maanantai 8. huhtikuuta 2013

Medialla ei ole salaliittoa, vaan paska asenne

Aamulehti julkaisi 7.4. toimittaja Tuomas Rimpiläisen kirjoittaman kolumnin Internetin rasistinen taustamöly. Kolumnissa toimittaja syyttää anonyymejä, yksilöimättömiä kommentoijia harhaisesta maailmankuvasta kärsiviksi salaliittoteoreetikoiksi, koska nämä kommentoijat katsovat, että toimittaja ja kollegansa suhtautuvat puolueellisesti monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon liittyviin asioihin. Käytännössä kolumni on yhtä isoa olkinukkeargumenttivirhettä.

Olkinukella tarkoitetaan argumenttivirhettä, jossa vastapuolen argumentit kuitataan alentamalla ne pilkkaavalla tavalla kärjistetyiksi ja hyökkäämällä tätä itse luotua kärjistystä vastaan. Olkinukessa laitetaan sanoja toisen suuhun ja yleistetään marginaaliset tai olemattomat mielipiteet koskemaan vastapuolta yleisesti. Monesti vastapuolta ei yksilöidä, jotta vastapuolen argumentteja ei olisi edes mahdollista tarkistaa. Olkinukkeargumentti olisi esimerkiksi, jos poliitikko sanoo "maahanmuuttajat syyllistyvät tilastojen valossa suhteessa kantaväestöä useammin seksuaalirikoksiin" ja tähän vastattaisiin "poliitikon mielestä maahanmuuttajat ovat raiskaajia". Rimpiläisen kolumnissa on kyse juuri tästä; perusteltu mielipide kuitataan tekemällä siitä irvikuva ja pilkkaamalla tätä irvikuvaa.

Se, että media suhtautuu yksipuolisesti ja puolueellisesti maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen ei ole mitenkään perusteetonta. Vaikka toimittaja Rimpiläinen esittää, että se perustuu vain vainoharhaisiin salaliittoteorioihin, todellisuudessa tälle näkemykselle on vahvoja, objektiivisia perusteita, joita ei voi kuitata vain Internetin rasistiseksi taustamölyksi.

Hyvä esimerkki objektiivisesta perusteesta olla sitä mieltä, että media on puolueellinen, on Rimpiläisenkin esille ottama Yleisradio. Laki yleisradio Oy:stä 7§, toinen momentti toteaa muun muassa seuraavaa: "Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta." YLEllä on siis lainmukainen tehtävä tukea monikulttuurisuutta. Se, että YLE on monikulttuurisuusmyönteinen, ei ole pelkästään tuulesta temmattu mielipide, vaan se on kirjattu Suomen lakiin. Mikäli kanava tuntuu esittävän monikulttuurisuusmyönteistä ohjelmaa ja kanavaa ohjaava lainsäädäntö toteaa, että monikulttuurisuuden tukeminen on yksi tämän kanavan erityisistä tehtävistä, ei ole mitenkään kaukaa haettua, että kanava olisi myönteinen monikulttuurisuudelle. Jos YLE ei olisi monikulttuurisuusmyönteinen, se rikkoisi lakia.

Myös toimittajien mielipiteitä voidaan perustellusti pitää monikulttuurisuusmyönteisempinä kuin kansalaisten keskimäärin. Suomen eduskuntapuolueista Vihreät ovat keskimäärin monikulttuurisuudesta ja sosiaalisesta maahanmuutosta innostuneimpia ja Perussuomalaiset puolestaan suhtautuvat näihin ilmiöihin kaikista kriittisimmin. Sunnuntaisuomalaisen tekemän selvityksen mukaan toimittajien lempipuolue on Vihreät ja inhokkipuolue on Perussuomalaiset. Selvityksen mukaan peräti 26 prosenttia vastanneista toimittajista äänesti vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Vihreitä. Perussuomalaisia vaaleissa äänesti ainoastaan viisi vastannutta toimittajaa. 44% toimittajista ei äänestäisi Perussuomalaisia missään tapauksessa. Vaikka objektiivisuus on journalistinen ihanne, ei tämä ole mahdollista niin pitkään kuin olemme ihmisiä. Toimittajien mielipiteet välttämättä välittyvät siihen, millaisia juttuja ja mistä näkökulmasta toimittajat kirjoittavat.

Näkemys, että media suhtautuu puolueellisesti tiettyihin poliitikkoihin, puolueisiin ja näkemyksiin ei rajoitu myöskään pelkästään nettihörhöihin, vaan myös toimittajakunnasta löytyy ihmisiä, jotka tunnustavat median toimivan välillä puolueellisesti. Kansanedustaja James Hirvisaari ja poliitikoista kriittiseen sävyyn kirjoittava toimittaja Tommi Parkkonen olivat RadioRockin Heikelä Korporaatiossa keskustelemassa muun muassa median suhtautumisesta Perussuomalaisiin. Toimittaja Parkkonen katsoi, että vaikka median kirjoittelu Persuista ei ole ollut aiheetonta, mediassa on kirjoitettu Perussuomalaisista negatiivisemmin kuin muista puolueista ja harrastettu Perussuomalaisten demonisointia, ja mitä vain Persuissa on sanottu, on nostettu alustalle. Todennäköisesti Parkkonen ei ole ainoa toimittaja, joka pystyy näkemään median suhtautumisen Persuihin monipuolisemmassa valossa.

Median suhtautuminen asioihin puolueellisesti ja virallisen totuuden kanssa eri mieltä olevien vähättely sekä pilkkaaminen ei ole myöskään historiallisesti mitenkään ennennäkemätöntä, vaan tästä on esimerkkejä niinkin lähimenneisyydestä kuin tämän vuosituhannen alusta. Yhteiskuntatieteilijä Katri Vallaste tutki väitöskirjassaan Suomen, Ruotsin ja Viron valtamedioiden suhtautumista Euroopan unionia käsitteleviin argumentteihin. Vallasteen mukaan lehtien artikkeleissa tehtiin naurunalaiseksi Suomen ja Ruotsin euroskeptikoiden huoli hyvinvointiyhteiskunnasta ja annettiin ymmärtää, että Viron euroskeptikot haikailevat Neuvostoliiton perään. Euroskeptikoihin myös liitettiin liki poikkeuksetta väheksyviä termejä, kuten ”passiivinen”, ”irrationaalinen” ja ”tietämätön”. Kuulostanee tutulta.

Koska mediat ja toimittajat eivät ole aina ennenkään suhtautuneet puolueettomasti ja objektiivisesti asioihin, ei ole mitään syytä olettaa, että ne automaattisesti suhtautuisivat puolueettomasti tulevaisuudessakaan. Itse asiassa valtamedioiden vähättelevä ja ivaava suhtautuminen euroskeptikoihin oli hyvin samankaltaista kuin Aamulehden toimittajan suhtautuminen niihin, jotka eivät usko, että Rimpiläinen ja toimittajakumppanit ovat puolueettomia. Epäluulo mediaa kohtaan kuitataan haukkumalla mielipiteitä salaliittoteorioiksi, mölinäksi ja harhaiseksi maailmankuvaksi. Eurokriittisyys ja monikultturismikriittisyys eivät tietenkään ole sama asia, mutta on pelkästään järkevää olettaa, että koska media ja toimittajat ovat olleet menneisyydessäkin puolueellisia tiettyjä asioita kohtaan, ne voivat olla sitä tulevaisuudessakin.

Media ei ole missään tapauksessa aina ja kaikissa asioissa objektiivinen. Kuten kaikki - paitsi ehkä Aamulehden toimittaja - varmasti ymmärtävät, en sano median olevan salaliitossa. Sanon, että kansalaisilla on muitakin perusteita epäillä median puolueellisuutta kuin oletus salaliitosta. Nämä mielipiteet eivät ole tuulesta temmattuja, vaan niille voi helposti löytää selkeitä, kaikkien tarkistettavissa olevia perusteluja lainsäädännöstä, toimittajien tutkituista mielipiteistä sekä median dokumentoidusta toiminnasta lähihistoriassa. Näitä perusteluja ei voi kuitata vain toteamalla "salaliitto" ja "harhainen maailmankuva" ja esittämällä heikosti rakenneltuja olkiukkeleita. Median puolueellinen suhtautuminen ei edellytä mitään sen kummallisempaa kuin toimittajien asenteita ja elitismiä.

Kolumninsa lopussa Rimpiläinen kirjoittaa "En hyväksy sitä, että joku jättää sanomatta perustellun mielipiteensä siksi, että pelkää kaltaisiasi häirikköjä." Minäkään en hyväksy sitä, että joku jättää perustellun mielipiteensä mediasta sanomatta, koska pelkää Rimpiläisen kaltaisia häiriköitä, jotka mustamaalaamalla ja olkinukkeilemalla pyrkivät hukuttamaan täysin validit näkemykset oman ylimielisen ivansa alle. Kuulkaas, toimittajat ja media, älkää syyttäkö kansalaisia siitä, että teitä pidetään puolueellisina. Katsokaa peiliin ja miettikää, olisiko vikaa myös teissä. Mediaan luotetaan, jos media osoittaa olevansa luotettava, mutta mediaan ei aleta luottaa sillä, että median edustajat haukkuvat lukijoita, jotka ovat eri mieltä kuin toimittajat.

2 kommenttia:

Kyuu Eturautti kirjoitti...

Itse bongasin toisen kritiikin arvoisen aiheen Aamulehdestä tänään, http://ning.it/ZwDkux

Kaksi osumaa kahdelle peräkkäiselle päivälle, samasta aihepiiristä. Ikävää.

Anonyymi kirjoitti...

Kun mietitään onko medialla salaliitto vai pelkästään paska asenne, niin olisit voinut muistaa lisätä tämänkin juttuusi. Eli Mika Illman esitelmöimässä aiheesta 'lainsäädännön rajat sananvapaudelle ja vihapuheelle'.

Osa 1 http://www.youtube.com/watch?v=uHhJZYwTIO4
Osa 2 http://www.youtube.com/watch?v=bCstWdNjY1s

Kakkososassa on näistä epävirallisista keinoista millä voidaan puuttua näihin ei-rikollisiin, mutta kuitenkin vääriin mielipiteisiin.