Toimiva demokratia vaatii vallan hajauttamista

Euroopan unionin niin sanottu hehkulamppudirektiivi astui voimaan lauantaina 1.9. Direktiivi kieltää hehkulamppujen valmistamisen ja myymisen koko Euroopan alueella. Hehkulamppudirektiivin yhtenä perusteluna on hehkulamppujen aiheuttama hukkalämpö. Hukkalämmön katsotaan kuluttavan energiaa turhaan, minkä vuoksi hehkulamput nähdään epäekologisina ja haitallisina. Suuressa osassa Eurooppaa tämä pitääkin paikkansa siksi, että maiden ongelmana on asuntojen pitäminen viileinä, jolloin hehkulamppujen tuottama hukkalämpö on todella epäekologista, koska hukkalämpö tulee myös saada asunnosta ulos. Suomessa tällaista ongelmaa ei luonnollisesti ole, koska Suomessa asumisessa suurempi ongelma on pitää asunnot lämpiminä. Suomessa hehkulamppujen tuottama lämpö ei siis ole vastaavalla tavalla ekologisesti haitallista hukkalämpöä kuin monessa muussa Euroopan maassa.

Hehkulamppudirektiivi on hyvä esimerkki Euroopan unionin yhdestä suurimmista ongelmista. Eurooppa on äärimmäisen heterogeenistä aluetta. Eri maat eroavat toisistaan valtavasti sekä kulttuurinsa että ympäristönsä puolesta. Se, mikä toimii ja on järkevää Portugalissa, ei ole millään varmuudella toimivaa tai järkevää Tanskassa. Tästä huolimatta Euroopan unioni sääntelee keskusjohtoisesti Brysselistä jäsenvaltioiden toimintaa Lissabonista Rovaniemelle. Puute läheisyysperiaatteen noudattamisessa ei tietenkään päde ainoastaan Euroopan unionissa, vaan se on vastaavalla tavalla ongelma myös kuntauudistuksessa. Demokratialle läheisyysperiaate on äärimmäisen tärkeä ja yksi toimivan demokratian ehdottomista edellytyksistä.

Toimivan demokratian kannalta on tärkeää, että asiat päätetään mahdollisimman lähellä heitä, joita päätökset koskevat. Päätöksiä tulee tehdä korkeammilla tasoilla ainoastaan, mikäli jokin tietty asia voidaan tehokkaammin hoitaa korkeammalla kuin alemmalla tasolla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos jostain asiasta voidaan toimivasti päättää kuntatasolla, eikä ole mitään erityistä syytä, miksi siitä tulisi päättää valtiollisella tai ylikansallisella tasolla, asiasta tulee tällöin myös päättää kunnallisella tasolla. Ihmisoikeuksien kaltaiset ihmisarvon ja demokratian välttämättömät edellytykset voidaan ja kannattaakin päättää globaalisti, koska ne koskevat jokaista ihmislajin yksilöä kansallisuuteen ja asuinpaikkaan katsomatta. Hehkulamppujen kaltaiset marginaaliset poliittiset yksityiskohdat taas on järkevämpää jättää paikallisesti päätettäväksi.

Demokraattisessa läheisyysperiaatteessa kyse on siis siitä, että inarilaiset tietävät sataprosenttisella varmuudella paremmin Inarin asioista kuin helsinkiläiset, suomalaiset Suomen asioista, eurooppalaiset Euroopan asioista ja niin edelleen. Kun valtaa keskistetään harvempiin käsiin kauemmas ihmisistä, joihin vallankäyttö vaikuttaa, ei jokaisen alueen, kulttuurin tai asian erityispiirteitä pystytä enää ottamaan huomioon yhtä hyvin. Keskittämällä valtaa kauemmas kansalaisista demokratia menettää yhden sen parhaista puolista, eli mahdollisuuden ottaa kansalaisten tieto ja asiantuntemus käyttöön heitä koskevassa päätöksenteossa. Mitä harvempi ihminen pääsee osallistumaan päätöksentekoon ja mitä kauempana päätökset tehdään alueesta ja ihmisistä, joihin päätös vaikuttaa, sitä todennäköisempää on, että päätökset muodostuvat huonoiksi, osaamattomiksi ja haitallisiksi. Tämä pätee sekä Euroopan unionissa että kansallisella tasolla.

Suomessa on perinteisesti pyritty tiedostamaan demokraattisen päätöksenteon läheisyysvaatimus. Kuntien vahvaa autonomiaa on pidetty tärkeänä osana suomalaista demokratiaa. Hallituksen kaavailema kuntauudistus vahingoittaa demokratiaa, sillä se siirtää päätöksentekoa lähialueilta kauemmas ja keskittää valtaa entistä suurempien alueiden yli entistä pienemmälle joukolle ihmisiä. Monet pienemmät syrjäalueet tulevat menettämään kokonaan edustajansa, koska suuremmissa väestökeksittymissä on yksinkertaisesti enemmän väkeä, joka todenäköisemmin äänestää oman seutunsa asukkaita. Tästä seuraa, että syrjäseutujen asukkaiden mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon heikkenee ja päätöksenteon laatu huononee. Kuntauudistus on haitallista demokratialle.

Onnistuakseen kuntauudistus tulee edellyttämään kuntien yhdistämisiä jopa vastoin kuntalaisten tahtoa. Kunta-autonomian ajatuksena on se, että kunnan kannalta tärkeimmät asiat voidaan päättää kunnassa itsessään. Mikään asia ei ole tai voi olla kunnalle tärkeämpää kuin kunnan olemassaolo, koska kaikki muut päätökset riippuvat suoraan siitä, onko kuntaa ylipäätään olemassa. Kuntauudistukseen liittyvät pakkoyhdistämiset ovat samanlaista ylhäältä alas -johtamista kuin Euroopan unionin turhat direktiivit. Siinä missä EU:n turhat direktiivit vaarantavat jäsenvaltioiden suvereniteetin, kuntauudistus vaarantaa kuntien autonomian. Ylhäältä alas -johtaminen on suoraan vastoin demokraattisia ideaaleja ja käytäntöjä.

Suomen perustuslain 2§:n mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Perustuslain 14§:n mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain 20§:n mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain mukaan julkisella vallalla on siis velvollisuus turvata demokratia ja pyrkiä edistämään sitä. Lisäksi perustuslaki kieltää demokratian ja vaikutusmahdollisuuksien heikentämisen. Sekä Euroopan unionin että kansallisen tason ylhäältä alas -johtaminen ja vallan keskittäminen ovat vastoin Suomen perustuslain edellytystä turvata ja edistää mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon. Jotta demokratia voisi toimia, valtaa tule nimomaisesti hajauttaa lähemmäs yksittäistä ihmistä sen sijaan, että sitä keskitetään ylikansallisille instituutioille ja megasuurien kuntien poliitikoille ja virkamiehille.