lauantai 30. elokuuta 2008

Musiikki on taidetta ja Suomen poliisit rikkovat lakia

Joka kerta, kun kuulen jonkun sanovan "Suomi on oikeusvaltio", nauran niin, että kastelen housuni, koska kuvittelen tyypin kertovan minulle mehukkaan vitsin. MTV3:n mukaan Suomen poliisi on mukana kansainvälisessä salaliitossa, jonka tarkoituksena on rikkoa Suomen perustuslakia. "Suomen poliisi on mukana tutkimassa kansainvälistä äärioikeistolaista verkostoa, jonka epäillään rahoittaneen, tuottaneen ja myyneen netin kautta niin sanottua white power -musiikkia."

VAU! EPÄILLÄÄN RAHOITTANEEN JA TUOTTANEEN MUSIIKKIA! Vittu, tällaisten suurrikollisten vuoksi pitäisi kyllä asettaa kuolemantuomio takaisin Suomen lainsäädäntöön. Että kehtaavatkin tuottaa musiikkia, jossa "panetellaan ja uhkaillaan" väestöryhmiä! Ainoa tietty se, että musiikin tuottaminen ja rahoittaminen ei ole Suomessa rikos. Kouvolassa otettiin aiheen tiimoilta kiinni mies, joka oli syyllistynyt tähän raiskauksen, murhan, ryöstön ja muiden Oikeiden rikosten kanssa rinnastettavaan tekoon, eli musiikin myyntiin. MTV3:n mukaan mies oli yllättynyt.
- Kyllä hän oli yllättynyt ja ihmeissään, varsinkin kun kuuli, mistä rikoksesta epäillään, tutkinnanjohtaja Paukkunen sanoi.

Ei sinällään mikään yllätys, että mies oli yllättynyt ja ihmeissään, sillä Suomen perustuslain 16§:n 3 momentti sanoo suoraan ja täysin vailla minkäänlaista epäselvyyttä "Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu." Suoran ja selvän sananmuotonsa vuoksi pykälä on niin sanottu suoraan sovellettava, eli sitä on sovellettava sellaisenaan kaikissa sen soveltamisalalle tulevissa tapauksissa. Yksinkertaisimmillaan pykälä merkitsee juuri sitä, mitä se sanoo. Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu, eli tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapautta ei saa rajoittaa. Perustuslaki sitoo ensisijassa julkista valtaa, johon kuuluvat myös poliisit, eli kytät, eli paskalakit.

Perusoikeuksia, eli perustuslain tunnustamia oikeuksia, voidaan rajoittaa vain lailla tai lain nojalla ja lisäksi on kunnioitettava perusoikeuksien ydinaluetta. Suomen laissa ei ole olemassa yhtä ainoaa pykälää, joka kieltää jonkin tietyn musiikkityylin myymisen, tuottamisen tai esittämisen. Tämä johtuu siitä, että perustuslain 16 § 3 mom. ydinalueeseen kuuluu muun muassa taiteen vapaus. Julkisella vallalla ei ole oikeutta kieltää ketään sanomasta taiteella mitä ikinä hän tahtoo. Toinen asia, mitä julkisella vallalla ei ole oikeutta tehdä, on rajata tietynlainen musiikki pois taiteen piiristä. Tämä oikeus puuttuu myös "suvaitsevaisilta", jotka esittävät pitävänsä Vivaldista, jotta joku erehtyisi luulemaan heitä fiksuiksi.

White power -musiikki ja sen ympärillä pyörivät ulkomusikaaliset asiat ovat myös suhteellisen kesyjä verrattuna musiikkityyleihin, joihin liittyvät seikat ovat oikeasti aiheuttaneet väkivaltaisuuksia, kuolemaa ja tuhoa. Nämä musiikkityylit myös "kehottavat rikoksiin", jos ollaan idiootteja, eikä tajuta sitä, että musiikki on taidetta ja taide on abstrakti asia, toisin kuin esimerkiksi virallinen julistus.

Amerikkalaisen rap-artisti Ice T:n tuotantoon kuuluu biisi nimeltään Cop Killer. Biisin nimi kertoo melko suoraan, mistä aiheesta biisi kertoo. Biisin sanoituksiin kuuluu tällaisia korkeakulttuurisia nerokkuuksia, kuten "I got this long-assed knife and your neck looks just right" ja "I'm about to dust some cops off, I'm a cop killer". Räpin historiaan sisältyy paljon enemmän verta ja suolenpätkiä kuin mitä white power -musiikkiin on koskaan liitetty. Esimerkkinä hiphop-legenda Tupac Shakur, joka tuli ammutuksi ohiajavasta autosta ja jonka kuoleman katsotaan vakiintuneesti liittyneen hänen ja toisen räppärin, Notorious B.I.G:n, tulehtuneisiin väleihin. Myös Notorious B.I.G tuli ammutuksi.
[ Tupac Shakurin kuolemasta, sen seurauksista ja sen taustoista kertoo muun muassa Cathy Scottin kirja The Killing of Tupac Shakur. ]

Ainoa musiikkigenre, jolla on minkäänlaista sanomista päästä ruumisläjässä edes lähelle räppiin liittyvien tekojen kanssa, on black metal. Yksi black metalin pioneereista, norjalainen bändi Mayhem, osaa pukea synkätkin asiat runolliseen muotoon, kuten esimerkiksi Deathcrush-levyltä löytyvät "chainsaw in my bleeding hands as I start to cut you in two" ja "come, poser corpse, and die again." Mayhemin historia heijastelee Mayhem proosaa; Pään ampuminen seinälle, kirkkojen polttaminen ja bändikavereiden puukottaminen hengiltä. Eivätkä muuten ole Mayhemin edesottamukset ainoita, vaan kuten räpin kanssa, myös black metaliin liittyvistä tempauksista löytyy useita muitakin esimerkkejä. Otetaan vaikkapa Emperor-bändin vanha rumpali, Faust, joka puukotti homoseksuaalin hengiltä.
[ Jos teitä kiinnostaa lukea lisää norjalaisen black metalin historiasta, silmäilkää vaikkapa Michael Moynihanin opusta Lords of Chaos: The Bloody Rise of the Satanic Metal Underground. ]

Sen lisäksi, että white power -musiikkiin liitettäviä kuolemantapauksia on näin äkkiseltään arvioiden vähän päälle tuhat kertaa vähemmän kuin räppiin tai black metaliin, eroaa white power -musiikki räpistä tai black metalista myös muulla tavoin. Nimittäin räppiä ja black metalia myydään Anttilassa, mutta white power -musiikkia ei. Tämä siis siitä huolimatta, että sekä räpissä että black metalissa panetellaan ja uhkaillaan väestöryhmiä, kuten poliiseja, valkoihoisia, kristittyjä ja niin edelleen. White powerin menekki ja fanikanta on kuitenkin vain murto-osa siitä, miten paljon räppiä tai black metalia myydään, joten julkisen vallan on vielä tällä hetkellä hankalampi vainota niitä. Ennustan, että tulevaisuudessa joku Mika Illman, joka on ennenkin rikkonut Suomen lakia, päättää lähteä vainoamaan jotain black metal -bändiä, joka erehtyy kristittyjen haukkumisen lisäksi sanomaan pahan sanan islamista.

Idiootit ja selkärangattomat ruikulit puhuvat paljon "sananvapauden käyttäjän vastuusta". Tässä pulmana on se, että siinä unohdetaan kuulijan vastuu, joka on suurempi kuin sanojan vastuu. Tämä johtuu siitä, että maailmassa on kuusi miljardia ihmistä, joista jokaisella on omat mielipiteet, omat ajatukset ja omat arvot. Mikäli se, että joku loukkaantuu jostain sanomisesta - mistä tahansa sanomisesta - on syy rajoittaa sananvapautta, silloin Pikku-Kalle-vitsejä ei saa kertoa, koska joku jossain kuitenkin loukkaantuu siitä.

Jos loukkaaminen on syy rajoittaa sananvapautta, silloin ihmiset eivät saa sanoa Muhammedia hienoksi ihmiseksi, koska pedofiilin kunnioittaminen loukkaa arvojani syvimmällä mahdollisella tavalla. Mikäli taas vain jotkut loukkaamiset kielletään, silloin rikotaan Suomen perustuslain 6§:n 1 momentin tunnustamaa yhdenvertaisuusperiaatetta. Suomen valtiosäännön kannalta ainoa mahdollisuus on joko kieltää KAIKKI loukkaukset tai olla kieltämättä mitään loukkauksia. Ensimmäinen vaihtoehto on sekä teoriassa mahdotonta että sananvapauden kanssa ristiriidassa, joten sen vuoksi on valittava toinen vaihtoehto.

Sananvapautta on helppo vainota, kun vainotaan sellaista vähemmistöä, josta kukaan ei tykkää. Ongelma vain on se, että sananvapaus menettää kaiken merkityksensä sillä samalla hetkellä, kun oikeus siihen kielletään niiltä ihmisiltä, jotka eivät ole samaa mieltä. Kaikista surullisinta on se, että oikeasti hyvää tarkoittavat ihmiset eivät pysty käsittämään näin yksinkertaista asiaa.

5 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

No joo, tuossahan oli oikeastaan kiteytettynä kaikki tästä asiasta. Komppaan, olen samaa mieltä. Muutenkin kirjoitat ihan asiallista asiaa.

Tietysti se ero meissä on, että minä en kutsu poliisia paskalakiksi jne. Olen työni puolesta ollut paljon tekemisissä poliisin kanssa ja ne ovat pääosin järkevää ja asiallista porukkaa, eivätkä kovinkaan monikulttuurimyönteisiä. Hehän näkevät tämän monikulttuuri-ihanuuden ihan livenä, niinkuin minäkin. Ne nyt ovat joutuneet tämän musiikkipoliisihomman tekemään, koska joku toinen höhlä käski.

Mutta noin muuten ota tämä kannustusviestinä. Kirjoitat ihan asiallista juttua. Jatka kirjoittamistasi.

Jiri Keronen kirjoitti...

Jep. Olen samaa mieltä.
Se ei ole poliisien vika, että Suomen poliitikot ovat korruptoituneita.

Itse asiassa "paskalakki" ei ollut edes tarkoitettu mitenkään vittuiluksi poliiseille, vaan lähinnä ylimääräiseksi poliittiseksi epäkorrektiudeksi.

Simo kirjoitti...

Moro! Oletat, että black metal ja white power-musiikki ovat kaksi eri asiaa. Ainakin Saksassa on suosittua NSBM, national socialist black metal.

Seraava lainaus on eräästä festariraportista (Miasma 3/2008):

"...eikä festivaali ainakaan virallisesti tue natsimetallia. Tämä kanta tuntui tosin hieman hurskastelulta, kun vaikutti siltä että joka toiseslla yleisössä oli jonkun NSBM-bändin riepu päällä. Näin saksassa."

bulbasaur kirjoitti...

PL 16§: Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.

Laulun sanoitus on paitsi taideteos, myös sanallinen ilmaisu. En ole lainoppinut, mutta kuvittelisin, että sitä koskee samat rajoitukset kuin muitakin sanallisia ilmaisuja. Esimerkiksi laulu kansanedustajan kakkaorgioista voisi päätyä raastupaan kunnianloukkauksesta.

Se, onko sanoitus tekijänsä henkilökohtainen mielipiteenilmaus vai fiktiota, lienee todella harmaata aluetta. Olisiko kunnianloukkaus, jos kirja kertoisi merimiehestä, joka kapakassa kertoilee tarinoita kansanedustajan kakkaorgioista?

Cop Killer -vertaus ontuu, sillä Amerikassa ei päde Suomen laki. Jos Suomen laki kieltää kansanryhmää vastaan kiihottamisen, niin suomalaista Cop Killeriä ei mahdollisesti tulla kuulemaan.

Keronen: Mikäli se, että joku loukkaantuu jostain sanomisesta - mistä tahansa sanomisesta - on syy rajoittaa sananvapautta, silloin Pikku-Kalle-vitsejä ei saa kertoa, koska joku jossain kuitenkin loukkaantuu siitä.

Kärjistys ontuu. Mikä hyvänsä loukkaaminenhan ei olekaan tuomittavaa: ainoastaan kunnianloukkaus, uhkailu, uskonrauhan rikkominen, kansanryhmää vastaan kiihottaminen--mitä näitä nyt on.

---

Summa summarum, hyväksyn WP-musiikin tuomitsemisen (sanoitusten pohjalta) jos ja vain jos:

* sanoitus on tekijänsä henkilökohtainen mielipide; ja

* sanoituksen on objektiivisesti kansanryhmää vastaan
kiihottavaa, kunniaa loukkaava, etc. (pelkkä
subjektiivinen loukkaantuminen ei riitä).

Jiri Keronen kirjoitti...

Simo: On olemassa myös white power -räppiä. Suurin osa räpistä tai black metallista kuitenkin koskee aivan muita asioita kuin rotukysymyksiä. Sinälläänhän pointtina oli vain osoittaa, että white power -musiikki ei ole lähellekään pahin asia, mitä musiikissa on.

Bulbasaur: Kuten totesin edellä, Cop Killerin pointtina oli osoittaa, että white power -musiikki ja siinä sanotut asiat eivät ole lähellekään pahimpia juttuja, mitä musiikista löytyy. Suomen laki on tässä asiassa puolueellinen, koska muun muassa Cop Killeriä myydään Suomessa. Se, että jokin on laillista ulkomailla, ei tee asiasta laillista Suomessa. (Paitsi että sekä white power -musiikki että Cop Killer ovat laillisia Suomessa.)

On totta, että lyriikkaan pätee Suomen laki. Tässä on kuitenkin otettava huomioon ns. "lex superior"-sääntö, joka sanoo, että mikäli kahden oikeusnormin välillä on ristiriita, ylempiasteinen syrjäyttää alempiasteisen.

Sekä sananvapaus että taiteen vapauden turvaaminen on perustuslaissa, eli kansallisesti korkea-asteisimmassa säädöksessä, turvattuja perusoikeuksia. Kansanryhmää vastaan kiihottaminen ja muut vastaavat, joita teoriassa asiassa voitaisiin käyttää, perustuvat eduskuntalakiin, joka on alempiasteinen kuin perustuslaki.

Tässä on kuitenkin otettava huomioon se, että Suomen poliisin toimi ei liittynyt Suomen lakiin, vaan muiden maiden kyttien hommailuihin.

Nonetheless:
Jotta taiteellisesta ilmaisusta, kuten lyriikasta, olisi mahdollista ylipäätään saada rangaistava teko, olisi se pistettävä toista perusoikeutta vastaan, jotta tuomioistuimen ratkaisu ei olisi ilmeisesti ristiriidassa perustuslain kanssa. Tässä voisi tulla kyseeseen esimerkiksi henkinen koskemattomuus, tosin äärimmäisen laajasti tulkittuna.

Tällöin pelkkä lex superior ei pätisi, vaan huomioon tulisi ottaa normien punninta. Edelleen kyseessä olisi kuitenkin kaksi perusoikeusnormia, sananvapaus ja taiteen vapaus, vastaan yksi perusoikeusnormi, eli koskemattomuus. Punninnassa ideana on se, että pyritään saamaan aikaiseksi tulkinta, joka varmistaa mahdollisimman hyvin kaikkien asiaankuuluvien perusoikeuksien toteutumisen ja samalla estää perusoikeusjärjestelmän vinoutumisen. Näin nyrkkisääntönä menemättä enempää mihinkään periaatteisiin kaksi on enemmän kuin yksi.

Samasta syystä kärjistys pikku-Kalle-vitsien kanssa ei onnu, koska loukkaantuminen on väistämättä subjektiivista. Suomen lain sanamuoto antaa mahdollisuuden esimerkiksi kunnianloukkauksessa tulkintaan, jossa kunnianloukkaus on mahdollista vain, mikäli loukkaaja levittää -valheellista- informaatiota.

Syystä, joka on täysin ymmärtämätön meille kaikille, näin ei kuitenkaan tehdä. Valehtelu olisi mahdollista tulkita objektiivisesti, toisin kuin esimerkiksi subjektiivinen loukkaantuminen. Pikku-Kalle-vitsit ja white power -musiikki edustavat subjektiivista loukkaamista siinä missä valehtelu edustaa objektiivista loukkaamista.

Myönnän, että selitin hankalasti, mutta toivottavasti tämä nyt kuitenkin tuli selväksi.