tiistai 2. huhtikuuta 2013

Vaihtoehtomedioiden vaihtoehtoinen etiikka

Keskivertojuttua pidempiin, ajan kanssa ja huolella tehtyihin juttuihin erikoistunut Long Play on julkaissut Magneettimediaa, Verkkomediaa ja muita itseään "totuusliikkeenä" tituleeraavia julkaisuja käsittelevän jutun Totuuksien tavaratalo. Long Playn juttu on osunut yhdellä "totuusliikkeen" äänekkäimistä instituutioista, Verkkomedialla, arkaan paikkaan ja Verkkomedia onkin julkaissut juttua koskien jo peräti kaksi vastinetta, joissa se syyttää Long Playtä journalistisen etiikan rikkomisesta ja väittää, että itse toteuttaa journalistista etiikkaa. Arvatkaa, paljonko pitää paikkansa.

Journalistisella etiikalla tarkoitetaan eri puolilla maailmaa journalistien itse ylläpitämiä eettisiä säännöstöjä, joiden tarkoituksena on varmistaa journalismin taso sekä journalistisen ammattietiikan toteutuminen. Säännöt vaihtelevat yksityiskohdiltaan ja pykälöiltään maasta riippuen jonkin verran, mutta olennaiselta sisällöltään ne ovat hyvin yhdenmukaisia. Eri maissa journalistin etiikkaa valvovat eri elimet. Suomessa tämä valvontaelin on Julkisen sanan neuvosto.

Julkisen sanan neuvosto on journalistien itsesääntelyelin. Se on siis itsenäinen ja vapaa lainsäätäjien ja virkamiesten kontrollista. Kuten muut itsesääntelyelimet, myös Julkisen sanan neuvosto koostuu ammattilaisten sinne valitsemista muista ammattilaisista. Lisäksi Julkisen sanan neuvostoon kuuluu maallikkojäseniä, eli toimittajakunnan ulkopuolisia henkilöitä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että Julkisen sanan neuvosto ei ole vain norsunluutornissa elelevän eliitin lelu, vaan se ottaa huomioon myös tavallisen kansalaisen ja lukijakunnan näkökulman. Julkisen sanan neuvosto valvoo journalistisen etiikan toteutumista ylläpitämällä journalistin ohjeita, joihin journalistinen etiikka on koottu, sekä ottamalla vastaan ja käsittelemällä journalistiseen etiikkaan sitoutuneista medioista tehtyjä kanteluita.

En aio käsitellä tässä kirjoituksessa Long Playn jutun sisältöä tai faktuaalisia väitteitä, vaan keskityn pelkästään journalistiseen etiikkaan. Tämä johtuu monesta syystä, kuten journalistisen etiikan tärkeydestä, mutta ennen kaikkea siitä, että Long Playn juttu on maksullinen, enkä varmasti ala maksaa rahaa siitä, että saan lukea tekstiä Internetistä. Teen sitä nimittäin nytkin aivan liikaa, ja jos pistäisin siihen vielä massia, menisin vapaaehtoisesti avohoitoon addiktiostani.

Heti vastineensa alussa Verkkomedia syyttää valtamedian lähteneen hyökkäykseen vaihtoehtomedioita vastaan. Verkkomedia esittää, että motiivina tälle on valtamedian kokema pelko, jota Verkkomedia perustelee väittämällä, että tutkimuksen mukaan 87% suomalaisista ei luota valtamedian moraaliin. Verkkomedia osoittaa oman moraalinsa sillä, että ei laita tähän tutkimukseen mitään linkkiä tai mainitse tutkimuksen nimeä mitenkään, jotta väite olisi edes tarkistettavissa. Hienon avauksen jälkeen Verkkomedia kritisoi Long Playn päätoimittaja Johanna Vehkoota YLE:n aikaisemmin julkaisemasta ohjelmasta, jossa toimittaja Verkkomedian mukaan kyseenalaisti Verkkomedian koko toimituksen uskottavuuden yhden blogikirjoituksen perusteella. Vastineessa Verkkomedia vertaa itseään Uuteen Suomeen ja kysyy, onko Uuden Suomen uskottavuutta kyseenalaistettu yksittäisen blogikirjoituksen perusteella.

Ei tietenkään ole. Uudessa Suomessa ja Verkkomediassa on kuitenkin sellainen ero, että Uuden Suomen blogeja ei ennakkoon moderoida, eivätkä toimittajat päätä, mitä blogialustalla julkaistaan. Verkkomediassa taas ei ole vapaata ja avointa blogialustaa, vaan toimituskunta ja päätoimittaja päättävät, mitkä blogikirjoitukset julkaistaan Verkkomedian sivuilla. Tämä on olennainen ero, koska media on vastuussa myös median ulkopuolisten toimijoiden tuottamasta materiaalista, mikäli media moderoi ennakkoon ja päättää, mitä ulkopuolisten toimittajien materiaalia se julkaisee sivuilleen. Esimerkiksi Iltalehti on vastuussa itse julkaistaviksi valikoimistaan blogiteksteistä, mutta ei sattumanvaraisen kävijän kommentista Iltalehden keskustelupalstalla. Verkkomedia on siis vastuussa yksittäisistä blogikirjoituksista, mutta Uusi Suomi ei ole.

Verkkomedia kritisoi vastineessaan myös Long Playn toimittaja Ilkka Pernuuta. Pernuu oli ollut seuraamassa Verkkomedian Janus Putkosen tilaisuutta Sastamalassa. Putkonen kritisoi Pernuuta, koska Pernuu ei ollut esitellyt tilaisuuden "esittelykierroksella" itseään tai esittänyt Putkosen alustuksen jälkeen yhtäkään kysymystä Putkoselle. Verkkomedia toteaa "vaaditte valtamediassa eettisyyttä ja journalististen arvojen kunnioittamista, mutta kokonaisuutena on todettava, että mikäli yllämainitsemani väitteet käsiteltäisiin riippumattomasti Julkisen sanan neuvostossa, saisitte epäilemättä nuhteet toiminnastanne artikkelia laatiessanne."

Oikeastihan toimittaja ei tietenkään rikkonut journalistista etiikkaa, vaan hiljaisuus oli jopa jutun tekemisen välttämätön ehto. Jos uutisen aiheena on Verkkomedia, eikä tietty Verkkomedian tekemä kirjoitus tai tietty Janus Putkosen esittämä väite, ei toimittajalla ole syytä esittää kysymyksiä koskien kirjoituksia tai väitteitä. Päin vastoin; kysymysten esittäminen voisi muuttaa alkuperäistä esitystä ja saada Putkosen tai muut paikallaolleet käyttäytymään eri tavalla. Toimittajan tehtävänä ei ole ohjata tapahtumien kulkua, vaan kertoa tapahtumista. Toimittaja toimi ammattimaisesti ja noudatti journalistin etiikkaa.

Vastineessaan Verkkomedia puolestaan väittää itse noudattavansa journalistista etiikkaa. Verkkomedian mukaan "Verkkomediaa ei ole sisältömme, 7 200 artikkelin aikana, kertaakaan haastettu JSN:n toimesta eikä virallisia oikaisuvaatimuksia meitä vastaan julistettu – mutta mikäli haluatte 'loukkaantuneena' haastaa meidät mainittujen faktojen perusteella, tehkää niin aivan vapaasti." Joko Verkkomedia vääristelee tarkoituksella totuutta tai sitten se ei ymmärrä, mistä journalistisessa etiikassa tai Julkisen sanan neuvostossa on kyse. Kumpikaan vaihtoehto ei ole erityisen hyvä.

On totta, että Verkkomedian juttuja ei ole koskaan käsitelty JSN:ssä. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että Verkkomedian jutut olisivat poikkeuksellisen korkealaatuisia, vaan siitä, että Verkkomedia ei ole JSN:n jäsen. Verkkomediaa ei ole ollut JSN:n käsiteltävänä, koska se ei ole sitoutunut Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeisiin. Verkkomedian jutut eivät siis olisi voineet edes teoriassa olla JSN:n käsiteltävänä. Samoin kehotus "tehkää niin vapaasti" on ontto, sillä koska Verkkomedia ei kuulu Julkisen sanan neuvostoon tai ole sitoutunut journalistin eettisiin ohjeisiin, siitä ei ole edes mahdollista tehdä kantelua JSN:lle. Tehkää siis vapaasti kantelu, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta, koska Julkisen sanan neuvosto ei ota käsiteltäväksi kuin journalistin eettisiin ohjeisiin sitoutuneiden medioiden kirjoituksia.

Se, että Verkkomedian juttuja ei ole käsitelty Julkisen sanan neuvostossa, ei myöskään tarkoita, etteikö niitä olisi ollut aihetta käsitellä. Annan tästä esimerkin. Elokuussa 2012 Verkkomedia julkaisi jutun, jossa se väitti suomalaisen professori Teivo Teivaisen liittyneen Venäjällä provosoineeseen Pussy Riot -tapaukseen. Väite ei pitänyt millään tavalla paikkaansa. Kun Verkkomedialle kerrottiin sen virheestä, Verkkomedia poisti koko alkuperäisen jutun ja laittoi nettiin lyhyen, asian yksityiskohtia selventämättömän oikaisujutun. Tämä oli vastoin journalistin etiikkaa.

Journalistin eettisten sääntöjen mukaan alkuperäisen uutisen poisto ja uuden tekstin lisääminen sivuille ei ole oikaisu. Julkisen sanan neuvoston ratkaisussa 4796/SL/12, jossa JSN antoi langettavan päätöksen Iltalehdelle hyvin vastaavankaltaisesta virheestä uutisen oikaisussa, JSN toteaa "olennaisesti virheellistä juttua ei pidä poistaa tiedotusvälineen verkkosivuilta, vaan sen yhteyteen tulee lisätä tieto jutun virheestä, esimerkiksi lisäämällä linkki oikaisuun". Nya Ålandille annetussa langettavassa päätöksessä 4598/SL/11 puolestaan todetaan "Neuvosto tähdentää, että virheellisen uutisen poistaminen verkosta ei ole oikaisu." Mikäli Verkkomedia olisi Julkisen sanan neuvoston jäsen, olisi se saanut Julkisen sanan neuvostolta langettavan ratkaisun journalistisen etiikan rikkomisesta. Tätä ei kuitenkaan edes voinut tapahtua, koska Verkkomedia ei ole sitoutunut journalistin eettisiin ohjeisiin.

Julkisen sanan neuvosto ja journalistinen etiikka eivät tietenkään ole täydellisiä tai toteudu täydellisesti. Ne ovat kuitenkin kevyttä parempia kuin ei mikään. Joskus Julkisen sanan neuvosto antaa vääriä tai kyseenalaisia päätöksiä, eikä se aina onnistu toteuttamaan tehtäväänsä. Monesti se kuitenkin myös onnistuu siinä. Journalistinen etiikka menee huomattavasti pidemmälle kuin lainsäädäntö. Esimerkiksi sananvapaus antaa oikeuden selittää jopa valheellista, virheellistä tai korostetun spekulatiivista aineistoa. Journalistinen etiikka ei. Jos media ei ole sitoutunut journalistin etiikkaan, se saa toimia täysin vapaasti lainsäädännön rajoissa, mikä tarkoittaa, että sillä on mahdollisuus muun muassa esittää puhdasta propagandaa faktana tai olla korjaamatta virheitä siinä laajuudessa, jossa toimittajien ammattietiikka edellyttää. Niin pitkään kuin tällainen media toimii lain rajoissa, sitä ei voida mitenkään saattaa vastuuseen julkaisuistaan tai sen toiminnan eettisyyttä tutkittavaksi.

Vaihtoehtomedioilla on tärkeä paikka vapaassa kansalaisyhteiskunnassa ja niiden merkitys vain kasvaa Internetin kehittyessä ja yleistyessä. Jotta ne kuitenkin voisivat olla yhtään sen parempia kuin usein kritisoimansa valtamediat, niiden tulisi noudattaa edes samoja laadun vähimmäisvaatimuksia kuin mitä valtamediat noudattavat. Siinä missä valtamedioiden eettisyyttä on edes mahdollista tutkia tai asettaa kyseenalaiseksi, Julkisen sanan neuvostoon sitoutumattomien medioiden ei. Niin pitkään kuin vaihtoehtomediat eivät ole sitoutuneet journalistin etiikkaan, noudata sitä tai edes ymmärrä sitä, niillä ei ole mitään varaa kritisoida tai parjata valtamedioita.


PS. Jos olette sitä mieltä, että tämä on "hyökkäys" vaihtoehtomedioita vastaan, niin imaiskaapa ämpärillinen kakkaa. Olen hengaillut vaihtoehtomediaskenessä vuosia muun muassa kirjoittamalla Infosota.fi:hin sekä olemalla mukana aikoinaan Turussa pyörivän vaihtoehtodokumentteja esittävän jengin, Dokumenttiprojekti: Uuden Näkemyksen perustamisessa sekä kääntämällä erilaisia aiheeseen liittyviä elokuvia suomeksi. Tämä ei siis johdu siitä, että olisin Illuminatin aivopesemä avaruusliskoagentti - vaikka toki haluaisin olla - vaan tasan niistä asioista, joista kirjoitan tässä tekstissä.

PPS. Kuulema tuosta kuvasta piti antaa krediittiä XKCD:lle. Kiitoksia, XKCD, että olet tehnyt tällaisen kuvan, jota käytän härskisti kysymättä edes lupaa. Aika mulukkua toimintaa minulta!

PPPS. Tätä post scriptumia kirjoittaessani Verkkomedia tekee lennosta muutoksia vastineeseensa. Jos lainaukset eivät enää pidä paikkaansa myöhemmin, se johtuu Verkkomediasta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Teivo Teivainen.