sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Kansanedustajien suurempi palkka ei vähennä korruptiota

Helsingin Sanomat pamauttaa oikean uutispommin; Suomessa on korruptiota! Kuka olisikaan arvannut! Tämä huolestuttava fakta on saanut myös vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvin ottamaan asiaan kantaa. Kasvin mielestä kansanedustajien palkkaa pitäisi nostaa, koska suurempi palkka vähentää kansanedustajien korruptoitumista ja houkuttelee kansanedustajiksi osaavampaa väkeä.

En tiedä, tajuaako Jyrki Kasvi sitä itse, mutta se, mitä hänen sanomansa tarkoittaa, on että "jos me kansanedustajat emme saa enemmän rahaa, me tulemme tekemään rikoksia saadaksemme lisää rahaa". Käytännössä Kasvin käsitys kansanedustajasta on ihminen, jota kansan pitää lahjoa tekemään työnsä, johon hän vapaaehtoisesti lähti, tai sitten otetaan lahjuksia vastaan muualta. Ei siinä, Kasvi voi olla oikeassakin, etenkin kun katsoo nykyistä eduskuntaa ja heidän selkärankaisuuttaan, mutta muuten kasvin logiikassa on hevosenmentäviä aukkoja.

Jyrki Kasvi on huolissaan, että eduskuntaan ei hakeudu lahjakasta väkeä talouden ja tekniikan aloilta. Todellisuus ei kuitenkaan vastaa Jyrki Kasvin mielipidettä, minkä huomaa jo hänestä itsestään. Kasvi on tekniikan tohtori ja toisen kauden kansanedustaja, joten ainakaan häntä ei kansanedustajan pieni, ainoastaan noin 5800 euron kuukausipalkka näyttänyt haittaavan, vaikka onkin peräisin tekniikan alalta. Vastaavasti eduskunnasta löytyy myös ekonomiasta tajuavia ihmisiä, kuten supersankari Markku Uusipaavalniemi, joka pystyy ratkaisemaan Rubikin kuution 25 sekunnissa ja joka osaa ulkoa piin 250 ensimmäistä desimaalia. Markku Uusipaavalniemi ennusti heti kansanedustajakautensa aluksi tämän nykyisen laman, siinä missä ministeri Katainen ei ollut siinä vaiheessa edes sitä vertaa perillä taloudesta, että hän olisi osannut sanoa, ettei talouden taantuma koske Suomea.

Kasvin oletus, että kansanedustajan pieni palkka ei houkuttelisi lahjakkaita, ei näytä saavan tukeaan alleen myöskään sen takia, että monet huippukoulutetut kansanedustajat ovat hakeutuneet eduskuntaan aloilta, joilla palkat ovat joko yhtä suuret kuin kansanedustajilla tai jopa suuremmat. Tästä hyvänä esimerkkinä Kokoomuksen kansanedustaja Eero Akaan-Penttilä, joka on kirurgian tohtori, tai vasemmistoliiton Pentti Tiusanen, joka on kirurgian erikoislääkäri. Tämä kaikki johtunee siitä, että todellisessa maailmassa ihmiset valitsevat työpaikkansa myös muilla perusteilla kuin puhtaasti rahan ja palkan takia. Erityisen hyvin tämä näkyy tutkijoissa, joiden palkka pyörii yleensä akselilla 1500-2500 euroa kuussa. Palkan pienuudesta huolimatta tutkijoiksi hakeutuu suuri osa Suomen älyllisestä ja huippukoulutetusta eliitistä. Palkan pienuus ei näyttäisi ajavan fiksuja ja koulutettuja ihmisiä pois tutkijan uralta.

Eniten Kasvin logiikassa kuitenkin kusee se, että vaikka kansanedustajien palkka olisi kymmenen triljoona minuutissa, ei se pysty siitä huolimatta "houkuttelemaan" yhtään ketään kansanedustajaksi. Tämä johtuu siitä, että kansa valitsee kansanedustajat, ja kansa voi valita eduskuntaan aivan ketä tahansa riippumatta siitä, minkälaista huippukoulutettua ultrajuristipsykologia sinne on tyrkyllä. Jos kansa tahtoo äänestää Juha Miedon eduskuntaan, kansa äänestää Juha Miedon eduskuntaan. Siinä eivät paljoa tutkinnot tai älykkyysosamäärä vaa'assa paina. Eikä ole erityisen järkevää olettaa, että suurempi palkka jotenkin mystisesti ei houkuttelisi fiksujen asiantuntijoiden lisäksi myös entistä enemmän onnenonkijoita.

Suuremman palkan suurempi houkuttelevuus ei kuitenkaan ole se pahempi noista kahdesta argumentista, jolla kansanedustajien toistuvia palkankorotuksia jopa laman äärellä perustellaan. Se, missä mennään pahasti metsään, on oletus siitä, että suurempi palkka vähentäisi korruptiota.

Matti Vanhasen palkka on 13 950 euroa kuukaudessa, plus erilaiset edustus- ja kulukorvaukset. Tästä huolimatta Matti Vanhanen ramppaa liikemiesten saunotettavana, kuittaa puolueelleen epäilyttäviä summia Kehittyvien maakuntien Suomelta ja ryhtyy vaalien jälkeen hommailemaan puolueensa rahoittajille vuorineuvoksen arvonimeä. Jos suurempi palkka vähentää korruptiota, niin kuinka vitusti sitä rahaa pitää näille sankareille oikein syytää, että he lopettavat olemasta korruptioalttiita? Ilmeisesti aivan vitusti, kun edes noin 14 000 euroa PLUS edut JOKA IKINEN KUUKAUSI ei riitä.

Ihmisillä joko on moraalista selkärankaa tai heillä ei ole sitä. Heille ei kasva lisää moraalia ja eettistä silmää, vaikka he voittaisivat miljoonan lotossa. Ihmiset eivät ole myöskään mitään koiria, jotka yksinkertaisesti toimivat ulkoisten ärsykkeidensä perusteella pystymättä itse vaikuttamaan päätöksiinsä. Ihmisillä on vapaa tahto valita, ottavatko he houkuttelevankin kuuloisen tarjouksen vastaan vai eivät. Jokainen lahjuksen vastaanottanut kansanedustaja tekee sen omasta tietoisesta päätöksestään, eikä siinä auta surkuttelu, että "nyyh, kun tämä kuuden tonnin kuukausipalkka oli niin pirun pieni!" Korruptio elää sydämessä, ei lompakossa.

Jos korruptiota tahdotaan kitkeä, olisi minulla siihen vähän parempi idea. Nimittäin vastaavan tyyppinen suoran ja edustuksellisen demokratian yhdistelmä kuin Sveitsissä. Eli Suomeen laitettaisiin laki, että jos 35 000 äänioikeutettua kansalaista keräisi nimensä paperiin, voitaisiin mistä tahansa yksittäisestä asiasta tai lakiuudistuksesta järjestää kansanäänestys. Tällä tavalla kansa voisi milloin tahansa astua esille ja ottaa kansalle itselleen jo perustuslain tasolla kuuluvan vallan käyttöönsä ilman, että yhdelläkään presidentillä tai ministerillä olisi asiaan yhtään minkäänlaista urputtamista.

Nokioiden ja muiden vastaavien ei olisi enää mitään järkeä lahjoa jyrkikataisia tai mattivanhasia, koska lahjonnasta huolimatta ei olisi mitään takeita, että asiat kävisivät heidän haluamallaan tavalla. Vaikka pääministerille olisi livautettu miljoona euroa taskuun, ei pääministerin valta olisi pohjimmiltaan yhtään sen suurempi kuin kenelläkään toisella kansalaisella, mikäli kansa vain sattuisi saamaan päähänsä järjestää asiasta kansanäänestyksen. Tämän lisäksi suora demokratia pakottaisi päättäjiä ottamaan suuremman vastuun toimistaan, koska jos kansaa ryhtyisi liikaa vituttamaan, kansa voisi äänestää eduskunnan ja hallituksen kumoon.

Jos kansanedustajista tahdotaan koulia kunnon kansalaisia, heidät pitää laittaa vastuuseen. Kansanedustajien lahjominen ei ole mikään ratkaisu mihinkään suuntaan. Jos kansanedustajat tahtovat suurempaa palkkaa, he voisivat tehdä työnsä hyvin, eli ajaa Suomen ja suomalaisten asioita hyvin. Missään muussakaan työssä ei saa palkankorotuksia, jos hoitaa työnsä päin helvettiä. Palkankorotus pitää ansaita.

Lisää tietoja:
Entisen kansanedustajan Eero Paloheimon ansiokas kirjoitus kymmenen vuoden takaa kansanedustajien palkasta ja kansanedustajien todellisesta työtuntien määrästä.

7 kommenttia:

Lars Osterman kirjoitti...

Niin, ei hullumpi kirjoitus. Tuli tuossa mieleen tuota lukiessa että esimerkiksi mitä Suomen Keskustan vaalirahoitukseen tulee niin Matti Vanhasen palkka on tästä aivan erillinen asia. Eli siis Vanhanen tietysti junailee koko puolueelle jatkorahoitusta, siksi hän tapailee noita herroja saunassa ja kiittää järjestämällä vuorineuvoksen titteleitä....

Kampanjointi maksaa aika lailla. Ja vaalit toistuvat tasavälein.

Olettaisin että tämä voisi selittää asian.

narvis kirjoitti...

Näinhän se on, että oli palkka mikä tahansa, niin vähän lisää kelpaisi aina. Eikä se isompi palkka tarkoita mitenkään parempaa moraalia, muutenhan mitään veroparatiiseja ja muita vastaavia ei olisi. Ellei sitten joku ajattele että ne pyörivät pienituloisten varoilla, jotka pyrkivät säästämään jostain...

Paras tapa tosiaan olisi saada päättäjät edes jollain tapaa vastuuseen teoistaan. Nythän suosiossa on ollut "poliittinen vastuu" joka meinaa hetkellisiä negatiivisia lööppejä lehdistössä, jonka jälkeen kaikki jatkuu kuten ennenkin. Kansakin äänestää samat naamat vuodesta toiseen, kunhan lööpit unohtuvat.

Buji kirjoitti...

Kasvi vertaa kansanedustajan palkkatasoa lukion rehtorin palkkaan. Hän unohtaa kaksi asiaa:

- Lukion rehtorius on vastuullinen esimiestehtävä. Kansanedustajuus on taas luottamustoimi. Lakiesityksistä äänestäminen onnistuisi haluttaessa perinteiseen tapaan varsinaisen palkkatyön ohella.

- Kansaedustajat saavat hyvän kuukausipalkkansa päälle verovapaata "kulukorvausta" ilman velvoitetta tehdän matkalaskua tai toimittaa kuitteja. Heillä on täysin vapaa matkustusoikeus VR:llä, Finnairin kotimaan lennoilla ja pääkaupunkiseudun taksiliikenteessä, vaikka matkat eivät liittyisi lainkaan edustjan tehtävien hoitoon. Eläke-edut ja työttömyykorvaukset ovat aivan käsittämättömän korkeita.

Kansanedustajien verovapaat edut vieroittavat heidät tehokkaasti kansalaisten, jopa hyvätuloisten todellisuudesta.

Anonyymi kirjoitti...

"kansanedustajan pieni, ainoastaan noin 5800 euron kuukausipalkka"

Aika saatanan pieni palkka onkin, mukavaa äänestää omalla 1500e palkalla tällaisia paviaaneja joille tuo ei riitä.

Jiri Keronen kirjoitti...

Ylipäätään en käsitä sitä, miten nämä ihmiset voivat kuvitella säilyttävänsä kansan luottamuksen, kun he alkavat laman alla, monien ihmisten saadessa kenkää, vaatia itselleen kovempaa palkkaa.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, opinpahan olemaan spekuloimatta tabuilla aiheilla. Ainakaan umpiuupuneena neljän viiden tunnin yöunilla vedetyn kevään jälkeen (Paloheimon taannoinen kirjoitus edustajien työmäärästä ei ole tästä maailamsta) ja maksettuaan juuri tilin soikeaksi vaalikuluja ei pitäisi lähteä mihinkään paneeliin, jossa näytetään peukalolla ylös tai alas.

Kun paneelin aiheena oli nimenomaan vaalirahoitussotku, lähdin pähkäilemään sitä siitä näkökulmasta ja erehdyin sitten vielä selittelemään peukalon asentoa. Ihan omaa tyhmyyttäni olen saanut tästä silmilleni.

Kollegoja kun tapaa maailmalla, usein puhutaan palkoista, kuten varmaan kaikilla muillakin aloilla. Monessa maassa ongelmana on ollut parlamentin korruptio, pahimmillaan suoranainen lakien ostaminen. Siksi edustajien palkat näyttävät korreloivan ikävällä tavalla maan korruptoituneisuuden kanssa. Ja Suomessa on viime aikoina ollut merkkejä korruption tulosta mukaan politiikkaan.

Eikä tämä olisi ainutlaatuista Suomenkaan poliittisessa historiassa. Esimerkiksi puoluetukihan otettiin käyttöön suurelta osin siksi, että 60/70-luvuilla puolueiden toimintaa ohjailtiin sekä kotimaisella että ulkomaisella pimeällä rahoituksella, johon verrattuna viime aikojen sotkut ovat nappikauppaa.

Onneksi ilmapiiri näyttää olevan puhdistumassa ja vaalirahoituksen julkisuus paranee. Jos tilanne saadaan ajoissa hallintaan, valtion ei tarvitse lähteä tällä kertaa kilpailemaan rahalla korruption kanssa.

Jyrki J.J. Kasvi

Anonyymi kirjoitti...

Jiri, asiallisia näkökohtia.

"Matti Vanhasen palkka on 13 950 euroa kuukaudessa, plus erilaiset edustus- ja kulukorvaukset."

Siihen nähden luulisikin, näin esimerkkinä, että hänellä olisi varaa omallakin rahalla ostaa halpoja design-maljakoita.

Suhteita rakennetaan erilaisilla lahjoilla ja tarjoamuksilla, jotka eivät "periaatteessa" merkitse mitään (eihän kansanedustaja sentään yhdellä tai kahdella lounaalla liene ostettavissa), mutta jotka käytännössä ilmeisesti luovat ihmisten välille lämpimämmät suhteet, kuin mihin päädyttäisiin, jos asioita hoidettaisiin "pelkästään asiapohjalta".

Tässä järjestelmässä ei voi olla syntymättä vaikutelmaa, että asioita ei hoideta pelkästään asioina, vaan pitkälti sen mukaan, kuka tuntee kenet. Sosiaalisten suhteiden ja asioidenhoitosuhteiden verkostot sekoittuvat. Kansanedustajan ja yhtä lailla pääministerin tulisi näin ollen ymmärtää, että myös sillä, miltä asiat näyttävät, on merkitystä.

Toisin sanoen Matti Vanhasella, kuten jokaisella kansanedustajalla ja muulla julkisen vallan käyttäjällä, tulisi olla selkärankaa kokonaan kieltäytyä ottamasta vastaan tällaisia "merkityksettömiä" lahjoja, vaikka kuinka uskoisimme hänen vakuuttelujaan ja närkästystään siitä, että "hän ei ole maljakoilla ostettavissa". (Tietysti ilmaukset "selkäranka" ja "Matti Vanhanen" samassa virkkeessä saattavat joistain ihmisistä näyttää kummalliselta yhdistelmältä, mutta sivuutettakoon se tässä...)

Kansanedustajalla on samoin varaa maksaa aivan jokainen lounaansa itse (kuinkakohan moni maksaa?), söi sitten missä hyvänsä. Onhan hänen syötävä joka päivä joka tapauksessa, ja sitä varten palkkaa kai maksetaan, vai kuinka? Suhdeverkoston rakentaminenhan siinä ehkä kärsii, jos ei noudata "yleistä kaverikäytäntöä", vaan välttyypä myös ylimääräisiltä kytköksiltä.

Tiettyyn rajaan asti on silti niin, että kansanedustajien riittävä palkka vähentää korruptiota, onhan heidänkin palkallaan tultava toimeen. Eiköhän meidän Suomessa pitäisi kuitenkin olla mukavasti sen rajan yläpuolella, mutta niin kuin sanoit, ahneus asuu sydämessä, ei lompakossa.

Ehdotuksesi suorasta demokratiasta on joka tapauksessa kannatettava.