Vihreiden puoluekokous päätti hyväksyä eutanasian osaksi Vihreiden periaateohjelmaa. Tämä oli hieno veto, sillä Vihreiden temppu herätti aiheesta laajan keskustelun. Aihe on myös äärimmäisen tärkeä, koska se koskee ihmisen perustavanlaatuisinta ihmisoikeutta, oikeutta elämään, joka on kaikkien muiden ihmisoikeuksien välttämätön pohja. Luonnollisesti Suomen etulinjan moraalinvartijat, Kristillisdemokraattien sisäministeri Päivi Räsänen ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, olivat välittömästi tuomitsemassa Vihreiden linjausta, koska kukapa nyt osaisi omasta elämästään päättää heitä paremmin.
Päivi Räsäsen mukaan tilastot osoittavat, että merkittävin syy eutanasian suorittamiseen ovat yksinäisyys ja pelko joutua riippuvaiseksi muiden avusta. Päivi Räsänen ei kuitenkaan anna väitteelleen mitään lähdettä. Väite on myös outo, sillä Hollannin eutanasialait ovat hyvin tiukat. Hollannissa eutanasia voidaan suorittaa vain, mikäli KAIKKI seuraavista edellytyksistä täyttyvät: 1) Potilaan kärsimys on kestämätöntä vailla mahdollisuuksia parantumiseen. 2) Potilaan pyynnön on oltava vapaaehtoinen, eikä se saa muuttua ajan myötä. Pyyntöä ei voida pätevästi esittää, jos potilas on muiden vaikutuksen alaisuudessa, psykologisesti sairas tai huumattuna. 3) Potilaan tulee olla täysin tietoinen tilastaan, parantumismahdollisuuksista ja vaihtoehdoista. 4) Vähintään yhden toisen itsenäisen lääkärin on vahvistettava yllä olevat vaatimukset. Räsänen taitaa säveltää pikkuisen omiaan.
Vaihtoehtona eutanasialle ehdotetaan saattohoitoa. Mikäli jokaiselle parantumattomasti sairaalle, jatkuvasti sanoinkuvaamattomista ja kasvavista kivuista kärsivälle ihmiselle voitaisiin taata saattohoito, joka varmistaa hänelle kivuttoman ja ihmisarvoisen loppuelämän, tämä saattaisi olla validi argumentti. Se ei kuitenkaan ole yksinkertaisesti nykyisen lääketieteellisen ymmärryksen puitteissa mahdollista. Ideaali saattohoito ei ole yksinkertaisesti mahdollista kaikille. Saattohoitoargumentti myös sivuuttaa kokonaan kysymyksen kärsivän ihmisen omasta tahdosta ja ottaa valinnan elämästä ja kuolemasta pois ihmiseltä itseltään.
Timo Soinin mukaan "Vihreät ottivat asiakseen leikkiä elämän ja kuoleman herraa" ryhtyessään kannattamaan eutanasian laillistamista. Koska Soini on katolisen hurmoksen sokaisema hihhuli, on hänen väitteidensä epäjohdonmukaisuuden osoittaminen yhtä hankalaa ja moraalisesti ylevää kuin kiusata kehitysvammaista, mutta teenpä sen silti. Eutanasian kieltäminen ja ihmisen pakottaminen elämään kärsimyksessä vastoin hänen omaa tahtoaan on pahempaa elämän ja kuoleman herran leikkimistä kuin eutanasian salliminen. Tämä sen vuoksi, että eutanasian salliminen edistää ihmisen oikeutta päättää omasta elämästään, mutta se ei pakota ketään tapattamaan itseään. Eutanasian kieltäminen taas tuomitsee parantumattomasti sairaita jatkuvaan, määräämättömän pitkään tuskaan vastoin ihmisen omaa tahtoa.
Eutanasia edellyttää kärsivän ihmisen omaa tahtoa. Mikäli ihminen ei itse halua aktiivisesti kuolla, kyse ei ole eutanasiasta, vaan murhasta. Tämän vuoksi eutanasia ei ole sitä, että sairaat ikään kuin "siivottaisiin" pois yhteiskunnasta. Eutanasiassa on kyse siitä, että ihminen, joka kärsii sairauden tai vamman tuottamasta kohtuuttomasta kärsimyksestä, jota ei voida poistaa, saa oikeuden valita itse, tahtooko hän kärsiä elämänsä loppuun saakka vai ei. Sana "eutanasia" tulee kreikasta. Suomeksi se tarkoittaa "hyvää kuolemaa". Eutanasia perustuu ajatukselle, että ihmisellä on oikeus hyvän ja ihmisarvoisen elämän lisäksi hyvään ja ihmisarvoiseen kuolemaan.
Koska valinnanvapaus on eutanasiassa olennaista, eutanasiaa ei voida suorittaa kevein perustein. Eutanasian suorittaminen edellyttää, että sitä vaativa ihminen on täysissä mielen ja sielun voimissa. Tämän vuoksi oikeutettua eutanasiaa ei voi suorittaa esimerkiksi masentuneille, joilla itse taudin yksi yleisistä oireista on itsetuhoisuus ja elämänhaluttomuus, tai hulluille, jotka luulevat olevansa olemassaolollaan maailmankaikkeutta uhkaavia avaruuslordi Grimaldeja yhdeksännestätoista ulottuvuudesta. Ihminen kuitenkin voi kärsiä vakavista taudeista tai vammoista, jotka johtavat kuolemaan tai aiheuttavat ihmisarvoa alentavaa rappeutumista tai kärsimystä ilman, että ihmisen oma todellisuudenkäsitys häiriintyy.
Yksi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten perustavanlaatuisimmista oikeuksista on oikeus elämään ja ihmisarvoiseen kohteluun. Huomionarvoista on nimenomaan sana "oikeus". Elämä ei ole velvollisuus, jota voidaan edellyttää keneltäkään vastoin tämän tahtoa. Oikeus päättää omasta elämästä on jokaisen ehdoton oikeus. Toinen olennainen oikeus on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Mikäli ihmisen elämä ei ole enää ihmisarvoista, eikä ihmisarvon palauttaminen ole enää käytännössä mahdollista, jokainen hetki, jonka ihminen joutuu olemaan elossa, heikentää hänen elämänsä laatua kokonaisuutena. Ihmisen pakottaminen vastoin hänen tahtoaan elämään tuskassa ja kärsimyksessä ei ole ihmisarvoista kohtelua. Sitä pahemmanlaatuista totalitarismia ei olekaan kuin totalitarismi, joka ei anna ihmisen edes kuolla.
Mikäli eläin kärsii suunnattomista kivuista ja tekee kuolemaa, on moraalikäsityksemme mukaista, että eläin päästetään turhista tuskistaan. Jos ihminen kärsii suunnattomista kivuista ja tekee kuolemaa, tämä sama moraali ei enää pädekään siitä huolimatta, että ihminen on oman lajimme edustaja ja pystyy ilmaisemaan oman tahtonsa, toisin kuin koira. Eutanasian kieltäminen sitä tahtovilta ihmisiltä on oman lajimme edustajien kohtelemista huonommin kuin kohtelemme koiria. Asiaa voidaan verrata poikavauvoille uskonnollisista syistä tehtyyn sukupuolielimen silpomiseen. Suomessa on laitonta typistää koirien korvat tai häntä, mutta laillista typistää poikalapsen penis. Eutanasian kieltäminen perustuu täysin samoille ajatuksille kuin poikalapsen peniksen rituaalinen arpeuttaminen; mielivaltaisiin uskonnollisiin tai arvollisiin näkemyksiin, joita kaikki eivät jaa. On puhtaasti julmaa ja epäinhimillistä tuomita ihminen turhaan kärsimykseen vastoin hänen omaa tahtoaan. Sitä ei tehtäisi edes koirille.
Eutanasiakeskustelussa on kyse kaikista olennaisimmista asioista; inhimillisyydestä, ihmisarvoisesta kohtelusta, ihmisoikeuksista ja vapaudesta. Ihmiset kärsivät tällä nimenomaisella hetkelläkin parantumattomista taudeista, joiden vuoksi heidän koko jäljellä oleva elämänsä on pelkkää helvettiä. Heidän elämässään ei tule enää koskaan olemaan mitään muuta kuin tuskaa. Eutanasian kieltäminen tuomitsee heidät loputtomaan kärsimykseen, josta he eivät voi paeta, ja joka täyttää kirjaimellisesti jokaisen tulevan hetken heidän elämästään. Parkinsonin taudista kärsivä eläkkeelle siirtynyt europarlamentaarikko Esko Seppänen vetoaa; "Parantumattomasti sairaana ja kipuihin riutuvana kansalaisena minä vaadin saada yhteiskunnalta kemiallista kuolemisapua. [...] Minä en halua mihinkään esikartanoon. Minä haluan tehdä päätöksen minun elämästäni itse." Millä oikeudella Timo Soini, Päivi Räsänen, valtio tai kukaan muu sanoo hänelle, että hänen on pakko kärsiä?
maanantai 21. toukokuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Itselläni on joskus ollut tähän nykyistä paljon selvempi kanta eutanasian puolesta. Jollain tuskissaan kuolemansairaana kieriskelevällä ateistilla nimittäin voi myös olla vahva mielipide siitä, että joku hänen kanssaan eri arvot ja elämänkatsomuksen omaava henkilö pyrkii päättämään hänen puolestaan siitä, onko elämä kallisarvoinen lahja joka on nautittava viimeiseen pisaraan, maistui tai ei. Ja että näin päättävä onkin se, joka leikkii Jumalaa, vieläpä tämän kärsivän näkemyksen mukaan kuvitteellista Jumalaa. Ajattelen tällä hetkellä niin, että ihmisen vapaaseen tahtoon pitää kuulua myös oikeus valita jonkun mielestä väärin; eiköhän se ole useimpien uskontojenkin agendalla.
Harri Eerikäinen
Hollannin eutanasialaeista ja vähän muistakin ongelmista:
Eutanasialait Hollannissa ovat tiukat mutta esimerkiksi potilaan kärsimyksen arvioiminen on ongelmallista. Lääkärit tekevät eutanasiapäätöksiä usein fyysisen kivun pohjalta mutta osa tutkimuksista osoittaisi, että pelkkä fyysinen kipu itsessään ei ole taustalla eutanasiapyynnöissä vaan sietämätön kipu aiheutuu sekä fyysisistä että psyykkisistä elementeistä. Juuri näiden psyykkisten tekijöiden arvioimisen vuoksi potilaan kokonaiskivun määrittäminen on vaikeaa. Erittäin suuri merkitys on potilaan kokemalla toivottomuuden tunteella mutta myös Räsäsen mainitsemat yksinäisyys ja tunne taakkana oleisesta vaikuttavat. Aiheesta lisää mm Journal of Medical Ethics. 37(12):727-34, 2011 Dec.
Muita aiheeseen liittyviä ongelmia ovat mm. autonomian illuusio (potilas itse ei päätä omasta elämästään vaan loppukädessä lääkäri(t) myöntävät luvat), heikossa asemassa olevien potilaiden aseman turvaaminen (onko potilas kuinka vapaa ympäristön vaikutteista) ja vaikutukset lääkärikuntaan ja lääkäriprofessioon.
Suomalaisista lääkäreistä vain alle 20 prosenttia kannattaa eutanasiaa ja eutanasian vaikutuksia lääkäreihin on tutkittu vain vähän. Alustavien tulosten perusteella vaikutus kuitenkin on raskas. On myös mahdollista, että lääkäriprofession periaatteet muuttuvat: Jos osa lääkärin eettistä koodistoa on toimia potilaan parhaaksi ja potilaan elämän lopettaminen muuttuu hoitovaihtoehdoksi, voiko pyrkimys vähentää kärsimystä ylittää potilaan autonomian joissain tilanteissa? Mahdollisena esimerkkinä voisi olla esim. vaikea dementia, jossa potilaan kyky tehdä hoitoaan koskevia päätöksiä on huonontunut.
Hankala aihe, jonka pitkäaikaisia seurauksia on vaikea arvioida.
Itse olen ehdottanut ja ehdottaisin sellaista, että jokainen voisi halutessaan tehdä hoittestamentin, jossa määritettäisiin tilanteet, jolloin eutanasia tulisi voimaan. Lääkäriltä tulisi saada tietoa eri sairauksien vaikutuksista ja auttaa henkilöä lisäämään oikeat termit hoitotestamenttiin tilanteen kuvauksen lisäksi, jolloin epävarmuus ja tulkinnanvaraisuus tilanteesta vähenisi.
Kun testamentti tehdään henkilön ollessa täysivaltainen, vältettäisiin tilanne hoidon aikana, jossa henkilön voitaisiin katsoa olevan kykenemätön päättämään omasta elämästään, mutta toivoo eutanasiaa.
Harvinaista löytää kirjoitus, jonka voisi allekirjoittaa täysin. :)
Lähetä kommentti