tiistai 6. heinäkuuta 2010

Avioliitto on homojen hommaa

Avioliitto on homojen hommaa. Kun sanon näin, tarkoitan, että avioliitossa ei ole mitään sellaista, mikä tekisi siitä ainoastaan miehen ja naisen välisen suhteen. Oletus avioliiton vastakkaisiin sukupuoliin kytkeytyvästä luonteesta on sekä käsitteellisesti, historiallisesti että kielellisesti virheellinen. Asiallahan ei olisi mitään väliä muuten, mutta koska tämä virhekäsitys on siirretty sellaisenaan Suomen lakiin, ei asia ole pelkästään yhdentekevä, vaan siitä tulee suorastaan haitallinen. Se, että Suomen avioliittolaki ei ole sukupuolisesti neutraali, aiheuttaa turhaa resurssien hukkaamista ja pahimmassa tapauksessa se heikentää radikaalisti lapsen oikeuksia.

Suomessa samaa sukupuolta olevien virallistettua suhdetta säädellään laissa rekisteröidyistä parisuhteista. Lain rekisteröidyistä parisuhteista 3 luvun pääsääntöjen mukaan rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutukset vastaavat avioliiton oikeusvaikutuksia. Mikäli näin ei ole, kyse on ainoastaan pääsäännöstä tehdystä poikkeuksesta. Vastaavasti rekisteröityjä parisuhteita koskeva laki katsoo, että aviopuolisoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös rekisteröidyn parisuhteen osapuoleen. Rekisteröity parisuhde vastaa siis olennaisilta osiltaan lain mukaan avioliittoa. Tästä huolimatta rekisteröityä parisuhdetta ja avioliittoa käsitellään eri laeissa, mikä on lainsäädännön kannalta haitallista.

Oikeuden kannalta yksinkertaisempi on parempaa. Mitä monimutkaisempaa oikeus on, sitä enemmän siitä seuraa lain tulkintaa ja soveltamista koskevia kysymyksiä sekä muita oikeudellisia ongelmia. Eli mitä monimutkaisempaa oikeus on, sitä enemmän sen käyttöön ja jo pelkkään olemassaoloon hukkuu resursseja. Jos samaa toisiaan vastaavaa asiaa säädellään kahdessa eri laissa, on tämä monimutkaisempaa ja sitä kautta järjestelmälle raskaampaa kuin jos asiaa säädeltäisiin vain yhdessä laissa. Koska rekisteröidyn parisuhteen on jo nykyisen Suomen lain mukaan tarkoitus vastata avioliittoa, ei ole mitään järkeä, että se erotellaan omaan lakiinsa. Kyse on suurin piirtein yhtä järkevästä asiasta kuin jos minä väittäisin olevani pasifisti ja sitten tempaisisinkin ensimmäistä vastaantulijaa turpaan, eli ei erityisen järkevää.

Sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustetaan ainakin kristittyjen puolelta siitä syystä, että kristityt olettavat käsitteen "avioliitto" liittyvän heidän uskontoonsa. Asia ei tietenkään ole ihan tälläkään tavalla, vaan avioliittoja on ollut olemassa kauan ennen kuin kristinusko syntyi. Avioliittoja on ollut konseptuaalisesti olemassa ainakin jo antiikin Rooman ajoista lähtien, ja sama koskee saman sukupuolen välisiä avioliittoja. Shippensburgin yliopiston tutkijan Allan Tulchin mukaan homojen välisestä avioliitosta Euroopassa löytyy todisteita ainakin 600 vuoden takaa. Tulchin tutkimustuloksien mukaan homoseksuaalisissa avioliitoissa ei ole mitään uutta, eivätkä ne olleet menneisyydessä samalla tavalla tabuja kuin nyt. Ensimmäiset historialliset maininnat saman sukupuolen välisistä avioliitoista ovat peräisin antiikin Roomasta, ja ainakin kahden antiikin Rooman keisarin tiedetään menneen naimisiin miehen kanssa.

Edes sana "avioliitto" ei perustu kristinuskoon, vaan sen etymologia juontaa juurensa germaanisesta sanasta "ava", joka tarkoittaa lakia, julkista tai muuta vastaavaa. Avioliitto sanana ei siis perustu kristinuskolle, vaan se on pelkästään kuvaus liiton julkisesta, laillisesta luonteesta. Avioliitto on lainmukainen, julkinen liitto. Myös Nykysuomen sanakirja määrittelee avioliiton tällä sukupuolesta ja uskonnosta riippumattomalla tavalla; "Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen yhteiselämän muoto." Avioliitto ei siis ole konseptina eikä sanana mitenkään yhteydessä kristinuskoon. Henkilö, joka vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia perustuen kristinuskoon, vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia sen vuoksi, että hän ei suostu käyttämään suomen kielen sanoja samalla tavalla kuin muut. Avioliitto käsitteenä on sukupuolineutraali, vähän kuten Prince.

Vaikka homojen adoptio-oikeus ei liitykään suoraan sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, on sillä ainakin keskustelun tasolla selviä yhtenäiskohtia. Keskustelussa kuitenkin kuvitellaan, että koska termi on "adoptio-oikeus", sillä tarkoitetaan homoparien oikeutta. Tämä on kuitenkin väärin. Suomen lapsioikeus perustuu lapsen etuun. Se on kaiken lapsioikeuden perusta, ja periaate on tunnustettu myös YK:n tasolla yleissopimuksessa lapsen oikeuksista, jonka myös Suomi on allekirjoittanut. Lapsen etu johtavana periaatteena merkitsee sitä, että kaiken asiaan liittyvän virkamieskäytännön ja lainsäädännön on perustuttava lapsen etuun. Tämän vuoksi puhuttaessa adoptio-oikeudesta tulisi ymmärtää, että kyse ei ole oikeasti homo- tai lesboparien oikeudesta adoptoida, vaan lapsen oikeudesta saada vanhemmat sekä täydet oikeudet heitä kohtaan. Tämä Suomen lakiin sekä kansainvälisiin sopimuksiin perustuva lapsen etu toteutuu puutteellisesti Suomessa, ja yksi siihen vaikuttava asia on Suomen puutteellinen adoptiolainsäädäntö. Käytän esimerkkiä havainnollistaakseni, mitä tarkoitan.

Oletetaan, että lapsen vanhemmat ovat tuntemattomat ja hän on sen takia joutunut adoptoitavaksi. Oletetaan myös, että viranomaiset ovat pyrkineet hakemaan hänelle sopivaa kotia, mutta mitään kriteerejä täyttävää ei ole löytynyt. Sitten lapsen adoptiota hakeekin homopari, jonka molemmat osapuolet ovat menestyviä omilla aloillaan, vakavaraisia ja ilman minkäänlaisia esimerkiksi alkoholismiin tai mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Tässä tilanteessa vaihtoehdot ovat siis lapselle se, että hän joutuu kasvamaan täysin ilman vanhempia, tai vaihtoehtoisesti se, että hän pääsee rakastavan perheen hoitoon ja kasvattamaksi. Sekä YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen että Suomen lapsioikeuden periaatteiden mukaan jälkimmäinen on lapselle parempi, sillä tällöin lapsi saa esimerkiksi perintäoikeuden vanhempia kohtaan, mitä hänellä ei muuten olisi lainkaan. Mikäli laki estää samaa sukupuolta olevilta ihmisiltä adoption, silloin lapsen oikeus ei toteudu lainsäädännössä, vaan päinvastoin lainsäädäntö nimenomaisesti on lapsen oikeuksien tiellä.

Koska ei ole olemassa tietynlaista "isää" tai tietynlaista "äitiä", vaan jokainen isä ja jokainen äiti on yksilö, ei oletus siitä, että lapsi tarvitsee välttämättä äidin ja isän, pidä sellaisenaan paikkaansa. Vaikka isä ja äiti ovatkin yleisesti tärkeitä, on lapsen hyvinvoinnin kannalta paljon merkittävämpää se, että lapsi saa hyvän ja rakastavan kodin. Annan tästä pari havainnollistavaa esimerkkiä. Psykiatrian erikoislääkäri Liisa Kemppaisen vuoden 2001 väitöskirjassa Kemppainen tekee huomion, että tyttöjen kohdalla ilman isää kasvaminen on kaikista merkittävin asia, josta voi ennustaa riskin syyllistyä rikoksiin. Kuitenkin vuonna 2010 julkaistu 25-vuotinen tutkimus osoittaa, että lesboäitien lapset sopeutuvat yhteiskuntaan heteroperheiden lapsia paremmin. Vaikka tulokset vaikuttavat ristiriitaisilta, niissä ei ole tarkemmin katsottuna mitään kummallista tai ristiriitaista, vaan ne itse asiassa tukevat samaa yhdenmukaista johtopäätöstä.

Nimittäin Kemppaisen tutkimuksessa ilman isää kasvaminen merkitsi lähinnä yksinhuoltajaäidin kasvattamaksi tulemista. Yksinhuoltajuus taas johtuu usein avioerosta tai muusta perheen rikkovasta tapahtumasta, eli perhe on kärsinyt tai kärsii edelleen, ja yksinhuoltajuus on seurausta tästä. Lesboäitejä koskevassa tutkimuksessa taas käsiteltiin pareja, joiden lapsi on saanut alkunsa keinohedelmöityksellä. Lapsi, joka saa alkunsa keinohedelmöityksellä, on käytännössä poikkeuksetta toivottu lapsi. Jos vanhemmat ovat toivoneet lasta, on todennäköistä, että lapsi myös saa hyvän kasvuympäristön. Heterovanhempien kasvattama lapsi tulee syrjäytymään todennäköisemmin kuin homovanhempien kasvattama lapsi, mikäli heterovanhemmilla on rikkinäinen perhe ja homovanhemmat ovat toivoneet lasta. Vaikka lapsen vanhempien seksuaalinen orientaatio varmasti vaikuttaa lapseen, on huomattavasti tätä merkittävämpää, millaisessa kodissa lapsi elää ja miten hänen vanhempansa suhtautuvat häneen ja koko perheeseen yleensä. Lapselle on parempi, että hän elää rakastavien samaa sukupuolta olevien vanhempien hoivissa kuin rikkinäisessä heterokodissa - ja päinvastoin.

Avioliitto suomen kielen sanana tai eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluvana historiallisena instituutiona ei oleta mitenkään, että kyseessä olisi kahden eri sukupuolta olevan henkilön välinen liitto. Kyse on ainoastaan illuusiosta ja harhasta, joka johtuu siitä, että monet kristityt ovat erheellisesti luulleet avioliiton olevan kristinopin monopoli. Näin ei kuitenkaan ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Homojen adoptio-oikeutta taas ei ole olemassa, vaan kysymys liittyy olennaisemmin kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuun lapsen oikeuteen saada itselleen vanhemmat. Lapselle on parempi, että hän on rakastettu kuin että hän on orpo. Nykyinen avioliittolaki ei ainoastaan unohda, että avioliito on miehen ja naisen välistä liittoa laajempi ja kristinuskoa vanhempi käsite, vaan se myös aiheuttaa lainsäädännöllisen ongelman, joka kohdistuu suoraan lapsiin ja joka voi pahimmassa tapauksessa riistää lapselta niitä oikeuksia, joihin lapsia koskevan lainsäädännön on tarkoitus perustua. Ja se on perseestä se.

Lopuksi hiukan suomalaista klassikkotaidetta jokaiselle, joka siitä nauttii, eli kaikille miehille.

17 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Katsoin Milkin ja koneella odotti tämä.

Kiitos. Ihan tuli tippa linssiin. Tomppa oli komea lopetus, happy ending, etten sanoisi.

Anonyymi kirjoitti...

Jaa a? no minusta asia ei ole noin, mutta ymmärrän näkemyksen ja hyvin oli asia perusteltu, eli hyvä ajatuksia herättävä kirjoitus.

Jiri Keronen suosittelisin sinulle Arthur Janovin kirjaa"Huuto sisimmästä" muutaz en osaa tähän sanoa.

T:SVEN OF SWEDEN(ruotsalaisen hetero vähemmistön itsetunnon luoja)

Anonyymi kirjoitti...

Oikein mukavasti kirjoiteltu taas. On tärkeää, että avioliitto (kuten kaikki muutkin asiat) ymmärretään ja pohditaan yhteiskunnan kannalta juridisena, ei uskonnollisena asiana.

Sinänsä mielestäni uskonnollisille yhteisöille, kuten kristinuskolle, pitää kuitenkin antaa oikeus määrätä omista rituaaleistaan ainakin se, kuka ja miten niitä saa suorittaa (niin kauan kuin ihmisiä ei vahingoiteta vastoin heidän tahtoaan) ja ketkä voivat niiden kohteina olla. Muutenhan koko uskontoleikin pointti häviää.

Vaikka uskonnot ovatkin jokseenkin höpöjä, niin ne ovat tärkeitä höpöistä jutuista pitäville ihmisille, ja esim. sitä, kenet kristillinen noitatohtori saa tai ei saa metafyysiseen taikaliittoon manata, ei pitäisi valtion määrätä, sen enempää kuin sitäkään kenen päälle animisti saa Taikametsä-LARPissa heittää menninkäisiltä suojaavan loitsun.

T kirjoitti...

Kiva että kirjoitit aiheesta!

Mua kuitenkin kiinnostaa, että miten olet voinut olla Perussuomalaisten joukoissa, kun kuitenkin sua ilmeisesti kiinnostaa tämä aihe sen verran, että ihan oman tekstin sille laadit? Olet sitä mieltä että PS:t eivät ole yhtä lilluvaa massaa, mutta he puolueena kuitenkin tuntuvat ajavan "mies ja nainen ovat ainoa oikea yhdistelmä koska sen on pakko olla lapselle parempi"-asiaa.

Avioeroperheiden kohdalla uskoakseni on lapsellekin parempi että ero tapahtuu kuin että väkisin pysytellään yhdessä.

Jiri Keronen kirjoitti...

Kun vielä kuuluin Perussuomalaisiin, ei Piraattipuolue ollut rekisteröity puolue ja Muutos 2011:ta ei ollut vielä keksitty. Kyse oli siitä, että valitsin vähiten huonon vaihtoehdon pelkästään huonoista vaihtoehdoista. Persut olivat EU-kriittinen puolue, ja Persuissa pystyi vielä silloin toimimaan suhteellisen vapaasti.

Anonyymi kirjoitti...

En kyllä usko lainkaan näihin tutkimuksiin, että homo/lesbo liitoissa elävien lapset olisivat jotenkin muita pätevämpiä ym..

Jirin luulisi kyllä hyvin tietävän, että rantahurrien keskuskomitea aina kyllä tilatessaan jonkun tutkimuksen, on jo ennalta sopinut tutkimuksen lopputuloksesta.

Tuhkaluukuttaminen on suomeen rantautunut Ruotsalaisen kulttuurin kautta ja kyseessä on neuroosin aiheuttamasta käyttäytymis häiriöstä. jokainen voi katsoa miehen ja naisen kaavio kuvaa, missä selvästi näkyy mikä osa kuuluu mihinkin.

Lesboille/homoille ei kuulu minkäänlaista adoptio oikeutta, eikä myöskään oikeutta avioliittoon. Homoliitot sitä paitsi asettavat ihmiset erinarvoiseen asemaan!

T:SWEN OF SWEDEN

Katya kirjoitti...

Hmm, millä tavalla homoliitot asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan?

En ymmärrä. Keneltä se on pois?

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärryksesi on pahasti vajaavainen, mutta olen päättänyt auttaa sinua hieman alkuun!

1.Minkälaisia liittoja ja sen eri muotoja tunnet?
2.Minkälaisia sosiaalisia asumismuotoja tunnet?

Kirjoita ne vaikka ensin paperille ja älä anna heti periksi, vaan yritä löytää ratkaisu!

Kun jotain löytyy, niin kirjoita tänne, niin avustan lisää, eiks jeh?

Ystävä on aina turvanaan ja sille voi kertoa huoliaan...

T:SWEN

James T. kirjoitti...

Parisuhde on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa loukkaa kolmen kimpassa elävien oikeuksia. Pelkästään sukupuolineutraali avioliittolaki ei siten ole mitenkään riittävä muutos nykytilanteeseen.

Mielestäni valtiovallan tulisi kokonaisuudessaan luopua kaikenlaisista aikuisten välisten ihmissuhteiden rekisteröinneistä. Yleinen sopimusvapaus riittää. Tässä linjassa myös perintö-, verotus- ja huoltajuuslait tms. pitäisi muuttaa ihmissuhdetyypitysneutraaleiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Mää oon samaa mieltä! mitä vittua se kenellekkään kuuluu, mikä mun sukupuoli on? Ihmisten sukupuolesta ei pitäisi pitää mitään rekisteriä ja kaaviokuvat naisesta ja miehestä pitäisi kieltää, koska ne voi ymmärtämättömälle yksilölle antaa kuvan, että hetero toiminta olisi jotenkin normaalia.

Terveisin:Söpö Sepi

Unknown kirjoitti...

Huomaattekste että toi SVEN on vaan provo ja hämmentäjä. Joskus nää onkin noiden blogaajien omia juttuja millä ne kohottaa kirjoitelmansa ns. arvoa. Tässä ei ehkä kuitenkaan. Ihan ok juttuja ja hyvin perusteltuja. Plussat Tompasta.

Anonyymi kirjoitti...

Kuules Kimmo! Minä olen SVEN ja täytyynee nyt oikeasti myöntää, että syvällä sydämmessäni Olen oikeastikin sitä mieltä, mitä kirjoitin, mutta hyväksyn myös toisin ajattelevat ja kokevat.

Minua pelottaa aina se, jos ei saa ajatella toisin!

Anonyymi kirjoitti...

Uuuh, "Sven" on "toisinajattelia"! Sehän oikeuttaa marttyyri-titteliin...eikun eihän tämä olekkaan Neuvostoliitto ja poliisi ei tule koputtamaan ovelle tämän jälkeen.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä että ymmärsit erota Persuista, et sinä sinne koskaan kuulunutkaan.
Persuissa ei onneksi vauhkota homo-onnesta. Löytyy vielä puolue jossa on edes jonkilainen moraalikäsitys.

Jiri Keronen kirjoitti...

"Hyvä että ymmärsit erota Persuista, et sinä sinne koskaan kuulunutkaan."

En kuulunutkaan. Perussuomalaiset ovat sosialistiskonservatiivinen puolue siinä missä itse olen liberaali. Ainoa syy, miksi koskaan kuuluin Persuihin, oli se, että puolue tuntui silloin vähiten huonolta vaihtoehdolta pelkästään huonoista vaihtoehdoista. Täytyy ottaa huomioon, että siitä on jo monta vuotta, eikä silloin ollut vielä olemassa esimerkiksi Muutos 2011:ta tai Piraattipuoluetta.

Maria kirjoitti...

Hei Jyri,

olen aiemmin suhtautautunut Hommafoorumilaisiin kaikkia mamuja inhoavina, homovastaisina jne. Tälläiset tekstit rajaavat itselleni selkeän eron Persujen ja Muutoksen välille ja toivonkin, että Persujen sijasta nouseva puolue olisi Muutos 2011.
Foorumin lukeminen ja tämän kirjoituksen näkeminen on kuitenkin avannut silmiä. Kiitos tästä, oikein fiksua asiaa! Allekirjoitan myös monia Hommafoorumin pointteja, mitä en olisi uskonut aluksi tekeväni. Onnea vaaleihin.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=MwM473N-0dQ

Toi on aika järkky video homokampanjasta.

Annin tarinaan erilainen näkökulma täällä:

http://koti.phnet.fi/petripaavola/annintarina.html