Poliitikot syrjään ja kulttuuri vapaaksi

Kansanedustaja Olli Immonen esittää, että julkisen vallan ei tulisi tukea kulttuurillista toimintaa, joka murentaa suomalaista kansallisylpeyttä. Lisäksi Immosen mielestä valtion tulee lopettaa niin sanottujen "postmodernistien" tukeminen ja nykytaiteen tuotanto tulee saattaa yksityishenkilöiden ja markkinoiden vastuulle. Olen täysin samaa mieltä kuin Immonen, mutta menen askeleen pidemmälle. Valtion tulee lopettaa kaikkien taidesuuntauksien ja taiteilijoiden tukeminen riippumatta siitä, saavatko ne ihmiset mylvimään isänmaallista kiimaa vai viiltelemään itseään pimeässä pusikossa kansallisen syyllisyyden musertamana. Kaikki taide tulee jättää markkinoiden ja yksityishenkilöiden vastuulle.

Taiteen valtiollisia tukia perustellaan sillä, että kulttuuri on tärkeää. Tämä on ehdottomasti faktaa. Kulttuuri on yksi yhteiskunnan peruspilareista. Valtion ei tulekaan lopettaa tukia sen vuoksi, että taide ei olisi tärkeää. Päinvastoin; valtion tulee pitää näppinsä erossa taiteesta nimenomaan sen vuoksi, miten tärkeää vapaa taide on. Nimittäin taiteen tukeminen tarkoittaa käytännössä sitä, että poliitikot yrittävät hallita taidetta ylhäältä alas mielivaltaisesti oman mielivaltansa mukaan.

Taide on aina välttämättä subjektiivista. Kenenkään ei ole mahdollista sanoa objektiivisesti, mikä on loukkaavaa taidetta, mikä on hyvän maun vastaista taidetta tai ylipäätään mikä on taidetta. Joku voi olla sitä mieltä, että abstrakti nykytaide on mitä hienointa kokemuksellista visiota, siinä missä toinen voi olla sitä mieltä, että teennäistä paskaa. Joku taas voi olla sitä mieltä, että japanilaisen noise-muusikon Merzbow'n kappaleet ovat hienoa äänitaidetta, siinä missä jonkun mielestä se on vain kohinaa ja surinaa. Taide on aina väistämättä subjektiivista.

Koska taide ja sen piirteet ovat aina subjektiivisia, seuraa tästä, että julkinen valta joutuu väistämättä käyttämään mielivaltaisia, subjektiivisia kriteerejä myöntäessään tukia taiteelle. Jos Immosen tahto menisi läpi ja valtio ei saisi tukea enää taidetta, joka rapauttaa kansallista ylpeyttä, olisi kyse mielivallasta. Kukaan ei voi objektiivisesti sanoa, mikä rapauttaa ylpeyttä ja mikä ei. Täysin samalla tavalla subjektiivinen, mielivaltainen kriteeri on monissa nykyisissä tuissa ja poliittisissa päätöksissä käytetty kriteeri "hyvien tapojen vastainen". Kenenkään ei ole mahdollista osoittaa objektiivisesti, mikä on hyvien tapojen vastaista ja mikä ei. Kyse on vain ja ainoastaan virkamiesten ja poliitikkojen mielipiteestä, eivätkä he ole sen parempia sanomaan taiteesta mitään kuin likaiset varpaani.

Kun valtiovalta ryhtyy tukemaan jotain taidetta, se väistämättä ottaa taidetta ja kulttuuria hallintaansa. Kaikki taiteen tukeminen tarkoittaa sitä, että tukia vaille jäänyt taide jää heikompaan asemaan kuin tuettu taide. Suomen valtio maksoi vuonna 2012 Swallow the Sunille 20 000 euroa kiertuetukea. Kun valtio maksaa yksittäiselle bändille 20 000 euroa kiertuetukea, on tällä bändillä parempi asema kuin niillä bändeillä, jotka eivät saa kiertuetukea. Tällöin valtio tekee sekä päätöksen kannattaa tukea saavaa bändiä että samalla vastustaa muita bändejä tekemällä niiden kilpailusta Swallow the Sunin kanssa keinotekoisesti vaikeampaa. Jos yksi bändi saa kiertämiseensä 20 000 euroa, mutta muut bändit eivät, ei näillä muilla bändeillä ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia pärjätä kuulijamarkkinoilla kuin tällä tuetulla bändillä. Tiettyjen artistien tukeminen tarkoittaa aina kaikkien muiden artistien vahingoittamista suhteessa tuettuun artistiin.

Yhteiskunta, joissa valtiojohto päättää, millaista on hyvä ja tukemisen arvoinen taide, on kyseenalainen yhteiskunta. Jos hyväksytään, että valtio tukee taidetta, silloin välttämättä hyväksytään, että valtio kontrolloi taidetta. Suomen perustuslakiin kuuluu taiteen vapaus, mutta tämä vapaus ei voi toteutua niin pitkään kuin taidetta ohjataan ylhäältä alas. Taiteen vapaus voi toteutua aidosti ainoastaan, mikäli taiteen tukeminen joko lopetetaan kokonaan tai kaikkea taidetta aletaan tukea tasapuolisesti.

Taidetta voidaan tukea tasapuolisesti vähentämällä valtion valtaa taiteen yli. Sana "tuki" on tässä aavistuksen harhaanjohtava, koska todellisuudessa kyse on enemmänkin julkisen tahon astumisesta syrjään. Sen sijaan, että valtio käyttää esimerkiksi Swallow the Sunin, Apocalyptican ja muiden menestyneempien bändien kiertueiden tukemiseen satoja tuhansia, tulee nämä samat varat käyttää siten, että niillä autetaan tasapuolisesti kaikkia taiteilijoita. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että summa käytettäisiin bändien keikkalippujen ja instrumenttien verojen leikkaamiseen. Tällöin hyödytettäisiin tasapuolisesti kaikkia sen sijaan, että kyse olisi poliitikkojen mielivallasta sen suhteen, minkä tukeminen heitä nyt milloinkin sattuu miellyttämään. Taiteilijoiden ja taiteen harrastajien verojen ja kulujen pienentäminen sekä vapauttaa taidetta valtion kontrollista että tukee kaikkia taiteilijoita ja taideharrastajia tasapuolisesti.

Vaikka tässä kirjoituksessa käytän esimerkkinä bändejä ja musiikkia, koskevat nämä samat periaatteet luonnollisesti kaikkea muutakin taidetta. Kaiken taiteen tulee olla poliitikkojen ja virkamiesten kontrollista mahdollisimman vapaata. Aina, jos tiettyjä yksittäisiä taiteilijoita, artisteja, bändejä, hankkeita, instituutioita tai järjestöjä tuetaan suoraan rahallisesti, valtio ja sen päättäjät asettavat kulttuurintuottajat epäreiluun asemaan toisiinsa nähden. Rahallisten, suorien ja tietyille tahoille menevien tukien sijasta resurssit tulee käyttää laskemaan taiteen tuottamiseen ja kuluttamiseen liittyviä veroja ja muita kustannuksia, mikä laskee taiteen tuottamisen ja kuluttamisen hintaa ja parantaa tasapuolisesti kaikkien taiteilijoiden asemaa sekä jokaisen mahdollisuuksia nauttia taiteesta ja kulttuurista. Taiteen vapaus toteutuu, kun päättäjät astuvat syrjään.