maanantai 14. toukokuuta 2012

Kasettimaksu on tuottajilta ja kuluttajilta perittävä salavero tekijänoikeusjärjestöjen hyväksi

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen johtama kulttuuriministeriö harkitsee niin sanotun kasettimaksun laajentamista koskemaan monia uusia talennusmuotoja, kuten esimerkiksi tietokoneita, maksullisia Internet-tallennuspalveluja ja jopa tulostimia. Ministerin mukaan ehdotuksen pointtina on, että "työstä on saatava korvaus". No, emmeköhän me kaikki ole samaa mieltä tästä asiasta. Arhinmäen ministeriön suunnitelmassa on kuitenkin tietysti vakavia puutteita, jotka osoittavat, että asiaa ei ole mietitty ihan loppuun saakka. Ensinnäkin kasettimaksu antaa tekijänoikeusjärjestöille verottamista vastaavan oikeuden.

Käytännössä kasettimaksu tarkoittaa sitä, että jokaisesta ostetusta tyhjästä CD- tai DVD-levystä, tietokoneesta, muistitikusta, äänikirjasta tai muusta vastaavasta välineestä, jolla voi tallentaa, maksetaan Teostolle, Gramexille ja/tai muulle vastaavalle tekijänoikeusjärjestölle korvaus. Maksu piilotetaan tuotteen hintaan, eikä maksua voi mitenkään ohittaa. Kyse on vastaavasta asiasta kuin tuotteen hintaan lisätty arvonlisävero, paitsi että tulot tästä maksusta eivät mene valtiolle, vaan tekijänoikeusjärjestöille. Käytännössä kasettimaksu siis antaa tekijänoikeusjärjestöille oikeuden verottaa tiettyjä tuotteita. 

Suomen perustuslain mukaan merkittävä kansalaisten oikeuksiin ja vapauksiin puuttuva vallankäyttö kuuluu yksinomaan julkiselle vallalle. Verottaminen on tällaista merkittävää vallankäyttöä, minkä vuoksi oikeus verottamiseen on rajattu tarkasti kuuluvaksi vain julkiselle vallalle. Vain julkinen valta voi oikeudellisesti verottaa ihmistä vastoin hänen tahtoaan. Käytännön vaikutuksilta kasettimaksussa on kyse perustuslain vastaisesta verosta.

Perustuslaillisen kyseenalaisuuden vuoksi myös kasettimaksun peruspuoltoargumentti "työstä on saatava korvaus" kusee. Lähellekään kaikki muusikot, kirjailijat, sanoittajat tai muut sisällöntuottajat eivät kuulu tekijänoikeusjärjestöihin. Tällöin he eivät hyödy mitään tekijänoikeusjärjestöjen kasettimaksuista. Itse asiassa näille tekijänoikeusjärjestöihin kuulumattomille kulttuurintuottajille kasettimaksusta on yksipuolisesti vain haittaa.

Jos esimerkiksi levyn säveltänyt rokkari päättää julkaista levynsä omakustanteena, joutuu hän maksamaan hyvitysmaksua jokaisesta tyhjästä CD:stä, jolle hän aikoo painattaa levynsä myyntiä varten. Muusikko siis joutuu maksamaan tekijänoikeusjärjestöille saamatta siitä vastineeksi itselleen mitään hyödyllistä. Kasettimaksussa rahastetaan tekijänoikeusjärjestöön kuulumattomilta muusikoilta tekijänoikeusjärjestöjen jäsenten ja suurten levy-yhtiöiden hyväksi. Kasettimaksu ei tarkoita sitä, että työstä saa maksun, vaan sitä, että jotkut joutuvat maksamaan omalla työllään toisten työstä, koska valtio ja tekijänoikeusjärjestöt yksipuolisesti ovat näin päättäneet. Hyvitysmaksu on tulonsiirto kuluttajilta ja tuottajilta tekijänoikeusjärjestöille. Eikä kyse ole mistään pienestä tulonsiirrosta.

Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että kasettimaksu olisi vain euron per tietokone, printteri, levy tai muu tuote riippumatta tuotteen hinnasta. Euro per tietokone ei kuulosta itsessään paljolta. Tietokoneita on kuitenkin Suomessa enemmän kuin ihmisiä, kuten myös kännyköitä, eikä ole vielä mitään merkkejä, että tämä tietoyhteiskunnallinen kehitys olisi pysähtymässä. Elektroniikkaa ja viihdettä vähänkään enemmän kuluttavan perusperheen kohdalla hyvitysmaksu voi nousta helposti satoihin euroihin vuodessa. Huolimatta Paavo Arhinmäen vähättelystä, että kyse olisi lähinnä symbolisesta asiasta, hyvitysmaksussa on kyse todellisuudessa miljoonien eurojen suuruisesta tulonsiirrosta kuluttajilta ja kulttuurintuottajilta tekijänoikeusjärjestöille.

Kasettimaksu on käytännössä sama kuin perustuslain vastainen verotus. Kasettimaksu ei myöskään hyödytä lähellekään kaikkia kulttuurintuottajia, vaan ainoastaan niitä, jotka ovat tekijänoikeusjärjestöjen jäseniä. Muille tuottajille ja kuluttajille kasettimaksusta on haittaa. Kasettimaksu pakottaa kaikki kulttuurintuottajat ja -kuluttajat tukemaan tekijänoikeusjärjestöjä riippumatta heidän omista haluistaan. Se ei anna artistille lisää valtaa päättää oman teoksensa kohtalosta, vaan sen sijaan se vähentää tätä valtaa tekijänoikeusjärjestöjen hyväksi. Kasettimaksusta pitäisi luopua sen sijaan, että sitä laajennetaan.

Tietokoneiden ja älypuhelinten avulla on mahdollista lukea esimerkiksi näinkin laadukasta blogia, joten minulle kuuluu automaattisesti osa jokaisesta myydystä tietokoneesta tai kännykästä. Vai mitä, Arhinmäki?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Perusargumenttia voi kritisoida vielä tältä osin: työstä on saatava korvaus - mutta kenen työstä tilitetään ja mille taholle?

Tekijänoikeusjärjestöt eivät osallistu mitenkään tekniikan tuotekehitykseen, valmistukseen, logistiikkaan, mainostamiseen tai takuuseen. Toisin sanoen, siellä ei laiteta tikkua ristiin. Toisten ihmisten tekemästä työstä heille kuitenkin tulisi maksaa korvauksia. Joista osa tilitetään jäsenille, osa merkitään hallinnollisiin kuluihin eli tekijänoikeusfirmojen pyörittämiseen. Eipä näissä kasettimaksuissa ole edes selvitettävissä kuka artisti olisi oikeutettu korvaukseen, kun artistikaan ei ole tekniikan eteen tehnyt mitään.

Petri Kaivanto kirjoitti...

Vähän jatko-oppimäärää:

http://kaivanto.blogspot.com/2011/12/hyvitysmaksuasiassa-kaikki-ovat-vahan.html

http://kaivanto.blogspot.com/2011/11/ay-asiaa-osa-1-elvis.html

Anonyymi kirjoitti...

Eipä tähän voi muuta kommentoida kuin että, OSUIT NAULAN KANTAAN.

Anonyymi kirjoitti...

Työstä ei pidä saada korvausta. Ihminen on itse vastuussa siitä, että tekee mielekästä työtä. Ihmisten pitää olla vapaita tekemään sopimuksia ja jos ei kykene sopimaan kenenkään kanssa riittävää korvausta työstään, niin se ei tietenkään oikeuta kiristämään ihmisiä.

Kasettimaksuissa artistit yrittävät saada insinöörien töistä maksuja.