Perussuomalaisten uudet säännöt ovat perseestä

Perussuomalaisten uudet säännöt ovat kyllä perseestä. Oikeasti kirjoitin tuon vain raflaavan otsikon vuoksi. Pistäisin tähän kohtaan linkin niihin uusiin sääntöihin, mutta ne ilmestynevät nettiin vasta ensi viikolla, kun Seinäjoen puoluekokouksen pöytäkirjat on tarkastettu. Kommentoinpa näin iltamyöhään ihan huvin ja urheilun vuoksi paria kohtaa, joista olen käynyt kiivaita keskusteluja persujen kera, ja jotka ovat erityisen perseestä.

Uusien sääntöjen mukaan puolueen jäsenten on oltava "hyvämaineisia". Jäsen, joka ei täytä tätä hyvämaineisuusvaatimusta, voidaan erottaa puolueesta. Jos taas jäseneksi hakija tuomitaan huonomaineiseksi, voidaan hänen hakemuksensa hylätä. Puoluekokoukselle hyvämaineisuusvaatimuksen selitettiin tarkoittavan sitä, että puolueen jäsenellä ei sovi olla esimerkiksi rikollista taustaa, koska tätä voitaisiin käyttää puoluetta vastaan, toisin kuin esimerkiksi kansanedustajaa, joka vertaa homppeleita eläimiinsekaantujiin.

Kuten epämääräiset ehtolauseet yleensäkin, myös hyvämaineisuusvaatimus aiheuttaa ongelmia. Näitä ongelmia on pääasiassa kaksi, joista toinen liittyy siihen, että pahamaineisuus tarkoittaa rikollista menneisyyttä, ja toinen siihen, että se ei välttämättä tarkoitakaan ihan sitä.

Jos jäsen kenkäistään jeeraan rikoksista, tekee se esimerkiksi rutiininomaisesti väärinkäytetystä "kiihottaminen kansanryhmää vastaan"-pykälästä entistä vaarallisemman kaatopykälän perussuomalaisten vastustajien käytettäväksi. Ennen Mika Illmanien ja muiden hitlerinpalvojien mielivaltaisilla syytteillä ja niistä aamuisen auringonnousun todennäköisyyden tasoisella vääjäämättömyydellä seuraavilla tuomioilla pystyi ainoastaan provosoimaan puoluehallitusta. Nyt niillä pystyy myös painostamaan puoluehallitusta esimerkiksi lätkäisemällä tuomion ja sitten vaatimalla, että puoluehallitus toimii lupauksiensa mukaisesti ja kenkii huonomaineiset. Ennustan, että vuoden 2011 kieppeillä lätkitään muutamakin ajatusrikossyyte ja -tuomio.

Tietty asiassa on se, että puoluehallituksen ei ole pakko toimia lupauksiensa mukaisesti. Vaikka puoluekokouksessa puhuttiinkin hyvämaineisuusvaatimuksen yhteydessä rikollisuudesta (ja vieläpä vakavasta sellaisesta), itse säännöissä se, mitä hyvämaineisella tarkoitetaan, jätettiin kätevästi tarkentamatta millään tavalla. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että loppukädessä puoluehallitus itse saa tulkita sääntöjä ja päättää, mikä on hyvämaineista ja mikä ei. Puoluehallitus siis pystyy erottamaan ihmisiä puolueesta viitaten puhtaan mielivaltaiseen käsitteeseen, jonka sisällön päättää loppukädessä vain ja ainoastaan puoluehallitus itse.

Teoriassa on siis mahdollista, että jos puolueen sisällä alkaa olla puoluehallitukseen kyllästynyttä porukkaa, voi puoluehallitus keksiä itse, miksi kukakin heistä on huonomaineinen, ja pistää sitten erottaen koko konkkaronkan. Epämääräisyytensä vuoksi hyvämaineisuusvaatimus antaa vailla mitään järkevää syytä puoluehallitukselle pöhkön vempeleen, jonka avulla kiusalliset rotutohtorit sun muut voidaan passittaa sinne, missä pippuri kasvaa, mikäli se vain sattuu olemaan tarpeellista puoluehallituksen agendan kannalta.

Luonnollisestikaan en oleta, että berbersuomalaisten puoluehallitus kärsisi omaneduntavoittelusta tai muusta vastaavasta, mutta esitän siitä huolimatta teoreettisen skenaarion. Vuoden 2011 eduskuntavaaleja kohti mennessä persujen nousukiito jatkuu, mikä avaa potentiaalisesti paikan hallitusneuvotteluihin. Muut puolueet kuitenkin mainitsevat, että jos Jussi Halla-aho on ehdolla, ei yhteistyö tule kysymykseenkään. Puoluehallitus pohtii, että "vittuako tässä, sanoi Ritari Ässä" ja käyttää hyvämaineisuusvaatimusta torpatakseen (taas) Halla-ahon ja varmistaakseen oman menestyksensä.

Perussuomalaiset on aikaisemmin mainostanut olevansa demokraattinen puolue, jossa asiat hoidetaan mahdollisimman demokraattisesti ja jossa ihmiset ovat tasa-arvoisessa asemassa. Aikaisemmin tämä on näkynyt Perussuomalaisten säännöissä muista puolueista poiketen siten, että puoluehallitus valitaan suoralla jäsenäänestyksellä, jossa kaikilla on yhtäläinen äänenpaino riippumatta esimerkiksi asemasta puolueessa. Uusien sääntöjen ansiosta homma onneksi muuttui muiden puolueiden suuntaan, koska ei sitä nyt rivijäsenellä liikaa valtaa saa olla.

Seuraavassa puoluekokouksessa puoluehallitusta ei päätä puoluekokous suoralla äänestyksellä, vaan puoluehallituksen päättää puoluevaltuusto. Aikaisemmasta poiketen puoluevaltuustoon voidaan äänestää jäseniä suorilla vaaleilla. Kuitenkin näissä vaaleissa kaikki puolueen jäsenet eivät ole samassa asemassa, sillä esimerkiksi piirien puheenjohtajilla on automaattinen paikka puoluevaltuustossa, vaikka tilanne olisi syystä tai toisesta sellainen, että kukaan ei tahtoisi äänestää heitä sinne missään tapauksessa. Puoluehallituksen valinnassa kaikkien mielipide ei ole enää yhtä arvokas.

Se, että puoluevaltuusto valitsee puoluehallituksen, ei ole kuitenkaan uusien puoluehallituksen valitsemista koskevien sääntöjen kynyin juttu. Kuten mainittua, muilla eduskuntapuolueilla on jo käytössään vastaavalla tavalla toimivia säännöksiä, ja sääntöä voidaan perustella puolueen räjähdysmäisellä kasvulla. Vielä isompi ongelma uusissa säännöissä on se, että niiden perusteella myös jäsenten ikä vaikuttaa siihen, miten paljon arvoa heidän mielipiteellään on.

Persujen uudet säännöt nimittäin määräävät, että puoluekokouksessa äänestysoikeus on ainoastaan niillä jäsenillä, jotka ovat maksaneet perussuomalaisten jäsenmaksun sekä puoluekokousvuodelta että sitä edeltäneeltä vuodelta. Säännön tarkoitus on ilmeisesti estää se, että puolueeseen liittyisi juuri ennen puoluekokousta läjäpäin uusia jäseniä mielessään puolueen valtaus. Kiva ajatus, mutta päin helvettiähän sekin meni.

Se, mitä säännöstä seuraa, on että 18-vuotiaalla Perussuomalaisten jäsenellä ei voi olla missään tilanteessa oikeutta vaikuttaa puoluehallituksen kokoonpanoon. Zip. Nada. 17-vuotias ei voi olla puolueen jäsen, joten ensimmäinen jäsenmaksu on mahdollista maksaa vasta sinä vuonna, kun henkilö täyttää 18. Äänioikeutta varten on kuitenkin oltava kahden vuoden jäsenmaksut maksettuna, joten yhdelläkään nuorella persulla ei voi olla edes teoriassa sananvaltaa puoluehallituksen suhteen ennen kuin hän on täyttänyt 19 vuotta. Presidenttiä saa äänestää 18-vuotiaana, mutta viiden kansanedustajan pienpuolueen puheenjohtajaa ei.

Ei helevetti, hattivatti ja perhanan kuustoistat päälle; vähänkö muuten motivoikin nuoria lahjakkuuksia liittymään puolueeseen! Itse asiassa tämän pykälän innoittamana päätin miettiä itsekin muutamia keinoja persujen houkuttelevuuden parantamiseksi. Mieleeni popsahtikin muutamia erinomaisia, vaikka sen itse sanonkin.

1) Perussuomalaiset voisivat vaihtaa nimekseen Perschfinne.
2) Pentti Oinonen, minä ja Raimo Vistbacka voisimme tehdä poikakalenterin.
3) Perussuomalaisten olisi syytä harkita Johanna Tukiaisen ja Juhan af Grannin nappaamista listoilleen.

Jessus sentään.

Perussuomalaisia kannatetaan, koska ihmisillä on kuva, että Perussuomalaiset kuuntelevat heidän ääntään, ja että Perussuomalaiset oikeasti pyrkivät saamaan vallan herroilta kansalle. Tätä taustaa vasten persujen uudet säännöt ovat harppaus täysin väärään suuntaan, eli kohti samanlaista kasvotonta ja asiasisällötöntä puoluetta kuin mitä ns. "vanhat puolueet" ovat. Aikana, jona jopa SDP ja Kokoomus eroavat toisistaan lähinnä ulkoisesti, ovat Perussuomalaiset olleet oikeasti tärkeä puolue. Kasvun aikakautena tulee olla erityisen varuillaan, että se on sitä jatkossakin.

PS. Tuo "jäsenmaksut kahdelta vuodelta"-kohta on vähän epävarma, enkä päässyt sääntöjen netissä olemattomuuden vuoksi tarkistamaan, miten se nyt meni. Se saattoi myös olla, että jäsenellä ei ole edes puheoikeutta, mutta veikkaisin sen koskevan pelkästään oikeutta äänestää.

PPS. En aio oikolukea tätä tekstiä, kuten en itse asiassa oikolue mitään tekstejäni.