Islamilainen terrorismi ei ole suuri uhka, mutta pelko on

"Maailmassa ei ehkä ole mitään niin pahaa ja vaarallista kuin pelko."
- Jawaharlal Nehru

Pelko on yksi parhaista keinoista hallita, mitä hallitsijat ovat koskaan käyttäneet. Itse Machiavelli katsoi, että pelätty hallitsija on onnistuneempi kuin rakastettu hallitsija. Jotta pelolla voidaan hallita, tarvitaan sopiva uhka. Tällaisen uhan tulee tuntua riittävän todelliselta ja läheiseltä, jotta se ei tunnu vain mielikuvalta, mutta sen on myös oltava sopivasti piilossa ja tuntematon, koska asioiden tunteminen vähentää pelkoa. Nykyään länsimaissa tällainen hyvä aavevihollinen on islamilainen terrorismi. Terrorismi ja erityisesti islamilainen terrorismi ovat uhkakuvia, joista uutisoidaan ja joita pelätään täysin suhteettomasti siihen nähden, miten paljon vaaraa tai haittaa niistä todellisuudessa on. Media ja päättäjät pyrkivät maalailemaan islamilaisesta terrorismista vakavia uhkakuvia omien tavoitteidensa vuoksi. Medialle pelko on tapa myydä lehtiä ja ohjelmia, päättäjille pelko on tapa saada ihmiset hyväksymään heidän olennaisten vapauksiensa ja oikeuksiensa kitkeminen.

Amerikassa islamilaisella terrorismilla pelottelun nimissä on saatettu voimaan muun muassa PATRIOT Act, joka rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia ja antaa julkiselle vallalle uusia voimakeinoja ja oikeuksia. Terrorismia on käytetty syynä taistella islamilaisissa maissa ja sillä oikeutettiin muun muassa Irakin vastaista hyökkäyssotaa, vaikka Yhdysvalloilla ei ollut mitään todisteita terroristien kytköksistä Irakin valtaan. Euroopassa on tapahtumassa samanlaista kehitystä, jota perustellaan samoista syistä. Esimerkiksi Lontoon pommituksien jälkeen Britanniasta on tullut nopeasti yksi valvotuimmista yhteiskunnista koko maailmassa. Britannian entisen pääministerin Gordon Brownin mukaan tiukat terrorismilait todellisuudessa lisäävät vapautta, ja ne ovat välttämättömiä muuttuneessa maailmassa. Ranskassa puolestaan presidentti Sarkozy väitti terrorismin olevan suurin uhka Ranskalle, ja käytti sitä perustellakseen vakoilubudjetin kaksinkertaistamisen sekä muun muassa erilaisten automaattisten valvontajärjestelmien kehittämistä. Presidentti Tarja Halosen mukaan terrori-isku on Suomessakin vain ajan kysymys.

Merkittävä amerikkalainen globaalin politiikan ajatushautomo RAND-instituutti tutki virallisia asiakirjoja ja tilastoja koskien terrorismia. Instituutin mukaan ihmiset kokevat, että terrorismin määrä olisi kasvanut. Erityisesti ihmiset ovat huolestuneita islamilaisesta terrorismista. Instituutin tekemän tutkimuksen mukaan pelko on kuitenkin suurimmaksi osaksi aiheetonta, sillä terrorismia ylipäätään on nykyään vähemmän kuin esimerkiksi 70-luvulla. Ihmisiä erityisesti huolestuttava islamilainen terrorismi taas on yksi harvinaisimmista terrorismin muodoista Amerikassa. RAND-instituutin selvityksen mukaan 9/11 iskujen jälkeen Amerikassa ei ole kuollut yhtäkään ihmistä islamilaisissa terroriteoissa. FBI:n tilastojen mukaan vuosina 1980-2005 esimerkiksi äärijuutalaista terrorismia oli tapahtunut jopa prosenttiyksikön verran enemmän kuin ääri-islamilaista terroria. University of North Carolina at Chapel Hillin ja Duke Universityn tutkijoiden tekemän tutkimuksen mukaan Amerikassa liioitellaan islamilaisen terrorismin uhkaa amerikkalaisille.

Myöskään Euroopassa islamilainen terrorismi ei ole niin suuri ongelma kuin päättäjät ja media uskottelevat. Kokonaisuudessaankin terrorismi on Euroopassa varsin marginaalinen ilmiö. Interpol on tutkinut terrorismia Euroopassa ja laatinut vuosittaisen katsauksen Euroopan terrorismitilanteeseen vuosina 2007, 2008 ja 2009. Ainoastaan 0,4% kaikista terroriteoista oli islamistien tekemiä. Ylivoimaisesti suurin osa (84,4%) terroriteoista oli Espanjan ja Ranskan separatistien tekemiä. Vasemmistolaista terrorismia teoista oli 6,5%, mikä on yli kuusitoista kertaa enemmän kuin mistä islamilainen terrorismi on vastuussa. Toisin kuin median propaganda väittää, islamistien terroriteot eivät ole myöskään ainoita kuolemaan tähtääviä, vaan Interpolin mukaan myös esimerkiksi äärivasemmisto on pyrkinyt tappamaan teoillaan ihmisiä. Tästä huolimatta terrorismia koskeva uutisointi keskittyy lähes yksinomaan islamilaiseen terrorismiin.

Vaikka islamilainen terrorismi ei ole merkittävä uhka länsimaissa, on se todellinen ilmiö. Islamilaisesta terrorismista on eniten haittaa alueilla, joilla on raja- tai valtakiistoja sekä muita levottomuuksia. Ainoastaan hyvin pieni osa islamilaisesta terrorismista tapahtuu muualla kuin islamilaisissa maissa. Tämä antaa hiukan kuvaa islamilaisen terrorismin luonteeseen. Jos tavallisesti rauhattomilla ja kaaottisilla alueilla sattuu erilaisia iskuja, ne saatetaan katsoa terrorismiksi jo senkin takia, että ihmisillä ei ole keinoja, tarvetta tai halua eritellä iskun motiiveja. Urbaania sotaa käyvää sissiä tai amatööripartisaania on hankala erottaa terroristista, erityisesti jos hän sattuu olemaan uskonnollinen.

Lisäksi on huomattava, että terrorismi itsessään ei ole yksiselitteinen käsite. Vaikka terrorismia vastaan on laadittu kansainvälisiä sopimuksia, ei terrorismia määritellä yhdessäkään tällaisessa sopimuksessa. Se, mikä on terrorismia, vaihtelee sen mukaan, keneltä kysytään ja milloin. Henkilö, joka sattui taistelemaan kylmän sodan aikoihin Jenkkilän vihollisia vastaan omista motiiveistaan, oli todennäköisesti Jenkkilän silmissä ja mediassa ennemmin vapaustaistelija kuin terroristi. Kun poliittinen tilanne muuttuu, saman henkilön taistelu ei ehkä olekaan enää Yhdysvaltain etujen mukaista, minkä vuoksi hänet voidaan helposti leimata terroristiksi. Terrorismiksi sanotaan sitä, minkä sanominen terrorismiksi on vallanpitäjien etujen mukaista.

Somaliassa "laillista valtaa" on syytetty toistuvasti ihmisoikeusloukkauksista. Somalian "laillinen valta" ei nauti minkäänlaista aitoa kansalaisten luottamusta, vaan päinvastoin kansalaiset vastustavat tätä laillista valtaa aktiivisesti kaikilla keinoilla, mitä heiltä löytyy. Länsimaat, kuten Britannia, tukevat ihmisoikeusloukkauksista syytettyä somalien itsensä vastustamaa valtaa rahallisesti miljoonien puntien edestä. Koska kansalaisten vastustama laillinen valta on länsimaille edullinen, on sitä vastaan suunnatut hyökkäykset järkevämpää tuomita fanatismiksi kuin kutsua niitä esimerkiksi vapaustaisteluksi, vaikka taistelun perimmäisenä motiivina olisikin taistelu länsimaista pakkovaltaa vastaan, eikä uskonto. Kyse on käsitepelistä.

Olennaisinta terrorismissa ei tietenkään ole käsitteiden määrittely, vaan se, kuinka paljon kuolemaa se aiheuttaa. Madridin iskujen kaltaisista tragedioista huolimatta islamilainen terrorismi ei ole erityisen tappavaa. Tyypillinen islamilainen terrori-isku on paljon lähempänä Tuhkholman epäonnistunutta itsensä räjäyttäjää kuin 9/11:ta. Interpolin tilastojen tarkastelemien vuosien aikana islamistiterroristit eivät saaneet tapettua yhtä ainoaa ihmistä koko Euroopassa. Islamilaiset terroristit ovat keskimäärin huonosti valmistautuneita ja huonosti koulutettuja terroritekoihin, eivätkä he ole tehokkaita edes yrittäessään. Onnistuneet iskut ovat poikkeus, eivät sääntö.

Yksilön ja arjen turvallisuutta uhkaavat lukemattomat asiat huomattavasti enemmän kuin islamilainen terrorismi. Uskonnollisen terrorismin kanssa näillä uhkatekijöillä on yhteistä se, että niihin ei voi juurikaan varautua ja ne voivat kohdistua kehen tahansa ilman tämän omaa syytä. Vuonna 2009 rattijuopumus tappoi 94 ihmistä Suomessa. Rattijuoppo on vahingossa kolaroidessaan tuhoisampi kuin keskimääräinen muslimiterroristi pommittaessaan tarkoituksella. Jopa pelkkä eläminen suurkaupungissa on vaarallisempaa kuin muslimiterrorismi. Helsingin yliopiston tutkija Outi Ampujan mukaan vuodessa kuolee noin 400 suomalaista melusta johtuviin haittoihin. Melu siis tappaa pelkästään Suomessa vuosittain enemmän ihmisiä kuin islamilainen terrorismi koko Euroopan unionissa ja Amerikassa yhteensä. Melua ei tosin voi käyttää tekosyynä sensuurin ja valvonnan lisäämiselle, eikä se pelota ihmisiä yhtä paljon kuin uskonnolliset fanaatikot.

Jokainen ymmärtää sen, että fundamentalistinen hihhuli, joka kuvittelee tappamalla toisia saavansa joellisen viiniä ja läjän hekumallisia neitsyitä ikuisessa paratiisissa, on saakutan vaarallinen juttu. Kaikesta huolimatta tällaisia ihmisiä on huomattavasti vähemmän kuin mitä media uskottelee. Lisäksi tällaiset ihmiset saavat paljon vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin mitä annetaan ymmärtää. Terrorismin suurin vaara ei ole sen aiheuttamassa vahingossa, vaan pelossa, jota se lietsoo ihmisten mieliin. Islamilainen terrorismi, kuten mikä tahansa terrorismi, on vakava asia, mutta se ei ole mitenkään niin suuri uhka, että sen perusteella pitäisi panikoida, hermostua tai edes harkita yhdenkään olennaisen vapauden rajoitusta tai kaventamista. Terrorismi on pelolla hallitsemista. Jokainen, joka pyrkii pelottelemaan terroristeilla tai terrorismilla, pelaa suoraan terrorin ja pelon lietsonnan pussiin. Pelko on merkittävämpi uhka kuin islamilainen terrorismi.

Vain Suomen kansalaiset voivat sanoa, mikä on Suomen kansalaisten etu

Torstaina eduskunta päätti Suomen 740 miljoonan lainatakuista Irlannille. Hallitus perusteli lainatakuita Suomen kansalaisten edulla. Tässä on yksi ongelma. Hallitus ei voi tietää, mikä on Suomen kansalaisten etu. Hallitus voi ainoastaan luulla tai väittää tietävänsä sen. Hallitus ja sen tekemät päätökset ovat kaukana kansalaisten mielipiteestä, ja koska "etu" on suhteellinen käsite, voivat ainoastaan kansalaiset itse sanoa, mikä on heidän etunsa.

Ei ole olemassa mitään yksiselitteistä totuutta, jonka pohjalta voisi sanoa, mikä on yleismaailmallinen "etu". Se, mikä kenenkin mielestä on etu, riippuu aina arvoista. Ihminen, joka on esimerkiksi elämässään kokenut turvattomuutta, voi arvostaa turvallisuutta enemmän kuin ihminen, joka on ollut aina suhteellisen turvassa, mutta jonka vapauksia on rajoitettu. Se, mikä on arvokasta ja tavoittelemisen arvoista, riippuu yksilöstä. Jollekin taloudellinen vakaus tai hyvinvointi voi olla tärkeämpää kuin tasa-arvo tai turvallisuus. Kyse on mielivaltaisesta päätöksestä, jota ei ole mahdollista todistaa yleismaailmallisesti. Etu on subjektiivinen käsite ja jokainen käsittää sen eri tavalla.

Koska etua ei voi määritellä ylhäältä, Suomen kansalaisten etua eivät voi määritellä poliitikot, hallitus, media, pankit tai mikään muukaan instituutio. Ainoat, jotka voivat tietää, mikä on Suomen kansalaisten etu, ovat Suomen kansalaiset itse.

Puhtaasti edustuksellisessa järjestelmässä, jossa parlamenttivaalit järjestetään kerran neljässä vuodessa ei ole mitään takeita, että eduskunnan tai hallituksen toimilla olisi hetkellä kansalaisten tuki. Mitä pidemmälle eduskuntavaaleista mennään, sitä todennäköisempää tämä on. Suomen Gallupin tekemän puoluebarometrin mukaan 51 prosenttia kansalaisista ovat tyytymättömiä hallitukseen. Poliittiset tapahtumat tai poliitikkojen tekemät päätökset voivat vaikuttaa Suomen kansalaisten luottamukseen valittuja päättäjiään kohtaan. Luottamus voi olla hyvin alhainenkin, mutta päätöksenteko ei ilmennä tätä ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Pelkästään edustuksellinen järjestelmä on liian jäykkä ottamaan kansalaisten mielipiteen huomioon.

Vaikka eduskunta toimiikin kansan nimissä, kyse on 200 tavallisen ihmisen mieltymysten ja oletusten muovaamasta henkilökohtaisesta päätöksestä. Lisäksi on huomioitava, että Suomen demokratiassa päätöksiä eivät tosiasiallisesti edes tee kansanedustajat, vaan puolueet ja hallitus. Keskustan kansanedustaja Hannu Hoskonen äänesti Irlannin lainasta hallituksen ja eduskuntaryhmänsä linjan vastaisesti. Helsingin sanomien mukaan Keskustalla on selvät säännöt tilanteisiin, joissa edustaja rikkoo äänestyksessä ryhmäkuria. Helsingin sanomien mukaan ryhmäkurin rikkominen johtaa tavallisesti hiljaiseen yhteiseen rankaisuun: ryhmäkurin rikkoja ei pääse pitkiin aikoihin mihinkään kunnon asemiin kuten jaostojen tai valiokuntien johtoon, kunnollisille matkoille tai ryhmän luottamustoimiin. Ryhmäkurilla ja epävirallisilla rangaistuksilla puolueet ohjaavat kansanedustajien äänestyskäyttäytymistä kansanedustajan äänestäjistä riippumatta.

Suomen perustuslain mukaan kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset. Ryhmäkuri ja "hallituksen pelisäännöt" ovat keinoja pyrkiä varmistamaan, että kansanedustaja sitoutuu noudattamaan muita kuin perustuslaillisia määräyksiä. Ryhmäkuri kasvattaa entisestään kuilua kansalaisten ja tehtyjen päätösten välillä ja se on vastoin Suomen perustuslain henkeä. Ryhmäkuri ei perustu Suomen kansalaisten etuun.

Jotta suuria linjauksia, kuten Irlannin lainaa, voitaisiin perustella kansalaisten edulla, sillä tulisi olla kansalaisten suora hyväksyntä. Kansanäänestyksessä kansan mielipide tulee suoremmin esille kuin eduskunnan äänestyksessä. Eduskunnassa oman näkemyksensä Suomen kansalaisten edusta saavat sanoa 200 erioikeutettua poliitikkoa, jotka toimivat eturyhmiensä kurin mukaisesti. Kansanäänestyksessä jokainen Suomen kansalainen saa osallistua päätöksentekoon. Suorassa kansanäänestyksessä ne, joiden edusta päätetään, saavat sanoa, onko päätös tuon edun mukaista vai ei.

Hallitus ei voi oikeuttaa toimintaansa Suomen kansalaisten edulla, jos Suomen kansalaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä hallituksen toiminta, oli se millaista tahansa. Hallituksella ei ole mitään takeita sille, että sen toiminta olisi Suomen kansalaisten edun mukaista. Kun hallitus perustelee jotain Suomen kansalaisten edulla, on perustelu yhtä pätevä kuin jos hallitus perustelisi päätöksen tyhjällä. Varmistaaksemme, että Irlannin lainatakuiden kaltaisissa asioissa toimittaisiin Suomen kansalaisten edun mukaisesti, tulisi näistä asioista järjestää suora, sitova kansanäänestys.

Lisää tietoa:
Suora demokratia edustuksellisen demokratian tueksi
Sitovat kansanäänestykset parantavat taloutta

Rauhanomainen mielenilmaisu rasismin uhrien ja suomalaisuuden puolesta Turussa 6.12.

Muutos 2011 järjestää itsenäisyyspäivänä 6.12. Turussa rauhanomaisen mielenilmauksen rasismin uhrien ja suomalaisuuden puolesta. Mielenilmaus alkaa Turun tuomiokirkon edessä 17:45. Mielenilmaus alkaa Muutoksen kansanedustajaehdokas Jari-Petri Heinon puheella. Myöhemmin mikrofoni on avoin ja puheita voi pyytää paikan päältä Muutoksen puheenjohtaja Jiri Keroselta. Mielenilmauksessa sytytetään kynttilät rasismin uhrien ja suomalaisuuden puolesta kello 18:00.

Suomalaiset ovat kansa, jota on läpi koko sen historian alistettu ja vainottu. Ruotsin vallan aikana Suomen ja sen kansan kohtalosta määräsivät ruotsalaiset, ja suomalaiset olivat lähinnä pelinappula suurvaltapolitiikassa. Tsaarin aikana suomalaisia vastaan käytiin erilaisia venäläistämisohjelmia, joissa suomalaisuus tahdottiin tuhota ja sen tilalle luoda venäläinen identiteetti. Suomalaiset kansana tietävät, mitä on etninen vaino.

Itsenäisyyspäivänä suomalaisten on hyvä ymmärtää, miten arvokas asia itsenäisyys ja suomalaisten olemassaolo on. Samalla suomalaiset voivat muistaa, että kaikki maailman kansat eivät ole olleet yhtä onnekkaita kuin me. Monet kansat ovat tuhoutuneet etnisten vainojen kohteena tai niiden vapaus on riistetty. Itsenäisyyspäivä antaa meille mahdollisuuden muistaa Ruandan kansanmurhassa kuolleita, Hitlerin ja Stalinin juutalaisvainojen uhreja sekä kaikkia muita kansoja ja yksilöitä, jotka ovat milloinkaan joutuneet kokemaan rasismia tai etnistä vainoa, kuten suomalaiset ennen.

Emme voi muuttaa historiallisia vääryyksiä, mutta meidän tulee tehdä kaikkemme, että niitä ei enää tapahdu. Meidän ei tule olla katkeria menneisyydestä, vaan iloisia nykyhetkestä. Synkät ajat historiassa ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia oppia. Niin pitkään kuin muistamme oman historiamme, pystymme ymmärtämään, miten tärkeää itsenäisyys on kansalle ja miksi meidän on seisottava kaikkien rasismin uhrien rinnalla ja taisteltava määrätietoisesti, jotta jonain päivänä kaikki kansat olisivat vapaita vainosta ja määräämään omasta kohtalostaan.

Tule itsenäisyyspäivänä Turun tuomiokirkolle sytyttämään kynttilä osoituksena tuestasi suomalaisuudelle ja rasismin uhreille! Oma kynttilä, lyhty tai soihtu mukaan! Paikalle on kutsuttu kaikkien puolueiden edustajat.



Lisää tietoa:
Tapahtuman Facebook-yhteisö

Vaaliohjelmani eduskuntavaaleihin 2011

Vaaliohjelmani eduskuntavaaleihin 2011.


Poliittinen järjestelmä:

- Oikeusjärjestelmän on oltava vapaa politiikasta. Suomen nykyisessä järjestelmässä käräjäoikeuksien lautamiehet ovat puolueiden valitsemia ja nimeämiä, mikä käytännössä tarkoittaa, että lautamiespaikat menevät palkkioiksi puolueen aktiiveille ja toimijoille. Tämä on vastoin oikeusvaltion periaatteisiin kuuluvaa vallan kolmijaon oppia ja siitä tulee luopua. Käräjäoikeuksien maallikkojäsenet tulee valita arvalla kaikista vapaaehtoisista lautamiehen kriteerit täyttävistä Suomen kansalaisista.

- Suomi tarvitsee perustuslakituomioistuimen. Tällä hetkellä lakien perustuslainmukaisuudesta päättää eduskunnan perustuslakivaliokunta, eli ne samat kansanedustajat, jotka alunperinkin säätävät lakeja. Kansanedustajat saavat siis itse päättää, onko heidän säätämänsä laki vastoin perustuslakia vai ei. Eduskunnalla ei ole merkittävää kynnystä olla säätämättä Suomen perustuslain kanssa ristiriidassa tai jännitteessä olevaa lainsäädäntöä, koska se valvoo itse itseään. Viimeaikaisina esimerkkeinä ilmiöstö muun muassa uusi yliopistolaki, Lissabonin sopimus ja Lex Nokia. Perustuslakituomioistuin tehostaisi perustuslainmukaisuuden valvontaa ja se loisi pakotteita eduskunnalle toimia perustuslain mukaisesti.

- Suomen perustuslakiin on lisättävä kansalaisille mahdollisuus omasta aloitteestaan järjestää sitovia kansanäänestyksiä. Tätä kansanvallan muotoa kutsutaan suoraksi demokratiaksi, ja se on ollut menestyksekkäästi käytössä Sveitsissä jo yli 150 vuotta. Sitovat kansanäänestykset toimivat sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla. Kansanäänestys tavallisesta laista järjestetään 35 000 ihmisen aloitteesta. Kansanäänestys perustuslain muuttamiseksi tai korkean virkamiehen erottamiseksi järjestetään 43 000 ihmisen aloitteesta. Lisäksi sitova kansanäänestys on järjestettävä aina perustuslakia muuttaessa tai säädettäessä lainsäädäntöä, joka vaikuttaa kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin.

- Kansanedustajia varten tulee asettaa sähköisen äänestyksen järjestelmä. Kansalaisten kohdalla sähköinen äänestys ei toimi, koska siinä on valtavia riskejä esimerkiksi vaalisalaisuuden suhteen. Kansanedustajien asema äänestämisessä on kuitenkin täysin päinvastainen. He eivät esimerkiksi tarvitse vaalisalaisuutta, vaan äänestäjälle on nimenomaan tärkeää, että hän tietää, mitä kukakin kansanedustaja on äänestänyt. Sähköisen äänestyksen ongelmat eivät siis koske kansanedustajia samalla tavalla kuin kansalaisia. Sähköisen äänestämisen järjestelmä voitaisiin hoitaa sovelluksella, joka asennetaan esimerkiksi kansanedustajien kännyköihin. Tällöin kansanedustajat voisivat äänestää myös ollessaan poissa täysistunnoista, eivätkä he voisi enää paeta epämiellyttäviä päätöksiä yksinkertaisesti olemalla äänestyksestä poissa, kuten monet kansanedustajat nykyään tekevät.


Tietoyhteiskunta:

- Ihmisoikeuksien on toteuduttava täysimääräisesti tietoyhteiskunnassa. Kaikkia kansallisia ja EU-tasoisia valvonta- ja sensuurijärjestelmiä tulee ryhtyä purkamaan määrätietoisesti ja uusia valvontajärjestelmiä ei tule enää luoda. Erityisesti Suomen valtion tulee vaatia Ruotsia purkamaan omien rajojensa ulkopuolisten ihmisten ihmisoikeuksia rajoittava tietoliikennevakoilujärjestelmä. Internet ei ole mikään lainsäätäjän villi länsi, jonne hän voi mielivaltaisesti laatia kieltoja ja urkkimisjärjestelmiä, vaan Internet on osa oikeiden ihmisten oikeaa arkea ja sitä koskevat samat lait kuin muuta yhteiskuntaa.

- Julkisen vallan on pyrittävä edistämään vapaan koodin ohjelmistojen käyttöä ja suomalaista tekniikkaa. Tällä hetkellä Suomen valtio antaa turhaan rahaa ulkomaalaisille megakorporaatioille, vaikka tuo raha voitaisiin säästää ja samalla tukea Suomen tietoyhteiskuntakehitystä. Suomen koulut myös kouluttavat ATK-tunneilla oppilaita lähinnä käyttämään esimerkiksi Windowsia, eikä heille juuri kerrota vaihtoehdoista. Suomi kouluttaa ylikansallisille firmoille asiakkaita sen sijaan, että se opettaisi oppilaita mahdollisimman monipuoliseen tietotekniikan ymmärtämiseen. Julkisissa koneissa on siirryttävä käyttämään avoimia, vapaita ohjelmistoja. Toisin kuin kaupalliset ohjelmistot, nämä ohjelmistot ovat valtiolle ilmaisia, eikä valtiolla ole mitään syytä maksaa ylimääräistä. Lisäksi monet laadukkaimmista vapaan koodin ohjelmistoista ovat kotimaisia, kuten esimerkiksi Linux-käyttöjärjestelmät.

- Kaikkiin julkisen vallan koneisiin on asennettava Grid-sovellus laskemaan ihmiskuntaa hyödyttävää tieteellistä tutkimusta. Grid on ohjelmisto, joka käyttää tietokoneen kapasiteettia tieteellisten laskutoimitusten suorittamiseen silloin, kun tietokone ei ole muussa käytössä. Näiden laskutoimitusten tulokset Grid lähettää keskusserverille, jossa tiedot kootaan ja toimitetaan niitä hyödyntäville tiedemiehille. Grid-teknologiaa käytetään muun muassa taistelussa syöpää ja HIV:tä vastaan. Suomessa on paljon julkisia tietokoneita. Jos nämä kaikki tietokoneet käyttämättöminä ollessaan laskisivat tieteellistä informaatiota HIV:n parantamiseksi, lahjoittaisi Suomi vuosittain miljoonia tunteja laskentakapasiteettia koko ihmiskuntaa riivaavien asioiden parantamiseksi. Sovellusten käyttöönotto ei maksaisi Suomelle käytännössä mitään, mutta se tuottaisi jatkuvasti rahanarvoista tietoa yhteistä hyvää varten.


Ulkopolitiikka:

- Euroopan unionin jäsenyydestä on järjestettävä uusi kansanäänestys, jonka tulos sitoo eduskuntaa. Nykyinen EU ei ole sama EU, jonka jäsenyydestä suomalaiset saivat äänestää. Kun Lissabonin sopimus, eli Euroopan unionin perustuslaki, tuli voimaan, muuttuivat EU:n valtasuhteet ja lainsäädäntövaltuudet merkittävästi. Lisäksi Lissabonin sopimus korvasi sitä edeltäneet EU:n perustamissopimukset, joten uuden kansanäänestyksen järjestäminen on myös juridisesti perusteltua.

- Kehitysavulle on parempia vaihtoehtoja. Todellisuudessa kehitysapu ei kehitä eikä auta. Asiantuntijoiden mukaan jopa 90% kaikesta Suomen antamasta kehitysavusta menee korruptoituneille virkamiehille, poliitikoille tai muille tahoille, joille se ei kuulu. Lisäksi monet kehitysavun tyypit on sidottu taloudellisiin sopimuksiin ja ehtoihin, joista on vähän hyötyä kehitysavun saajamaalle, mutta paljon hyötyä kansainvälisille yrityksille. Kehitysavun sijasta olisi kokeiltava muita auttamismuotoja, kuten esimerkiksi mikrolainoja, joissa apu menee suoraan ihmiseltä ihmiselle ilman byrokraattisia välikäsiä.

- Suomen on tunnustettava Somalimaan itsenäisyys. Somalimaa, eli Somalian autonominen pohjoisosa, on käytännössä toimiva ja rauhallinen valtio. Sitä eivät vaivaa muun Somalian ongelmat kuten ääri-islamismi, sotajoukot tai sisällissota. Tästä huolimatta Somalia on YK:n tunnustama valtio, mutta Somalimaa ei. Somalimaa täyttää toimivan valtion kriteerit huomattavasti muuta Somaliaa paremmin. Somalimaan itsenäisyyden tunnustaminen olisi ensimmäinen askel Somalian tilanteen rauhoittamiseksi. Tämän lisäksi Suomen on tuomittava kansainvälisesti Britannian antama miljoonien tuki Somalian ihmisoikeusrikkomuksista syytetylle hallinnolle.

- Suomen on osaltaan annettava anteeksi kaikkien kehitysmaiden velat edellyttäen, että kehitysmaa pyrkii kehittämään toimivaa kansanvaltaa. Velka on yksi maailman pahimmista ongelmista. Vaikka fyysistä orjuutta vastaan pyritään taistelemaan jatkuvasti, on velkaorjuuden määrä ainoastaan kasvanut. Monien kehitysmaiden velat ovat syntyneet itsevaltiuksen aikana, eikä otettua lainaa ole käytetty parantamaan maan kansalaisten asemaa. Siltikin maan kansalaiset joutuvat maksumiehiksi. Tämä on moraalisesti väärin ja se rajoittaa keinotekoisesti kehitysmaiden hyvinvoinnin kehitystä. Velkojen anteeksianto olisi hyvä vaihtoehto myös kehitysavulle.


Uskonnonvapaus:

- Kaikesta uskonnonopetuksesta on tehtävä tunnustuksetonta ja objektiivista. Verovaroja ei saa käyttää kasvattamaan lasta uskomaan kristinuskoon, islamiin tai muihin puhtaasti uskonnollisiin maailmankatsomuksiin. Kouluissa kaikkia uskontoja on kohdeltava tasapuolisesti ja niistä on opetettava lapselle myös uskontojen huonot, usein vaietut puolet. Vanhempien uskonnollinen vakaumus ei saa vaikuttaa siihen, mikä lapselle annettavan opetuksen laatu tai sisältö on, vaan jokaisen lapsen on oltava tasavertaisessa asemassa uskonnosta riippumatta. Lapsia ei myöskään saa opettaa pitämään toisiaan erilaisina eristämällä heitä mielivaltaisesti toisistaan eri kouluryhmiin heidän vanhempiensa uskonnollisista näkemyksistä johtuen.

- Lasten sukupuolielinten silpominen kriminalisoitava. Uskonnollisista tai kulttuurillista syistä tapahtuva lasten sukupuolielimien rituaalinen arpeuttaminen, eli ympärileikkaus, on kiellettävä ehdottomasti kaikissa tapauksissa, ja se on kirjattava Suomen rikoslakiin rankaistavana rikoksena. Rangaistuksia annettaessa lapsen ikä on katsottava raskauttavaksi tekijäksi. Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Fyysinen koskemattomuus on lapsen oikeus, eikä sitä saa loukata lapsen vanhempien uskonnollisten rituaalien vuoksi. Vanhempien oikeus uskonnonvapauteen ei tarkoita, että lapsella ei olisi oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen tai että tuo oikeus heikkenisi. Lapsen etu ei voi toteutua, jos lapsen ihmis- ja perusoikeuksia loukataan.

- Kirkko ja valtio tulee erottaa toisistaan. Nykyisessä järjestelmässä kirkkoa joutuvat tukemaan verovaroilla monet sellaiset, jotka eivät usko kirkon opetuksiin. Valtionkirkko tosiasiallisesti asettaa eri uskonnot ja elämänkatsomukset epätasa-arvoiseen asemaan. Kirkon valtiollinen asema myös rajoittaa kirkon oppien harjoittamista. Lisäksi Suomen merkittävin uskontokunta, luterilaisuus, pitää sisällään niin sanotun kahden miekan opin, jonka mukaan kirkollinen ja maallinen valta kuuluvat erilleen. Sekä maalliset että henkiset syyt puhuvat valtionkirkkoa vastaan.

- Uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä rikoslaista on kumottava. Suomen lainsäädäntö, kuten järjestyslaki ja muut rikoslain pykälät, ovat riittäviä rankaisemaan esimerkiksi uskonnollisten yhdyskuntien tilaisuuksien häirinnästä ilmankin uskonrauhan rikkomista koskevaa pykälää. Uskonrauhan rikkominen asettaa esimerkiksi ateististen, aatteellisten yhdistysten ja uskonnollisten yhdyskuntien kohtelun erilaiseen asemaan toisiinsa nähden, vaikka Suomen lain tulisi kohdella kaikkia yhdenmukaisesti heidän uskonnostaan riippumatta. Sananvapauden kannalta taas on ongelmallista, jos jokin asia voidaan asettaa kritiikin ulkopuolelle pelkästään julistamalla se pyhäksi. Ei ole ihmisen tehtävä loukkaantua Jumalan puolesta, jos Jumalaa pilkataan. Jos Jumala tahtoo rankaista pilkkaajaansa, hän kyllä varmasti tekee sen itse.


Maahanmuuttopolitiikka:

- Pakolaisuus on ulkopoliittinen ongelma ja se tulee ratkaista ulkopoliittisin keinoin. Suomi ei voi parantaa pakolaisongelmaa sisäpolitiikallaan, eikä esimerkiksi turvapaikkojen määrä tule vaikuttamaan mitenkään niihin asioihin, jotka oikeasti aiheuttavat pakolaisuutta. Pakolaisuuspolitiikka on suunnattava ensisijassa ulkopolitiikaksi. Ulkopoliittisia toimenpiteitä, joilla Suomi voi vähentää pakolaisuutta aiheuttavaa kurjuutta ja levottomuutta, ovat esimerkiksi kaikkien kehitysmaiden velkojen anteeksianto, Somalimaan itsenäisyyden tunnustaminen ja yksityisille suunnatut mikrolainat.

- Suomen omaan lainsäädäntöön perustuva "humanitaarinen suojelu" lakkautetaan ja humanitaarisen maahanmuuton painopiste siirretään YK:n järjestelmään. Suomen oma järjestelmä ei perustu kansainvälisiin sopimuksiin tai vaatimuksiin, eikä sitä ole laadittu pitäen silmällä maahanmuuttajien tai Suomen kansalaisten etua. Järjestelmän epäkohdat mahdollistavat ja edistävät muun muassa väärinkäyttöä ja ihmiskauppaa. YK:n pakolaissopimukseen perustuvassa järjestelmässä ei näitä ongelmia ole, ja YK:n järjestelmässä jokaisen turvapaikanhakijan oikeutus kansainväliseen sopimukseen perustuvaan pakolaisstatukseen on tarkistettu jo ennakolta. Suomen on nostettava pakolaiskiintiönsä nykyisestä 750 tuhanteen. Tämä 1000 kiintiö muodostaa Suomen humanitaarisen maahanmuuton maksimimäärän, ja esimerkiksi perheenyhdistämiset vähennetään tästä 1000 kiintiöstä.

- Naispuolisten maahanmuuttajien asemaa on parannettava. Monissa maissa naisen oikeuksia esimerkiksi koulutukseen, työsskäyntiin tai sosiaaliseen vaikuttamiseen rajoitetaan kulttuurisilla tai uskonnollisilla perusteilla. Näistä maista tulleet maahanmuuttajat eivät välttämättä edes ymmärrä, että Suomessa mies ja nainen ovat tasa-arvoisia. Maahanmuuttajanaisten pääsyä koulutuksen pariin on helpotettava, ja heille on tiedotettava tehokkaasti, mitkä heidän oikeutensa ovat ja miten he voivat ajaa noita oikeuksia. Lisäksi etupäässä naisiin kohdistuvat uudet rikollisuuden muodot, kuten kulttuurilliseen häpeään perustuva väkivalta, tulee huomioida erikseen lainsäädännössä ja siitä on rankaistava tehokkaasti.

- Humanitaariseen maahanmuuttoon otetaan käyttöön 80% naiskiintiö. Käytännössä kaikkialla maailmassa, missä on kurjuutta, eniten siitä kärsivät naiset. Monesti tämä kärsimys on vieläpä miesten patriarkaalisten järjestelmien aiheuttamaa. Jos humanitaarista maahanmuuttoa perustellaan ihmisten auttamisella, on rajalliset resurssit kohdistettava eniten kärsivien auttamiseksi. Lisäksi on otettava huomioon, että miehet tekevät suhteessa naisia enemmän väkivalta- ja seksuaalirikoksia, ja naisten on keskimäärin helpompaa sopeutua vieraaseen kulttuuriin kuin miesten. Naiskiintiö sekä lisää humanitaarisen maahanmuuton tarkoituksenmukaisuutta että myös tehostaa integraatiota.


Talous:

- Suomen julkisia menoja on leikattava. Leikkaukset on aloitettava tuottamattomasta hallintobyrokratiasta ja edustuskuluista sekä muusta sellaisesta, joka ei konkreettisesti lisää kansalaisten hyvinvointia. Eurooppa- ja maahanmuuttoministerin sekä ulkomaankauppaministerin virat lakkautetaan ensimmäiseksi. Eurooppa- ja ulkomaankauppa-asiat siirretään ulkoministerille ja maahanmuuttoasiat sisäministerille. Kansanedustajien palkkaa leikataan 3000 eurolla kuussa ja suurten eduskuntaryhmien puheenjohtajien erityislisät lakkautetaan. Kansanedustajien määrä lasketaan 150:een. Kansanedustajille ja ministereille automaattisesti maksettavat kulukorvaukset lakkautetaan ja kulukorvauksia maksetaan vain perustelluista menoista kuittia vastaan. Leikkaukset eivät rajoitu näihin, mutta näistä aloitetaan. Periaate on, että niin pitkään kuin julkisella vallalla on mahdollisuus leikata hallintobyrokratiasta, tuottamattomasta virkamieskoneistosta tai poliitikkojen ja virkamiesten edustuskuluista, ei ole perusteltua tehdä leikkauksia, jotka vaikuttavat kansalaisten konkreettiseen hyvinvointiin.

- Kaikki puolueille ja niiden alajärjestöille myönnettävät tuet on lakkautettava. Nykyään tuet on sidottu puolueen kokoon, mikä tarkoittaa sitä, että suuret puolueet saavat enemmän rahaa kuin pienet puolueet. Tämä seuraa se, että suurilla puolueilla on enemmän veronmaksajien rahaa kampanjointiaan varten kuin pienillä puolueilla, mikä taas auttaa suuria puolueita pysymään vallankahvassa. Tämä on demokratian kannalta sopimatonta ja vahingollista. Ei ole veronmaksajien asia kustantaa puolueiden vaalikampanjointia, vaan rahat voitaisiin käyttää järkevämmin kansalaisten hyvinvoinnin helpottamiseksi.

- Kansanedustajien palkkaus sidottava työn hoitamiseen. Lailla säädetään, että kansanedustajat tai ministerit eivät voi nostaa palkkioitaan niinä vuosina, jolloin valtion talous on alijäämäinen. Nykyään kansanedustajien ja ministerien palkat ovat täysin riippumattomia siitä, miten hyvin tai huonosti päättäjä hoitaa tehtävänsä. Valtion velkaantuessa ei ole perusteltua, että kansanedustajat nostaisivat palkkojaan.

- Kansalaisille on annettava mahdollisuus talousaloitteeseen. Poliitikot käyttävät toisten ihmisten rahoja, minkä vuoksi heillä ei ole syytä olla yhtä huolellisia kuin jos he käyttäisivät omia rahojaan. Verorahat ovat kansalaisten rahoja, jotka otetaan suoraan heidän pussistaan. Kansalaiset ovat poliitikkoja huolellisempia käyttämään verorahoja, koska he käyttävät omia rahojaan. Kansalaisille on annettava oikeus vastaaviin suoran demokratian menetelmiin koskien valtion rahankäyttöä kuin mikä heille on myönnettävä koskien lainsäädäntöä. Kansalaiset voivat siis halutessaan äänestää esimerkiksi valtion lisäbudjeteista sitovasti. Lisäksi kansalaiset voivat tehdä rahankäyttöä ja leikkauksia koskevia aloitteita. Lisäksi sitova kansanäänestys on järjestettävä aina eduskunnan tehdessä päätöksiä, jotka eivät kuulu eduskunnan alkuperäiseen talousarvioon ja joiden tosiasialliset kulut ovat miljardi euroa tai enemmän.


Koulutus:

- Kielivalinnan vapautta on lisättävä. Ruotsin kielen tarpeellisuus vaihtelee radikaalisti eri alojen, yksilöiden ja paikkojen välillä. Esimerkiksi itärajalla venäjän opiskelu voi olla huomattavasti hyödyllisempää kuin resurssien tuhlaaminen ruotsin opiskeluun. Vapaaehtoisuus lisää motivaatiota oppimiseen ja se monipuolistaa suomalaisten kieltenosaamista. Ruotsin kielen pakollisesta opetuksesta tulee tehdä vapaaehtoista kaikilla oppiasteilla ja virkamiesruotsista on luovuttava. Ruotsille on tarjottava vaihtoehdoiksi merkittäviä eurooppalaisia kieliä, kuten saksaa, venäjää ja espanjaa.

- Maksuton koulutus Suomen kansalaisille on turvattava kaikilla oppiasteilla. Koulutus on ollut yksi tärkeimmistä tekijöistä Suomen hyvinvoinnin luomisessa, eikä koulutukseen käytetyistä resursseista tule nipistää. Maksuton koulutus yhdenvertaistaa jokaisen mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja täyttä potentiaaliaan.

- Ylioppilaskunnat on joko velvoitettava pysymään lakisääteisissä tehtävissään tai niiden pakkojäsenyys on purettava. Lain mukaan ylioppilaskuntien tehtävänä on ajaa ylioppilaiden etua. Tästä huolimatta ylioppilaskunnat ottavat Suomessa monesti kantaa esimerkiksi erilaisiin poliittisiin kysymyksiin, jotka eivät liity ylioppilaiden etuihin tai opiskeluun, ja joista opiskelijoilla voi olla hyvinkin eriäviä mielipiteitä. Koska yliopisto-opiskelijan on pakko kuulua ylioppilaskuntaan, on hänen pakko tukea jopa rahallisesti myös mielipiteitä ja politiikkaa, joiden kanssa hän ei ole samaa mieltä. Ylioppilaiden poliittisten vapauksien vuoksi ylioppilaskuntien on pysyttävä vain niille lailla määrätyissä tehtävissä.

Sitovat kansanäänestykset parantavat taloutta

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Suomen valtio on velkaantuneempi kuin koskaan, eikä koko Euroopan riutuminen kansainvälisen talouskriisin kourissa helpota yhtään. Pohjimmiltaan ongelma on se, että Suomen päättäjät tuhlaavat enemmän kansalaisten rahaa kuin mitä kansalaisilla on. Mikäli sama meininki jatkuu, Suomi tulee hyvin lyhyessä ajassa päätymään samaan jamaan kuin Kreikka tai Portugali. Jotta Suomen talous saadaan kuntoon, vaaditaan suurempia muutoksia kuin veroasteen säätämistä ja näennäisiä leikkauksia. Pelkästään oireita lääkitsemällä ei talouden ydinongelmia pystytä ratkaisemaan. Jotta Suomen talous saadaan kuntoon, tulee Suomen tsaarin ajalta peräisin oleva poliittinen järjestelmä saada remonttiin ja valta taloudesta sekä rahasta saattaa kansalle.

Suora demokratia tarkoittaa talouden saralla käytännössä sitä, että kansalaiset saavat halutessaan äänestää julkisen vallan, valtion sekä kuntien budjeteista ja rahankäytöstä. Riittävän suuret rahalliset päätökset, kuten esimerkiksi Kreikan taannoinen lainapaketti, joudutaan altistamaan suorassa demokratiassa aina kansanäänestykselle. Suorassa demokratiassa viimeinen sana taloudesta on siis kansalaisilla itsellään, eli niillä ihmisillä, joiden rahoista politiikassa päätetään. Koska kansalaiset ajattelevat poliitikkoja järkevämmin ekonomisia asioita, on kansalaisten suorasta vallasta selvää taloudellista hyötyä. Mitä enemmän kansalaiset saavat vaikuttaa julkisen vallan menoihin ja budjetteihin, sitä paremmin asiat toimivat taloudellisesti. Kyse ei ole pelkästään mielipiteestä, vaan tieteellisen tutkimustyön tuloksesta.

Sveitsiä pidetään ihanteellisena paikkana tutkia suoraa demokratiaa. Sveitsi on yhtenäinen valtio, jonka eri alueiden järjestelmät ja kulttuurit ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Kuitenkin eri osavaltioissa suoraa demokratiaa sovelletaan eri tavalla ja eri laajuudessa. Osassa kantoneista kansalaisilla on suurempi suora vaikutusvalta budjettiin ja talouteen, ja taloudellinen vaikutusvalta vaihtelee myös kunnittain. Sankt Gallenin yliopiston ekonomistit Gebhard Kirchgässner ja Lars Feld suorittivat tilastollisen analyysin, johon he sisällyttivät aiemman tutkimuksen aiheesta. He vertailivat niitä osavaltioita ja kuntia, joissa kansalaisilla oli paljon suoraa taloudellista vaikutusvaltaa niihin, joissa kansalaisten vaikutusvalta oli pienempi. Tulokset olivat positiivisia.

Kantoneissa, joissa kansalaisilla on suurempi vaikutusvalta taloudellisissa asioissa bruttokansantuote on 15% korkeampi kansalaista kohti. Kantoneissa, joissa kansalaiset saavat äänestää budjetista, veroja vältellään 30% vähemmän. Kunnissa, joissa budjetti pitää hyväksyä kansanäänestyksessä, julkiset menot ovat 10% pienemmät kuin paikkakunnissa, joissa kansalaisilla ei ole tuollaista oikeutta. Julkiset palvelut maksavat vähemmän kaupungeissa ja kunnissa, joissa on suora demokratia; esimerkiksi jätteidenhuolto on melkein 25% halvempaa. Pienemmän julkisen kulutuksen ja suurempien verotulojen vuoksi finanssireferendumia hyödyntävien kuntien julkinen velka on 25% pienempi.

Professori Kirchgässner ja hänen kollegansa esittivät tutkimuksen perusteella johtopäätöksen; "Talouden saralla kaikki puhuu suoran demokratian puolesta, ja mikään ei sitä vastaan." Heidän mukaansa suoraa demokratiaa tulee pyrkiä lisäämään, eikä rajoittamaan. Suora demokratia on nykyaikainen, onnistunut, vietävissä eteenpäin ja sillä on potentiaalia kehittämiselle edelleen, he päättelivät tutkimuksesta.

Pääasiallinen taloudellinen argumentti suoraa demokratiaa vastaan on kansanäänestyksien hinta. Kansanäänestysten järjestämisestä koituvia kustannuksia voidaan kuitenkin helposti minimoida. Suomessa järjestetään melkein joka vuosi vaalit. Suoran demokratian äänestyksiä voidaan järjestää presidentinvaalien, eduskuntavaalien, kunnallisvaalien ja eurovaalien yhteydessä. Tällöin erillisten kansanäänestysten määrää voidaan vähentää. Lisäksi yhdessä kansanäänestyksessä voidaan äänestää kerralla useammasta asiasta. Kansanäänestysten järjestäminen myös muodostuu helpommaksi ja halvemmaksi sitä mukaa, kun siihen kehittyvät tietyt rutiinit ja mekanismit. Pelkästään kansanäänestyksistä koituvien kulujen katsominen on myös yksipuolista, sillä kokonaisuudessaan taloudellisen vallan antaminen kansalle säästää rahaa, leikkaa menoja ja tuottaa verotuloja.

Kansalaiset ovat poliitikkoja tarkempia käyttämään verovaroja. Kun kansalaiset käyttävät verovaroja, he käyttävät omia rahojaan. Kun poliitikot käyttävät verovaroja, he käyttävät toisten rahoja. Poliitikot eivät joudu suoraan kantamaan vastuuta huonoista taloudellisista päätöksistä, mutta kansalaiset joutuvat. Vastaavasti poliitikot eivät suoraan hyödy taloudellisesti tehokkaista ja hyvistä päätöksistä, mutta kansalaiset hyötyvät. Koska kaikki taloudelliset päätökset koskevat suoraan kansalaisia, on heillä poliitikkoja suuremmat ekonomiset kannustimet käyttäytyä taloudellisesti järkevästi. Suorassa demokratiassa kansalaiset saavat päättää rahojensa käytöstä, mikä näkyy palvelujen edullisemmissa hinnoissa ja pienemmässä julkisessa velassa.

Veroja vältellään suorassa demokratiassa vähemmän samasta syystä. Kun kansalaisilla on suoraa vaikutusvaltaa päättää, mihin verotulot käytetään, heillä on suurempi syy maksaa veroja. Kansalaisten itse saadessa päättää verotulojen käytöstä, ei verotuloilla kasvateta enää poliitikkojen vaikutusvaltaa, vaan kansalaisyhteisön vaikutusvaltaa. Suorassa demokratiassa verorahoista päättää kansa, ja jokainen maksettu verosentti menee suoraan kansalaisten itsensä taskuun. Yksipuolisesti edustuksellisessa demokratiassa verot ovat kansalaisten rahoja siten, että ne otetaan kansalaisilta. Suorassa demokratiassa verot ovat kansalaisten rahoja siten, että he myös saavat päättää niiden käytöstä.

Suora demokratiaa leikkaa menoja ja lisää tuloja. Se hillitsee vastuutonta rahankäyttöä ja antaa kansalaisille mahdollisuuden estää julkista valtaa törsäilemästä. Ennen kaikkea suora demokratia tuo vallan päättää rahasta niille, joiden rahaa se ylipäätään on. Käyttäessään omia rahojaan ihmiset ovat vastuullisia, koska heillä on siihen syy. Käyttäessään toisten rahoja poliitikot eivät ole vastuullisia, koska heillä ei ole siihen mitään syytä. Suora demokratia tarkoittaa vastuullisten kansalaisten valitsemista vastuuttomien poliitikkojen yli.

Aivomme ovat este inhimillisyydelle

Ihminen on empaattinen olento. Ihminen välittää lähimmäisistään ja toisista ihmisistä jo sen vuoksi, että nämä toiset kuuluvat samaan lajiin. Koska ihmiset ovat geneettisesti hyvin lähellä toisiaan, on yksittäiselle ihmiselle evolutiivisesti järkevää ajaa koko ihmiskunnan etua. Tästä huolimatta ihmiset ryöstävät toisiaan, sotivat, raiskaavat, tappavat ja yleisesti ottaen käyttäytyvät toisiaan kohtaan kuin inhimilliset hyökkäysperseet. Tämä johtuu aivoistamme. Toisin kuin monesti kuvitellaan, ihmisen aivot eivät ole mikään ihmeellinen supertietokone, vaan pohjimmiltaan melko surkea laite, joka on kehittynyt vastaamaan täysin modernista yhteiskunnasta poikkeavan maailman vaatimuksiin. Aivomme ovat pienen metsästystä ja keräilyä harrastavan kädellisyhteisön edustajan aivot, eivätkä sivistyneen metropoliitan ja kansalaisen aivot.

Jos meillä on yksi rakas lemmikkiapina, jolle olemme antaneet nimen Raimo, ja Raimo kuolee, voimme olla musertuneita meille tärkeän lemmikkieläimen kuolemasta. Samoin kävisi, jos lemmikkiapinoita olisi kaksi, Raimo ja Ilona, ja ne molemmat kuolisivat. Tilanne kuitenkin muuttuisi nopeasti, kun apinoiden määrä kasvaisi. Jos apinoita olisi sata, meidän olisi hyvin hankala muistaa edes niiden kaikkien nimiä, saati sitten persoonallisia piirteitä. Apinoista tulisi vähemmän lemmikkieläimiä omine persoonallisuuksineen ja enemmän pelkkiä apinoita, vaikka jokainen apina olisi täysin samalla tavalla apina kuin Raimo tai Ilona. Biologiamme rajoittaa kykyämme ymmärtää persoonia ja yksilöitä, ja ylipäätään tuntea heitä kohtaan empatiaa.

Evolutionaarisen biologian professori Robin Dunbar tutki yli vuosikymmenen kädellisten toimintaa. Hän vertaili kädellisten aivojen kokoa kädellisten sosiaalisiin tapoihin ja päätyi johtopäätökseen, että kädellisten isokorteksin koko asettaa rajoitukset sille, kuinka suuria sosiaalisia ryhmiä kädellinen voi hahmottaa ja ylläpitää. Ihmisen lähimmällä sukulaisella, simpanssilla, tämä ryhmien maksimikoko on 50 apinaa. Dunbarin tutkimus on antanut tutkijoille mahdollisuuden tehdä pitkälle meneviä ennustuksia kädellisten sosiaalisesta toiminnasta, kuten sosiaalisista kyvyistä, yhteisössä harjoitetusta strategisesta petoksesta ja siitä, milloin suuremmat ryhmät hajoavat pienempiin ryhmiin.

Koska myös ihminen on kädellinen, Dunbarin teoria koskee myös ihmistä. Vertaillessaan ihmisten isokorteksin kokoa simpanssien isokorteksiin ja tutkiessaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta Dunbar tuli johtopäätökseen, että ihmisen sosiaalisen piirin biologinen maksimi on noin 150 ihmistä. Kaikki tuon enimmäismäärän ulkopuolelle jäävät ihmiset ovat eräällä tavalla "epäihmisiä", eli ihmisiä, joita kohtaan ihminen ei voi suhtautua aidosti sosiaalisesti huolimatta siitä, miten paljon hän yrittää. Vaikka ihminen ymmärtäisi järjen tasolla kaikki miljardeista ihmisistä ihmisiksi, hän on biologisesti kykenemätön todellisuudessa tiedostamaan sitä tunteiden tasolla. Biologisten syiden vuoksi ihminen ei yksinkertaisesti pysty ymmärtämään tai hallitsemaan sosiaalisia suhteita yli 150 muuhun ihmiseen. Tätä 150 ihmisen maksimia kutsutaan Dunbarin numeroksi.

Oletetaan, että ihminen polttaa tupakkaa ja käyttää tuhkakuppinaan kaljapulloa. Eräänä päivänä ihminen lähtee palauttamaan pulloja kauppaan, ja hän ottaa vahingossa tuhkakupin mukaan. Kun hän huomaa kaupassa virheensä, hän ei jätä laittamatta tuhkakuppipulloa pullonpalautusautomaattiin, vaan laittaa sen muitta mutkitta muiden pullojen mukana, minkä vuoksi kaupan myyjä joutuu poistamaan vastenmieliseen tehtävään poistaa tumpit pullosta. Vaikka lähikaupan myyjä saattaa olla henkilö, jonka ihminen kohtaa päivittäin ja useammin kuin esimerkiksi serkkunsa, veljensä tai lapsuudenkaverinsa, ei ihminen välttämättä koe häntä todelliseksi ihmiseksi. Ihminen todennäköisesti ei antaisi tumppeja täynnä olevaa pulloa lapsuudenkaverilleen tyhjennettäväksi, mutta hänellä on paljon pienempi kynnys laittaa kaupan myyjä tekemään tämä täysin sama asia. Kuitenkin kaupan myyjä suorittaa yhteiskunnallisesti tärkeää tehtävää ja ihminen voi tosiasiallisesti olla hänen kanssaan useammin kanssakäymisissä kuin lapsuudenkaverinsa kanssa.

Tämä kaikki johtuu Dunbarin numerosta. Mitä läheisemmät sosiaaliset suhteet ihmisellä on toiseen ihmiseen, sitä todennäköisemmin hän tuntee myötätuntoa tätä kohtaan. Kun ihmisellä ei ole sosiaalisia suhteita toiseen ihmiseen, hänen potentiaalinsa kokea myötätuntoa luonnollisesti laskee. Dunbarin numero asettaa rajoja sille, miten montaa läheistä sosiaalista suhdetta ylipäätään voimme ylläpitää. Täten Dunbarin numero rajoittaa kykyämme tuntea myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. On aivojemme puutteiden vika, että emme pysty ajattelemaan Jyrki Kataista tai Astrid Thorsia samalla tavalla ihmiseksi kuin kavereitamme tai ystäviämme. Vastaavasti Katainen ja Thors eivät pysty ajattelemaan meitä samalla tavalla ihmisiksi kuin omaa sosiaalista piiriään. He eivät tunne myötätuntoa meitä kohtaan samasta syystä kuin me emme tunne myötätuntoa heitä kohtaan. Tästä huolimatta Katainen ja Thors ovat samalla tavalla ihmisiä kuin me kaikki, ja he kokevat iloa, surua, epätoivoa, ahdistusta ja himoa juuri kuten meistä jokainen.

Dunbarin numero ja sen implikoimat rajoitukset sosiaalisten suhteiden määrälle ja sitä kautta empaattisuudellemme selittävät osaltaan monia yhteiskuntamme ongelmia. Yhteiskuntamme on rakentunut oletukselle, että voimme elää huomattavasti luonnollisia laumojamme suuremmissa yhteisöissä. Liki jokainen modernissa länsimaisessa valtiossa elävä ihminen kohtaa päivittäin useampia uusia ihmisiä kuin kehen hän on siihen mennessä tutustunut. Aivojemme sosiaalinen "puskuri", eli Dunbarin numeron osoittama aitojen sosiaalisten suhteiden maksimimäärä, on jatkuvasti täynnä. Valtavasti luonnollista laumakokoamme suuremmaksi paisuneet sosiaaliset yhteisöt varmistavat, että aivojemme ymmärtämät syvät sosiaaliset suhteet ovat jatkuvasti täynnä, minkä vuoksi kynnyksemme olla mulkkuja yli 99.9% yhteisöjemme jäsenistä laskee radikaalisti.

Dunbarin numero voi selittää myös sitä, minkä vuoksi hyväkin ihminen pystyy tekemään epäinhimillisiä ja hirvittäviä tekoja toisia ihmisiä kohtaan; toteuttaessaan epäinhimillisiä tekoja toiselle ihmiselle, ihminen ei ajattele tätä toista ihmistä emotionaalisesti ihmiseksi. Tämä toinen ihminen ei kuulu tekijän sosiaaliseen piiriin, eli niihin henkilöihin, joita kohtaan tekijällä voi biologisten rajoitusten vuoksi edes olla aitoja sosiaalisia suhteita tai tuntemuksia. Biologisten syiden ja aivojen kyvyttömyyden vuoksi ihmiselle on helppoa epäinhimillistää vastustajiaan, jotka eivät kuulu hänen todelliseen sosiaaliseen piiriinsä.

Vaikka Dunbarin numero aiheuttaakin rajoituksia aivoillemme ja sosiaalisille kyvyillemme, on suurin mahdollinen virhe olettaa, että biologinen taipumus epäempaattisuuteen jotenkin oikeuttaisi epäempaattisuuden. Siitä, miten asiat ovat, ei voida koskaan johtaa sitä, miten asioiden tulisi olla. Vaikka biologia rajoittaakin empatiakykyämme tavoilla, joita ei voi ylittää ennen kuin evoluutio kehittää meitä tai kehitämme itse itseämme, jo pelkästään tuon asian tunnistaminen itsessä auttaa ihmistä empaattisempaan ja myötätuntoisempaan elämään. Jos ihminen kuvittelee olevansa yli-ihminen, hän muuttuu yleensä ali-ihmiseksi. Jos ihminen tietää, että koska hän on ihminen, hänen on vaikea käyttäytyä inhimillisesti, hän todennäköisesti yrittää käyttäytyä paremmin inhimillisesti. Henkinen kehitys ei ole pohjimmiltaan mitään sen monimutkaisempaa kuin nykyisen ihmistyypin tunteiden ja käyttäytymisen parempi ymmärtäminen. Ymmärtämällä omat biologiset ja psykologiset rajoitteensa ihminen voi nousta niiden yläpuolelle. Jo pelkkä näiden rajoituksien tiedostaminen on askel kohti parempaa ja inhimillisempää ihmiskuntaa.

Lahjatalous - Antamalla ilmaiseksi saadaan enemmän kaikille

Ihmiskunnan teknologinen taso on kehittynyt siihen pisteeseen, että ihmiselle on mahdollista tuottaa rajattomasti tietoa käytännössä ilman minkäänlaisia kustannuksia. Ennen kirjallisen tiedon kopiointi oli vaivalloinen ja pitkä prosessi, joka oli usein tehtävä käsin. Nykyään tavallinen kotikone voi tallettaa ja kopioida hyllymetreittäin kirjallista tietoa muutamissa minuuteissa pelkästään nappia painamalla. Teknologia luo runsautta. Jos jotain voidaan tarjota rajattomasti, on sen tarjonta aina rajattomasti enemmän kuin kysyntä. Vaikka ihminen olisi miten ahne hyvänsä, hän ei yksinkertaisesti pysty kuluttamaan kuin rajallisen määrän. Tiedon runsaus tarkoittaa sitä, että totutut tavat ja vanhat niukkuuteen perustuvat talousmallit eivät enää päde sen suhteen samalla tavalla kuin ennen. Jos jotain asiaa on rajattomasti kenen tahansa saatavilla, siitä ei ole enää mahdollista pyytää maksua. Perinteinen markkinatalous ei ole enää järkevä tapa pyrkiä ymmärtämään tiedon taloutta.

Lahjatalous on talouden malli, jossa hyödykkeitä annetaan ilman vastikkeellisia sopimuksia tai epämuodollisia odotuksia, että niistä saisi jotain takaisin. Monet metsästäjä/keräilijä-yhteisöt ovat hyviä esimerkkejä lahjataloudesta. Näissä yhteisöissä yhteisön muut jäsenet lahjoittavat ruokaa yhteisön jäsenelle, joka on esimerkiksi huonon tuurin vuoksi epäonnistunut ruoan hankinnassa. Vastaavia järjestelmiä on esimerkiksi monissa maissa, joissa buddhalaisuus elää vahvana. Monet köyhyyslupauksen tehneet buddhalaiset munkit elävät pääasiassa ihmisten vapaaehtoisten lahjoitusten varassa. Toisiin hyödykkeisiin lahjatalous soveltuu paremmin kuin toisiin.

Talouden teoria tuntee kahdenlaisia hyödykkeitä. Toiset hyödykkeet ovat kilpailevia hyödykkeitä, toiset taas ovat ei-kilpailevia hyödykkeitä. Kilpaileva hyödyke tarkoittaa hyödykettä, jota vain rajattu henkilöpiiri voi omistaa tai hyödyntää. Esimerkiksi ruuvimeisseli on kilpaileva hyödyke. Jos henkilö Y myy ruuvimeisselinsä henkilölle X, henkilö Y ei enää omista ruuvimeisseliä. Kaksi ihmistä eivät voi pitää hallussaan samaa konkreettista ruuvimeisseliä yhtä aikaa. Ei-kilpaileva hyödyke puolestaan on hyödyke, jota useammat kuluttajat voivat kuluttaa ilman, että se haittaa muiden kuluttajien mahdollisuutta käyttää tuota samaa hyödykettä.

Tieto on ei-kilpaileva hyödyke. Tietoa voidaan luovuttaa vapaasti, eikä tiedon vapaaehtoinen, vastikkeeton antaminen vähennä tiedon määrää. Päinvastoin; antamalla tieto vain lisääntyy. Tietoa voidaan käyttää rajattomasti, eikä yhden henkilön tietäminen ole keneltäkään toiselta pois. Tiedon suhteen jokainen annettu lahja vaurastuttaa kollektiivisesti vähentämättä kenenkään hyvinvointia. Tiedon lahjataloudessa vastikkeeton antaminen on taloudellisesti kannattavaa ja kaikkia vaurastuttava win/win-tilanne.

Lahjatalouden tehokkuudesta ja toiminnasta löytyy maailmasta lukuisia esimerkkejä. Wikipedia on ihmisten harjoittamaa vapaaehtoista altruismia ja lahjaekonomiaa. Käytännössä kukaan Wikipedian sisällön tuottamiseen osallistuva ei saa työstään minkäänlaista korvausta. Tiedon lisääminen Wikipediaan on puhtaasti vapaaehtoistyötä. Tästä huolimatta tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kirjoittavat Wikipediaan, tarkistavat sieltä faktoja ja pyrkivät lisäämään Wikipedian tietomäärää. Wikipedia on maailman kattavin tietosanakirja johtuen siitä, että ihmiset tahtovat vapaaehtoisesti käyttää aikaansa ja resurssejaan sen hyväksi saamatta yhtään mitään vastapalvelukseksi.

Toinen hyvä esimerkki ovat avoimen koodin ohjelmistot, kuten Open Office. Open Office on vapaa ohjelmisto, jota kuka tahansa saa käyttää, kopioida ja jakaa ilmaiseksi ilman pelkoja sanktioista. Open Office on tehty pelkästään vapaaehtoistyönä, eivätkä sen luomiseen osallistuneet tahot ole odottaneet saavansa vastineeksi ohjelmiston kehittämisestä minkäänlaista rahallista korvausta. Tästä huolimatta Open Office vastaa ominaisuuksiltaan kaupallisia ohjelmistoja, kuten Microsoft Officea, jonka hinta voi olla helposti jopa 350 dollaria. Ihmiset tekevät ilmaiseksi työtä toistensa hyväksi, koska he haluavat tehdä sitä ilman, että kukaan pakottaisi heitä siihen. Lisäksi tämän vapaaehtoisen työn tuotokset pärjäävät ja voivat olla jopa vertailussa parempia kuin kaupallisen, vastikkeellisen työn tuotokset.

Lahjatalous perustuu suoraan ihmisen luonteeseen altruistisena ja anteliaana olentona, mikä luo edellytyksiä sen tehokkaalle toiminnalle. Ihminen haluaa jakaa ja antaa asioita sekä hyödykkeitä toisille ihmisille. Tor Nørretrandersin teos Homo Generosus käsittelee teoriaa, joka selittää ihmiselle tyypillisen, luonnonvalinnan mekanismien kanssa näennäisesti ristiriitaisen altruistisen käytöksen. Homo Generosuksen mukaan altruismi on ihmiselle samanlainen asia kuin koreat sulat riikinkukolle, jotka nekin vaikuttavat olevan selviämisen kannalta haitallisia. Kuitenkaan kummassakaan tapauksessa näin ei ole, vaan koreilu ja altruismi palvelevat suoraan yksilön mahdollisuuksia lisääntyä ja siirtää geenejä jälkipolville.

Korea riikinkukko paistaa ympäristöstä, ja mitä koreampi se on, sitä hankalampaa sen on selvitä hengissä. Tästä seuraa se, että koreimpien riikinkukkojen tulee olla myös vahvimpia yksilöitä, sillä muuten ne eivät voisi selvitä hengissä korean, saalistajia houkuttelevan höyhenpukunsa kanssa. Jos eläimellä on energiaa käytettäväksi sekä selviämiseen että koreilemiseen, sillä on käytössään enemmän energiaa kuin eläimellä, jolla on energiaa vain selviämiseen. Riikinkukkonaaraan kannalta koreileva koiras on parempi kuin koiras, joka ei koreile, koska koreileva koiras on todennäköisemmin vahvempi yksilö ja sen geenit ovat parempia jälkipolville.

Altruismi on ihmiselle kuin koreileva höyhenpuku. Altruismi vaatii enemmän panostusta kuin itsekkyys, sillä siinä energiaa kuluu sekä selviämiseen että toisten auttamiseen. Ihminen, joka on altruistinen ja joka tekee hyvää muille ihmisille, on todennäköisesti yksilönä energisempi ja vahvempi kuin yksilö, joka käyttää energiaa vain omaan selviämiseensä ja oman etunsa ajamiseen. Altruismi, auttaminen ja hyväntekeväisyys vaativat enemmän energiaa kuin niiden puute, joten jos ihminen valitsee kumppanikseen altruistisen yksilön, on todennäköisempää, että hänen jälkeläisensä saavat parempia ja vahvempia geenejä kuin jos hän valitsisi vain omaa etuaan ajavan yksilön. Ihminen on biologisista syistä hyväntekijä ja epäitsekäs, koska hyväntekeväisyys ja epäitsekkyys ovat vahvoja keinoja viestiä muille lajitovereille omasta vahvuudesta ja energisyydestä.

Niin sanottu grid-teknologia tarkoittaa järjestelmää, jossa useiden toisistaan irrallisten tietokoneiden laskentakapasiteettia käytetään hyväksi suurempien laskutoimitusten ratkaisemiseksi. Grideissä tietokoneet ympäri maailman laskevat osia laskutoimituksista, minkä jälkeen niiden laskema informaatio kootaan yhteen. Grid-teknologia mahdollistaa valtavaa laskentakapasiteettia vaativien laskujen suorittamisen tavallisilla kotimikroilla. Vaikka tunnetuin grid-teknologiaa hyväksikäyttävä järjestelmä SETI onkin keskittynyt maan ulkopuolisen älyn etsimiseen, suurin osa grideillä laskettavasta materiaalista koskee normaalia, jokapäiväistä elämäämme paljon konkreettisemmin. Nykyään grideillä lasketaan esimerkiksi puhtaan veden varmistamiseksi, syövän parannuskeinon etsimiseksi ja HIV:n nujertamiseksi tarvittavia tieteellisiä laskuja.

Jos jokaiseen Suomen julkisen vallan koneeseen asennettaisiin grid-sovellus, tuottaisi Suomen valtio vuosittain miljoonien prosessorityötuntien edestä tieteellistä, taloudellisesti arvokasta tietoa. Koska grid-sovellukset voidaan asentaa toimimaan vain silloin, kun tietokone on käyttämättä tai sillä on ylimääräistä laskentakapasiteettia, ei gridin ottamisesta käyttöön aiheutuisi haittaa julkiselle vallalle. Tieto, jota grideissä laskettaisiin, hyödyttäisi kuitenkin koko ihmiskuntaa. Pelkästään käyttämällä jo olemassaolevaa teknologiaa julkinen valta voisi alkaa tuottaa valtavasti enemmän aitoa hyvinvointia koko maailmaan ilman, että siitä olisi lainkaan haittaa yhdellekään valtion kansalaiselle tai instituutiolle. Onkin siis järjetöntä, että näin ei jo tehdä.

Julkisella vallalla todennäköisesti tulee kestämään vielä pitkään, että se ryhtyy käyttämään ihmiskunnan teknologiaa parhaalla mahdollisella tavalla. Ennen kuin tämä tapahtuu, voi jokainen yksilö kuitenkin ottaa osaa ihmiskunnan ongelmien ratkaisemiseen yksinkertaisesti lahjoittamalla laskentakapasiteettia. Esimerkiksi yhteisö World Community Grid tarjoaa hyvää, kevyttä ja helppoa grid-ohjelmaa asennettavaksi kotikoneisiin. Kaikki World Community Gridin laskentaprojektit on myös valikoitu siten, että ne hyödyttävät kaikkia ihmisiä maailmanlaajuisesti. Jos edes murto-osa Internetin käyttäjistä osallistuisi grid-talkoisiin, saisi tieteellinen tutkimus valtavasti nykyistä enemmän laskentakapasiteettia käyttöönsä. Pienistä puroista kasvaa pauhaava koski.

Aiheesta lisää:
Muutos 2011 on aloittanut oman World Community Grid -tiiminsä, johon voi liittyä suoraan tästä linkistä täyttämällä kysytyt kentät.