemattoman vihollisen, jonka olemassaolon turvin voidaan oikeuttaa vaikka mitä mielivaltaisia, demokratian ja sananvapauden vastaisia tekoja. Mika "Gestapo" Illman on sitä mieltä, että mitä tahansa mieltä saa olla, kunhan ei sano mielipidettään. Samanlainen logiikka oli aikoinaan Neuvostoliitossa; sana oli vapaa, kunhan ei arvostellut kommunismia tai Stalinia.

Mika Illmanin ristiretken viimeaikaisia käänteitä on hänen ideansa blogien jälkikontrollista. Perustelu jälkikontrollille on se, että tämä niin sanotusti selventäisi nykyistä lainsäädäntöä, mitä tulee blogien suhteen. Sen lisäksi kontrollin on nimenomaan oltava jälkikäteinen, koska perustuslaki kieltää ehdottomasti ennakkosensuurin. Järjestelmä toteutettaisiin käytännössä niin, että blogien pitäjät itse joutuisivat tarkkailemaan, mitä heidän blogeissaan julkaistaan, eli he joutuisivat seuraamaan esimerkiksi blogien kommentteja ja valvomaan, että kukaan ei pistä heidän blogiinsa lainTULKINNANvastaisia juttuja. Blogittajat olisivat vastuussa siitä, mitä heille sanotaan.
Tiedättekö, mitä tämä merkitsisi? Minäpä tiedän.

Jussi Halla-ahon blogin vieraskirjaan tulee kymmeniä viestejä viikossa. Mahdollisesti satoja, mikäli kansa innostuu kommentoimaan oikein olan takaa, esimerkiksi jonkin isomman tapahtuman sattuessa (vaikka Jokelan tragedia) tai tohtori Halla-ahon julkaistessa jonkin erityisen osuvan kirjoituksen. Halla-aho on perheellinen, työssäkäyvä mies, joten hänen aikansa päivittää blogia, tarkkailla blogia ja valvoa blogia on välttämättä rajallinen. Mikäli hän olisi vastuussa hänen blogiinsa laitetuista kommenteista, olisi hänen väistämättä panostettava blogiin huomattavasti enemmän aikaa, jopa tunteja enemmän per päivä. Ajan rajallisuuden vuoksi Halla-aholla olisi kaksi vaihtoehtoa. a) Joko hän pitäisi bloginsa pystyssä ja toivoisi, että hänen vieraskirjaansa ei laiteta laittomia kommentteja ainakaan sitä määrää, jota hän ei inhimillisten mahdollisuuksiensa rajoissa kykenisi valvomaan tai b) hän poistaisi bloginsa.

Mikäli tämä mielisairas illmanistisen totalitarismin ja taantumuksellisuuden ilmaisu koskaan tulee laiksi asti, se aiheuttaa välttämättä sen, että yksi Internetin vahvimmista ja hyödyllisimmistä puolista, eli ihmisten mahdollisuus oikeasti välittää toisilleen tietoa ja mielipiteitä, kokee jättimäisen iskun. Monelta ihmiseltä se poistaisi kokonaan blogittamisen mahdollisuuden täysin riippumatta siitä, mitä blogi pitää sisällään, minkä lisäksi se väistämättä tulisi sekä muokkaamaan blogikulttuuria sulkeutuneempaan, sensuroidumpaan ja vähemmän interaktiiviseen suuntaan. Käsi pystyyn ne, joiden mielestä avoimuus ja ihmisten välinen kanssakäyminen ovat huonoja asioita.

Tällaisena idea mahdollistaisi "suvaitsevaisten" (aka. todellisten uusnatsien) Internet-sodankäynnin, jossa he itse pommittaisivat vieraskirjat ja blogit täyteen rasistista hevonpaskaa ynnä muuta kuraa, minkä jälkeen blogin pitäjä olisi itse vastuussa asiasta. Riippumatta siitä, kuinka todennäköinen skenaario on, on jo sen mahdollisuus riittävä syy olla tekemättä tällaista lakia. Ongelma on se, että Matti "Kuolemanenkeli" Vanhasen hallitus on samoilla linjoilla Mika "Big Brother" Illmanin kanssa, joten ei ole mahdotonta, että asia oikeasti tehtäisiin laiksi.

En epäile oikeasti hetkeäkään, etteikö Mika Illman olisi omasta mielestään hyvällä asialla. Hänen keinonsa ovat kuitenkin yksinkertaisesti väärät ja vaaralliset. Vaikka demokratiasta puhuttiin jo antiikin Kreikassa ja Roomassa oli käytössä eräänlainen tasavalta, ovat demokratia ja sananvapaus niiden nykyisissä muodoissa suhteellisen tuoreita. Ne ovat herkkiä ja helposti särkyviä asioita, joiden kanssa tulee olla korostetun varovainen. Raja rajoitetun jälkikontrollin ja rasismin, eli joko mielipiteen tai tuntemuksen, kriminalisoinnin sekä Kiinan ja Pohjois-Korean sensuurimallin välillä on häilyvä ja sen ylittäminen voi tapahtua liian helposti, vaikka tahtoisi aidosti pyytteettömästi hyvää muille.

Machiavelli osoitti jo melkein puoli vuosituhatta sitten, miten historiasta kannattaa ja pitääkin oppia, koska se on ainoa mahdollisuus saada luonnontieteiden ihanteiden tapaisesti empiiristä todistusaineistoa siitä, mitä minkäkinlaisista yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista seuraa. Se, mitä Machiavelli sanoi, oli pohjimmiltaan, että meidän ei tule toistaa edeltäjiemme virheitä. Toinen maailmansota oli osoitus siitä, mihin totalitarismi johtaa. Suomessa kielletään jo nyt RUNOkirjoja. Tarviiko vääntää rautalangasta, mitä näistä asioista voi seurata?