maanantai 16. marraskuuta 2009

Kopiointi on varkaus ja rattijuopumus on ylinopeus

Yritys nimeltään Sandrys Handel kokeilee onneaan ja pyrkii rekisteröimään suositun torrentien etsimiseen tarkoitetun palvelun, The Pirate Bay'n, kuuluisan merirosvolaivalogon. Sandrys Handelin aikomuksena on käyttää logoa hieman muunneltuna myydäkseen USB-massamuisteja. Temppu on luonnollisesti herättänyt perkeleesti huomiota netissä. Tämä oli mahdollisesti Sandrys Handelin tarkoituskin, sillä todennäköisyys, että Sandrys Handel onnistuu rekisteröimään muunnelmansa tavaramerkiksi, on näin nopeasti meikän kännykän laskimen kanssa laskettuna noin yhden suhde Peter Steelen meisselin pituuteen millimetreissä. Paitsi tietysti, jos oikeusjärjestelmä on epärehellinen, mutta kukapa nyt sellaista uskoisi!

Jotta tavaramerkin rekisteröinti voi pitää, on rekisteröitävän tavaramerkin oltava sellainen, että se ei ole jo yleisessä käytössä ja selvästi tunnistettavissa. Tämän vuoksi esimerkiksi rauhanmerkkiä ei voi rekisteröidä. The Pirate Bay'n logo on luonnollisesti ollut miljoonien ihmisten laillisessa käytössä useiden vuosien ajan, eikä se ole uusi juttu käytännössä kenellekään, joka on vähänkään enemmän harrastanut nettiä. Kärjistettynä The Pirate Bay'n laivan rekisteröimistä voi verrata siihen, että joku yrittäisi rekisteröidä tavaramerkikseen pentagrammin. Sandrys Handelin rekisteröimä kuva eroaa The Pirate Bay'n logosta siten, että The Pirate Bay'n nimi on kirjoitettu muotoon "The Piratebay" ja logon väri on hieman erilainen kuin alkuperäisessä.

Koska ihmiset ovat vahingoniloisia, on tämän uutisen seurauksena netissä levinnyt kulovalkean tavoin ilkkuminen siitä, miten yleensä voittajaksi selvinnyt The Pirate Bay sai kerrankin maistaa omaa lääkettään. Suomessa ainakin Aamulehti lähti tähän mukaan. Ainoa toki vaan se, että The Pirate Bay ei saanut maistaa omaa lääkettään, vaan tasan sitä samaa paskaa, jota sille on aikaisemminkin tarjoiltu; jakamisen, tiedon ja informaation rajoittamista oikeudellisin voimakeinoin.

Kuten The Pirate Bay'n filosofiaan kuuluu, The Pirate Bay'n logo on ollut vapaasti kenen tahansa käytössä. Logo on ollut The Pirate Bay'ssä saatavilla useissa erilaisissa skaalattavissa formaateissa, jotta sen käyttö ja jakaminen olisi helpompaa. Ainoa rajoitus on ollut se, että logoa ei saa käyttää siten, että se rajoittaa muiden vastaavaa oikeutta. Logon patentoiminen taas nimenomaan on tätä muiden vastaavan oikeuden rajoittamista, koska tällöin muita logoa käyttäviä vastaan voidaan ryhtyä oikeustoimiin. Asetelmaa voitaisiin verrata siihen, että homonvihaajat alkaisivat käyttää sateenkaarilogoa tunnuksenaan tai konservatiivit alkaisivat käyttää hampunlehteä kieltäessään hampun käyttämistä.

Sandrys Handelin toiminta on nimittäin täysin päinvastaista kuin The Pirate Bay'n toiminta. The Pirate Bay nimenomaan vastustaa nykyisiä jakamista rajoittavia järjestelmiä ja kannattaa vapaata jakamista. Tämän vuoksi se, että vapaasti jaossa ollut kuva rekisteröidään nykyisen vapaalle tiedonjaolle vihamielisen tavaramerkkijärjestelmän alle, on täysin vastoin The Pirate Bay'n ideologiaa. Siinä jokin vapaassa levityksessä ollut otetaan pois vapaasta levityksestä ja laitetaan rajoittavan säännöstelyn alaisuuteen. Kyse ei siis ole siitä, että Sandrys Handel olisi toiminut kuten The Pirate Bay, vaan siitä, että Sandrys Handelin toiminta on 180 astetta suorassa törmäyskurssissa The Pirate Bay'n toiminnan kanssa.

Muutenkin koko tapahtuneessa asiassa ja siihen tulleissa reaktioissa toistuu ymmärrysvirhe, jota ihmiset eivät ole vieläkään kokeneet tarpeelliseksi korjata omassa pienessä mielessään. Tämä ymmärrysvirhe on varastamisen ja kopioinnin onneton sotkeminen keskenään. Varastaminen ei ole sama asia kuin laiton kopiointi. Varastamisessa toiselta otetaan pois jotain ja siirretään se itselle. Kopioinnissa asia X jää toiselle, mutta tästä asiasta luodaan kokonaan uusi, alkuperäisen asian X kanssa identtinen kappale. Varkaudessa vanha asia viedään, kopioinnissa uusi asia luodaan.

Nimenomaan kopioinnin ja varastamisen perustavanlaatuisten erojen vuoksi The Pirate Bay'n Fredrik Neij, Gottfrid Svartholm Warg, Peter Sunde ja Carl Lundström eivät ole koskaan olleet oikeudessa varastamisesta. Koko The Pirate Bay'tä koskenut oikeudenkäynti keskittyi kysymykseen tekijänoikeuslain rikkomuksesta. Varkaus ja tekijänoikeusrikos sekä -rikkomus on kriminalisoitu lainsäädännössä erikseen juuri sen takia, että ne ovat eri asioita, eikä niitä voida rinnastaa toisiinsa. Varkaudella ja tekijänoikeusrikkomuksella ei ole juuri muuta tekemistä toistensa kanssa kuin se, että molemmat ovat nykyisen lainsäädännön kannalta rikoksia. Se, että ei osaa erottaa laitonta kopiointia ja varkautta toisistaan, on käytännössä sama kuin ei ymmärtäisi, että rattijuopumus ja ylinopeus ovat eri asioita.

Järkevä keskustelu tiedostojen jakamisesta, sen moraalisesta oikeutuksesta ja siitä, tuleeko lakia muuttaa ja jos tulee, niin mihin suuntaan sitä tulee muuttaa, ei ole mahdollista ennen kuin ihmiset ymmärtävät, mistä koko asiassa keskustellaan. Jos ihmiset puhuvat tekijänoikeuksien loukkaamisesta varkautena, muuttuu koko keskustelu merkityksettömäksi, sillä se ei enää koske koko sitä asiaa, mistä tiedostojen jakamisessa ja kopioinnissa on kyse. Kun kopiointia väitetään varkaudeksi, ei puhuta asiasta, vaan asian vierestä.

Niin pitkään kuin tekijänoikeuskeskustelu nojaa väärin premisseihin, se ei voi koskaan johtaa mihinkään yhtään sen enempää kuin keskustelu kiljun keittämisen laillisuudesta, jos kiljun keittämistä pidetään ampuma-aserikoksena. Argumentti, jonka lähtökohdat eivät pidä paikkaansa, on yksiselitteisesti virheellinen. Tämän vuoksi kaikki vapaata tiedostojen jakoa vastustavat argumentit, joissa oletetaan kopioinnin olevan varkaus, ovat automaattisesti virheellisiä. Erityisesti vapaan tiedostojen jaon vastustajien olisi hyvä ymmärtää tämä, jotta heidän argumenteillaan olisi jotain painoa.

8 kommenttia:

Vihainen opiskelija kirjoitti...

Tuli tässä mieleeni, että kiljun keittely on vallan mainio analogia. Sen voi soveltaa lähes täydellisesti kopioimiseen.

Kiljua kun keittää, on se varastamista Alkolta. ;)

Riskit kiinnijäämiseenkin ovat kokolailla samat kuin kopioimisessa. Kunhan ei kylillä huutele, että nytpä keitin kiljua/ waretin tiedostoja, ei kukaan saa tietää.

Nimetön kirjoitti...

Toisen kerran peräjälkeen osut puoliksi. Alkuosa on asiaa, eikä esimerkiksi AL:n Pirate Bayta koskevan uutisoinnin sävy tietysti yllätä, mutta osittain mielestäni puhut turhiakin.

Kiistely siitä, minkä (omistus)oikeuden loukkaamisesta puhutaan milläkin nimenomaisella termillä, on käyttämiesi esimerkkien osalta ainoastaan tyhjää semantiikkaa, joka ei tosiaan juuri johda mihinkään hyödylliseen, ja valitettavasti syyllistyt siihen tällä kirjoituksellasi yhtä lailla itse.

Oikeuden loukkaamisen kannalta fyysisten seurausten erot (tuotteen monistettavuus, ei-monistettavuus) ovat epärelevantteja.

(Oletetaan tilanne, jossa autoja voidaan monistaa, syntetisoida, replikaattorilla, ja jossa tähän tarvittavaa energiaa ja raaka-aineita on saatavilla runsaasti mutta ei rajattomasti.

Poistetaan argumentin vuoksi replikaattorin vaikutus yhtälöstä, eli oletetaan lisäksi, että sen omistussuhde ja käyttöoikeus, kuten nykyisten valokopiokoneiden käyttöoikeus, on sopimusoikeudellisesti järjestetty niin, että se ei vaikuta alkuperäisen tai kopioidun tuotteen asemaan.

Kuka omistaa oikeudet replikaattorilla monistettuun autoon? Se, joka suunnitteli / valmisti alkuperäisen auton, se, joka omistaa energian & raaka-atomit, joista kopio tehtiin, se, joka painoi kopiointinappia, jokin yhdistelmä näistä, mikä, vai ei kukaan?

Jos meillä on replikaattoria varten käytettävissä vapaan lähdekoodin auto, voimme edelleen poistaa yhden tekijän vaikutuksen yhtälöstä.

Tai, oletetaan kopiointiase, jolla voi kopioida henkilön lompakon sisällön, henkilöllisyystodistuksen, ja naamavärkin. Kenellä on oikeus käyttää näin kopioitua henkilöllisyyttä? Millä edellytyksillä sillä, joka fyysisesti kykenee tekemään kopion jostakin asiasta, on sitä myös oikeus käyttää?)

Sinun tekstisi ymmärrysvirhe on, että sekoitat siinä aiheettomasti pohjimmiltaan oikeuksia koskevaa keskustelua puhumalla, et suinkaan oikeuksista, vaan niiden sijaan fyysis-teknisistä rajoitteista. Erityisesti, jos haluaa valitsemillaan argumenteilla esimerkiksi puolustaa tekijänoikeuksien alaisen materiaalin vapaata jakoa, tai jossakin muussa tarkoituksessa peräänkuuluttaa "järkevää keskustelua tiedostojen jakamisesta, sen moraalisesta oikeutuksesta ja siitä, tuleeko lakia muuttaa ja jos tulee, niin mihin suuntaan sitä tulee muuttaa", olisi ehkä itsekin fiksua puhua itse asiasta eikä asian vierestä.

Lyhyesti, mielestäni tässä asiassa on turha ryhtyä väittelemään kopioinnin ja varastamisen semantiikasta. Jos haluat sanoa jotain kopioinnista, sano jotain kopioinnista. Ja jos haluat sanoa jotain tekijän oikeudesta, sano jotain tekijän oikeudesta.

Ai kiljuu kirjoitti...

Ei kiljua keitetä. Se käytetään. Pontikkaa jos haluaa valmistaa, niin silloin kiljua joutuu keittelemään, mutta pontikan keitosta silloin puhutaan.

Jiri Keronen kirjoitti...

Vaikka sekä laiton kopiointi että varastaminen voivat loukata pohjimmiltaan samaa oikeutta (omistusoikeus), se ei tee niistä samoja asioita. Myös henkistä ja fyysistä koskemattomuutta voi loukata monella eri tavalla, kuten myös sananvapautta tai oikeastaan mitä tahansa muuta perusoikeutta.

Erityisesti oikeuksien kannalta on tärkeää ymmärtää varastamisen ja laittoman kopioinnin ero. Omistusoikeus on juridinen käsite, kuten myös varkaus ja tekijänoikeuden loukkaus. Jos lähtökohdaksi otetaan, että puhutaan oikeuksista, silloin oikeuksista pitää puhua kokonaisuudessaan, eikä ainoastaan siltä osin kuin se hyvältä tuntuu. Eli jos puhutaan oikeuksista, silloin ei voida sekoittaa varkautta ja laitonta kopiointia keskenään, koska erityisesti oikeuksien kannalta nämä ovat eri asioita.

Kopiointi ja varastaminen ovat erilaisia tapahtumia sekä fyysisessä todellisuudessa, ne on kriminalisoitu eri perustein, ne on kriminalisoitu eri tavalla, niiden täyttymiseen vaaditaan erilainen tunnusmerkistö ja niin edelleen ja niin edelleen. Pelkästään se, että molemmat liittyvät omistusoikeuteen, ei tee niistä samanlaisia asioita. Kopioinnin fyysis-tekniset ominaisuudet liittyvät kopioinnin oikeudelliseen puoleen, koska se, miten oikeudellinen maailma järjestetään, on riippuvainen siitä, millainen fyysinen maailma on. Se, miten säännellään, riippuu siitä, mitä säännellään.

Nimetön kirjoitti...

En valitettavasti seuraa ajatuksenjuoksuasi (ja minusta viimeisin kommenttisi onnistuu tosiasiassa sanomaan hämmästyttävän vähän). Mitä varsinaista hyötyä on käsitteellisestä saivartelusta, ja aiotko oikeasti sanoa jotain tekijän oikeudesta sinänsä?

En käsittääkseni missään vaiheessa kiistänyt oikeuden loukkauksien eroja, tai väittänyt "kopiointia" "varkaudeksi". Hyväksytään, "kopiointi" on "kopiointia", mutta mitä sitten? Mitä merkitystä eroilla on käytännössä?

Kummassakin tapauksessa on (käytetyistä juridisista käsitteistä riippumatta) kyettävä tunnistamaan asioiden tosiasialliset tunnusmerkit, mm. kuka oikeuden loukkaamisesta kärsii vahinkoa, ja mikä on vahingon luonne, ja asiaa on kokonaisuudessaan arvioitava näiden tosiasiallisten seikkojen perusteella. ("Varkaudessa" ja "tekijänoikeuden loukkauksessa" (tai jälkimmäiseen rinnasteisessa "patentin loukkauksessa") vahingon kärsijä on luonnollisesti pääsääntöisesti eri.)

On samantekevää, että teot on kriminalisoitu eri tavalla, jos et perustele, miksi näin on, eli mene juridisten argumenttien taakse sekä tunnista ja selvitä, mistä kriminalisoiduissa ilmiöissä tosimaailmassa on kysymys.

(Jos jatketaan aiempaa esimerkkiäni:

Meillä on luonnollisesti jo nyt noita mainittuja autoreplikaattoreita. Niitä kutsutaan autotehtaiksi.

Koska teräs- ja autotehtaat eivät ole rahallisesti ihan jokaisen ulottuvilla (toisin kuin tallentava DVD-asema), autojen osien suunnittelijoiden (tekijän) oikeuksia ei ole (teknisistä syistä) tarvinnut suojata "jokamiehenkopioinnilta", toisin kuin on suojattu DVD:llä levitettävää materiaalia.

Sen sijaan näihin liittyviä innovaatioita kyllä suojataan kaupalliselta hyödyntämiseltä erinäisillä (tekijänoikeudesta erillisesti määritellyillä mutta niihin käsitteellisesti rinnasteisilla) teollisilla oikeuksilla, mm. patenteilla.

Mutta jos todella puhutaan tekijän oikeudesta sinänsä, ei minkäänlaista periaatteellista (käsitteellistä) eroa voida tehdä sen perusteella, miten helppoa sen oikeuden loukkaaminen käytännössä olisi. (Ymmärtänet toivottavasti itsekin tämän yrittämisen selväksi ajatusvirheeksi.)

Avainkysymys on tämä:

Onko tekijällä oikeus päättää tuotoksensa (intellectual property) käytöstä, millä ehdoin, ja kuinka kauan?

Tämän yleiskysymyksen on koskettava kaikkia ns. immateriaalioikeuden aloja.

Toistaiseksi et nähdäkseni ole sanonut tästä mitään muuta kuin, että yritykset omia Pirate Bayn logo yksinoikeudella ovat syvältä (mistä tietysti olen samaa mieltä).

(Jatkokysymyksenä voidaan edelleen kysyä esimerkiksi, mikä on kynnys sille, että "tuotoksen" raja (esim. "patentoitavuus" tai "teoskynnys") ylittyy, eli milloin tekijän oikeus aktivoituu, mutta se ei muuta yllä esittämääni peruskysymystä.))

Nimetön kirjoitti...

Jos palataan vielä Pirate Bayn logon rekisteröintiyritykseen (puhut toisaalta myös sen "patentoinnista", hyi hyi, ei saa sotkea juridisia käsitteitä :P ), niin kuin jo kahdesti totesin, puhut asiaa.

Jos logon tekijä on halunnut antaa sen vapaaseen käyttöön niin, että sitä ei kukaan muukaan saa yksinoikeudekseen omia, minusta hänellä tulee tekijänä olla siihen täysi oikeus. Sitä tarkoitusta varten on, niin kuin tietysti tiedät, kehitelty lukuisia vapaan käytön mahdollistavia lisenssejä.

Jos näiden (tekijän valitsemien) lisenssien oikeudellista asemaa sitten halutaan vahvistaa (siten, että niistä ei tehdä alisteisia historiallisesti kehittyneille rekisteröinti- ja patentointikäytännöille), mikä käytännössä vahvistaa tekijän oikeutta itse päättää teoksensa jatkokäytöstä, sitä tarkoitusta ei minusta (ainakaan kovin suuresti) palvele fyysisen maailman rajoitteiden ja oikeudellisen käsitteistön tarpeettomasti keskenään sekoittava argumentointi, jota mielestäni kirjoituksessasi harrastit.

Ja jos halutaan puuttua olemassaolevissa tekijänoikeus-, rekisteröinti- ja patentointikäytännöissä piileviin muihin epäkohtiin, on minusta pääasiassa hyödyllisempää puhua suoraan niistä epäkohdista eikä asian liepeiltä.

Nämä olivat ne syyt, joiden vuoksi ihmettelin, miksi tartuit asiaan siitä päästä kuin tartuit.

Nimetön kirjoitti...

Eli ymmärsinkö mä oikein, että sun ylipitkän viestin sanoma on se, että omistajalla on oikeus päättää omaisuutensa käytöstä? Paitsi sillon kuin se ei ole Piratebay, jolloin Piratebaylla on oikeus määrätä sen käytöstä?

tesseract kirjoitti...

Aikaisemman anonyymin kirjoittajan pointti on siltä osin osuva, että kriminalisointiteoreettisen keskustelun kannalta ei ole kovinkaan olennaista se, menettääkö alkuperäinen haltija omaisuuseränsä kopioinnissa varastamisen tavoin vai ei.

Tärkeintä tekijänoikeusrikosta ja -rikkomusta koskevassa keskustelussa olisi keskittyä tarkastelemaan sitä, voivatko kriminalisointiteoreettiset kriminalisoinnin edellytykset täyttyä mainittujen lainkohtien osalta. Riippumatta siitä, mitä oikeushyviä tekojen rangaistavuudella onkaan haluttu suojata, kylmä tosiseikka on se, ettei tiedostojenjakamisen torjuminen kriminalisoimalla ole yksinkertaisesti tehokasta, ainakaan rikkomatta muita kriminalisoinnin edellytyksiä, esim. haittojen ja hyötyjen punninnan periaatetta tai esimerkiksi ultima ratio -periaatetta. Lisäksi ongelmallisena on pidettävä sitä, että tekijänoikeusrikkomus tekorikoksena perustuu puhtaasti presumoituun vahingonvaaraan, mutta asiasta tehdyissä tutkimuksissa ei yksimielisyyteen ole päästy edes tiedostojenjakamisen myyntituloihin kohdistuvan vaikutuksen suunnasta.

Eli lyhyesti ilmaistuna, keskustelussa pitäisi keskustella nimenomaan siitä, että kun tosiaan kopiointi ei ole varastamista, vaan tekijänoikeusrikos- ja rikkomus on erotettu omiksi rikosnimikkeikseen, onko näiden tekojen lainvastaiseksi säätämiselle itse asiassa lainkaan kriminaliteoreettisia edellytyksiä. Onko niiden kriminalisointi tehokasta ja onko se koherenssissa tekijänoikeusjärjestelmän tausta-arvojen kanssa? Vai tulisiko tekijänoikeusjärjestelmää päivittää ajantasaiseksi ja pyrkiä siirtymään kopioitumisen kriteereistä kohti kaupallisen hyödyntämisen kriteereitä?